Ei menny ihan niinku Strömsössä, Look Ahead-tutkimus

Tunnette melkein kaikki tämän maailman mainettakin niittäneen kotimaisen diabeteksen ehkäisytutkimuksen, joka kantaa nimeä DPS. Aikoinaan jenkit teki lähes samanlaisen mutta nimesivät sen DPP:ksi. Sittemin samaan junaan ovat hypänneet japanilaiset ja intialaiset, ja aina vain sama tulos: esidiabeteksen kehittymistä tyypin 2 diabetekseksi voidaan ehkäistä kolmitahoisella ohjelmalla, jonka komponentit ovat suositusten mukainen ruokavalio, liikunnan lisääminen ja laihtumispyrkimys (Käypä Hoito-suositus).

Kaikki nämä tutkimukset ovat kuitenkin jättäneet avoimeksi kysymyksen: voiko tällä samalla reseptillä todistetusti estää tyypin 2 diabetikoiden riskiä sairastua sydäninfarktiin tai muihin sydän- ja verisuonisairauksiin? Tähän kysymykseen lähdettiin hakemaan vastausta ns. Look Ahead -tutkimuksessa, jossa oli  DPS- ja DPP-tutkimuksista tutut keinot käytössä. Kunnianhimo, optimismi ja tavoitteet olivat korkealla, ja niinpä tutkimuksesta tehtiin massiivinen.

Tutkimus ei ole saanut juurikaan näkyvyyttä Suomessa, mutta on merkittävä. Duodecim julkaisi asiasta yhden tiedotteen, joka on luettavissa myös Ylen nettipalvelussa (Laihdutusohjelmista ehkä luultua pienempi apu diabeetikolle).

Vertaan tässä kirjoituksessa Look Ahead -tutkimuksen menetelmiä ja tuloksia DPS-tutkimukseen.

Menetelmät

Look Ahead tutkimus oli laajempi ja pidempikestoisempi kuin DPS, ja se toteutettiin USA:ssa. Tarkempi menetelmien kuvaus alla olevassa taulukossa.

Look Ahead -tutkimuksen ruokavaliokuvaus löytyy vain tutkimuksen erillisestä protokollassa. Ruokavalioksi määriteltiin amerikkalaisen diabetessuosituksen mukainen ruokavalio. Lisäksi suunniteltiin kalorivaje yksilöllisesti.

”The recommended diet is based on guidelines of the ADA and National Cholesterol Education program and includes a maximum of 30% of total calories from total fat, a maximum of 10% of total calories from saturated fat, and a minimum of 15% of total calories from protein.”

Kuvankaappaus 2013-8-27 kello 9.08.48

Hoitoon paneutuminen oli mittavaa. Sellainen johon ei suomalaisessa terveydenhuollossa eikä missään muuallakaan kyetä (protokolla s.27). Ensimmäisenä vuonna jokaisella koehenkilöllä yhteensä 36 tapaamista asiantuntijan kanssa, joista osa ryhmätapaamisia. Toisena, kolmantena ja neljäntenä vuonna yhteensä 36 henkilökohtaista tapaamista (1 krt/kk) ja 36 muuta yhteydenottoa (soittoa tai e-mailia tms.). Viidennestä vuodesta eteenpäin mahdollisuus yhteen kuukausittaiseen tapaamiseen ja yhteen avoimeen ryhmätapaamisen kerran kuussa. Yhteensä siis vajaan kymmenen vuoden aikana vähintään n. 100 kontaktia asiantuntijaverkoston kanssa. Ei voi yrityksen puutteesta tutkijoita syyttää.

Kontrolliryhmällä oli vain 3 kontaktia (kaikki ryhmätapaamisia)/vuosi.

Ensimmäisen vuoden materiaaleja ja tapaamisten sisältöjä voi lukea täältä.

Ilmaista ruokaa ei jaettu koehenkilöille.

Tulokset

Tutkimus keskeytettiin ennenaikaisti 9,6 vuoden kohdalla, kun kävi ilmeiseksi, että tutkimuksen ensijaisissa päätetapahtumissa ei tule olemaan tilastollisesti merkitsevää eroa määrätyllä aikajaksolla (13,5 vuotta). Alla oleva kuva tutkimuksesta ensijaisen sydän- ja verisuonitapahtumien ilmaantumisen ajan funktiona. Kyse on sydänkuolemia ja infarkteja sekä rintakivun vuoksi sairaalahoitoon joutumista yhdistävästä mittarista ”composite endpoint”.

