Lääkärilehti: Onko rasva- ja hiilihydraattikritiikille perusteita?

Hiilihydraateista ja rasvoista on keskusteltu valtakunnan medioissa ja blogosfäärissä valtavasti. Sen sijaan lääkärikunnan ja terveydenhuollon sisäiseen mediaan aihe ei ole juurikaan päässyt. Koska uutta tietoa on tullut viime vuosina runsaasti, katsoin aiheelliseksi tehdä asialle jotain.

Tänään ilmestyneessä Suomen lääkärilehdessä on yhteenvetoni siitä, mistä rasva- ja hiilihydraattikritiikki kumpuaa. Se on pitkälti lyhennelmä erilaisista karppaus-, rasva- ja hiilihydraattiartikkeleista, joita olen kirjoitellut blogiini 2010-2012. Artikkeli ei ole täydellinen katsaus asiaan, vaan pikemminkin yritys tuoda keskeiset kiistakappaleet läpinäyvästi lääkäreiden, ravitsemusterapeuttien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten tietoon.

Artikkeli on lyhyen aikaa ilmaiseksi luettavissa Lääkärilehden ”nostona”.

Laatikainen R. Onko rasva- ja hiilihydraattikritiikille aihetta? Suomen Lääkärilehti 2012;67:1070-73

Jos artikkelin myötä kiinnostut jostakin asiasta tarkemmin, alla keskeisiä kirjoituksiani teemaan liittyen. Yhteenvetoartikkeli Lääkärilehdessä ei antanut mahdollisuutta tarkempaan käsittelyyn.

____________________________________________________________________

Oslo Diet heart -tutkimus (soijaöljyä ja makrillia maito- ja lihan rasvan sijaan, sekä välimerellisiä ohjeita)

Mielisairaalatutkimus (soijaöljyä, uutta ”pehmeää margariinia” ja rasvatonta maitoa  voin/”kovan margariinin” ja kulutusmaidon sijaan)

Hooperin meta-analyysi 2011 (kaikkien aikojen massiivisin satunnaistettuja päätetapahtumatutkimuksia koskeva rasvameta-analyysi)

Runsas hiilihydraattien käyttö ja HDL-kolesteroli (rasvojen ja hiilihydraattien osuus ruokavaliossa vaikuttaa HDL-kolesteroliin merkittävästi)

Vähähiilihydraattinen ruokavalio, verensokeri ja lipidiarvot

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja sydänsairauksien ja syövän riski väestötutkimuksissa

Raffinoitujen hiilihydraattien vaaroja

Kovan rasvan runsaalla käytöllä ei ole terveyshyötyjä

Yhteenvetoni ravinnon rasvoista

Yhteenvetoni vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta

Välimeren ruokavalio, kestävä pohja terveyden vaalimiseen

 

 

 

 

44 thoughts on “Lääkärilehti: Onko rasva- ja hiilihydraattikritiikille perusteita?”

  1. Hienoa, että Lääkärilehdessä julkaistiin tuo kirjoitus. Kokonaisuudessaan hyvä kirjoitus, joskin parista yksityiskohdasta olen eri mieltä.

    Lähteessä 31 on käytetty tarkoitushakuisesti hiilihydraatti-proteiinipisteytystä, joka ei vastaa todellista vhh-ruokavaliota.

    Mielisairaalatutkimusta olisi voinut kritisoida vähän laajemminkin.

    Myös täysjyväviljatuotteilla on yleensä korkea glykeeminen kuorma. Kuopion tutkimuksissa on verrattu ruisleipää vehnäpullaan.

    Lisäksi en näe mitään syytä varoitella rasvaisista maitotuotteista. Jos hiilareita vähentää, niin niitä voi ihan hyvin syödä mm. rasvaisen kalan ja pähkinöiden ohella.

    1. ”Lähteessä 31 on käytetty tarkoitushakuisesti hiilihydraatti-proteiinipisteytystä, joka ei vastaa todellista vhh-ruokavaliota.”

      Avaatko hiukan tätä väitettä?

      ”Mielisairaalatutkimusta olisi voinut kritisoida vähän laajemminkin.”

