Kotimainen Mindo-palvelu ravinnon hiilijalanjäljen selvittämiseksi

Katsoin viime lauantaina havahduttavan ohjelman siitä, miten paljon kehittyneissä maissa heitetään ruokaa roskiin. Ruokahävikki on niin suuri, että sillä voitaisiin ruokkia maailman nälkäiset kolmeen kertaan. Tai jos hävikki voitaisiin puolittaa siitä seuraisi sama vaikutus kuin siitä, että puolet maapallon autoista hävitettäisiin teiltä liikkumasta. Jos väitteet pitävät paikkansa, ovat ne todella mieltä vaivaavia. Ohjelman nimi oli Arvokas ja herkullinen jäte ja se  löytyy Ylen Areenasta.

Hävikin pienentäminen kotona, teollisuudessa ja laitoksissa on ilman muuta kannatettavaa. Sen lisäksi arkipäivän ruokavalintamme vaikuttavat siihen mikä on ravintomme ympäristövaikutus. Yksi pääsky ei kesää tee, mutta muutos alkaa jokaisen omasta ajattelusta. Näyttää siltä, että uudet ravitsemussuositukset tulevat myös ottamaan kantaa ruokavalintojen ympäristövaikutuksiin. Onko Itämeren ruokavalion lanseerauksen taustalla myös laajemmassa kaavassa ympäristöarvot ja visio tulevaisuudesta?

Asia kiinnostaa itseäni, mutta olen asiassa täysi maallikko. En aio keskittää huomiotani ruuan ympäristövaikutuksiin, mutta en voi sivuttaa ympäristövaikutuksia ruuankaan kohdalla.

[poll id=”55″]

Mindo

Niinpä toivotan mielenkiinnolla ja uteliaisuudella tervetulleeksi teemaan liittyvät uudet palvelut ja keskustelun avaukset. Yksi tällainen helposti lähestyttävä, raikas ja ainakin oman uteliaisuuden herättävä palvelu on suomalainen Mindo. Niinpä päätinkin kysyä Mindon perustajilta muutaman kysymyksen. Suosittelen tutustumista palveluun.

Mindo -palvelun toinen perustaja Reeta Laamo vastasi ystävällisesti muutamaan kysymykseeni seuraavasti.

Reeta Laamo

1) Mikä on Mindo, ja miksi se on olemassa?

Mindo on vastuullisten ruoanlaittajien verkkoyhteisö. Mindon tarkoitus on auttaa tekemään eettisiä ja ekologisia valintoja ruokapöytään arjessa.

2) Miten olette laskeneet ja mihin tietoon perustuu sivustonne arviot hiilijalanjäljestä?

Suurimman osan tiedosta on tuottanut Natural Interest Oy, joka on tuottanut muun muassa Helsingin Samomien hiilijalanjälkilaskurin tiedot. Osa tiedoista on kerätty erilaisista tutkimuksista ja osa aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, mm. MTT:n laskelmiin perustuvasta Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville -kirjasta. Tietokantamme ei ole vielä tarpeeksi kattava, ja sitä täydennetään sitä mukaa kun uutta tietoa saadaan.

3) Voiko kriittinen käyttäjä varmentua itse jotenkin tietojen luotettavudesta?

Hiilijalanjälkitieto on vaikeasti laskettavaa ja Mindo.fi:ssä esiintyvät luvut ovat viitteellisiä. Ne perustuvat siihen tietoon mitä tällä hetkellä on saatavilla, ja kattavat ympäristövaikutukset ”pellolta jälleenmyyjälle” periaatteella. Se millä kulkuvälineellä ruoka haetaan kaupasta ja miten se valmistetaan, ei ole huomioitu palvelussa.

Raaka-aineiden korvaavuuksissa mainitsemme lähteet, mm. kalojen kohdalla käytämme WWF:n kalaopasta.

4) Minkä ruokien käyttöä kannattaisi hiilijalanjäljen näkökulmasta vähentää?

