Miksi punaista lihaa, makkaraa ja muita lihajalosteita kannattaa vähentää?

Viime viikolla ilmestyneissä uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa tähdennetään ensi kertaa punaisen lihan ja lihajalosteiden (prosessoidun lihan) käytön vähentämistä. Aiemmin on ollut tapana suosittaa vähärasvaisia lihalaatuja, ottamatta juurikaan kantaa siihen, syömmekö liian paljon lihaa ylipäätään.

Punainen liha on pitkään onnistunut pääsemään kuin koira veräjästä. Amerikkalaisissa vuonna 2011 julkaistuissa ravitsemussuosituksissa ei edelleenkään pyydetä vähentämään punaisen lihan käyttöä, vaikka amerikkalaiset käyttävät selvästi enemmän sitä kuin me Suomessa. THL:n johtajat eivät ole oikeastaan koskaan ottaneet julkisuduessa selvästi kantaa punaisen lihan kuluttamiseen ja terveyteen. Sydänliiton suosituksessa 2010 ei suositeta punaisen lihan tai lihajalosteiden käytön vähentämistä.

Karppaajat ja paleoruokavalion kannattajat ovat suorastaan hellineet lihaa. Monet vaihtoehtoiset ravintoasioita usein julkisuudessa kommentoivat henkilöt kuten Paula Heinonen ja Matti Tolonen ovat myöskin päästäneet punaisen lihan vähällä. Syyttävä sormi on osoittanut yleensä muualle (riippuen väittämien esittäjästä): sokeriin, viljaan, D-vitamiiniin tai tyydyttyneeseen rasvaan.

blind spot
Onko punainen liha ollut ”terveyspiirien” sokea piste?

Selvän poikkeuksen edelliseen on tehnyt syövän hoidon asiantuntijat ja -järjestöt. Vuonna 2007 julkaistussa Maailman Syöpätutkimussäätiön suosituksessa ja massiivisessa kirjallisuuskatsauksessa yksilötasolla suositellaan enintään 300 gramma punaista lihaa viikossa, ja prosessoitua ei lainkaan. Vastaavasti väestötason enimmäissuositus viikkoa kohden on 500 grammaa punaista lihaa.

Toki, viime aikoina on ollut uutisointia ja kirjoittelua punaisen lihan ja prosessoidun lihan vaikutuksista terveyteen. Ehkä lopulta aika on kypsä ja tutkimusnäyttö riittävää, että johtavilla tasoilla ja ruohonjuuritason liikkeissä otetaan selvästi kantaa liian punaisen lihan ja prosessoidun lihan käytön vähentämiseksi?

Suomalaiset kuluttavat ravintotasetietojen mukaan n. 1,1 kiloa punaista lihaa ja prosessoitua lihaa viikossa, siis tuplat syöpäasiantuntijoiden suosituksiin nähden.

Oheisessa kuvasarjassa esitän tutkimuskoosteiden eli meta-analyysien tuloksia punaisen lihan ja lihavalmisteiden vaikutuksista terveyteen. Kyse ei ole vain suolistosyövästä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ole syytä minkäänlaiseen ylireagointiin punaisen lihan osalta. Kohtuullinen käyttö voi hyvinkin lisätä mm. monien nuorten naisten hyvinvointia (vähemmän anemiaa jne.), pienten lasten ja vanhusten ravitsemustilaa sekä urheilijoiden palautumista sekä mahdollisesti suorituskykyä.

Lisäksi runsaalla kasvisten, marjojen, hedelmien sekä kuitupitoisten viljojen käytöllä voidaan ehkäistä ainakin joitakin runsaan lihan kulutuksen haittoja.

46 thoughts on “Miksi punaista lihaa, makkaraa ja muita lihajalosteita kannattaa vähentää?”

  1. Itse syön paljon punaista lihaa siksi, koska se nyt vaan tuntuu toimivan ravintona oikein mainiosti. Keho tykkää.

    En ole lainkaan huolissani noista tutkimuksista, jotka viittaavat punaisen lihan vaarallisuuteen, koska ne vaikuttavat olevan aika tarkoitushakuisia ja liioiteltuja. Esimerkiksi vaikka tuolla slaideissakin mainittu TMAO-riski. Jos kerran se on merkittävä syy lihan välttämiselle, niin eikö se olisi myös silloin vielä merkittävämpi syy monien kalojen välttämiselle, koska ne lisäävät TMAOn määrää moninverroin enemmän?

    http://www.westonaprice.org/blogs/cmasterjohn/2013/04/10/does-carnitine-from-red-meat-contribute-to-heart-disease-through-intestinal-bacterial-metabolism-to-tmao/

    Toki liiallinen raudansaanti voi olla ihan oikea riskitekijä, mutta sitä voi ilmeisesti minimoida käymällä luovuttamassa verta. Eikä lihaa tarvitse kärventää, vaan sen voi kypsentää miedolla lämmöllä tai keittämällä (kuten itse melkein aina teen), jolloin potentiaalisesti vaarallisia yhdisteitä ei synny. Tällaisilla yksinkertaisilla kikoilla voi siis vähentää mahdollisia lihansyönnin ongelmia. Kannattaisi mieluummin kertoa ihmisille niitä kuin pelotella huonolaatuisten tutkimusten riskiväitteillä.

    1. Perustelisitko miksi ne ovat tarkoitushakuisia ja liioiteltuja?

      Pointti TMAO:n osalta on minun mielestäni se, että niillä jotka eivät syö lihaa juuri lainkaan on sellainen suoliston bakteerikoostumus (mikrobiomi), että TMAO:ta ei synny karnitiinista eikä lesitiinistä; olipa se lähtöisin kalasta, kananmunasta tai lihasta. Kiinnostavaa tässä on se, että liha todella vaikuttaa suoliston mikrobeihin epäedullisesti. Kts. esimerkiksi ”Suoliston mikrobiomi kiihdyttää ateroskleroosia” Endokrinologi, tutkija Heikki Koistisen pääkirjoitus asiasta Lääkärilehdessä.

