Uusi tutkimuskooste diabeteksen ruokavaliosta

Diabetes Care -tiedelehdessä, joka on yhdysvaltojen diabetesliiton tiedelehti, on julkaistu helmikuussa 2012 mielenkiintoinen systemoitu kirjallisuuskatsaus diabeteksen ruokavaliosta. Tässä katsauksessa käytiin läpi tutkimusnäyttöä ajalta tammikuu 2001-lokakuu 2010. Edellinen katsaus oli ilmestynyt 2002. Poimin tähän muutamia mielenkiintoisia havaintoja. Kannattaa lukea teksti itse, sillä se on kokopitkänä kaikkien luettavissa. Poimimani tiedot eivät edusta kokonaisvaltaista kuvaa, voitte keskustelussa täydentää näkökantoja.

Katsaus käsittää sekä satunnaistettuja tutkimuksia että väestötutkimuksia. Tulokset koskevat henkilöitä, jotka ovat jo sairastuneet diabetekseen (sisäänottokriteeri).

1. Erittäin vähä- ja melko vähähiilihydraattinen ruokavalio (joko 21-71 g/vrk tai 30-40 E % vrk)

Diabeetikoilla tehdyissä tutkimuksissa (11 kpl) on havaittu, että HDL-kolesteroli nousi tilastollisesti merkitsevästi kolmessa tutkimuksessa ja triglyseridit laski kahdessa tutkimukssa. LDL-kolesterolissa ei havaittu  (!) eroja.

”Otherwise, mean changes in serum lipoproteins resulting from a lower carbohydrate diet were typically benecial but occurred without a comparison arm or were not statistically greater than the comparison arm.”

Diabeteslääkkeiden määrää voitiin vähentää vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla suhteessa kontrolliruokavalioon (useimmissa tapauksissa vähärasvainen ruokavalio). HbA1c ei yleensä laskenut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta useissa muissa sokeriaineenvaihdunnan muuttujissa havaittiin  myönteisiä vaikutuksia.

”Other glycemic parameters such as fasting blood glucose (FBG), 24-h blood glucose, 24-h insulin (10), and fasting insulin levels (18) decreased signicantly, and insulin sensitivity increased signicantly (10) on the lower-carbohydrate diet.”

2. Paljon tai keskimääräisesti hiilihydraatteja sisältävät ruokavaliot (40-65 E %  ja >65 E %)

Tutkijat löysivät seitsemän uutta tutkimusta mukaan (2001-2010). Niistä yhdestä tutkimuksessa LDL laski enemmän hiilihydraatteja saaneilla (>75 E %), kahdessa tutkimuksessa puolestaan triglyseridit laskivat niillä, jotka saivat maltillisemmin hiilihydraatteja (40 E % vs 50-55 E%). Kolmessa tutkimuksessa ei havaittu mitään eroja lipideissä, ja yhdessä tutkimuksessa ei edes mitattu lipidejä.

”In terms of CVD risk factors, LDL cholesterol improved more with a high-carbohydrate diet in one study, whereas two studies found TGs improved more with a lower-carbohydrate diet.”

Sokeriaineenvaihdunnan kuvaajista ei saatu selkeästi mitään eroja. Tutkijoiden teksti

”Only two RCTs found significant differences in HbA1C between groups, with one study finding significantly lower A1C with the higher-carbohydrate diet only in a subgroup analysis, and the other study finding significantly lower A1C with the lower- carbohydrate diet.”

3. Välimeren ruokavalio 

Välimeren ruokavaliota koskevia uusia tutkimuksia löytyi viisi satunnaistettua ja yksi väestötutkimus. Välimeren ruokavalio saattaa näiden tutkimusten mukaan korjata hiukan HDL- ja triglyseridiarvoja. Sokeriarvoissa ei ole havaittu eroja.

4. Kasvisruokavalio (samalla vähärasvainen)

Aiheesta löytyi kaksi uutta tutkimusta. Toisen mukaan vähärasvainen vegaaniruokavalio ei vaikuttanut painoon eikä HbA1C:hen edullisemmin kuin vertailuruokavalio (suositusten mukainen).Tämän tutkimuksen jälkikäteisanalyysissä ei-lääkityillä potilailla havaittiin pieni HbA1c ja LDL-lasku. Toisessa tutkimuksessa jo munuaistautiin sairastuneilla potilailla mitään eroja ei havaittu paastoverensokerissa, HDL:ssä eikä LDL:ssä (lakto-ovo-vegetaarinen dieetti vs suositusten mukainen).

