Kehno ruokavalio on sairauksien ja kuolemien keskeisin vaaratekijä

Tämän kirjoituksen viesti on lyhyt. Yhdysvaltalaisen laajan selvityksen mukaan kehno ruokavalio on eniten sekä kuolemia että sairauden leimaamia vuosia aiheuttava riskitekijä. Taakse jäävät tupakka, liikunnan puute ja alkoholilla läträäminen (vähättelemättä näitä).

” In this analysis, the aggregate of the 14 subcomponents of diet is a more important factor associated with disease burden than either physical inactivity or high BMI. The effect sizes for dietary components were based on meta-analyses of observational cohort studies and for selected dietary components, on intervention studies.”

Ruoka ja ruokavalio puhuttaa ja keskusteluttaa suomalaisia. Ruokavalion terveysaspektit ovat selvästikin kansalaisten ja median arvoasteikolla korkealla, ainakin medianäkyvyyden perusteella.

Mutta miten tieteellinen evidenssi ja kansalaisten itsensä kokema ruokavalion tärkeys näkyy käytännön teoissa? Miten hyvin kansalainen saa apua ruokavalioasioissa aiheeseen koulutuksen saaneelta ammattilaiselta? Ainakaan ravitsemusterapeuttien määrällä Suomi ei voi kerskua.

Kuvankaappaus 2013-11-19 kello 13.06.11
Julkisissa sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja vastaavissa palvelun tuottoyksiköissä työskentelevien terveydenhuolllon ammattilaisten määrä.

Suomessa 134 ravitsemusterapeuttia työskentelee kunnallisissa/valtiollisia terveyspalveluja tuottavissa yksiköissä (lähde), kun taas n. 11 570 lääkäriä työskentelee julkisissa vastavissa hoitopaikoissa (lähde) ja vastaavasti noin 49 640 sairaanhoitajaa/terveydenhoitajaa (lähde).

Sekä lääkäreitä että hoitajia on Suomessa hieman enemmän kuin länsimaissa yleensä, sen sijaan ravitsemusterapeutteja on selvästi vähemmän. 2,4 miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, joissa ei ole terveyskeskustasolla ravitsemusterapeuttia.

Sitä vaan tässä tulee miettineeksi, että jos ravitsemuksella on näin suuri merkitys sairauksille, kannattaisiko ravitsemustietämyksen ja -ohjauksen laatuun ja määrän oikeasti satsata, eikä riiputtaa sitä lapsen kengissä vuosikymmenestä toiseen?

Ravitsemusterapeutit on pienen piskuinen ammattikunta.

Lähde 

US Burden of Disease Collaborators. The state of US health, 1990-2010: burden of diseases, injuries, and risk factors. JAMA. 2013 Aug 14;310(6):591-608.

 

Kuvankaappaus 2013-11-19 kello 13.16.47
Ruokavalioon liittyvät tekijät selittävät eniten kuolemia ja sairauksia USA:ssa (2010)

 

Aiempia kirjoituksiani aiheesta:

Yleislääkäri-lehti: Terveyskeskukset tarvitsevat ravitsemusterapeutteja

32 thoughts on “Kehno ruokavalio on sairauksien ja kuolemien keskeisin vaaratekijä”

  1. Siis lisää ravitsemusterapeutteja veronmaksajien piikkiin. Ihan ok, jos antavat oikeita ohjeita. Minun lapselleni annettiin -07 kesällä ravitsemusterapeutin toimesta kohtalokkaita ohjeita. Ohjeet aiheuttivat nälkäkierteen lihomisen ja lihasten kadon.

    Ohjeita noudatti lääkäri äiti. Itse etävanhempana pystyin hetkellisesti jarruttamaan hirvittävää kehitystä.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

    1. Sydänliiton ja virallisen linjan ajatus perinteisestä ravitsemusneuvonnasta on tässä, mielestäni tuo ei ole yleisellä tasolla huono. Eri asia on se, onko yksi ja sama malli kaikille yhtä hyvä. Epäilen ettei ei ole.

  2. Kehno ruokavalio on sairauksien ja kuolemien keskeisin vaaratekijä

    …mutta ehkä kuoleman keskeisin vaaratekijä on elämä itsessään, kuolema kun tulee meille kaikille joskus, tahdottiin tai ei, ja oltiin terveitä tai sairaita.

