Runsas proteiinin saanti laihtuessa, mitä sillä saavutetaan?

Laihdutustutkimuksien ehkä kiperin akilleen kantapää on saada koehenkilöt toteuttamaan aiottua ruokavaliota piirun tarkasti. Olipa kyseessä runsasproteiinin ruokavalio tai karppausruokavalio, vertailuruokavalioiden laatu on viimeistään kahden vuoden kohdalla hyvin lähellä toisiaan (Souza et al. 2012). Koehenkilöt eivät kykene arjessa noudattamaan annettuja ohjeita riittävän tarkasti, jotta esimerkiksi proteiinin lisäämisen vaikutus saataisiin todellisuudessa arvioitua.

Diabetes Care -lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa tämä puute saatiin korjattua. Puoli vuotta kestäneessä satunnaistetussa tutkimuksessa kaikki ruoka jaettiin lihaville koehenkilöille ilmaiseksi. Koehenkilöille annettiin lupa syödä vain kerran viikossa yksi ateria vapaasti, muutoin oli syötävä vain ilmaiseksi tarjottuja ja kotiin kuljetettuja ruokia. Ravitsemusterapeutti keskusteli ruokavaliosta osallistujien kanssa viikottain, ja jokainen osallistuja sai valita jossain määrin mieleisiä ruoka-aineita, kun ne vain sopivat yhteen tutkimusprotokollan kanssa. Tulokset ovatkin sen mukaiset.

Metodit

  • n=32 (joista 8 keskeytti), terveitä hedelmällisyysiässä olevia naisia
  • Vain  tutkimuksen loppuun saattaneet analysoitiin (per protocol)
  • BMI=41 (runsasproteiinin ruokavalio), 37 (runsashiilihydraattinen ruokavalio)
  • Ikä=35/36
  • Kesto 6 kk
  • Runsasproteiininen ruokavalio (RP)= hiilihydraatteja 40 E %, rasvaa 30 E % ja proteiinia 30 E% (=arvioni mukaan n. 120 g/pv)
  • Runsashiilihydraattinen ruokavalio (RH)=hiilhydraatteja 55 E %, rasvaa 30 E % ja proteiinia 15 E %. Ruokavalio noudatti pääpiirteittäin Yhdysvaltojen diabetesliiton (ADA) suositusta
  • Kaikille suunniteltiin perinteinen 500 kilokalorin energiavaje (isokaloriset ruokavaliot), keskimäärin 1 800 kcal/pv. Jos paino jämähti energian saantia päivää kohden vähennettiin 200 kcal. Alin tarjottu energiataso oli 1 200 kcal/pv
  • Päätetapahtumat (mm.)
    • BMI:n, rasvamassan ja lihasmassan (lean body mass) muutos
    • Perusaineenvaihdunnan muutos
    • Inflammaatiomarkkereiden muutos: CRP, TNF-α ja IL-6 (paasto)
    • Oksidatiivista stressiä kuvaavien markkereiden muutos: Diklorofluoresiini (DCF) ja malonidialdehydi (MDA) (paasto)
    • Leptini ja adiponektiini (paasto)
    • Insuliiniherkkyys: HOMA-IR, sokerirasituksen (OGTT) aikainen insuliinisensitiivisyys (Matsuda insulin index)
    • β-solujen toiminta: OGTT:n aikainen insuliinin eritys suhteessa insuliiniherkkyytteen
    • (Kolesterolifraktioita ei mitattu/raportoitu)

Tulokset

Koehenkilöt noudattivat määrättyjä ruokavaliota tarkasti. Hoitomyöntyvyys eli sitoutuminen ruokavalioon oli 94 % RP-ryhmässä ja 91  % RH-ryhmässä.

Ja kyllähän koehenkilöt laihtuivat. Molemmissa ryhmissä painon väheneminen oli 9-10 % (ei eroa ryhmien välillä). Molemmat ryhmät menettivät tehokkaasti rasvaa, n. 7 kiloa molemmissa ryhmissä (ryhmien välillä ei eroa). Lihasta molemmat ryhmät menettivät n. 2,5 kiloa (ryhmien välillä ei ollut eroa).

Yllättävää oli, että perusaineenvaihdunta lisääntyi RP-ryhmässä n. 200 kcal (ollen n. 1850 kcal/pv  tutkimuksen lopussa), mutta RH-ryhmässä ei tapahtunut muutosta (ryhmien välinen ero, p<0,0001).

Insuliiniherkkyys parani PR-ryhmässä sekä Matsuda Indexillä että HOMA-IR:llä mitattuna enemmän kuin RH-ryhmässä (erot ryhmien välillä, p<0,0001 ja p=0,0332 vastaavasti). Myös β-solujen toiminta parani tilastollisesti merkitsevästi enemmän PR-ryhmässä (ero ryhmien välillä <0,0001).  Myös 75 gramman sokerirasituksen (OGTT)  aikainen verensokeri oli alhaisempi RP-ryhmässä 6 kuukauden kohdalla.

Kaikissa tutkituissa inflammaatio- ja oksidatiivisen stressin markkereissa oli tilastollisesti merkitsevä ero RP-ryhmän eduksi. Myös adiponektiinissä oli tilastollisesti merkitsevä ero PR-ryhmän eduksi. Leptiinissä ei ollut eroa ryhmien välillä. Vapaiden rasvahappojen (FFA) määrä väheni PR-ryhmässä, kun se taas nousi RH-ryhmässä (ryhmien välillä ero, p=0,002). Lisääntyneiden vapaiden rasvahappojen määrän on arveltu lisäävän insuliiniresistenssiä (Griffin et al. 1999)

RH-ryhmä ei ollut yhdenkään tutkitun markkerin suhteen tilastollisesti merkitsevästi parempi.

