Vitamiineista ei apua syövässä, ei sydäntaudeissa

Useimmille tiiviisti ravitsemusasioita seuraaville ei ole mikään suuri uutinen, että satunnaistetuista vitamiinitutkimuksista suuri osa on vetänyt vesiperän. Parisen vuosikymmentä sitten muodissa olleilla vitamiineilla on tehty  massiivinen määrä satunnaistettuja tutkimuksia,  ja nyt näiden tutkimuksien keskeisimmät tulokset on koottu tutkimuskoosteisiin eli meta-analyyseihin vakavien kansantautien osalta.

Kuolemat ja monivitamiinivalmisteet

Ravitsemustieteen alan ykköslehti American Journal of Clinical Nutrition kasasi yhteen satunnaistetut sairastavuus- ja kuolleisuustutkimukset syövän ja sydän- ja verisuonitautien osalta. Meta-analyysiin otettiin mukaan 21 tutkimusta joiden kesto oli 1-11,2 vuotta. Tutkittavien keski-ikä oli 64 vuotta. Syövän osalta tutkittavia oli 54 959 ja sydän- ja verisuonitautien osalta 57 154. Tulokset näkyvät alla.

Kuvankaappaus 2013-1-24 kello 8.49.39
Monivitamiinivalmisteilla ei ole vaikutusta syöpä- tai verisuonitautikuolleisuuteen. Lähde: Macpherson H et al. Am J Clin Nutr. 2013 Feb;97(2):437-44.

Meta-analyysissä analysoitiin myös kokonaiskuolleisuus, jonka riski oli 0,98 ( 95% CI: 0,94, 1,02). Toisin sanoen monivitamiini valmiste ei lisää, eikä vähennä kokonaiskuolleisuuttakaan.

Lähde: Macpherson H et al. Multivitamin-multimineral supplementation and mortality: a meta-analysis of randomized controlled trials. Am J Clin Nutr. 2013 Feb;97(2):437-44.

Sydän- ja verisuonitautien ilmaantuminen

Kuolemat ovat oma lukunsa, mutta ainahan on mahdollista että sairaudet vähenee vaikka ne eivät johdakaan kuolemaan.

Myös sydän- ja verisuonitautikuolleisuus vitamiinivalmisteilla analysoitu hiljattain. Uunituore meta-analyysi kattoi 50 erilaista vitamiini- ja muuta antioksidanttitutkimusta, ja se julkaistiin British Medical Journal’ssa. Tutkimuksista 30 oli ns. primaaripreventiotutkimuksia (terveitä lähtötilanteessa) ja 20 sekundaaripreventiotutkimuksia ( sydän- ja verisuonitautiin sairastuneita). Tässä meta-analyysissä oli mukana myös D-vitamiinitutkimuksia (tosin pienellä annoksella).

Kuvankaappaus 2013-1-24 kello 9.10.07
Vitamiini- ja antioksidanttivalmiste ei vaikuta sydän- ja verisuonitautien ilmaantumiseen. Pienin tutkimus ensimmäisenä ja suurin viimeisenä. Lähde:BMJ. 2013 Jan 18;346:f10

Tässä meta-analyysissä on esitetty kunkin vitamiinin ja antioksiantin tulokset vielä erikseen kuvina. Mukana oli seuraavat vitamiinit- ja antioksidantit:

A-vitamiini (10 000 tai 25 000 ky/pv), vitamin B6 (3, 6, 10, 12.5, 25, 40, 48, 50, tai 100 mg/pv; 20 mg 3 krt/vko), B12-vitamiini (0,4, 0,5, 1, tai 2 mg/pv; 6, 18, 20, 60, or 400 µg/pv; 50 µg 3 krt/vko), C-vitamiini (60, 120, 180, 250, 500, tai 1000 mg päivässä), D-vitamiini (800 tai 1000 ky/pv; 200 ky 2 krt/pv; 400 ky/pv; 300 ky/pv ja 100 ky/pv; 100 000 ky/4 kk), E-vitamiini (60, 200, 400, 600, 800 ky/pv; 400 tai 600 ky joka toinen päivä; 400 ky 2 krt/pv; 30, 50, 300, 600 mg/pv), β-karoteeni (6, 15, 20, 25, 30, tai 50 mg/pv; 50 mg joka toinen päivä, foolihappo (560 tai 800 µg/pv; 0,5, 0,8, 1, 1,2, 2, 2,5, 5, 15, tai 40 mg/pv; 5 mg 3 krt/vko) ja seleeni (50, 75, 100, 122, ja 122 µg/pv).

Tutkimukset koskettivat yleensä sepelvaltimotaudin tai aivoinfarktin ilmaantumista. Tutkimusten rahoitus oli seuraava:

Out of 47 trials reporting funding source, five were funded by pharmaceutical companies and 42 were funded mainly by public or governmental organisations or independent scientific foundations.

Luontaistuotealan yritykset eivät siis rahoittaneet ainoatakaan tutkimusta. Tutkijat penkoivat aineistoa jokaisen vitamiinin ja rahoittajatahon suhteen erikseen ja huomasivat, että B6-vitamiini pienellä annoksella näytti olevan ainoa yksittäinen vitamiini joka vähensi sydän- ja verisuonitauteja (-23 %). Lisäksi lääkeyritysten rahoittamat tutkimukset tuottivat paremman tuloksen kuin valtioiden tai tutkimussäätiöiden rahoittamat tutkimukset.

Lähde: Myung SK et al. Efficacy of vitamin and antioxidant supplements in prevention of cardiovascular disease: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ. 2013 Jan 18;346:f10

Syövän ilmaantuminen

Vitamiinien ja seleenin vaikutusta syövän ilmaantumiseen on tutkittu lukuisissa satunnaistetuissa tutkimuksissa. Vitamiineilla ei ole ole vaikutusta syövän ilmaantumiseen näissä meta-analyyseissä. Esimerkiksi yleisimpiä syöpiä: Eturauhassyöpää, rintasyöpää tai suolistosyöpää ei pysty tämän päivän tiedon valossa estämään vitamiineilla. Sen sijaan seleenillä näytti olevan syöpää ehkäisevää tehoa niillä, joilla oli lähtötilanteessa seleenin puute ja niillä joilla oli korkea syövän riski.

