Voi ja kolesteroli ennustaa sydäninfarktia kuopiolaistutkimuksen mukaan

kirjoittanut | 21.09.2013 | Blogi, Uutiset | 43 Kommentit

Eilen julkaistiin Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus, jonka mukaan runsaasti voita käyttävillä miehillä on suurentunut riski sairastua sydäninfarktiin. Kyse on etenevästä väestötutkimuksesta nimeltä Sepelvaltimotaudin vaaratekijät, SVVT (Voutilainen et al. 2013).

Kuvankaappaus 2013-9-20 kello 16.09.29

Keskimäärin 73 g voita (ylin neljännes kuvassa) päivässä käyttävillä oli 65 % suurempi riski sairastua sydäninfarktiinkun kuin eskimäärin  5 grammaa käyttävillä. Muiden neljänneksien välillä ei eroa löytynyt. Tutkimuksen seuranta-aika oli 16 vuotta ja siihen osallistui 1981 henkilöä. Aineistossa ilmaantui 378 infarktia.

Voipaketti

Suomalaistutkimuksen mukaan voipaketti viikossa on ehdottomasti liikaa (73 g*7= 511 g eli ~ 500 g voipaketti)

Voin syöjien energiansaanti oli myös yli 600 kcal suurempaa kuin vähäisesti voita käyttävien. Ruisleipää voin käyttäjät söivät 78 g/pv enemmän ja heidän kuidun saantinsa oli suurempaa. Voin käyttäjät söivät vähemmän marjoja, kasviksia ja hedelmiä sekä saivat vähemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja (=omega-3 ja -6 rasvahappoja). Merkille pantavaa on voin syöjien erittäin runsas tyydyttyneen rasvan saanti kokonaisuudessaan 21,6 E %, josta voin käyttö selitti hiukan yli puolet (12,3 % laskujeni mukaan). Voin syöjät saattoivat käyttää runsaasti myös makkaroita ja lihajalosteita runsaan tyydyttyneen rasvan saannin perusteella (tämä on minun tulkinta, eikä lue tekstissä). Mainitsen tämän siksi, että etenevien väestötutkimuksien meta-analyysin makkarat ja muut lihajalosteet näyttävät lisäävän sepelvaltimotaudin riskiä, kun taas tuore punainen liha ja maitotaloustuotteet ei (Micha et al. 2012, Soedamah-Muthu et al. 2011)

Kuvankaappaus 2013-9-20 kello 14.25.20

Kokonais- ja LDL-kolesteroli olivat korkeammat runsaasti voita syövillä. HDL-kolesteroli oli matalampi (!) voita runsaasti syövillä henkilöillä. Tupakointi oli yleisempää voita syövillä, mutta verenpaineessa ja painoindeksissä ei ollut eroa. Sukurasite sydänsairauksien suhteen oli alhaisempi voin syöjillä. Voin syöjillä oli alhaisempi sosioekonominen status ja he käyttivät vähemmän statiineja.

Kalan, sokerin, prosessoidun lihan ja punaisen lihan käyttöä ei raportoitu, eikä siten ole myöskään huomioitu vakioinneissa eli tuloksien tulkinnassa.

Tutkijat vakioivat tuloksensa (pyrkimys häivyttää virhelähteet) iällä, painoindeksillä, verenpaineella, tupakoinnilla, hapenottokyvyllä, sosioekonomisella statuksella, alkoholilla, energian ja PUFA:n saannilla, rukiin ja kasvisten, hedelmien sekä marjojen saannilla (malli 2). Lisäksi he huomioivat erikseen myös LDL-kolesterolin (malli 3) ja statiinilääkityksellä (malli 4).  Statiinilääke ei modifioinut tuloksia, mutta seerumin kokonaiskolesteroli modifioi.

Lisäksi tutkijat vakioivat tulokset myös hiilihydraattien saannilla; hiilihydraateilla vakiointi ei muuttanut havaittua yhteyttä. Hiilihydraatit eivät siten selittäneet tuloksia.