      Mitä tarvetta näet fokusoitua yhteen tutkimukseen nyt mainittua enemmän? Reijo kertoi nähdäkseni sen olennaisen eli että FMHS on wanhentunut eikä täytä nykykriteereitä. Jospa jätettäisiin se koko tutkimus Uusituvan diskurssiin (josta sitä tuskin saa pois millään ilveellä).

      ”Myös täysjyväviljatuotteilla on yleensä korkea glykeeminen kuorma.”

      Juu. Eipä vaikuta siitä huolimatta haittaavan menoa.

      ”Lisäksi en näe mitään syytä varoitella rasvaisista maitotuotteista. Jos hiilareita vähentää, niin niitä voi ihan hyvin syödä mm. rasvaisen kalan ja pähkinöiden ohella.”

      Aivan. Ohella. Mutta onko erityiseen lisäämiseen tarvetta? Ei nähdäkseni.

      1. Lähteessä 31 siis määriteltiin vhh-ruokavalio sen mukaan, miten vähän hiilareita ja paljon proteiinia siinä on. Kuulostaa enemmän joltakin bodariruokavaliolta eikä fiksusti toteutetulta vhh-ruokavaliolta. Kenties hiilari-rasva-pisteytyksellä ei saavutettu toivottuja tuloksia.

        Mielisairaalatutkimuisessa oli muitakin ongelmia kuin todellisen satunnaistamisen puute. Toisaalta tietty kirjoitus oli sen verran lyhyt ettei kaikkea voi käsitellä perusteellisesti. Pitäköön Uusitupa omanaan. 🙂

        Maitotuotteita varmaankin Suomessa käytetään ihan riittävästi. Parempi vaan käyttää normaalirasvaisia kuin rasvattomia.

  2. Onneksi olkoon Reijo. Sait tekstisi läpi foorumilla, jolla näistä asioista olisi pitänyt keskustella jo paljon aikaisemmin.
    Olisi jo aika myös Leino Utriaisen saada tilastokuvansa julkaistuksi samalla foorumilla. Kyllä niistäkin pitäisi olla vara keskustella. Taustallahan on tilastofaktat ja kai dipl.ins. tilastoja ymärtää.
    Pääasia, että avasit Reijo keskustelun ammattilaisen otteella – jos ehkä vähän ujosti.

  3. Kiitos kommenteista. Kritiikkiä varmaankin tullaan vielä kuulemaan. Oli aika haastavaa tiivistää asia näin pieneen pakettiin. Oli pakko jättää ulkopuolelle yksittäisten tutkimusten (vielä) tarkempi ruodinta. Myös rasvan kokonaismäärää koskeva käsittely oli vähäistä jne. Olisin halunnut hiilihydraattien vähentämiseen liittyen halunnut tuoda esiin nämä kaksi tutkimusta, mutta taisi yksinkertaisesti unohtua, tai sitten lyhentämisvaiheessa ne oli vaan karsittava.

    Elhayany et al. 2009
    Jenkins et al. 2009

    Näissä kahdessa tutkimuksessa yhdistyy mielestäni pääsuunta mihin pitäisi liikkua niiden ihmisten kohdalta, joilla on jo metabolisia sairauksia. Vähennetään hiilihydraatteja varsinkin raffinoidusta päästä, ja samalla pidetään huoli erittäin runsaasta kasvisten ja hedelmien sekä kylmäpuristetun oliivi- tai rypsiöljyn käytöstä. Sekä panostetaan pähkinöihin, kalaan, äyriäisiin ja kanaan prosessoidun ja punaisen lihan sijaan.

    1. Onko Suomessa myytavien ekstraneitsytoliivioljyjen laatua tutkittu? Taalla Uudessa-Seelannissa nimittain on ja lahes kaikki espanjalaiset ja italialaiset (lahinna espanjalaisia jotka pullotettu uudestaan Italiassa) havaittiin laadultaan ala-arvoisiksi eli liikaa hapettumistuotteita ja maultaan huonoja. Kaikki olivat silti hyvin myyntiajan puitteissa. Ongelmina liian pitka viive pullotuksen ja myynnin valilla ja lapinakyvat pullot jolloin valo paasee hapettamaan. Lisaksi niihin saatetaan lisata auringonkukka- ym. kolmannen luokan oljyja.