Lähteet: Lee E et al.  Effects of selenium supplements on cancer prevention: meta-analysis of randomized controlled trials. Nutr Cancer. 2011 Nov;63(8):1185-95. Chan A et al. Multivitamin supplement use and risk of breast cancer: a meta-analysis. Ann Pharmacother. 2011 Apr;45(4):476-84. Stratton J & Godwin M . The effect of supplemental vitamins and minerals on the development of prostate cancer: a systematic review and meta-analysis. Fam Pract. 2011 Jun;28(3):243-52. Jeon Y et al. Effects of beta-carotene supplements on cancer prevention: meta-analysis of randomized controlled trials. Nutr Cancer. 2011 Nov;63(8):1196-207 Baggott J et al. Meta-analysis of cancer risk in folic acid supplementation trials. Cancer Epidemiol. 2012 Feb;36(1):78-81 Chang Y et al. Effects of vitamin treatment or supplements with purported antioxidant properties on skin cancer prevention: a meta-analysis of randomized controlled trials. Dermatology. 2011;223(1):36-44. Clarke R et al. Effects of lowering homocysteine levels with B vitamins on cardiovascular disease, cancer, and cause-specific mortality: Meta-analysis of 8 randomized trials involving 37 485 individuals. Arch Intern Med. 2010 Oct 11;170(18):1622-31. 

Lopuksi

Edellä mainitut meta-analyysit ovat nielleet satoja kaikkein kovimman luokan satunnaistettuja kuolleisuus- ja sairastuvuustutkimuksia. Niiden mukaan vitamiinit eivät vähennä sairastuvuutta tai kuolleisuutta.  Rauhoittavaa on, että vitamiinipillerit eivät onneksi näytä myöskään lisäävän kuolleisuutta tai sairastuvuutta. Sellaisiakin arvioita on esitetty.

Analyyseistä puuttuu suurilla annoksilla tehdyt D-vitamiinitutkimukset  ja vitamiinihoitojen vaikutukset muihin sairauksiin, kuten muisti- ja tartuntatautisairauksiin. Näitä tutkimuksia on nyt menossa, ja ehkä 15 vuoden kuluttua vastaava tutkimusmassa on niistäkin saatavilla. Siihen saakka mennään katsontakannasta riippuen joko toiveikkuuden tai kyynisyyden polkua.

59 thoughts on “Vitamiineista ei apua syövässä, ei sydäntaudeissa”

  1. Reijo, kannattaa varmaankin tarkentaa lukijoille mitä tarkoitat esimerkiksi D vitamiinin suhteen ”pienillä” ja ”suurilla” annoksilla.

    1. Eikös se annostus meta-analyysiin kelpuutetuissa tutkimuksissa tuolla lue:

      ”D-vitamiini (800 tai 1000 ky/pv; 200 ky 2 krt/pv; 400 ky/pv; 300 ky/pv ja 100 ky/pv; 100 000 ky/4 kk),”

      1 mikrogramma = 40 ky. Eli vaikkapa ensimmäisessä 20 tai 25 mikrog per päivä.

      1. Eihän tämä vastannut kysymykseen; onko esim tämä 25ky nyt ”suuri”, ”pieni” vai jotain siltä väliltä ja miten määritellään ”tieteellisen tutkitusti” ”suuri” ja ”pieni” ja onko ”suuri” ja ”pieni” sama 50Kg ja tai150 kg henkilolle? Yksi edistysaskel ”tietellisempään suuntaan” olisi se että edes adoptoitaisiin tapa keskustella D vitamiini annoksesta ky/ painokilo.

        Mielestäni ns.tieteellisyys on aika kaukana edelleen Suomessa näistä D vitamiinikeskusteluista…

        Ja jos halutaan kunnon tutkimusta tehdä aiheen tiimoilta oleellista olisi tietää tutkittavien veren D vitamiinistatus.

        25ky/päivä on kuin mielikuvamainontaa, hyvin vähän tekemistä tieteen kanssa…..

        Tästä kotimaan ja naapurimaan tutkittua tilannetta:

        http://www.hs.fi/kotimaa/Joka+kolmannella+suomalaisella+on+D-vitamiinipuutos/a1305631007807

        ”CONCLUSIONS:: Vitamin D status is inadequate in pre-school children living in northern Sweden, especially in dark-skinned children and during the winter despite vitamin D intakes meeting the recommendations, prompting strategies to improve intake of vitamin D in this population.

        http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23274340

        Olisi helppo ja halpa korjata molempien maiden tilanne mutta jostain syystä kiinostusta / halua ei ole ?

        Tilanne on ollut tällainen yli 40v…

        Esim suomessa tummapigmenttiset lapset olisi pitänyt ”jo eilen” ottaa D vitamiinin saannin suhteen ”erityiskäsittelyyn”.

  2. Yleensa vitamiinitutkimuksissa keskitytaan yksittaiseen vitamiiniin vaikka oikeasti ne toimivat yhteistyossa toisten vitamiinien ja hivenaineiden kanssa. Esim. A, D ja K2 kalsiummetaboliassa (Ca luihin, ei pehmytkudoksiin niita kalkkeuttamaan) monine kofaktoreineen (Mg, Zn, B, Sr).

    Toinen esimerkki: liha sisaltaa runsaasti metioniini-aminohappoa, josta elimistossa muodostuu verisuonille haitallista homokysteiinia ja veren korkea homokysteiinipitoisuus on tunnettu SV-tautien riskitekija. B12- ja B9-vitamiinit palauttavat homokysteiinin takaisin metioniiniksi, kun taas kirjoituksessasi mainittu B6 on kofaktori kysteiinin synteesissa metioniinista. Suurella osalla vaestosta on puutetta naista vitamiineista, joten on vaikea uskoa, etteivatko he hyotyisi B-vitamiinikompleksista.

    1. Peter-NZ teoria on teoriaa, esim. B12 -vitamiinin osalta. Kun teoria sitten ihmisillä saadaan vahvistetuksi siitä tulee kliinistä käytäntöä. Finravinto 2007 mukaan Suomessa oli puutetta väestötasolla D-vitamiinista ja foolihaposta eli B9-vitamiinista. B12 -vitamiinista ei ollut puutetta. Mihin perustat väitteesi että suurella osalla on puutetta B12-vitamiinista?

      B12-vitamiinin kohdalla toki ikä ja vatsan limakalvovauriot on oma lukunsa, molemmat huonontavat B12-vitamiinin imeytymistä, esim. hapottoman mahan välityksellä. Ne lisäävät tarvetta, vaikka saanti voi olla suosituksen tasolla.

      Tänään ilmestyi B9-vitamiinista eli foolihaposta (folaattina myös tunnettu) uusi meta-analyysi Lancetissa. Ei tehoa syövän ehkäisyssä.

      http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(12)62001-7/abstract

      1. B12-vitamiinin puute on varsin yleista, varsinkin vegaaneilla ja vegetaristeilla. Lisaksi esim. Euroopassa yleiset suositusrajat ovat ongelmalliset. Normaali mittaustulos ei takaa, etteiko puutosoireita ilmenisi. Japanissa suositusarvo on paljon korkeampi. Minulla ja vaimollani tyypilliset puutosoireet (minulla ajoittainen huimaus ja kasien ja alkojen pistely/tunnottomuus, hanella huimaus ja ummetus, molemmilla myosB12-puutteesta kertova korkea MCV-arvo. Oireet katosivat viikossa alettuamme ottaa 5000 mcg oraalista metyylikobalamiinia viikossa. Mitaan oireita ei ole ollut enaa kuukausiin. Olimme molemmat Euroopan asteikolla normaalin puitteissa eli vahan yli 200 ja sekaruoan syojia.

        http://chriskresser.com/what-everyone-especially-vegetarians-should-know-about-b12-deficiency

      2. Kiitos tuosta kommentista Peter-NZ. Jään mielenkiinnolla odottamaan erään asiakkaani kokemuksia, jolla oli sama tilanne kuin teillä (ja atrofinen gastriitti) ja joka ottaa nyt B12-vitamiinia purkista. Veriarvot kunnossa mutta selittämätön raajojen puutuminen ja pistely jatkunut kauan ilman että lääkärit ovat löytäneet apua. B12-vitamiinia ei ole aiemmin kokeiltu. Veriarvot kunnossa.