Pohdinta

Tutkimus on tietenkin yksi muiden joukossa, mutta sen erottaa lukuisista muista se, että koehenkilöt saivat kotiin jaettuna kaikki tutkimusruuat ilmaiseksi. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ilmaiseksi tarjoiltu ruoka tutkimuksessa tuo  hyvät tulokset (mm. Rock et al. 2010). Sen sijaan itse kustannetut ja hankitut eväät johtavat usein pettymyksiin varsinkin yli vuoden mittaisissa tutkimuksissa.

Huomattavaa on, että molemmat ruokavaliot laihduttivat yhtä tehokkaasti. Myös runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio oli tehokas. Runsas proteiinin saanti näytti kuitenkin säästävän perusaineenvaihduntaa.

Ruokavalioiden erot syntyivät muissa terveyden osoittimissa; sokeriaineenvaihdunnassa, inflammaatiossa ja oksidatiivisessa stressissä. Tutkijoiden mukaan tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa terveillä on voitu osoittaa runsasproteiinisen ruokavalion johtavan β-solujen tehostuneeseen toimintaan, parempaan  insuliiniherkkyyteen, vähäisempään tulehdukseen ja oksidatiiviseen stressiin. Käytetyt metodit insuliiniherkkyyden osalta eivät kuitenkaan ole kaikkein parhaimpia, vielä parempia olisivat olleet euglykeeminen clamp tai IVGTT.

Tulokset viittaavat siihen, että runsas hiilihydraattien saanti ei ehkä ole optimaalista lihavilla ihmisillä huolimatta siitä, että runsashiilihydraattinen ruokavalio koostetaan terveyttä edistävien suosituksien mukaisesti. Tämä havaintoa tukee mielestäni myös Predimed-Reus -tutkimuksen tulokset (2010). Hiljattain Harvardin professori Walter Willett ja Meir Stampfer totesivat katsausartikkelissaan Current Evidence on Heathy Eating (2012)

”Overweight is a major determinant of insulin resistance. Individuals who are lean and active can better tolerate a high carbohydrate diet than can the sedentary and overweight” 

Vaikka tässä tutkimuksessa saadut tulokset ovat runsasproteiinista ruokavaliota puoltavia, ei tämä vielä tarkoita sitä että runsasproteiinin ruokavalio olisi  optimaalinen pitkällä aikavälillä. Punaiseen lihaan ja lihavalmisteisiin painottuva ruokavalio lisää selvästi erilaisten vakavien kansantautien riskiä (Punainen liha, voi ja maitotaloustuotteet ja vakavat sairaudet). Lihavalmisteet näyttävät pikemminkin haittaavan kuin edistävän pitkäaikaista painonhallintaan, eikä proteiinin osuudella ruokavaliossa ollut merkitystä pitkäaikaisen painonhallinnan kannalta (Mikä ruoka lihottaa). Siksi pitkäaikaisen terveyden vaalimisessa saattaa tulla eteen kysymyksiä, jotka eivät realisoidu lyhytkestoisissa riskitekijätutkimuksissa. Lyhytkestoisissa tutkimuksissa ei tutkita todellista sairastuvuutta ja kuolemia.

Terveyden kannalta hyviä proteiinin lähteitä ovat valkoinen liha, kanamuna, maitotaloustuotteet ja erityisesti kala, äyriäiset, pähkinät sekä palkokasvit.

Runsasproteiinista ruokavaliota verrataan runsashiilihydraattiseen suositusten mukaiseen ruokavalioon laajassa monikansallisessa Preview-tutkimuksessa, jossa myös Suomi on osallinen. Eli perästä kuuluu.

Lähde

Kitabchi AE et al. Effects of High-Protein Versus High-Carbohydrate Diets on Markers of β-Cell Function, Oxidative Stress, Lipid Peroxidation, Proinflammatory Cytokines, and Adipokines in Obese, Premenopausal Women Without Diabetes: A randomized controlled trial. Diabetes Care. 2013 Feb 12. [Epub ahead of print]

 

32 thoughts on “Runsas proteiinin saanti laihtuessa, mitä sillä saavutetaan?”

  1. Hyviä uutisia lihansyöjille ja kananmunan popsijoille.
    Ihmetyttää vaan tämä merkillinen tiedemaailma missä jokaiselle tutkimukselle löytyy vastatutkimus ja samasta tutkimuksesta saadaan vedettyä vastakkaiset johtopäätökset.
    Minun mielestäni alkaa ainakin ravintotieteen uskottavuus pikkuhiljaa kärsiä tästä hullunmyllystä.
    Ainakin tämmöisen tasamaantallaajan mielestä olisi hedelmällisempää ottaa ne värilliset lasit päästä vastapuolien ja aloittaa uuden tutkimustiedon hyödyntäminen sen iankaikkisen jankkaamisen sijaan.
    Mielestäni Laatikainen olet hyvin tässä onnistunut.

    1. ”Ihmetyttää vaan tämä merkillinen tiedemaailma missä jokaiselle tutkimukselle löytyy vastatutkimus ja samasta tutkimuksesta saadaan vedettyä vastakkaiset johtopäätökset.”

