Laihdutuksen ihmedieetit puntarissa

Uuden vuoden lupaus ja laihdutus. Siinä taas viime päivien terveyskirjoitusten pääteema mediassa. Syksyllä toimittaja Juho Rissanen Iltalehdestä kysyi minulta, mitä järkeä on jatkuvien uusien dieettien virrassa. Yleisesti ottaen ei mitään, vastasin.

Toisaalta, kaiken epäsovinnaisen tyrmääminen ei edistä asiaa. Vaikka pätkäpaastosta on vain murusen verran hyviä ihmistutkimuksia, niin pätkäpaastolla voi olla jotakin annettavaa sitä kokeileville tai tutkijoillekin. Se opettaa sietämään nälkää muun muassa. Ei huono.

Vähähiilihydraattinnen ruokavalio on esimerkki paljon tutkitusta ruokavaliosta, jonka jotkut itsepintaisesti lokeroivat muotidieetiksi. Ilman tehtyjä tutkimuksia se olisi edelleenkin “humpuuki”- tai “yksittäisiä kokemuksia” -luokassa. Nyt valtavan tutkimustyön jälkeen fiksusti koostettua vähähiilihydraattista ruokavaliota (karppausta) suosittaa vaihtoehtona jo sekä Amerikan että Ruotsin ravintosuositukset diabeetikoille (1,2). Tutkimuksia on ainakin yhtä paljon kuin  ENE-dieeteistä (VLCD-dieeteistä, niistä pusseista). Kts. kuvasarja alla.

Gluteeniton ruokavalio ja veriryhmädieetti ovat ainakin toistaiseksi täysin tutkimatonta sarkaa laihdutusruokavaliona, siten uskomusten ja teoreettisen pähkäilyjen lopputulosta. Sama koskee monia muita jo menneisyyteen hautautuneita dieettejä, puhumattakaan kaikenlaisista laihdutuspillereistä joita kaupataan.

Tutkijoiden vuosikausien raatamisen jäljiltä tiedetään, että runsaasti proteiinia tai vähäisesti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio laihduttaa 1-2 kiloa enemmän kuin suositusten mukainen tai vähärasvainen ruokavalio, kun seuranta kestää 0,5-1 vuotta. Pätkäpaasto pärjää kuten tavallinen kalorirajoitteinen ruokavalio.

Dieettejä tulee ja menee, ihme on vielä näkemättä. Eikö?

Aiempia kirjoituksia blogissani:

23 thoughts on “Laihdutuksen ihmedieetit puntarissa”

  1. Itse olen ollut gluteenittomalla dieetillä useita vuosia sattuneesta syystä (keliakia)…mutta ei sillä kyllä laihtumaan pääse. Sen verran paljon glutteenittomissakin tuotteissa on sitä samaa höttöä kuin gluteenillisessakin, eli kokonaishiilarien määrä voi jopa nousta päivittäisessä ruokavaliossa, jos muuttaa normileipänsä (+ muut viljauotteet) gluteenittomiksi. Usein vielä varsinkin kaupan valmiissa leivissä ja muissa leipomustuotteissa on runsaasti lisättyä sokeria, gluteenittomissa tuotteissa runsas sokerin käyttö varmaan osittain johtuu yrityksenä maun parantamiseen tai parempaan leipoutuvuuteen, gluteenittomat jauhot kun ovat ihan onnettomia leivottavia ilman “apuaineita”. Eli en gluteenitonta ruokavaliota suosittele laihduttamiseen, muita terveyshyötyjä sillä kyllä varmaankin on, varsinkin vehnän välttely on monelle hyödyllistä, erityisesti jos jo on sattunut sairastumaan johonkin.
    Toinen juttu on sitten jos jättää nuo gluteenittomatkin tuotteet ruokavaliostaan, voi hyötyä tulla myös painonhallinnan puolella.

