Suomalainen diabeteksen päivitetty suositus: karppaus ei ole ok, Itämeri ja Välimeri esillä

Suomi on saanut uuden päivitetyn Diabeteksen Käypä Hoito -suosituksen. Karppauskeskustelu näkyy myös tässä suosituksessa, tosin olisin toivonut että keskustelun jälkiallon lisäksi myös lukuisat diabetestutkimuksetkin olisivat näkyneet jollain lailla. Ajoitus on hyvä, sillä viime viikolla ilmestyi ruotsalainen diabeteksen ruokavaliosuositus, jossa puhaltaa toisenlaiset tuulet.

Käypä Hoito ei ole varsinainen diabeetikoiden ruokavaliosuositus, mutta sitä voidaan verrata viikko sitten julkaistuun ruotsalaiseen suositukseen. Molemmat ovat terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön tarkoitettuja ohjenuoria.

Suomalaisen Käypä Hoito -suosituksen sanotaan nojaavan suomalaiseen diabeetikoiden ruokavaliosuositukseen, joka puolestaan nojaa eurooppalaiseen näyttöön perustuvaan diabeteksen ruokavaliosuositukseen. Tämä viitteenä oleva eurooppalainen suositus on päivitetty vuonna 2004 (!) (Mann et al. 2004).

Diabetesruokavalio

Vähähiilihydraattisen ruokavalio laihdutustuloksien osalta viitataan kahden vuoden tulokseen Shai et al. tutkimuksessa, joissa karppaus ja vähärasvainen ruokavalio olivat yhtä hyviä. Karppauksen hyvästä tehosta lyhyellä aikavälillä (< 1 v.) ei löydy mainintaa.

Toisin kuin ruotsalainen suositus suomalainen Käypä Hoito ei löydä karppauksen puolesta mitään hyvää sanottavaa. Ei edes surrogaattimarkkeri- eli HDL- triglyseridi- tai sokeridataa. Väestötutkimuksissa nousseet riskit esitellään kylläkin.

Kodaman (2009) tai Kirkin (2006) aikuistyypin diabeetikoilla tehtyjä meta-analyysejä  ei käytetä lähteenä. Sen sijaan suosituksessa esitellään yksi 12 kuukautta kestänyt tutkimus, jossa tosi lievästi hiilihydraattirajoitteinen ruokavalio (42 E %) ja vähärasvainen ruokavalio tuottivat yhtä hyvän glukoositasapainon (Larsen et al. 2010). Suosituksessa ei esitellä yhtä pitkää, mutta kaksi kertaa suurempaa satunnaistettua tutkimusta, jossa vähähiilihydraattinen ruokavalio tuotti paremman tuloksen verensokerin ja HDL- sekä triglyseridi-arvojen suhteen kuin vähärasvainen ADA:n ruokavalio tai Välimeren ruokavalio (Elhayany et al. 2010).

Suosituksessa todetaan, että sopiva hiilihydraattien määrä diabeetikon ruokavaliossa on n. 50 E %. Viitettä miksi tämä on juuri oikea ei ole. Esimerkiksi WHI -tutkimus antoi juuri päinvastaista tietoa, siinä hiilihydraattien osuuden lisääminen lähemmäksi 50 E % lisäsi keski-käisten amerikkalaisten diabeetikkonaisten paastoverensokeria 6 vuoden seurannassa (Shikaney et al 2011). WHI on kokonaisuudessaan massiivisin ihmisillä toteutettu satunnaistettu ruokavaliointerventio.

Suosituksessa mainitaan, että diabetesruokavalion voi toteuttaa monella tavalla. Välimeren ruokavalio on yksi tapa toteuttaa diabeetikolle suositeltua ruokavaliota. Välimeren ruokavalion laihdutustehossa viitataan Shai et al. tutkimukseen. Shain tutkimuksesta ei kuitenkaan kerrota, että HOMA-IR, insuliiniherkkyyden raaka kuvastin, kertoi insuliinisensitiivisuuden parantuneen Välimeren ruokavalion aikana .

Muita Välimeren ruokavaliotutkimuksia ei nosteta esiin. Itse näen, että ainakin tämä pitkäaikaistutkimus olisi kuulunut esitellä, siinä Välimeren ruokavalio pesi vähärasvaisen diabetessuositusten mukaisen ruokavalion sekä sokerien hallinnan että painon suhteen 4 vuoden seurannassa (Esposito K et al 2010)

Itämeren ruokavalio nostetaan melko voimakkaasti esiin. Suosituksessa todetaan, että se on hyvä keino soveltaa Välimeren ruokavalio Suomen oloihin. Ruisleivällä, rypsiöljyllä ja margariinilla sekä vähärasvaisilla maitotaloustuotteilla on vahva asema tässä suosituksessa (kts. esim. taulukko 5). Yhtään tutkimusviitettä Itämeren ruokavalion soveltumisesta diabeetikoille ei esitetä.

Diabeteksen ehkäisy

Suosituksen mukaan diabeteksen ehkäisy onnistuu parhaiten kokonaisvaltaisella elintaparemontilla, ja sen tueksi esitetään Markku Laakson näytönastekatsaus, jonka olen referoinut täällä. Hyvin toteutuneesta Välimeren Predimed-Reus -ruokavaliotutkimuksesta (vs vähärasvainen ADAn* ruokavalio) suositus toteaa:

”Ns. Välimeren ruokavalio näyttää liittyvän pienempään tyypin 2 diabeteksen vaaraan 42, mutta vaikutus on maltillinen.”

Minua jää ihmetyttämään mikä on tuo ”maltillinen”, kun Predimed-Reusissa diabetes estyi n. 50 %:sti ja paras lääkehoito eli metformiini estää diabetestapauksia n. 25-30 %. Predimed-Reusissa diabetesta ehkäistiin yhtä tehokkaasti tai tehokkaammin kuin Markku Laakson referoimissa tutkimuksissa. Toinen asia mikä kummastuttaa on, ettei kerrota, että hyvä tulos saatiin juurikin tässä suosituksessa suositeltua perinteistä ADA:n diabetesruokavaliota vastaan.

Pelkän liikunnan sanotaan vähentävän aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista. Tässä olisi voinut olla kiinnostava lisäviittaus kuukausi sitten ilmestyneeseen suomalaisväitöskirjaan, jossa 20 vuoden seurannassa kaksosilla tehty tutkimus osoitti vähäisenkin päivittäisen kävelyn puolittavan diabeteksen riskin. (Katja Waller 2011, Jyväskylän yliopisto)

Muita havaintoja

Aterioiden määristä Käypä hoito toteaa: ”Aterioiden lukumäärästä ei voida antaa yleispätevää suositusta, mutta kohtuullisen säännöllinen ateriarytmi helpottaa hoidon toteutusta kaikilla diabeetikoilla. Se tukee myös painonhallintaa.”  Pidän hyvänä, että liian tiheistä leipä- tai yleensä hiilaripainotteisista välipaloista päästäisiin eroon, ja että niiden määrää ei enää painoteta.