Konteksti

Tämän tutkimuksen vahvuus on kotimainen aineisto. Tutkimus on väestötutkimuksien kastissa kovinta luokkaa eli etenevä, prospektiivinen. Ruuankäyttö selvitettiin neljän päivän ruokapäiväkirjanpidolla. Otos on vedetty väestöstä, eikä siis ole minkään hyvin tarkasti valikoituneen interventiotuktimuksen väestö.

Tutkimus ei kuitenkaan ole luonteltaan satunnaistettu interventiotutkimus, jollaisen syy-seurausselitysarvo on vahvin. Kuten tutkijat toteavat sekoittavien tekijöiden mahdollisuus on pidettävä mielessä vakioinneista huolimatta. Yksittäisen väestötutkimuksen yläpuolelle yleisesti ottaen kohoaa niiden meta-analyysit ja systemoidut kirjallisuuskatsaukset. Voin käytön yhteydestä sydäninfarktien ilmaantumiseen ei ole etenevien väestötutkimuksien meta-analyysiä. Myöskään voin käytön ja sydänkuolemaan yhteydestä ei ole meta-analyysiä. Sen sijaan voin käytön ja kokonaiskuolleisuuden yhteydestä on O’Sullivanin meta-analyysi (2013), ja sen mukaan voin käyttö ei lisää, ei vähennä kokonaiskuolleisuutta (lue tästä).

Kuopiolaistutkijat erittelevät diskussiossa satunnaistettujen rasvanvaihtokauppatutkimuksien tuloksia. Tällaisten tulokset ovat jossakin määrin ristiriitaisia, ja niistä on esitetty viimeisen kolmen vuoden aikana neljä eri lopputuloksiin päätynyttä meta-analyysiä (1,2,3,4). Loppupäätelmien erilaisuus selittyy sillä, mitä tutkimuksia jätetään pois analyysistä ja sillä mitataanko kuolemaan johtavia sydäninfarkteja, yleensä sepelvaltimotaudin ilmaantumista vai sydän- ja verisuonisairauksien yhteenlaskettua ilmaantumista (aivoinfarkti, sydäinfarkti ja rintakipu yhteenlaskettuna).

Uusi yhteisanalyysi vahvistaa, kolesteroli on riskitekijä

Ajoittain esitetään, että kolesteroli ei olisi sydän- ja verisuonitautien riskimarkkeri. Tuore erittäin laaja 123 etenevää väestötutkimusta kattanut yhteisanalyysi (pooled analysis) kertoo siitä, miten tunnetut riskitekijät vaikuttavat sepelvaltimotaudin riskiin (Singh et al. 2013). Poimin tästä laajasta kaikille ilmaisesta katsauksesta kolesteroliarvojen vaikutuksen suhteessa muihin riskitekijöihin. Valikoin tulokset kolmesta eri ikäluokasta. Nuoremmissa ikäluokissa riskitekijölllä on suuri merkitys kun taas esim. yli 75-vuotiailla niillä huomattavasti pienempi ennusarvo. SVVT-tutkimuksessa osallistujat olivat keskimäärin 52-53 -vuotiaita.

Kuvankaappaus 2013-9-21 kello 10.18.09

Kunkin riskitekijän aiheuttama sepelvaltimotaudin riskin lisäys (1=riski ei muutu, 2=riski kaksinkertaistuu). Kaikki esitetyt luvut ovat tilastollisesti merkitseviä. Lähde: Singh GM, et al. The age-specific quantitative effects of metabolic risk factors on cardiovascular diseases and diabetes: a pooled analysis. PLoS One. 2013 Jul 30;8(7):e65174

Kuten tämän tuloksista näkyy kokonaiskolesteroli on yleisesti käytössä olevista riskitekijöistä vahvin erityisesti nuorimmassa ikäluokassa, mutta eläkeiän kynnyksellä lihavuus ja myös systolinen verenpaine ajaa kolesterolin ohi. Eläkeiässä kaikilla riskitekijöillä näyttäisi olevan lähes yhtä suuri vaikutus. Toki vanhemmissa ikäluokissa tuloksia selittää mm. piilevät sairaudet (jotka laskevat painoa ja kolesterolia sekä verenpainetta).