    Vastaan vielä kun ed.kekustelussa joku kysyi, että olenko todella lihonut 15 kg mm.työmaaruokalan ja ruisleivän voimin, niin kyllä. Varsinkin sitä leipää tuli syötyä, aamulla, välipalana, ruoan yhteydessä sekä lounaalla että päivällisellä,..ja sen iltateen kanssa vielä pari…kyllä leipätiedotuksen suositukset 6-7 leipäviipaleesta on ihan helppo toteuttaa…eikä tee tiukkaakaan. Mutta tottakai siihen ylipainon kertymiseen vaikuttaa muutkin kuin pelkkä syöminen, mm. liian vähäinen liikunta, stressi (jota mitä on ollut lapsesta asti enemmän ja vähemmän) lasten saaminen ja hormonaalinen ehkäisy sen jälkeen on yksi sekoittava tekijä, joka lihottaa. Ikäkin tekee sen, että aineenvaihdunta hidastuu, joskus sitä punkkuakin on tullut otettua enemmän kuin sen pari lasia..Monta tekijää, joista kyllä suurimpana haittana pidän väärää syömistä ja stressiä.

    Siis ihan ns.tavallista ruokaa söin, mutta tuosta 15 kg olen saanut lähes 10 pois sen jälkeen kun olen jättänyt viljatuotteet ja maitotuotteet on minimissään. En kaihda voita, en oliiviöljyä, en kananmuniakaan, syön lihaa, kalaa, kanaa ja kasviksia entistä enemmän tavalla tai toisella, mutta ylimääräiset hiilarit pyrin jättämään kauppaan, Joskus jollain synttäreillä syön gluteenitonta kakkua palasen…kerran pari vuodessa, itse en leivo enkä osta valmiina kun ovat niin kalliitakin. Olotila ja terveys on parempi kuin aikasemmin, myös ne sokeriarvot on parantuneet ja viimeksi mitattu paastosokeri 5,6.

    Ja juu, joo, noita ravitsemusasiantuntijoita tarvittais kyllä lisää. Itsellänikin kun keliakia todettiin, oli tilanne, että pienellä paikkakunnalla ei ollut omaa ravitsemusterapeuttia, vaan hän kävi TK.ssa kerran viikossa ja aikoja ei saanut kuin monen kuukauden päähän. Diabeetikot tuolloin olivat etusijalla.

    No lääkäri antoi nipun gluteenittomien tuotteiden mainoksia ja taisi siinä olla joku keliakialiitonkin esite…ja sanoi, että koita pärjätä. Onneksi tämä netti jo oli käytössä ja tietoa sain haettua täältä kuin myös sukulaisilta, joilla sama vaiva..

    Vielä tuohon lihomiseeni tuli mieleeni, että tuolloin keliakian toteamisen aikoihin (en siis koskaan ole ollut keliaakikko joka olisi laiha tai jopa alipainoinen tämän sairauden takia…meitäkin on) kun siirryin syömään gluteenittomia leipiä, ei missään eikä kukaan sanonut, että ne ovat useimmiten vielä hiilarisempia kuin vaikka vertailuksi ruisleipä…joka mikä myös on pelkkää hiilihydraattia.

  3. Kehno ruokavalio sairastutti ainakin minut. Eikä vieläkään koko kansalle suositeltu vähärasvainen ruokavalio ole sitä mitä pitäisi. Sokeria ei pidetä edelleenkään niin pahana kuin sen haitat edellyttäisivät. Edelleen keskitytään tyydyttyneiden rasvojen vähentämiseen, vaikka sokerit (ja muutkin nopeat hiilarit) olisivat se oikea kohde. Ja jos ravitsemusterapeutit toistavat virallista totuutta eivätkä ota onkeensa tuhansia ja taas tuhansia kokemusperäisiä “ihmeparanemisia”, kun ihmiset ovat vaihtaneet virallisterveellisen ruokavalion päälaelleen, niin ei hyödytä mitään lisätä heidän määräänsä.
    Se, että ihmisten omakohtaiset kokemukset ohitetaan, koska eivät ole tieteellisen tutkimuksen veroisia, vähentää luottamusta virallisterveellisiin ruokavaliosuosituksiin.

    Reijo on tässä suhteessa hivuttautumassa oikeille linjoille, mutta vielä pitäisi päästää enemmän irti virallisterveellisestä rasvakammosta. Dr. Briffa saattaa sittenkin olla oikeassa.

    Itse olen omaksunut paleoruokavalion periaatteita eli sokeri on pannassa. Sehän on ollut laajemmassa mittakaavassa saatavilla vasta pari sataa vuotta. Sama koskee prosessoituja ravintorasvoja. Niiden historia on vasta n. satavuotias. Mukaeltu paleoruokavalio sisältää myös viljoja esim. aamupuuro (10g hiilareita) voisilmällä ja riisi ruoan lisukkeena silloin tällöin menettelee. Useimmiten lautasella on kuitenkin parsa- tai kukkakaalia. 2 leipäpalaa päivässä = 16g hiilareita, sopii myös. Näillä eväillä tervehtyminen alkoi, kun pois jäivät leipään perustuvat välipalat ja ruoan lisukkeenakin syöty leipä. Margariinit vaihtuivat voihin MOT-ohjelman jälkeen 2010 ja samaan aikaan kuvaan tuli päivittäinen aamiaiskananmuna. Paino on nyt normaali (-15kg) ja kunto hyvä – jokseenkin samanlainen kuin n. 25v sitten.