Lihajalosteiden ja eläinkunnan proteiinin aiheuttamaan paksusuoli- ja tyypin 2 diabetesriskiin viitataan. Mutta aivohalvaus- ja sydänsairausriski jää viittaamatta ja meta-analyysitason näyttö käyttämättä (Micha&Mozaffarian 2010, meta-analyysi). Diabeetikothan kuolevat ennenaikaisesti juuri sydän- ja verisuonisairauksiin.

Suosituksessa todetaan myös ”Hiilihydraattien kokonaissaanti ei ole yhteydessä tyypin 2 diabeteksen riskiin 38.” Tämä viite on yksi väestötutkimus, ei niiden meta-analyysi.  Barclay’n meta-analyysin (2008) mukaan glykeeminen kuorma on yhteydessä tyypin 2 diabetekseen.

Lopuksi

Suosituksen ruokavalio-osassa on havaittavissa umpimähkäisyyttä viittausten suhteen. Hiilihydraattikeskustelun kiivaus näkyy siinä, että viitteitä on valikoitu sopivuuden mukaan. Moni tärkeä viite on jäänyt pois, ja meta-analyysejä käytetään silloin hyödyksi kun ne ovat karpausta vastaan, ja jätetään silloin huomiotta kun ne ovat karppausta suosivia. Sama lähtökohta taitaa koskea myös Välimeren ruokavaliota, hyviä tuloksia tasotellaan ja vaimennellaan. Surullista.

Juho Nummenmaa väitteli vuonna 2009 suomalaisista Käypä Hoito -suosituksista. Hän toteaa niiden puutteet monelta eri kantilta. Mm. tutkimuksien referoinnista ja niiden johtopäätöksistä hän on todennut seuraavasti  ”Vaikka valitsin A-näytön (eli parhaat mahdolliset) perusteena olevia näytönastekatsauksia, en likikään aina löytänyt sieltä perusteita annetulle suositukselle” . 

Ruotsin suosituksesta puuttuu ruisleipä, rypsiöljy, margariinit ja vähärasvaiset maitotaloustuotteet. Suomen suosituksesta puuttuu pähkinät, alkoholisuositus, kahvi ja aito asiakaslähtöisyys. Miten on mahdollista, että näinkin suuret erot löytyy  kahden maan välillä suositeltujen ruokavalioiden väliltä?  Onko Suomessa käytössä PubMedFinland ja Ruotsissa PubMedSweden?

*) ADA= American Diabetes Association

Lue myös:

Ruotsalainen diabetessuositus: karppaus ok, räätälöinti tärkeintä

Lähde 

Diabetes. Käypä hoito. 30.11.2011. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkäreiden yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. 

 

67 thoughts on “Suomalainen diabeteksen päivitetty suositus: karppaus ei ole ok, Itämeri ja Välimeri esillä”

  1. Kiitos hyvästä katsauksesta, Reijo.

    Kirjoitat: ”… paras lääkehoito eli metformiini estää diabetestapauksia n. 25 %.” Metformiinihan on turvallisimmaksi katsottu kakkosdiabeteksen lääke. Käytetäänkö sitä tosiaan myös ennaltaehkäisevästi?

    1. Sieltä se löytyy KH -suostituksesta, kohta Ehkäisy: ”Lääkehoitoa ei suositella tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn, joskin sitä (metformiini) voidaan harkita suuren riskin henkilöille, joilla elintapamuutokset eivät toteudu riittävästi (minkään diabeteslääkkeen käyttöaihe ei ole diabeteksen ehkäisy).”

      Suosittelen kaikille, että vilkaisette itsekin omin silmin tuon suosituksen. Voi olla, että näätte jonkin asian eri silmin tai löydätte jotakin jonka voitte jakaa muille 🙂

  2. Reijo,

    Kiitos jälleen hyvästä selonteosta!

    Kysyit Facebookin puolella mielipiteitä uudesta Käypä hoito -suosituksesta. Pidän suosituksessa myönteisenä sitä, Välimeren ruokavalion on hyväksytty diabeetikoille suositeltavana ruokavaliona, Silti suosituksessa tehdään todella pitkä ja rohkea hyppy, kun Itämeren ruokavaliota pidetään Välimeren ruokavalion sovelluksena. Eroja Välimeren ruokavalion ja Itämeren ruokavalion välillä on niin paljon, että jälkimmäistä tulee pitää omana ruokavalionaan sen sijaan, että Itämeren ruokavalio yritetään ajaa sisään käyttämällä Troijan hevosena Välimeren ruokavaliota.

    Jos ja kun Käypä hoito -suositusten tulee perustua tieteelliseen näyttöön, niin Itämeren ruokavalion hyödyistä ei paljon näyttöä löydy. Arvioin itse, että Itämeren ruokavalio on monelta osin huononnus Välimeren ruokavalioon verrattuna — niin yleisesti väestössä kuin diabeetikoidenkin kannalta.

      1. Reijo, pidin muuten tosi hyvinä noita huomioitasi, joissa korostit, että Välimeren ruokavalion hyödyistä diabeteksen hallinnassa löytyy itse asiassa enemmänkin näyttöä kuin minkä kuvan Käypä hoito -suositus antaa. Sinut pitäisi ottaa mukaan laatimaan noita suosituksia. 🙂

    1. ”Arvioin itse, että Itämeren ruokavalio on monelta osin huononnus Välimeren ruokavalioon verrattuna — niin yleisesti väestössä kuin diabeetikoidenkin kannalta.”

      Mikäänhän ei toki estä sisällyttämästä sitrushedelmiä, tomaattia tms. Itämerelliseen ruokavalioon. Tai korvaamasta valkoista leipää Välimeren ruokavaliosta ruisleivällä. Jumittumista pelkästään paikallistuotteisiin ei siis kannata itseisarvoistaa, siinä olet oikeassa.

      1. Sitrushedelmät kuuluu ehdottamasti minunkin mielestä Itämeren ruokavalioon. Harvalla riittää marjavarannon kesältä, ja muutenkin sitrushedelmät täydentää hyvin ruokavaliota.

      2. Jos katsoo sitä, miten Itämeren ruokavalio esitellään, niin ei siellä tomaattia, sitrushedelmiä, pähkinöitä tai viiniä näy. Se, että ”mikään ei estä” niiden sisällyttämistä myös Itämeren ruokavalioon on aivan eri asia eikä poista puutetta. Itämeren ruokavalion lanseeraamisella annetaan viesti, joka on: tyypilliset Välimeren ruokavalion ruoat eivät ole tarpeellisia. Se on mielestäni graavi virhe. Itämeren ruokavaliota ei ole luotu puhtaasti terveydellisistä lähtökohdista, vaan sen taustalla on provinsiaalisia ja ksenofobisia näkemyksiä, jotka yhdistyvät kansallisten ruokapoliiittisten päämäärien ajamiseen.

