Aterian jälkeinen matala-asteinen tulehdus

Matala-asteisen tulehduksen eli inflammaation arvellaan olevan useiden kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien taustatekijä (Libby Peter et al. State of Art Paper 2009. Inflammation and Atherosclerosis). Suomessa äskettäin asiasta kirjoitti blogissaan myös Sydänliiton Mikko Syvänne.

Matala-asteiseen tulehdukseen voidaan vaikuttaa lääkehoidoilla, joista kaikki eivät kuitenkaan paranna ennustetta vaikka vähentävät tulehdusta. Statiinit vähentävät herkkää CRP:tä ja kohentavat ennustetta. Reumalääke metotreksaatti, joka vähentää myös tulehdusta saattaa myös kohentaa ennustetta. Sen sijaan tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja koksibit, vähentävät tulehdusta mutta heikentävät riskipotilaiden ennustetta.

Ruokavalion ja inflammaation välisistä yhteyksistä on kirjoitettu paljon, ja huomio on keskittynyt lähinnä omega-3 ja omega-6 rasvahappojen rooliin. Pidän tätä ajatusta liian kapeana, ja kirjoitan siten muutaman postauksen matala-asteisen tulehduksen ja ruokavalion välisistä yhteyksistä.

Aloitan O’Keefen tutkijaryhmän State of Art Paper -katsauksen referoinnilla joka julkaistiin American Collge of Cardiology -lehdessä vuonna 2008. Katsaus koskee vain aterianjälkeisiä tulehdusvasteita, ei lainkaan paasto- eikä pitkäaikaisvaikutuksia.

Sekä hiilihydraatti että rasva aiheuttavat inflammaatiota

Katsauksen pääpointti on mielestäni seuraava. Aterianjälkeiset verensokerinousut ja triglyseridinousut, yhdessä tai erikseen, johtavat oksidatiiviseen stressiin ja inflammaation lisääntymiseen elimistössä. Mitä enemmän sokeri ja rasva-arvot (triglyseridit) kohoavat sitä enemmän syntyy inflammaatiota.

Suuri ja energiatiheä ateria=suuri inflammaatiovaste

Aterianjälkeistä verensokeria ennustaa aterialla nautittu hiilihydraatin määrä ja sen imeytyvyys (hyväksikäytettävyys). Aterianjälkeistä triglyseripitoisuutta ennustaa aterialla nautittu rasvan määrä, ja osittain laatu.

Aterianjälkeinen glukoosin ja rasva-arvojen kohoaminen johtaa tulehduksen lisäksi myös endoteelitoiminnan heikkenemiseen ja sympaattisen hermoston toiminnan aktivoitumiseen. Niin välttämätöntä kuin syöminen onkin, on sillä myös välittömiä elimistöä kuormittavia vaikutuksia. Näitä vaikutuksia voidaan kuitenkin minimoida oikeilla valinnoilla.

Kerman ja glukoosin vaikutus tulehdusvasteisiin

Katsausartikkeli viitataan kuvassa 3 Ceriellon et al. tutkimukseen. Tässä mielenkiintoisessa tutkimuksessa verrattiin 75 gramman glukoosiannoksen (OGTT) ja vispatun kerman aiheuttamia inflammaatiovasteita. Kerma-annos sisälsi 75 grammaa rasvaa, 5 grammaa hiiliydraattia ja 6 grammaa proteiinia. Kaivoin alkuperäisartikkelin, ja ohessa keskeinen tulos tästä kaikille avoimesta tutkimuksesta (Ceriello et al. 2005). Tulokset näkyvät oheisessa kuvissa.

 

Kuvasta voidaan päätellä, että kaikkein turmiollisinta inflammaation kannalta näyttää olevan syödä kerralla runsaasti hiilihydraatteja ja rasvaa. Toiseksi huonoin vaihtoehto on runsas rasvan nauttiminen ja kolmanneksi huonoin hiilihydraatin nauttiminen. Rasva tai paremminkin kerma näyttää pitävän CRP:n koholla jopa neljä tuntia aterian jälkeen. Huomattavaa kuitenkin on, että rasva-annos on hiilihydraattiannokseen nähden ylimitoitettu ajatellen tavanomaisia energiaravintoaineiden saantia. Toisaalta ketokarppaaja saattaa ainakin teoriassa saada aterialla tuon 75 grammaa rasvaa. Tutkimuksessa mukana olleet henkilöt eivät olleet terveitä, vaan aikuistyypin diabeetikoita.