    1. Ari kirjoitti: “Se, että ihmisten omakohtaiset kokemukset ohitetaan, koska eivät ole tieteellisen tutkimuksen veroisia, vähentää luottamusta virallisterveellisiin ruokavaliosuosituksiin.”

      Pitää muistaa että tieteelliset tutkimukset perustuu tieteellisin periaattein osoitettaviin vaikutuksiin yleensä isossa ihmismäärässä. Ne ei ole tarkoitettu todistamaan että juuri sinulle tulee/syntyy tämä tutkimuksessa havaittu keskimääräinen vaikutus. Niitä käytetään työkaluina esim terveyspoliittisia päätöksiä tehtäessä ja voidaan siten suositella/perustella kansalle vähentää tai lisätä jotain ravintoainetta ja tai ravintosuhdetta jota kansan keskiarvo liikkuisi haluttuun suuntaan. Näillä suosituksilla ohjaillaan “virtuaalisen Suomi nimisen kansalaisen” ruokailutottumuksia. On kyse todennäköisyyksistä ja suunnista isossa ihmismäärässä.

      Otetaan esimerkkiä vaikka tupakointi: tupakointi lisää keuhkosyövän esintymistä populaatiossa mutta ei se tarkoita sitä että juuri sinä saat keuhkosyvän jos tupakoit tai joku toinen ei saa vaikka ei tupakoi. Silti voidaan tutkimusten perusteella suositella/perustella ihmisille että eivät tupakoisi.

      1. Ja kääntäen, jos sinä yksilönä lihot tai laihdut jollain ruokvaliolla ei sitä silti voi käyttää tieteellisena todisteena muiden ihmisten suhteen. “Todistusvoima” on vain sinua koskeva tässä tapauksessa eikä se tarkoita/pois sulje sitä että jollain muulla ruokavaliolla olisit voinut laihtua vielä enemmän.

  4. Ravintoneuvonnan tarve tulee räjähtämään sitten kun myönnetään, että dieetin pitää olla yksilökohtainen. Kaikille ei sovi kaikki ruoka-aineet, vaan tarvitaan räätälöintiä.

    Off topic: Nykyiset ravintosuositukset ovat kovan kritiikin kohteena. Esim M. Kendrick on osoittanut kirjassaan ”Ei sittenkään kolesteroli” (sivu 100), että tyydyttyneen rasvan ja sydänkuolleisuuden välillä ei ole kuolleisuutta lisäävää korrelaatiota. Korrelaatio lienee välttämätön ehto, jotta myös syy-yhteys voisi olla olemassa. Näyttö on maallikon mielestä veret seisauttava.
    Tietääkseni kukaan ei ole vaivautunut osoittamaan Kendrickin erehtyneen.

    1. Otan valtuuden päättää tämän iänikuisen kolesterolikeskustelun tähän. Jokainen kirjoitus ei voi eksyä tälle linjalle. Kirjoittelen jossain vaiheessa, kun on sopiva fiilis margariini vs voi -kirjoituksen.

      Martille vaan kommenttina, että 123 etenevän väestötutkimuksen meta-analyysin mukaan (tänä vuonna julkaistu) kolesteroli selvä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.

      1. Oikein. Kommenteissa kolesterolin suhteen voisit ottaa vaikka vuodeksi nollatoleranssin. Se on jo pilannut monta keskustelua ja vienyt huomion alkuperäiseltä kirjoitukseltasi. Sitten vuoden päästä voisi varovasti kokeilla onko kenelläkään mitään uutta annettavaa aiheesta 😉 .

    1. Eetu kirjoitti: “Oikein. Kommenteissa kolesterolin suhteen voisit ottaa vaikka vuodeksi nollatoleranssin.”

      Eli näillä perusteilla tämän sinun tekstisi jälkeen kirjoittamasi viesti on “sääntöjen vastainen”.

  5. Ihmiskeho rakentuu ja toimii ravinnon avulla, ilman ravintoa ihminen kuolee. Aika järkeenkäypää on silloin ajatella, että se mitä pitkässä juoksussa syömme, näkyy kehossamme. Satunnainen kermapläjäys ei koostumustamme juuri muuta tai aiheuta sairauksia.