      Se on muuten jännä ilmiö, että heti puolustaudutaan ja puhutaan ”pelottelusta tai demonisoinnista”, kun oma näkökulma kohtaa kritiikkiä. Sokeriteollisuuden edustaja puhuu sokerin demonisoinnista, karppaaja puhuu tyydyttyneen rasvan demonisoinnista, paleon kannattaja niin puhuu punaisen lihan vaaroilla pelottelusta. Riskien kertomisesta tulee pelottelua ja demonisointia, vaikka taustalla olisi millainen tutkimusnäyttö. Mielikuvilla hämmentämistä sanoisin.

      Harvardin pitkäaikainen professori, joiden mukaan maailman vaikutusvaltaisin ravitsemustieteilijä, totesi jokin aika sitten katsausartikkelissaan: “Red meat should be consumed only occasionally and in low amount if at all”

      Tässä on kyse siitä, että ihmisten, ja erityisesti ravintoasioiden kanssa työssään toimivien, on hyvä ymmärtää millainen näyttö tämän aihepiirin takana on. Päättäköön jokainen ihan sitten omassa päässään mitä syö ja mihin uskoo.

      1. Kuinkahan nopeasti suoliston bakteerikanta mahtaa muuttua epäedulliseen suuntaan lihansyönnin takia ja miten runsasta lihan syöntiä se vaatii? (En tiedä löytyykö vastaus tuosta Heikki Koistisen kirjoituksesta, jota en pääse lukemaan ilman tunnuksia…)

        Ajattelen tässä lähinnä itseäni, koska olin aikoinaan vuosia vallan syömättä punaista lihaa, mutta muutama vuosi sitten aloin syömään sitä uudestaan mm. lievän aneemisuuden vuoksi.

      2. Minähän siis olen ihan amatööri näissä jutuissa. Siksi en myöskään osaa sanoa, millainen tutkimus on kovaa tiedettä ja millainen ei. Aika hyvin kuitenkin pääsee laadusta jyvälle, jos koittaa löytää kritiikkiä erilaisia tutkimuksia kohtaan. Jos kritiikki vaikuttaa pätevältä – kuten esimerkiksi linkkaamani Masterjohnin juttu – niin jätän kiltisti huomiotta koko tutkimuksen.

        Tämän takia olen päätynyt siihen, että keskityn pääasiassa katsomaan vain yksilötason tuloksia. Amatöörin on ihan turha yrittää saada mitään kokonaisvaltaista kuvaa muodostettua nykytieteen perusteella. Eri suuntiin viittaavia tutkimuksia on vaikka kuinka eikä niistä ota mitään selvää, mikä on kunnolla tehtyä ja mikä ei.

        Ratkaisu on siis tarkastella, miten erilaiset yksilöt reagoivat erilaisiin ruokavalioihin tai ruoka-aineisiin. Biohakkeriskene on kovassa nousussa nykyään ja uskoisin sen kautta tulevan vähitellen paljon kovempia tuloksia kuin mihin nykyiset ravitsemustiedeinstituutiot kykenevät.

        Ehkä punainen liha todellakin osoittautuu huonoksi ravinnoksi. Mutta niin kauan kun en pysty omaa kehoani testaamalla osoittamaan tätä, aion jatkaa lihan syöntiä. Tähänastisten kokemusten perusteella se vaikuttaa olevan erinomaisesti toimivaa ravintoa, ja se on pääasia. Jos joskus keksin paremman ruoka-aineen, voin kyllä heivata lihat pois vaikka samantien, mitään aatteellista pakkoa minulla ei ole lihansyöntiin.

        Demonisointi on ikävää silloin, jos sille on heikot perusteet, eli ”tehdään tikusta asiaa”. Etenkin punaisen lihan osalta näin tuntuu käyvän usein, esimerkkinä vaikkapa juuri tuo TMAO-tutkimus.

        Onhan se ihan pätevä hypoteesi, jos oletetaan lihan karnitiinin lisäävän TMAO:n määrää. Mutta tämä ei tee vielä siitä totta, vaan asia täytyy testata käytännössä. Ja jos Masterjohnin juttua on uskominen, näin on myös tehty. Tulokset eivät kuitenkaan osoittaneet, että punainen liha (beef) olisi nostanut merkittävästi TMAO:n määrää, vaan se jäi alhaisemmaksi kuin esimerkiksi porkkanalla, kukkakaalilla, leivällä tai sienillä. Ja mikä oleellisinta, lihan lukemat jäivät murto-osaan monista merenelävistä.

        Jos tästä huolimatta pelotellaan, että punainen liha aiheuttaa TMAO:n kautta sydänsairauksia, niin kyllä minä sen lasken aika selvästi perusteettomaksi demonisoinniksi.

      3. Luettuani Reijon kalvosarjan ymmärrän hyvin Samulin ärtymyksen pelottelusta. Reijolla on ilmeisesti sattunut jokin erhe, koska varmaan me kaikki olisimme jo suorasäärisiä, jos ne kalvot pitäisivät paikkansa. Yksi pieni pihvi ei voi lisätä 45% riskiä sairastua syöpään (verrattuna siihen että en olisi sitä syönyt). Itse olen elämäni aikana syönyt varmaan tuhansia pihvejä enkä ole vielä kuollut, vaikka riski on tuon mukaan lisääntynyt kymmenillä tuhansilla prosenteilla. Ja tähän vielä päälle kaikki muut riskit, mitä se pieni 100g pihvi aiheuttaa.

