Kuka välittää iäkkäiden ravitsemuksesta? (haastattelu)

ETT, ravitsemusasiantuntija Merja Suominen on tehnyt uraauurtavaa työtä iäkkäiden ravitsemusasioiden eteen. Merja tutkimus- ja projektiryhmineen on tehnyt läpinäkyväksi iäkkäiden ravitsemukseen liittyviä ongelmia, ja niiden vaikutuksia yksilöille sekä yhteiskunnalle. Yhteistyössä eri tahojen kanssa hän tiimeineen hakee myös ratkaisuja näihin ongelmiin kehittämällä toimintamalleja, suosituksia, materiaaleja ja kouluttamalla asiantuntijoita. Tässä haastattelussa Merja kertoo, missä iäkkäiden ravitsemuksessa mennään Suomen maassa, ja mitä on tekeillä.

Merja Suominen

———————————————————————————————————————-

Merja Suominen,  kaikki taisi alkaa väitöskirjasi raflaavista tuloksista. Kertaisitko vielä lyhyesti mitkä olikaan väitöskirjasi päätulokset?

Vuonna 2007 valmistuneen väitöskirjani keskeisin sanoma liittyy vanhusten ali- ja virheravitsemukseen.  Laitoksissa asuvista vanhuksista vain 16 %:lla oli hyvä ravitsemustila. Ali- tai virheravitsemus vaivasi 11-57 %:a vanhuksista. Energiansaanti dementiapotilailla oli n. 1 200 kilokaloria päivässä. On selvää, että näin pienellä energiamäärällä sekä energia- että suojaravintoaineiden riittävä saanti on vakavasti vaarantunut.  Esimerkiksi foolihapon saanti oli vain noin puolet suosituksesta (163 μg/pv vs 300 μg/pv ).  Myös D-vitamiini oli iso ongelma.

Tämän jälkeen olitkin projektijohtajana, kun julkaistiin uudet iäkkäiden ravitsemussuositukset. Onko mielestäsi käytönnön edistysaskelia sittemin savutettu?

Vuonna 2010 julkaistut Ravitsemussuositukset ikääntyneille on otettu hyvin vastaan. Tietoisuus ravitsemuksen haasteista ikääntyneiden kohdalla on selvästi lisääntynyt. Ravitsemustilan arviointi ja painon seuranta ovat nykyään käytännön hoitotyötä ja tahattoman painonlaskun haitallinen merkitys ymmärretään mielestäni hyvin.

Ravitsemushoidon mahdollisuuksia sen sijaan käytetään hyvin vaihtelevasti hyväksi. Joissain paikoissa ravitsemushoitoa on toteutettu esimerkillisesti, mutta on vielä sellaisia yksiköitä, joissa asiaan ei ole perehdytty. Koulutusta ja arviointeja tarvitaan.

Nyt olette toteuttaneet yhdessä tutkijakollegoidesi Taija Purasen ja Satu Jyväkorven kanssa uuden tutkimushankkeen Ravitsemus muistisairaan kodissa. Voisitko kertoa mitä hankkeessa oli tarkoitus tutkia?

Tutkimuksessa haluttiin saada tietoa kotona asuvien muistisairaiden ravitsemustilasta, koska sellaista ei ole saatavilla.  Jos ongelmat olisivat yhtä vaikeita ja laajoja kuin laitoshoidossa, vaikuttaisi ravitsemus näiden potilaiden  ja omaisten elämän laatuun, hoidon tarpeeseen ja sitä kautta aiheuttaisi lisärasitusta terveydenhuollolle, siis myös meidän kaikkien kukkarolle.

Tavoitteenamme oli tutkia ja kehittää kotona asuvien ikääntyneiden muistisairaiden ja heidän puolisohoitajiensa ravitsemusta.

Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutkimuksen eteneminen.

Kotikäynneillä räätälöitiin kullekin sopiva ravitsemushoito (esim. ravintolisät, kuitu, neste, C-vitamiini, proteiini ja sopiva energiamäärä). Ravitsemushoito dokumentoitiin kirjallisesti suunnitelmaksi, josta keskusteltiin kullakin käynneillä. Mitattavia asioita olivat mm. ravinnon saanti, paino, kehon koostumus, elämän laatu, käytösoireet, kognitio, ravitsemustila ja kotona asuvan puolisohoitajan kuormittaminen.

