Monenkirjavaa laihdutustulosta rasvasta ja muusta

Viimeisten kuukausien aikana on ilmestynyt ainakin neljä laihtumista koskettavaa tutkimuskoostetta, meta-analyysiä. Niiden tulokset osoittavat jokseenkin eri suuntaan.

Vai osoittavatko sittenkään? Tässä lyhyt katsaus siihen, mistä on kysymys.

Vähärasvainen ruokavalio on laihduttaa

Uusimmassa arvostetussa yleislääketieteen British Medical Journal -lehdessä on ravitsemusterapeutti Lee Hooperin johdolla tehty meta-analyysi. Siinä oli tarkoitus selvittää, vähentääkö vähärasvainen ruokavalio painoa ja liittyykö siihen terveyshyötyjä tai haittoja.

Mukaan otettiin satunnaistettuja tutkimuksia, joissa vertailuhoito oli joko perusterveellisiä ruokavalioneuvoja (annoskoon pientäminen, suositeltu ruokavalio jne.) tai ei mitään hoitoa. Ajatus oli tutkia painonmuutosta ikäänkuin hoidon sivutuotteena, useimmiten kolesteroli- tai syöpätutkimuksen sivutuotteena. Siten vähähiilihydraattista ja vähärasvaista ruokavaliota vertailleet laihdutustutkimukset suljettiin myös pois.

Suurin piirtein kaikki muu kelpasi mukaan; nimittäin pääpointin (ensisijaisen päätetapahtuman) ei tarvinnut olla laihdutus/painonhallinta, vaan riittävän pitkät syöpätutkimuksetkin hyväksyttiin mukaan.

Mukaan kelpasi myös etenevät väestötutkimukset, jotka selvittivät pidemmän aikavälin painonhallintaa.

Meta-analyysin päätulokset:

  • Vähärasvainen ruokavalio laihdutti keskimäärin 1,6 kiloa satunnaistetuissa tutkimuksissa vs vertailuhoito
  • Väestötutkimuksien mukaan vähärasvainen ruokavalio ei tuonut painonhallintaetua
  • Vähärasvaisen ruokavalion käyttöön liittyi tilastollisesti merkitseviä metabolisia etuja, kuten esimerkiksi verenpaineen, kolesteroli- tai verensokeriarvojen lievää kohentumista

Meta-analyysi sisältää useita ala-analyysejä, jotka on esitelty lukuissa taulukoissa. Tärkein havainto niistä mielestäni on se, että vähärasvainen ruokavalio tehoaa alkukuukausina paremmin ja teho vaikuttaa heikkenevän ajan myötä (ei tilastollisesti merkitsevästi). Merkillepantavaa on, että seitsemän tutkimuksista kesti yli 2 vuotta. Pisin satunnaistettu tutkimus kesti 11 vuotta.

Meta-analyysi torjuu tehokkaasti väitteet, että rasvan vähentäminen painonhallintakeinona olisi terveydelle vaarallista.

Tämän meta-analyysin ehdoton varjopuoli on mielestäni se, että mukana on syöpätutkimuksia. Jos koehenkilöllä on tieto tutkimushypoteesin mukaisesti, että vähärasvainen ruokavalio saattaa vähentää syövän ilmaantumista hän sitoutuu siihen todennäköisesti paremmin kuin silloin kun syöpäpelotetta ei ole. Tämä saattaa vivuttaa laihdutustulosta vähärasvaiselle suosiolliseksi.

Veikkaanpa, että saamme lukea tästä meta-analyysistä pian Duodecimissa varsin myönteiseen sävyyn.

Proteiinin runsas määrä parantaa laihdutustulosta

Hiljattain ilmestyi myös meta-analyysi proteiinin määrän vaikutuksesta laihdutustulokseen. Tässä meta-analyysissä pääpointti oli analysoida puhtaita laihdutustutkimuksia, ja erityisesti sitä miten proteiini vaikuttaa vähärasvaisen ruokavalion osana laihtumistulokseen. Tutkimuskoosteeseen otettiin mukaan sellaisia satunnaistettuja laihdutustutkimuksia, joiden kontrolliryhmän hoitona oli vähärasvainen ruokavalio ja aktiiviryhmän hoitona oli vähärasvainen, mutta runsaasti proteiinia sisältävä ruokavalio.

Tämän meta-analyysin päätulokset:

  • Runsaasti proteiinia sisältävä vähärasvainen ruokavalio on 0,8 kg tehokkaampi kuin vähemmän proteiinia sisältävä vähärasvainen ruokavalio. Myös rasvamassaa runsaammin proteiinia sisältävä ruokavalio vähensi tehokkaammin (ero 0,4 kg)
  • Runsaammin proteiinia sisältävä vähensi triglyseridejä tilastollisesti merkitsevästi enemmän, mutta muissa kolesteroliarvoissa, verenpaineessa tai verensokerissa ei ollut eroa
  • Runsaammin proteiinia sisältävä ruokavalio ”säilytti” tilastollisesti merkitsevästi paremmin perusaineenvaihduntaa

Meta-analyysissä oli mukana 24 tutkimusta, ja niistä pisin oli vuoden mittainen (1 kpl). Suurin osa tutkimuksista oli n. 3 kuukauden mittaisia.

Karppaus laihduttaa kuten vähärasvainenkin

Jokunen viikko sitten ilmestyi uusin karppausta koskeva meta-analyysi, jossa oli mukana toistaiseksi laajin joukko kliinisiä satunnaistettuja tutkimuksia. Karppausta verrattiin  vähärasvaiseen ruokavalioon. Mukaan kelpasi 23 satunnaistettua tutkimusta, joiden minimikestoksi asetettiin kuusi (6) kuukautta.