      3. Toivottavasti se auttaa. Joillakin oraalisen B12:a absorptio on niin huonoa, etta sita on otettava pistoksina. Onko tuon asiakkaasi B12 siis testattu ja todettu olevan ”normaalin” puitteissa vai eiko sita ole viela testattu? Kannattaa samalla testata metyylimalonihappo ja homokysteiini (ensi kerralla testautan nama itsestani) seka MCV ja folaatti mahdollisen B12-puutteen diagnoosin helpottamiseksi.

      4. Viela edellisesta etta nuo oireet sopivat sikali hyvin yhteen etta gastriitti tuhoaa vatsan sisapintaa mika taas estaa B12:a absorption. Suurilla lisaannoksilla kuten 5000 mcg merkittava maara (1,2%) B12:a absorboituu ihan diffuusion kautta ilman sisaista tekijaa. Supplementaatiossa kannattaa myos suosia valmiiksi biologisesti aktiivista muotoa kuten metyyli- tai hydroksikobalamiinia, ei yleisempaa ja halvempaa synteettista syaanikobalamiinia jonka pitaa viela elimistossa muuntua aktiiviseen muotoon. Sekaan ei kaikilta hyvin onnistu.

  3. Mielestäni pieleen mennään, kun syödään yksittäisiä vitamiineja ja vielä synteettisinä versioina ja monesti suurina annoksina. Niiden ei ole koskaan todettu auttavan yhtään missään.

    Asiaa ei yhtään paranna se, että kokonaisruokavaliokin on yleensä pielessä.

    Ihmiset nyt vaan eivät syö esim. kasvikunnan tuotteita riittävästi.

    C- ja D-vitamiinista Suomalaisillakin on selvä puute, joka edesauttaa lukuisten sairauksien synnyssä (syövät, autoimmuunisairaudet, luston kasvun häiriöt + luuston selvä heikkous).

    D-vitamiinia pitää syödä, niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle tasolle, joka on keskimäärin 120 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Lapsille hiukan vähemmän.

    Maaperämme on seleeniköyhä. Seleeniä tutkitaan.

    Tässä lainaus ja miehen nimellä löytyy tietoa:

    ”Seleeni – elämän lähde: Mikael Björnstedt, patologian professori, Karolinska Institutet. Seleenin katsottiin pitkään olevan antioksidantti muiden joukossa, mutta seleeni on osoittautunut olevan myös paljon muuta. Seleeni on välttämätön hivenaine ja sillä on todettu olevan farmakologisia vaikutuksia. Seleeniproteiineilla on suuri merkitys mm. DNA-synteesin rakennusaineena sekä kilpirauhashormonin toiminnalle. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että alhaisissa annoksissa seleenillä on syöpään ennaltaehkäisevä vaikutus. Björnsted on tutkinut tätä ja laboratoriolöydökset viittaavat myös siihen, että seleenillä on sytoksisia eli soluja tuhoavia vaikutuksia syöpiin ja syöpäsoluihin.”

    1. C-vitamiinista ei ole Suomessa enää puutetta väestötasolla Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan. D-vitamiinista ja foolihaposta on.

      Seleeniä ruvettiin lisäämään mainitsemasi syyn takia lannoitteisiin 1980-luvulla. Sen jälkeen sekin asia on korjaantunut. Seleenin saanti on riittävää samaisen Finravinto 2007 tutkimuksen mukaan. Seleenillä oli tosiaan syöpää ehkäsievää tehoa myös noiden meta-analyysien mukaan.

  4. Ääh.., tylsää. Niin kliinistä. Ei kai vitamiinit mitää pelasta, jos muu dieetti on mitä se yleensä on. Varsinkin synteettiset vitamiinit ovat kai enemmän uskon vahvistajia.

    Mutta, mutta.., tämä uskon vahvistaminen onkin melkoinen pointti. Kun aikoinaan vielä tupakoinnin, join viinaa ja söin Hookoon blöötä, niin söin myös c- ja b-vitskuja. Todennäköisesti ei ne ihmeitä tehneet, mutta mitä ne tekivät minun mielelleni. Luulen että hyvää. Ne antoivat tunteen jo silloin, että minä huolehdin itsestäni ja terveydestäni.

    No nykyään se pitää todella paikkansa, mutta olen vakuuttunut, että olisin vahingoittanut itseäni enemmän, jos en olisi asennoitunut jo varhain myönteisesti itsehoitoon. Mottoni oli ja on pelastetaan mitä on pelastettavissa.

    Popsin yhä erilaisia vitskuja ja lisäravinteita, tietysti mahdollisimman luonnollisessa muodossa ja sanon piu paut kaikille tutkimuksille, koska jos lääkkeissä on 50 prossaa lumevaikutusta, niin on sitä vitskuissakin. Haittavaikutuksia eio sen sijaan ole yhtään.
    Joka tapauksessa olen nyt 70v. yhtä hyvässä ja monin paikoin paremmassa kunnossa kuin silloin nuorempana.

    1. Jotta tulisi vielä tylsempää ja kliinisempää niin tässä tupakoitsijoille:

      ”Molecular Mechanisms of Cigarette Smoke-Induced Proliferation of Lung Cells and Prevention by Vitamin C”

      ”We consider that prevention of CS-induced proliferation of lung cells by vitamin C and/or anti-p-BQ antibody may provide a novel intervention for preventing initiation of CS-induced lung cancer.”

      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3136156/

      1. Ja tässä lähemmin tarkasteltuna testimarsuilla:

        Cellular and molecular mechanisms of cigarette smoke-induced lung damage and prevention by vitamin C.

        RESULTS:
        Exposure of guinea pigs to cigarette smoke resulted in progressive protein damage, inflammation, apoptosis and lung injury up to 21 days of the experimental period. Administration of 15 mg of vitamin C/guinea pig/day prevented all these pathophysiological effects. p-Benzosemiquinone mimicked cigarette smoke in causing protein modification and apoptosis in vitro and in A549 cells ex vivo as well as apoptosis and lung damage in vivo.

        All these pathophysiological events were also prevented by vitamin C.