Naudanlihan ja juuston valmistuksen tuotantoketjut tuottavat eniten hiilidioksidipäästöjä. Hiilijalanjäljestä vain noin 10 % muodostuu kuljetuksesta, joten talvella Espanjasta tuotu tomaatti voi olla ekologisempi valinta kuin Suomessa kasvihuoneessa kasvatettu.

5) Entä mitä lisätä?

Kotimaiset kauden kasvikset, marjat, sienet ja riista ovat ympäristön kannalta parasta ruokaa.

6) Onko palvelustanne konkreettista apua ostoslistan ja ruuanlaitossa? Oletteko testanneet sivustolta löytyvät reseptit?

Ostoslistaa ei voi tällä hetkellä lähettää esimerkiksi puhelimeen, mutta kehitämme eri toiminnallisuuksia sitä mukaa kun budjetti antaa periksi. Ruoanlaittajaa pyrimme palvelemaan kokoajan kasvavalla reseptivalokoimallamme. Emme ole testanneet kaikkia reseptejä. Palvelun idea on, että käyttäjät lisäävät reseptejä, joita toiset käyttäjät arvostelevat ja kommentoivat.

7) Mitä olette mieltä karppauksesta yleensä?

Kannatamme kohtuutta syömisessä, joten emme ole minkään ”äärisuuntauksen” kannalla.

8 ) Mitä haluaisitte sanoa Pronutritionist -blogin lukijoille.

Syömisessä tärkeintä on nautinto. Toivomme, että mindo.fi:n avulla ihmiset löytävät maittavia reseptejä, jotka ovat myös ympäristön kannalta hyvä valinta.

——————–

Mitä mieltä olet Mindosta tai ylipäätään keskustelusta ruuan hiilijalanjäljestä? Kokeile vaikka vertailun vuoksi klikkaamalla tätä broilerireseptiä, ja sitten vertailun vuoksi vaikka tätä linssikeittoa. Huomaat eron.

PS. Katso ihmeessä aluksi mainostamani ohjelma Arvokas ja herkullinen jäte Ylen Areenasta

34 thoughts on “Kotimainen Mindo-palvelu ravinnon hiilijalanjäljen selvittämiseksi”

  1. en tiedä tekeekö mun koneeni jotain temppuja, mutta kummankin reseptin linkki avautuu samaan ohjeeseen.

    Tämä nyt ei sinänsä ollenkaan kuulu tuohon hiilijalanjälkeen (kummallinen nimitys sinänsä), mutta pikaisesti luin tuon broileriohjeen, ja siinä kummastuttaa, että ohjeessa on käytetty riisiä, mutta alla olevassa ravintoainekoostumuksessa on kuitenkin vain 1 g hiilihydraattia per 100 g, finelin mukaan 50 g keitettyä riisiä sis. n. 15 g hiilihydraattia, olettaisin… tuohon 100 g:aan sisältyvän sekä riisiä että broileria suurinpiirtein fifty-fifty..

    1. Korjasin linkin, kiitos kun huomautit!

      Kyllä tuo tuntuu tosiaan erikoiselta tuo broileri-riisin hiilaripitoisuus. Olisikohan Mindon ihmiset kuulolla? Sattuiko nyt vahingossa resepti jossa on virhe esimerkiksi 🙁

  2. Hävikki on oikeasti ongelma joka pitää ratkaista. Hiilijalanjälkeen en usko ollenkaan: Ympäristönmuutoksen professori Atte Korhonen tuntuu pitävän koko käsitettä aivan epäolennaisena muihin ympäristötekijöihin suhteutettuna. Ruoan ekologiseuuden arvioiominen on niin monipiippuinen ja moninuuttujainen homma, että epäilen laskelmien takana olevan vallan muut poliittiset tavoitteet kuin todellinen ympäristövaikutus. Tietysti yksittäisten toimijoiden huoli ympäristöstä voi olla aito, mutta onko keinot alkuunkaan mielekkäät?

    Itse olen sen verran pienituloinen, että en pohdi syömisiäni yhtään tästä näkökulmasta. En matkusta käytännössä koskaan, käytän jopa julkista liikennettä vain vähän ja vaateostoksia, sekä ostoksia muutenkin erittäin vähän. Syömisen valitsen hinnan ja herkullisuuden mukaan pyrkien katsomaan myös ravitsemuksellista monipuolisuutta. Minusta syöminen on maailman luonnollisin asia ja jokaisen elollisen pyrkimys, en näe siinä paikkaa etiikalle ollenkaan.

