Sokeri- ja hiilihydraattikuplia; ekologiset tutkimukset valokeilassa

Propagandaa parhaimillaan on ekologisten yhteyksien ja tutkimusten taivuttelu omiin tarkoitusperiin sopivaksi.

Ekologisten tutkimusten käyttö tieteen popularisoinnissa loikkasi vauhtiin, kun Ancel Keys 1950 -luvulla esitti, että eri maissa rasvan saannilla ja sydäntaudilla on yhteys. Havainto perustui ekologiseen korrelaatioon eri maissa.

Angel Keys’in ensimmäinen (originaali) ekologinen tutkimus. Kuva: Denise Minger: http://rawfoodsos.com

Ekologinen tutkimus kertoo väestön keskiarvo- tai mediaanitietoja yhdistellen miten jokin yksittäinen muuttuja (rasvan osuus kokonaisenergiasta) on samanaikaisessa yhteydessä toiseen muuttujaan (sydäntaudit).

Ekologisia yhteyksiä esitetään nykyään usein ja villisti tosi väljällä otteella. Usein laitetaan vierekkäisiin tauluihin (paneeleihin) vaikkapa  vasemmanpuoleiseen tyydyttyneen rasvan määrän vähentyminen ja oikealle samanaikainen sydänkuolleisuuden vähentyminen. Nämä tekijät kulkevat käsi kädessä.

Pahimmillaan on keksitty kupla, joka jää elämään.

Taubes ja USA

Ancel Keys’iä on kritisoitu siitä, että hän poimi rusinat pullasta. Yksi tällaista kriitiikkiä esittäneistä on ollut karppauksen puolestapuhuja, toimittaja Gary Taubes.

Nyt Taubes poimii itse rusinoita pullasta.

Gary Taubes on juuri perustanut yhteistyökumppaneineen tutkimussäätiön (NuSi). Sen tarkoitus on edistää ja rahoittaa karppaus- ja muuta ravitsemustutkimusta. Taubesin mukaan karppausta pitää tutkia enemmän. Olen samaa mieltä.

Taubesilla on agenda: hiilihydraattien kulutus on lisääntynyt USA:ssa ja se selittää lihomisilmiön. Ravitsemussuositukset ovat korostaneet reilua hiilihydraattien osuutta kokonaisenergiasta (∼vähärasvaisuutta). Siksi suositukset ovat  lihomisen syy. (Kuulostaako tutulta?)

Todisteeksi Taubes esittää ekologisia yhteyksiä. Hiilihydraattien osuus energiasta on USA:ssa lisääntynyt samalla, kun lihavuus on lisääntynyt. Alla oleva kuva kertoo kuinka asia esitetään.

Kuvaleike: Taubesin NuSi-sivuilta, http://nusi.org/

Eurooppa, turha komplikaatio

Gary Taubesin kuvioihin ei sovi esittää omaa ajatusta vastaan olevaa tietoa. Niinpä hän jättääkin huomiotta sen, mitä on tapahtunut Euroopassa.

Pöperöproffa eli Patrik Borg kaivoi aiemmin esiin ja kirjoitti eurooppalaisen ruokavalion muutoksista OECD:n tilastoihin pohjautuen. Lainaan nyt samoja tilastoja.

Euroopassa hiilihydraattien osuus vähentynyt sitten 1960 -luvun. Ja näin on tapahtunut, vaikka jo 1960-luvulta lähtien ravitsemusvalistajat varoittelivat liian rasvan vaaroista, ja ovat suosittaneet terveellisiä hiilihydraatteja keskeiseksi energianlähteeksi.

Ei istu Taubesin palapeliin.

Hiilihydraattien osuus energiasta 1961-2003. Lähde: http://www.fao.org

Suomi

Miten meillä Suomessa? Suomessa hiilihydraattien saanti väheni OECD:n tilastojen mukaan 60-luvun 62 E %:sta aina 52 E %:iin 1980-luvulle tultaessa, jonka jälkeen se oli 52-54 E % välillä vuoteen 2002 saakka. Ja kun muistelemme viimeisintä Finravinto-tutkimusta niin vuonna 2007 hiilareiden osuus energiasta oli n. 49 E %.