      Ei se nyt niin ennenkuulumatonta tai välttämättä kummallistakaan ole. Kyse on monesti tutuista asioista: julkaisu- ja perspektiiviharhasta sekä erilaisista tutkimusasetelmista. Esim. yksi positiivinen tulos saa todennäköisesti enemmän huomiota kuin 10 negatiivista. Ja samasta aineistosta saa yksi meta-analyysi inkluusiokriteereillä X väistämättä jossain määrin eriävät tulokset kuin toinen meta-analyysi inkluusiokriteereillä Y.

      Toki vaikkei kyseessä ole mitään kummallista, on tutkimuskentän seuranta ja kokonaisuuden hahmottaminen tietenkin haastavaa.

      ”Minun mielestäni alkaa ainakin ravintotieteen uskottavuus pikkuhiljaa kärsiä tästä hullunmyllystä.”

      Minusta taas ei. Kokonaisuutena kyse on tiedeyhteisölle toivottavasta tilasta: avoimesta (ainakin kohtuuavoimesta) julkaisupolitiikasta ja jatkuvasta pyrkimyksestä kohti tarkempaa tietoa.

    2. Tämä ristiriita on juuri se syy miksi ns. systemoituja kirjallisuuskatsauksia ja meta-analyysejä tehdään (tutkimuskoosteita). Niiden avulla saadaan edes kohtuullisesti selvitettyä laadukkaan tutkimusmassan tulosten suunta ja hajonta.

      Mutta ravitsemustiede on kyllä ristiriitojen tiede, mutta onko se ihme? Ravintoaineiden terveysvaikutukset ovat todella monisäikeiset, niihin vaikuttavat yksilön geenit, ruuanvalmistustavat, lisäaineet, yhtäaikaa nautitut muut ruoka-aineet, kenties nautin ruuan ajoitus jne. Ehkäpä tämä juuri siksi onkin niin kiinnostavaa. Kuten JFK sanoi aikoinaan ensimmäisestä kuumatkasta: , ‘…not because they are easy, but because they are hard’ .

      Silti, joskus aina ymmärrän kyllä miksi joku haluaa olla kirurgi 🙂

  2. Hyvä yhteenveto taas. Oletkin kirjoittellut melko aktiivisesti viime aikoina, kiitos siitä(ihan mielenkiintoista luettavaa aina:).

    Muutenkin hyvänoloinen tutkimus, jonka tulokset ovat todennäköisesti paljon luotettavampia kuin helposti harhaan johtavien väestötutkimusten. Liikaa johtopäätöksiä ei tietystikään voi vetää, koska seuranta jakso oli suhteellisen lyhyt.

    Katsoin Reijo samalla läpi kalvosi punaisesta lihasta/maitotuotteista.

    Niistä nousi pari kysymystä.

    1. Mitkä ovat mielestäsi vahvimmat näytöt punaislihan epäterveellisyydestä, jos ei ajatella väestötutkimuksia ?
    Onko olemassa oleva näyttö mielestäsi selkeä myös prosessoimattoman lihan osalta ?

    En yritä esittää etteikö sellaistakin näyttöä voisi löytyä, ihan puhtaasta uteliaisuudesta kysyn. Ihan mielenkiintoisia väestötutkimuksetkin, mutta helposti niistä tulee vedettyä kuitenkin vääriä johtopäätöksiä, niissä kun ei koskaan voida osoittaa kausaalisuutta. Esimerkiksi Chinan Studyn suuresta datasta löytyi hieman ehkä yllättäen suuri korrelaatio (0.67) vehnän ja sydäntaudin välille. Tämä siis ei mielestäni vielä tarkoita sitä, että vehnä aiheuttaisi sydäntautia, koska kyseessä on vain korrelaatio, mutta hyvä muistutus kuitenkin siitä, että pitää olla varovainen noissa väestötutkimuksien tulkinnassa.

    2. tyydyttynyt rasva/voi kalvoissa pisti kanssa silmään, että voin ”epäterveellisyys” oli havaittavissa vain, mikäli sitä käytettiin leivän päällä ? Tossa kohden tietysti voi miettiä, että johtuuko korrelaatio enää voista ollenkaan.

    Vaikka kyselinkin Reijolta, niin yhtälailla muidenkin näkymykset kiinnostavat…:) (Anna palaa vaan Mie, jos tietoa löytyy 🙂

    1. Prosessoitu liha eli makkarat, pekonit, ilmakuivatut kinkut, lihasäilykkeet jne. vaikuttavat selvästi epäterveellisimmiltä. Sen näkee siitä, että a) niitä tarvitsee syödä vain n. puolet siitä, mitä tuoretta punaista jotta riski realisoituu, ja b) esimerkiksi sepelvaltimotaudin osalta tuore punainen liha ei ole yhteydessä sairastumiseen.

      Toivoisin keskustelijoiden kiinnittävän huomiota siihen, että väestötutkimuksien tutkimusasetelmat eivät ole keskenään yhtä vahvoja. Etenevä eli pitkittäinen eli prospektiivinen (engl. prospective) väestötutkimus on luotettavampi kuin poikkileikkaus (cross-sectional) tai tapaus-verrokkitutkimus (case-control). Kaikki ovat kuitenkin väestötutkimuksia. Tuossa mainitussa diasarjassa on kyse *etenevien* väestötutkimuksien meta-analyyseistä. Etenevissä väestötutkimuksissa ihmiset syövät mitä haluavat lähtötilanteesta vuosia eteenpäin ja sitten erilaisia sekoittavia tekijöitä poissulkemalla (vakioimalla, ”adjusted model jne.”) pyritään samaan esiin todellisia ruuan vaikutuksia. Näiden vahvuus on pitkäkestoisuus ja tosiaankin se että ihmiset syövät ilman tutkijoiden ohjailua. Vakiointi ei toki ole koskaan täydellistä, eikä ruuan käytön arviointi. Esimerkiksi tupakoinnin haittojen dokumentointi perustuu pitkälti väestötutkimuksiin (ja toki kokeellisiin sekä eläintutkimuksiin), ei ole olemassa satunnaistettuja sairastuvuus- tai kuolleisuustutkimuksia tupakan terveyshaitoista. Mutta aika selviä kai haitat ovat.