    1. Voihan siitä vehnättömästä ja viljattomasta olla hyötyä vaikkapa vatsavaivoissa, vaikka todennäköisesti on enempi kyse FODMAP-hiilareiden vähentymisestä kuin gluteenista. Lopputulos kuitenkin sama vatsavaiva lievittyy. Muiden sairauksien hoitamisessa gluteenittomasta ei ole vielä tutkimusnäyttöä. Olen kirjoittanut aiheesta: “Gluteeni ja vehnä monien sairauksien ainoa syy? Ei kai sentään

  2. Heh, hyvä summaus ja kivat selkeät taulukot laihdutustuloksista. 🙂 Lienee paras neuvo painonhallintaan: Stay away from all sorts of diets. Jos ei kroppa mene sekaisin, pää kyllä menee.

  3. Minusta on hyvä eriyttää terveellinen ruokavalio ja laihduttaminen. Sikäli että alkaa aika moni epäillä että lihavuus on pikemminkin oire. Ja niin tai näin, mutta silti liikuntaa harrastavat ja “terveellisesti” syövät ihmiset solakat ihmiset saattavat sairastu metaboliseen syndroomaan ja alkavat lihoamaan, tuosta syntyvistä terveydellisistä ongelmista puhumattakaan. Ja toisaalta ylipainoisia ihmisiä on, joilla metabolia toimii hienosti. Eli minusta tässä aiheessa on vielä monta tekijää joita ei kovin vakuuttavasti tiedetä. En tiedä, onko tähän soveliasta laittaa linkkejä, mutta silläkin uhalla tässä viime hetkinä katsoin 2 TED-talkkia aihepiiristä, jotka molemmat vahvistivat jo omia vanhoja luulojani, mutta myöskin herätti ajattelemaan monella tapaa.

    Josta pääsisinkin omaan tämän hetkiseen luulooni siitä, miksi mikään laihdutustapa ei oikein tahdo toimia – elimistö ei tiedä mitä tarkoittaa “laihduttaminen” vaan pyrkii pitämään kehon painon tasaisena. Keho tuntee vain normaalitilan ja pula-ajan käsitteet =)

    Tässä videossa tuosta aiheesta, sekä myös aiheeseen liittyvästä henkisestä puolesta:
    http://www.ted.com/talks/sandra_aamodt_why_dieting_doesn_t_usually_work.html

    Ja tässä taas lääkäri pohtii sitä klassista laiskuuden stigmaa:
    http://www.ted.com/talks/peter_attia_what_if_we_re_wrong_about_diabetes.html

    Kyllä, samaa mieltä. Ihme on vielä löytymättä. Minun “väite” on että se “ihme” voi tapahtua vain hitaana muutoksena, kun tervehdytetään ruokavalio, yleisen terveyden kautta. Poistetaan aineet jotka sairastuttavat ja pidetään huoli että saadaan ruoasta (ja lisäravinteista) kaikki tarpeellinen. Mutta myös pääkoppa pitäis olla kunnossa sekä sopivasti aktiviteettejä. Liikunta ei ole laihdutuskeino.

  4. Miksi ns. virallinen linja on pitänyt vuosikausia ENE dieettiä sopivana ja turvallisena, mutta ei ravinnolla toteutettua VHH:ta? ENE kun on itsessään VHH:ta, koska siinä on hyvin vähän hiilareita.

    Milloin, Reijo, otetaan lasten lihavuus tarkastelun alle? Monia lapsia näännytetään runsaalla tärkkelyksellä ja vähällä rasvalla tänäkin päivänä. Jo viralliseen linjaan paremmin istuvat palkokasvit, kasviöljyt, pähkinät ja siemenet auttaisivat jos korvaisivat “laiha margariini” -leipä akselia.

    Sinällään tämä asenne “kyseessä on vain yksittäistapaus” jota esim. Fogelholm on vuosikaudet viljellyt, on erittäin loukkaava. Ei sinulla ole mitään merkitystä, minun tilastoilla ja suosituksilla on. Jokainen yksilö on arvokas omine kokemuksineen itselleen sopivasta ravitsemuksesta. Me vähemmällä tärkkelyksellä ja vapaammalla rasvalla paremman kunnon ja korjaantuneen ylipainon saavuttaneet olemme jo aika iso ryhmä “yksittäistapauksia”.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

  5. Yksittäistapauksesta ei voi päätellä väestötason lainalaisuuksia. Vastaavasti väestötasolle tarkoitetusta suosituksesta ei voi antaa yksilökohtaista ohjetta.
    Tässä on nähdäkseni ravintosuositusten sokea piste.