5. Kuitu

Kuitulisä (4-19 g/pv) laskee hieman verensokeria ja korjaa lievästi LDL- ja HDL-kolesteroliarvoja. Tämä on samansuuntaisesti kuten hiljan referoimassani uudessa meta-analyysissä .

6. Rasvan määrä

Kahdeksan uutta tutkimusta löydettiin mukaan. Näistä seitsemän oli satunnaistettuja. Vain yhdessä niissä havaittiin hyötyä lipidiarvoissa vähärasvaisen ruokavalion aikana, tutkimuksen kesto oli 3 vrk (!). Muissa kuudessa ei havaittu eroja. Ainoassa mukana olleessa väestötutkimuksessa runsaasti rasvaa saaneilla oli korkeammat LDL-kolesteroliarvot.

”Lowering fat intake in individuals with diabetes may improve total cholesterol and LDL cholesterol but may also lower HDL cholesterol.”

7. Rasvan laatu

Vain yksi mukaankelpaava tutkimus löytyi vuosilta 2001-2010. Siinä rasvan laadun muokkaaminen (SFA →MUFA)  ei vaikuttanut verensokeriin eikä lipideihin. Eli tältä saralta ei mitään uutta kerrottavaa.

8. Proteiini

Terveet munuaiset omaavilla diabeetikoilla enemmän proteiinia sisältävä ruokavalio saattaa parantaa lievästi lipidiaineenvaihduntaa ja HbA1c:tä. Yhdessäkään tutkimuksessa suurempi proteiinin saanti ei heikentänyt sokeri- tai lipidiaineenvaihduntaa. Tieto perustuu neljään tutkimukseen.

Jo munuaistautiin sairastuneilla, proteiinin vähentäminen tavanomaiselta tasola ei heijastu sokeri- eikä lipidiaineenvaihduntaan -ei positiiviseen eikä negatiiviseen suuntaan.

Proteiinin lähteitä koskeva osa on kiinnostavaa. Tähän osiin löydettiin neljä tutkimusta. Kahdessa niistä yhtenä tekijänä oli Kuopissakin tutkijana työskentelevä Vanessa deMello, jonka tutkimusryhmä on osoittanut kanan olevan munuaistautivaiheessa hyvän proteiinin lähteen. Punaisen lihan vaihtaminen kanaan paransi lipidiprofiilia ja albuminuriaa. (Katsauksen ulkopuolelta, de Mello et al.  on aiemmin osoittanut, että kanaproteiinin painottuva ruokavalio saattaa olla mikroalbuminuriassa yhtä hyvä kuin ACE-estäjän ja tavanomaisen ruokavalion yhdistelmä! Merkataan de Mello 🙂 )

Myös soijan proteiinin myönteiset vaikutuset lipideihin tuli esiin kahdessa tutkimukssa, samoin soija edullinen vaikutus paastoverensokeriin. Pähkinöillä ja heraproteiinilla saattaa olla edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

9. Täysvilja

Täysviljaa koskevia tutkimuksia löytyi neljä kpl. Niiden mukaan täysvilja vähentää matala-asteista tulehdusta, mutta ei vaikutua sokeritasapainoon, eikä lipideihin.

Lopuksi 

Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan Välimeren ruokavalio ja vähähiilihydraattiset ruokavaliot pärjäävät enemmän hiilihydraatteja sisältävälle diabetesruokavaliolle vähintään yhtä hyvin. Mistään ruokavaliosta ei ole ylivoimaista näyttöä.

Katsauksen lopussa tutkijat pyytävät keskittämään voimavaroja viiteen eri tutkimustyyppiin koskien diabeteksen ruokavaliota:

  • VHH:n pitkäaikaisvaikutukset diabeteksen komplikaatioihin kuten nefropatiaan
  • Aterian jälkeisten vasteiden ja hyperglykemian vaikutus inflammaatioon ja sydäntautiriskiin
  • Omega-3 rasvahappojen vaikutukset sydäntautiriskiin
  • Kuidun ja täysviljan inflammaatio- ja insuliinivaikutukset
  • Ruokavalion ja adiponektiinin yhteydet

Näistä aiheista tutkimukset, kirjoittelu ja keskustelu ei ole ihan turhanpäiväistä. Jos on uskominen USA:n diabetesliiton uskottuja tutkijoita.