Liiallisen verensokeri nousun estäminen

Aterianjälkeisen verensokerivasteen tasoittaminen ja vähentäminen hilitsee siis aterian aiheuttamaa tulehdusvastetta. O’Keefe luettelee seuraavat tekijät, joilla voidaan tehokkaasti hillitä aterian aiheuttamia sokerivasteita:

  • viinietikan käyttö esim. salaatin kastikkeena
  • pähkinöiden syöminen aterian yhteydessä
  • oliiviöljy
  • pieni alkoholiannos (20 g) ruokailun yhteydessä
  • raffinoitujen hiilihydraattien välttäminen
  • kompleksisten kuituja sisältävien luonnollisten hiilihydraattien suosiminen

Viinietikan (1-2 rkl) sanotaan vähentävän aterian aiheuttamaa sokerivastetta 25-35 %, ja vaikutuksen arvellaan perustuvan hidastuneeseen mahalaukun tyhjentymiseen etikkahapon vuoksi. Pähkinät (kourallinen?) vähentävät myös kirjoittajien mukaan aterianjälkeisiä verensokereita 30-50 %. Oliiviöljyn osalta viitataan Predimed-Reus -tutkimuksen tuloksiin. Suomalaiset tutkijat ovat raportoineet myös rypsiöljyllä vastaavia vaikutuksia (Hätönen et al. 2011).

Yhden alkoholiannoksen sanotaan vähentävän jopa 38 % valkean leivän aiheuttamaa sokerivastetta. Viini vaikuttaa tässä suhteessa tehokkaammalta kuin olut tai väkevä juoma.

Tutkijat pitävät tärkeänä, että edes matalan GI:n omaavia hiilihydraatteja ei käytetä huomattavan suuria määriä. Esimerkiksi suuri annos valkoisia papuja aiheuttaa kyllä suuren sokerivasteen. Annoskokojen on pysyttävä kohtuullisina myös hyvien hiilihydraattien osalta.

Liiallisen rasva-arvojen nousun estäminen

Toinen keino estää tulehdusta on tosiaan välttää liiallista triglyseridien nousua aterian jälkeen. Tähän kirjoittajat tarjoavat seuraavia lääkkeitä:

  • Rasvaisen kalan suosimista, sillä kalaöljy vähentää aterianjälkeistä triglyseridivastetta 16-40 %
  • Vältä aterioita, joissa erittäin runsaasti tyydyttynyttä ja transrasvaa
  • Pienennä rasvan määrää kokonaisuudessaan (energiatiheyttä)

Tutkijat referoivat kaksi tutkimuksta, joissa runsaasti tyydytynyttä rasvaa sisältävät koeateriat ovat aiheuttaneet voimaakkaan aterian jälkeisen triglyseridemian. Kalaöljyn sanotaan olevan tehokas paitsi paastotriglyserideihin, myös aterianjälkeisiin.

Tutkijoiden väite tyydyttyneen rasvan aiheuttamasta triglyseridivasteesta on ristiriidassa Saska Tuomasjukan väitöskirjatyön kanssa. Tuomasjukan mukaan tyydyttynyt rasva aiheuttaa itseasiassa pienimmän aterian jälkeisen triglyseridivasteen, kun taas monityydyttymätön rasva suuremman.

Muut tekijät

Matala-asteista tulehdusta voi vielä estää muutamalla muullakin keinolla. Esimerkkinä tutkijat mainitsevat oikeanlaisten proteiinin lähteiden valitsemisen. Tutkijat referoivat yhtä tutkimusta, jossa heraproteiinin lisääminen valkean leivän oheen vähensi aterian jälkeistä sokerivastetta yli 50 %. He toteavat, että proteiinin lähteinä tulisi suosia vähärasvaisia ja luonnollisia proteiinin lähteitä, kuten kalaa, munan valkuaisia, kanaa, vähärasvaisia maitotaloustuotteita ja riistaa.