      Onneksi taalta saa paikallisia, tummiin pulloihin pakattuja oliivi- ja avokadooljyja. NZ-oliivioljyt havaittiin testeissa erinomaisiksi. Lyhyt aika kylmapuristuksen ja kulutuksen valilla taitaa olla olennaista.

      En tieda, saako Suomesta avokadooljya, mutta suosittelen kokeilemaan oliivioljyn vaihtoehtona. Samantyyppisia MUFA-oljyja molemmat.

      1. Peter, tietääkseni täällä Suomessa ei ole tutkittu ekstraneitsytoliiviöljyjen laatua, mutta jos tutkittaisiin, niin luulenpa, että lopputulos olisi sama kuin siellä Uudessa-Seelannissa; eli pitkä viive pullotuksen ja myynnin välillä –> öljyyn muodostuu hapettumistuotteita ja laatu heikkenee. Kannattaa tosiaan suosia NZ-oliiviöljyjä siellä asuinmaassasi. Avokadoöljy on hyvä vaihtoehto oliiviöljyn lisäksi, ja sitä myydään myös täällä Suomessa.

        Asiasta toiseen, käytätkö muuten paljon manuka-hunajaa siellä Uudessa-Seelannissa? Sitä tuodaan tänne Suomeenkin; Ekokauppa Ruohonjuuren sivuilla sanotaan näin:

        ”Antibioottinen ja antiseptinen luonnonhunaja, jonka mehiläiset ovat valmistaneet uusiseelantilaisesta manuka-kasvista.”

        ”Waikatonin yliopistossa, Uudessa Seelannissa, on tutkittu runsaasti manuka-hunajan ominaisuuksia ja tehoon on löydetty tieteellisiä selityksiä nykytutkimuksella. Puolueeton AMHA (Active Manuka Honey Association) pitää yllä rekisteriä tutkituista ja luotetuista manuka-hunajan tuottajista sekä edistää manuka-hunajan tutkimusta.”

        ”Kaikki manuka-hunaja ei kuitenkaan ole saman arvoista eikä yhtä puhdaslaatuista, joten tätä varten kehitettiin tapa mitata ja vakioida tuotteen lääkinnällinen teho. Manuka-hunajan antibakteerista tehokkuutta kuvataan UMF-luvun avulla. Aidon manuka-hunajan tunnistaa siitä, että etiketissä lukee tämä UMF-luku. UMF-luvut kertovat suoraan tuotteen lääkinnällisen tehon: mitä suurempi luku on, sitä tehokkaampia ovat hunajan antibakteeriset ominaisuudet.”

      2. Micce, manuka-hunaja on kyllä täällä suosittua mutta itse en ole sitä käyttänyt. Syynä on lähinnä se, etten tiedä mille sitä levittäisin kun en syo leipääkään. Onko sinulla jotain vinkkejä, en ihan lusikalla purkistakaan viitsisi syodä?

        Kolmas ekstraneitsyt kylmapuristettu mufa-oljy jota täällä on myynnissä on makademiapahkinaoljy jota tänne tuodaan Australiasta. Sitä en ole vielä kokeillut. On kuulemma stabiili paistooljy suuren mufa (+80%) pitoisuuden ansiosta. Mutta paistoon meillä on jo kookosoljy. Omega-3/6 -suhde on pahkinäoljyille poikkeuksellinen 1:1.

        Koska eri mufa-oljyissa on eri antioksidantteja, saattaa olla järkevää yhdistellä niitä. Taidan siis lisätä makademiaoljyn ostoslistalle.

      3. Fanatic Cook on amerikkalainen ravitsemustieteilijä, jota seurailen. Hän kirjoittaa eilen samasta mitä Peter edellä kertoo. Osa Jenkeissä myynnissä olevista oliiviöljyistä ei todellakaan täytä laatukriteereitä. Pahimillaan extra virgin oliiviöljynä myydään rypsi- tai hasselpähkinäöljyä. Puistattaa.

      4. ”Onko sinulla jotain vinkkejä, en ihan lusikalla purkistakaan viitsisi syodä?”

        Manuka-hunajaa voisi kokeilla esim. teen, smoothien ja maustamattoman jogurtin makeutukseen.

        ”Kolmas ekstraneitsyt kylmapuristettu mufa-oljy jota täällä on myynnissä on makademiapahkinaoljy jota tänne tuodaan Australiasta.”