    Paitsi se hävikki. Se estää köyhien mahdollisuuden syömiseen. Ei eurooppalainen naudanlihan tai juustontuotanto: alppiheinä ei muutu ruoaksi Ruandaan.

  3. Intialainen sosiolgi osoitti jo vuosikymmeniä sitten, että syy nälkään ei ole pula elintarvikkeista vaan köyhyydestä. Elintarvikkeet on keskeinen keinottelun väline: kun jossakin sato menetetään, keinottelijat ostavat olemassaolevan ja nostavat hinnat niin että vain tulollisilla on niihin varaa. Tällä rakenteella hävikin purkaminen on vaikeaa, kun hävikki ylläpitää korkeita hintoja. Asiaan sotkeutuu myös jenkkitaustaisten monikansallisten tahojen agribisnes (Monsanto ym.) sekä kehitysmaiden omat eliitit keinottelijoineen. Pelkään Euroopan olevan syrjäinen pikkutekijä tässä, omilla valinnoillamme vaikutamme korkeintaan lähikaupan tarjontaan jos siihenkään; vaikeaa tuntuu sekin olevan.

  4. Hei, tarkistan onko rakaaka-aineissa jotain vikaa tiedoissa! Meidän tietokanta on Finelin, mutta vika voi olla esim. pilkkuvirheessä tms.

  5. Mirkalle sanoisin, että elämme täysin poikkeuksellista aikaa maailmanhistoriassa. Maailman väestö kasvaa ekspontentiaalisesti: http://bit.ly/tLFlv
    Ylikansoitus, luonnonvarojen tuhlaus ja ympäristön saastuminen asettavat sellaiset haasteet, että meidän on otettava kaikki keinot käyttöön, jos haluamme ihmiskunnan selviytyvän. Siinä ei ole varaa väheksyä edes niitä keinoja, joiden vaikutus on pienempi kuin joidenkin toisten. Sen vuoksi myös ruoantuotannon ympäristökuormitusta on syytä vähentää. Epäilen sitli vahvasti, että maapallon kantokyky ei pitkällä aikavälillä (60-100 vuotta) tule riittämään, vaikka ottaisimme kaikki keinot käyttöön.

  6. Maailman väestönkasvun hidastuminen on myös eksponentiaalista.

    Siitä olen samaa mieltä, että ihan kaikki keinot tarvitaan. Siksi pidän vaarallisena nykyistä tehotuotannon vastaisuutta. Siinä on toki ongelmansa, joten myös vaihtoehtoisia perinnelajikkeiden ja menetelmien tutkimusta ja kehittämistä ehdottomasti tarvitaan. Koska KAIKKI keinot tarvitaan. Myös se GM.

    Olen vain hyvin epäileväinen nykyisen keinovalikoiman mielekkyydestä hiilijalanjälkineen.

    (Oppi-isäni asiassa on ruokajärjestelmiä tutkinut kulttuuriantropologian professori E.N. Anderson, U California Riverside.)

  7. Mitä karppaukseen tulee, aiemmin söin erittäin tiukasti suosituksia noudattaen, lähinnä kiinalais-välimerellisesti. Siirryttyäni karppaamaan syömäni ruokamäärä lähes puolittui ravinteiden saannin heikkenemättä. Luulisi olevan kivaa kuultavaa nälkäisille.

    1. Mitenkähän sen hiilijalanjäljen puolestaan kävi? VM on aika tavalla vähemmän eläinpainoitteinen kuin perus-vhh. Jälkimmäisessäkin kannattaa painostaa enemmän kasvikunnan tuotteisiin kuin mitä kenties keskivertokarppaaja tekee.