        So, if the results obtained with guinea pigs are applicable to humans, intake of moderately large doses (about 2 g/day) of vitamin C may protect the smokers from emphysematous lung damage.

        http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19014449

        Eli tuo pienempi annos Ctä (1mg) joka ei tässä tutkimuksessa vaikuttanut positiivisesti olisi noin 133mg/päivä ihmiselle suhteutettuna

    2. ”Ääh.., tylsää. Niin kliinistä. Ei kai vitamiinit mitää pelasta, jos muu dieetti on mitä se yleensä on. Varsinkin synteettiset vitamiinit ovat kai enemmän uskon vahvistajia.
      Mutta, mutta.., tämä uskon vahvistaminen onkin melkoinen pointti. Kun aikoinaan vielä tupakoinnin, join viinaa ja söin Hookoon blöötä, niin söin myös c- ja b-vitskuja. Todennäköisesti ei ne ihmeitä tehneet, mutta mitä ne tekivät minun mielelleni.”

      Oletettavasti C auttanut tässä asiassa tupakoitsijaa.

      ”Increased Adhesiveness of Isolated Monocytes to Endothelium Is Prevented by Vitamin C Intake in Smokers.

      Conclusions: Our data show that cigarette smoking increases CD11b-dependent monocyte adhesiveness in humans. Restoring reduced plasma vitamin C concentrations in smokers by oral supplementation decreased monocyte adhesion to values found in nonsmokers.”

      http://circ.ahajournals.org/content/93/8/1488.short

  5. Näiden meta-analyysien yksi huono puoli on se, että altistus ajat ovat keskimäärin kuitenkin aika lyhyitä useimmiten alle viisi vuotta. Olisi jännä nähdä satunnaistettuja tutkimuksia joissa altistusajat olisivat 20 vuoden tietämillä. Niitä ei kyllä taida tulla, monesta eri käytännön syystä johtuen.

  6. ”Mielestäni ns.tieteellisyys on aika kaukana edelleen Suomessa näistä D vitamiinikeskusteluista…”

    Juu, samaa mieltä. Sen hehkuttaminen ratkaisuna kaikkeen maan päällä olevaan vaivaan ja kolotukseen on kyllä aikamoisen epätieteellistä. 🙂

    ”Ja jos halutaan kunnon tutkimusta tehdä aiheen tiimoilta oleellista olisi tietää tutkittavien veren D vitamiinistatus.”

    Hyvä pointti. Sillähän on merkitystä kun tarkastellaan kuuluuko henkilö siihen ryhmään joka hyötyy D-vitamiinisupplementaatiosta.

    1. Ei se haittaa vaikka joku ”hehkuttamisista” ei toteutuisikaan, pitää ajatella risk /reward pohjalta, rewardeja on useita listalla. Yksikin riittää.

      Pelkkä luuterveys riittää myyntiargumentiksi, kaikki muu tulee siinä kaupan päälle, voiko parempaa tarjousta tehdä?

      Koko kansa käy mittaamassa seuraavalla lääkärivisiitillä D vitamiinitasonsa ja ohjeistus lääkäriltä millä annoksella saa alle viitearvojen olevat nostettua terveille tasoille. Sieltä ryhmästä tulee se suurin kansanterveyden benefitti Ei ole ”rakettitiedettä”. Pitäisi vaan jossain virastossa jotain tapahtua ja jonkun ottaa vetovastuu, ei ”lammaslauma” muuten liikahda jos ei naapurikin mene. Onko liikaa vaadittu kansanpalvelijoilta vai pitääko pyytää kauniimmin ;-)?

      1. Jussipussi, entäs jos 15 vuoden kuluttua suurissa tutkimuksissa huomataan, että ei ollutkaan mitään apua. Ja koko kansakunta kävi purkilla…
        (Deletoin viestit joiden sisältö on pitkiä lainauksia (esim. abstraketi kokonaa) ja linkkejä tutkimuksiin. Linkit on ihan ok, mutta abstraktien liittämisen sijaan toivon omaa kannanottoa ja lyhyitä lainauksia jos tarpeen).

  7. ”Meta-analyysiin otettiin mukaan 21 tutkimusta joiden kesto oli 1-11,2 vuotta. Tutkittavien keski-ikä oli 64 vuotta.”

    Otetaan toinen näkokulma…laitetaan nämä samat vitamiinit tekemään ”sitä tyotään” esim 64v. 1-11v sijasta…eikä keskimäärin testattuina 64 vuotiailla vaan heti synnyttyä ja jopa kohdusta.

    Sitten minä uskaltaisin ko otsikon kirjoittaa, en ennen sitä.

    Nostaisin esiin 2 oleellista C ja D…

    C/D heti kohdusta optimaaliset määrät.

    Jos halutaan trialeissa todella nähdä esim ”vanhoilla ihmisillä” sydäntauteihin/syopiin vaikutusta pitää uskaltaa mennä useampiin grammoihin/pv Ctä. Esimerkkinä/linjauksena eläinten itse tekemien C vitamiinin tasoille. ”Leikkiminen” satojen milligrammojen ”annoksilla” voi unohtaa jos tehoja haetaan/halutaan nähdä trialeissa vanhoilla ihmisillä.

    1. Näin voi olla. Tai sitten ei. Mitään vuosikymmenten trialeja ei kuitenkaan tulla koskaan tekemään, joten pitää tyytyä epidemiologiseen näyttöön.

      Spekuloida toki voi. Vaikkei evolutiivis-fysiologista pohjaa (ihmiskeho ei valmista C-vitamiinia itse, joten miksi sitä tulisi vertailla eläimiin jotka näin tekevät?) olisikaan. 🙂

      1. Minulla herää heti kysymys; miksi me ei tehdä….

        Minä toki jatkan tämän C vitamiinijutun penkomista ihan omasta mielenkiinnosta, omin nimin. Säästän teidät toki jatkossa ”C vitamiinkärsimykseltä”. Olette ehkä saanet jo elämän mittaisen annoksen sitä 🙂 Esim ”Uraatti aspekti” ihmisellä näyttää hyvin loogiselta kuviolta kokonaisuudessa.

      2. No onhan noita eläimiä, jotka ei saa ravinnosta kolesterolia, verrattu ihmisiin…ja saatu aikaan hyväksyttyjä teorioita kolesteroliteorian puolesta…(ei en halua nostaa kolesterolikeskustelua, mutta ei voi valita elinkokeita vain silloin kun ne tukee teoriaa ja vastustaa kun ne ei tuekaan)

    2. Reijo kirjoitti:

      Jussipussi, entäs jos 15 vuoden kuluttua suurissa tutkimuksissa huomataan, että ei ollutkaan mitään apua. Ja koko kansakunta kävi purkilla…

      ———————————————-

      Jos luet tutkimuksia niin luuterveyden osalta ei ole näyton puutetta, tämä on mielestäni riittävän hyvin tunnustettu asia. Kaikki muu mitä esim Mien sanojen mukaan ”hehkutetaan” tulee siihen joko päälle tai ei tule mutta niinkuin sanoin pelkkä luuterveys riittää.