Jo 5 %:n laihduttaminen vähentää merkittävästi aterianjälkeisiä sokereita, ja kannattaa siten myös matala-asteisen tulehduksen näkökulmasta.

Tämän katsauksen jälkeen on ilmestynyt lisää tietoa matala-asteisesta tulehduksesta ja ruokavaliosta. Niistä lisää tulevissa kirjoituksissa.

O’Keefe et al. Dietary Strategies for Improving Post-Prandial Glucose, Lipids, Inflammation, and Cardiovascular Health. J Am Coll Cardiol 2008;51:249–55

148 thoughts on “Aterian jälkeinen matala-asteinen tulehdus”

  1. Jussipussi varmaan viittaa suuriiin väestötutkimuksiin. Niitäkin tarvitaan, koska varmaan koskaan ei tule tilannetta, että satunnaistettuja päätetapahtumatutkimuksia (siis oikea sairastuminen tai kuolema mittaaminen) olisi riittävästi. Ns. riskitekijätutkimukset eivät vie (ikinä) maaliin saakkaa. Mielestäni tarvitaan kaikkea kolmea tasoa.

    Ongelma vain on, että harva taho lähtee rahoittamaan (edes valtio verorahoillaan) päätetapahtumatutkimuksia. Ne ovat todella kalliita, ja riski, että tulee nollatulos, tai rahoittajan kannalta negatiivinen tulos on aina olemassa. Siksi näistä tutkimuksista on suurin pula, ja tulee olemaan. Oletteko muuten huomanneet, että jos vitamiinisupplementaatiotutkimukset jätetään pois, nimenomaan rasvojen vaihtokauppaa on tutkittu päätetapahtumatutkimuksissa eniten. Hiilihydraattien vähentämistä (karppaamista) ei vielä käytänössä ollenkaan päätetapahtumatutkimuksissa.

  2. Ilmoitetuissa prosenteissakin on eroja.
    Jos ryhmän sadasta kuolee 2 ja vertailuryhmästä 1, saadaan kaksi erilaista prosenttia 2/100 versus 1/100.
    Prosenttiero voidaan laskea myös 2/1 välille.
    Testaile Pussijussi ,kumpi sopii vaikka lääkevaikutuksen kehumiseen/markkinointiin. Arvaa kumpaa käytetään.

    1. Pussijussi laskee, ja saan jopa lukuja 100% tai 50% ihan miten haluan asian ilmaista..

      Get your facts first, then you can distort them as you please.
      Mark Twain

  3. Reijon kanssa täysin samaa mieltä ks yllä.

    Voi kuitenkin olla, että isot materiaalit alkavat kertyä vilkkaasti arkipäivän töistä, kun saadaan käyttöön ”rajoitetusti joukkotutkimuskelpoinen” kerralla suuren metaboliittimäärän tutkiva menetelmä eli protoni NMR.
    Mullistus voi olla suurikin ja tekee raskaat päätetapahtumatutkimukse vähemmän tarpeelliseksi. Tavoitekin painottuu ennaltaehkäisyyn.

    Aivan ajankohtainen ”vuoto” Hgin muistisairaiden virkistymisestä proteiinia lisäämällä (kuvissa kananmunia enemmän kuin laki sallii) ei kerro makro-suhteista. Rasvoista mainittiin vain omega-3 lisä.
    Olisiko ketogeenisuuden lisäyksellä merkitystä? Tällaista Alzheimer-hoitoa maailmalla on harrastettu. Sama koskee vaikeita epilepsioita.
    Ehkä ei vielä rohjeta sanoa ääneen?

    Oho, luiskahti vähän syrjään kerman juomisesta. Sitäpaitsi, ei 2 dl päivän mittaan ole paljon.

  4. Huomasitpa Reijo tuon ”ylimielisyyden”.
    Olisiko myös niin, että tuo 2 viikon mitätön ravitsemuskoulutus lääkärikunnalle tekisi siitä ns vedätettävän?
    Yleisenä piirteenä lääkärit ovat aika kriittisiä. Puutteellisilla tiedoilla ei juuri kommentoida. Nyt eletään lisäksi ”käypähoito”-aikaa (ja pulinat pois).
    Onhan meitä vastavirtaan uijia. Suurin osa työskentelee hiljaisuudessa.
    Mielipiteiden perusteella voi tietenkin niputtaakin.