  8. On alueita, joissa naudanlihan tuotanto olisi täysin älytöntä. Mm. perinteinen Etelä-Kiina. (Joka Andersonin vertailussa ylivoimaisesti ekotehokkain ruoantuotantojärjestelmä ennen teollistumista.) Se ei kuitenkaan toimi argumenttina harvaan asutuilla, viljelykelvottomilla alueilla, joissa ongelmana ovat pikemmin tulvat kuin kuivuus. Jälleen esimerkkinä Alpit.

    Ongelma ylimalkaan on, että ei oteta riittävästi huomioon sitä, että ruoan tuotanto eri olosuhteissa näyttäytyy ekolgisuudeltaan täysin erilaiselta. Lammas aiheutti Välimeren maihin ekokatastrofin syömällä hedelmällisen maakerroksen kalliolle ja soralle (jokunen vuosituhat sitten). Meillä Suomessa lammas taas olisi ekologisin mahdollinen särjen ohella, jos se ruokittaisiin perinteiseen tapaan kerpoilla eli pajuvesaikolla.

    Yksittäisten elintarvikkeiden tai tuotantoeläinten/viljelymuotojen vertailu ikäänkuin yleismaailmallisina yksikköinä on siten kovin karkeaa. Pelkästään pikuuriikkinen Suomikin on ollut jakaantunut lohikyliin, poronhoitoalueisiin, kaskialueisiin, peltoviljelyalueisiin, rannikon kalastajiin. Tarvitaan siis paikallisnäkökulma.

    Toisaalta sekään ei riitä ihmiskunnan optimaaliseen ravitsemukseen. Tarvitaan myös kansainvälisen elintarvikekaupan näkökulma sekä ravitsemuksellisen monipuolisuuden että paikallisten katovuosien tasoittamiseksi.

  9. Sotavuodet mutta erikoisesti ne jaloilleen nousun vuodet eläneenä koen aiheen erikoisen tärkeäksi.

    Miksi ylipäätänsä ruokaa heitetää roskiin? Yllä mainitsemanani ajankohtana sellainen menettely olisi tuomittu selväsanaisesti – myös julkisesti.
    Ylijäämä ruoka kierrätettiin kotieläintuotannossa.

    Suureksi arvoitukseksi on jäänyt, miksi ei näin voisi edelleen menetellä.

    En keksi muuta selitysta kuin kollektiiviset viranomaispäätökset (byrokratia), joihin taas voidaan vaikuttaa (lobbaus).

    Ehkä tämä on ”monimuotoisuuden” lisääntymistä logistiikaa-ratkaisuineen? Itse tulkitsen sen moraalin löystymiseksi.

  10. Onhan meillä Suomessa jo kauppiaita, jotka lukitsevat roskasäiliöt, jotta köyhät eivät saa haettua sieltä vanhenevan päiväyksen ruokaa. Täyshintaisten tuotteiden menekin varmistamiseksi. Voi vain arvata, mikä meno on suurten tuloerojen kehitysmaissa. Intian tilanne viimeisimmän tietoni mukaan pahin.

    Tätä kyllä voi ajatella moraalisena kysymyksenä.

  11. Mirkalta hyviä näkökulmia. Ruokavalintojen tekeminen laskennallisen hiilijalanjäljen perusteella ei vaikuta kovin järkevältä. Se on vain yksi osa ekologisuudesta ja kaiken lisäksi todella karkea arvio ja yksinkertaistus, joka ei ota huomioon paikallisia reaalioloja. Ihmiset vaan kaipaavat tuollaisia havainnollisia lukuja, joita laskemalla voi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi. En usko, että maailma sillä tavalla pelastuu.

    Näissä hiilijalanjälkilaskuissa on sekin yleensä puutteena, että ei mllään tavalla erotella uusiutuvaa ja uusiutumatonta energiaa.

    1. ”Se on vain yksi osa ekologisuudesta ja kaiken lisäksi todella karkea arvio ja yksinkertaistus, joka ei ota huomioon paikallisia reaalioloja.”

      Tämä ei ole näin hyvinvointivaltion asukkaan näkökulmasta millään tavalla pätevä kritiikki. Pätee ainoastaan kolmannen maailman oloihin, ja niihinkin yhä rajatummin (kiitos urbanisaation).

      ”En usko, että maailma sillä tavalla pelastuu.”