Tieteellinen tutkimusasetelma julkaistu vast’ikään Trials-lehdessä (Jyväkorpi S et al. 2012). Projektin kotisivut ovat osoitteessa www.ravitsemuskotona.fi ja siltä löytyy myös ravitsemuksen arviointiin tarvittavat lomakkeet ja ohjeet.

Voitko kertoa jotain alustavia tuloksia?

Ikääntyneistä todella moni oli täyttänyt ruokapäiväkirjat erittäin tarkkaan, mikä yllätti meidät myönteisesti.  Energian saanti oli parempaa kuin laitoshoidossa asuvilla muistisairailla väitösaineistossani. Naisten energiansaanti oli  1480 kcal ja miesten 1800 kcal. Keskiarvojen tasolla tilanne ei näyttänyt kovin huonolta. Esimerkiksi  proteiinin saanti oli  64 grammaa naisilla ja miehillä 75 g päivässä. C-vitamiinin saanti oli kutakuinkin suosituksen mukainen 72-82 mg/pv.

On tärkeätä huomata, että ravintoaineiden saanti kuitenkin jakaantui epätasaisesti. Varsin monilta puuttui kasviksia ja hedelmiä tai sitten merkittäviä proteiinin lähteitä kuten liha ja kala. Suojaravintoaineiden saanti ja proteiinin saanti jäi pelottavan alhaiseksi noin joka kolmannella.

Koehenkilöiden osuus (%), joilla ravintoaineiden ja energiansaanti oli puutteellista. Tulokset esitelty Iäkkäiden Ravitsemusfoorumi -tapahtumassa 27.9.2012.

Interventio-osan tuloksia raportoimme myöhemmin, mutta jo nyt voin todeta proteiinin saannin lisääntyneen aktiiviryhmässä ja vähenevän kontrolliryhmässä tässä vuoden seurannassa. Samoin kalsiumin saanti lisääntyi. C-, E-vitamiini ja foolihappopitoisuuksissa ei ollut eroja.

Tavoitteemme on julkaista tutkimuksen päätulokset ensi vuoden (2013) aikana.

Olette Muistiasiantuntijat ry:n kanssa julkaisseet uudet oppaat muistipotilaita hoitaville terveydenhuollon henkilöille ja ruokahuollon henkilöstölle. Miksi sellaiset on tehty ja ketkä niitä tarvitsevat?

Ikääntyneiden parissa työskentelevät hoitajat tuntevat hyvin hoidettavansa, heidän mieltymyksensä ja tapansa. Ruokapalvelun työntekijöillä taas on vankka ammattitaito ravitsemuksen ja tuotannon suhteen ja lisäksi usein pitkä käytännön kokemus ja hyvä näppituntuma ruoanvalmistuksessa. Moniammatillinen kokonaisuuden hallinta päättäjästä ruokailijaan usein kuitenkin puuttuu.

Ikääntyneen ravitsemus – opas ravitsemuksen arviointiin ja ravitsemushoitoon (myyntiin lokakuun 2012 aikana)

Oppaat tulevat myyntiin lokakuussa 2012,

Oppaan tavoitteena antaa iäkkäiden parissa työskenteleville eväitä ravitsemusongelmien tunnistamiseen ja vinkkejä ravitsemushoitoon. Iäkkään parissa työskentelevistä jokainen voi päivittäisessä työssään arvioida asiakkaidensa ravitsemusta: onko ruokahalu hyvä, syökö asiakas koko annoksen ja kuuluuko ruokavalioon päivittäin tuoreita kasviksia ja hedelmiä? Ravitsemukseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty oppaassa käytännön esimerkkien avulla.

Ikääntyneen ravitsemus ja ruokapalvelut –opas (myyntiin lokakuun 2012 aikana)

c

Oppaan tavoitteena on antaa selkeä kuva ruokapalvelun suunnittelusta ja toteutuksesta. Ikääntyneille ruokaa valmistavilla on tärkeää olla osaamista ruoan ravitsemuksellisesta laadusta, maistuvuudesta ja sopivuudesta ikäryhmälle. Tuotantotapojen, jakelun ja tarjolle asettelun mahdollisuuksista tulee myös olla riittävästi tietoa, jotta kustannukset saadaan optimoitua. Syömättä jäänyt ja pois heitetty ruoka on aina kalleinta ruokaa. Oppaan lopussa on lisäksi esimerkkejä käytännössä hyviksi todetuista ruokaohjeista.