      Riskejä ei ole niillä veren D vitamiinitasoilla mitä (luonnollisen varovaisten) asiantuntijoiden keskuudessa pidetään riittävinä hyvään luuterveyteen.

      Henkilokohtaisesti en ymmärrä että esitetään ”15v odottelua” tällaisen asian kanssa. Sanon sen nyt tässä suoraan.

      Tämä ei ole rahakysymys, harvoin näin halvalla purkilla voi käydä. Itse testi saadaan tehtyä noin 20e hinnalla per nuppi.

      Olen todennäkoisesti myos astunut muutamien henkiloiden varpaille jotka eivät ole tottuneet varpaille astumisiin.

      Joten jos kommenttini ei sovellu blogiisi, voin poistua.

      1. Jussipussi, älä ota itseesi. On vain niin, että tutkimusabstraktit voi kiinnostuneet lukea linkin takaa. Ei niitä tarvitse kopioida kommenttiin.

  8. Jos tulevaisuudessa osoittautuisikin reilun D-lisän (esim. se 50 µg) olleen hyödytön, niin menetys on kuitenkin aika pieni. D ei ole kovin kallis lisäravinne, ja todennäköiset syyt viittaavat varsin vahvasti hyötyihin esim. 1-diabeteksen ehkäisyssä. Parhaalla tämänhetkisellä tiedolla pitää mennä.

    1. Olisin taipuvainen olemaan tässä kuitenkin loppupelissä aika samoilla linjoilla (D:n ja n-3 -rasvahappojen suhteen). Olettaen, että kys. supplementaatio tuli sitten kaiken muun päälle l. että terveellisestä ruokavaliosta ei tingitty kulujen tai uskon pohjalta.

    2. En toki, hyvä että kesustelu säilyy vaikka hieman välillä ronsyileekin. Isoja asioita nämä kansanterveydellisesti.

  9. ”Minulla herää heti kysymys; miksi me ei tehdä….”

    Hinta. Puhumattakaan sitten muista ongelmista joita pitkissä trialeissa aina tulee (esim. eettiset kysymykset, keskeytykset).

    ”Säästän teidät toki jatkossa ”C vitamiinkärsimykseltä”. Olette ehkä saanet jo elämän mittaisen annoksen sitä ”

    Kiitoksia tästä. 😉

    ”Olen todennäkoisesti myos astunut muutamien henkiloiden varpaille jotka eivät ole tottuneet varpaille astumisiin. Joten jos kommenttini ei sovellu blogiisi, voin poistua.”

    C’mon, ihan joviaalistihan sinuun on suhtauduttu. Floodaukset pois viesteistä, niin kanssasi keskustelee ihan mielellään.

    1. ”Hinta. Puhumattakaan sitten muista ongelmista joita pitkissä trialeissa aina tulee (esim. eettiset kysymykset, keskeytykset).”

      Tarkoitin tässä sisäsyntyisen C vitamiinin tekemistä glukoosista…en trialeita.

      —————————————–

      ”Floodaukset pois viesteistä”

      Ei ne ole floodauksia ne on vain tarkoitettu välilla laajemmaksi tutkimustaustaksi sille mistä logiikkani missäkin asiassa kumpuaa.

  10. Tämän JAMAssa julkaistun, RCT-tutkimuksiin perustuvan meta-analyysin mukaan D-vitamiinisupplementaatio vähentää kokonaiskuolleisuutta 7 prosenttia:

    http://archinte.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=413032

    Pointtini on, että jos D-vitamiini vähentää kokonaiskuolleisuutta, sen täytyy *käytännössä* vähentää myös sydän- ja tai syöpäkuolleisuutta, koska nämä ovat niin merkittäviä kuolemansyitä.

    Kirjoitin äskettäin D-vitamiinista laajan tilausartikkelin, jonka saan kenties jossain vaiheessa julkaista myös blogissani, jos tilaaja antaa luvan. Siinä tulin tutkimusnäyttöä luettuani siihen tulokseen, että D-vitamiini näyttää ehkäisevän esimerkiksi paksusuolensyövän, rintasyövän sekä aggressiivisen eturauhassyövän riskiä. D-vitamiinin syöpää ehkäisevästä vaikutuksesta on saatu näyttöä myös joistakin kontrolloiduista tutkimuksista. Esimerkiksi professori Joan M. Lappen johtamassa tutkimuksessa 27,5 mikrogramman päivittäin D-vitamiinilisä yhdessä kalsiumin kanssa vähensi paksusuolen syövän riskiä 60 prosentilla verrattuna lumevalmistetta saaneisiin. Tutkijat pitivät riskin vähentymistä puoleksi D-vitamiinin ja puoleksi kalsiumin ansiona.

    Minulla on kaiken kaikkiaan aika kriittisiä ajatuksia siitä, että vitamiinilisien hyötyä voitaisiin arvioida summittaisesti eri annoksia summaavissa meta-analyyseissa. Ruoka-analogiaa käyttääkseni se on kuin sama kuin samassa tutkimuksessa yritettäisiin selvittää, onko päivittäisestä teelusikallisesta omenaa hyötyä kuolleisuuden vähentämisessä ja onko päivittäisestä viidestä kilosta omenaa hyötyä kuolleisuuden vähentämisessä (toinen annos liian pieni, toinen liian suuri). Tällä vertauksella haluan tuoda esille sen, että suurin piirtein oikea annos on olennaisen tärkeä asia. Runsaasti muitakin metodologisia ongelmia on, mutta en lähde nyt niihin.

    1. Kiitos kommentista Juhana. Me emme ole tässä asiassa ihan samoilla linjoilla, mutta olen samaa mieltä että annokset ainakin D-vitamiinin kohdalla ovat olleet lähes järjestään liian pieniä. Tosin on kaksi tutkimusta, joissa suuriannoksinen D-vitamiini harvoin annosteltuna (3 kk välein tai kerran vuodessa) oli neutraalia tai lievästi haitaksi. itse pidän suurena ongelmana myös altistusten kestoa monissa tutkimuksissa, usein se on mieluummin alla viisi vuotta kuin yli 5 vuotta. Ja vielä kolmas asia jota joskus mietin: pitäisikö vitamiinilisät antaa useassa osassa per päivä, estämään esim. aterian jälkeistä oksidaatiota ja inflammatiota. Ehkä sen voi kuitenkin hoitaa paremmin tavallisella ruualla, sittenkin 🙂

      1. ”Ja vielä kolmas asia jota joskus mietin: pitäisikö vitamiinilisät antaa useassa osassa per päivä, estämään esim. aterian jälkeistä oksidaatiota ja inflammatiota. Ehkä sen voi kuitenkin hoitaa paremmin tavallisella ruualla, sittenkin”

        Tässä kannattaa erotella ensin rasvaliukoiset ja vesiliukoiset vitamiinit…

        Esim C vitamiinia minä pyrkisin saamaan tasaisesti joka aterialla jopa niiden väleillä johtuen sen nopeasta puoliintumisesta, C on hyvin rekatiivinen molekyyli jota kuluu nopeaan kehossa tarpeen mukaan. Jossain jopa indikoitu lukua 30min, ”tavallisimmat” on muutamia tunteja.