Meta-analyysin päätulokset:

  • Karppaus ja vähärasvainen ruokavalio tuo yhtä hyvän laihdutustuloksen
  • Karppaus vähentää tehokkaammin (siis yhtäläisestä painonpudotuksesta huolimatta) triglyseridejä ja lisää tehokkaammin HDL-kolesterolia mutta on huonompi kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin suhteen
  • Sokeriarvoissa ja insuliiniarvoissa ei ollut eroa

Meta-analyysissä oli mukana 23 tutkimusta, joista pisimmät olivat 2 vuotta (4 kpl). Aiemmin itseni referoimista tutkimuksista Guldbrand et al. 2012 ja Cardillo et al. 2006 puuttuivat analyysistä. Ensimmäinen ilmestyi varmaankin liian myöhään ja jälkimmäisen menetelmät lienevät olleen puutteelliset.

Proteiinin, rasvan ja hiilihydraattien suhteilla ei ole merkitystä

Parisen viikko sitten referoin osin kotimaisin voimin tehdyn systemoidun kirjallisuuskatsauksen painonhallinnasta (tässä kirjoitukseni aiheesta). Tämä katsaus tehtiin pohjoismaisia ravitsemusuosituksia varten.

Katsauksen keskeinen anti oli, että proteiinin, rasvan tai hiilihydraattien osuus sinänsä ei ratkaise painonhallintaa. Onnistuneen painonhallinnan kanssa yhteydessä on paremminkin elintarvikevalinnat, esimerkiksi kuitu ennakoi painonhallintaa.

Katsaus käsitti pelkästään vähintään kolmen vuoden mittaisia satunnaistettuja tutkimuksia sekä eteneviä väestötutkimuksia. Mukana ei siis ollut sellaisia tutkimuksia, jotka kelpasivat lyhytkestoisina edellä mainittuihin karppaus- ja proteiinimeta-analyyseihin.

Lopuksi

Tutkimuskoosteiden sanoma ei ole niin ristiriitainen kuin saattaisi alkujaan tuntua. Energian saannin vähentäminen on keskeistä tehtiin se sitten joko rasvaa tai hiilihydraattia vähentämällä. Koosteet myös kertovat siitä, että ruokavalion muuttaminen on monille yltäkylläisessä tyrkyttävässä ruokaympäristössä toivottoman vaikeaa.

Laihdutustutkimuksiin valitaan lihavia ihmisiä. Lihavan ihmisen kyky säädellä ruuan käyttöä on heikompi kuin normaalipainoisen. Juuri siksi hän on lihava. Ei siis ihme, että laihdutustutkimuksissa ei synny eroja ryhmien välille. Koehenkilöt syövät kuitenkin sitä mitä ennenkin, kun alkukuukausien pinnistelyt ovat ohi ja tutkimus arkipäiväistyy.

Väestötutkimukset vastaavat paremmin naturalistista tilannetta. Niissä on mukana normaalipainoisetkin. Ihmiset syövät mitä haluavat kenenkään ulkopuolisen määräämättä tutkimusohjeillaan. Tällöin voidaan päästä kiinni todelliseen tilanteeseen. Höttöhiilarien, makeat herkut ja juomat sekä lihavalmisteet yhdistyvät huonoon painonhallintaan. Kuitupitoiset kasvikunnan ruuat, maitotaloustuotteet ja jopa pähkinät yhdistyvät parempaan painonhallintaan. Toki, väestötutkimuksissa on vinoutumaa sosiaaliluokkien syömiskäyttäytymiseroista ja monesta muusta johtuen.

Viime aikoina on ilmestynyt jonkin verran tutkimuksia siitä, miten geeniperimä voi osittain määrittää sen mikä on paras ruokavalio. Esimerkiksi kuopiolaisessa Tiina Lappalaisen tutkimuksessa lihavien henkilöiden FTO-geenin  yleinen ilmentymä liittyi hyvään laihdutustulokseen juuri vähärasvaisella ruokavaliolla. Voi olla, että tutkimuskoosteet peittävät alleen yksilöiden välillä olevia todellisia eroja.

Joka tapauksessa nämäkin meta-analyysit tukevat ajatusta, että pelkkä energiaravintoaineisiin tuijottaminen ei ratkaise  lihavuusongelmaa. Pitää olla laajempi skooppi.

Lähteet

Hooper L et al. Effect of reducing total fat intake on body weight: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials and cohort studies. BMJ 2012;345:e7666

Hu et al. Effects of Low-Carbohydrate Diets Versus Low-Fat Diets on Metabolic Risk Factors: A Meta-Analysis of Randomized Controlled Clinical Trials. Am. J. Epidemiol 2012;176: S44-S54

Fogelholm M, Anderssen S, Gunnarsdottir I, Lahti-Koski M. Dietary macronutrients and food consumption as determinants of long-term weight change in adult populations: a systematic literature review. Food Nutr Res 2012;56

Wycherley T et al. Effects of energy-restricted high-protein, low-fat compared with standard-protein, low-fat diets: a meta-analysis of randomized controlled trials. Am J Clin Nutr. 2012;96(6):1281-98.

29 thoughts on “Monenkirjavaa laihdutustulosta rasvasta ja muusta”

    1. Hyvä pointti! Kyselin tästä asiasta Puskalta ’THL-päivässä’ viime kuun lopussa myös.

      Energiajuomien kulutus (monen muun asian joukossa) nuorten ja lasten keskuudessa on tästä hyvä esimerkki. Panimoteollisuushan toi 7-vuotiaillekin ’terveellisemmän’ vaihtoehdon markkinoille. Juuri näin se lanseerattiin, terveellisempi vaihtoehto…

      Koko tuote on suunniteltu alusta loppuun jäätävän tarkasti, jos mainontaa tai käyttöä yritetään rajoittaa puhuu raha tai varsinkin usa:ssa yksilön/sananvapauden puolustaminen. Yksilö ei vain useinkaan tule ajatelleeksi sitä, että markkinat asettavat ne raamit, joista yksilö sitten valitsee – eli ottaako red bullia vai batterya.