        Kylmäpuristettu makadamiaöljy on myös hyvä valinta. En ollut aiemmin huomannutkaan, että siinä on niin korkea mufa-pitoisuus, joten olipa hyvä, että otit asian puheeksi. Mutta omega-3/6-suhde näyttäisi olevan 1:6 ainakin seuraavan lähteen mukaan: http://bit.ly/HidNcb; tosin 100 g annoksessa on vain 1,5 g pufaa. Toisaalta, kuten oliiviöljyissä, makadamiaöljyjenkin laaduissa on varmasti paljon eroa, riippuen pullosta (tumma vai läpinäkyvä) sekä pullotuksen ja myynnin välisestä viiveestä. Koska öljyt ovat aina herkkiä hapettumiselle, niin toinen vaihtoehto on ostaa pussitettuja, kokonaisia pähkinöitä; tosin kokonaisten pähkinöidenkin rasvat voivat tietysti hapettua, jos ne seisovat kaupan hyllyllä (tai katumyyntikojuissa joissakin maissa) pitkään. Joskus olisi muuten mielenkiintoista päästä maistamaan joitakin pähkinälajikkeita ihan suoraan luonnonvaraisesta pähkinäpuusta; maussa olisi varmasti suuri ero verrattuna kaupassa myytäviin pähkinöihin.

      5. Wikipedia: Macadamia oil contains approximately 60% oleic acid, 19% palmitoleic acid, 1-3% Linoleic acid and 1-2% Linolenic acid. Some varieties contain roughly equal omega-6 and omega-3.

        Tuo saitti jossa omega-3/6 -suhde on 1:6 antaa usein outoja arvoja. Esim. natto, joka tunnetusti sisaltaa n. 875 mcg K2-vitamiinia/100g sisaltaa sen mukaan vain 23 mcg K-vitamiinia (K1+K2?)/100 g.

        Natosta puheenollen, se taitaa olla todellinen ”superfood” jos joku ruoka sellaisen nimityksen ansaitsee: K2, PQQ, nattokinaasi…onko joku muukin taalla hurahtanut siihen?

        Manuka-hunajaa voisin todella lisata maustamattomaan jogurttiin, taytyypa kokeilla

      6. Reijo, taalla suoritettiin vertailu paikan paalla:

        http://www.consumer.org.nz/reports/olive-oils/products-compared

        ja aussit suorittivat omat testinsa:

        http://www.choice.com.au/reviews-and-tests/food-and-health/food-and-drink/groceries/extra-virgin-olive-oil-2010-review/page/results-table.aspx

        http://www.ausfoodnews.com.au/2010/06/30/choice-facts-about-extra-virgin-olive-oil.html

        Molemmissa tapauksissa (kuten Kaliforniassa) paikalliset oljyt todettiin parhaiksi.

        Omassa marketissani myynnissa olevat espanjalaiset ja ”italialaiset” ovat testeissa hantapaassa.

      7. ”Some varieties contain roughly equal omega-6 and omega-3.”

        Tämä pitää varmasti paikkansa, eli luulenpa, että omega-3/6-pitoisuus riippuu siitä, minkä tyyppisestä makadamiaöljystä on kysymys (raffinoitu, semiraffinoitu, raffinoimaton). Mutta raaoille, kokonaisille makadamiapähkinöille jotkut lähteet näyttävät antavan suhteeksi 1:6, esim. yllä mainitsemani tietokannan lisäksi tämä tutkimus:

        Ros, E. & Mataix, J. Fatty acid composition of nuts – implications for cardiovascular health. British Journal of Nutrition 2006, 96, Suppl. 2, S29-S35.

        Kyseisen tutkimuksen tiedot rasvahappokoostumuksesta on poimittu seuraavasta tietokannasta:
        http://bit.ly/HoRAWA. Myös tuon tietokannan mukaan natto sisältää 23 mcg K-vitamiinia, joka kyllä poikkeaa huomattavasti Wikipedian tiedoista. Vaikea sanoa, kumpi on lähempänä totuutta. Itse en ole koskaan nattoa maistanut, eikä sitä tietääkseni kovin monessa paikassa Suomessa myydä.