  3. Komppaan Juhanaa, Reijo pitäisi saada mukaN laatimaan noita suosituksia. Ihan mielivaltaista viittailua paikoin ja Itämerta pidetään laiskojen surrogaattitutkimusten perusteella(?) jonain toisena tulemisena.

    Olikos Shai et al tämä neropattipaperi, jossa ei edes viitsitty tutkia mitä ihmiset todella söivät, perustellen ettei niihin voi muutenkaan luottaa? Intention-to-treat jälkiruoaksi niin jopas on melkoinen huumoripaperi.

    1. ”Olikos Shai et al tämä neropattipaperi, jossa ei edes viitsitty tutkia mitä ihmiset todella söivät, perustellen ettei niihin voi muutenkaan luottaa?”

      Ei ollut. Asiaa tutkittiin kyselylomakkeella, kuten muissakin vastaavissa tutkimuksissa. Metabolic ward-jutut ovat asia erikseen: luotettavampia, mutta otoskoko & seuranta-aika väkisin hyvin paljon rajallisempia.

      1. Tämä on tosiaan ihan parhaiten raportoituja karppaustutkimuksia tämä Shai et al. Shai et al. ja Sacks et al. ovat mielestäni parhaat pitkäkestoiset (2 v) karppaustutkimukset. Kolmannessa eli Foster et al. ei raportoitu lainkaan ruuan käyttöä.

  4. Harvoin tulen näin surulliseksi kuin luettuani tämän kirjoituksen, jossa Reijo ansiokkaasti osoittaa, että suomen ylimmille auktoriteeteille (Käypä Hoito kirjoittajat) totuudessa pysyminen ei ole niin tärkeää kuin oman kannan ”oikeaksi” osoittaminen. Ei ihme, että karppauskeskustelu aiheuttaa jopa vihamieliseltä tuntuvia kommentteja. Minäkin olen vihainen, jos minulle valehdellaan päin naamaa.

  5. Hieno postaus taas!!
    Todella mielenkiintoista. Miehen suvussa on lähes kaikki aikuiset D2 sairastavia. Ja miehellä oli jo sokerit kohollaan. Mutta lääkäri suositteli karppausta 😉

    1. Edistyksellinen lääkäri 🙂 Kaikille ei karppaus ei kuitenkaan ole oikea vaihtoehto. Sen vuoksi pidän tuosta ruotsalaisesta versiosta kovasti.

  6. Olisi mukava jos joku on sitä mieltä, että yllä mainitut ja referoimani tutkimukset eivät ole validia Käypä Hoitoon , avaisi myös sanaisen arkkunsa. Koskaan ei tiedä mitä minulla on niistä jäänyt huomaamatta ja ymmärtämättä. Virheet ovat mahdollisia, meikäläinen työstää näitä juttuja ihan omassa pienessä kammiossa.

    Olisi mielenkiintoista tietää onko Käypä Hoito tutkaillut läpi Kodaman ja Kirk’n meta-analyysit ja hylännyt ne, vai eikä ole edes niitä löytänyt niitä. Antti Arohan ampui Kodaman meta-analyysin alas moittien tutkimusten lyhyttä kestoa ja pienuutta, kts. Diabetes & Lääkäri -lehti. http://www.diabetes.fi/files/1683/DjaL_4_2011_netti.pdf

    Sellainen näkökulma tähän Käypä Hoitoon tietysti liittyy, että se myötäilee tuota Diabetesliiton diabeteksen ruokavaliosuositusta. Se taas myötäilee 7 vuotta vanhaa eurooppalaista suositusta, jonka jälkeen on ilmestynyt kaikki nuo referoimani tutkimukset. Eli KH- komitea voi vaikka todeta, että hehän vain vähän viilasivat olemassa olevaa, eivät varsinaisesti tehneet uutta.

  7. Mihin käypähoitoa enää tarvitaan, kun meillä käytännössä on Reijon laatima suositus 🙂 Todella ajatuksia herättävä ja perinpohjainen kirjoitus.

    Itse luin käypähoitoa niin, että vhh ja välimerenruokavalio ovat monessa suhteessa yhtä hyviä kuin vähärasvainen tai runsashiilihydraattinen. Ei niitä ainakaan eritiysesti kielletty?

    En kokenut lukiessani, että itämeren ruokavaliota olisi eityisesti korostettu. Itämerikin sanana mainittiin kai vain kerran? On tietysti selvää, ettei eri ruoka-aineista koostuva ruokavalio voi olla joka suhteessa täysin samanarvoinen.

    Tutkimusnäytön valikoivasta käytöstä ja diabeteksen ehkäisyyn liittyvistä kommenteista olen kyllä täysin samaa mieltä.

  8. Kiitos Jan tasapainottavasta kommentista, on hyvä että hieman toistakin näkökulmaa tulee esiin!

    Välimeren ruokavaliosta todetaan ”Ns. Välimeren ruokavalio on yksi tapa toteuttaa diabeetikolle suositeltua ruokavaliota.” Itämeren ruokavaliosta todetaan: ”Välimeren ruokavaliota voi soveltaa suomalaisessa ruokakulttuurissa ns. Itämeren ruokavalion tyyliin”. Karppauksesta ei todeta missään, että se olisi yksi tapa soveltaa diabeteksen ruokavaliota. Eikä sitä tietysti voi tehdäkään, kun kerrotaan että puolet enegiasta pitää tulla hiilihydraateista.

    Kirjoituksen otsikko ei siten ole niin osuva kun pitäisi. Korjaan tuon tärkeintä sanan, se ei kyllä sovi tähän.

  9. Yhdyn kyllä Juhanan skeptisyyteen tuon itämerellisen suhteen. Vaikuttaa aika kaupalliselta hankkeelta.

    Ensimmäisiä ongelmia on, että kotimaisten marjojen saatavuus on normaaliperheelle lähes olematon. Mustikat eivät kasva joka paikassa, ja esim. nykylapsia on mahdoton kuvitellakaan saavansa päiväkausiksi metsään keräämään talven tarpeet. Pakastemarjat ovat liian kalliita jatkuvaan käyttöön, ja kaupallisten tuotteiden marjapitoisuudet ovat enimmäkseen olemattomat.

    Kun se ei riitä, että marjoja ylistetään juhlapuheissa ja marjankuvilla koreillaan jugurtti- ja mehukeittopurkeissa. Syntyy vähän vaikutelma, että Kuopiolla on nyt kaupallinen, arktisilla terveysmielikuvilla pelaava hanke, johon hankitaan muka nyt sitten tutkimusevidenssiä.

    Toisekseen mustikka ei ole sitrus vaan molempi parempi, kuten moneen kertaan todettua. Niihin appelsiineihin sentään monilla on vielä varaa.