      4. Samulin viestissä tiivistyy juurikin tämä nykypäivän dilemma. Vaikka 95 % tutkijoista olisi yhtä mieltä jostain asiasta niin se ei riitä kansakunnalle, koska jostain löytyy se yksi tutkija tai lääkäri joka on ottanut tehtäväkseen lytätä aiemman tutkimusmassan rusinat pullasta kriitikillään. Jokainen voi sitten valita juuri sen kriitikon joka sopii yhteen omien kokemuksien ja oman ideaalin kanssa.

        Masterjohnin kritiiikissä on hyviäkin pointteja, mutta kokonaisevidenssistä hän ei kauheasti piittaa. Väestötutkimukset lyttää tyystin, ja sen sijaan koe-eläintutkimuksilla kyllä perustelee mielellään.

        Suositukset perustuvat systemoituihin katsauksiin juuri siksi, että niiden avulla pyritään päättelemään aiempien tutkimuksien yhteisvaikutus, näin pestään pois mahdollinen yhden tutkimuksen ”outlier” vaikutus.

      5. Ari, kyse on suhteellisen riskin noususta (ei absoluuttisesta). Suhteellisten riskien esittäminen on vallalla oleva tapa esittää riskien vähentymistä tai lisääntymistä. Se antaa helposti liioittelevan kuvan, siitä olen yhtä mieltä.

        Ajattepa jos vaikka suolistosyöpää esiintyisi 10 henkilöllä 10 000:sta ja 120 g punaista lihaa nostaisi esiintyvyyttä aina 2,8 henkilöllä per 10 000, niin suhteellinen riski olisi lisääntynyt juuri tuon 28 %. Absoluuttinen riski sen sijaan noussut vain 0,028 %. Kyse on siis siitä, miten paljon ko. sairautta (tapahtumia) esiintyy jossakin ajassa tietyssä ihmisjoukossa, ja miten paljon sairastuminen lisääntyy prosentuaalisesti vertailutasoon verrattuna. Absoluuttisia riskejä käytetään kun verrataan esim. NNT-lukuja ja kustannusvaikuttavuutta, muuten ne ovat hyvin vähällä käytöllä.

        Edellä mainitut luvut eivät ole todellisia, vaan demo-tarkoituksessa jotta absoluuttisen riskin lisäyksen ja suhteellisen riskin lisäyksen ero valkenisi.

        Mielelläni korjaan virheet jos sieltä sellaisia löytyy.

      6. Noh, tiede ei ole kuitenkaan demokratiaa, jossa enemmistön mielipide määrää totuuden. Siksi en yleensä välitä siitä, kuinka suuri enemmistö jonkun faktan takana on, vaan kuinka hyvin se on perusteltu.

        Kuten tuossa aiemmin sanoin, minua kiinnostaa ensisijaisesti se, mikä toimii käytännössä. Eli mikä saa oikeassa elämässä yksilöt terveemmiksi?

        Laajat väestötutkimukset eivät kovin usein auta yksilöä erityisen tehokkaasti. Ne kertovat vain, miten millaisia muutoksia isoissa massoissa voi olettaa tapahtuvan. Ne ovat siis hyviä ainoastaan hypoteesien luomiseen, eikä niistä yleensä kannata vetää johtopäätöksiä yksilötason suosituksia varten.

        Tieto siitä, että jokin ruoka-aine saattaa vuosikymmenten kuluessa ehkä mahdollisesti aiheuttaa hieman kohonneen riskin johon sairauteen, ei auta minua kovinkaan paljon optimoimaan terveydentilaani nykypäivänä. Vasta sitten siitä alkaa olla hyötyä, kun tutkimusta tarkennetaan ja etsitään se varsinainen vaikutusmekanismi. Tällöin saadaan tietää täsmälleen, mikä se oikea haitta on ja miten se voidaan estää.

        Tässä on siis jonkinmoinen paradigmaero. Ravitsemustiede keskittyy tällä hetkellä enemmänkin isoihin kokonaisuuksiin ja jättää yksilöt huomiotta. Itse olen huomattavasti enemmän esimerkiksi Seth Robertsin linjoilla:
        The unreasonable effectiveness of my self-experimentation (Medical Hypotheses 2010)

      7. Ymmärrän Samulin pointin. Ihmiset eivät ole tutkimuksien keskiarvoja eikä niitä pitäisi silla lailla kohdellakaan.

        Kuitenkaan tiede ei ole vielä esimerkiksi punaisen lihan kohdalta niin kypsä, että voisimme sovittaa omalla päättelykyvyllämme ja erilaisin kokein ihmisille yksilöidyt sopivat annokset esim. ravitsemusterapeutin vastaanottotyössä. Totta kai hahmottelemme sopivaa lihan käyttöä ravitsemustilan, sairauksien, ruuankäyttötottumusten ja mieltymyksien pohjalta.

        Olen ollut huomaavinani, että kun kirjoittelen siitä mitä suurissa massoissa ihmisille näyttää tapahtuvan, niin ruokaan liittyvä asia saatetaan ottaa hyvin henkilökohtaisesti, omakohtaisesti. Nämä ovat näitä tilastofaktoja jotka eivät aina käänny yksilön kohdalla faktaksi. Tästä on hyvä esimerkki esim. ruisleipä. Kyllä sen sisältämät kuidut ja fenoliset yhdisteet ovat eduksi suurelle joukolle, mutta vähemmistölle (5 %?) se tuo tuskastuttavia oireita aiheuttavaa (ripuli, kipu, turvotus, ilmaivaivat). Silloin pitää osata myös joustaa ja laskea irti ajatuksesta, että ruisleipää on kaikkien pakko syödä. Eikä punainen liha ole tässä suhteessa sen erilaisempi juttu. Jotkut hyötyvät sen käytön lisäämisestä.