Ps. Lue itse tämä raportti kokonaisuudessaan (seuraava tulee ehkä vasta 10 vuoden kuluttua)

Kuva: Bigstockphoto

21 thoughts on “Uusi tutkimuskooste diabeteksen ruokavaliosta”

  1. Tällä katsauksella tuntuu olevan rapakon takana merkitystä. Amerikan diabetesliitto on nyt lausunut ensimmäisen kerran julkisuudessa virallisesti ja reilusti, ettei ole yhtä ja ainoa ruokavaliota joka sopii kaikille diabeetikoille, toisille sopii vähähiilihydraattinen, toisille vähärasvainen, joillekin Välimeren ruokavalio.

    ”People need to do what works for them. There are people who do well on a lower-fat diet and others who do well on a lower-carb diet.” USA Today, Stephanie Dunbar, director of nutrition and medical affairs for the American Diabetes Association.

    http://usat.ly/wUelGD

  2. Kommentoin tässä vain sen verran, että jostain syystä tuo tutkimuskooste ei ota huomioon viimeisten viiden vuoden aikana kertynyttä näyttöä Välimeren ruokavalion hyödyistä diabeteksen hallinnassa. Se voi selittää vaisua arviota

    Itse olen seurannut myös uusimpia tutkimuksia ja katsauksia Välimeren ruokavaliosta diabeteksen hoidossa (ja postittanut niitä aika ajoin myös esimerkiksi Aamiainen ruohikolla -FB-sivulleni). Niiden valossa Välimeren ruokavalio, varsinkin hiilihydraateilla vähennettynä, on erinomainen vaihtoehto diabeetikoille.

    1. Onko nyt siis todella niin, että tästä *järjestelmällisestä* katsauksesta on jätetty pois sellasia välimeren ruokavaliota käsitteleviä tutkimuksia, jotka olisivat mukaanottokriteerien mukaan kuuluneet joukkoon? Myöhemmin kuin lokakuussa 2010 julkaistuja ei siis otettu mukaan ollenkaan.

      1. Olen lomatunnelmissa, joten en nyt pysty selvittämään mistä ero johtuu. On ihan mahdollista, että kaikkien tutkimuksien laatu ei täyttänyt ennalta määrättyjä kriteerejä, esim. Keskenjättäneitä sai olla vain max 20 %.

      2. Jari, julkaisuajankohtansa puolesta tuo Reijon mainitsema Elhayany ym. (2010) olisi voinut olla mukana, nimittäin tutkimus julkaistiin marraskuussa 2010. Mutta, ko. tutkimuksessa keskenjättäneitä oli 30 %, joten se ei täyttänyt kirjallisuuskatsauksen kriteereitä.

        By the way, jos jotkut lukijat haluavat tarkastella diabeteksen esiintyvyyttä eri maissa, niin täältäpä löytyy rankinglista: http://bit.ly/m79XS (Suomi on sijalla 134). Ja tässä yksi aiheeseen liittyvä artikkeli: http://bit.ly/zpPOqr.

      3. Kommenttiini tuli kirjoitusvirhe. Oli siis tarkoitus sanoa, että Elhayany ym. julkaistiin maaliskuussa 2010.

  3. Ubikinonilla eli koentsyymi Q10:llä täydennetty Välimeren dieetti ehkäisee ikääntyvien ihmisten hapetusstressiä ja matala-asteista tulehdusta, mikä voi kohentaa merkitsevästi sydän-, nivel- ja muuta terveyttä, raportoivat espanjalaisen Cordoban yliopiston tutkijat The Journals of Gerontologyssa (2012). Kuten tunnettua, diabetes on tila, jossa myllertää hiljainen matala-asteinen inflammaatio.