Silti väestö lihoo.

Vasemmalla hiilihydraattien osuuden muutos. Oikealla lihavuuden ilmaantuminen.  Huomaa aika-akselien ero. Lihavuuden esiintyvyysluvut:  Health at a Glance: Europe 2010.

Välillä uumoillaan, että sokerin kulutus olisi Suomessa räjähtänyt käsiin. Sekään ei näytä pitävän paikkaansa. Sokerin käyttö on hiukan vähentynyt vuosikymmenien ajan.

Sokerin kulutus (sininen käyrä) Suomessa. Lähde: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT)

Lihavuutta koskevaa tilastotietoa kannattaa muuten hakea lisää esim. täältä tai täältä.

Australian paradoksi

Australiassa sokerin kulutus on vähentynyt viime vuosikymmeninä ja lihomisepidemia jatkanut silti kiihtyvällä vauhdilla. Tämän korrelaation julkaisusta lähtien on ”Australian paradoksista” on väännetty kättä. Jotkut hermostuivat siitä niin paljon, että pystyttivät paradoksia dissaavan blogin ”Sydney Scientists’ Shonky Sugar Study”.

Juuri ilmestyneessä uudessa tilastossa sokerin kulutus on edelleen vähentynyt, ja lihominen jatkuu. Asiasta kirjoitti mm. aussiravitsemusterapeutti Bill Sharpnel.

”Australian paradoksi”. Huolimatta sokerin käytön vähenemisestä väestö lihoo.  Lähde: https://greenpoolcommodities.com (Sugar Consumption in Australia – A Statistical Update)

Voi tietysti kysyä oliko paradoksi aidosti paradoksi alun alkujaankaan, koska hyvälaatuisten tutkimuksien meta-analyyseissä vain sokeripitoiset juomat ovat olleet selvässä yhteydessä lihavuuteen (Hauner H et al. 2011). Suomen datasta saataisiin melkeinpä samanlainen paradoksi aikaisiksi.

Lihavuus on erittäin monitekijäinen ongelma, eikä minkään yksittäisen tekijän, edes sokerin, selitysarvo liene lopulta ratkaiseva.

Tietokoneiden yleistyminen ja lihavuus

Keksinpä nyt päästäni oman esimerkin.

Hiljattain julkaistiin meta-analyysi, jonka mukaan valvominen ja TV:n katselu (alkoholin käytön ohella) ovat kaikkein tärkeimpiä (tarpeetonta) syömistä lisääviä tekijöitä. Voisi ajatella, että kotitietokoneet ja läppärit kuuluvat samaan sarjaan TV:n kanssa. Valvottavat ja laittavat napostelemaan ja lipittämään kaikenlaista. Ajallinen yhdenaikaisuus on tarkka, jos laitetaan tietokoneiden yleistyminen ja kuviteltu lihomiskäyrä rinnakkain. Mutta onko ilmiöillä todellista tekemistä toistensa kanssa, onkin sitten hieman vaikeampi kysymys.

Pöytätietokoneiden myynti miljoonissa maailmanlaajuisesti. Lähde: http://www.etforecasts.com/products/ES_pcww1203.htm

Vain mielikuvitus asettaa rajat ekologisten korrelaatioiden piirtämiselle.

Ekologiset ”tutkimukset” vs oikeat tutkimukset

Ekologisen tiedon vertailu on kiinnostavan näköistä. Käyrät ymmärtää nopealla silmäyksellä.  Asiassa houkuttaa myös se, että se koskee koko väestöä (eikä vain pientä otosta). Ne suurentelevat yhtä ja painavat unholaan useat muut, ehkä oleellisemmat tekijät.