      Ainoa keino, joka markkinoihin puree, on menekin vähentäminen – moraali tai etiikka on vieras käsite ’yritykselle’ (sen tarkokoitus on aina tehdä rahaa).

      Eli meidän pitää vaikuttaa päätöksillämme ja pakottaa teollisuus muuttamaan toimintaansa.

      Tässä olisi yksi konkreettinen mahdollisuus:
      https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5
      (voisitkohan Reijo nostaa tätä teemaa esiin?)

      Monelle kiellot ovat punainen vaate (itse näen ne monessa mielessä tehottomina myös), mutta näkisin kiellon tässä yhteydessä vaikuttamisena ja viestinä elintarviketeollisuudelle. Mitä esimerkiksi sallitaan lapsille mainostamisessa sekä tarjonnassa, ja mitä ei.

      1. ”Yksilö ei vain useinkaan tule ajatelleeksi sitä, että markkinat asettavat ne raamit, joista yksilö sitten valitsee …”

        Hyvin sanottu.

        Tässä muuten THL:n blogista samaan sarjaan liittyvää uutta juttua (’a la Pekka Puska): https://blogi.thl.fi/blogi/

        Nostin tuon lakialoitteen Facebookissa esille, ja kävin jonkin verran keskustelua. Olen samaa mieltä, että vaikka kielloissa on oma puutteensa ja voidaan nähdä liikana holhoamisena, on ne kuitenkin selvä signaali kertoa teollisuudelle mitään hyväksytään ja mitä ei. Teollisuus kun koettelee joka tapauksessa rajoja olipa sitten mitä tahansa code of conduct tai corporate citizenship -ohjelmia käynnissä. Lopulta raha eli myynti puhuu.

        Minusta on naivia esittää, että ihmisten tiedottaminen tai yksilön vastuun painottaminen helpottaisi näitä ongelmia oleellisesti.

        Puska on oikealla asialla tuossa blogissa.

  1. pitäisin itse tärkeämpänä verrata rasvaprosentin pudotusta, kuin itse painoa. Millaiset erot siitä tulisi eri dieettien välille (aineenvaihdunnan pysyminen/parantuminen) ? Monet diettaajat lisäävät liikuntaa, jolloin lihaspaino saattaa kasvaa jonkin verran.

    1. Eivät nämä kaksi ole toisensa poissulkevia seikkoja. Hyvin lihavilla tehdyissä tutkimuksissa painoa lähtee joka tapauksessa alun ripeässä laihtumisessa nimenomaan rasvakudoksesta.

      Mitä eri dieetteihin tulee, niin proteiinin määrä nousee varmaankin hallitsevaksi tekijäksi puhuttaessa siitä lähteekö massaa missä suhteessa rasvakudoksesta ja missä suhteessa lihasmassasta. Samoin laihtumistahti. Ja tietenkin se lisääkö liikuntaa ja millaista liikuntaa.

      1. No joo, ihan sama jos painonpudotus on pari kiloa, mutta itsekin 10 kiloa pudottaneena intissä, painonvartijan opein ja Hyväkarppauksella, niin ero voimansäilyvyydessä on ollut merkittävä. Toisaalta ihan sama millä pudottaa, kunhan rasvapaino tippuu…jos nyt lihasmassa hieman lähtee, niin so what. Sen jälkeen pitäis adaptoitua pienenpiin energiamääriin, mutta se onkin se vaikein juttu…

  2. ”Joka tapauksessa nämäkin meta-analyysit tukevat ajatusta, että pelkkä energiaravintoaineisiin tuijottaminen ei ratkaise lihavuusongelmaa. Pitää olla laajempi skooppi.”

    Amen.

  3. Miksi kuitua korostetaan useasti? Miksi ravintoarvoiltaan tyhjän selluloosan kuljettaminen olisi suolistolle erityisen terveellistä?

    Liukeneva kuitu:
    – Sapen sidonta eli rasvaliukoisten kuona aineiden poistaminen. Muistutan, että tämä ei poista syytä, mikä on alunperin nostanut veren kolesteroliarvoja.

    – Bakteerien ravintoa (terveysvaikutukset tuntemattomat) (esim. bakteerien muodostamaa K2 vitamiinia ei voida käyttää)

    – Hidastaa vatsalaukun tyhjentymistä. Mahdollistaa tasaisemman verensokerin. Luo kylläisyyttä tyhjästä.

    – Isonamiinuksena, kuitujen haitta-aineiden vaikutus ravintoaineiden saatavuuteen ja imeytymiseen.

    – Miinuksena, geelimäisyys estää suolistoentsyymien toiminnan ja johtaa ravintoaineiden imeytymishäiriöihin.

    Liukenematon kuitu:
    – Miinuksena, terävät liukenemattomat kuidut aiheuttavat fyysisiä vaurioita suolen mikrovilluksiin, syöpämahdollisuus.

    – Miinuksena, mahdollinen ummetus

    – Miinuksena, selluloosakuitu täytyy avata mekaanisesti tai kuumentamalla, jotta vapautuu ravintoaineita.

    1. Kuka korostaa selluloosaa? En muista suoralta kädeltä. Usein puhutaan viljan kuidusta.

      Viljojen kuitu nimenomaan yhdistyy sekä kokeellisissa tutkimuksissa että väestötutkimuksissa parempaan suolisto-, syöpä- ja sydän- ja verisuonitautiterveyteen.