    1. Olen vuosien varrella tavannut ja keskustellut tuhansien lääkäreiden kanssa. Suurin osa hoitaa hommat hyvin ja tunnustaa, etteivät tiedä ravitsemuksesta juuri mitään.

  5. Timo, ei 2dl kermaa olekaan paljon päivän mittaan, mutta oliko tuo tutkimus tehty niin, että sitä kermaa (2dl vaahdotettuna on n. 4-5 dl kermavaahtoa) oli tuo yksi ateria pelkästään? Se jo onkin pelkästään syötynä paljon kermaa. Ei se, että sitä lorauttaa kaffeeseen tilkan ja kastikkeeseen toisen ja illalla vielä yhden marjojen kera…2dl päivässä tulee kyllä helposti. Mutta mitä muuta sen kanssa tulee..harva varmaan pelkkää kermavaahtoa mättää…Ja toisaalta kuinka moni 2diabeetikko syö vaihtoehtoisesti glukoosia tuon määrän pelkiltään…jos ei vielä siihen mennessä tiedä, että verensokerit siitä heiluu…no, näitä tutkimuksia tuntuu olevan vähän joka lähtöön, todelliseen elämään sovellettavia ja sitten vähän ei niinkään…

    1. Lyhytkestoisissa riskitekijätutkimuksissa pyritään vetämään usein vähä överiksi, jotta saadaan erot ryhmien välille. Isoissa pitkäaikaistutkimuksissa, joissa jahdataan kuolemia ja sairastumista on taas päinvastainen ongelma. Ihmiset ei kykene tekemään edes varsin kohtuullisia muutoksia ruokavalioonsa. Lopputulos: aktiivi- ja kontrolliryhmät syö melkein samaa ruokaa.

      Tässä käytettiin 2 dl kermaa. Vaahtona kai sen 4 dl+?

  6. Vuosien suositukseni:
    Luonnollisia eläinrasvoja (ml maitorasvat) ja painopiste oliiviöljyssä.
    Rasvoilla läträämistä en suosita.

    Siitähuolimatta,
    kun korvaa perunat ja viljatuotteet vihanneksilla, vuorokautinen energiansaanti näyttää kyllä hurjalta:
    hh 5 – 20 E%, rasva 50 – 70E% ja loppu prot. 10 – 30 E%.
    Kun taas katselee määriä annoksina, kesyltä näyttää esim 2000 Kal/vrk. Ja kaikki tulee hyödynnetyksi mm matalan insuliinirkk:n vuoksi. Ateriakertoja 3/vrk ja välit 4 – 6 tuntia.

    1. Kysymys Timolle; Miksi lääketiedettä sanotaan tieteeksi?

      Käsittääkseni se ei ole sitä.

      Fysiikka ja kemia on Tiedettä/tieteenaloja.

  7. Aivan samalla linjalla Timon kanssa, vaikka en metaboliasta mitään ymmärräkään. Ehkä 20 -30-50 (hh-prot-rasva) olisi lähellä optimaalia monilla, tätähän käytettiin Karlshamnissa diabeetikoilla. Eikä se tosiaan lautaselle koottuna annoksena näytä ollenkaan hurjalta. Kun tyypillisestä ravintola-annoksesta karsii perunan ja lisää vähän kasviksia, niin se on siinä.

  8. Niin, ja riippuu tosiaan myös hiilihydraatin lähteestä: greippiä tai tattaria kestän paljon paremmin kuin perunaa.

  9. Vielä pieni lisä tuohon postprandiaaliseen inflammaatiomarkkereiden kohoamiseen. Ei se ruokakaan ole steriiliä – eikä pidäkään. Mikrobit aterioinnin eri vaiheissa ovat taatusti infektoineen niellyn ruuan – ja on niitä ruuassa tarkoituksellisestikin (miel. ”hyväntahtoisia”). Juuri näitä varten se suolen immunologia on olemassa. Sitäpaitsi ”siisteyden tässä vaiheessa” keho jo sekoittaa luonnolliset taudinaiheuttajat ja omat rakenneosaset. Mistäpä muusta nämä autoimmunisairaudet tai allergiat sikiäisivät.
    Postmoderni allergianhoito Suomessakin on ottanut ”likaisemman otteen”.