    1. ”Ensimmäisiä ongelmia on, että kotimaisten marjojen saatavuus on normaaliperheelle lähes olematon. Mustikat eivät kasva joka paikassa, ja esim. nykylapsia on mahdoton kuvitellakaan saavansa päiväkausiksi metsään keräämään talven tarpeet.”

      En tiedä mikä sinulle edustaa ”normaalia”, mutta minä asun isossa suomalaisessa kaupungissa kerrostaloasunnossa. En viihdy maaseudulla erityisemmin, mökkielämää kestän ehkä viikon verran maksimissaan. Mutta näin ”urbaanicowboynakin” talven marjat saatiin kokoon kahden aikuisen toimesta muutamana viikonloppuna, niin mustikat, vadelmat kuin lakatkin. Muutama viikonloppu tähän lisää ja sienivarasto oli täynnä. Olen asunut tässä samassa kaupungissa useassa eri paikassa, sitä ennen useassa eri kaupungissa ja KOSKAAN ei ole ollut pulaa marja- tai sienimaastosta.

      Toki jos elämä rajoittuu/rajoitetaan Helsingin keskustaan parin neliökilometrin alueelle, niin ehkäpä sitten voi sanoa ettei marjoja löydy. Mutta mitään keskivertosuomalaista ei tuossa ole. Eikä Helsingin keskustastakaan tarvitse kauhean pitkälle matkustaa päästäkseen marjoja keräämään.

      Joten juu, väittäisin että ongelma on etupäässä viitseliäisyydessä, ei siinä etteikö luonnontuotteita olisi tarjolla.

      1. Ei esim viimekesänä paikoin suomessa ollut marjoja,pohjois-suomessa mustikka-ja puolukkasato niin heikko,että täytyi käydä keski-suomessa poimimassa.

  10. Lisää marjojen saatavuudesta:

    On varmaankin perheitä, joilla käytössä on isovanhempien aika ja marjanpoimintataidot, mutta tämä on yhä harvinaisempaa suurimmalle osalle suomalaisista.
    Isovanhemmuus perinteisessä, kiireettömässä resurssimielessä on katoamassa. Joko isovanhemmat ovat kiireisinä työelämässä, asuvat Espanjassa tai muuten kaukana jälkikasvusta, tai itse jo hoidettavia, kun lasten ja vanhempien ikäerot kasvavat kaiken aikaa.

    Toisekseen säilytys: suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan pakastaminen sopii lähinnä vain mustaherukalle. Muiden flavonit kärsivät tavattomasti, verrattuna esim. perinteiseen sokerihilloon.

  11. Lisää marjojen saatavuudesta:

    Meilläpäin pakastemarjat maksaa alta kympin kilo eli meidän perheessä on hyvinkin varaa syödä viikossa parikin kiloa puolukkaa, mustikkaa, karpaloa, mansikkaa, vadelmaa tai herukoita. Saatavuus on erinomainen ympäri vuoden (Prisma) eikä tarvi täyttää pakastinta.

  12. Ostan ison satsin marjoja perheelleni joka syksy- käytännössä tarkoittaa 500 litran pakastettavaa satsia. Itse en ehdi poimia (valitettavasti). Kyllä niitä marjoja saa jos niitä arvostaa. Osa hillotaankin. Miten pakastaminen ei sovi mansikalle ja mustikalle? Voisitko laittaa tutkimuksen linkin?

    1. Kyseisessä tutkimuksessa havaittiin, että mansikkahillon, mustikkakiisselin, murskattujen puolukoiden ja eri tyyppisten mehujen tiettyjen flavonoidien pitoisuus laski jonkin verran oltuaan 9 kk pakastimessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain kolmea eri flavonodiyhdistettä.

      Käytännössä tästä voi päätellä, että marjojen kuumentaminen aiheuttaa jonkin verran hävikkiä joissakin flavonoideissa.

      Sen sijaan tuoreena ja kokonaisina pakastettujen marjojen flavonoidipitoisuudet säilyivät hyvinä.

    1. Mitä Anssi tahdot tuolla sanoa? Suomessa ei ole tainnut olla tapana, että sairauksien hoito- tai ravitsemussuosituksia antaisi viranomaiset vaan järjestöt. Väestötason ravitsemussuositukset on tulleet virkamiehiltä.

  13. @Jenni, lehtileikkeeni mukaan sokerihillo säilytti 80 % flavoneista, kun jo pelkkä soseuttaminen tuhosi enemmän. Pakastaminen soveltui parhaiten mustaherukalle ja vadelmalle. Mielenkiintoista on, että niiden makukin kärsii vähiten pakastettaessa. Mutta täytynee lukea koko väitöskirja.

    Tuolla myös hyvä kooste: http://www.kuopioinnovation.fi/sites/default/files/Tutkimustietoa_marjoista.pdf

    Tuon perusteella näyttää siltä, että marjoissa ei olisi mitään semmoista, mitä ei saisi muualtakin. Vain sitrukset ja palkokasvit olisivat ikäänkuin korvaamattomia.

    1. ”Vain sitrukset ja palkokasvit olisivat ikäänkuin korvaamattomia.”

      Eivätkä nekään toki ole korvaamattomia. Mitään sellaista ruoka-ainetta ei käsittääkseni ole, korvaamattomia kun ovat ainoastaan välttämättömät amino- ja rasvahapot tms.

      Ei kuitenkaan mikään peruste olla syömättä marjoja. Ja vitamiini tms. pitoisuus vaihtelee myös sitrushedelmissä kärys vs. syöntiajankohdan, kasvupaikan tms. mukaan, joten …

      1. Olen samaan mieltä, ettei mitkään ole korvaamattomia. Viljoista sellaista väitetään kanssa yhtenään, mutta eivät mitään korvaamattomia ole. Kuuluvat kyllä suomalaiseen kulttuuriin, mutta osa maapallosta pärjää hyvin pienelläkin viljan käytöllä. Molempi parempi: marjat ja sitrushedelmät. Vähän niinkuin pähkinät ja öljyt: mielellään molempia, mutta jos ei mahdollista niin mielellään edes toista.

    2. Kyllä, sokeri näyttää säilyttävän flavoneja, kuten myös C-vitamiinia. Sinänsä mielenkiintoista on myös, että marjojen flavonoidit hidastavat sokerin imeytymistä ohutsuolesta. Joten laitanpa huomennakin aamupuurooni hilloa. 🙂

      Tuossa kyseisessä jutussa muistaakseni mansikan flavonoidipitoisuus lisääntyi pakastettaessa. Eli puuroon hilloa ja jäisiä mansikoita. 🙂

  14. ”Mitä Anssi tahdot tuolla sanoa?”

    Sitä, että virkamiesten tekemien suositusten oikeellisuutta voidaan puida tarvittaessa vaikkapa oikeusistuimessa.