      Viljoissa on erittäin paljon muuta kuitua kuin selluloosaa. En ylipäätään tiedä missä tavanomaisessa ruuaassa on ainoana kuituna selluloosaa. Esimerkksi rukiissa on oligofruktoosia, arabinoksylaania ja inuliinia. Ne ovat kaikki liukoisia kuituja. Lisäksi rukiissa on runsaasti lignaania, joka on polyfenolinen kuitu. Tässä yksi kotimainen väitös rukiin kuiduista, jos selviää että rukiin kuitu on kaikkea muuta kuin selluloosa (toki sitäkin) http://www.vtt.fi/inf/pdf/publications/2003/P500.pdf

      Olisi tosi mielenkiintoista nähdä tutkimus, kliininen satunnaistettu tutkimus, jossa syöpä-, inflammaatio- sokeri- tai sydäntautimarkkerit muuttuvat huonompaan suuntaan täysjyväviljaa tai kuitukomponentteja lisäämällä. En muista yhtään kliinistä työtä.

      Ärtyvän suolen oireyhtymässä (herkkä vatsa) viljan mainitut kuitukomponentit (=FODMAP-hiilihydraatit) toimivat paksusuolen bakteeriflooran fermentaation käyttöaineena, ja aiheuttavat vatsan turvotusta, tukalaa oloa jne. Tällöin on kyse monisyisestä perussairaudesta, jossa paksusuolen venytys aiheuttaa terveistä henkilöistä poiketen herkästi todellisia oireita.

      1. Sapen sidonta lienee suurin kuidun syöpää ehkäisevä tekijä.
        Selluloosalla tarkoitin, että se itsessään ei anna mitään suolelle, eli kuidun laadulla ja lähteellä on isompi merkitys.

        Kerro Reijo, miksi kuitu liitetään sv-tautien hallintaan, vaikka se ei poista syytä, mikä on alunperin nostanut veren kolesteroliarvoja? Mainio keino pumpata sapen kautta kolesterolia pois, mutta tämä on kuin omaa häntää jahtaisi.

        Joko whole grain ja vegetables kuituja on vertailtu keskenään tutkimuksissa?

      2. Sapensidonta eli rasvaliukoisten kuona-aineiden poistaminen lienee suurin syy mikä näkyy suolisto-, syöpä- ja sydän- ja verisuonitautiterveys tutkimuksissa.

        Kuitu ei kuitenkaan poista syytä, mikä on alunperin nostanut esim. veren kolesteroliarvoja. Oireen hoito eli kuidun syönti on hyvä keino siihen, mutta eikö tuo ole kuin omaa häntää jahtaisi.

        Ruisleivän sijaan mainitsisin psylliumkuidun, joka toimii sapen poistajana ilman viljan haitta-aineita ja tärkkelystä.
        Esim. 100grammaa kohden psylliumissa on 71g, kaurassa 5g tai ruisleivässä n. 2g liukoista kuitua.

  4. Meta-analyysin päätulokset:
    ◦Karppaus ja vähärasvainen ruokavalio tuo yhtä hyvän laihdutustuloksen
    ◦Karppaus vähentää tehokkaammin (siis yhtäläisestä painonpudotuksesta huolimatta) triglyseridejä ja lisää tehokkaammin HDL-kolesterolia mutta on huonompi kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin suhteen
    …………………………………………………………………………
    Miksi karppaustutkimuksista kirjoitettaessa aina kiinnitetään huomiota Friedewaldin formulalla laskettuun LDL-kolesteroliin? Minusta olisi tärkeämpää tietää, miten karppaus vaikuttaa LDLn partikkelikokoon kuin miten se vaikuttaa laihduttamiseen….

    1. Minä en niistä paljoakaan ymmärrä. Tuntuu jotenkin toissijaiselta, mutta olen tiedostanut lukuisten nettikeskustelujen pohjalta Friedewaldin puutteita.

      Tyydyttynyt rasvahan on muuten huonontanut HDL:n toimintakykyä ja anti-inflammatorisia vaikutuksia. PUFA puolestaan parantaa. Onkohan tähän seikkaan kiinnitetty riittävästi huomiota?
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16904539

    2. En edelleenkaan ymmarra, miksi pitaisi keskittya kokonais- ja LDL-kolesterolin laskemiseen matala-asteisen tulehduksen lievittamisen sijasta. Ei tulehdusta –> ei haitallista hapettunutta koleterolia. Korkeampien kolesteroliarvojen on todettu suojaavan seka sydansairauksilta etta halvauksilta:

      http://archinte.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=487087#Results

      kun taas alhainen kolesterolitaso on monessa tutkimuksessa yhdistetty suurempaan syopa- ja tartuntatautikuolleisuuteen.

      http://www.jstor.org/discover/10.2307/3864560?uid=307746881&uid=3738776&uid=2129&uid=2134&uid=2&uid=70&uid=3&uid=67&uid=16739488&uid=62&sid=21101559521057

      Syopien osalta tosin ei aina ole selvaa, aiheuttaako syopa alhaisen kolesterolitason vai onko alhainen kolesterolitaso syovan riskitekija. Infektioiden osalta voi todeta, etta LDL ainakin neutraloi bakteerien tuottamia endotoksiineja.

      1. Tässä 52 prospektiivisen kohortin analyysissä CRP ei tuonut juurikaan lisähyötyä jos LDL ja HDL tunnettiin. Siksi kai ajatellaan edelleen kolesteroliarvojen riittävän? Tässä ei ymmärtääkseni analysoitu toimisiko paremmin tai huonommin jos tunnetaan CRP mutta ei HDL:ää tai LDL:ää. http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1107477

      2. Kiinnostavaa olisikin tietaa, miten CRP tai muut tulehdusmarkkerit yksinaan ennustavat riskia. Oletko tallaiseen tutkimukseen tormannyt? Mikali ”tulehdusteoria” pitaa paikkansa, ei savua (markkerit) ilman tulta.