      Ympäristöasioihin panostamisella ja kulutustoiminnalla paljon varmemmin kuin odottamalla poliitikkojen tekevän jotain.

      ”Näissä hiilijalanjälkilaskuissa on sekin yleensä puutteena, että ei mllään tavalla erotella uusiutuvaa ja uusiutumatonta energiaa.”

      Ei myöskään järin relevanttia, sikäli kun esim. lihantuotanto kuluttaa ylipäätään tärkeitä resursseja selvästi enemmän ja on kustannustehottomampaa kuin monipuolisempi kasvispainotteinen sekaruokavalio.

      Näkisin tässä kontekstissa (ekologisuus) viljatuotteiden demonisoinnin olevan aikamoinen karhunpalvelus ihmiskunnalle ja luonnolle.

  12. Pikkuisen mulle tuli tästä fiilis, että haetaanko tässä ehkä taas sitä kasvissyönti vastaan lihansyöntiä, jossa lihan syöntiä yleisesti paljon moititaan huonommaksi juurikin ympäristösyistä.

    Onko sitten parempi, että raaka-aineet linssikeittoon (tomaattimurska, valkosipuli, linssit, currytahna, kookosmaito (en tiedä kasvatetaanko suomessa linssejä.. googlaamalla nopeasti löytyi vain silmälaseihin liittyviä linkkejä:)) tulevat pitkienkin matkojen takaa, varsinkin näin talvisaikaan, kun ko raaka-aineita ei juuri läheltä saa…eli tuo kuljettaminen maailman ääristä toisiin, on kyllä jotain muuta kuin ekologista ja näin hiilijalanjälki olis vielä parempi..Jos sillä nyt oikeasti on niin hirveästi merkitystä. Ehkä kotoinen hernekeitto olisi lähiruokaa.Broilerireseptissä voisi ajatella riisin korvattavan esim. kotimaisella ohralla tai vaikka porkkanalla, lähituotetulla, jolloin suurin osa raaka-aineista olisi ns.lähiruokaa ja osaltaan pienentäisi ympäristön kuormittamista.

    1. Kuljetus vaikuttaa ruoan hiilijalanjälkeen vain n. 8 %, joten sillä ei ole kovin suurta merkitystä mistä päin maailmaa raaka-aine tulee. Suurempi merkitys on alkutuotannolla.

      Lisätietoa:
      http://www.peloton.me/peloton_kortti_ruoka.pdf

      Jos klikkaat broilerireseptin aineslistassa riisiä, niin huomaat että palvelumme suosittaa riisin korvaamista juuri speltillä, kauralla tai ohralla. Kyse ei siis ole vastakkainasettelusta, sillä myös osa kasvipohjaisista tuotteista voi olla ympäristölle haitallisia.

  13. Elän käsityksessä, että elintarvikekuljetusketjussa ylivoimaisesti suurin tekijä on loppukuluttaja: Jos haet kassillisen ruokaa kaupasta henkilöautolla, valtamerikuljetusten merkitys on hiirenpapana. Rahtilaivojen kuljetuskapasiteetti on valtava aivan mitättömällä kitkalla, niin ruokatonnia kohden kulutus on minimaalinen verrattuna niihin viimeisiin kilometreihin vain muutaman kilon erissä henkilöautoissa. Osmo oli joskus laskenut, että Brasiliasta tuotu härän filee olisi ekologisempi kuin suomalainen sianliha kasvatettuna Brasiliasta tuodulla soijalla. (Edellyttäen että haet sen kävellen tai korkeintaan julkisella, etkä henkilöautolla, jolloin sekin ero jää mitättömäksi.)

  14. Misi sitä sikaa ei ruokita suomalaisella järeruualla? Liian vaivalloista, kun ei valu siilosta? Liian vaarallista sialle, kun kasvaa kunnon rasvakerros? Liian vaarallinen syöjälle, kun sialla on liian vahva rasvakerros? THL:n määräys?