Ekologinen ”tutkimus” , tai kuten englannin kielessä useammin sanotaan ekologinen korrelaatio, tuottaa kiinnostavaa esitietoa ja suunnan näyttämistä myöhemmille tutkimuksille, mutta ei syy-yhteyksien selittäjiä. Niinpä esimerkiksi ravitsemustieteen paradigmassa koe-eläin- ja ekologisten tutkimuksien näyttö on kutakuinkin samalla tasolla vertailtaessa tutkimusnäytön vahvuutta.

Ekologisia tutkimuksia selvästi ylempänä syy-yhteyksien todistajana on:

  • etenevät väestötutkimukset
  • satunnaistetut riskitekijätutkimukset
  • satunnaistetut kuolleisuus- ja sairastuvuustutkimukset

Tällaisia parempilaatuisia tutkimuksia systemaattisesti analysoidessa on voitu osoittaa, että hiilihydraattien osuudella ruokavaliossa ei ole merkitystä lihomisen kannalta (Hauner H et al. 2011). Eikä muuten rasvojenkaan osuudella.  Tämä siis silloin kun puhutaan väestöstä tai satunnaistettujen tutkimuksien keskiarvoista/mediaaneista.

Yksilöt eivät ole keski-arvohenkilöitä, vaan saattavat olla erityisen hanakoita reagoimaan joko vähärasvaiselle (Mattei et al. 2012) tai vähemmän hiilareita ja runsaammin proteiinia sisältävälle ruokavaliolle (Zhang et al. 2012).

Lopuksi 

Keys’in väite ruokavalion rasvan osuudesta sydäntauteihin kumottiin sittemmin. Näin lienee käynyt monelle muullekin ekologiselle korrelaatiolle. Toki on olemassa esimerkkejä, joissa ekologinen korrelaatio on kestänyt muiden tutkimusasetelmien ”stressitestin”.

Terveysvaikuttajallle ekologinen korrelaatio on kuin lööppi iltapäivälehden kustantajalle. Hyvä korrelaatio myy kuin häkä. Siksi ekologisten korrelaatioiden avulla luodaan kuplia. Niitä pitää puhkoa ajoissa, ennenkuin ne paisuu liian suuriksi.

Ps. Kuinka usein olet nähnyt ravitsemustieteen luennoilla muistutuksen tutkimusnäytön hierarkiasta?

17 thoughts on “Sokeri- ja hiilihydraattikuplia; ekologiset tutkimukset valokeilassa”

  1. Taallapain maailmaa (Aus & NZ) on lahinna kahdenlaista vakea: (aerobista) liikuntaa runsaasti harrastavia ja ylipainoisia. Poikkeuksena ovat aasialaistaustaiset, jotka eivat nayta paastavan itseaan lihomaan vaikkeivat paljon liikkuisikaan. Julkinen liikenne on useimmissa paikoissa olematonta ja autolla pyritaan siirtymaan ovelta ovelle eli jenkkimeininkia. Sokerijuomia ostetaan valtavia maaria, usein nakee perheen tai yksittaisen henkilon ostavan yli 20 litraa limua kerralla (eika sipsien ja valkoisen leivan lisaksi paljon muuta). Kuriositeettina mainittakoon etta 2,25 l:n pullo limua on selvasti halvempi kuin n. puolen litran pullo. Pikaruokapaikkoja on tiheassa eika asiakkaista ole puutetta. Erityisesti maorit ja Tyynenmeren saarilta kotoisin olevat nayttavat elavan pelkalla roskaruoalla. Juuri eilen Usain Bolt kavi promovoimassa Gatorade-energiajuomaa sopivaksi janojuomaksi koko kansalle energiansaannin takaamiseksi 🙁

    Kiinnittavatko runsaasti liikkuvat sitten myos enemman huomiota ruokavalioonsa? Useimmissa tapauksissa kylla. Vaeston terveystilassa on siksi selva kahtiajakauma.

    1. ”Vaeston terveystilassa on siksi selva kahtiajakauma.” Olen suurelta osin samaa mieltä.

      Vaikka sokerin kulutuksessa ei väestötasolla selitä lihomisongelmaa kovinkaan hyvin, niin on se yksilötasolla iso ongelma.