Kuvankaappaus 2013-8-27 kello 9.24.29
Ensijaisen päätetapahtuman (yhdistetty sydän- ja verisuonitautikuolleisuus ja -sairastuvuus) ilmaantuminen Look Ahead -tutkimuksessa. Lähde: Look Ahead Study Group. N Engl J Med. 2013 ;369:145-54

Missään mitatussa yksittäisissä sydän- ja verisuonitautitapahtumassa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Ei sydäninfarkteissa, ei aivohalvauksissa, ei sairaalahoitoa vaativassa rintakivussa.

Mistä homma sitten kiikasti? Siihen ei ole yksiselitteisiä vastauksia, mutta keskeistä lienee tutkittavien  hoitoon sitoutumisen heikkeneminen vuosina 4-10 huolimatta kaikesta yrityksestä.

Ensimmäisenä vuonna aktiiviryhmässä olleet laihtuivat n. 10 kiloa, viiden vuoden kohdalla laihtuminen oli enää n. 5 kiloa. Samaan aikaan myös kontrolliryhmä laihtui, mutta hitaammin. Ero  tutkimuksen lopussa ryhmien välillä oli 3 kiloa, joskin aktiiviryhmä oli laihtunut  6 %. Myös vyötärön ympäryksessä havaittiin sama kehitys. Aktiiviryhmä pudotti ensimmäisenä vuonna vyötäröltä n. 8 cm mutta sekin hyöty menetettiin vuosien saatossa siten että viimeisinä vuosina vyötärö oli enää 3 cm pienempi. Verensokerissa havaitiin samankaltainen kehitys. Ero aktiivi- ja kontrolliryhmän välillä HbA1c:ssä oli ensimmäisenä vuonna n. 0,6 % mutta vuodesta neljä eteenpäin ero oli tuskin 0,2 %:ia.

Muitakin selitysmalleja on. LDL-kolesteroli oli itseasiassa hitusen alempi kontrolliruokavalion aikana. Syyksi on veikattu sitä, että kontrolleille määrättiin enemmän statiineja (Look Ahead-pääkirjoitus). Kontrolliryhmälle määrättiin enemmän myös ACE-estäjiä ja muita sydän-/verenpainelääkkeitä. Myös insuliinin käyttö oli runsaampaa kontrolliryhmässä.

Suomalaisen DPS-tutkimuksen tavoite ei ollut ensisijaisesti sydän- ja verisuonitapahtumien selvittäminen, mutta niitäkin laskettiin jälkiseurannoissa. DPS:n tutkimuksen aktiiviryhmässä sydän- ja verisuonitautisairastuvuus tai -kuolleisuus ei ole havaittu eroa (Uusitupa et al. 2009). Myöskään DPS-tutkimuksessa ei ollut kolesterolissa eroa ryhmien välillä (Tuomilehto et al. 2001) .

Lisää tuloksia

Look Ahead -tutkimuksesta on myös raportoitu muita merkittäviä tuloksia. Ne perustuvat järkiään lyhempään seurantajaksoon eli neljän vuoden seurantoihin. On varsin tavallista, että massiiviset tutkimukset pilkotaan tällaisiin osajulkaisuihin.

Diabeteksen remissio 

Aktiiviryhmässä (”intensive lifestyle intervention ” -ryhmä) olleista 3-kertainen määrä saavutti diabeteksen remission (eli saavutti verensokeritason ilman lääkkeitä, joka ei ole enää luokiteltavissa diabetekseksi) (Gregg et al. 2012)

Kuvankaappaus 2013-8-27 kello 12.55.37
Remission saavuttainen osuus aktiivi- (Intensive…) ja kontrolliryhmässä (Diabetes support…). Lähde: Gregg et al. JAMA. 2012;308(23):2489-2496

Toimintakyky ja liikkuminen

Myös toimintakyvyssä ja liikkumisessa havaittiin eroja. Liikuntakyvyn heikkenemisen riski oli 48 % pienempi aktiiviryhmässä vs kontrolliryhmä, kun koko tutkimusjakso huomioitiin  (Rejeski et al. 2012).