      Yleinen ajatus ravitsemustieteen piirissä on, että kaikkein eniten pitää luottaa satunnaistettuihin kuolleisuus- ja sairastuvuustutkimuksiin, kuten esim. Lyon Diet Heart. Seuraavaksi eniten eteneviin väestötutkimuksiin. Kolmanneksi eniten satunnaistettuihin riskitekijätutkimuksiin (kuten tämä proteiinitutkimus), neljänneksi eniten muihin väestötutkimuksiin, viimeiseksi ekoglogisiin tutkimuksiin ( 7 country study), tapausselostuksiin (”minulla oli tällainen potilas”) ja koe-eläintutkimuksiin.

      Satunnaistettujen sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimuksien tekeminen ravitsemustieteessä on raha-, resurssi- ja hoitomyöntyvyys syiden vuoksi todella vaikeaa. Se onnistuu helpommin erilaisia pillereitä popsimalla, sanotaan nyt vaikka D-vitamiinivalmisteella. Mutta yritäpäs saada koehenkilöt syömään vuodesta toiseen kuten on ajateltu tai määrätty; ei juuri koskaan onnistu hyvin. Eikä siihen saada riittävästi rahaakaan. Ongelma on myös se, voidaanko tuloksia yleistää koko väestöön. Esimerkiksi suurista rasvan vaihtotutkimuksista lähes kaikki on tehty 1960-luvulla paljon tupakkia pössyttelevillä korkean riskin miespotilailla. Naisilla näyttö on heikompi. Siten pitkäkestoiset satunnaistetut tutkimukset ovat myös ontuvia.

      Lyhytkestoiset satunnaistetut tutkimukset puolestaan saattavat joko yliravioida efektiä, tai mittaavat vain osaa mahdollisista riskitekijöistä, niiden tulokset ovat ontuvia. Esim. tässä proteiinitutkimuksessa jäi mm. LDL- ja HDL-kolesteroli raportoimatta.

      Otan esimerkin lääkemaailmasta. Se mikä näyttää hyvälle koeputkessa ja vielä satunnaistetuissa tutkimuksissa ei välttämättä enää pidä paikkaansa, kun ruvetaan mittaamaan aitoa sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Esimerkiksi; koeputkessa ja koe-eläimillä ja ihan ensimmäisissä satunnaistetuissa ihmiskokeissa (faasi 1) lupaavilta näyttäneet lääkevalmisteet päätyvät vain 10 % todennäköisyydellä käyttöön ja lunastavat myyntiluvan. Niistä valmisteista jotka selviävät tärkeimpiin ja suurimpiin satoja ja tuhansia ihmisiä käsittäviin satunnaistettuihin ihmistutkimuksiin (faasi 3), vain 35-40 % selviää lopulta markkinoille ja saa myyntiluvan. Eli edes ”yksinkertaisen” pillerin kohdalla ei voida pienten satunnaistettujen riskitekijätutkimuksien perusteella vielä sanoa, miten käy aidolle sairastumiselle ja kuolleisuudelle. Uusia lääkkeitä ei luonnollisesti edes voida tutkia väestötutkimuksissa altistaen joukkoja uusille lääke-aineilla (ok, rokotteita kyllä).

      Mutta toivottavasti jatkamme keskustelua ravitsemuksesta, tämän pitkän selon teon tarkoitus oli kuvata sitä, miksi lyhytkestoiset satunnaistetut tutkimukset eivät saisi painaa liikaa näytön portfoliossa, ja miksi väestötutkimukset ovat ravitsemustieteessä tärkeitä.

      China study on mielestäni epäilyttävä study siksi, että se julkaistiin kokonaisuudessaan vain populaarikirjana, eikä täydellisenä sarjana tutkimuksia vertaisarvioidussa tiedelehdessä. On sanomattakin selvää, että kirjan kustantajaa kiinnostaa enemmän kirjan potentiaaliset myyntiluvut kuin tieteellisen evidenssin huolellinen puntarointi.

      Tuo leivän päällysvoita koskeva tutkimus on yksittäinen etenevä väestötutkimus naapurimaasta. Laitoin sen mukaan koska se tulee läheltä, voista on puhuttu paljon ja juustot näyttävät jopa suojaavilta monien tutkimuksien mukaan. Voi ei 😉

  3. Kiitos vastauksesta, melkein toisen blogin jouduit kirjoittamaan 🙂

    ”Prosessoitu liha eli makkarat, pekonit, ilmakuivatut kinkut, lihasäilykkeet jne. vaikuttavat selvästi epäterveellisimmiltä.”
    Jep, nämä on hyvä pitää erillään…

    ”Toivoisin keskustelijoiden kiinnittävän huomiota siihen, että väestötutkimuksien tutkimusasetelmat eivät ole keskenään yhtä vahvoja”

    Joo tärkee pointti ja hyvä pitää mielessä nuo erot ja prospective studyt epäilemättä noista oletusarvoisesti parhaita.