Oppaita voi tilata viimeistään lokakuun lopussa 2012 joko osoitteesta www.muistiasiantuntijat.fi tai www.vtkl.fi/fin/verkkokauppa/

Kiitos haastattelusta Merja! Hienoa työtä suomalaisten ikäihmisten eteen. Muistiasiantuntijat ry välittää  ikääntyvien ravitsemuksesta. 

Aiempia  teemaan liittyviä kirjoituksiani

Iäkkäille omat ravitsemussuositukset

Yleislääkäri-lehti: Terveyskeskukset tarvitsevat ravitsemusterapeutteja

22 thoughts on “Kuka välittää iäkkäiden ravitsemuksesta? (haastattelu)”

  1. Tärkeä aihe. Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että ravitsemuksen riittävyyttä oli arvioitu todella konservatiivisesti. Jos rima asetettaisiin vähän korkeammalle C-, D- ja K-vitamiinien suhteen, mihin on hyviä perusteita, ja sen lisäksi vaadittaisiin, että ravinnosta tulisi saada myös karotenoideja ja polyfenoleita, tilanne näyttäisi vielä huonommalta.

  2. Tärkeä aihe.

    Toivottavasti joku selvittäisi myös laitoksissa asuvien ihmisten D-vitamiinilisän käyttöä, täällä Kuopiossa ei isotkaan julkiset toimijat vitamiinilisää läheskään aina anna, vaikka ihminen viettäisi kaiken aikansa sisätiloissa.

    Heidän pitäisi vissiin itse käydä apteekissa tai tilata D-vitamiini verkosta..

  3. Just näin. Ei muuta kuin oma-aloitteisesti iHerb:iin tms. 🙂

  4. Vanhusten pitäminen aliravittuina on häpeällistä.
    Vaan mitä pitäisi vanhainkodin keittiössä tehdä?
    Kun sydänliitto painottaa ruoan ravitsemuksellisessa laadussa ainostaan rasvan ja suolan vähyyttä ja kokojyvän tärkeyttä?

    http://suurkeittioreseptit.kasvikset.fi/Suomeksi/Suurkeittio/Tayspainoinen_ateria/Ravitsemuksellisen_laadun_kriteerit

    Sitten on Suominen, joka jo vuosia on puhunut siitä, että vanhukset tarvitsevat energiaa, vitamiineja, rasvaa ja proteiinia. Ja jotta ruoka maistuisi voita, kermaa ja sokeriakin.

    1. “Kun sydänliitto painottaa ruoan ravitsemuksellisessa laadussa ainostaan rasvan ja suolan vähyyttä ja kokojyvän tärkeyttä?”

      Mikähän siinä suolan vähyydessä on niin kauheaa? Toisekseen, jos viitsisit vilkaista tuota kriteerilomaketta niin siinä kyllä nimenomaan PAINOTETAAN kasvirasvoja. Vähärasvaisten juustojen (enkä täysin lihojenkaan) suhteen en kyllä tuota lomakkeen linjausta allekirjoita.

      “Ja jotta ruoka maistuisi voita, kermaa ja sokeriakin.”

      Jos ruoka ei maistu ilman voita tai kertaa tai sokeria, niin vika on kokissa. Voi ja kerma tekevät kengänpohjastakin maukasta, joten en itse osaa pitää niitä hyvän kokin kriteereinä. “Hyvä” kokki kun on meikäläistä selkeästi parempi kokki. 🙂

      1. haluisinpa nähdä kokin joka tuon allekirjoittaa…vanhuksilla ei ole ainakaan mitään tarvetta tankata hiilaria, kun se ei kulu mihinkään. Nostaisin proteiinin (lihasmassan säilyminen) yhdeksi tärkeäksi kriteeriksi vanhusten ravinnossa riittävän energiasaannin ja ravinteiden sekä jumpan lisäksi jolloin voidaan ehkäistä kaatumisia, ylläpitää omaa liikkumista ym.

  5. Uutinen Ruotsista:

    Vanhusten hoitokoti Hagen Sunnessa(Värmland) tarjoaa nyt kunnon ruokaa,kermaa ja voita, asukkailleen ja he voivat silminnähden hyvin.
    “Lihavat laihtuivat ja laihat lihoivat samalla ruokavaliolla” sanoo johtaja Kicki Nilssson ja jatkaa “uni -ja ulostuslääkkeiden käyttö on vähentynyt tuntuvasti sen jälkeen kun vanhusten ruoka muuttui runsasenergiseksi”.
    Ravitsemuksesta vastaava sairaanhoitaja Delila Lindqvist on myös huomannut, että monien potilaiden vaikeat säärihaavat ovat parantuneet.
    Henkilökunta valmistaa vanhuksille tukevia aterioita,voista,kermasta ja tietysti myös täysmaito kuuluu asiaan.
    “Työtaakka on lisääntynyt, mutta on hienoa nähdä että vanhukset voivat hyvin” sanoo johtaja Nilsson.
    Ravitsemuskokeilu on saanut tukea valtiolliselta Maria-projektilta. Hyvien tulosten johdosta kahden vuoden kokeilu muuttuu nyt pysyväksi käytännöksi tässä hoitokodissa.”
    http://www.vf.se/nyheter/sunne/mer-gradde-och-smor-piggar-upp-de-aldre