Kuvankaappaus 2013-8-27 kello 12.52.53
Liikkumiskyky vaikeusasteittain Look Ahead -tutkimuksessa. Lähde: Rejeski et al. N Engl J Med 2012; 366:1209-1217

Uniapnea

Uniapnean esiintyminen remissio (eli häviäminen) oli kolme kertaa yleisempää aktiivihoitoryhmässä. Samoin apneoiden määrä yötä kohti väheni aktiiviryhmässä (ILI, kuvassa) ja lisääntyi kontrolliryhmässä (DSE). (Foster et al. 2009)

Kuvankaappaus 2013-8-27 kello 13.18.56
Painonmuutos tutkimusryhmissä ja hengityskatkosten määrä/tunti  (AHI) vuoden kohdalla. Lähde: Foster et al. Arch Intern Med. 2009;169:1619-26

Elämänlaatu

Aktiiviryhmässä mukana olleet henkilöt raportoivat myös selvästi enemmän elämän laadun kohentumista (Williamson et al. 2009)

Lopuksi

Aina ei mene niin kuin Strömsössä. Kauan odotetun tutkimuksen tulokset ovat pettymys.

On kuitenkin selvää, että liikunnan, laihduttamisen ja suosituksen mukaisen ruokavalion yhdistävällä elämäntapaohjauksella saavutetaan tyypin 2 diabeteksessa useita tuntuvia terveyshyötyjä, joskin sydäinfarktien ja aivoinfarktien väheneminen jäi toteen näyttämättä. Eipä silti, arggressiiviseen verensokerikontrolliin pyrkivä diabeteksen lääkehoitokaan ei ole aina sekään tuottanut selviä etuja (Accord, Advance ja VADT-tutkimukset).

Ymmärtääkseni Predimed-tutkimus on toistaiseksi ainoa satunnnaistettu primaaripreventiotutkimus, jossa on voitu elämäntavoilla (pelkällä ruokavaliolla)  vähentää sydän- ja verisuonitautisairastuvuutta tyypin 2 diabeetikoilla ja metabolisesta oireyhtymästä kärsivillä*. Siinä tutkimuksessa terveellisiä ruokia jaettiin ilmaiseksi koehenkilöille, kun taas Look Ahead-tutkimuksessa ei.

Look Ahead -tutkimuksessa ei verrattu erilaisten ruokavalioiden itsenäistä tehoa.

*) Yli 90 % potilaista kärsi lähtötilanteessa joko tyypin diabeteksesta tai metabolisesta oireyhtymästä. Predimed-tutkija Jordi Salas-Salvadó, henkilökohtainen tiedonanto.

Pääasialliset lähteet (muut vain linkkeinä)

The Look AHEAD Research Group. Cardiovascular effects of intensive lifestyle intervention in type 2 diabetes. N Engl J Med 2013;369:145-54.

Foster GD, Borradaile KE, Sanders MH, et al. A randomized study on the effect of weight loss on obstructive sleep apnea among obese patients with type 2 diabetes: the Sleep AHEAD study. Arch Intern Med 2009;169:1619-26.

Gregg EW, Chen H, Wagenknecht LE, et al. Association of an intensive lifestyle intervention with remission of type 2 diabetes. JAMA 2012;308:2489-96.

Rejeski,J, Ip E, Bertoni A et al. Lifestyle Change and Mobility in Obese Adults with Type 2 Diabetes
N Engl J Med 2012; 366:1209-121

Williamson DA, Rejeski J, Lang W, et al. Impact of a weight management program on health-related quality of life in overweight adults with type 2 diabetes. Arch Intern Med 2009;169:163-71.

Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344:1343-50

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia blogissani ja muualla

Does Look AHEAD Set Us Back? (David Katz, Yale)

New trial muddies the water about diet, exercise, and diabetes (Lewitte, Harvard)

NIH Trial Of Lifestyle Intervention For Type 2 Diabetes Stopped For Futility After 11 Years (Larry Husten , Forbes)

Uusi tutkimuskooste diabeteksen ruokavaliosta (oma)

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy -paljon on jo selvinnyt (oma)

20 thoughts on “Ei menny ihan niinku Strömsössä, Look Ahead-tutkimus”

  1. Olisikohan selitys niinkin yksinkertainen, että ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio nyt vaan ei ole optimaalinen ruokavalio?