    3. ”Minusta olisi tärkeämpää tietää, miten karppaus vaikuttaa LDLn partikkelikokoon kuin miten se vaikuttaa laihduttamiseen….”

      Väärä dikotomia. Nämä seikat eivät ole poissulkevia. Tosin LDL-partikkelikoko ei näytä olevan ns. itsenäinen riskitekijä vaan triglyistä riippuvainen.

      Eikä nyt unohdeta sitä, että karppauksen kohdalla valtaosa tutkimuskentästä on nimenomaan laihdutustutkimusten puolelta. Painonhallinnan suhteen painostabiilissa tilassa näyttöä on marginaalisesti.

  5. Miksi karppaustutkimuksista kirjoitettaessa aina kiinnitetään huomiota Friedewaldin formulalla laskettuun LDL-kolesteroliin? Minusta olisi tärkeämpää tietää, miten karppaus vaikuttaa LDLn partikkelikokoon kuin miten se vaikuttaa laihduttamiseen….
    …………………………………………………………..
    Jatkaisin vielä edellistä postaustani eräällä ”yksittäistapauksella”, joka tosin perustuu suoraan labratutkimukseen.
    Amerikkalainen bloginpitäjä Jimmy Moore on käynyt ahkerasti mittaamassa uudella NMR-menetelmällä LDLn partikkelikokoa eli LDL-P arvoa. Jimmyn kokonaiskolesteroli oli vuonna 2009 todella korkea 351 mg/dl= 9.0 mmol/l. LDL-C oli myös korkea 278=7.13mmol/l ja LDL-P lukumääräkin oli korkea eli 2130 kappaletta, mutta niistä vain 535 kappaletta on pienikokoisia. Tämä tarkoittaa, että hänet luokiteltiin pienen sv-tautiriskin ”tapaukseksi”. Olisiko Suomessakin mentävä tähän suuntaan riskiarvioinnissa?
    http://livinlavidalowcarb.com/blog/liposciences-nmr-lipoprofile-test-a-revolutionary-more-accurate-lipid-profile-particle-size-screening/6522

  6. Kun nyt tässä(kin) keskustelussa ajauduttiin pohtimaan kolesterolin saloja, kirjoitin seuraavan epistolan siinä toivossa, että Reijolla olisi lisävalaistusta asiaan.

    WHO:n tilastoista on saatu graafisia kuvia kolesterolista ja kuolleisuudesta. Kuvat näkyvät täällä:
    http://preview.tinyurl.com/bp33gho

    Noissa kuvissa kok.kole-arvojen maksimit, joissa kuolemia on vähiten, on alle 6,5 mmol/l. Olen havainnut, että yleensäkin tilasto- ja tutkimusanalyyseissa, joissa osoitetaan, että mitä alhaisempi kok.kole, sitä enemmän kuolemia, se korkein kole-arvo on tuota luokkaa, jota en ole oikeastaan koskaan pitänytkään erityisen korkeana

    Muutamista somessa kiertävistä artikkeleistä käy ilmi, että jos kok.kole-arvo alkaa lähetä yhdeksää, jos se on 7 tai 8, ei ole enää syytä ihan vaan hyristä tyytyväisyydestä.

    Olli Sovijärven blogikirjoituksesta Kolesterolitarinoita paleomaasta:
    ”Kresser suosittelee NRM-testin (eli LDL-partikkelimäärän mittaamista; LipoScience), jos kokonaiskolesteroli on 7.5 tai yli (290 jenkkimitoissa), koska tämä voi olla viitteellinen familiaalisesta hyperkolesterolemiasta. Toisena suosituksena on mitata kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde; jos tämä on yli 4.0, suositellaan myös NMR-testiä. Kolmantena: jos triglyseridit ovat yli 3.20 (125) -> LDL-partikkelimäärä yleensä koholla. Neljäntenä: jos HDL-kolesteroli on alle 1.0.”
    http://preview.tinyurl.com/cdps7lp
    (Miten kok.kolen ja HDL:n suhde ”mitataan”? Eikö sitä saada laskutoimituksella mitatuista arvoista: kok.kole / HDL?)

    Miesten LDL-partikkelit ovat pienikokoisempia ja aterogeenisempia kuin naisten / Matti Nikkilä […] et al. Julkaisussa: Duodecim 1999;115(5):509:
    ”Sen sijaan iäkkäiden naisten lievästi suurentuneita kolesteroliarvoja (5.0–7.0 mmol/l) ei pitäisi hoitaa lääkkeillä, jos HDL-kolesterolipitoisuus on normaali (> 1.2 mmol/l) ja sen osuus kokonaiskolesterolista on > 20 % eikä triglyseridipitoisuus ole suurentunut.”
    http://preview.tinyurl.com/bwlnsgw

    Tri Tolosen Terveysuutisten artikkeli Kolesteroli suojaa ennenaikaiselta kuolemalta:
    ”Norjan HUNT2-tutkimus käsitti yli 50 000 henkilöä, iältään 20–74 vuotta. Jokaista 1,0 mmol/l kokonaiskolesterolin nousua kohti naisten – mutta ei miesten – kuolleisuus väheni 6 prosentilla. Naisilla alle 5 mmol/l lisää kuoleman riskiä. Miehillä kuolleisuus oli pienintä silloin kun kokonaiskolesteroli oli 5,0–5,9 mmol/l. Tutkijat suosittavatkin kolesterolilääkitystä vasta silloin kun kokonaiskolesteroli on yli 8 mmol/l, ja henkilölle ei ole kasautunut muita riskitekijöitä.”
    http://preview.tinyurl.com/cyyhlno

    Mutta sitten samasta Tri Tolosen Terveysuutisten artikkelista tutkimustulos suomalaisesta autoklinikkatutkimuksesta:
    ”Kelan autoklinikkatutkimus (1966–72) osoitti, että sopiva veren kolesterolitaso on miehillä 5-7 millimoolia litraa kohden. Naisilla vastaava suositus oli 6-9 millimoolia litraa kohden. Tämä suositus perustui erääseen kaikkien aikojen laajimmista ja perusteellisimmista suomalaisista tutkimuksista.”