    Muilla elämänalueilla vastaavaa ongelmaa ratkotaan tyypittämällä havaintojoukko. Ravitsemustieteessä tyypitys näyttää koostuvan sukupuolesta, iästä ja terveystilasta.
    Tyypityksestä puuttuu tyystin esim. ruoka-aineiden sietokyky? Joku ei ‘siedä’ rasvaa, joku hiilareita jne.

    Mielestäni on hyvä, että laihdutuysmenetelmiä on useita. Jos yksi ei pure, voi kokeilla toista. Kokeiluun joudutaan, koska tiede ei vielä tarjoa juurikaan valinta-apua yo. syystä.

  6. Off-topic, mutta tuosta veriryhmädieetistä joka kalvoilla mainitaan: Pikagooglauksen perusteella esim. O-ryhmän pitäisi välttää herkkusieniä ja A-ryhmän bataattia.

    MISTÄ IHMEESTÄ tällaista voi edes keksiä? Jäävät Raamattu ja Mormonin kirjakin toiseksi, eikä itselläni ei riittäisi luovuus keksimään tuontapaista. Mikä se esitetty “tieteellinen” pohja tälle?

    1. Helpostihan noita voi keksiä, sen kun vaan antaa mielikuvituksen laulaa.

      Ja jos lisää mukaan jotain “trendikästä” kuten gluteenin/viljatuotteiden dissausta, “ennen oli asiat paremmin” -jutustelua sekä muistaa puolustaa “luonnollisuutta” niin kyllä aina yleisöä löytyy. 🙂

  7. insinööri:
    Miksi virallinen insinööriväki pitää kiinni nykyisistä rakennusmenetelmistä? Ihmiset sairastuvat vakavasti home/kosteusongelmien vuoksi, puhumattakaan rakennusmateriaaleista, joilla meidät sairastutatte?

    Mielestäni talot pitäisi rakentaa kuukivestä sekä syvänmeren puhtaasta pohjamudasta, joita on ollut olemassa jo kauan ennen ajanlaskumme alkua.

    Silti meidät pistetään asumaan betonielementtitaloihin, joiden rappukäytävistä löytyy kuolleita kärpäsiä – käypä osoitus näiden talojen epäterveellisyydestä! Törkeää huijausta…

    ja josko olet puhelinpuolella niin samat laulut vaikkapa wifistä ja 3g:stä jne.

    mukavaa vkonloppua ihan kaikille.

    ja Reijolle tsemppistä ja kiitokset loistavasta sivustostaan!

  8. Hyvä Sami! Tuota olen itsekin kritisoinut: miksi ei hyväksytä havaintoja potilastyöstä yhtä merkitykselliseksi kuin ruokavalion seurantatutkimuksia? Ravinnon saannin säätelyllä on painon pudotuksen lisäksi myös parantavia vaikutuksia. Hyvänä esimerkkinä paasto, jolla veren sokeri laskee ja ketoaineiden muodostaminen käynnistyy. Tällä on tulehdusta laskevia vaikutuksia, minkä vuorostaan on osoitettu parantavan useita sairauksia. Tämä todettiin entisessä Neuvostoliitossa kliinisessä potilastyössä, mutta nämähän eivät ole tieteellisiä seurantatutkimuksia, joten niille ei tarvitse antaa mitään arvoa? No, katsokaa itse YLE:n ohjelma Paastoaminen – tulee tänään La 18.1.2014 Teemalta klo 13.30 uusintana tai voi katsoa n. kk ajan YLE Areenasta täältä: http://areena.yle.fi/tv/2108960

    1. Kyllä, kliinistä työtä tekevät luottavat aina jossain määrin omaan kokemusperäiseen tietoon. Ja niin pitääkin. Potilaat ovat yksilöitä eikä tutkimusten keskiarvoja.

      Mutta asian raadollinen toinen puoli on, että kukaan terveysekspertti EI luettele epäonnistumisiaan julkisesti polleana: “Suosittelin paastoa parantumattomasta syövästä kärsiville potilailleni -kukaan ei selvinnyt” tai “vain 10 % vastaanotollani karppauksen aloittaneista jaksaaa noudattaa sitä kahden vuoden kuluttua”, jne.