  2. Meillä naisilla (12v – 65 v) tuota luonnonmukaista verenluovutusta on kerran kuussa keskimäärin, joten meille naisille tuskin on huolta liiasta raudan saannista…:) useimmiten päinvastoin..ja liha on tässä tapauksessa tärkeää, broilerinlihasta tuskin saa samaa määrää rautaa kuin naudanlihasta???
    Mutta miksi näissä lihakeskusteluissa niputetaan kaikki ”punainen” liha yhteen? On varmaankin kuitenkin eri asia syökö esim. poroa, lammasta, nautaa, hirveä tai possua.
    Tai että syökö kinkkuleikettä, pekonia, grillimakkaroita, nakkeja? Ja edelleenkin pitäisi huomioida myös se mitä lihan kaverina syödään…syödäänkö hampurilaissämpylää vai kukkakaalia…näilläkin kun on loppupeleissä eroa.

    1. Hyviä pointteja. Tietääkseni punainen liha niputetaan yhteen, koska luomulihan käyttäjiä on niin vähän, ettei sitä voida analysoida etenevistä väestötutkimuksista. Suomessa luomulihan kulutus on aika vähäistä alle 2 % kaikesta. Mutta kyllä luomuliha voi olla terveellisempää, näyttöä ei vain vielä ole juurikaan.

      Brolerin lihassa rauta: 0,7 mg/100 g, naudanliha 2,6 mg/100 g, lohi 0,4 mg /100 g, sianliha 0,8 mg/100g

      1. Reijo, kalvo 19

        Olisi mielenkiintosta nähdän nämä ”listattuna rinta rinnan” vertailukelpoisina lukuina kaikkien yleisten lihalaatujen kesken.

        Voisi katsoa korreloisiko ”yhteenlasketut riskipisteet” ko listasta ja todetut riskit per ”lihatyyppi” ?

        Kala olisi hyvä olla mukana vertailussa myös.

        Huomiona, noin 20 g päivä prosessoitua lihaa näyttää olevan hieman parempi kuin ei ollenkaan prosessoitua lihaa….

        yli 20g päivä, riskit selkeästi kasvaa…

        http://www.biomedcentral.com/1741-7015/11/63/figure/F1

        Löytyykö vastaavaa kuvaajaa punaisesta lihasta?

  3. Prosessoidun liha käytön rajoittamisessa olen samoilla linjoilla. Näyttö vaikuttaa melko selkeältä, ja niiden käyttöä lienee järkevää rajoittaa.

    Toisaalta missä kulkee prosessoimattoman lihan ja ns. tuoreen lihan raja ? Tuorekaan liha ei vielä ole tae vapaasti laiduntavan karjan lihasta. Kuitenkin ymmärrän myös jossain määrin punaisen lihan rajoitus suosituksen, sillä suosituksen voi nähdä perustuvan näihin prospektiivisiin tutkimuksiin, joita Reijokin on tässä esitellyt. Kuten jo aikaisemmissa blogi osioissa tullut esille, niin RCT näyttöä kyllä kaivattaisiin aiheesta, sekoittavia tekijöitä voi joka tapauksessa olla vakioinnista huolimatta.

    Kuuma peruna mielestäni tässä punaisenlihan keskustelussa silti on se, että onko ihminen itse pilannut punaisen lihan ja tehnyt siitä epäterveellisen ? Onko punainen lihan epätervellisyys seurausta huonosti ruokituista elukoista, liiallisesta prosessoinnista, huonoista valmistus tavoista vaiko oikeasti siitä, että laadukaskaan punainenliha ei sovi suurina määrinä ihmisille ?
    Kuitenkin, suurin osa väestöstä syö juuri prosessoitua ja heikosti ruokittujen elukoiden lihaa.

    Maitotalous tuotteet nostaisin kuitenkin suurimmaksi kysymysmerkiksi näissä suosituksissa.
    Itse kylläkin kaipaisin perusteluja sille miksi normaali rasvaiset maitotaloustuotteet pitäisi vaihtaa rasvattomiin ?
    Löytyykö tälle nyt oikeasti tieteellisiä perusteita, vai onko vain enempi jäännettä ylenpalttisesta rasvan pelosta ?
    Tuskimpa vaan on hyvä vaihtaa vaikkapa luonnon jugurttia, 0% rasvaa sisältävään sokerilla höystettyyn jugurttiin.

    1. Someonen kanssa samaa mieltä siitä, että tehomaatalous heikentää lihan laatua (GMO-rehut ja ylenmääräinen antibioottien käyttö; onneksi ei vielä meillä Suomessa) sekä siitä, että suositus vähärasvaisista maitotaloustuotteista ei ehkä ole kovin oikeaan osunut. Tätä todistaa jo Reijon kalvosarjan 3. kalvo, jossa viitataan maitotuotteiden kylläisyysvaikutukseen ja painonhallintaan. Tutkimus oli tehty täysrasvaisilla meijerituotteilla: ”Suggestive evidence was found for a protective role against increasing weight from whole grains, cereal fibre, high-fat dairy products”.

    2. Biisonin ja naudan lihalla tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että lihalaaduila on jotakin merkitystä. Rautaan liittyvä ongelma liittyy kai kaikkiin punaisiin lihoihin, joskin porsaassa on jonkin verran vähemmän rautaa kuin naudassa.