    Tässä naisilla hyvään kole-arvoon mahtui niin korkea lukema kuin 9 mmol/L.

    Autoklinikkatutkimuksen väliaikatietoja siis pitäisi saada. THL:n tutkimushanketietokannasta (http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/hanke?id=25042 ) löytyy yhteyshenkilöksi prof. Knekt, joka ystävällisesti vastasi kysymykseeni, että autoklinikkatutkimus jatkuu, mutta ei nimenomaan kolesterolista. Hän antoi viitteen vuonna 2007 tehtyyn suureen meta-analyysiin, johon autoklinikkatutkimuskin sisältyy: Blood cholesterol and vascular mortality by age, sex, and blood pressure: a meta-analysis of individual data from 61 prospective studies with 55,000 vascular deaths (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18061058 ).

    Tuossa meta-analyysissa analysoitiin 61:n etupäässä Länsi-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa tehdyn havainnointitutkimuksen (prospective observational studies) ja niissä 900 000 henkilön tiedot. Sain hankittua tämän meta-analyysin full textin.

    Englanninkielisen tieteellisen raportin puutteellisen luetunymmärrykseni takia minun on tyydyttävä siihen, mitä meta-analyysin tuloksista sanotaan full textin Results-osiossa. Kiistattomimmaksi tulokseksi ymmärsin sen, että kok.kole/HDL-suhde osoittautui paremmaksi sv-tautitapahtumaennustajaksi kuin kok.kole. Muut, virallista kolesterolioppia vastaan olevat tulokset (niitäkin saatiin) asetettiin kyseenalaisiksi.

    En lukemastani ymmärtänyt saatiinko analyysissa tietoa siitä, voidaanko hyvin korkeat kok.kole- ja LDL-arvot jättää huomiotta, jos kok.kole/HDL-suhde on hyvä. Itse järkeilen, että jos kok.kole/HDL-suhde on informatiivisempi kuin kok.kole tai LDL, niin nämä jälkimmäiset voi jättää huomiotta vaikka ne olisivat way beyond viitearvot. Olisin kuitenkin toivonut tietoa siitä, ajattelevatko myös virallistenkin tahojen asiantuntijat näin; vhh:lle vihkiytyneiden asiantuntijoiden kanta on tullut vilkkaassa keskustelussa selväksi.

    En kaipaa virallisten tahojen kommentteja siksi, että niihin luottaisin, vaan siksi, että kaikkeista vakuuttavinta on se, kun asiantuntija joutuu myöntämään oman kantansa vääräksi. Toisin sanoen jos viralliset asiantuntijat joutuisivat myöntämään mainitun suhteen menevän yksittäisten arvojen edelle, se olisi kaikkeista vakuuttavin tulkinta.

    1. Anna-Liisa, tämä on liian iso aihe minulle kahlattavaksi 🙂

      Tuo 61 tutkimuksen meta-analyysi vaikuttaa vakuuttavalle. Täytyy hankkia koko teksti ja lukea nuo sinunkin mainitsemat kohdat.

      Aion kirjoittaa viime perjantaisessa Lancetissa olleista artikkeleista ravintoon liittyvää kolesteroli, verenpaine, BMI-asiaa. Siinä yhteydessä otan kokonaiskolesterolinkin esiin. Mutta en pysty antamaan tähän kovin seikkaperäistä vastausta. Jonnekin pitää vetää rajaa …

      Edelleen olen siinä uskossa, että Tot Kol/HDL on rasvamarkkereista riittävän tarkka ja kustannustehokas. Voi olla, että erilaiset partikkelijaukaumat antavat tarkempaa tietoa. Uskon senkin. Toisaalta kyse on siitä, onko hyöty väestötasolla merkittävä vaikka se joidenkin yksilöiden kohdalla olisikin merkittävä. Jos ymmärsin oikein niin uusi THL:n tutkijoiden tekemä tutkimusraportti, päätyy myös tulokseen, että partikkelijakaumilla on annettavaa, ja nykyiset menetelmät eivät ole täysin optimaalisia. Kannatta lukea ja jos oikein kiinnostaa.

      Vaikka sitä ei hanakasti kerrota julkisuudesa, kyse on aina myös historiallisesta datasta ja hoitojärjestelmien sekä laboratoriolaitteiden rukkaamisesta. Siis kauheasta työn taakasta, joka olisi edessä jos vallitsevat menetelmät hylättäisiin.

      Jos koko maapallon labramenetelmät vaihdettaisiin uusiin kalliisiin partikkellijakaumaan kykeneviin laitteisiin, koulutettaisiin lääkärit ja kaikki muu terveydenhuoltohenkilöstö, tutkijat sekä lehdistö uusiksi, ja vielä pyyhkäistäisiin tapapuolta vanhoilla kolesterolimittauksilla joita on raportoitu maailman sivu erilaisissa tiedejulkaisuissa niin se voi tuntua liian kauhistuttavalta tehtävältä monen gurun ja terveyspäättäjän sekä politiikon mielestä. Varmaan kysytään kaksi kertaa, onko saavutettavissa oleva hyöty riittävän suuri oikeuttamaan tällaisen rumban.

      Tämä nyt oli mun silkkaa spekulointia asiasta jota en kovin hyvin ymmärrä.