    Eli kyllä, ravitsemusterapeutteja tarvitaan paljon enemmän, erityisesti tässä ajassa kun ruuan valmistaminen ja ruuan äärelle pysähtyminen on katoavaa perinnettä.

  6. Ja itse aiheeseen. Ravitsemusterapeuttien määrää tulisi kyllä nostaa ja nimenomaan julkisella sektorilla. Paljon ennaltaehkäisevää valistustyötä jolla saataisi kaikki höpöhöpö-ravintoguru-bloggaajat yms. hihhulit ahtaalle. Monet maallikot ovat tällä hetkellä aivan pihalla juurikin näiden gurujen takia, eivätkä enää tiedä ketä uskoa. Jo sairastuneet ihmiset (dm, sv-taudit yms) hyötyisivät varmasti paljon ihan kädestä pitäen annetusta ravitntoneuvonnasta, sen sijaan että saavat pienen lehtisen käteen jossa kerrotaan miten pitäisi syödä. Työn sarkaa riittäisi varmasti paljon muissakin ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Itse koen kuitenkin juuri tuon valistamisen/epätietoisuuden poistamisen tärkeänä (ei tieteeseen perustuvat gurut vs. Tutkittu tieto).

  7. Siitä yhtä mieltä, että ravitsemusterapeutteja tarvitaan lisää. Sillti Se, että ihmiset hakevat vaihtoehtoisia hoitoja kertoo nimenomaan siitä, että länsimainen lääketiede on epäonnistunut auttamaan heitä. Kun joku paikka prakaa niin ensimmäisenä suomalainen menee lääkäriin. Tässä tullaan siihen ytimeen. Lääkärit eivät keskimäärin tiedä ravitsemuksesta tarpeeksi. Koulutus taitaa sisältää yhden pienen kurssin ravitsemuksesta. Tähän tarvitaan muutos. Lisäksi lääkäreiden tulisi toimia nykyistä paremmin yhteistyössä ravitsemusterapeuttien kanssa ja ohjata potilaita herkemmin ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Jos tämä yhteispeli toimii hyvin yhä harvemman tarvitsee hakea apua muualta.

  8. Eetu ja muut samanhenkiset yhden totuuden kannattajat ovat pahin uhka ruokavalion kehitykselle. Arvostelua pitää olla, muuten ei voi olla kehitystäkään. Se oikea ruokavalio saattaa hyvinkin olla eri leveysasteilla eläville erilainen johtuen heidän sopeutumisestaan luonnon antimien saatavuuteen ihmisen kehityshistoriassa. Hiilihydraattien käyttö esimerkiksi on ollut yleisempää etelässä ja vähentyy siitä pohjoista kohti. Ääripäistä löytyvät pohjoisen eskimot, joiden perinteiseen ruokavalioon kuului vain niukasti hiilareita, ja etelän Tukisentat Uudessa Guingeassa, hiilareita yli 90%. Molemmat ovat sopeutuneet näihin ruokavalioihin ja voivat niillä hyvin. Jos heille tehtäisiin “dieetit vaihtoon” niin veikkaan, että huonosti kävisi. Tästä näkemyksestä käsin tuo Martin esittämä toive yksilökohtaisista ruokavalioista ei ole kaukaa haettu. Suomalaiset ovat sopeutuneet lähempänä eskimoita oleviin olosuhteisiin ja meistä löytyy varmasti enemmän hiilariherkkiä kuin etelän ihmisistä.

    1. Someone: sekoitat Suomen terveydenhuollon resurssi-/kohdentamis-/tms. ongelmat ja lääketieteen toisiinsa. Jälkimmäisen parissa tiedetään kyllä millainen hyöty ruokavaliosta voidaan ideaalitapauksessa saada.

      Mitä lääkäreiden ravitsemustuntemukseen tulee, niin tuonkaltaisia kommentteja kuulee kyllä usein enkä nyt välttämättä pitäisi niitä kovinkaan kaukaa haetuilta. Valitettavasti.

      Ari: “Eetun” viesteistä on aika hankala löytää “yhtä” totuutta ajavaa linjaa. Ellei sellaiseksi lue mielestäni täysin perusteltua halua taistella ideologisesti/taloudellisesti motivoitunutta pseudotiedettä vastaan joka rehottaa blogosfäärissä/netissä, surullista kyllä. Tällä tällaisella ei ole mitään tekemistä tieteellisen kritiikin tai avarakatseisuuden kanssa vaan ne ovat nimenomaan sen antiteesejä. Esimerkkinä juurikin mm. tämä mainitsemasi brittitohtori.

  9. Jussipussi: kirjoitin sen viestin ennen kuin kommentoin Reijon väliintuloa. Ja pidän hyvänä asiana sitä että Reijo keskeytti meidän nokittelun.