    Tässä kokeessa yli 65-vuotiaille naisille ja miehille annettiin tyypillisen Välimeren ruokavalion lisänä päivittäin 200 mg ubikinonia (Q10). Heitä verrattiin kahteen muuhun ryhmään, joista yksi noudatti runsaasti tyydytettyjä rasvoja sisältävää tyypillistä länsimaalaista ruokavaliota. Toinen ryhmä söi Välimeren dieettiä, mutta ilman ubikinonia. Vaikutusjaksot kestivät neljä viikkoa. Sinä aikana otettiin monia verikokeita, jotka ennustivat terveydentilan kehitystä. Kuukauden kuluttua ryhmät vaihtoivat paikkaa toiseksi kuukaudeksi ja sen jälkeen seurasi vielä kolmas ryhmien vaihto kuukaudeksi. Välimeren dieetin ja ubikinonin ja kombinaatio on minusta erityisen suositeltava diabeetikoille. Lisäksi he tarvitsevat rutkasti D-vitamiinia ja muitakin ravintolisiä, jotka vähentävät lisätautien riskiä. Lue lisää cordobalaistutkimuksesta tästä linkistä:
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2258

  4. Matti, tuo on mielenkiintoinen tutkimus, joka oli jäänyt jo haaviini. Ajattelin kyllä seurata tätä ubikinonitarinaa. Onko sinulla muuten tietoa eri luotettavasta lähteestä, jossa olisi arvioitu elintarvikkeiden erityisesti eri lihalaatujen ubikinonipitoisuuksia?

  5. Tuommoinen löytyi, mutta siihen ei ole Terkossa lukuoikeutta:

    Critical Reviews in Food Science and Nutrition
    Volume 50, Issue 4, 2010

    Coenzyme Q10 Contents in Foods and Fortification Strategies
    .Preview
    DOI:10.1080/10408390902773037
    Igor Pravsta, Katja Žmitekb & Janko Žmitekb

    pages 269-280

    Available online: 17 Mar 2010.

  6. Pravsta ym.. raportti löytyy helposti kokonaisuudessaan pdf:nä, esim. tästä
    http://20.fi/5861
    Siinä on taulukot eri ruokalajien Q10-pitoisuuksista. Erittäin hyvä katsaus muutenkin. Siinä todetaan (kuten monissa aikaisemmissakin lähteissä), että ubikinonin saanti ruoasta on yleensä vain 3–6 mg/vrk, josta puolet saadaan pelkistetyssä muodossa (ubikinolina). Sillä määrällä – tai ruokavaliota muuntelemalla – ei saada aikaan sellaisia biokemiallisia muutoksia, joita ravintolisänä nautitulla ubikinonilla saadaan (päiväannoksilla 200-300 mg) hapetusstressin ja inflammaation hillinnässä.

    Ubikinoni on suuren kiinnostuksen kohteena mm. neurologiassa. Huntingtonin taudin hiirimallilla tehty tutkimus osoittaa, että ubikinonista voi olla hyötyä edellyttäen, että sen anto aloitetaan taudin varhaisessa vaiheessa ja että päiväannos on riittävän suuri. Tutkimuksen teki Department of Neurology, UCLA David Geffen School of Medicine, Los Angeles, CA, USA.
    http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S104474311100248X
    Yhdysvalloissa Massachusetts General Hospitalissa on käynnissä kliininen tutkimus, jossa Huntingtonin tautia sairastaville annetaan ubikinonia 2400 mg päivässä.
    http://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT00608881

    Nämä annokset ovat selvästi farmalologisia. Ravitsemustieteilijöiden on ollut aina vaikeaa ymmärtää ravintolisähoitoa, jossa annokset ovat moninkertaisia siihen nähden mitä ruoasta voi saada. Siksi ravintolisähoitoa on vähätelty ja mollattu vuosikymmenien ajan. Onneksi nyt sitä tutkitaan, mikä voi muuttaa luutuneita käsityksiä. Minua häiritsee kuitenkin se, että tutkimuksen kohteena on yleensä vain yksi yhdiste, jolloin vaarana on, että tulee vesiperä. Ravintolisät vaikuttavat usein synergisesti, jolloin usean yhdisteen käyttö antaa paremman tuloksen kuin yksi aine.

    1. Kiitos, siinähän se tuli Pravsta et al.

    2. ”Siinä todetaan (kuten monissa aikaisemmissakin lähteissä), että ubikinonin saanti ruoasta on yleensä vain 3–6 mg/vrk, josta puolet saadaan pelkistetyssä muodossa (ubikinolina).”