      Mutuni on, että terveyserot ovat suurenemassa niiden väestöryhmien välillä, jotka välittävät hyvinvoinnistaan ja ravitsemuksestaan ja niiden välillä jotka eivät välitä. Väestön keskimääräinen sokerin käyttö voi pysyä hyvinkin ennallaan, mutta voi syntyä ryhmiä joissa käyttö vähenee paljon, ja toisaalta ryhmiä joissa se lisääntyy (vrt. mainitsemasi maorit )

  2. Minkälainen on vehnän käytön tilasto?
    Entä nuo Euroopan hiilihydraattitilastot? Löytäisitkö tilastoa, jossa hiilihydraattien kulutus näkyisi grammoina.

  3. Milloinhan vihdoin lakattaisiin tarjoamasta yksinkertaista selitystä lihavuudelle tai muiden terveysongelmien synnylle?

    1. Itse syyhän on yksinkertaisesti fysiikkaa: positiivinen energiatase.

      Se mitkä tekijät mahdollistavat tämän väestötasolla (ruoan saannin helppous, määrä, evoluutiotaustamme jne. jne.) ovatkin sitten toki eri juttu.

  4. Kun noita käppyröitä katselee, niin hiilihydraattien kulutus Suomessa verrattuna USAssa on kuitenkin samalla tasolla ellei korkeampikin kuin USAssa. Yli 50% Suomessa, kuin USAssa alle 50%.

  5. Sen verran tarkentaisin NuSI:n kuvausta, että määritelmällisesti ko. aloite ei vain ja ainoastaan rahoita karppaustutkimusta vaan yleisesti ravintotutkimusta.

    ”Its purpose is to facilitate and fund rigorous, well-controlled experiments targeted at resolving unambiguously many of the outstanding nutrition controversies — to answer the question definitively of what constitutes a healthy diet.”

    Toki voin hyvin kuvitella, että Taubes ja Attia mielellaan suosisivat karppaustutkimusta mutta jos oikein luin heidän sivuaan ja Taubesin blogia niin heillä ei pitäisi tutkittaviin asioihin olla sanan valtaa.

      1. Korjattu. Ehkä se on hyvä olla tekstissäkin oikein vaikka ajattelin, että lisäyksesi olisi riittävä.

  6. Niin että syö ja valvoo vähemmän ja liikkuu ja juo vettä enemmän. Eihän tämän tieteen teko niin vaikeaa olekkaan. Pitää vain olla ilman aggressioita asialla ja seuraa sisäistä ääntään niin vastauksia löytyy. Miksihän niin monen täytyy olla huolissaan , jos joku ihmislaji ei syö liikaa sokeria ja valkoista vehnäjauhoa, että THL:n piäjohtaja Pekka Puskakin väittää että sellainen karppaus johtaa aivoinfarktiin. Että tälläisiä tohtoreita meillä on palkkalistoilla.

  7. En nyt täysin ole varma, että ymmäränkö oikein mihin suuntaan Eero tuossa sohii, mutta se, jos ei allekirjoita yksinkertaistettua teoriaa hiilihydraattien haitoista, niin ei se tarkoita sitä, että suosittelisi sokeria ja höttöhiilareita.

  8. Jep, ja nyt sitten voimme syödä tummaa suklaata mm. sen vuoksi, että suklaa paljon syövät kansat kahmivat enemmän Nobelin palkintoja. Asialla oikein verenpaineguru Franz Messerli ja tiedelehti NEJM.

    Otetaan pieni pilke silmäkulmassa tämä hieno uutinen vastaan: http://goo.gl/1q4Xm sillä kyseessä on *ekologinen* tutkimus.

  9. Normaalisti en juuri paljoa ekologisista tutkimuksista perusta, mutta tässä tapauksessa uskon, että yhteys on todellinen. Messerli ehdottaa kokeellisen tutkimuksen tekemistä aiheesta, mutta pidän sitä hieman epäeettisenä. Verrokki eli valkosuklaa-ryhmään joutuneilta käytännössä evätään mahdollisuus saada Nobel-palkinto.

Comments are closed.