  10. Ei kiitos lisää ravintoterapeutteja jos se tarkoittaa lisää Reijon tyyppisiä margariinin ja kasvissyönnin tuputtajia.

  11. Olen täysin samaa mieltä Eetun kanssa ravitsemusterapeuttien määrän nostamisesta, eikä vähiten siksi että saataisiin tee-se-itse-ravintogurujen määrä laskettua.

    Yllätyin, miten vähän Suomessa on laillistettuja ravitsemusterapeutteja. Tekemäsi pylväsdiagrammi osoitti sen, että sairaanhoitoon on keskitetty enemmän rahaa kuin sairauksien ennaltaehkäisyyn. Mitäpä, jos kuvio olisikin päälaellaan?

  12. Ravitsemusterapeutti: Yliopisto-opinnot kliinisessä ravitsemustieteessä, Valviran laillistama terveydenhuollon ammattihenkilö.

    Ravintoterapeutti: Kuka tahansa, joka haluaa kutsua itseään ravintoterapeutiksi. Ei ole Valviran laillistama terveydenhuollon ammattihenkilö. Joukossa pitkälle perehtyneitä, ja toisaalta pinnallisin tiedoin varustetettuja. Ei säätelyä.

  13. Ari sanoi: “Suomalaiset ovat sopeutuneet lähempänä eskimoita oleviin olosuhteisiin ja meistä löytyy varmasti enemmän hiilariherkkiä kuin etelän ihmisistä.”

    Voisiko tässä ollakin sitä totuuden siementä, että ilmasto-olosuhteet yhtenä suurena osatekijänä vaikuttaisivat siihen millainen ruokavalio on paras kullekin populaatiolle, kuten mainitsit eskimot hyvin kylmissä olosuhteissa, hyvin vähän hiilareita – paljon kalanrasvaa. Ja mekin kohtuu pohjoisessa ja myös melko kylmissä olosuhteissa eläneinä (tosin nykyisin keskuslämmityksessä) ja näin meidän geenistömme olisi muokkautunut kylmiin olosuhteisiin -> ja sietämään vähemmän hiilareita???

  14. Yritän muotoilla sanottavani eri suunnasta:
    Ravintoneuvonnan markkinaosuutta syö SoMessa oleva ilmainen neuvonta.
    Suurin syy tähän lienee virallisen tahon uskottavuuden rapautuminen. Ja edelleen suurin syyllinen tähän on se, ettei ‘harhaoppisiin’ väittämiin suhtauduta riittävän vakavasti (tavallisen tallaajan näkökulmasta).

    Jonkun pitäisi vastata näihin väittämiin ampumalla ne alas samalla uskottavuustasolla kuin ne on esitetty. Tieteen tekijöille perustelu on paljon helpompaa kuin meille taviksille.
    Luetun ymmärryskurssi olisi paikallaan monelle kommentaattorille;)

  15. mun mielestä paras ravintoterapeutti on se, joka seuraa jatkuvasti uusia tutkimuksia ja ajattelee itse ja osaa soveltaa sitä yksilön tarpeisiin. Se että on laillistettu johonkin ei vielä takaa tätä. Ravitsemustutkimukset kun viittaa juuri edellä mainittuihin väestötutkimuksiin. Kuka oikeasti on “normi” henkilö johon voidaan soveltaa “normi” ruokavaliota ? Muutenkaan oppiarvo ei takaa vielä osaamista ja kehittymistä työssä.

    1. Teme: Ravitsemustutkimukset eivät ole pelkästään väestötutkimuksia l. epidemiologisia tutkimuksia. Korkeimman asteen näyttö koostuu satunnaistetuista sairastuvuustutkimuksista.

      Ihmiset ovat toki yksilöitä, mutta tästä ei seuraa että jokaiselle olisi tarvetta räätälöidä sitä viimeistä pilkunpiirtoa myöten yksilöllinen ruokavalio. Tietty perusrunko (kasviksia, hedelmiä ja marjoja paljon; laadukasta proteiinia eläin- ja kasvikunnan tuotteista; hyviä rasvoja etupäässä kasviksista ja kalasta) on aika mielekkään yleispätevä eikä hankalasti noudatettava. Ja onhan jo uusissa Pohjoismaisissa suosituksissakin aika paljon liikkumisen varaa mm. energiaravintoaineiden makrojakauman osalta tms.

      1. Yksi räätälöintiä lisäävä draiveri saattaisi olla nälän hallinta. Elämäntapamuutoksen onnistumisprosentti lienee epätyydyttävä? Ainakin mutuillen näin on.
        En tiedä mitä työkaluja terapeuteilla nyt on tähän vaivaan ja paljonko siitä ylipäätään tiedetään. Joka tapauksessa oikeanlaisen dieetin löytäminen vaatii osaamista ja ohjausta.