  7. Taisin löytää lähteen autoklinikkatutkimuksen kole-arvoille. Jonkin hakuni osumien joukossa oli Kari Salmisen mielipidekirje Suomalainen kolesterolisuositus Duodecimissa 1993;109(14):1268. Siinä hän kirjoittaa:

    ”KANSANELÄKELAITOKSEN ANSIOKAS AUTOKLINIKKATUTKIMUS

    Yhtään suomalaista tutkimusta ei ollut mukana NHLBI-konferenssin arvioinnissa. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä mainita Kansaneläkelaitoksemme Autoklinikkatutkimus (Aromaa ja Maatela 1981). Siinä päädyttiin konferenssiraportin kanssa pitkälti yhtäpitäviin tuloksiin. Autoklinikkatutkimuksen tekijät kirjoittavatkin suomalaisten veren kolesterolipitoisuudesta: ’Miesten ihannearvo osoittautui olevan karkeasti välillä 5–7 mmol/l ja naisten välillä 6–9 mmol/l.’ ”
    http://preview.tinyurl.com/btsuf99

    Kirjoituksen lähdeluettelossa Aromaa ja Maatela mainitaan ikään kuin kirjan kirjoittajina, mutta sellaista kirjaa ei löydy kirjastojen tietokannoista. Guuglaus paljastaa, että kyseessä on artikkeli teoksessa Reference values in laboratory medicine : the current state of the art / ed. by R. Gräsbeck, T. Alström / discussions ed. by H. E. Solberg. Kust. Wiley, 1981. Tämä kirja jo löytyykin Lindasta. Tilasin sen omaan kirjastooni kaukolainaksi, mutta en suhtaudu kovinkaan optimistisesti omaan luetunymmärrykseeni tuonkaan tekstin kohdalla.

  8. Olli Sovijärven kirjoitukseen vastine täällä;

    http://www.puhdasruoka.fi/topic/667-olli-sovijaervi-kolesteroli/

    J-käyrä, joka havaitaan kuolleisuuden ja kolesterolin ympärillä tavataan myös esim. verenpaineen ja BMI:n osalta. Nämä selittyvät sekoittavilla tekijöillä. Vanhuus on kuin krooninen sairaus, joka heikentää elintoimintoja. Vanhuuteen liittyy luonnollisesti ohutsuolen toiminnan heikkeneminen, joka johtaa heikentyneeseen kolesterolin imeytymiseen ja synteesiin. Kolesterolin osalta, alhaisiin tasoihin assosioituu myös esim. asunnottomuus, alkoholismi, maksan toimintahäiriöt ja opiaattiriippuvuus, jotka itsessään lisäävät huomattavasti kuolleisuuden riskiä. Myös moniin kroonisiin sairauksiin liittyy heikentynyttä kolesterolisynteesiä, alhaista verenpainetta ja BMI:tä. Ilmiön nimi on käänteinen kausaatio.

    Kolesterolin itsenäinen vaikutus tulee parhaiten ilmi tarkastelemalla niitä kenellä korkea tai alhainen kolesteroli nuoresta pitäen. Esim. niillä kenellä harvinainen synnynnäinen anomalia kolesteroliregulaatiossa, ja syntymästä lähtien LDL-C < 0,4mmol/l elävät 9-12 vuotta muita pidempään. Väestötasolla lukuisat prospektiiviset kohortit, jotka korjanneet regression laimentumisen tuoman systemaattisen virheen ovat havainneet voimakkaan, jatkuvan, itsenäinen ja log-lineaarisen assosiaation kokonaiskolesterolin ja sv-tautien välillä, n. 3mmol/l tasoilta lähtien.

    Norwegian Hunt tutkimus ei vakinoinut aineistosta esim. statiinien käyttöä lainkaan. Tutkijat totesivat, ettei Norjassa käytettä statiineita primääri preventiossa, vaikka statiinien käyttö Norjassa primääripreventiossa on Euroopan laajamittaisinta. Kolesterolissa ovat aika-trendien ohella tärkeää myös tupakka epidemiologiasta havaittu sick-quitter effect, joka heikentää aineistossa tupakoimattomuuden tuomia etuja. Ateroskleroosi alkaa kehittymään jo lapsuudessa, ne kolesterolitasot, jotka tavataan elinkaaren viimeisinä vuosina ovat vähemmän merkityksellisiä.

    Aivan kuten ilmasto- ja rokotodenialistit, netin kolesteroliskeptikot yleensä hämmentävät keskustelua, jotta kokonaiskuva hämärtyisi. Ristiriita LDL-P ja LDL-C tasojen välillä havaitaan lähes ainoastaan diabeetikoilla. Kaikki partikkelikoot LDL fraktiossa ovat yhtä aterogeenisiä, aiempi käsitys pienten partikkeleiden suuremmasta riskistä selittyy sekoittavilla tekijöillä (2007, MESA-tutkimus).

    Kulttuureissa, joissa tyydyttyneitä rasvoja ja ravinnon kolesterolia syödään runsaasti lähes joka aterialla, LDL-C tasot ovat n. +200% korkeammat kuin mitä tavataan luonnossa vapaana elävillä nisäkkäillä, terveillä lapsilla ja niiden ihmisten parissa, jotka elävät kulttuureissa, joissa kroonisia sairauksia ei tavata. Ihmisen luonnollinen, fysiologinen kokonaiskolesteroli taso on n. +-3mmol/l. Tämä selvitettiin soluviljelmien avulla jo 1980-luvulla (Brown & Goldstein). Toisin sanoen, evoluutio on mukauttanut ihmisen LDL-reseptorit toimimaan parhaiten vastaavilla, hyvin alhaisilla LDL-C tasoilla, jotka tavataan niiden luonnossa elävien nisäkäs yksilöiden parissa, jotka eivät kehitä itselleen ateroskleroosia.