  15. Tarkoitin, että palkokasveissa ja sitruksissa on yhdisteitä, joita ei saa muualta, ja jotka mahdollisesti ovat hyvinkin terveysvaikutteisia. Siksi tuo sana ’ikäänkuin’, en tarkoittanut essentielliä. En myöskään tarkoittanut, etteikö marjoja kannattaisi syödä jos niitä suinkin on saatavilla, tarkoitin vain että marjojen yhdisteitä saa muualtakin. Ja usein edullisemmin, jos on ostomarjojen varassa. Esim. sipuli, kaakao, omenat, punakaali, jne.

  16. Ihan sivuraitelta huomioiden: Olet Reijo tehnyt peräkkäin kaksi samaa asiaa käsittelevää katsausta, karppaussuhtautumista Ruotsista ja Suomesta.
    Ensimmäisessä suhtautuminen on ollut vastaanottavaisempaa ja positiivista karppauksen suhteen (ja nähdäkseni Ruotsissa on otettu aikamoinen harppaus tässä asiassa).
    Suomessa suhtautuminen on negatiivisempaa.

    Sen sijaan, että ihmeteltäisiin ja oltaisiin tyytyväisiä Ruotsin edistyksellisyyteen keskitytäänkin negatiivisena pidettyyn suomen tilanteeseen: esim. kommentit 3 vs 40. Ymmärrettävää toki, kun Suomessa ollaan ja toivottaisiin avarakatseisuutta ravitsemusasioihin täälläkin jne.

    Mutta silmääni tämä vaikuttaa aika klassiselta tapaukselta, jos negatiivinen ja positiivinen ovat samalla viivalla tartutaan negatiiviseen helpommin.

    Tämä mielestäni korostuu nimeomaan monissa karppauskeskusteluissa, harvemmin onneksi tällä sivustolla. Eli mikäli keskustelun toinen puoli lähestyy karppaajien näkemyksiä ja löydetään yhteistä näkökulmaa, putoaa negistelyltä pohja pois ja keskustelun mielekkyys häviää… Ja toki myös toisin päin asenteellisuutta on liikaa.

    ’Kinastelussa’ usein on kyse periaatteista ja raameista, itse sisällön ollessa vähemmän merkityksellistä.

    Sinänsä mitään karppausta sen suuremmin kannustamatta täytyy todeta että heja sverige – ratkaisukeskeisyydestä ja mielestäni hyvän linjan ottamisesta 🙂

    1. Kiitos Roope kommentista! Leikkittelen ajatuksella, että jossakin vaiheessa suomalaiset viranomaiset ja gurut hyväksyvät eri suositukseiin ja Käypä Hoitoihin (lihavuus ja DM) karppauksen yhdeksi yhtä hyväksi, jos ei jopa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin muut ruokavaliot. Siinä vaiheessa loppuu median kiinnostus aiheeseen, ja asia pääsee lepoon…

  17. Mallikko Leino Utriainen (dipl.ins.) samoin kuin eläkeläisammattilainen Kari Salminen (prof. hc) ovat vaatineet suosituksia tehtäviksi virkamiesvastuulla.
    Nykymallissa on liikaa ns kolmansia osapuolia vaalimassa etujaan.
    Tekijävastuun vaihtaminen ei vaikuttaisi suositusten noudattamiseen mitenkään, kun niitä nykyisiäkin luetaan kuin ”piru raamattua” ja vaatii joko täydessä hiljaisuudessa tehdyn ammattilaisneuvonnan tai poikkeuksellista ammatillista siviilirohkeutta.
    Virkavastuu olisi vähän enemmän kuin ”partiopoikavastuu”.
    Erittäin hyvin pärjäävän diabeetikkona en suostuisi tuoretta suositusta allekirjoittamaan. Sellaisia ”palkitsemisetuja” ei ole vielä keksittykään, joka sen mahdollistaisi. Samaan hengenvetoon vielä, ettei ole pyydettykään.
    Jatka Reijo ja vedä nuoret mukaan objektiiviseen arviointiin. Itse olen liian kokenut – ja ärsyynytynyt nykyisten ja tulevien diabeetikkojen puolesta (+ muut metaboliasairauksien muodot).
    Ylläkirjoitettu koskee lisäksi liian lihaville tarkoitettua suositusta (noin vuoden takaa) ja SV-tautisille laadittuja suosituksia.
    Paikkaamalla ne eivät parane.

  18. Haluaisin heti liittää omana jatkona havainnon Keskisuomalaisen pääkirjoitussivulta 14.12.2011:

    http://www.ksml.fi/mielipide/paakirjoitukset/diabeteksen-hoidossa-epaonnistuttu/909839

    Sanamuodot ovat perin tutut. Kyseessä on runsaan kolmen vuoden takainen Juhannuksen ajan Väli-Suomen Sanomien artikkeli.
    Tarina kertoo toisenlaisen totuuden, joka ei ole yhteen sovitettavissa tuoreen diabeteksen käypähoito suosituksen kanssa.
    Joko olisi aika siirtyä sofistikoinnista reaalimaailman tasolle Keskisuomalaisen viitoittamassa hengessä?

    1. Minulla on myös tutina, että geneettisesti altiiden olisi syytä varoa sokeri ja muutenkin hiilarikuormaa paljon enemmän kuin mitä Suomessa on tapana tunnustaa. Ja geneettisesti alttiita lienee aika paljon. Geneettisellä alttiudelle tarkoitan ertyisesti sitä, että beta-solut uupuu kasvavan taakan alla.

      Oletteko muuten nähneet tätä tosi mielenkiintoista katsausta siitä, miten glukoosi ja proteiini (tai tietyt aminohapot paremminkin) vaikuttaa beta-solujen uupumiseen? http://bit.ly/stZ4TD

      1. Ja vielä tämä lisäksi tähän. Vähärasvainen dieetti oli selvästi tehokkaampi laihdutuksessa niillä jotka olivat insuliinisensitiivisiä ja vähähiilihydraattinen niilä, jotka olivat insuliiniresistenttejä. Ilmainen pitkä paperi: http://bit.ly/tE1rDN

        Onkohan näitä tullut sittemin lisää? Muistelen, että C. Gardner olisi YouTube videolla referoinut useampia samansuuntaisia tuloksia.

    2. ”Sanamuodot ovat perin tutut.”

      Juu, aikalailla heikkonlaatuinenhan tuo juttu on. Ja miksei olisi: kirjoittajista yhdelläkään ei ole koulutuspohjan/ammatin puolesta minkäänlaista kompetenssia kommentoida diabeteshoidon tilaa. He sotkevat ennaltaehkäisyn ja hoidon, ihmisten huonot ruokailutottumukset ja täysin erilaiset suositukset ja esittävät tutun vhh-fanaatikkojen ”täysjyvävilja–>metabolinen oireyhtymä” -huuhaayhtälön. Ainoastaan vaatimus nopeiden hiilareiden välttämisestä on validi, mutta tämä on jo nyt diabeetikkojen suosituksissa.