  16. Mie: Olen siitä samoilla linjoilla, että moni ongelma on kiinni myös resursointi ongelmista, jäi lähinnä pois, koska yritin pitää viestin lyhyenä. Lääkäreillä ei selkeästikään ole aikaa perehtyä ja kohdata potilaita kunnolla. Lääkärikäynnillä yleensä käydään oireet nopeasti läpi ja sitten määrätään joku lääkitys, ja “potkaistaan” potilas ovesta ulos, jotta ehdittäisiin kutsua seuraava jannu sisään, hieman kärjistääkseni 🙂
    Tätä kautta sitten myös muiden hoitojen suosio kasvaa. Olen ilman muuta hyvin koulutetun terveydenhuollon kannalla, mutta se on todella surullista, että sitä aluetta hallitsee lääketeollisuus tällä hetkellä ihan liiaan voimakkaasti 🙁

    Lääkäreiden heikko tietämys ravistemusta ei ole ihme kun siihen ei koulutuksessa panosteta. Puhelin vielä tässä juuri aiheesta tutun lääkärin kanssa, joka vahvisti, että koulussa oli 1-2 ravitsemusluentoa koko 6v koulutuksen aikana. Tästä olisi mielestäni aika helppo lähteä liikkeelle, jos etsitään mistä voisi lähteä asioita parantamaan. Vaikeata on perustella tätä ehdotusta vastaan, kun katsoo vaikka tässä blogissa esitettyä tutkimusta.

    Kaiken kaikkiaan pitäisi päästä irti nykyisestä oirekeskeisestä hoidostaja siirtyä enemmän kokonaisvaltaisempaan lähestymiseen, jossa olisi tähtäimenä luoda otolliset olo suhteet parantumiselle. Kroonisistakin sairauksista on mahdollista parantua kun sairautta ylläpitävät tekijät elämästä poistetaan.

    Perinteisten hoitojen kritisoiminen on helposti vähän kuin sohaisisi muurahaispesään, monelle on vaikeuksia sulattaa sitä tosi asiaa, että monessa asiassa lääke- ja leikkaushoitojen teho on heikko. Krooninen kivun hoito on ilman muuta se alue, jossa perinteiset lääke/leikkaushoidot kyntävät syvällä suossa huonoine tuloksineen. Syyttävä sormeni tässä kohtaa osoittaa lääketeollisuuden suuntaan, joka on onnistunut sokaisemaan silmät siinä määrin, ettei muuta kuin pilleri hoitoja juuri osata kuvitellakaan 🙂

    Parhaillaan länsimainenlääketiede on erilaisissa trauma- ja tapaturmahoidoissa.

    1. Someone: en haluaisi olla tyly, mutta viestisi sisälsi lähinnä yleispätevää & ympäripyöreää sananhelinää ja itse kova substanssi jäi pääsääntöisesti puuttumaan.

      1) Esim. kroonisten sairauksien hoidossa on jo nyt elämäntapamuutoksilla keskeinen rooli. Niinikään niiden ehkäisyssä. Mitä uutta siis tarjoat?

      2) Puhuessasi “perinteisistä” hoidoista (joiden kritisointi ei ole arka aihe, päinvastoin tervetullutta mutta VAIN mikäli kritiikki oikeasti perustuu johonkin muuhun kuin kättenheilutteluun), käsitykseksi jää väkisinkin se että luot vastakkainasettelua johonkin uuteen mullistavaan lähestymistapaan tai hoitomuotoihin. Yksilöi, ole hyvä.

      3) Seuraavaksi puhut kroonisen kivun hoidosta ja syytät lääketeollisuutta (tosi omaperäistä…), taaskaan yksilöimättä miksi ja missä kohtaa. Kipua hoidetaan nykyisin monilla eri tavoilla, joista lääkehoito on vain yksi kliinisesti suositelluista vaihtoehdoista. Mikä on se parempi vaihtoehto?

      4) Ja sitten vielä loppuun täysin stetsonista temmattu rajaus siihen missä lääketiede onnistuu ja missä ei. Ilman mitään perusteluja, evidenssistä puhumattakaan.

      Mitä tästä pitäisi ajatella?

      P.S. Tiedäthän, että ei ole olemassa “länsimaista” lääketiedettä, vaan ainoastaan lääketiedettä. Termin “länsimainen” käyttöä tämän yhteydessä harrastavat kokemukseni mukaan pääsääntöisesti ns. vaihtoehtohoitojen/vaihtoehtoisen “lääketieteen” harrastajat, so. uskomuspupun tuputtajat. Toivon todella ettei sinua tarvitse lukea tähän porukkaan.