    3. Maitotuotteiden kohdalla kannattaa huomata, että suuret kohorttitutkimukset taitavat pääsääntöisesti olla ajalta jolloin rasvattomia maitotuotteita ei ollut olemassa/käytössä nykyiseen tapaan. Näin ollen vertailu ”täysrasvainen vs rasvaton” ei niiden kohdalla kovinkaan kattavasti selviä.

      Toisekseen, maitotuotteiden välillä on eroja. Hapanmaitotuotteet kuten jugurtit eivät näytä olevan verrattavissa esim. voihin terveysvaikutusten suhteen. Tästä on Reijon ohella kirjoitellut mm. Juhana Harju.

      En myöskään näe mielekkäänä lähestyä asiaa ”joko tai” kantilta. Vaikkapa raejuusto ja maitorahka ovat vähärasvaisia, mutta hyvin proteiinipitoisia (plussaa painonhallinnassa, ainakin useimmille) ja helppoja käyttää. Jos niitten ohella haluaa käyttää vaikka juustoa niin lienee molempi parempi.

  4. Löysin äskettäin muutamia mielenkiintoisia tutkimuksia, joissa on käsitelty sitä, miten heterosyklisten amiinien (joka on yksi punaisen lihan haittatekijä) muodostumista voidaan vähentää lihassa. Erilaiset mausteet, kuten rosmariini ja valkosipuli, tai esim. olut/valkoviinipohjaiset marinadit, joihin on sekoitettu ko. mausteita, voivat vähentää heterosyklisten amiinien muodostumista merkittävästi. Tässä muutamia esimerkkejä tutkimuksista:

    http://1.usa.gov/195viZ7
    http://1.usa.gov/15exvC8
    http://1.usa.gov/16raahu
    http://1.usa.gov/19rG9AM
    http://1.usa.gov/26Gz9
    http://1.usa.gov/179UVGk

  5. On hyvä että tästä on alettu saamaan kunnon näyttöä että punaisen lihan syönti aiheuttaa terveysriskin. Ihmiset hyökkää tiedon niskaan kun se aiheuttaa niin vaikean dilemman omia ravintotottumuksia, mielitekoja ja muotidieettejä uhaten. ”Ja minähän en usko”…. mentaliteetti kukoistaa entistä jyrkemmin sen sijaan että suhtauduttaisiin tietoon objektiivisemmin, otettaisiin kantaa omiin tapoihin ja elämäntyyliin sekä lähdettäisiin tekemään tarvittavat muutokset siltä pohjalta. Syö makkaraa ja lihaa niin paljon kuin haluat, oma on vastuusi lopputuloksesta. Toivottavasti sukulaiset tulevat sairaalaan katsomaan kukkakimpun kanssa lohduttaen kun terveys brakaa. Voi myös valita ihan rehellisesti ja aidosti kunnon terveyden. Älä seuraa ravinnon asiantuntijoita jos ravinto ei kiinnosta vaan satsaa aikasi makkarateollisuuden mainoksiin tai liity vaikka metsästysklubiin ja hirvien perässä juoksuun ase kourassa jos se tuntuu niin valtavan ”luonnolliselta”. Onnea vaan kaikille ja hyvää terveyttä!

  6. Niin kauan kuin GMO-puljut saavat häärätä vapaasti ja työntää glyfosaattia soijaan ja BT-bakteerimyrkkyä maissiin, joita molempia käytetään sekä ihmisten että eläinten rehuna, pidän lihan syöntiä tähän verrattuna täysin vaarattomana – edellyttäen tietenkin, että syötävä eläin ei ole näillä aineilla kyllästetty. Jopa Suomessa uhkaa syntyä tilanne, että ruokapakkauksissa kielletään mainitsemasta onko eläin syönyt GMO-vapaata rehua. Tämä on jo totta broilerintuotannon osalta. Tsekatkaa YLE:n sivuilta.

  7. Pari kysymystä:

    Ovatko tutkimustulokset prosessoimattoman naudanlihan suhteen eronneet Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa?

    Minkälaisia eroja on naudanlihalla ja porsaanlihalla? Löytyykö molemmista samat mekanismit, jotka mahdollisesti voisivat kasvattaa terveysriskiä? Possulla on ainakin paljon parempana pidetty rasvahappokoostumus.

    1. Possulla on tosiaan parempi rasvahappokoostumus. Lisäksi naudanlihan suurempi hemirautapitoisuus saattaa olla ”tylympi” suoliston bakteereille.

      Tiedetään että runsas naudanlihan käyttö ajaa alas ainakin bidobakteereita suolistosta ihmisessä. Hemiraudan hemi lisää Bacteroides-suvun bakteerien määrää paksusuolessa ja vähentää Firmicutes-abkteerien määrää koeläinkokeessa. Samassa eläinkokessa Gram-negatiivisten bakteerien määrää lisääntyi hemin vaikutuksesta ja siten Gram-negatiivisten bakteerien erittämän endotoksiinin LPS:n määrän arveltiin liisääntyvän (LPS on inflammaatiovälittäjä).

      Prosessoimattoman lihan vaikutuksia Euroopassa ja Amerikassa en tiedä vertaillun. Tästä on kyllä keskusteltu useamman kerran, mutta pitäisi varmaan olla tutkimusdataa että voisi jotain selviä johtopäätöksiä tehdä. Amerikkalaista lihaa kyllä pidetään huonona monissa alan piireissä. Amerikkalaisen lihan huono maine voi olla yksi syy siihen, miksi punaisen lihan käyttöön on suhtauduttu aika lailla sallivasti monessa maassa huolimatta vuosia kertyneestä näytöstä. Mutua.