    Siitä löytynee sitten useampia erilaisia näkemyksiä, että millainen ruokavalio sitten on…

    1. Arvatenkin. Tästäkin aiheesta voidaan vaihteeksi ;-)keskustella, mutta pidetään kommentit asiallisina, vältetään julistamista, jankuttamista ja lonkalta laukauksia. Tämä näin varotoimenpiteenä mahdollisille kommentoijille.

  2. Oma näkemykseni on, että suurin haaste tämän tyyppisissä tutkimuksissa on se, kuinka ihmiset noita ohjeita jaksavat noudattaa. Ohjeiden noudattaminen on haaste oli ruokavalio sitten vähärasvainen tai vähähiilihydraattinen. Ja toisekseen elämäntapaintervention mahdolliset vaikutukset voivat jäädä näkemättä lääkityksen vaikutuksien vuoksi.

    1. Juurikin näin. Voi toki olla, että osa ihmisistä kykenee noudattamaan paremmin vähärasvaisempaa ja osa vähähiilihydraattisempaa ruokavaliota. Tällaista mahdollista ihmisten preferenssiä tiettyä ruokavaliota kohtaan ei yleensä huomioida, vaan arpa (satunnaistaminen) pakottaa ihmiset sattumanvaraisesti jollekin tutkittavista ruokavalioista. Tässä tutkimuksessa ei ollut vaihtoehtoja, mutta tämä vain tällaisena yleisenä kommenttina.

      Jonkinmoinen ongelma tällaisissa tutkimuksissa on sekin, että miten nämä mahdolliset hyödyt realisoituvat tavanomaisessa terveydenhuollossa. Tarkoitan, että tuollaista 30 tapaamisen frekvenssiä/vuosi on aivan mahdoton toteuttaa perusterveydenhuollossa. Eikä ole ollenkaan sanottua, että esim.2-6 kertaa vuodessa tapaamisilla saavutettaisiin näinkään hyviä tuloksia.

  3. Kun metaboliseen oireyhtymään kuuluu matala HDL, kohonneet tryglyseridi arvot ja koholla oleva verensokeri, niin miksi rasvan käyttöä edes pitäisi rajoittaa ?

    Rasvan käyttöhän nostaa HDL kolesterolia, laskee triglyseri arvoja eikä nosta verensokeria.

    Rasvan käytön lisäämistä tässä kohtaa on pelätty sen takia, että se nostaisi riskiä sydänsairauksiin. Nyt kun vielä monet tutkimukset ovat osoittaneet, ettei suositusten mukainen ruokavalio ei ole suojannut diabeetikoita sydänsairauksilta, niin mikä on tämän hetken tutkimustiedon valossa paras syy sanoa diabeetikolle/metaboolikolle, ettei VHH:ta sovi kokeilla ?

    Mielelläni kuulisin parhaat perustelut.

    Voihan sitä VHH:takin viedä välimerelliseen suuntaan ja suosia oliiviöljyä ym. mutta empä nyt oikein löydä perusteita sillekään miksipä ei voisi suosia myös rasvaisia maitotaloustuotteita VHH:ta toteuttaessa.

    1. Rasvan käyttö nostaa HDL -kolesterolia ja laskee triglyseridejä, jos se korvaa hiilihydraattia. Tämä tarkennuksena.

      On todennäköistä, että edes Taubes ja Attia (NuSi) ei lähde koskaan tekemään pitkäkestoista VHH-tutkimusta tyypin 2 diabeetikoilla tämän tutkimuksen jälkeen (ei sen puoleen, ei löytyne riittävästi rahakaan). Kyllä se on niin ilmeistä, että ihmisten kyky noudattaa mitä tahansa ruokavaliota on suuri haaste. Tämä koskee aivan ehdottomasti myös VHH:ta. Jo kahden vuoden tutkimuksissa hiilareiden saanti on tasolla 35-45 E % loppuvaiheessa. Mitä sitten 10 vuoden tutkimuksessa?

      Uskon, että ruokavalion laadulla on tuloksiin vaikutusta, mutta keskeistä on kyllä se miten minkä tahansa terveellisen ruokavalion toteutumista voitaisiin käytännössä parantaa. Obesigeeninen ympäristö sisältää niin paljon houkutuksia ja päästää fyysisesti niin helpolla, että ilman sisäistä liekkiä on vaikeaa. Ja miten sytättää tällainen liekki?