        Jos nyt otetaan D vitamiini niin sen puoliintumisaika veressä on noin 30-60pv (lähteestä riipuen). D vitamiinia esim ”auringon otossa” koko keholle, siten että iho hieman punertaa, tekee iho 10,000-20,000 ky annoksen. Tämä määrää puoliintuu 30-60pv aikana veressä. Eli ”aurinkoa voi ottaa varastoon” D vitamiinin kannalta.

        Korkean BMI.n henkiloillä on se ongelma että sama määrä Dtä varastoituu rasvakudokseen eikä nosta samalla tavalla veren D vitamiipitoisuutta kuin hoikemmilla. Tämä pitäisi myos ottaa huomioon D vitamiinin saannissa korkean BMI.n henkiloillä.

        Siksi veren D vitamiinipitoisuuden mittaus on ainut ”tarkka tapa” määritellä henkilon D vitamiinistatus. Toki mittauksisa on omat heittonsa, mutta tämän on tarkin mihin kyetään..

        Se että henkilo saa ravoinnosta esim 10ug päivä ei kerro veren vitamiinistatuksesta vielä paljoakaan…

        D vitamiinia voi ottaa ihan hyvin purkista esim 7 x päivä-annos kerran viikossa, ei tarvi vaivautua purkille joka päivä.

    2. Henkilokohtainen näkemykseni on että ehkä ”yksi virheistä” mitä on tehty ajattelullisesti on se että oletetaan että D vitamiini joka saadaan ns tervellisestä ruokavaliosta on riittävä.

      Pitää muistaa että ”isossa kuvassa” D vitamiinia ei ”luonto” ole tarkoittanut ihmiselle ”primääristi” saatavaksi ravinnosta, vaikka sitä siinä pieniä määriä onkin, vaan se on tarkoitettu tehtäväksi ihossa auringon UVBstä. Meidän pohjoiseen vaeltaneiden ihon vaaleneminen indikoi että D vitamiinilla on merkittävä rooli suvunjatakamis iässä ja yksi niistä on todennäkosesti naisen lantion luiden terve kehittyminen siten että lapsia voidaan synnyttää, turvallisesti. D vitamiinin puuttessa lantion luut eivät kehity terveesti ja ”suku ei jatku”. toki muitakin syitä on mutta tämä yksi oleellisista suvunjatkamis iässä.

      Vaaleaihoiset on saaneet vähemmästä UVBstä tehtyä suhteessa enemmän D vitamiinia esim täällä pohjoisessa tummapigmenttisiin verrattuna joten heillä on ollut evoluution kannalta etulyontiasema.

      1. ”…, vaan se on tarkoitettu tehtäväksi ihossa auringon UVBstä”. Pitkälti samaa mieltä. Tosin luonto lienee tarkoittanut, että kalaa pitäisi paljon syödä… 🙂

    3. Juhana, muistan lukeneeni, etta D-vitamiinitason optimointi vahentaisi syovan kokonaisriskia 60% vs sellaiseen, jolla siita on puutetta. Antaako kirjallisuusselvityksesi talle tukea vai voitko muuten arvioida kokonaisriskia?

  11. Laitetaa tämä oleellinen kotimainen, viimeisin tutkimus D vitamiinin suhteen, jonka julkaiseminen kesti kumman pitkään….

    ”D-vitamiinin puutos on yleistä
    suomalaisessa aikuisväestössä
    – D2D-väestötutkimus 2007”

    http://www.laakarilehti.fi/files/lehdisto/SLL42013_miettinen_191212.pdf

    Nostetaan esille esimerkiksi tämä josta edellä mainitsin, jos ravinnosta energian suhteessa saatava D vitamiini olisi olellisin ihmisen d vitamiinilähde, lihavilla, (isompi energian saanti, toki monesti suhteessa ”koyhemmistä” energianlähteistä) ei pitäis olla ongelmia D vitamiinin kanssa. Tilanne näyttää olevan päinvastoin…

    ”Tutkimus löysi riskiryhmän, josta ei ole juuri aiemmin mainittu: lihavat naiset. Heistä peräti 56 prosentilla todettiin D-vitamiinin puutos.

    Ryhmän sisältä löytyi joukko, joilla vaara on vielä suurempi. D-vitamiinin puutoksen vaarassa ovat etenkin työikäiset naiset, jotka ovat lihavia ja jotka eivät juuri harrasta liikuntaa, ja jotka eivät käytä D-vitamiinilisiä.”

    Tuosta määritellystä puutosrajastakin voidaan keskustella…

    Jos optimaalisen luuterveyden rajaksi asetetaan korkeampi raja 80nmo/L; vain 15% tutkituista oli yli 75nmo/L veren D vitamiinitasot….

    Reijolle haaste; koosta terveellinen ruokavalio jolla päästään esim lähelle 80nmo/L D-vitamiinitasoja…

    1. ”…, vaan se on tarkoitettu tehtäväksi ihossa auringon UVBstä”. Pitkälti samaa mieltä. Tosin luonto lienee tarkoittanut, että kalaa pitäisi paljon syödä…”

      Juu kyllä se pitää silloin olla vahvasti kalapainotettu ruokavalio jos aikoo keskimääräsen suhteen lisätä D vitamiin ravinnosta saantia mutta mille tasolle sillä(kään) päästään..? Se on oleellinen kysymys, pitääko mennä ”eskimodiettiin” ? ;-Aikamoista ”rasvan mäiskettä olisi silloin…

    2. Kylla D-vitamiinin riittava saanti ravinnosta vaatii kaytannossa rasvaisen kalan tai hylkeen syontia joka aterialla eskimotyyliin. Kannattanee pyrkia yli 100 nmol/l tasolle, jotta vitamiinia riittaa kaikille soluille (jostain syysta niissa on reseptorit sita varten). Paivaannoksella 1000-2000 IU tuo onnistuu helposti ellei ole ylipainoa. Mita enemman D-vitamiinia nauttii, sita tarkeammaksi kay huolehtia K2- ja A-vitamiinien saannista jottei niista synny puutetta ja D-vitamiinin luusto- ja pehmytkudoshyodyt tulevat kokonaan hyodynnetyiksi.