        Mutta natto on kyllä joka tapauksessa mainio K2-vitamiinin lähde. Juhana Harjun blogista löytyy paljon lisätietoa K-vitamiinista: http://bit.ly/HgV67k.

  4. Mielenkiintoinen kirjoitus karppauksen eduista diabeteksessa. Dr. Feinman, Professor of Biochemistry at Downstate Medical Center (SUNY) in New York: ”Dietary Carbohydrate Restriction in the Management of Diabetes: The 15 Theses.”
    Ravitsemustieteilijöille erityisen huomionarvoista on mielestäni kohta 5.

    Feinman tunnetaan karppauksen tiukkana puolustajana, joten hän ei tuo esiin väestötutkimuksien varoittavia puolia, eikä satunnaistettujen tutkimuksien havaintoja, joissa kasviöljyä suosiva karppaus tuo paremmat vaikutukset painostabiilissa tilanteeessa kuin tyydyttynyttä rasvaa painottava.

    1. Feinman tunnetaan ainakin ruudun tällä puolen myös cherrypickaajana sekä Ravnskovilaisen uhriutumismentaliteetin a la ”low-fat -mafia sortaa mua” edustajana jolla ei riitä pokkaa/kykyä tarkastella blogissaan esim. niitä metabolinen etu-hypoteesin haastavia, korkealaatuisia metabolic ward -tutkimuksia. Eriäviä mielipiteitäkään hän ei blogissaan tunnu sietävän (kuten ei myöskään kovin moni muukaan rapakon takana vaikuttava pro-low carb poppoon edustaja). Näkemykset ravitsemustieteen nykytasosta ja parannusehdotukset ovat myöskin … kauniisti sanoen usein lähinnä pseudotieteellisiä. Pitkät trialit ovat kuulemma tarpeettomia koska biokemialliset mekanismit tunnetaan (viis siitä että se miten ne realisoituvat & missä määrin merkittäviä ne ovat reaalimaailmassa on yl. ottaen kaikkea muuta kuin simppeliä). Intention-to-treat tuntuu niin ikään olevan niin kaauuuhean omituista, sillä eihän sillä mitä hyötyä ruokavaliointerventiossa saa käytännön hoitotyössä ole merkitystä. Eikä kvartiileillakaan ole ilmeisestä merkitystä tilastollisessa käsittelyssä. Jep jep.

      Kohta 5 kertoo sen miksi vhh on tutkimusnäytössä niin tehokas. Jos rasvan määrä ei nouse (eikä myöskään proden) kuin marginaalisesti samalla kun hiilarien saanti tipahtaa, on kyse kalorivajeesta. Suurempi pudotus painossa = isommat edut lipidiarvoissa jne., noin yl. ottaen. Olipas yllätys.

      Itse kirjoituksen pääpointin (vhh hyödyllistä diabeteshoidossa) suhteen en katso olevani radikaalisti eri linjoilla, eräitä poikkeuksia lukuunottamatta. Mutta piti vain avautua siitä millä ”tasolla” tätä keskustelua jopa akateemisissa piireissä vaikuttavien toimesta käydään. Ikävä kyllä. 🙂

      1. Jep. Tosin kohtaan 5 on valikoitu siihen sopivat tutkimukset. Kyllä kai Feinmanin, Westmanin, Kraussin ja Volekin töissä on aika usein lisätty tyydyttyneen rasvan osuutta ja rasvan absoluuttista määrääkin. Kuva jota Feinman käyttää kohdassa 5 ei siis kerro ihan koko totuutta.

  5. Reijo, käynnistin artikkelistasi keskustelun Lääkärilehden artikkelikeskustelupalstalla. Lukeminen / kommentointi vaatii tunnukset.
    Olen keskittynyt neuvomaan / kommentoimaan näitä MetS-oireisia tai jo päätetapahtumista kärsiviä. Määritän sen sairauden hoidoksi ravitsemuksen / elintapojen keinoin. Aika vähät lab.-tutkimukset riittävät tilanteen kontrollointiin ja tietenkin pitää osasta lääkitys, joka on tavanomaisesti lääkityksen vähentämistä.
    Pitäisi kuitenkin päästä siirtämään tähtäin jo paljon varhempaan elämänvaiheeseen ja erikoisesti nuoriin. Se taas on tietenkin sitä tautien ennaltaehkäisyä ja tehokasta sellaista. Nyt vain viitataan yleisellä tasolla ”terveelliseen ravitsemukseen” sitä sen kummemmin täsmentämättä (osaamisvaje).