  4. Ei kai täällä kukaan ole todennut, että VHH:ta ei voisi kokeilla. Pointti oli vain se, että myös VHH:n pitkäaikainen noudattaminen on useimmille hankalaa. Toisekseen liittyen tuohon tutkimukseen ja siihen valittuun ruokavalioon: Tutkimus aloitettiin vuosituhannen vaihteessa ja todennäköisesti suunniteltiin vuosia ennen sitä. Sen aikaiset näkemykset ovat varmasti vaikuttaneet, että millaiseen ruokavalioon on päädytty. Tutkittavathan olivat tyypin 2 diabeetikkoja ja ylipainoisia, koska paino on merkittävin taudin riskitekijä. Tutkimuksen pääpaino on ollut saada ihmiset laihtumaan. Itse en usko, että tulokset olisivat ratkaisevan paljon erilaisemmat, vaikka ruokavalio olisi ollut VHH.

  5. Miksi kaikki väittävät, että VHH:n noudattaminen olisi hankalaa? Kun vaihtoetoina ovat insuliini + verenpainelääkitys + kolesterolilääkitys kaikkine sivuvaikutuksineen ja toisaalta täysin lääkkeistä vapaa hoito VHH:lla, niin ruokavalion noudattaminen onkin yllättävän helppoa.

    1. Ei tuo nyt pelkästään vhh:n ongelma ole, vaan terveellisten ruokavaliomallien ylipäätään. Onhan tämä nähty esim. Reijon täällä esittelemissä pidemmissä (yli 12 kk) vertailevissa tutkimuksissa riskimarkkerien kohdalla kerta toisensa jälkeen: paino kääntyy taas nousuun ja hyödyt jäävät odotettu pienemmiksi.

      Vaikka tilanne olisi ym. kaltainen (useita terveysongelmia ja lääkitystä), niin ruokavalion noudattaminen ei ole tutkimuksissa eikä väestötasolla helppoa. Valitettavasti. Hienoa toki olisi mikäli olisi.

  6. Vhh:n noudattamismotivaatiota saattaa heikentää se, että siinä on panostettava ruoanlaittoon enemmän kuin virallisten suositusten mukaisessa hiilihydraattipainotteisessa ruokavaliossa. Jos ei ole kokkauskipinää, into laantuu kun uutuudenviehätys laimenee.

    Leipä ja peruna ovat vaivatonta syömistä, joka maistuu samanlaisena joka päivä. Vhh-kasvislisukkeet vaativat näihin verrattuina paljon enemmän vaivaa, ja yleensä halutaan myös vaihtelua.

    Toisaalta vhh:n sokerimittarilla mitattavat tulokset kannustavat jatkamaan. Meillä on deekakkonen jaksanyt pysyä vhh:lla jo monen vuoden ajan eikä aio ruveta riskeeraamaan sokeriarvojaan jatkossakaan.

    1. Minusta tuntuu, että olet varsin oikeassa. Voileivät on helppoa ruokaa väsyneelle mielelle iltaisin. Voileivän syöminen jää monille kuitenkin päälle, ja ns. ilta-aikaiseen voileipäralliin (minulle uusi termi, lainattu Hanna Partaselta). Päällä on oletava tietysti hyvää juustoa, levitettä, leikkeleitä ja sopivan maukasta juomaa.

  7. Kun se vaan suurimmalle osalle ei ole. Sinulle ja monille tällä ja vastaavilla foorumeilla pyöriville varmasti ei. Ravitsemusaktiiveille terveellinen ruokavalio ja terveet elintavat on tärkeysjärjestyksen kärkipäässä, joten keinoja painonhallintaan ja terveyden edistämiseen jaksetaan hakea ja mikä tärkeämpää, niitä jaksetaan noudattaa. Isolle osalle näin ei kuitenkaan ole ja osittain siitä syystä he ovat ylipainoisia ja esim. päätyneet ko. tutkimuksen tutkittavaksi. Monille elämässä elintavat jäävät muiden asioiden jalkoihin, varsinkin elämän ruuhkavuosina.