    ”Vakiointi ei toki ole koskaan täydellistä, eikä ruuan käytön arviointi.”
    Jep tässähän ne suurimmat heikkoudet ovat, koskaan tuo sekoittavien tekijöiden adjustmaaminen ei ole täydellistä, monet ihan olennaiset seikat saattavat
    kokonan puuttua listalta. Ja ruuan arviointi pitkäajalta saattaa olla vääristynyt. Itsestä tuntuu siltä, että nämä tutkimukset ovat hyviä/tärkeitä kertomaan tutkijoille mitkä alueet kaipaavat lisäselvitystä.
    Siihen tueksi sitten vielä kaivataan lisätutkimuksia(ei väestö) ja edes jokin hypoteesi mikä on se mekanismi, joka saa aikaan tuon negaativisen vaikutuksen.

    ”China study on mielestäni epäilyttävä study siksi, että se julkaistiin kokonaisuudessaan vain populaarikirjana, eikä täydellisenä sarjana tutkimuksia vertaisarvioidussa tiedelehdessä”

    China study nyt on hukkunut vähän kaikenlaiseen krittiikkiin. Tuo tieto minkä heitin ei itseasiassa ole kylläkään tuosta kirjasta. Chinastudyn datathan on julkisia ja Denise Minger on saanut
    jonkun verran aikaan melua perehtymällä syvällisesti tuohon china studyn dataan(http://rawfoodsos.com/2010/09/02/the-china-study-wheat-and-heart-disease-oh-my/) ja sieltä tuon korrelaation joskus luin.
    Itse kirjailijahan on kova kasvisruokavalion kannattaja, eikä kiinnittänyt huomiota tuohon vehnään. Pointtina itsellä ei kuitenkaan ollut itsessään tuo tietty korrelaatio vaan se, että kyllä erilaisia korrelaatiota hyvinkin löytyy eikä sen tarvitse tarkoittaa vielä juuri mitään.

    ”Satunnaistettujen sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimuksien tekeminen ravitsemustieteessä on raha-, resurssi- ja hoitomyöntyvyys syiden vuoksi todella vaikeaa.”
    ”Lyhytkestoiset satunnaistetut tutkimukset puolestaan saattavat joko yliravioida efektiä, tai mittaavat vain osaa mahdollisista riskitekijöistä, niiden tulokset ovat ontuvia”

    Joo samaa mieltä molemmista. Kaikissa noissa tutkimusmuodoissa yksinään on heikkoutensa ja sen vuoksi pitääkin tukeutua kokonaisevidenssiin ja varmaa hyvät tutkijat näin tekevätkin, lähinnä
    nuo iltapäivälehdet vetelee sitten yhdestä ainoasta väestötutkimukset nopeat johtopäätökset, josta saadaan sitten niitä näyttäviä otsikoita:)

  4. Hei Reijo,

    Cornell-Oxford China Study julkaistiin kokonaan vertais-arvioituna, siitä on vielä kaksi eri tutkimusta, 1 & 2. Niitä papereita tuosta projektista on todella paljon (Ks. Pedersen et al 2011). China Study populaarijulkaisu käsittelee ainoastaan yhden kappaleen verran itse Kiina tutkimusta, loput 11-12 kappaletta on Colin T Campbell’in elämästä ja muista kuvioista.

    Tässä yksi paperi tutkimuksesta.

    Diet and Chronic degenerative Disease: Perspective from China.
    http://ajcn.nutrition.org/content/59/5/1153S.full.pdf+html

    Karkeasti, mutkat suoriksi vetäen, tutkimus osoitti, että Kiinan maaseudulla oli joskus paljon ihmisiä, joilla kolesterolitasot todella alhaiset (kylästä ja sukupuolesta riippuen, n. 2.7-3.8mmol/l). Kolesterolitasot olivat aineiston vahvin yksittäinen korrelaatti kaikkiin elintasosairauksiin (syövät, diabetes, jne). Tutkimuksen mukaan pienelläkin määrällä eläintuotteita on negatiiviset vaikutukset lipidiprofiiliin, ja sitä kautta riskiin sairastua kroonisiin sairauksiin.

    Vastaavaa asetelmaa on mahdotonta imitoida millään tutkimusasetelmalla missään länsimaissa, ja siksi se on ainutlaatuinen.

    Pedersen et al 2011 lisäksi, Framingham tutkimuksen Bill Castelli viittasi myös Kiina tutkimukseen haastattelussaan. Ei siis tarvitse nojata ainoastaan minun tulkintaan.

    Heart Disease Risk: Cholesterol and Lipids in 2011
    What Do We Really Know?
    http://www.prescription2000.com/Interview-Transcripts/2011-02-18-william-castelli-heart-disease-lipids-transcript.html

    1. Vain pieni osa tuloksista julkaistu vertaisarvioiduissa tiedelehdissa. China Study on 67 maakunnan aineistoon perustuva poikkileikkaustutkimus (cross-sectional study), johon yhdistetty *retrospektiivinen* kuolleisuusdata. Poikkileikkaus on toistettu vuosina -82/83, 89 ja -93 (jolloin enää 13 maakuntaa mukana). Kyse ei ole siis samojen henkilöiden tutkimisesta (prospective cohort), vaan satunnaisotannan toistamisesta (cross-sectional, kuten Finriski). Näillä on ero. Tuloksia on siivitetty lisäksi ekologisilla vertailuilla USA:han ja Iso-Britaniian. Yleensä nämä ekologiset vertailut puhuttelevat laajoja joukkoja mutta ovat näytön hierarkian alapäässä. Tutkimuksen luonteen kertoo varsin selkeästi itse päätutkija Campbell tässä kirjoituksessa.