      1. Muistelin, että EPICissä olisi ollut jotain dataa, ja PubMedistä pullahtikin tällainen:

        Meat consumption and mortality–results from the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition
        http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23497300

        Punaisella lihalla ei ollut yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen mutta prosessoidulla lihalla oli.

        Onkohan Euroopassa ollut muita isoja kohortteja, joissa tätä on tutkittu?

      2. EPIC lienee suurin Eurooppalainen kohortti, eikö siinä ole yli 0,5 miljoonaa ihmistä? EPIC:ssä punainen liha näyttäisi lisäävän tyypin 2 diabeteksen, ruokatorven ja mahalaukun syövän riskiä

  8. Onpas Iiralta kova mileilpide. Ei tämä asia ole niin kiveen hakattu, ja on myös ihmisiä, jotka sairastuvat ravintosuosituksia noudattamalla. Itse olin sellainen, ja sukulaiset kävivät kukkakimpun kanssa katsomassa. Suosittelen luettavaksi ruotsin SBU:n äsken julkaisema raportti ruokavaliosta ja liikalihavuudesta.

  9. Punaisen lihan omega6/omega-3-suhde

    Reijo, kun nyt mainitsit minut oikein nimeltä, kirjoitan kommentin. Esität diassa 19 biokemiallisia syitä väestötutkimuksissa havaituille punaisen lihan aiheuttamille terveysongelmille. Minusta missasit (kuten myös
    Fogelholm ja Somppi missasivat kumpikin äskeisessä Stream-ohjelmassa) tärkeän syyn siihen, miksi runsas punaisen lihan syönti näyttää lisäävän eräiden syöpien riskiä väestötasolla.

    Tämä syy on entistä epäedullisemmaksi muuttunut lihan omega-6/omega-3-suhde. Siitä kirjoitettiin Espanjassa jo vuosia sitten, kun sikäläisissä tutkimuksissa kävi ilmi, että lehmien (ja sikojen) ruokinta on muuttunut ja se nostaa lihan omega-6-pitoisuutta ja alentaa omega-3:a. Kuten tunnettua, omega-6-rasvahapot ovat proinflammatorisia ja karsinogeenisia, ainakin liikaa nautittuina (suhteessa omega-3:een).

    Uusi kiinalainen tutkimus osoittaa, että Kiinassa tuotetussa ja kiinalaisten syömässä sianlihassa on 6-23 kertaa enemmän omega-6:tta kuin omega-3:a. Omega-6-pitoisuudet vaihtelevat 290 ja 1600 mg:n välillä per 100 g ja omega-3-pitoisuudet 46–96 mg/100 g. Suhde on siis pienempi kuin 5:1 (suositus). Ei ihme, että kiinalaisetkin ovat alkaneet sairastua ns. elintasosairauksiin. Lihan syönti on lisääntynyt elintason kohotessa. Joka viides diabeetikko on kiinalainen.

    Miten voitaisiin kompensoida lihan aiheuttama omega-6/omega-3-epätasapaino? Yksinkertaisesti lisäämällä rasvaisen kalan syöntiä ja nauttimalla ruoan lisänä omega-3-rasvahappoja (siis pihvin lisänä), jolloin omega-6/omega-3-suhde korjaantuu tehokkaasi ja turvallisesti. Silloin ei tarvitsisi välttämättä jättää punaista lihaa syömättä. Onhan se parhaita proteiinin lähteitä (noin 35 g/100 g). Porteiini on erityisen tärkeää ikääntyville, joiden tarve on noin 80 g päivässä. Sitä on vaikea saavuttaa noudattamalla uusia pohjoismaisia ravintosuosituksia, jotka painottavat niin kovasti kasviksia, hedelmiä ja marjoa. Niissä ei ole proteiinia juuri nimeksikään.

    Raudan aiheuttamaa hapetusstressiä voidaan ehkäistä, vaimentaa ja hillitä antioksidanteilla, esimerkiksi karnosiinilla, joka torjuu mm. AGE-tuotteita.

    Yu M, Gao Q, Wang Y, et al. Unbalanced omega-6/omega-3 ratio in red meat products in China. Journal of Biomedical Research. 2013;27(5):366-371.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24086169

    1. Voi olla että lihan arakidonihappo on enemmän pro-inflammatorista kuin linolihappo, joka puolestaan ei nosta ihmiskokeissa inflammaatiomarkkereita (systemoitu RCT review). En usko oikein tähän omega-6 ja inflammaatiojuttuun lainkaan. Suomalaisten omega-6 rasvahappojen saanti on muuten alhaisimpia koko Euroopassa FAO:n tilastojen mukaan. Finravinto 2007:sä se oli alle 5 E%, kun yleinen nettirummuttus väittää sen olevan 10-15 E %. Muut perustelut skeptisyydelleni löytyvät ravinto ja tulehdus kirjoitusarjani osasta 2.

      Siitä olen kuitenkin yhtä mieltä, että omega-3 rasvahappoja on hyvä saada enemmän rasvaisista kaloista, saksanpähkinöistä, pellavatuotteista ja rypsiöljystä.

      1. Jyväskylän ja Helsingin yliopsitoissa mitattiin taannoin opiskelijoiden seeumin arakidonihapon ja EPAn suhde (AA/EPA), ilman mitään ravintolisien nauttimista. Kummassakin tutkimuksessa tulos oli keskimäärin 7–8:1. Sama tulos saatiin myös toisessa Jyväskylän yliopisotn mitauksessa 10-vuotiailla lapsilla. Yksilölliset erot olivat suuria, siellä oli jopa 15-20:1 -lukemia. Nämä ovat minusta vaarallisia suhteita tulevan terveyden kannalta. Aina ei pidä toijottaa keskimäräisiä tuloksia.