    1. Niin, mutta ei tällaiseen voi uskoa, kun ei ole “virallista” tutkimusta tukemassa tätä. He vain kuvittelevat voivansa hyvin, mutta itse asiassa he voivat erittäin huonosti.

      1. Ei, kyllähän tuo uutinen nyt ilmiselvästi osoittaa että NIMENOMAAN voi ja kerma ovat ihan ihmeaineita. Kysehän EI voi olla säännöllisten ruoka-aikojen ja paremman energiansaannin eduista, ei toki …

  6. Suolan vähyys puhuttaa myös Ruotsissa. Emeritus lastenlääkäri/biokemisti Björn Hammarskjöld on lähettänyt avoimen kirjeen Ruotsin maatolousministerille, jossa hän vaatii, että enintään 6 grammaa suolaa päivässä suositus olisi poistettava ravitsemussuosituksista.. Hänen mukaansa suolanvähennys alentaa kyllä verenpainetta yhden prosentin verran, mutta samalla sydäntapahtumat lisääntyvät 8 prosenttia.
    Hammarskjöld viittaa seuraavaan: SIADH (Syndrom of Inappropriate ADH sekretion)
    http://kostkunskap.blogg.se/2012/june/oppet-brev-till-landsbygdsminister-eskil-erla.html

    Suolan määrästä tehdyt tutkimukset ovat tri Hammarskjöldin mukaan lyhyitä,muutamista päivistä muutamiin viikkoihin.

    1. “Hänen mukaansa suolanvähennys alentaa kyllä verenpainetta yhden prosentin verran, mutta samalla sydäntapahtumat lisääntyvät 8 prosenttia. Hammarskjöld viittaa seuraavaan: SIADH (Syndrom of Inappropriate ADH sekretion)”

      Yllättävää kyllä, näitä (väestötasolle sovellettaessa potentiaalisesti tappavia) näkemyksiä tulee juuri sellaisilta henkilöiltä joilla ei ole mitään ekspertiisiä – ei koulutusta, ei julkaisuhistoriaa – alalla. Ei ole näyttöä siitä, että suolan saantia tulisi väestotasolla lisätä 15 grammaan terveydellisistä syistä. Näyttöä suolan saannin vähentämisen eduista puolestaan on. Natriumaineenvaihdunnan häiriöiden hoito on asia erikseen.

  7. En ole ravitsemusalan ammattilainen, enkä edes kovin perehtynyt amatööri, muuten vain kiinnostunut näistä asioista. Muistan lukeneeni, että yksi suuri ongelma vanhusten ravitsemuksessa on ruokahalun puute. Eikö silloin olisi pääasia, että ruoka olisi maistuvaa, vaikka siinä sitten olisi vähän enemmän sitä kammottua kovaa rasvaa, suolaakin?

    Jos mummot ja vaarit syövät liian vähän, että välttämättömien ravintoaineiden tarve täyttyisi, eikö se ole heidän terveydelleen suurempi vaara kuin liika rasva ja suola?

    1. olen samaa mieltä, riittävän maukasta ja energiapitoista ruokaa. Kunhan saadaan nuppi pysymään positiivisena. Tuossa elinkaarenvaiheessa on turha tuijottaa ainakaan kolesterolia&statiineja.

  8. Iäkkäiden ravitsemusta kannattaa varmaan tarkastella myös yksilöllisesti kiinnittämättä liikaa huomiota kronologiseen ikään.

    Yhden vanhainkodissa asuvan huonokuntoisen elämänlaatua ja ravitsemustilaa voi huomattavasti parantaa rasvaisempi, kermaisempi ruoka. Toisen kotona asuvan aktiivisen samanikäisen seniorin kohdalla voi olla ihan tärkeää kiinnittää huomiota samoihin asioihin ruokavaliossa kuin keski-iässä, esimerkiksi muistisairauksien ehkäisyn kannalta. Ainakin itse olen tavannut teräsvaareja ja -muoreja jotka haluavat vielä elää useita vuosia vireätä ja aktiivista elämää vaikka on +70 lasissa.