      1. Okei.

        Tiedostin kyllä jo kirjoittaessa, että olisi parempi ollut jättää pois nuo ei ravitsemukseen liittyvät kommentit. Aihe liippasi, jo nyt hieman sivuun, koska tällä foorumilla keskitytään kuitenkin ravitsemukseen – siksi en lähtenyt tarkemmin perustelemaan.

        Tuosta kipu aiheesta (tarkoitan nimenomaan kroonista kipua), voisin sanoa vaikka kuinka ja paljon, mutta menee liiaksi tämän blogin aiheen ulkopuolelle. Mikäli voit osoittaa sopivan foorumin, jossa voimme jatkaa aiheesta, niin ilmoita. Hoitovaihtoehdot, joita tarkoitan on kyllä käytössä ihan arvostetuilla lääkäreillä, mutta ne eivät ole VIELÄ levinneet yleisesti lääkäreiden käyttöön, eikä etenkään Suomeen. Tästä aiheesta en ala keskustelemaan tässä, koska parilla sanalla ei asiaa pysty avaamaan (Kuten sanoin jo aiemmin, virhearvio multa pistää sivuavasti kommentti tästä).

        Tärkein tätä blogia koskeva viesti oli, että lääkäreiden ravitsemuskoulutusta pitäisi kasvattaa ja ohjaamista ravitsemusterapeuteille yleistää.

        “1) Esim. kroonisten sairauksien hoidossa on jo nyt elämäntapamuutoksilla keskeinen rooli”.

        Tämä sun kommentti pitää paikkansa korkeintaan sydänsairausten ja ehkä pieniltä osin diabeteksen hoidossa(diabeteksenkin hoidossa mennään kyllä monesti lääkkeet edellä).

        Käytetään vaan lääketiede termiä , länsimainen voidaan jättää pois :), Pyrin nyt erottamaan sen vaikka kiinalaisestalääketieteestä, jossa lähestyminen on mielestäni hieman kokonaisvaltaisempi (vaikka en mitenkään kiinalaistalääketiedettä tässä pyri ylistämään).

  17. Reijo nostaa esiin tärkeän teeman! Mielestäni ravinto-ohjaamisen ammattilaisia – ei ainoastaan ravitsemusterapeutteja – tarvitaan lisää. Ammattilaisia olisi tärkeä saada lisää ennen kaikkea sairauksia ennaltaehkäisevään työhön, kuten Reijon esiin nostamat tilastot osoittavat.

    Tässä(kin) keskustelussa käsitteet (ravitsemusterapeutti/ravintoterapeutti, jne) näyttävät menevän osin sekaisin, joten pienelle kirkastamiselle lienee aihetta.

    Tällä hetkellä ravintoneuvonnan (ravintovalmentaja, tms) koulutusta tarjoavat muutamat tahot. Koulutusorganisaatioiden kouluttajien pätevyys ja koulutusten sisältö vaihtelevat huomattavasti eri koulutustahojen välillä. Kuten Reijo kirjoitti: “Joukossa pitkälle perehtyneitä, ja toisaalta pinnallisin tiedoin varustetettuja. Ei säätelyä.”

    Sanottakoon, että mielestäni ravinto-ohjaamiseen tähtäävien koulutusohjelmien kouluttajilla tai ainakin koulutuksesta vastaavalla tulisi olla ylempi korkeakoulututkinto, ravitsemustiede pääaineenaan. Kouluttajilla tulisi olla myös laaja-alaista kokemusta ohjaustyöstä.

    Pyrkimyksenämme Trainer4You:lla on kouluttaa liikunta- ja hyvinvointialalle ohjaajia, jotka tekevät vastuullista ravinto-ohjausta tutkimusnäyttöön ja laatusuosituksiin nojaten. Ensisijaisesti koulutamme ravintovalmentajia liikunta- ja hyvinvointialalle, mutta koulutuksiimme on hakeutunut myös terveydenhuollon ammattilaisia, kuten hoitajia ja fysioterapeutteja.

    Koulutuksemme perusperiaatteet ja arvot ovat samat kuin ravitsemusterapeuteilla, mutta ohjauksen kohderyhmä ja toki myös koulutusmuoto erilainen.

    Ravitsemusterapeutit ovat ainoa ravitsemukseen erikoistunut ammattiryhmä, jolla on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran laillisuus toimia terveydenhuollon ammattilaisena.