  6. ”Lähteessä 31 siis määriteltiin vhh-ruokavalio sen mukaan, miten vähän hiilareita ja paljon proteiinia siinä on. Kuulostaa enemmän joltakin bodariruokavaliolta eikä fiksusti toteutetulta vhh-ruokavaliolta. Kenties hiilari-rasva-pisteytyksellä ei saavutettu toivottuja tuloksia.”

    Runsaampi proteiinin saanti vhh:lla on yl. ottaen hyödyllistä, vrt. Volekin kontribuutio. Edesauttaa kylläisyyden tunteen säilymistä sekä tehostaa mm. painoharjoittelun ja ylipäätään liikunnan hyötyjä. Eikä tässä tarvitse mennä bodarien saantimääriin, vaan sellainen 20-30% kok.E:stä on täysin ok. Ainakin itse suosittelisin.

    ”Maitotuotteita varmaankin Suomessa käytetään ihan riittävästi. Parempi vaan käyttää normaalirasvaisia kuin rasvattomia.”

    Parempi käyttää molempia. Esim. raejuustot ja maitorahkat ovat vähärasvaisia, mutta silti suositeltavia. En ymmärrä tuota kammoasi (?) vähärasvaisia tuotteita kohtaan. Tuskin rasvansaanti nyt kaatuu maitotuotteiden monipuoliseen käyttöön.

    1. Mie: ”Esim. raejuustot ja maitorahkat ovat vähärasvaisia, mutta silti suositeltavia.”

      Juu, joskushan maitotuotteissa normaalirasvainen on vähärasvainen. En kammoa sellaisia tuotteita, jos nyt muitakaan. 🙂

      ”Tuskin rasvansaanti nyt kaatuu maitotuotteiden monipuoliseen käyttöön.”

      Eihän niitä maitotuotteita (tai maitorasvaa) välttämättä tarvita ollenkaan. Mutta jos niitä käyttää, niin en näe mitään syitä valita tai suositella keinotekoisesti vähärasvaisia tuotteita, maitorasva kun on tutkitusti terveellistä.

  7. Kalorirajoitus ei ole ainoa tekijä. Toisekseen monille helpoin ja ravinteikkain tapa toteuttaa kalorirajoitus on juurikin vhh, koska ketoosi vähentää ruokahalua, tasaa verensokerivaihteluita ja sallii riittävän proteiinin, rasvan ja kasvikset, jolloin ei tarvitse rajoittaa ravinteikkaita ruoka-aineita. Kolmanneksi ruokavalio saadaan herkulliseksi, mikä edelleen motivoi siinä pysymistä.

    1. ”Kalorirajoitus ei ole ainoa tekijä.”

      Eipä toki, mutta puhuttaessa vhh:n hyödyistä se lienee se merkittävin yksittäinen tekijä sen paremmuudessa tutkimusnäytön osalta esim. low fatiin verrattuna. Suurempi painonpudotus, suuremmat hyödyt.

      ”… koska ketoosi vähentää ruokahalua, tasaa verensokerivaihteluita ja sallii riittävän proteiinin, rasvan ja kasvikset, jolloin ei tarvitse rajoittaa ravinteikkaita ruoka-aineita.”

      Mutta onko näyttöä siitä, että juuri ketogeeninen vhh olisi se suositeltavin?

      ”Kolmanneksi ruokavalio saadaan herkulliseksi, mikä edelleen motivoi siinä pysymistä.”

      Tämä onnistuu kyllä kaikilla ruokavaliomalleilla, pl. pussikeittodieetit.

  8. Vähärasvaisen ruoan saavat herkulliseksi ainoastaan japanilaiset.

    Tärkkelysten jättämisen yksi etu on, että ruoka maistuu rasvaisemmalta kuin onkaan, koska tärkkelys ei ole sitä rasvaa imemässä vaan se jää ikäänkuin pintaan. Esim. horiatiki, kreikkalainen perus fetasalaatti.

    Joillakin riittää nälänhallintaan jo se, että hiilarit valitaan hitaiden joukosta, esim. kokonaisista suurimoista haudutettu tattaripuuro. Tämä on toki yksilöllistä.