    Suolasta voidaan olla montaa mieltä. Viittasin siihen äskettäin “Ristiriitainen luonne” -kirjotuksessa. Suolasta voidaan löytää paljon huonoa sanottaa, kuten tässä

    http://www.pronutritionist.net/suolan-syntilista-sokeriakin-pidempi/

    Yksi juttu muuten näyttäisi olevan: mitä vanhemmaksi elät, sitä varmemmin kehität itsellesi suolaherkkyyden = altistut vähitellen suolan verenpainetta ja nestettä varastoivalle vaikutukselle.

    “We found that salt sensitivity is a function of age”
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1846122

    Vanha voi olla siis herkempi suolan haitallisille vaikutuksille. Toki sama pätee myös toisinpäin, vanha voi olla herkkä myös natriumin suhteelliselle riittämättömyydelle esim. nesteenpoistolääkityksen vuoksi.

  9. Suolasta voidaan olla montaa mieltä. Viittasin siihen äskettäin ”Ristiriitainen luonne” -kirjotuksessa. Suolasta voidaan löytää paljon huonoa sanottaa…

    Tri Björn Hammarskjöld tähdentää kirjeessään maatalousministerille, että terve ihminen kestää suolaa 100 grammaan saakka vuorokaudessa. Hänen mukaansa ihmisten olisi käytettävä vähintään 15 grammaa suolaa päivässä, muuten tulee vaikeuksia ylläpitää veren suolatasapainoa. Tässä ei ole hänen mielestään mitään ongelmaa, koska 25 grammaa ylittävä määrä tulee luonnollista tietä ulos huolehdittaessa nesteensaamisesta. Hän huomauttaa myös, että EFSA ei ole puutteellisen tiedon johdasta antanut ohjeita suolansaannin ylärajasta.
    http://www.efsa.europa.eu/de/scdocs/doc/nda_opinion_ej209_sodium_v2_en1,5.pdf
    Hammarskjöld sanoo, että ravitsemuksesta vastaavat viranomaiset ylitulkitsevat tiedettä!
    Kysymys onkin lähinnä siitä, onko nykyinen suolasuositus (“enintään 6g/pvä”) asiallinen terveille yksilöille?

    1. “Tri Björn Hammarskjöld tähdentää kirjeessään maatalousministerille, että terve ihminen kestää suolaa 100 grammaan saakka vuorokaudessa.”

      Ns. terve ihminen kestää aika paljon lyhellä aikajänteellä, mutta väestötason suunnittelussa tämä tällainen ei yksinkertaisesti ole mielekäs lähestymistapa.

      Muuten, akuutisti myrkyllinen annos on 0,5-1 g per painokilo natriumia. Pidemmän ajan saannissa ongelmallinen annos (mm. verenpaineen kannalta) on toki selvästi pienempi. Eli tuo 100 g per vuorokausi on itse asian (runsas suolan saanti ja edut/haitat) kannalta harvinaisen irrelevanttia. Yhtä hyvin Hammarskjöld voisi argumentoida, että koska terve ihminen kestää jopa usean promillen humalatilan, on kyseinen tila suositeltava ja/tai vaaraton pitkällä aikajänteellä …

      “Hänen mukaansa ihmisten olisi käytettävä vähintään 15 grammaa suolaa päivässä, muuten tulee vaikeuksia ylläpitää veren suolatasapainoa.”

      Mitään näyttöä ei tällaisesta tietääkseni ole. Myöskään mainitsemasi EFSA:n dokumentti ei tällaista esitä. Ehkäpä sinulle (tai Hammarskjöldillä) olisi tarjota aiheesta tutkimusnäyttöä?

      “Hän huomauttaa myös, että EFSA ei ole puutteellisen tiedon johdasta antanut ohjeita suolansaannin ylärajasta.
      http://www.efsa.europa.eu/de/scdocs/doc/nda_opinion_ej209_sodium_v2_en1,5.pdf

      Tätä ennen dokumentissa esiteltyä tutkimusnäyttöä voisi niinikään tarkastella, näyttää aikamoisen heikolta tämän “enempi suolaa” position kantilta kuten lukemalla selviää. EFSA:n dokumentti ei toki ole millään tavalla ainut olemassa oleva tarkastelu suolan saannin potentiaalisiin haittoihin, katsauksia aiheesta löytyy runsain mitoin. Yhden virkkeen tästä kokonaisuudesta poimimalla ei Hammarskjöld kyllä ketään vakuuta.