      Uskon voima on ihmeellinen. Kun uskoo hurmoksellisesti vaikka paastoamiseen, karppaukseen tai kasvisruokavalioon niin hoitolopputulokset tuppaavat olemaan hyvät.

      Pointtini on, että tällaiset potilastapaukset, “testimonials” on aina lähtökohtaisesti vääristyneitä (biased) positiiviseen suuntaan. Mutta ei ne arvottomia ole.

      1. Myönnetään, että haluttuun suuntaan taivuteltuja (biased) tuloksia tulee kliinisessä työssä, koska halutaan kohottaa omaa mainetta hyvillä saavutuksilla. Toisaalta niin tulee myös lääketieteellisistä tutkimuksista, jotka ovat lääkeyritysten rahoittamia ja joissa tutkijat saavat tulonsa em. yrityksiltä. Ainakin lääkkeiden haittavaikutuksia vähätellään tai niitä “ei ole havaittu”. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.

        Ihmiskehon omista parantavista kyvyistä ei ole vielä kaikkea otettu irti ja onhan sentään virallisestikin myönnetty laihduttamisen olevan eduksi metabolialle. Miksi ei sitten paasto? Mikä siinä on niin kauhistuttavaa, jos ihmiset paranevatkin ilman lääkkeitä? Lääkefirmojen voitot kaventuvat?

        Eikä Seyfried lupaa, että kaikki syövät paranevat paasto/ketogeenisella dieetillä, vaan että se on hyvä hoidon tukimuoto ja joissakin tapauksissa tehokkaampi kuin sädehoito tai kemoterapia. Veren glukoosi pitää saada tasolle 3-3,5 ja ketoaineet 4 kieppeille tai yli, että syöpä alkaa kärsiä ravinnon puutetta (glukoosi ja glutamiini). Tämän juuri paasto tekee. Paaston vaikutuksista on runsaasti tutkimustietoa esim. googlettamalla “fasting effects on healt site:nih.gov”

  9. Mie kirjoitti: “Ja jos lisää mukaan jotain ”trendikästä” kuten gluteenin/viljatuotteiden dissausta, ”ennen oli asiat paremmin” -jutustelua sekä muistaa puolustaa ”luonnollisuutta” niin kyllä aina yleisöä löytyy.”

    Lihavuuden ja esimerkiksi diabeteksen esiintyvyyden suhteen oli käsittääkseni asiat ennen paremmin. ?

    Mie katsoo omia kansakoulun aikaisia luokkakuvia, hoikkaa oli nuoriso….

    1. Pinnistäpä “Jussipussi” hiukkasen niin keksit varmaan mitä tarkoitin.

  10. Annoin eilen pojalleni noin puolenpäivän aikaan ennen kuulantyöntökisaa ja luistelua: broileria, vuohenjuustoa rypsiöljyssä, pistaasipähkinää, tomaattia, porkkanaa.

    Urheilun jälkeen: uunikuhaa, kermaviilikastiketta (kerm. viili, suola, sokeri, sitruunapippuri, sitruuna, kuohukerma), luomutäysmaito, luomukaakao, sokeria, paprikaa, tomaattia, porkkanaa, pistaasipähkinää.

    Lisätystä sokerista (5-8g) ja maidosta (n. 15-20g hiilari) huolimatta kokonaisuus on varsin vähähiilihydraattinen.

    Mikä tekee tällaisista ateroista “ihmedieettiä”. Jos olisin tarjonnut perunaa, leipää, laihaa margariinia, rasvatonta maitoa ja nuo samat vihannekset, niin olisiko se sitten tiedettä?

    Karppauksen hyödyt ovat todellisuudessa, Reijo, paljon paremmat kuin niissä tutkimuksissa joita siteeraat. Meinaan käytännössä ihmiset vähentävät hiilareita itselleen sopivin ruoka-ainein, sopivin määrin, ja vaihteluakin päivittäin ilmenee hyvin paljon. Se on aivan eri asia kuin syödä orjallisesti ja seurattuna tietty grammamäärä hiilareita joka päivä jonkin ulkopuolisen tahon sanelemana. Ei sellaisessa ratkaisussa monikaan halua pysyä.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins Espoo

    1. Ensinnäkin, miksi seurantatutkimukset eivät ilmentäisi ns. todellisuutta? Ja mistä sinä sitten tiedät sen mikä on “todellisuutta”? Erinäisten forumeiden anekdooteista?