      On mielenkiintoista, etta aurinkoisessa maassa kuten Uudessa-Seelannissa kolmen tuntemani sisatyota tekevan ja purkista D:ta ottamattoman mittausarvot ovat olleet luokkaa 20-25 nmol/g. Paras UV-B aika kuluu kokonaan sisatiloissa ja kaikki jaa viikonlopun varaan, mika ei selvastikaan riita. Talvella vitamiinia ei muodostu edes keskipaivan auringossa kun UV-B:ta ei ole.

      1. Hyvä kommentti Peter-NZ! Sama koskeaa Australiaa, alhaiset D-vitamiinitasot on sielläkin tavallisia, vaikka aurinko yleensä paistaa paljon eikä lumituisku tuiverra. Osasyy voi olla myös laajamittainen aurinkovoiteiden käyttö ihosyövän ehkäisykampanjoinnin tuloksena.

      2. ”Kylla D-vitamiinin riittava saanti ravinnosta vaatii kaytannossa rasvaisen kalan tai hylkeen syontia joka aterialla eskimotyyliin. Kannattanee pyrkia yli 100 nmol/l tasolle, jotta vitamiinia riittaa kaikille soluille (jostain syysta niissa on reseptorit sita varten). Paivaannoksella 1000-2000 IU tuo onnistuu helposti ellei ole ylipainoa.”

        Mielestäni hieman optimistinen tuo ”1000-2000 IU ja helposti 100nmo/L”…. Kyllä se mielestäni menee 3000 IU tienoille jos ei ylikin ottaen huomioon että Suomessa ” hoikkuus on katoava luonnonvara”..vaikka naisilla taisi pientä parannusta tapahtua viime tilastojen suhteen.

        Painokiloon kun suhteuttaa IU.t se auttaa tarkempaan arvioon..

      3. Reijo: aurinkovoiteet voivat edesauttaa melanooman syntymista estamalla melanoomalta ja monelta muulta syovalta suojaavan D-vitamiinin muodostumisen. Ihon palaminen toki lisaa riskia joten aurinkoa pitaa ”kayttaa” viisaasti. ”Slip, slap, slop”-kampanja on mennyt jo vahan overiksi kun suositellaan voidetta aina kun astutaan ulos. Samoin muiden paljon vahemman vaarallisten ihosyopatyyppien riski kasvaa (taalla puolet vaestosta saa ihosyovan). Mielenkiintoista on se, etta melanooma on lahinna sisatyolaisten sairaus ja usein ilmenee ihoalueilla, jotka eivat yleensa saa aurinkoa.

        Jussipussi: kylla sen pitaisi riittaa ellei sita keraanny rasvakudokseen mutta kaikkihan on yksilollista, ehka joku tarvitsee tuon 3000 IU. Minulla oli kevaalla 112 nmol/l ja harvoin UV-B:ta saavalla minua selvasti pienikokoisemmmalla vaimolla 134 nmol/l annoksella 2000 IU/pv. Laskia ei ole kummallakaan.

    1. Kyllä, taisin tviittakin tämän jo jokunen viikko sitten.

      1. Tuli tuosta mieleen että jos sieltä joku ”D vitamiinimyonteinen” potilaskannasta olisi valmis kokeilemaan lääkärin valvonnassa: D vitamiinimittauksen kautta ensin tasot ja sitten D lisä määritellylle/lasketuille tavoitetasolle ja 6-8kk päästä uusi mittaus kun annos on saavuttanut ”saturaationsa” eli samalla annoksella veren D vitamiini ei laske eikä nouse enään mitatusta.

        Ihan vaan ajatuksena. Siellähän teillä on ”pelit ja vehkeet” sekä tietotaito tehdä homma tieteellisen tarkasti…

      2. ”Kyllä, taisin tviittakin tämän jo jokunen viikko sitten.”

        Tuli mielen tuota Englannin väeston mitattujen D vitamiinitasojen ”vuoristorataa” katsellessa mieleen että loytyyko korrelaatioita IBS oireiden ja vuodenaikojen välillä esim tammi-huhtikuu jakso verrattauna elo-marraskuu? Voisi auttaa IBS.n ja D-vitamiinin mahdollisten yhteyksien ”metsästyksessä” ?

    2. ”Läskia ei ole kummallakaan.”

      OK

      Tällä ja painolla on iso merkitys veren D vitamiinistatuksen kannalta, erot on suuria, samalla IU annostuksella. Myos yksilollisesti on eroja (saman BMI.n omaavien) samalla D vitamiinin sannilla ja veren D vitamiinitasojen välillä.

      Mittaus on ainut varma tapa tietää.

  12. Jos otetaan tuosta em tutkimuksesta esille tämä:

    ”D-vitamiinin puutokseksi katsottiin arvon 50 nmol/l
    alittava tulos (1), riittäväksi 50–75 nmol/l ja optimaaliseksi
    75 nmol/l ylittävä tulos (14).”

    Määritellään ”kellokäyrän kellon kiinnityspiste” tavoitteeksi Suomen väestolle 75nmol/L, kuitenkaan tähän tavoitteeseen ei päästä ymmärtääkseni pelkillä ruokavaliomuutoksilla/vaihtoehdoilla, jää jäljelle joko UVB lisääminen iholle tai D vitamiinisuplementaatio. oletan että vitamiinisuplementaatio on ”kaikki punnittuna” järkevämpi/”turvallisempi”.

    Tässä asiassa näyttäisimme maailmalle mallia kansanterveyden suhteen.

  13. Hieman vielä henkilokohtaista kommenttia tuohon tutkimukseen:

    On haluttu painottaa joko tarkoituksella tai vahingossa vuoden sitä osaa jossa on keskimäärin hieman korkeimmat veren D vitamiinipitoisuudet.(Lokakuu, marraskuu, joulukuu) tähän olisi pitänyt ottaan mieluummin siten että lokakuu, joulukuu helmikuu. Helmikuun alussa (tammikuun lopussa) on veren alimmat D vitamiinipitoisuudet (ja yleensä flunssat mellastaa sillon aktiivisimmillaan) Nyt nämä helmikuun alimmat mittaukset ei tulleet mukaan, silloin on ”kesän auringosta” saadut vitamiinit ”poltettu pois” pelkällä ravinnon Dllä mennään silloin käytännossä…

    1. Vielä lisäksi /vertailuksi tämä Hypposen Ison Brittannian tutkimus johon verraten vuosivahtelun mukaan Suomen tutkimus loka, marras ja joulu mittausvalinnoilla näyttäisi arviolta noin 6nmo/L korkeampia arvoja verrattuna siihen jos tutkimuksessa olisi käytetty vuoden keskiarvoa.