      Olen kyllä sitä mieltä, että kasvispainotteinen ruokavalio on terveellinen, mutta China Study -kortin jatkuva vilkuttelu lopullisena evidenssinä tekee karhun palveluksen asialle. Esimerkiksi; a) viimeaikaisissa systemoiduissa syöpää ja sepelvaltimotautia koskevissa ravintokirjallisuuskatsauksissa China Study ei ole mukana, koska se suljetaan pois metodologian (cross-sectional, ecological) vuoksi. b) Jos China-study olisi niin vakuuttava kuin Peter eli LDL-Richard antaa ymmärtää, luulisi, että Matti Uusitupa, Mikko Syvänne, Antti Aro, Pekka Puska, Mikael Fogelholm, Ursula Schwab, Timo Strandberg, Petri Kovanen, Walter Willett, Dariush Mozaffarian,… toistaisivat tämän tutkimuksen nimeä jatkuvasti. En ole kertaakaan onnistunut noteeraamaan heidän puheissaan tai kirjotuksissaan tutkimusta. Onko muut?

      Palataan asiaan, ja jätetään taas tämä China Study ja kolesteroli ulkopuolle tästä keskustelusta.

  5. Toivoisin keskustelijoiden kiinnittävän huomiota siihen, että väestötutkimuksien tutkimusasetelmat eivät ole keskenään yhtä vahvoja. Etenevä eli pitkittäinen eli prospektiivinen (engl. prospective) väestötutkimus on luotettavampi kuin poikkileikkaus (cross-sectional) tai tapaus-verrokkitutkimus (case-control). Kaikki ovat kuitenkin väestötutkimuksia.
    ……………………………………………………………….
    Entäs tämä uusi ruotsalaistutkimus maitorasvasta: http://vahahiilihydraattinen-ruokavalio-vhh.blogspot.com.es/2013/02/ruotsalaistutkimus-rasvaiset.html

    Ja analyysi

    Epidemiologisia tutkimuksia kannattaa kuunnella silloin….

    1. KUN koeryhmä on riittävän iso ja tutkimusaika riittävän pitkä
    2. KUN ero tutkitun riskin kannalta on yli 50% ryhmien (keskivertopopulan ja erityisryhmän) välillä. …
    3. … ja KUN kyseessä on tauti tai muu sellainen, joka ei ole harvinainen…

    Tässä tutkittiin ei-keskivartalolihavaa ruotsalaismiestä 12 vuoden kehityksen jälkeen. Kohta 1 OK!

    Näiltä 40-60 vuotiailta ruotsalaismiehiltä kysyttiin 12 vuotta sitten, käyttävätkö he täysmaitoa, kermaa ja voita, ja samalla mitattiin heidän vyötärömitta. Ja mitattiin uudestaan 12 vuoden kuluttua, ja havaittiin että jopa 15 prosentille oli kehittynyt ”outo kumpu”, joka kasvatti keskikehon lantiota isommaksi. Kohta 3 OK!

    – Senjälkeen heidät jaettiin kolmeen ryhmään:
    a: yksi ryhmä olivat ne, jotka eivät käyttäneet täysmaitoa eivätkä kermaa eivätkä voita
    b: toinen ääripää olivat ne, jotka tunnustivat käyttävänsä kaikkia kolmea: täysmaitoa, kermaa ja voita
    c: ja näiden väliin jäi verrokkiryhmä joka söi noita valikoiden.

    Tulos:
    – maitorasvattomassa ryhmässä keskivartalolihavuus oli yli 50% yleisempää kuin verrokkiryhmässä
    – maitorasvaa-runsaasti-ryhmässä keskivartalo-lihavuus oli reilusti alle 50% harvinaisempaa kuin verrokkiryhmässä

    … eli jos halutaan verrata maitorasvattomia ja maitorasvaisia, niin rasvattomilla oli keskivartalo-lihavuutta yli kolme kertaa enemmän (300%) kuin mitä oli maitorasvaa eniten käyttäneillä.
    – Korrelaatio ei muuttunut miksikään, vaikka mukaan otettiin kasvikset/hedelmät, tupakointi, alkoholi, liikunta, ikä, koulutusaste ja ammattikin. Kohta 2 OK!

    …tällainen väestötutkimus…joo..

      1. Tämä on kyllä mielenkiintoista, ei ole ensimmäinen kerta kun saadaan tämän suuntaisia tuloksia. Tämähän ei varmaankaan johdu siitä, että itse rasvaton maito lihottaisi. Selittyykö se sitten sillä, että rasvaiset maitotaloustuotteet pitävät nälän poissa ? Vai mitä tähän on tarjottu selitykseksi ?

        Itse olen käyttänyt kyl esim. punaista maitoa jo jonkin aikaa, itselläni ei tosin ole ongelmia painoa kanssa(ainakaan sen suhteen että olisin koskaan ollut liian painava:)

        Mitäs maitoa muuten Reijo käyttää (Jos saa udella) ?

  6. Tämä seikka on varmaankin tullut esille muualla, mutta Kiinassa eläintuotteiden osuus ruokavaliossa korreloi hyvin vahvasti elintasoon. Nk. elintasosairauksien diagnosointi myös korreloi vahvasti elintasoon. Ei niissä lihattomissa syrjäkylissä kuolinsyitä pahemmin ole tilastoitu. Ei siitä voi päätellä, että väestö niissä olisi vauraita alueita terveempää, vaikka poliittisesti ajatus on voinut viranomaisia viehättääkin.