      Toisekseen, kun mietitään kliinisiä ravitsemustieteellisiä tutkimuksia, niin niissähän jengiä tuetaan monesti tavoilla (neuvonta, tutkiryhmät, jopa ilmaista ruokaa) jotka tekevät tutkimustilanteesta peruselämästä eroavan. Tässä valossa kommenttisi tutkimustilanteen heikkoudesta ovat varsin outoja.

      Kolmanneksi, osut oikeaan siinä suhteessa että tiukat rajat prosenttiosuuksien tms. suhteen ovat käytännössä varsin turhia. Vhh:n kohdalla tutkimuskirjallisuudesta käy hyvin ilmi se, että tiukkaan hh-rajoitukseen ei käytännössä päästä RIIPPUMATTA ruokavaliovalintojen vapaudesta tms. seikoista. Miksi siis siihen pitäisikään pyrkiä?

  11. “Potilaat ovat yksilöitä eikä tutkimusten keskiarvoja.”

    Täsmälleen. Ja se tutkimuksen keskiarvokin voi olla “harhautunut”.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

  12. Itse uskon vahvasti myös yksöilöiden eroavaisuuksiin.

    Jos puhutaan esimerkiksi tärkkelyksestä niin, yksi mielenkiintoisenoloinen juttu on amylaasi entsyymi, joka pilkkoo tärkkelyksen sokeriksi.

    Tätä entsyymiä erittyy syljestä ja toisaalta sitä muodostuu myös haimassa. Sen määrä korreloi hyvin siihen kuinka monta AMY1 geenin kopioita henkilöltä löytyy(kopioita voi olla 1-15). ämän entsyymin määrä on tyyppillisesti suurempi populaatioissa, joissa on kulutettu paljon tärkkelyspitoisia hiilihydraatteja, yksillösiä eroja AMY1 geenien kopioiden määrä vaihtelee reilusti yksilöiden välillä.

    tässä yksi tutkimus, joka löytyi pubmedista.

    Aiheesta on kirjoittettu myös mm. seuraava artikkeli:Onko amylaasi avain uuteen ruokavalioajatteluun

    Olen myös nähnyt studyn, jossa tutkittiin verensokerin nousun eroavaisuuksia ryhmillä, joista toisella oli enemmän AMY1 geeenejä kuin toisella. Tuossa tutkimuksessa ne, joilla oli AMY1 geenien kopioita vähemmän, oli huomattavasti suurempi verensokerin nousun vaste kuin kontrolli ryhmällä.

    Uskon, että yksillöliset erot selittävät myös osin miksi toinen hehkuttaa LCHF:n puolesta ja miksi toiset vannovat vähärasvainen rasvisruuan nimeen. Mielestäni on aivan typerää, että kun ihmiset selkeästi hyötyvät eri dieteeistä, niin miksi se kaikki eroavaisuus pyritään helposti tyrmäämään.

    Perus ravitsemustutkimukset eivät kerro mitään näistä eroavaisuuksista, ne vain pyrkivät hakemaan sitä yhtä ja optimaalisinta kaikille – vaan kun en usko, että sellaista löytyy.

    Amylaasi nyt on vain yksi ehdotus/esimerkki, joka voi selittää yksilöllisiä eroja.

    Siitä vain jokainen testailemaan tuossa artikkelissa mainittua puuro-sylkitestiä 🙂

    1. Minusta Someone on aika kärkkäänä esittämässä, että ravitsemustutkijat tai ravitsemusterapeutit eivät ajattelisi ihmisiä yksilöinä.

      Matti Uusitupa: Ravitsemusgenetiikan avaulla terveellinen ruokavalio yksilöllisesti (SS)
      Mikael Fogelholm: Pitääkö kaikkien syödä samalla tavalla?
      Leena Putkonen: Miten karppaus näkyy ravitsemusterapeutin vastaanotolla?

      Yksilöllisiä eroja on kyllä tutkittu tähänkin saakka, ja tullaan tutkimaan edelleen kiihtyvässä määrin. Nykyisessä keskiarvoihin ja luokitteluihin perustuvassa ravitsemustutkimuksessa on riittää jo siinäkin haasteita, kuten Someone on itsekin kärkeävästikin tuonut esille.