      “Kysymys onkin lähinnä siitä, onko nykyinen suolasuositus (”enintään 6g/pvä”) asiallinen terveille yksilöille?”

      Ja kuten ym. EFSA:n dokumentista käy ilmi, on natriumin tarve huomattavasti tuota pienempi. Riskeistä isomman saannin suhteen on myös kertynyt tietoa aika kattavasti. Eli jos tältä kantilta (ei hyötyä runsaammasta saanista, melko todennäköisesti haittaa) halutaan asiaa tarkastella, niin vastaus on että kyllä on, täysin asiallinen.

  10. “haluisinpa nähdä kokin joka tuon allekirjoittaa…”

    Mielipiteestähän siinä oli kyse.

    “vanhuksilla ei ole ainakaan mitään tarvetta tankata hiilaria, kun se ei kulu mihinkään.”

    Tuota noin, eivätkö vanhukset(kin) tarvitse energiaa? Hiilaritankkauksesta sanan varsinaisessa merkityksessä ei toki ole kyse.

    1. tarkoitinkin sitä, että vanhusten ruuan hiilaripitoisuus voisi olla alempi, vaikka 30-40%, ja loput rasvaa/proteiinia kun liikunta on vähänlaista verrattuna vaikka nuorempiin…mutta tuo hiilarimössö on halpaa, ja nyky-yhteiskunnan mittapuun mukaan kustannustehokasta, ja vanhus yksi kustannus muiden joukossa.

  11. ….näkemyksiä tulee juuri sellaisilta henkilöiltä joilla ei ole mitään ekspertiisiä – ei koulutusta, ei julkaisuhistoriaa – alalla

    Kai vanha biokemisti lääkäri osaa perusasiat ja kysymys onkin siitä saako pieni ravitsemustieteilijöiden klikki ylitulkita asioita perustieteen vastaisesti?
    Tri Hammarskjöldin mukaan tutkimuksissa ei ole edes vertailtu suurempia suolamääriä: Någon tredje grupp som får äta betydligt mer salt (mer än 30 gram salt) aktar man sig noga för.
    http://www.dagensmedicin.se/debatt/livsmedelverkets-rad-bor-intas-med-en-nypa-salt/

    1. “Kai vanha biokemisti lääkäri osaa perusasiat ja kysymys onkin siitä saako pieni ravitsemustieteilijöiden klikki ylitulkita asioita perustieteen vastaisesti?”

      1. Eipä näytä osaavan. Ravitsemustieteen blogosfääri on täynnä “vanhoja biokemistejä” joiden reduktiivinen lähestymistapa on osoittautunut silkaksi huuhaaksi. Vrt. vhh-piirit.

      2. Kyseessä ei ole pieni klikki eikä mitään “ylitulkita”. Aloita lukemalla omat linkkisi (siis se EFSA:n raportti muutenkin kuin yhden virkkeen osalta).

      “Tri Hammarskjöldin mukaan tutkimuksissa ei ole edes vertailtu suurempia suolamääriä: Någon tredje grupp som får äta betydligt mer salt (mer än 30 gram salt) aktar man sig noga för.”

      Miksiköhän? No siksi, että mitään fysiologista perustetta moiselle ei ole, suurempien suolamäärien “eduille” ei ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä ja että suolan vähentämiselle väestötasolla on jo kohtuu vahva näyttö (suhteutettuna ylipäätään monen muun tekijän, mm. rasvakysymys, näytön laatuun).

      Hammarskjöldin argumentaatio perustuu ajatukseen “jos 3. kerroksesta alas hyppääminen vahingoittaa, niin 7. kerroksesta hyppääminen parantaa”. Pseudotiedettä.

  12. Onko terveysvaikutuksia mihinkään suuntaan, jos vaihtaa puhdistetun suolan puhdistamattomiin kristalli/ merisuolaan. Onko näistä tehty mitään tutkimuksia millään tasolla?

    1. on varmaan, mutta puhutaan aika pienista hyödyistä jos ajatellaan vaikka 10g suolaa jossa vaikka % jotain mineraalioa = 1 mg, esim magensiumia tarvitaan muistaakseni n. 300 mg/ päivä, niin jos saat suolan kautta 1 mg enemmän, niin se ei vaikuta juuri mitään.

Comments are closed.