  15. Elän käsityksessä, että teollisuuden jätteitä saa käyttää, mutta esim. joukkoruokailusta syntyvää ei. Vaatisi kuulemma katkeamattoman kylmäketjun joka tulisi liian kalliiksi, samoin kuljetukset vähissä erissä kouluista tai sairaaloista. Taustalla luullakseni aikamme äärimmäiset tuottovaatimukset, kun pelkkä kannattavuus ei riitä osakemarkkinoille.

    Vielä minun lapsuudessani jakamatta jäänyt kouluruoka säilytetettiin koulun kylmiöön ja lämmitettiin seuraavaksi päiväksi niille, jotka eivät sen päivän ruoasta tykänneet. Varsinaiset lautastähteet menivät sikalaan.

    Ei puhettakaan nykyaikana. Poikani melkein purskahti itkuun kun tästä kuuli. Vallalla on taas viktoriaaninen pakkosyöttö.

  16. No esim.kouluista on -kuulemma- lopetettu jämäruokien vieminen sikaloihin, kun esmerkiksi hammastikkuja ja muuta roinaa joutui laskiämpäreihin. Tiedä sitten onko urbaanilegenda vai onko tuossa perääkin. Possut kyllä varmaan olisivat paremman makuisia jos vielä saisivat sitä jämäruokaa.

    Joo, Mirka on varmaan ihan oikeassa siinä että loppukuluttajan henkilöautokauppakäynnit on se lopullinen kuljetusketjun ”pilaaja” mutta monella ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta, jos ei ihan kaupan nurkalla asu.

    1. Ja vaikka olisi mahdollisuus, moni on mukavuuden haluinen. Tunnustan.

  17. En muista ikinä kuulleeni, että kouluissa olisi tarjolla hammastikkuja… :-D.

    Vasinkin lapsiperheiden on yhä vaikeampi asua kävelymatkan päässä kaupoista. Ainakaan pääkaupunkiseudulla ei palkkatuloilla lapsiperhe asu, ja haja-asutusalueilta on kaupat lopettaneet ja julkinen liikennekin pahassa kriisissä. Parhaiten toimivat pienet taajamat, pikkukaupungit ja kirkonkylät. Siksikin vertailu hollantilaisen tofun ja laitilalaisten kananmunien välillä tuntuu hieman kaukaahaetulta (pun intended!)

    1. Lihan, kalan, maitotuotteiden ja munien osalta suosin paikallisesti ja luonnonmukaisesti tuotettuja lajeja mika taalla Uudessa-Seelannissa tarkoittaa vapaasti laiduntavia nautoja ja lampaita, ”free range”-kanoja (liha ja munat) ja kasvatuslohta Marlborough-salmesta. Nama ovat myos terveellisempia kuin viljalla ruokitut jne. eika tarvitse miettia miten ekologista se viljantuotanto on. Sikaa enimmakseen valtan kunnes tilanne korjaantuu niiden tuotannon osalta.

      Valtan tuotteita joita varten raivataan laidun- tai viljelyalaa alkuperaisluonnosta ja joiden kasvua piristetaan hormoneilla seka liikakalastettuja kalalajeja.

      Hiilijalanjaljella ei minulle ole mitaan merkitysta koska en usko koko AGW-hypoteesiin (josta en talla palstalla ala vaitella). Tuotteiden kuljetus kylla synnyttaa mm. pienhiukkaspaastoja joten se on syyta jarkeistaa ja toki energiankulutusta on muutenkin hyva minimoida. Havikin minimointi sopii hyvin tahan tarkoitukseen. Kehitysmaiden koyhien nalkaan silla ei ole vaikutusta koska syyt siihen ovat muualla.

  18. Kylmäketju sioille?
    Tietenkin, kun kysymys on teollisista sikaloista.
    Seuraan vierestä, miten sikalauma pitää hedelmäviljelysta vireessä. Toimii erinomaisesti.
    Ongelma on keskittäminen, tuotannontekijöiden optimointi ja sairausriskien (eläin) uhka.
    Sitten kuitenkin jää jäljelle epidemioiden uhka; hullunlehmän tauti ja roihut, lampaan sininen kieli, sikojen kaikinpuolinen herkkyys – ja roihut.
    Halpaa ruokaa ei ole, ei ainakaan kunnollista.