Tämä vankka, uusi meta-analyysi osoittaa, että kokonaiskolesteroli on selvä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.

Lopuksi

Äskettäin julkaistu 123 kohortin yhteisanalyysi selvästi osoittaa, että kokonaiskolesteroli on vahva sydäninfarktin riskitekijä. Voi taas nostaa kokokonaiskolesterolia, eikä sen ”kyljessä” liiku mitään sepelvaltimotaudin kannalta erityisen terveellistä. Ehkä hieman yllättävää kolesterolin osalta tässä tutkimuksessa on, että 68 grammaa suurempaan voin keskimääräiseen käyttöön (73 g vs 5 g) liittyi vain 0,37 mmol/l korkeampi kokonais- ja 0,36 mmol/l korkeampi LDL-kolesteroli. Itse olisin olettanut suurempaa vaikutusta, esim. Palomäki et al. tutkimuksen perusteella.

Voi saattaa olla haitallisempaa valtimoille kuin vaikka juusto tai rasvainen jogurtti. Rasvainen jogurtti tai juusto saattaa nostaa kolesterolia huomattavasti, mutta maitohappobakteerit, K-2-vitamiini, ACE-estäjän kaltaiset peptidit, B12-vitamiini ja heraproteiini saattavat kumota joitakin tyydyttyneen rasvan haittoja maitotaloustuotteiden kohdalla. Tätä havaintoa puoltaa Patterson et al tutkimus (2013). Pattersonin tutkimuksessa kokonaismaitoataloustuotteiden käyttö liittyi vähäisempään sydäninfarktin ilmaantumiseen, ja amerikkalaisessa de Oliveira et al.(2012) tutkimuksessa sepelvaltimotaudin riski oli pienempi niillä joiden tyydyttynyt rasva oli lähtöisin maitotaloustuotteista. Sen sijaan punaisesta lihasta ja makkaroista tullut tyydyttynyt rasva lisäsi selvästi sepelvaltimotaudin riskiä de Oliveiran tutkimuksessa.

Kuopiolaisten tutkimustulos on linjassa em. ruotsalaisen etenevän väestötutkimuksen kanssa, jonka mukaan leivän päällä käytetty voi lisää sydäninfarktin riskiä naisilla (Patterson et al. 2013).

Kuopiolaistutkimuksen lopussa on osuva kaneetti:

”Tämän tutkimuksen mukaan runsas voin käyttö lisää keski-ikäisten suomalaisten miesten sydäninfarktiriskiä. Voin käyttöä ei tarvitse lopettaa kokonaan, mutta on tärkeää välttää ylilyöntejä jatkuvissa käyttömäärissä ja muistaa pehmeiden rasvojen tärkeys.”

Sydänterveydestään huolehtivan kannattaa voin lisäksi lisäksi kiinnittää huomiota makkaroiden, pekonin ja muiden prosessoitujen lihajalosteiden käytön rajoittamiseen.

Ps. Jos rasvatieto kiinnostaa, olen juuri julkaissut e-Kirjan rasvoista Varpu Tavin kanssa. Kirjan nimestä huolimatta pääpaino kirjassa on rasvojen terveysvaikutuksissa.

Lähteet

Voutilainen S, Nurmi A, Virtanen J, Mursu J, Tuomainen T. Voi ja sydäninfarktiriski. Suomen Lääkärilehti. 2013;38: 2351-2357.

Aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani:

Eikö rasvainen juusto nostakaan LDL -kolesterolia?

Kolesterolia vähentävä ruokavalio Käypä Hoito-suosituksen 2013 mukaan

Uudet eurooppalaiset dyslipidemian hoitosuositukset ja ravinto