Lihatiedotus kertoo lihan kulutuksesta

Punaisen lihan terveysvaikutukset ovat saaneet huomioita viime aikoina. Lihatiedotus ry:n toiminnanjohtaja Riitta Stirkkinen vastasi ystävällisesti muutamaan kysymykseeni koskien lihan kulutusta ja lihan terveysvaikutuksia.

1) RL: Viime aikoina mediassa nähtyjen haastattelutietojen mukaan suomalaisten todellinen lihan kulutus on vähäisempää kuin mitä MMM:n ravintotaseessa on ilmoitettu. Asian sanotaan selittyvän luilla ja muulla syötäväksi kelpaamattomalla ruhon osilla. Eli paljonko suomalaiset todellisuudessa laittavat punaista lihaa suuhunsa viikkotasolla? 

Riitta Stirkkinen: Lihan kulutus ilmoitetaan kaikissa tilastoissa ns. ruholihana eli teurastamopunnituksena. Tiedot ilmoitetaan ruholihana myös kansainvälisissä tilastoissa, jolloin ne ovat vertailukelpoisia keskenään.  Teurastamopunnituksessa eläimestä on mukana lähes koko luusto, mutta ei verta, elimiä ja suolia. Punnitus eroaa eläinkohtaisesti niin, että esimerkiksi nauta punnitaan ilman päätä ja sorkkia, kun taas sialla ne ovat mukana. Luiden määrä arvioidaan ns. luukertoimen avulla, sialla kerroin on 15 %  ja naudalla 30 %. Kun huomioidaan vielä kypsennyshävikki, suomalaiset syövät punaista lihaa keskimäärin 590 grammaa viikossa.

2) RL: Mitkä osat ruhosta jäävät todella käyttämättä? Menevätkö kaikki luut ja jänteet kaatopaikalle tai lihaliemen keittotarpeisiin, vai päätyykö osa niistä kuitenkin esimerkiksi makkaroihin tai muihin lihajalosteisiin? 

Riitta Stirkkinen: Vastuullisen eläintuotannon ajatuksena on, että koko eläin hyödynnetään. Teurastuksessa ei synny ns. teurasjätettä vaan sivutuotteita, jotka hyödynnetään monella tapaa. Sivutuotteita käytetään joko elintarvikkeena, kuten maksa ja munuaiset tai lemmikkieläinten ruuan tai turkiseläinten rehun raaka-aineena. Eläimestä jää hyödyntämättä lähinnä mahalaukun sisältö, joka yleensä kompostoidaan.

Luita ei syödä eikä niitä tietenkään käytetä makkaroihin eikä muihinkaan lihavalmisteisiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Niitä ovat esimerkiksi savustetut sianluut ja joulukinkku. Niissäkin luu jää kuitenkin syömättä. Luista keitetään teollisesti jonkin verran kastikepohjia, mutta määrät  ovat melko pieniä.

Nykyisin lähes kaikki liha leikataan luuttomaksi heti jäähdytyksen jälkeen eikä kauppoihin ja ruokapalveluun luita enää juuri toimiteta. Leikkaamossa luut puhdistetaan vielä koneellisesti. Sen jälkeen jäljelle jäänyt luuaines viedään erilliseen käsittelylaitokseen, jossa luista erotetaan ns.  jäännösliha ja rasva. Ne hyödynnetään rehuraaka-aineeksi tai biodieselin valmistukseen. Lopusta luuaineksesta tehdään luujauhoa ja osa tuhotaan kuumentamalla tai viemällä jätteenkäsittelylaitoksiin.

3) RL: Paljonko kanan kulutuksessa samalla laskuperiaatteella ilmaa? 
Broilerissa ja siipikarjassa ns. luukerroin 25 %. Broilerin kulutus on hieman vajaa 17 kg henkilöä kohden vuodessa ja syötävän lihan määrä on noin 12 kg.

4) RL: Mitä arvelette kalan osalta? Onko tilanne suhteellisesti ottaen sama? 
Riitta Stirkkinen: Tätä pitää kysyä kala-alan asiantuntijoilta.

5) RL: Miksi halusitte nostaa asian julkisuuteen juuri nyt, jos tämä on asia on ollut koko ajan tiedossa?

Riitta Stirkkinen: Lihan kulutuslukujen laskentapa on ollut niin itsestään selvää lihaketjussa, että sitä ei ole ollut tarpeen eikä myöskään ymmärretty erityisesti korostaa. Kun uudet ravitsemussuositukset julkistettiin, haluttiin selventää tilastointitavan eroa ravitsemussuositusten taustalla käytettyihin lukuihin. Monessa yhteydessä on lisäksi usein verrattu tilastoidun lihankulutuksen (ns. ruholihan) perusteella saadun punaisen lihan kulutusmäärää kypsän punaisen lihan suositukseen, jolloin vertailuluku on huomattavasti todellista lukua suurempi.