      Ei ole ihan pikkutemppu lähteä kääntämään ravitsemus- ja lääketieteellistä tutkimusta kohti yksilöällisempää mutta sinne ollaan jo menossa.

      Eteneminen on vain tuskastuttavan hidasta ravitsemustieteessä, jossa petri-maljan ja rottatulokset on voitava varmentaa riittävän pitkäkestoisissa ihmistutkimuksissa. Muuten ollaan arvuuttelun ja uskomusten valtakunnassa.

      1. Ehkä sitten muotoilin asiani huonosti tai sitten jotkut vanhat kaiut olivat mielessä, mutta ei ollu tarkoitukseni olla mitenkään kärkäs :).

        En mitenkään erityisesti viitannut ainakaan ravitsemus terapeutteihin, ehkä ennenkin joihinkin kommentoijjiin, jotka ovat olleet vankasti sitä mieltä, että yksi sopii kaikille.

        Tarkoitus oli tuoda keskusteluun hieman perspektiiviä, joka auttaisi ymmärtämään miksi eri ihmiset/kommentoijat kokevat asiat niin eri tavoin.

        “perusravitsmustutkimuksilla” pyrin viittaamaan siis vain siihen, että valtaosa (ihan ymmärrätävästi) tutkimuksista ei huomioi mitenkään yksilöllisiä eroavaisuuksia, ja siksi niiden perusteella ei voida päättellä varmasti sopiiko tietty ruokavalaio tietylle yksillölle. Tottakai ne voivat kertoa sen, että tämä ruokavalio sopii todennäköisesti suurelle osalle väestöstä.

        Tuo Uusituvan linkki näytti ilmeisesti vahingossa olevan tuohon Fogelholmin artikkelliin, mielelläni lueskelen, jos annat uuden linkin 🙂

        Samaa mieltä siitä, että tuo tutkimustyö on ymmärrettävästi myös hidasta – siitä huolimatta tietenkin tarpeellista. Kuten olen aikaisemminkin tuonut esille – tämän vuoksi mielestäni lääkäreiden / terapeuttien ym. kliinentyö/kokemus on myös tärkeää.

        Muutoinkin tekstini pääpaino oli tarkoitus olla tuossa amylaasissa.

  13. “Perus ravitsemustutkimukset eivät kerro mitään näistä eroavaisuuksista, ne vain pyrkivät hakemaan sitä yhtä ja optimaalisinta kaikille – vaan kun en usko, että sellaista löytyy.”

    Täsmälleen.

    Reijo, ravitsemusvalistus pyrki vuosikymmenien ajan vähentämään rasvan osuutta väestön tilastollisessa keskiarvossa. Vähennä rasvaa, erityisesti maidon rasvoja, viestiä vietiin aivan jokaiselle Möttöselle.

    Kun olin ylipainoinen nuorukainen, niin kaikki lääkärit, terkkarit, Kansanterveyslaitoksen asiantuntijat julistivat radiossa koko kansalle. “Syö täysjyväleipää” “Vähennä rasvaa”. Ohje oli väärin. Kukaan ei sanonut, että syö kananmunia ja vihanneksia älä pelkää rasvaa, joka olisi ollut oikea ohje.

    “Vähennä rasvaa” sanottiin aina ohjeeksi, vaikka ei millään tavoin arvioitu paljonkohan sitä rasvaa syödään. Eli ohje on annettu monelle vaikka rasvan osuus on ollut vain 15 E%

    Liitteistäsi huolimatta tilastoja hoidetaan enemmän kuin ihmisiä. Valitettavasti.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

  14. Mitähän Reijo sanoo tästä dietti/treeni mallista? http://www.rippedbody.jp
    Malli pohjautuu IF (vuoropaastomalliin), mutta siihen sisällytetty voimakas lihaksien rasitus kuntosalilla ns. moninivel liikkeiden avulla.
    Tätä olen itse noudattanut ja tunnen oloni paremmaksi kuin koskaan ennen. Aiemmin olen noudattanut näitä Suomalaisia ravitsemus suosituksia, mutta ei niistä mihinkään ollut.

Comments are closed.