  9. Amerikkalainen bloginpitäjä Jimmy Moore on käynyt ahkerasti mittaamassa uudella NMR-menetelmällä LDLn partikkelikokoa eli LDL-P arvoa. Jimmyn kokonaiskolesteroli oli vuonna 2009 todella korkea 351 mg/dl= 9.0 mmol/l. LDL-C oli myös korkea 278=7.13mmol/l ja LDL-P lukumääräkin oli korkea eli 2130 kappaletta, mutta niistä vain 535 kappaletta on pienikokoisia.
    ……………………………………………………………………….
    Jimmy Moore on jatkanut LDL-P arvonsa mittausta. Tuorein tulos on lokakuulta 2012. Uuden rasvaisemman ruokavalion(ketodieetti) johdosta, joka sisältää vähemmän proteiinia, hän on laihtunut 35 kiloa. Kokonaiskolesteroli on edelleen yli 9.0 mmol/l, LDL-C yli 7 mmol/l. LDL-P partikkelit ovat lisääntyneet huimasti=3451 kpl, mutta nyt niistä vain 238 kappaletta on pienikokoisia eli suurin osa (94%) on suurta harmitonta lajia!!
    Muut riskimarkkerit ovat pysyneet suunnilleen ennallaan: HDL korkealla, triglyt/CRP alle yhden, HbA1c 4,5% ja trigly/HDL-suhde 0,7..
    http://livinlavidalowcarb.com/blog/6-month-lipid-panel-update-on-my-nutritional-ketosis-n1-experiment/16449

    1. ”Jimmy Moore on jatkanut LDL-P arvonsa mittausta. Tuorein tulos on lokakuulta 2012. Uuden rasvaisemman ruokavalion(ketodieetti) johdosta, joka sisältää vähemmän proteiinia, hän on laihtunut 35 kiloa. Kokonaiskolesteroli on edelleen yli 9.0 mmol/l, LDL-C yli 7 mmol/l. LDL-P partikkelit ovat lisääntyneet huimasti=3451 kpl, mutta nyt niistä vain 238 kappaletta on pienikokoisia eli suurin osa (94%) on suurta harmitonta lajia!!”

      Kaverilla on ylipainoa ja lipidiarvot kaukana optimaalisesta (vrt. esim. LDL/HDL-suhde, joka on kenties merkittävin tekijä), Ja tuo ”suuri-on-harmitonta” on yksinkertaisesti potaskaa, näyttöä moisen tueksi ei ole (vrt. Sacks & Campos 2003 tai taannoiset ESC suositukset).

  10. ”Kerro Reijo, miksi kuitu liitetään sv-tautien hallintaan, vaikka se ei poista syytä, mikä on alunperin nostanut veren kolesteroliarvoja?”

    Olisiko siksi, että kuitupitoiset tuotteet yhdistyvät pienempään riskiin? Tai siksi, että kuitu yhdistyy niinikään parempaan painonhallintaan – ja ylipaino on keskeinen riskitekijä?

    ”Oireen hoito eli kuidun syönti on hyvä keino siihen, mutta eikö tuo ole kuin omaa häntää jahtaisi.”

    Väärin sammutettu?

    Ei kukaan ole esittämässäkään että kuitu olisi mikään ihmelääke mihinkään. Sen sijaan sinä olet näköjään esittämässä, että riskin pienentäminen on turhaa koska … öö, vhh-nettilegendoja kuidun ”haitoista” löytyy pilvin pimein.

    1. Tyhjiä vastauksia. Edelleenkään syytä ei ole poistettu.
      Minä esitän, että oireen hoito ei ketään paranna ja riskin pienentäminen ei riitä.
      Riskin pienentämiseen hiili ja savi ovat tehokkaampia sapen poistoon, ilman sokeri kuormaa ja vhh nettilegendaa.

      1. ”Tyhjiä vastauksia. Edelleenkään syytä ei ole poistettu.”

        Jos vastaukset eivät miellytä, ei vika ole niissä.

        Ateroskleroosin kehittymisen riskitekijät ovat kyllä poistettavissa ravinto- ja elämäntaparemontilla. Valitettavasti tämä ei ole helppoa.

        ”Minä esitän, että oireen hoito ei ketään paranna ja riskin pienentäminen ei riitä.”

        Eli väärin sammutettu.

        ”Riskin pienentämiseen hiili ja savi ovat tehokkaampia sapen poistoon, ilman sokeri kuormaa ja vhh nettilegendaa.”

        Moisesta ei vain ole kuin ehkä hädintuskin anekdotaalista näyttöä. Mutta saahan jokainen fiksautua omaan ”lokeroonsa”.

        Hyvää joulua.

  11. Kaverilla on ylipainoa ja lipidiarvot kaukana optimaalisesta (vrt. esim. LDL/HDL-suhde, joka on kenties merkittävin tekijä), Ja tuo ”suuri-on-harmitonta” on yksinkertaisesti potaskaa, näyttöä moisen tueksi ei ole (vrt. Sacks & Campos 2003 tai taannoiset ESC suositukset).
    ………………………………………………………………….
    LDL/HDL-suhde=4,19 eli ylärajalla,mutta onko se merkittävin tekijä? Entäpä Triglyt/HDL-suhde, joka saattaa myös olla merkittävä tekijä? Triglyt 0,52 ja HDL 1,67!! Suhde on reilusti alle yhden…
    Lisäksi hsCRP alle 0,7 ja pitkäsokeri (HbA1c) normaali 4,5 %??
    Enpä ole yhtä varma Jimmyn svtauti-riskistä kuin kaikkitietävä Mie, mutta Hyvää Joulua kuitenkin….

Comments are closed.