    1. maitotuotteissa ym. Pieni rasva on paikallaan jo maunkin puolesta, eikä rasva% tarvitse olla kuin muutama kun se jo maistuu(kulinaristit tietää sen). Samalla autetaan vitamiinien sekä lisäaineiden imeytymistä(d-vit, kalsium jne…). En ymmärrä valion d+kalsium rasvatonta maitoa ?

  9. Mielestäni ketodieetti on kuitenkin hieman oma asiansa. Silloin energiaksi käytetään rasvaa. Elimistö suosii tällöin tyydyttyneitä ja yksittäistyydyttymöttämiä rasvahappoja poltettavakseen. Ketodieetillä itse suosisin siis juuri tyydyttynyttä rasvaa energianlähteeksi.
    Eri asia jos hiilihydraatteja vähennetään maltillisemmin, silloin tyydyttymättömien rasvojen suosiminen tyydyttyneiden kustannuksella on varmasti ihan suositeltavaa. Mielestäni tämä on aika tärkeä pointti.

    1. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä. Mutta painostabiilissa tilanteessa ei ole pidempiaikaisia tutkimuksia tehty ketogeenisellä, joten niiden vaikutuksesta ei oikein kunnolla tiedetä. Poikkeuksena on epilepsian vuoksi ketogeenisellä olevat. Heillä tehdyt tutkimukset tosin ovat avoimia seurantoja.

  10. ”Mutta jos niitä käyttää, niin en näe mitään syitä valita tai suositella keinotekoisesti vähärasvaisia tuotteita, maitorasva kun on tutkitusti terveellistä.”

    Niinkö? Tarjoitetko seuraavaksi vajavaista ruotsalaista kohorttidataa vaiko peräti puutteellista australialaista kohorttidataa? 🙂

      1. ”Tarjoilen meta-analyysidataa.”

        Joka siis perustuu johonkin muuhun kuin yllä mainitsemaani? Jos näin on, niin viskaatko tännekinpäin.

  11. Lääkärilehden artikkelikeskustelu 03.04:
    lukijoita 137
    kommentoijia 3, joista 2 omaani.
    Varmaan Reijon tarjoamaa faktaa osataan jo noudattaa arkipäivän potilasneuvonnassa?
    Tipottain tarjottu totuus ei kiinnosta.

  12. ”Sitähän löytyy jo tuosta Reijon Lääkärilehden kirjoituksesta, kokeellisten tutkimusten meta-analyysia. Maitorasvaa vaihdettiin terveellisenä pidettyyn kasvirasvaan ja tulos oli plus miinus nolla.”

    Viittaatko taulukkoon 1? Toivottavasti et. Missä päin nykyisin suositellaan maissiöljyä tai auringonkukkaöljyä? Puhumattakaan sitten muista ongelmista, esim. satunnaistamisen kanssa (ei kunnollista sellaista esim. Rose Corn Oilissa).

    Reijolle muuten tuosta taulukosta terkkuja: Rose Corn Oilissa kyllä todetaan nähdäkseni ihan selvästi, että vaihdon vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tsekkaa viimeinen sivu, kohta ”This difference closely …” eli p>0.05. Itse en ainakaan osaisi tulkita sitä mitenkään muuten vaikka kuinka yrittäisin. 🙂

    http://1.usa.gov/HRIOSP

    ”Väestötutkimuksista sitten Elwoodin ja kumppaneiden: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2950929/

    Mikä on sitten juuri ”a perfect case in point” sen suhteen mitä yllä kirjoitin.

    Toki rasvaisten maitotuotteiden suhteen tuntuu olevan eroja vaikkapa riskimarkkereiden osalta. Vrt. juustot (joista täälläkin on kirjoiteltu) vs voi (Menskin kontribuutio). Mutta, kuten todettua, eipä rasvaisia maitotuotteita ole syytä erityisesti kaihtaa tai vaihtaa, ellei rasvan saanti ole sitten pääpainotteisesti niistä kiinni.