        Reijon kommentti, että rypsiöljy muka antaisi hyvin omega-3:a, on minusta kummallinen, sillä rypisölj11y antaa biologisesti 20 kertaa enemmän omega-6:tta kuin omega-3:a.

        Uusi kanadalainen raportti valaisee mitä haittaa suuresta omega-6/omega-3-suhteesta voi olla immuunijärjestelmälle.

        Botta AM, Chan Y, Gibson DL, Ghosh S. High Omega-6:Omega-3 PUFA Impairs Macrophages Response to Infection and Inflammation. Canadian Journal of Diabetes. 2013 Oct;37S4:S64. doi: 10.1016/j.jcjd.2013.08.193.

      2. Tämä omega 6-rasvoilla korostaminen on aika lailla turhaa Suomessa, jossa saamme siis linolihappo n. 4 E % kokonaisenergiasta. Klassisissa rasvanvaihtotutkimuksissa linolihapon saanti on ollut n. 12-16 E % ja silti niissä tuli meta-analyysien mukaan niukasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Suurin osa tutkimuksista päättyi tasapeliin. Jos linolihappo olisi sellaista myrkkyä kun esität olisi raatoja tullut kasapäin näillä henkilöillä jotka lähes joivat auringonkukkaöljyjä ja muita linolihappoöljyjä tutkimuksissa. Niin ei käynyt.

        Olisiko sinulle Matti jotain sanottavaa varsinaisesta aiheesta eli punaisesta lihasta sinänsä ilman omega-6 rasvahappoja ja omega-3 supplementtipuffia?

      3. Reijo, olivatko mainitsemasi rasvanvaihtotutkimukset ajallisesti niin pitkä, että runsaasti linolihappoa syöneitä olisi ehtinyt ”kuolla läjäpäin”? Mitkä olivat vaikutusjaksot? Olivatko tutkimukset suomalaisia?

      4. Tunnet varmaan vastaukset kysymyksiisi. Kyse on muutamia vuosia kestäneistä tutkimuksista (2-6 vuotta tyypillisesti). Tyypillistä käytännön syistä johtuen on, että satunnaistetut tutkimukset kestävät muutaman vuoden rara- ym. resurssisyistä ja toisaalta ihmisten halukkuudesta roikkua tutkimuksissa mukana johtuen. Juuri tämän vuoksi tarvitaan myös etenevien väestötutkimuksien tuloksia, jotka ovat useammin yli 10 vuoden mittaisia.

        Tutkimuksista oli vain Mielisairaalatutkimus suomalainen.

  10. Reijolla taitaa olla kehittymässä Jussi Riekkimäinen vegaaniagenda. Ainakin tästä liha, paleo ja karppaus pakkomielteestä voisi sellaista päätellä.

    1. Minusta karppaus on poikkeuksellisen hyvin tutkittu juttu laihdutuksen osalta ja sillä pitäisi olla paikkansa lihavuuden hoidossa. En kuitenkaan näe mitään ideaa painottaa punaista lihaa ja voita karpatessa tai paleossa. Perusteita, niitä olen kyllä käynyt läpi monesti. Painostabiilissa tilanteessa pitkäkestoisia karppaustutkimuksia tai paleotutkimuksia ei ole.

      Mutta hei, heti jos kelkka kääntyy, ja alkaa tulla dataa joka osoittaa punaisen lihan olevan runsaasti käytettynä terveellisempää kuin muut proteiinin lähteet (valkoinen liha, kala, äyriäiset, pähkinät. palkokasvit ja maitotaloustuotteet) niin kyllä siitä rupean kirjoittelemaan minäkin.

  11. lihasika: Jussi ja Reijo vain analysoivat parasta tämän hetkistä tietoa ja tekevät päätelmiä sen pohjalta. Objektiivisesti ilman pakkomiellettä puolustella omaa näkemystään.

  12. Reijo eikös olisi tasapuolista huomioida Ruotsin SBU:n äsken julkaisemaa raporttia ruokavaliosta ja liikalihavuudesta, Yleensä tartut vastaaviin raporteihin/analyyseihin kiitettävästi, mutta jostain syystä tämä ei saa huomiotasi?

    1. Olen kirjoittanut aika monesti karppausta koskevista laihdutustutkimuksista, joita SBU on käynyt läpi. Heidän johtopäätökset ovat aika lailla yhtä minun aiempien johtopäätösteni kanssa: karppaus laihduttaa nopeasti, laihdutustutkimuksissa ei ole tullut huolestuttavia riskejä ilmi ja erot karppauksen ja vertailuruokavalion välillä häviävät pidempikestoisissa tutkimuksissa. Nämä seikat on osoitettu useissa aiemmissa meta-analyyseissä (joita olen useita referoidut). Aino selvä merkittävä uutinen on, että tämä tulee nyt viranomaispuolelta. Kyse on siis edelleen laihdutustutkimuksista jotka eivät ole mukana ravitsemussuosituksien valmistelutyössä.

  13. Australiasssa muuten ilmestyi uudet ravitsemussuositukset alkuvuodesta tänä vuonna. Siellä on lihantuottajilla vahva asema niinkuin Jenkeissäkin. Australian suosituksessa nuoria naisia pyydetään lisäämään punaisen lihan käyttöä kun taas miehiä vähentämään.