  19. ”Mitenkähän sen hiilijalanjäljen puolestaan kävi? VM on aika tavalla vähemmän eläinpainoitteinen kuin perus-vhh.”

    Onpahan taas oletuksia. Toki eläinpainotteisuus nousee kun tärkkelys jätetään pois. Mutta jos/kun (kuten itselläni kävi) absoluuttinen lihan kulutus lähes puolittuu, niin mitä väliä on millään painotteisuudella? Säästyy sekä lihaa että viljaa niille nälkäänäkeville. Jos säästyy. Ei se niille kohdennu. Lähinnä kärsijä on suomalainen elintarviketeollisuus, joka on maamme suurin työllistäjä.

    Eli taantumaa ja työttömyyttähän me karpit tässä tosiasiassa ruokimme vähine syömisinimme ja einesten ostamattomuuksinemme.

    1. Minä ainakin esitän oletukseni sen mukaan, mitä pidän todennäköisempänä vaihtoehtona. Mutta on toki hyvä, että kohdallasi asiat eivät ole sillä tolalla.

      ”Eli taantumaa ja työttömyyttähän me karpit tässä tosiasiassa ruokimme vähine syömisinimme ja einesten ostamattomuuksinemme.”

      Heh! Pitäisiköhän tästä vihjata Uusituvalle? Voisi löytyä uusi iskulause tv-ohjelmissa ja lehtijutuissa toisteltavaksi. 🙂

  20. Kuinkas suuri merkitys makroravinteiden jakaumalla on hiilijalanjäljelle? Meinaan kun tuo ”puolet kokonaisenergiasta hiilareista, kolmannes rasvoista ja kuudennes proteiinista” kakkukin näyttää varta vasten tuossa komeilevan. Jos suhde on esim. ”viidennes proteiinista, rasvat ja hiilarit muutaman prosenttiyksikön vaihtelulla tasan” ja proteiinin ja rasvan lähteet painottuvat kasvikunnan lähteisiin, kuinka suuri ero hiilijalanjäljellä on?

    Mitä aiheeseen yleisesti ottaen tulee, itse olen henk.koht. pitänyt ihmisten liikakansoitusta jokseenkin kaikkien ympäristöongelmien alkusyynä, kivijalkana ja niiden ratkaisemisen vaikeuttajana jo lukiessani siitä ensimmäistä kertaa – ja se oli sentään ala-asteikäisenä. Sittemmin mielipiteeni on muuttunut suosimastani liikakansoituksen ratkaisutavasta (duh!), muttei ko. ilmiön keskeisyydestä ekologiakysymyksissä.

  21. Off-topicina Reijolle: toi Twitter-päivityksesi minun ja Feinmanin keskustelusta on valitettavasti jo turha. Proffa nähtävästi katsoi, että hänen argumentaatiotyylinsä ja asiasisältönsä yksipuolisuuksien ja puutteiden esiinnostaminen ei omaan blogiinsa sovellu eikä viimeisintä viestiäni koskaan julkaistu. Ja olin jopa kohteliaampi sävyltäni kuin mitä esim. täällä olen ollut! 🙂

    1. Ei hän julkaissut minunkaan viestiä tuohon samaan postaukseen, vaikka uskoin se olevan ihan kohtelias. Ja ei hän ei tunnu tykkäävään siitä, että Välimeren ruokavaliota kehutana. Mutta mitäpä näitä itkemään. Joka tapauksessa hauska nähdä, että kysyit ja hän vastasi. Voisitko kuvitella, että Uusitupa tai joku proffa vastaisi samalla tavalla lukijoiden kysymyksiin Suomessa? Minulla on hieman vaikeuksia 🙂

    1. Viittaatko nyt näihin pohdintoihin?

      ”Ongelma on keskittäminen, tuotannontekijöiden optimointi ja sairausriskien (eläin) uhka.”

      Nähdäkseni ainoastaan tuota toista voisi ajatella sopivan tähän kohtaan, mutta tässäkin seikassa rikottiin selvästi Suomen lainsäädäntöä joten en vielä menisi sanomaan ”I told you so”.

Comments are closed.