      1. ”Ainoastaan vaatimus nopeiden hiilareiden välttämisestä on validi, mutta tämä on jo nyt diabeetikkojen suosituksissa.”
        Jos nopea hiilari määritellään imeytyvän glukoosin mukaan niin missä ja miksi se aiheuttaa ongelmia terveellä normipainoisella? Uusituvan mukaan (ainakin vuonna 2008) hiilareilla ei ole mitään roolia sairastumisen syynä. Itellä tuli mieleen yks juttu: onko jollakulla tästä lisää tietoa: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1382671.

  19. Minulla on hämärä mielikuva jostakin ruotsalaistutkimuksesta, että aterianjälkeisen insuliinin määrä myös vaikuttaisi vastaavalla tavalla, eli alhainen GSIS(?) laihtuisi paremmin vähärasvaisella, korkea taas vähähiilihydraattisella?

    Korreloiko GSIS insuliinisensitiivisyyteen?

  20. Niin, ”Mie” taisi syntyä noina päivinä – muistelen jossakin ”Itä-Suomessa”.
    Kirjoittajien etu oli vankka oman tilan tuntemus, kyky ja rohkeus kyseenalaistaa vallitsevat ”totuudet”.
    Kun tyydytään toistamaan valikoituja ”totuuksia” , saadaan aikaiseksi vain huonontuvat tautitilastot – ja pitkät referaattilistat.
    Syy onkin sitten helppo sälyttää potilaan harteille; miksi et liiku!
    Onneksi on jo mahdollista tukeutua naapurimaan neuvoihin. Hyvä niitäkin on kyseenalaistaa. Jos ei muuten niin kateudesta.

    Sokerina imeytyvä hiilihydraatti on hh paketoinnista huolimatta. Sen vaikutuksen voi helposti todentaa mittaamalla veren sokeriarvot.
    Pinnallista on edelleen sokeritaudin ymmärrys oppineissa piireissä.

  21. Pasin linkki ylempänä (aika iäkäs)
    voisi hyvinkin johtua siitä, että reaaliaikainen suoliston (erikoisesti ohutsuolen) imunesteen tutkiminen on vaikeata. Anatomia ja fysiologian pääpiirteet tiedetään. Suolen seinän, imuteiden ja niihin liittyvien imusolmukkeiden/-kudoksen merkitys on erittäin tärkeä monessakin mielessä mm immunologisessa puolustuksessa. Tähän on jo vuosikymmeniä liittynyt kysymys D3 vitamiin merkityksestä. Oma utopiani ylettyy niinkin pitkälle, että rokotteilla tavoiteltu elimistön taudinvastuttuskyky pitäisi tehdä oikeastaan g-i-kanavan kautta,
    Huom! utropioille kuuluu hymyillä-

  22. ”Niin, “Mie” taisi syntyä noina päivinä – muistelen jossakin “Itä-Suomessa”.”

    1970-luvulla, Hämeessä. Mutta kiitos kuitenkin: ainainen fakkiutuma P-Karjala -projektiin huvittaa. Ilmeisesti väestöintervention, jossa pyrittiin eroon tupakoinnista, alkoholista jne. oli ja on joillekin liikaa.

    ”Kirjoittajien etu oli vankka oman tilan tuntemus, kyky ja rohkeus kyseenalaistaa vallitsevat “totuudet”.”

    Siis ”user-testimony”, josta ei todellakaan haasteta hoitosuosituksia. Kaikki kunnia subjektin kokemuksille, mutta sinäkin tietänet mihin ne riittävät ja mihin eivät.

    ”Sokerina imeytyvä hiilihydraatti on hh paketoinnista huolimatta. Sen vaikutuksen voi helposti todentaa mittaamalla veren sokeriarvot.”

    Juu. Tästä ei kuitenkaan seuraa viljafobialle oikeutusta. Jos leipä, nimenomaan se täysjyväversio, olisi primääriongelma, tästä luulisi olevan edes jonkinasteista näyttöä.

  23. Jumme Mie!
    Ei pitäisi kertoa liikaa. Nyt voisimme jo jutella ihan oikeilla nimillä.
    En usko koskaan hakeneeni vilja-FOBIALLE oikeutusta, vain realiteetteja. Suositan muillekin. Luonnollisten rasvojen oikeutuksesta ole jo vakuuttunut.
    Kuopiossa paniikki taitaa kasvaa? Olet tehnyt osuutesi kunniakkaasti. Mutta, se ei riittänyt.

    Reijo tekee hyvää työtä. Olen aistivinani nuorissa skeptisyyden lisääntymistä kasvavan tiedon myötä. Lähdekritiikki sen nimi on.
    Julkaisun, riippuvuuksien, näytön asteen määrittelyn ja kaikkinainen ”läpinäkyvyyden” oppiminen ja pohtiminen auttaa paremmin kuin auktoriteettien paapominen. Rehellisyys kannattaa aina – lopulta.

  24. @Mie: Alessio Fasanon tutkimusryhmän tulokset mm. gluteeni-intoleranssista osoittavat, että noin 10 % väestöstä kaikki gluteenivilja on ihan oikea ongelma. Joukko ei siis ole aivan pieni, puoli miljoonaa suomalaista.

    Monet karpit ovat kokeilleet viljan poisjättöä, viisaasti. Jos selvästi havaittavaa eroa ei kuitenkaan löydy, maltillinen täysjyvän syöminen on tavallisin valinta. Osa huomaa hyötyvänsä viljattomuudesta ja jää sille tielle, mutta mitään yleistä viljakammoa ei ole olemassa. Toki määristä olemme eri mieltä.

    Näin myös meillä. Minä jouduin siirtymään tattariin, muut palasivat rukiin(kin) ääreen. Lapsille jopa pastaa.

    Viljatutkimusten tulkintaa Suomessa myös sekoittaa, että iso osa tuloksista (?) on saatu käsitteellä whole grain. Se ei tarkoita täysjyvää (whole meal, jota meillä käytetään) vaan kirjaimellisesti kokonaisia, jauhamattomia jyviä.

  25. ”Mie: Alessio Fasanon tutkimusryhmän tulokset mm. gluteeni-intoleranssista osoittavat, että noin 10 % väestöstä kaikki gluteenivilja on ihan oikea ongelma. Joukko ei siis ole aivan pieni, puoli miljoonaa suomalaista.”

    Voinet varmaan pistää lähdeviittettä tästä?

    ” … mutta mitään yleistä viljakammoa ei ole olemassa”

    Ei ehkä sinulla, mutta vhh-blogosfäärissä kylläkin. Lue joskus esim. Heikkilän juttuja.

    1. Ja missä kohtaa tuolla artikkelissa puhutaan suomalaisten gluteeni-intoleranssista mitään?

      Muistaakseni n. viidellä prossalla terveestä aikuisväestöstä löytyy gliadiinivasta-aineita eli gluteeniyliherkkyyttäkin voisi maksimissaan olla kenties olla noin 5 prosentilla väestöstä. Tosin nämä vasta-aineet voivat olla koholla muistakin syistä

  26. Jos tarkennan vielä Heikkilästä, niin diabeetikot tuntuvat saaneen hyviä tuloksia ohjeillaan, mutta ei hän mikään yleinen auktoriteetti ole. Paljon foliohattuilua, joka tympii monia. Sanoisin, että useimpien suhtautuminen on lähinnä varauksellista. Karppejakin on kovin, kovin moneen junaan.