    1. No voi ny…
      VHH kokkaaminen on helppoa, siihen käy ihan tavalliset ruuat varsinkin jos hiilihydraatit tiputetaan jonnekkin 20% kohdalle kokonaisenergiasta. Riittää, ettei suosi pasta/riisi/perunaruokia ja jättää leivän vähemmälle ja korvaa sen vaikka kanamunilla, ja erillaisilla maitotuotteilla(niistäkin valiten…)

      -Peruskeitot voi tehdä pienemmällä perunamäärällä ja lisätä kasviksia. (lika, kala, nakki, poro ym….)
      – salaatit (kala, kana, liha)
      – kaalin käyttö (kaalilaatikko, kaalikeitto NAM)
      – paistokasvikset ja vähän yrttejä sekaan
      – kasvisgratiinit on sairaan helppoja ja niitä saa pakastealtaista jos ei itse jaksa tehdä
      – kasvisröstit ym. (saa myös pakastealtaista)
      – lisää riisin sekaan kasviksia (helppoa kuin mikä)
      – Makkaroistakin kannattaa ostaa niitä joissa hiilareita vähän
      – leikkeleet, juustot OK
      – Maustaa itse rahkan/jogurtin, saa marjojakin enemmän sekaan.
      – vähentää oluen ja makean siideri/lonkun, sekä limujen/mehujen juontia
      – jättää leivonnaiset ja pullat minimiin
      – jättää karkit, sipsit/nachot minimiin, tee itse popcornia kattilassa pienen öljyn kera (kattokaapa nachojen ja sipsien energiamäärää, voittaa puhtaan sokerin) teko kestää 2-3 min.
      – jne

      Ruuanlaittoon ei mene sen enempää aikaa, kyse on vain viitsiikö tehdä itse vai ostaa einesruokaa ja lämmittää mikrossa…väittäisin että omatekemä tulee halvemmaksi ja tietää mitä syö. Ei ole vaikeata, pieniä asioita. Sisäluku tuoteselosteesta tai http://www.fineli.fi sivuilta riittä. Ja Halu syödä maukkaampaa, eihän riisi, peruna, pasta maistu miltään.

      Eihän se yksi leipä paha ole, päälle vaan tarpeeksi täytettä, kunhan leipämäärä pysyy kohtuudessaä. Kaikkea pitää jonkun verran sallia, muutenhan ei ruokavaliota pystytä noudattamaan, sehän tiedetään….

      1. Teme, jos lukisit listaa ns. jojolaihduttajan silmin, niin huomaisit että se helppous onkin valitettavan kaukana siitä millaista se elämä on tähän asti ollut.

        Toisekseen, hh:n tiputtaminen 20% kohdalle on osoittautunut pidemmissä tutkimuksissa (Shai, Foster jne.) likipitäen mahdottomaksi saavuttaa. Ehkä johonkin 40% päästään.

    2. Mielestäni ainut todellinen keino vaikuttaa merkittävästi ”isoihin massoihin” olisi tehdä epäterveellinen ruoka/”nautintoaineet” lainsäädännöllisesti ei kannattavaksi business mielessä.

      Nyt tilanne on juuri toisinpäin ja sihen ei mitkään ”ryhtiä nyt porukat” huutelut merkittävästi auta.

      Missä on ne ”päättäjät” jotka sen rajun muutoksen pystyisi tekemään businekseen perustavassa taloudessa, ei missän?

  8. ”Rasvan käyttö nostaa HDL -kolesterolia ja laskee triglyseridejä, jos se korvaa hiilihydraattia”

    Jooh, tästähän VHH kuitenkin pitkälti nimenomaan on kyse.

    Kyllähän elämäntapojen(mukaan lukien ruokavalion) muuttaminen pysävästi on epäilmättä haaste aina, on kyseessä sitten mikä tahansa ruokavalio.

    VHH:n hyvä puoli on se, että sillä saa yleensä heti alkuun nopeasti näkyviä tuloksia, joka antaa varmasti lisämotivaatiota alkuun. Pidemmällä aika välillä sitten saattaa tulla ongelmia pitäytyä ruokavaliossa. VHH ruokavaliolla kuitenkin tähdätään hyvään kylläisyyden tunteesen, ja se on lähtökohtana mielestäni hyvä ajatus.

    Lääkäreillekin sysäisin jonkin verran vastuuta, sillä melko helposti lähdetään lääkkeet edellä hoitamaan elämäntavoista johtuvaa sairautta. Kokonaisvaltaisempaa otetta tarvittaisiin lääkäreiltä, tässä tullaan siihen perus ongelmaan, hoidetaan pääasiallisesti oireita. Hyvän lääkärin pitäisi mielestäni panostaa voimakkaasti potilaan motivointiin elämäntapojen muuttamiseksi – selittää myös miten sairaus etenee ja auttaa täten potilasta ymmärtämään miten tärkeää elämäntapojen muutos on.