      ”Hypovitaminosis D in British adults at age 45 y: nationwide cohort study of dietary and lifestyle predictors1–3”

      http://tinyurl.com/ambyz76

  14. Tanskan suunnalta, nyt kun vielä loytyisi mekanismit miten D vitamiini mahdollisesti temppunsa tekee…

    ”25-Hydroxyvitamin D Levels and Risk of Ischemic Heart Disease, Myocardial Infarction, and Early Death
    Population-Based Study and Meta-Analyses of 18 and 17 Studies”

    Comparing individuals with plasma 25-hydroxyvitamin D levels at the 1st to 4th percentile with individuals with levels at the 50th to 100th percentile, the multivariable adjusted risk was increased by 40% (95% CI, 14%–72%) for ischemic heart disease, by 64% (25%–114%) for myocardial infarction, by 57% (38%–78%) for early death, and by 81% (40%–135%) for fatal ischemic heart disease/myocardial infarction. In the meta-analyses of 18 and 17 studies, risk of ischemic heart disease and early death were increased by 39% (25%–54%) and 46% (31%–64%) for lowest versus highest quartile of 25-hydroxyvitamin D level.

    ”Conclusion—We observed increasing risk of ischemic heart disease, myocardial infarction, and early death with decreasing plasma 25-hydroxyvitamin D levels. These findings were substantiated in meta-analyses.”

    http://tinyurl.com/abm7hw8

  15. Nyt kun saisi vielä THL heräämään….

    ”Ammattilaiset huolissaan suomalaisten D-vitamiinin saannista

    Lehdistötiedote 31.1.2013

    Suuri osa tavallisista työikäisistä suomalaisista kärsii tietämättään D-vitamiinin puutoksesta. ”Perusterve keski-ikäinen saattaa kuvitella, että hän ei tarvitse D-vitamiinilisää. Se voi kuitenkin olla harhaluulo, sillä D-vitamiinin vajausta ei välttämättä tunnista mistään”, Orionin lääketieteellinen johtaja, erikoislääkäri Paula Rytilä toteaa.”

    ”Teimme hiljattain koululaisilla D-vitamiinitutkimuksen. Siinä D-vitamiinin puutosta esiintyi 70 prosentilla kouluikäisistä lapsista talviaikaan”, Outi Mäkitie kertoo.

    ”Me kaikki suomalaiset kärsimme talvella D-vitamiinin puutoksesta, ellemme ota sitä purkista. Melkein mikä tahansa sairaus liittyy D-vitamiinin puutteeseen”, emeritusprofessori Ilari Paakkari Helsingin yliopistosta toteaa.

    Puutos sairauksien taustalla

    D-vitamiinin riittävä saanti on ihmiselle elintärkeää. Se sääntelee elimistössä yli 300 geenin aktiivisuutta. Siksi D-vitamiinin puutokseen pitää suhtautua vakavasti.

    ”Nykyään on vaikeaa löytää sellaista sairautta, jossa D-vitamiini ei olisi mukana. Jo 20 vuotta sitten amerikkalainen tutkijapari osoitti, että paksusuolen syöpä liittyi mataliin D-vitamiinitasoihin. Sen jälkeen D-vitamiinin puutteen ja syöpien yhteydestä on tullut lisää näyttöä”, Ilari Paakkari kertoo.

    Hänen mukaansa myös esimerkiksi psoriasis, MS-tauti ja erilaiset infektiot ovat yhteydessä kehon D-vitamiinitasoon.

    ”Flunssakausi iskee juuri talvella, koska silloin kehon D-vitamiinitaso on alimmillaan”, Paakkari toteaa.”

    http://tinyurl.com/btvbyg8

  16. Laitetaan ”uusinta uutta” D vitamiinin ja ykkostyypin Diabeteksen mahdollisista ”linkityksistä”vielä jonon jatkoksi.

    Having adequate levels of vitamin D during young adulthood may reduce the risk of adult-onset type 1 diabetes by as much as 50%, according to researchers at Harvard School of Public Health (HSPH). The findings, if confirmed in future studies, could lead to a role for vitamin D supplementation in preventing this serious autoimmune disease in adults.

    ”It is surprising that a serious disease such as type 1 diabetes could perhaps be prevented by a simple and safe intervention,” said lead author Kassandra Munger, research associate in the Department of Nutrition at HSPH.

    This study provides the strongest findings to date to suggest that vitamin D may be protective against type 1 diabetes.

    The researchers conducted a prospective case-control study of U.S. military personnel on active duty, using blood samples from the Department of Defense Serum Repository, which contains more than 40 million samples collected from 8 million military personnel since the mid-1980s.

    ”The risk of type 1 diabetes appears to be increased even at vitamin D levels that are commonly regarded as normal, suggesting that a substantial proportion of the population could benefit from increased vitamin D intake,” said Alberto Ascherio, professor of epidemiology and nutrition at HSPH, the study’s senior author.

    http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130204184629.htm

  17. Viimeisintä BMI.n ja veren D vitamiinitasojen suhteista:

    ”Causal Relationship between Obesity and Vitamin D Status: Bi-Directional Mendelian Randomization Analysis of Multiple Cohorts

    Based on this information, they calculated that each 10% increase in BMI will lead to a 4.2% decrease in 25(OH)D concentrations. By contrast, although both 25(OH)D allele scores were strongly associated with 25(OH)D levels, neither score was associated with BMI.”

    http://www.plosmedicine.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pmed.1001383

  18. Jos verenpaineella on vaikutusta sydäntaudeissa, silloin C vitamiinillakin on.

    ”Effects of vitamin C supplementation on blood pressure: a meta-analysis of randomized controlled trials1,2,3”

    ”Conclusions: In short-term trials, vitamin C supplementation reduced SBP and DBP. Long-term trials on the effects of vitamin C supplementation on BP and clinical events are needed.”

    http://ajcn.nutrition.org/content/95/5/1079.abstract

    Pieniä määriä kyllä, keskimäärin vain 500mg/päivä

  19. Uusinta Hyppostä:

    ”Vitamin D and common mental disorders in mid-life: Cross-sectional and prospective findings.

    Conclusion
    This study provides support for an association of low 25(OH)D concentrations with current and subsequent risk of depression in mid-adulthood.”

    http://tinyurl.com/b4c6bwf

    Mieleen vaikuttavat lääkkeet on tällä hetkellä eniten myyty lääkeryhmä Suomessa?

  20. ”Whitehall study” 12K kuoleman analyysiä

    ”Vitamin D and risk of death from vascular and non-vascular causes in the Whitehall study and meta-analyses of 12 000 deaths.

    After additional adjustment for prior disease and cardiovascular risk factors, a doubling in 25(OH)D concentration was associated with 20% [95% confidence interval (CI): 9-30%] lower vascular and 23% (95% CI: 14-31%) lower non-vascular mortality. In meta-analyses of prospective studies, individuals in the top vs. bottom quarter of 25(OH)D concentrations had 21% (95% CI: 13-28%) lower vascular and 28% (95% CI: 24-32%) lower all-cause mortality.ConclusionsDespite strong inverse and apparently independent associations of 25(OH)D with vascular and non-vascular mortality, causality remains uncertain. Large-scale randomized trials, using high doses of vitamin D, are required to assess the clinical relevance of these associations.”

Kommentointi on suljettu.