  7. Onhan tuota maitorasvan CLA:ta arvailtu, mutta mahdollisuus on kaiketi myös, että normaalirasvaiset maitotuotteet Pohjoismaissa yksinkertaisesti toimivat perinteisen ruokavalion markkerina verrattuna markkinointiorientoituneeseen.

    Mutta ei tuo kylläisyysvaikutuskaan poissuljettu ole: Kun meillä pojat siirtyivät ykkösmaidosta punaiseen, maidon kokonaismenekki laski selvästi. Jos täysrasvaiset maitotuotteet kasvattavat energiansaantia aterioilla, se ehkä näkyy vähempänä naposteluna/roskan syömisenä niiden ulkopuolella?

  8. Pystytäänkö poissulkemaan, että kausaliteetti menisikin toisinpäin? Vain lihomista pelkäämättömät valitsevat täysrasvaisia?

  9. Niiin….rasva hidastaa myös verensokerinnousua, voisiko se olla jollain tavoin tässä selittävänä osatekijänä, että sapuskan yhteydessä saatu hiilihydraatti ei nostaisi verensokeria yhtä nopeasti mikäli mukana on myös maitorasvaa…

    1. Sissonin mielipide palkokasveista on etta mikroravinteita saa muista vihanneksista ilman fytiinihappoa ja muita antiravinteita ja paljon pienemmalla hiilarikuormalla. Proteiini taas tulee helpommin elainlahteista joten senkaan suhteen niita ei tarvita. Jos pyrkii rajoittamaan hiilarit alle 100 g/pv niin kyllahan niiden suhteen pitaa olla tarkkana.

      Pahkinat ja kvinoa, jotka ovat mukana Sissonin pyramidissa, kylla tunnetusti sisaltavat fytiinihappoa ja saponiineja. Liika hemirauta on toki pahasta mutta esim. Mg ja Zn ovat aineita joista monella on muutenkin puutetta ja joita antiravinteet myos sitovat. Toisaalta niilla on myos detox-efekteja (Cd, Pb…) joten nettohyodyt/-haitat riippunevat henkilosta.

      Pehmytkudosten kalkkeutumisen estamiseksi fermentoidut soijapavut (natto) ja juustot eli K2-vitamiinin parhaat lahteet toiminevat parhaiten joten niita mukaan paleoon.

  10. Ite olen vakuuttunut palkokasvien terveellisyydestä. Jos haluaa välttää hiilareita tai noita vaikeasti sulavia yhdisteitä, tofu ja soijamaito ovat edelleenkin tarjolla täysin helposti sulavina ja vähähiilihydraattisina. Aasialaisissa väestötutkimuksissa palkokasvien ja soijan runsas käyttö on yhdistynyt parhaaseen terveyteen. (Toki kaikille nämä eivät käy, kuten tuskin mikään mukaan ruoka.)

    Maitotuotteita itse käytän lähes ainoastaan hapatteina ja juustoina.

  11. Minä en usko hirveästi *käytännön kannalta* näihin paleo-genren anti-ravinne juttuihin. Esimerkiksi miesten kohdalla voi olla hyväkin, ettei esim. kaikki hemi-rauta ruuasta imeydy. Jopa parjatulla fytaatilla saattaa olla terveyshyötyjä, kuten anti-inflammatorisia vaikutuksia sekä pehmyt kudosten kalsifikaatiota estävää vaikutusta.

    Lisäksi se tuppaa olemaan niin, että jos ruuassa on fytaattia paljon on myös muita terveydelle edullisia fytokemikaaleja samassa ruuassa kyytipoikana (esim. ferulahappoa).

    Sissionin pyramiidissa on paljon hyvääkin.

  12. Yksi näkökulma on myös, että monet kasvikemiallisista yhdisteistä suurina pitoisuuksina tosiaankin ovat myrkkyjä, mutta monipuolisesti saatuina pieninä pitoisuuksina tarjoavat tervettä haastetta elimistölle. Kasviksia monipuolisesti sisältävän ruokavalion terveyttä edistävät vaikutukset ovat siis sama asia eri mittakaavassa.

    Tämä ajatus vie aika tavalla pohjaa paleolta.

    1. Miten eri tutkimuksissa/interventioissa/diettimuutoksissa otetaan huomioon mahdollinen placebo vaiktutus?

      Pystytäänko esim diettimuutoksilla tutkimaan tieteellisen tarkasti? Miten voidaan tieteellisesti osoittaa että mahdolliset muutokset tuloksissa oli seurausta esim dietin eri ainesosista, jos mekanismeja tähän ei selitetä eikä tiedetä eikä esim placebo vaikutuksesta?

    2. ”Yksi näkökulma on myös, että monet kasvikemiallisista yhdisteistä suurina pitoisuuksina tosiaankin ovat myrkkyjä, mutta monipuolisesti saatuina pieninä pitoisuuksina tarjoavat tervettä haastetta elimistölle. Kasviksia monipuolisesti sisältävän ruokavalion terveyttä edistävät vaikutukset ovat siis sama asia eri mittakaavassa.
      Tämä ajatus vie aika tavalla pohjaa paleolta.”

      Hypoteesit siitä että esim kasvien sisältämät kemikaalit olisi tietyllä tasolla myos suojaamassa kasvia sitä syoviltä eläinlajeilta kuulostaa myos hyvinkin mahdollisilta ja loogisilta.