    Jaakon kommenttiin ”Ei kai täällä kukaan ole todennut, että VHH:ta ei voisi kokeilla”.

    Joo ei täällä ole nyt kukaan sellaista esittänyt, mutta onhan tämän tyyppiset kommentit aika tyypillisiä niin diabetesliiton kuin THL:nkin suunnalta, toki media usein vielä maustaa kommentteja. Nykyisen tutkimustiedon valossa ei ole mitään syytä pitää VHH:ta mustalla listalla.

  9. Mielenkiintoinen tulos! Myönnän heti alkuun, etten mennyt kiireiltäni lukemaan (vielä) noita linkkejä itse tutkimukseen/ protokollaan mutta muutamia ajatuksia heräsi jo tästä.

    Ensinnäkin täytyy muistaa, ettei tulosta saa pitää pelkästään pettymyksenä vaikka tutkijoiden odotukset tuloksesta varmasti jotain muuta olivatkin. Tämähän antaa erittäin arvokasta osviittaa terveydenhuollolle siitä, kannattaako päätä hakata seinään turhantyyppisellä ohjauksella ja eväitä (tulevan ja olemassa olevan tiedon ohella, ei yksittäisenä tutkimuksena) miettiä, millainen ohjaus toisi hyötyjä parhaiten ja motivoisi elämäntapahoitoon tuon 4-10 vuoden jälkeenkin.

    Itse olen ryhmäohjauksen vankka kannattaja, joten luonnollisesti näen tässä ituja sen suuntaiseen, että tuo 3 kertaa vuodessa ryhmässä voisi oikeasti olla tehokkaampaa (siis myös potilaalle!) kuin tiheä yksilöohjaus. Mitä olette mieltä? There’s no support like peer support, vai mites se menee? 🙂 Oliko niin, että interventioryhmällä ei ensimmäisen 5 vuoden aikana ollut ryhmätapaamisia?

    Mitäs muuten nämä ryhmätapaamiset kontrolliryhmässä (jota muuten myös interventoitiin näillä ryhmätapaamisilla) käsittelivät? Kuinka moni interventioryhmästä oikeasti käytti tuon 5 vuoden jälkeen ”mahdollisuutta” osallistua ryhmään tai saada muuta asiantuntija-apua, oliko raportoitu?

    1. Sosiaalinen tuki on tärkeää (kts. vastaukseni Jaakon viestiin), ja siten ryhmäohjaus voi olla laajassa skaalassa parempaa. Tässä tutkimuksessa oli kyllä sekä ryhmiä ja yksilötapaamisia uskaltaisinko sanoa: järkyttävän paljon. Jossain vaiheessa on myös pakko tehdä stoppi, ei käytännön elämässäkään ihmisiä voi kovin montaa vuotta erilaissa ryhmissä pitää mukana (raha, kiinnostus, resurssit jne).

      Sisällöt löytyy ainakin osittian tuolta protokollasta ja Look Ahead kotisivuilta. Linkit kirjoituksessa.

  10. Voi olla väärässä, mutta kun jossain vaiheessa perehdyin laihdutuksiin, niin tärkein tekijä oli se, että kontakteja ylipäätään oli. Ei näyttänyt olevan juuri väliä, että olivatko kontaktit yksilö- vai ryhmätapaamisia tai vaikkapa puhelimitse hoidettuja. Luulen, että tuossakin on yksilöiden välisiä eroja – voin kuvitella, että esim. kaikki miehet eivät ole nii-iin innoissaan ryhmätapaamisista. Osa puolestaan varmasti on.

    1. Tätäkin on tutkittu oikein systemoidussa katsauksessa :-). Kontaktien määrällä on merkittävä osuus. Merkittävimmät tekijät yleensä ovat:
      – Kontaktien määrä ja frekvenssi tutkijoihin
      -Yhdenaikainen liikunta- ja ruokavalioneuvonta
      -Selkeästi määritellyt käyttäytymisen muuttamistekniikat
      -Sosiaalinen tuki
      -Selvä suunnitelma, miten muutokset viedään arkipäivään pitkällä aikavälillä

      Greaves et al. Systematic review of reviews of intervention components associated
      with increased effectiveness in dietary and physical activity interventions. BMC Public Health 2011, 11:119

Comments are closed.