    1. Näin se näyttää olevan tuo p-arvo, ei tilastollisesti merkitsevä. Vaikka tutkijat sinnikkäästi vääntävät juttua, että ero olisi todellinen. Satunnaistaminen esitetty aika sumuisesti. Siitä ei käy ilmi, että miten valittiin aloittaako kukin potilas öljyllä vai jatkaako ”voi-linjalla”. Vain satunnaistaminen oliivi- tai maissiöljylle esitetään selvään. Mielenkiintoinen pointti sinänsä tässä tutkimuksessa on, että ensimmäisen 18 kuukauden aikana kokonaiskolesteroli laski n. 30 % maissiöljyryhmässä, ja silti ei hyvää seurannut sydämelle. Rose Corn Oil -tutkimus löytyy muuten kiinnostuneille tästä.

    2. ”Missä päin nykyisin suositellaan maissiöljyä tai auringonkukkaöljyä?”

      Esim. Yhdysvalloissa AHA suosittelee. 🙂

      Kukas tietää, mistä jenkkien valtion viralliset suositukset löytyy? Olisikohan siellä samoja öljyjä? Yleensäkin niissä maissa, joissa tiettyä öljyä tuotetaan paljon, myöskin suositellaan sitä. Suomessa rypsiä, välimeren seudulla oliivia. En olisi yllättynyt, jos Venäjällä suositeltaisiin auringonkukkaöljyä.

      1. Totta tosiaan AHA suosittaa myös auringonkukkaöljyä, sepä oli pieni yllätys. Nyt ymmärrän paremmin miksi näistä öljyjen laadusta on suurempi vääntö Jenkeissä vielä kuin meillä. Jenkkien viralliset suositukset on nämä vai mitä Jari tarkoitat?

  13. Eikös nämä meidän suomalaiset ravitsemus suositukset ole melkein yks yhteen kopsattu tuolta jenkeistä aikoinaan 70-80 luvuilta alkaen? meillä toki painotetaan syömään paljon ruisleipää. Mutta muuten ollaan samoilla linjoilla kuin jenkit. Ja yleisesti mediassa puhutaan aina kasivöljyistä / kasvirasvoista niitä erikseen tai erityisesti erottelematta, kun siis oliiviöljyissäkin on eroa, onko se oliiviöljyä vai extra virgin oliiviöljyä. Tavalliselle kuluttajalle siis on aikalailla se ja sama mitä öljyä sitä tulee ostettua kunhan on kasviöljyä, kun näin on meitä vuosikaudet opetettu.. Eli kaikki niputetaan yhteen, voi on sitten oma juttunsa.
    Eikä kookosöljyn ja -rasvan eroistakaan tavallinen tallaaja tahdo mitään tieää. Vaikka mä kotonakin näistä höpisen, niin eipä taida ukkokultakaan näistä erottaa, mikä on sitä munkkirasvaa, mikä parempaa käsittelemätöntä kun kummankin paketin kyljessä on kookoksen nimi.

    1. Tuo on kyllä aina hyvä muistutus tuo extra virgin oil. Minulle oli pieni yllätys että EFSA (Euroopan elintarviketurvallisuus viranomainen) on puoltanut oliiviöljyn polyfenoleille terveysväittämää ”oliiviöljyn polyfenolit saattavat estää LDL-kolesterolin hapettumista ja oksidatiivistä stressiä”. EFSA on tunnetusti ollut tosi tiukka päätöksissään.

  14. Eikä pienintäkään muistutusta, että paistamiseen käy lähinnä ev oliivi. Siis tuossa linkatussa rasvasuosituksessa. Jopa Lidlin myymän rypsiöljypullon kyljessä varoitetetaan kuumentamasta sitä yli 180 asteen.

  15. Onnittelut julkaistusta artikkelista!

    Palatakseni kommenttiketjun alkuun, Helsingin yliopistossa on muutamia vuosia sitten tehty tutkimus, jossa selvitettiin tokoferolien ja kasvisterolien määrää kasviöljyissä ja -valmisteissa.

    Tocopherol, tocotrienol and plant sterol contents of vegetable oils and industrial fats, Schwartz et al., 2008

    https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/en/publications/tocopherol-tocotrie(d2118a85-c491-446f-adab-0d3150b583aa).html

    Pakkausmerkinnässä ilmoitettu E-vitamiinin pitoisuus tulee olla vielä viimeisenä käyttöpäivänä juuri se, mitä pakkausmerkinnässä ilmoitetaan.

Comments are closed.