  27. Eikö ruokavaliossa pitäisi keskittyä tutkimaan, mitä pitää syödä raakana ja mitä voi kypsentää ja millä ja minkä verran. Jos samalla pitäydytään ruuan prosessoimattomuudessa niin tätä kautta esim. hiilihydraatti/rasva -teoriaa ei tarvitse edes tutkia. Varsinkin hiilihydraattipitoiset jauhot jäävät täysin pois, kun pitäydytään prosessoimattomuudessa.

    Nyt ajatellaan jotenkin takaperoisesti. Ihminen syö ja sen jälkeen mietitään mitä ravintoa lisäämällä tai vähentämällä terveys kohenee. Kun pitäisi oikeasti
    miettiä miten jo syödystä ruuasta saisi terveellisempää esim. prosessoimattomuudella. Tämän jälkeen voi sitten pohtia vasta ravintoaineiden suhdetta jos siihen on edes tarvetta.

      1. Saattaapi olla, että raakaravinnolla on etuja, niistä on esim. Juhana Harju kirjoitellut. Etuja voivat olla esim. AGE -tuotteiden vähentyminen, kun kypsentäminen vähenee ja kasviöljyjen hapettumisen estyminen kun paistaminen jää pois. Kuumentamisesta on tietysti mikrobiologista hyötyäkin.

        Nykyisin allergologiassa pinnalla hygieniahypoteesihan väittää, että liiallinen puhtaus on huonosta. Liekkö sitten ruuankin suhteen, olisikohan porkkanat paras vain pyyhkäistä nurmikkoon ja purra puputtaa? Enpä viime peleissä näistä vielä paljoa tiedä, mutta tutkimuksen soisi keskittyvän selvästi enemmän näihin(kin kypsennysseikkoihin.

        Olen sitä mieltä, että viljoista on tullut ihmisille *isommassa mittakaavassa* ongelma, kun sitä opittiin jalostamaan valkeaksi ja sokeria tekemään. Ennen muinoin makea piti syödä prosessoimattoman luonnon ruokana, jolloin sitä oli vaikea saada liikaa. Toista on nykyään. Eli aika pitkälti olen samaa mieltä kanssasi Hugo.

  28. Tutkia kuitenkin pitää, että näyttäisi hyvältä ja voisi mainostaa. Tähän saakka on testailtu erilaisia teorioita ja Ancel Keys’in on ollut niskan päällä.
    Nykytekniikalla (1H NMR) voi tutkia oikein hyvin esimerkiksi hh – rasva – proteiini- kombinaatioita ns terveillä ja ns metaboolikoilla prosentteja vaihdellen ja käyttäen tutkittavia AINA omana referenssinään.
    Merkityksen havaitseminen ei vaadi isoja sarjoja.
    Olemme oppimme orjia – ei tehdä.

  29. @Mie, Fasano on ymmärtääkseni keliakian ja sitä sivuavien ilmiöiden arvostetuin tutkija maailmassa. Häneltä on PubMedissä noin 70 osumaa, joista 21 vapaata kokotekstiä. Eräässä toisessa artikkelissaan hän mainitsee, että eri väestöissä ympäri maailman ei näytä olevan eroja, vaikka joskus niin luultiin. Vasta-ainereaktioita on usempia erilaisia, ja jos ymmärsin oikein, niin gluteenisensitiivisyyttä heidän määritelmällään ei ole juuri mitattu muualla kuin U Marylandissa.

  30. Sitä paitsi jo viisikin prosenttia on semmoinen joukko joka pitäisi ehdottomasti seuloa ja ottaa huomioon laitosruokailussa. Otetaanhan nyt huomioon mm. vegaanit ja muslimit, joiden osuus lienee paljon pienempi, eikä edes terveydellinen. Jos olet seurannut yhteyttä neurologisiin sairauksiin, pitää kysyä, kuinka moni esim. kouluikäinen on erityisopetuksessa vilja-altistuksen vuoksi. Lisäksi mm. suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan kouluikäisten yleisin depression aiheuttaja on diagnosoimaton keliakia. Tarvittaisiin kattavat väestön skriinaukset ja viljaton vaihtoehto! Nykyiset keliaakikoille tarkoitetut tuotteetkin sisältävät valitettavan usein vehnäpohjaista tärkkelystä, joka ei ainakaan itselleni sovi. On se kumma että ei voida pitäytyä tattarissa, perunassa, maississa tai riisissä, jotka sopivat myös vilja-allergisille.

  31. Mirka puhuu täyttä asiaa. Kuinkaha monta kymmentä prosenttia hiilareistaan moni riskinuori tykittää hiilareista viljoina tai limuina/energiajuomina ? Siinäpä ihana kombo yläasteella pärjäämiseen tarkkariluokalla…

    1. Täyttä ja täyttä … Jos sinulla on vankkaa näyttöä siitä, että viljat siinä muodossa kun niitä yleisesti ottaen EI kys. väestönosa nauti (siis käsittelemättömät täysjyvätuotteet) ovat primääriongelma, niin esittele sitä toki. Muutoin tämän ”gluteeni huumeiden listalle” hysterian voisi jo päästää hautaansa.

  32. ”Sitä paitsi jo viisikin prosenttia on semmoinen joukko joka pitäisi ehdottomasti seuloa ja ottaa huomioon laitosruokailussa.”

    Terveydelliset seikat otetaan huomioon laitoruokailussa jo nyt.

    ”Otetaanhan nyt huomioon mm. vegaanit ja muslimit, joiden osuus lienee paljon pienempi, eikä edes terveydellinen.”

    Niinpä. Itse olisin kyllä niin brutaali että maailmankatsomukselliset ja uskonnolliset seikat eivät minulle päättäjänä kelpaisi syyksi erityiskohteluun. Mutta menee aiheen ohi, joten olkoon.

    ”Jos olet seurannut yhteyttä neurologisiin sairauksiin, pitää kysyä, kuinka moni esim. kouluikäinen on erityisopetuksessa vilja-altistuksen vuoksi.”

    No kysytään. Kuinka moni? Erityisopetukseen joutuville/pääseville taustalla on yleensä monisyinen verkko erinäisiä ongelmia.

    ”Lisäksi mm. suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan kouluikäisten yleisin depression aiheuttaja on diagnosoimaton keliakia.”

    Heittänet lähdeviitteellä?

    ”Tarvittaisiin kattavat väestön skriinaukset ja viljaton vaihtoehto!”