    Jenkeissä punaisen lihan annettiin olla rauhassa uusissa suosituksissa, ja tästä esim. Harvard parahti: ”Why is to hard to say: Eat less red meat

  14. enemmän kiinnostaisi tietää muista terveyttä edistävistä/heikentävistä elämäntavoista jotka samalla kuluttavat runsaasti punaista lihaa tai prosessoituja lihatuotteita. Näitä huonoja elämäntapoja lienee enemmän näissä molemmissa ryhmissä, arvaisin että prosessoiduissa vielä enemmän, tupakointi, liikkumattomuus, runsas alkoholin käyttö jne…

    1. Varmaan täältäkin löytyy osa selitystä. Sama koskee tosin tyydyttynyttä rasvaa ja vähäkuituista ruokavaliota. Paljon tyydyttynyttä rasvaa käyttävillä on usein kehnommat elämäntavat kokonaisuudessaan.

  15. Denise Minger puhelee täällä punaisesta lihasta: http://www.youtube.com/watch?v=VaEBMoHFrQA.

    Ekat 8 minsaa on perustuttua kauraa historiasta, mutta sen jälkeen ihan freesiä näkökulmaa mielestäni.

    Ehkä tärkeimpänä viestinä se, että nykyisin syödään melkein yksinomaan eläimistä ”muscle meatia” eikä juurikaan eläinten elimiä, jotka toisaalta ovat erittäin ravinnerikasta ravintoa.

    ”Ennen aikaan” syötiin koko elukka, nykyisin vaan maukkaimmat fileet. Tämä aiheuttaa hänen mukaansa epäbalanssia eri aminohappojen saannissa.

    Yhdeksi ongelmaksi hän nostaa lihan(muscle meat) korkean metioniini tason, joka johtaa sitten taas korkeampiin homokysteiini tasoihin. Toisaalta punaisen lihan välttämisen sijaan hän tarjoaa ratkaisuksi koko eläimen syöntiä(lisää elimiä), jotta saataisiin aikaan hyvä balanssi eri aminohappojen välillä.

    Mites muuten syödäänkökähän tuolla Aasian suunnalla nykyisinkin vähän monipuolisemmin tuota lihaa ? Eikös Reijo twiittaillut tässä taannoin jostain meta-analyysista Aasian suunnalta, joka antoi lihan käytön suhteen hieman ristiriitaisia tuloksia(punaisen lihan käytöllä oli negatiivinen korrelaatio sydäntautiin)….voisiko monipuolisempi lihan käyttö siellä päin selittää osin tulosta ?

    Tokihan lihakulutus on siellä keskimäärin selkeästi alempaa kuin vaikka jenkeissä, mutta tulipahan mieleen…

    1. Hyvä kun mainitsit tuon metioniinin. Siinäkin voi olla jotain perää (kuopiolaistutkimus aiheesta). Itse en oikein innostu sisäelimien syönnistä. Useimpien ravintoaineiden saanti on jo erittäin hyvällä tasolla suomalaisilla, tarvitsemmeko todella lisää kaikkia sisäelinten erittäin runsaslukuisia hivenaineita ja vitamiineja (sekä raskasmetalleja). Itse on ole yksioikoisen More is better ajattelun kannattaja.

      Kyllä, tviittasin ja kirjoitin myös lyhyesti tässä kirjoituksessa Aasialaisten tilanteesta. Ko. meta-analyysi koski vain kuolemia (ei siis sairastumisia, josta suurin osa diojani on). Aasiassa lihan käyttö on n. 20-50 % siitä mitä meillä länsimaissa. Naudanlihan käyttö oli esim. Kiinassa vain 10 % USA:n naudanlihan käytöstä per capita. Samaisessa metassa analysoitiin myös kalan ja kanan käyttö. Yllättävää kyllä kalan käyttö näytti lisäävän miesten syöpäkuolleisuutta. Kallistun sille kannalle, että punainen liha ei ehkä ole ongelma ellei sitä ole runsaasti ruokavaliossa (kuten länsimaissa on). Aasialaisten ruokavalio ja elintaso on kokonaisuudessaan aika erilainen kun meillä länsimaissa.

      Voi hyvinkin olla niin, että jos on puutteellinen ravitsemus niin punainen liha tuottaa parempaa terveyttä. Joka tapauksessa tässä jonkinasteinen ristiriita suhteessa eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin väestöihin verrattuna, se on totta.

  16. Reijo, meneekö pahasti aiheen sivuun, jos muutama sana täysjyväviljoista ? Kirjoituksesi keskittyy punaiseenlihaan, mutta toisaalta kirjoituksen taustalla on uudet ravitsemussuositukset, jotka hehkuttavat myös täysjyväviljan puolesta.

    Tässä taannoin lueskelin Antony Colpon vuodatusta täysjyväviljoista (http://180degreehealth.com/2013/09/healthy-grains-part-ii) .

    Hänen näkemyksensä mukaan kun ne eivät ole juuri parempia kuin puhdistetut viljatkaan. Colpo tyylilleen uskollisesti dissaa väestötutkimuksia(ovatpa sitten prospektiivisia kohortteja tai eivät), ja toisaalta esittelee täysjyväviljojen kannalta vähemmän imartelevaa RCT näyttöä.

    Löytyykö tietoa, että onko täysjyväviljojen terveysnäyttö pitkälti prospektiivisten studien varassa ? Vai jättääköhän Colpo mainitsematta merkittäviä täysjyväviljoja puoltavia RCT tutkimuksia.

    Tietysti sitten löytyy niitä moni muuttujaisia RCT tutkimuksia, joissa täysjyväviljat ovat mukana…

    1. Kyllä sitä RCT:näyttöä on. Esim. tässä katsauksessa erikseen RCT ja kohortti metat. Taulukko 5 ja sitä ennen teksti. Toisaalta painonhallintaa koskevissa melko lyhytkestoissa RCT-tutkimuksissa ei eroa ole löytynyt (meta).

Comments are closed.