    Ravintovalmentajan koulutus antaa valmiudet tarjota ravitsemusneuvontaa perusterveille henkilöille, jotka eivät kuulu ravitsemusterapeuttien ohjauksen piiriin. Ravintovalmentaja on koulutettu tarvittaessa ohjaamaan asiakkaita eteenpäin ravitsemusterapeutille. Lopulta asiakkaan etuna on eri ravitsemusalan ammattilaisten yhteistyö.

    Tällä hetkellä meillä Trainer4You:lla tehdään kovasti työtä yhteisten pelisääntöjen kirkastamiseksi ravitsemuskentällä – mistä asiakas hakee apua ja miten asiakkaita ohjataan. Uskon, että tulevaisuudessa koko ravitsemusohjauksen ammattikunta tulee olemaan monipuolisempi ja arvostetumpi – ja myös paremmin säädelty.

  18. Terveyttä ja painonhallintaa edistävää ruokavaliokeskustelua näillä “kansalaiskanavilla” leimaa paljon tämä yksi ja sama asia. Mikä on leivän ja yleensä hiilareiden sopiva määrä? Entä punaisen lihan tai proteiinin merkitys? Luomumaidon ja voin merkitys? Jne. Ne voi olla joskus tärkeitä kysymyksiä.

    Iso kysymys on kuitenkin se, että miten viedä tieto ja ymmärrys ruokavaliosta käytäntöön yksittäisen ihmisen kohdalla. Syömistä säätelee niin monet psykososiaaliset seikat fysiologisten ja ravitsemustieteellisten lisäksi.

    Käytännön työssä tulee sellainen käsitys, että terveys ja painonhallinta lähtee enemmän muista tekijöistä kuin siitä, että onko hiilari- tai proteiinimäärä sopiva.

    Kyse on usein siitä miten koko elämä on paketissa. Miten paljon arvostaa itseään, miten mielekkäänä ja innostavana elämänsä yleensä kokee, paljonko ylipäätään panostaa itseensä, mikä on alkoholin käyttö, miten paljon/hyvin nukkuu, mikä on sosiaalinen viiteryhmä johon kytkeytyy, millaisessa työympäristössä on, millainen meininki on kotona tunnetasolla, miten paljon aikaa ja rahaa käytettävissä itsestä huolehtimiseen, jne.

  19. No nyt Reijo aloit päästä asiaan, eli elämä on kokonaisuus, ruokailu on siitä vain yksi osa. Ja niin paljon meidän elämissämme nykyään tapahtuu myös sellaista, mihin yksinkertaisesti ei pysty itse vaikuttamaan, vaikka kuinka tykkäisi itsestään ja haluaisi itseään “hoitaa”. Mutta siihen mitä suuhunsa laittaa, siihen moni meistä voi vaikuttaa (toki ei kaikki, esim.laitoshoidossa olevat, koululaiset, eikä kaikkien työmaaruokaloidenkaan tietämys / mahdollisuudet tehdä mitä asiakas haluaisi, ole todellisuutta)
    Asioita joihin emme paljoakaan pysty vaikuttamaan on esim. ympäristötekijät, ilmansaasteet, kemikalisoituminen, torjunta-ainejäämät yms. Geeneihimme emme voi vaikuttaa (ainkaan vielä) On myös paljon muita “olosuhteita” joihin emme voi vaikuttaa, mutta jotka voivat vaikuttaa meihin ja sitä kautta terveyteen, esim. juurikin tällä hetkellä kovin moni meistä ei voi vaihtaa työpaikkaa vaikka kuinka nykyinen stressaisi, työpaikan sijainti voi vaikuttaa stressiin tai tuohon ilmansaasteasiaan, ja sitä kautta terveyteen…perhe ja muut ihmissuhteet, Niitäkään ei välttämättä voi noin vaan muuttaa ja vaihtaa vaikka nekin joskus stressaavat…stressi kun meihin vaikuttaa tahdottiin tai ei, ja todella paljonkin.
    Ja juurikin mainitsemasikin asiat, alkoholi, nukkuminen, resurssit (raha), eli näitä terveyteenkin vaikuttavia muuttujia on todella paljon, niin että yksin ruokailulla ei koko pakettia välttämättä pysty hoitamaan, että jos vaikka syöminen on kohdillaan ja koko muu elämä ei, niin paljonko sillä on vaikutusta. Loppujen lopuksi tullaan siis siihen, että me ei (vielä) tiedetä kovinkaan paljoa…sen tähden on hyvä, että on sekä tätä tavistenkin keskustelua, että myös tieteen tasoista tutkimusta, että opittais jotain uutta ja enemmän.

    1. Erinomainen analyysi Reijo, tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
      Nyt kun tuo saataisiin muotoiltua positiiviseksi ja rakentavaksi toimintaohjelmaksi, niin oltaisiin jo pitkällä.

Comments are closed.