    Skriinausten kaltaiset toimenpiteet toteutetaan kustannustehokkuudeen ja hyöty/haitta-analyysin pohjalta. Ilman tukevaa näyttöä en olisi niitä suosittelemassa.

    ”On se kumma että ei voida pitäytyä tattarissa, perunassa, maississa tai riisissä, jotka sopivat myös vilja-allergisille.”

    Miksi 95% väestöstä pitäisi yksipuolistaa ruokavaliotaan? Kuten jo totesin, laitosruokailussa saadaan kyllä huomioutua terveydelliset näkökulmat. Täysjyväviljatuotteiden totaalibannille ei näin ollen ole mitään järkevää syytä, päinvastoin niitä tulisi suosia nykyistä enemmän.

  33. ”Miksi 95% väestöstä pitäisi yksipuolistaa ruokavaliotaan?”

    Mitä yksipuolistamista tulee siitä jos rukiin, vehnän, ja ohran vaihtaa tattariin, kvinoaan ja hirssiin? Mitä ylivertaista on noissa meille tutummissa (rukiissa, vehnässä, ohrassa) kuin noissa toisissa? Tai jos vaihtaa ko viljat esim kasviksiin?
    Paljonko esim. ruista tai ohraa käytetään / syödään muualla maailmassa (venäjää ja baltian maita lukuunottamatta ja olut pois laskien)? Luulenpa että jos tavalliselta tallaajalta kysellään jossain italiassa että koskas viimeksi söit ruisleipää, siis täysjyvä ruisleipää…kysyttävä saattaisi kysyä uudemman kerran, että niin mitä leipää…täysjyvävehnän ehkä tuntevat tai durumin ehkä paremmin.

    ja miksei keliakiaa voisi seuloa väestöltä kun esim.kolesteroliarvoja seulotaan vähän väliä kansalaisilta, vaikka kolesteroliarvojen tutkiminen ei niin kovin tärkeää olisikaan…keliakia on alidiagnosoitu monessa maassa ja tosiaankin niinkuin Mirka sanoi, hoitamaton keliakia saattaa näkyä myös vaikka kouluissa tarkkaavaisuushäiriöinä. Montaa muutakin kiusaa hoitamattomasta keliakiasta on tiedossa. Jos vaikka työterveyden labrakokeissa ei yhtenä vuotena otettaisikaan sitä kolesterolikoetta vaan sen sijaan keliakia testi, sillä jo saisi kattavan seulonnan…

  34. Terveydellisiä seikkoja ei laitosruokailussa todellakaan huomioida minkään muun kuin eläinrasvan ja suolan välttämisenä. Mie näyttää olevan reaalitodellisuudesta varsin pihalla. Korulauseita meillä kyllä riittää.

    Erityisopetuksessa on 8,5 % koululaisista, valtaosa poikia. Pojista erityisopetuksessa on siis reilusti yli joka kymmenes.

    Laitosvanhuksista 30 % on aliravittuja.

    Lähteet saat etsiä itse.

    En ole vaatinut viljaa sietävää enemmistöä ”yksipuolistamaan” ruokavaliotaan. Puhuin kaiken aikaa siitä, että erilaisille viljavammaisille (joista vilja-allergisia vain noin 10 % eli 1 % väestöstä) pitäisi taata mahdollisuus oikeasti viljattomaan ruokaan eikä vain mukagluteenittomaan, kuten keliakiatarjonta tällä hetkellä enimmäkseen on. Ongelma on EU-tasolla jo tunnustettu ja vaatimuksia gluteenin määristä ollaankin kiristämässä. Viljalle vaihtoehtoiset tärkkelyskasvit olisivat vain niin paljon helpompi ja varmempi vaihtoehto (nk luontaisesti gluteeniton, mikä termi jäänee pois käytöstä valitettavasti).

    Eli viljojen bannaamisesta ei ole kukaan muu puhunut kuin Mie itse.

  35. Keliakian testaaminen on ongelmallista, koska se nykyisellään edellyttää kolonoskopian joka on yksi lääketieteen epämiellyttävimmistä toimenpiteistä. Lisäksi virheprosentti on ollut varsin suuri. Toisekseen keliaakikoita on vain reilu kymmenesosa kaikista gluteenivammaisista, 1,3 % väestöstä, kun gluteenisensitiivisiä on 6-8 % ja IgE-välitteisiä vilja-allergisia 1 %. Kehitteillä onkin verikokeeseen perustuvia diagnosointimenetelmiä, varsin pitkällä ilmeisesti. Nämä olisivat realistisia väestöseulontaan.

    Koko väestön tasolla ei ainakaan aivan lähitulevaisuudessa ole realistista luopua gluteeniviljoista, eikä siihen ole osoitettu pitävää syytäkään (joskin joku paperi osoittaa gluteenin aiheuttavan systeemistä tulehdusta myös terveille.) Näyttö ei toistaiseksi riitä ja vaihtoehdot ovat kehittämättä koko elintarvikeketjussa.

    Nälänhätä kun ei ole yhtään parempi vaihtoehto.

  36. Keliakia tietääkseni pystytään jo nyt diagnosoimaan verikokeella, lähes 100%:sti, KELA suomessa vaatii vielä sen tähystyksen, mikäli asiakas haluaa 21 € kk hoitokorvauksen saada. Onhan sen sitten jos verikoe näyttää keliakian olevan, hyvä varmistaa tähystyksellä, mikäli lääkäri vahvistusta veritestille haluaa. Potilaalle varmaan riittää pelkkä veritestillä tullut tulos.

    Eli tarkoitan siis kaiken kaikkiaan sitä, että sitä kolonoskopiaa ei koko väestölle tarvisi tehdä, kun veritestilläkin jo saisi paljon tietoa.

    Mielestäni olisi hyvä, jos tätäkin asiaa tutkittaisiin väestötasolla enemmän, kun kerran tiedetään, että keliakiasta on pitkällä aikavälillä paljonkin haittoja, mm. osteoporoosia ja muutakin ranintoaineitten imeytymiseen liittyvää, suoranaista aliravitsemusta voi joillakin tulla kun ravinto ei imieydy suolistosta kuten pitäisi. Keliakian ns.liitännäisvaivat ovat myös meidän kansansairauksissa on yhtenä osatekijänä. Kun jos kerran kropassa on ylimääräistä tulehdusta niin se altistaa kaiken laiselle harmille.
    Samaa mieltä olen Mirkan kanssa, että ns.luontaisesti gluteeniton pitäisi edelleen olla käytössä, niinhän oli aikaisemmin, ennenkuin kehiteltiin näitä vehnätärkkelyspitoisia jauhoja keliaakikoille. Nykyisin tosiaan esim.kouluruokailussa tai työpaikkaruokailuissa gluteeniton on yhtäkuin vehnätärkkelykseen suurimmalta osalta perustuvaa, eli kaikkein herkimmät keliakikot ja varsinkin ihokeliakiaa sairastavat ovat ”pulassa” laitosruokailussa.

Comments are closed.