    1. Ja lapsi alle kahden vuoden pistää kaiken käteen saamansa heti suuhunsa, mutta jos niissä suuhunsa laitamissa ei olekkaan bakteereja eikä muita vipeltäjiä riittävän laajalla kirjolla, mihin silloin immuunipuolustuksen taso asettautuu? Hyvin herkälle tasolle oletan.

  10. ”Hauskaa, että Timo ja Mie löysivät toisensa tässä ravitsemusasiantuntija asiassa. Kohteliasta käytöstä ravitsemusasiantuntijan ylläpitämässä keskutelussa”

    Hmm?? Jos voisit tarkentaa, että mihinkä viittaat kohdallani?

    1. Okei myönnän, menin liian pitkälle. Timo oli ylimielisempi 🙂

      Mie: ”Jos oikein pinnistät, niin tietänet itsekin miksi lääkäreitä tarvitaan selvästi enemmän. Luita ei paikkailla vhh-dieeteillä; leikkauksia ei tehdä VM-ruokavalio-ohjauksella eikä lautasmalli auta saattohoidossa. Toki ravitsemusasiantuntijoita olisi hyvä hyödyntää laajemminkin, mutta et voi unohtaa elämäntapainterventioiden tuoman hyödyn rajallisuutta esim. juuri niillä korkean riskin potilailla.”

      1. Olikos tämä ”Mie on ylimielinen” -sivujuonne nyt esimerkki siitä että ”se koira älähtää johon …”? 🙂

        Kaikki kunnia ravitsemusasiantuntijoille, mutta en yksinkertaisesti näe tarvetta monikymmenkertaistaa heidän lukumääräänsä ellei sinulla/jollakulla ole yksityiskohtaisia perusteita miksi näin pitäisi toimia ja jonkinlaista alustavaa laskelmaa saavutettavista hyödyistä. Sinällään tilanne ei ole erilainen minkään muunkaan terveydenhuollon erikoisalan osalta.

  11. Niin Jussipussi, sillä keinolla äidin maidon (vasta-aineet) antamaa suojaa aletaan kehittelemään omasta takaa. Kun lahjaksi saadun pitoisuus alenee, omavastuu lisääntyy.
    Näinhän se elämässä muutenkin menee – ei vain uskota.

    Mitä tuohon tiedekysymykseen tulee lääketieteen osalta, ainakin osa-alueilta löytyy sanalle katetta. Biologialla on tietenkin omia lakejaan, jotka eivät aina avaudu. Moderneilla tieteellisillä näkemyksillä usein jopa hämärretään totuutta unohtamalla biologiaan kuuluvat adaptaatio (soputuminen), itsekorjaavuus (kudosvauriot) jne.
    Spekulaatiossani menen jo niin pitkälle, että geeneissä näen mieluummin lajin lähes äärettömän mahdollisuuden (”täyttää maa”) kuin esimerkiksi yksilötason taipumuksen metaboliseen oireyhtymään, lihavuuteen jne. jotka haittavat ja ovat elämäntapariippuvaisia markkinatalouden hyvällä avustuksella. En siis ole geenisääteisen predestinaatio-opin kannattaja mm elämäntapasairauksien kohdalla. Oma käyttäytyminen ja tieto on näissä vahva vaikuttaja. On tietenkin geneettisiä ominaisuuksia, jotka predestinoivat yksilön loppelämän. Näihinkin alkaa löytymään ”korjaussarjoja”. Olisiko tämä jo tiedettä?
    Voidaanko sanaa tiede käyttää ilman lainausmerkkejä esimerkiksi kauppatiede, valtiotiede, oikeustiede jne?
    Ehkä pysytään kerman juomisessa ja sen mahdollisissa haitoissa, jota ”valtatiede” siinä uumoilee.

    1. Mutta ihmeen kauan se organismi pystyy vastustamaan härskiintymistä ja happanemista. Monet on konstit…

  12. Paasto insuliini ja CRP korreloivat jo pienillä (2-3v) ylipainoisilla lapsilla: ww.nature.com/oby/journal/v11/n1/full/oby200315a.html

Comments are closed.