      Eli kasvi pystyisi ”kontrolloimaan” kemikaaliensa avulla myos sitä ravintonaan käyttävien eläinten populaatiota, rajoittamaan sivuvaikutusten kautta eläimen halua syodä ko kasvia tiettyä määrää enempää ja jottei ne soisi kasvia kokonaan pois?

      1. Vielä tähän jatkoksi että ”luonto” pyrkisi tällä tavoin ohjaamaan eläimiä syomään mahdollisimman laajasti eri ravinto-aineita eläinten saadessa siten laajemmin eri suoja-ravinteita laaajemmin/pienempiä määriä yksittäisiä/samoja kemikaaleja sekä mahdollistaisi suoja-ravinteiden synergian eli 1+1 olisi paremminkin 3 kuin 2?

  13. @Jussipussi: Tuommoisia tässä on tuumiskeltu. Mm. muuan antioksidanttitutkimus antaisi viitteitä juuri tuohon suuntaan.

    1. Kyllä esimerkiksi antioksidanttien kyky toimia toisensa ”virkistäjinä”/uudelleenaktivoijina kehon prosesseissa puhuu tämän puolesta.
      Ja jokasella antioksidantilla on silti on oma ”fingerprint” jotta mahdollisuus/joustavuus erilaisiin ”suojauskombinaatioihin” antioksdanttien yhdistelmillä.

  14. Ja tässä ei ole mitään (piilo)tarkoitusta suosia lihaa, mielestäni sen jatkuva päivittäinen nauttiminen ei oikein kuulosta järkevältä jos katsoo meidän ”ruoansulatus järjestelmän” rakennetta ja varsinkin jos vertaa siihen miten ja missä rytmissä esim kissaeläimet luonnossa saa saalista ja ruokailee. Monen päivän tauot lihan/ravinnon saannissa niillä ja ruoansulatus huomattavan erilainen, lihan sulatukseen optimoitu, ihmiseen verrattuna.

    1. No jos pyrkii runsasproteiiniseen ja -rasvaiseen ruokavalioon niin kylla lihaa on melko vaikea valttaakaan ellei sitten kittaa proteiinijauhejuomia. Itse uskon etta sellainen ruokavalio voi toimia hyvinkin kunhan se ei sulje pois suojaravinteita.

      Mirka, miksi mielestasi elimistoa pitaisi ”haastaa” nauttimalla pienia maaria eri kasvimyrkkyja? Mita se edistaisi, immuniteettiako?

      1. ”No jos pyrkii runsasproteiiniseen ja -rasvaiseen ruokavalioon niin kylla lihaa on melko vaikea valttaakaan ellei sitten kittaa proteiinijauhejuomia. Itse uskon etta sellainen ruokavalio voi toimia hyvinkin kunhan se ei sulje pois suojaravinteita.”

        Minä katsastelen tätä aisiaa enemmänkin adaptaation ja ruoansultusjärjestelmien kautta. Meidän suoliston pituus verrttuna lihansyojiin on huomattavasti pidempi ja ei oikein ole ”optimoitu” lihan ”sulattamiseen”, jos on jatkuvasti lihaa suolessa ”sulamassaa”, pitää miettiä mitä se tarkoittaa suoliston bakteerikannalle, ruoan läpimenoajoille suolessa, suolen paineelle millä voimalla sitä pitää siirtää suolessa jne ja mikä on esim mädättäjäbakterrien osuus / rooli pitkässä juoksussa…? Tämä on enemmän ns pohtimisen tasolla olevaa, syon lihaa mutta pyrin syomään sitä ”erikseen” ja en joka päivä. määrät on suht pieniä. Jos ajatellaan että ”joku jenkki” vetää kitusiinsa melkein kilon pihvin säännollisin väliajoin, vaikkakin energian määrä olis vielä jotenkuten normaaliuden rahjoissa, se pistää miettimään evoluutollisesti katsottunakin homman järkevyyttä..Ei ihmisen elimistollä ole ollut aikaa/mahdollisuuttaa adptoitua moiseen lihan mättoon?

      2. Nämä myrkky/hyodyllisyysjutut on niin specifisiä että ei ole muuta mhdollisuutta kuin yksitellen ymmärtää mekanistisesti yksittäisen molekyylin, mineraalin jne hyodyllisyys/myrkyllisyys ensin.

        Otetaan esimerkiksi Seleeni; hyodyllinen ja tarpeellinen 10-100 mikrogrammoillla/päivä. Mennään yli gramman tulee myrkylliseksi/päivä. Hyvin pieni määrällisesti on alue jossa toimitaan.esim Sinkki samoin, Rauta, Kupari, jne, vain suhteellisesti isommilla määrillä Ei ole muuta mahdollisuutta kuin tutkia ja ymmärtää yksitellen eri molekyylit , mineraalit? Arvaamisella ei pääse kovi pitkälle.

  15. Ilmeisesti. Näyttäisi myös mm. sekä ennaltaehkäisevän että torjuvan syöpiä usealla eri mekanismilla, samoin vaikutukset verisuonistoon. Lääke ja myrkkyhän ovat usein sama asia, annostus ratkaisee. (Jopa liika vesi tappaa liian suurena kerta-annoksena, ja happi se vasta myrkky onkin…)

    Mutta tuoreen lihan haitallisuuteen en vielä tällä näytöllä usko. Se on korkeintaan turhan helppoa ravintoa nuorille ja terveille. Kiinalaisessa perinteessä liha on annettu varsinkin vanhuksille tuohon helppouteen hyvin sopien.

Kommentointi on suljettu.