      Ja nimenomaan tämä muoto (ubikinoli) on se tehokkaampi antioksidanttina.

      ”Sillä määrällä – tai ruokavaliota muuntelemalla – ei saada aikaan sellaisia biokemiallisia muutoksia, joita ravintolisänä nautitulla ubikinonilla saadaan (päiväannoksilla 200-300 mg) hapetusstressin ja inflammaation hillinnässä.”

      Juu ei, haasteellista tuo ruokavalion kohdalla kieltämättä näyttää olevan. Kuten myös ravintolisänä, sillä nautitun ubikinonin imeytyminen on vähän niin ja näin:

      http://www.jbc.org/content/280/22/21295.long

      Terapeuttista hyötyä vain isoilla annoksilla ja pitkäaikaisella annostelulla, potilailla joiden kohdalla CoQ10-biosynteesi on heikentynyt erinäisistä syistä.

      1. Mustapippurin piperiini lisää ubikinonin biosaatavuutta. Vähemmällä ubikinonilla enemmän hyötyä!

  7. Diabeteksesta ja ruokavaliosta keskusteltaessa ei sovi unohtaa D-vitamiinin tärkeää merkitystä. D:tähän ei saada riittävästi ruoasta eikä auringosta, ainakaan Suomessa.Itä-Suomen yliopiston uuden raportin mukaan 53–73-vuotiaiden S-D-25 vaihtelee 8,5 ja 123 nmolin/l välillä, keskiarvo on 43 nmol/l. 65 %:lla lukema on alle 50 nmol/l, kun nykyinen viitearvo on 75–150. Tämä ja muut tutkimukset puoltasvat saantisuosituksen reipasta nostoa, minun ehdotukseni on 100 µg:aan päivässä.

    Hurskainen AR, Virtanen JK, Tuomainen TP, Nurmi T, Voutilainen S. Association of serum 25-hydroxyvitamin D with type 2 diabetes and markers of insulin resistance in a general older population in Finland. Diabetes Metab Res Rev. 2012 Feb 8. http://20.fi/5863

    Bostonissa (40. leveysasteella) suurimman S-D-25:n tertiilissä (yli kolmannes, yli 75 nmol/l) diabetekseen sairastumisen riski oli yli 30 % pienempi kuin alimmassa tertiilissä (keskimäärin 32 nmol/l). Johtopäätös: Suuri seerumin D-vitamiinin pitoisuus liittyy pieneen diabeteksen riskiin henkilöillä, joilla on perinnöllisistä syistä suuri taipumus sairastua tähän tautiin.
    http://20.fi/5864

    Málagan yliopistosta tulee myös raportti, jonka mukaan Espanjan Aurinkorannikollakin podetaan D:n puutetta, ja se lisää riskiä sairastua diabetekseen.
    http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0261561411002329

    Näistä tutkimuksista mikään ei ollut interventio, vaan ne olivat ns. observational studyja. Johdonmukaisina ne kuitenkin kertovat siitä, että D-vitamiinin saanti on liian vähäistä eri puolilla maailmaa, ja se liittyy diabeteksen riskiin. Suomalaiset ostavat nyt tosi paljon D-vitamiinivalmisteita myös täällä Aurinkorannikolla.

  8. Osaatko valottaa, miksi ”Kuitu parantaa hoitotasapainoa diabeteksessa” kirjoituksessa käsitellyssä meta-analyysissa tulokset olivat täysjyväviljan ja kuidun suhteen erilaiset?

    1. Sokru, voitko tarkentaa kysymystä? Tarkoitatko tuloksia paastoverensokerin suhteen vai HbA1C:n suhteen? Ko. meta-analyysissä ei tehty erikseen analyysiä täysviljan vaikutuksesta. Suurin osa tutkimuksista oli tehty psylliumilla, guarkumilla tai muulla kuitulisällä. Vain 2-3 tutkimuksessa oli mukana ainoana valmisteena runsaskuituinen täysvilja. Kahdessa tutkimuksessa ei ole edes tietoa mikä oli runsaskuituinen ruokavalio tarkkaan ottaen.

  9. Ensi viikolla kirjoitan jutun täysviljasta, palaan tähän asiaan silloin. Kiitos kysymästä.

Kommentointi on suljettu.