6) RL: Uusien ravitsemussuositusten mukaan punaisen lihan käyttö näyttää liittyvän vähintäänkin syöpien ja tyypin 2 diabeteksen riskiin, ja siksi sen käyttöä on tarpeen rajoittaa. Haluatteko siis, ettei suomalaiset vähennä lainkaan punaisen lihan kulutustaan? 

Riitta Stirkkinen: Kun puhutaan suositeltavista käyttömääristä, on tärkeää käyttää oikeita vertailulukuja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että keskimääräinen punaisen lihan kulutus olisi suosituksen mukaista. Kulutuksessa on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja, kuten muidenkin ruoka-aineiden kohdalla. Syöpä eikä myöskään tyypin 2 diabetes synny yhden aterian tuloksena minkään riskitekijän suhteen. On haastavaa arvioida, kuinka pitkän altistuksen seurauksena monet ravitsemusongelmat syntyvät. Aina on kuitenkin vara lisätä kasvisten, vihannesten ja hedelmien ja täysjyväviljan käyttöä.  Eikä lihaa pidä kypsennettäessä ”polttaa karrelle.”

7) RL: Seuraatte ja annatte julki muiden maiden lihankulutusmääriä suhteessa suomalaiseen kulutukseen. Onko muissa länsimaissa samanlainen tilanne eli sisältääkö julkisuudessa esitettävä lihan kulutusluku väestötasolla tämän virhemarginaalin, jonka nyt olette tuoneet julki? 

Riitta Stirkkinen: En käyttäisi sanaa virhemarginaali, kun kyseessä on yleisesti sovittu kansainvälinen tapa ilmoittaa lihan kulutus ruholihana. Tällöin kulutusluvut ovat myös keskenään vertailukelpoisia, sillä eri maissa lihan leikkuutavat ovat erilaisia, eläinrodut ovat erilaisia ja myös jalostuksessa tavoitellaan erilaisia asioita.

8) RL: Haluatteko antaa parhaan arvionne siitä, miten paljon suomalaiset käyttävät naudanlihaa, lampaan lihaa, sianlihaa, muita punaisia lihalaatuja (sisäelimiä, riistaa jne), kanaa ja kalkkunaa sekä prosessoituja lihajalosteita (edellisistä valmistettuja) viikkotasolla? 

Riitta Stirkkinen: Tilastointi on aina haasteellista eikä gramman tarkkoja tilastoja minkään ruoka-aineen kulutuksesta ole varmaankaan saatavilla. Lihavalmisteet ovat erittäin hankala ryhmä tilastoitavaksi, sillä niiden valmistusaineet vaihtelevat tuotteesta, valmistajasta ja maasta toiseen. Kypsässä lihassa on omat haasteensa, kuten kypsennyshävikki, syömättä jätetty ja pois heitetty liha. Käytössä oleva ruholihapunnitus on kuitenkin yksiselitteisin mittari lihan kulutusmääriä arvioitaessa.

9) RL: Poikkeaako suomalainen punainen liha mielestänne jotenkin muiden maiden punaisesta lihasta, esimerkiksi yhdysvaltalaisesta?

Riitta Stirkkinen: Punaiseksi lihaksi luokitetaan naudan, sian ja lampaan liha. Suomalainen punainen liha eroaa selvästi yhdysvaltalaisesta punaisesta lihasta. Suomalainen naudan ja sianliha ei ole läheskään niin punaista kuin yhdysvaltalainen liha, mikä johtuu jalostuksen eroista.  Olisikin mielenkiintoista selvittää  punaisuuden eli hemiraudan määriä ja tarkastella asiaa siitä näkökulmasta. Suomalaisessa lihantuotannossa ei myöskään käytetä antibiootteja tai hormoneja toisin kuin Yhdysvalloissa.  Myös eläinten ruokinta eroaa amerikkalaisesta tuotantotavasta etenkin naudoilla. Meillä nautoja ruokitaan pääasiassa nurmirehulla, USA:ssa käytetään pitkälti maissia.

Meillä Suomessa valtaosa, noin 90 % naudanlihan tuotannosta on sidoksissa maidontuotantoon. Kun maito ja maitovalmisteet ovat tärkeä osa ravintoamme, tuotetaan samalla myös naudanlihaa eli sitä punaisinta lihaa.

10) RL: Olisiko jotakin jota haluatte tuoda esiin tai painottaa punaista lihaa koskevaan keskusteluun liittyen? 

Riitta Stirkkinen: Liha kuuluu perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon ja 96 % suomalaisista syö lihaa muodossa tai toisessa. Lihan syöjien kokonaismäärä on pysynyt samana usean vuoden ajan, mutta lihan syönnin useudessa on tapahtunut pieniä muutoksia viimeisen parin vuoden aikana. Päivittäin lihaa syövien määrä on vähentynyt, mutta useamman kerran viikossa lihaa syövien määrä on lisääntynyt. Suomalaiset ovat kuitenkin maltillisia lihan syöjiä. EU-maissa keskimääräinen lihan kulutus on noin 85 kiloa henkeä kohti vuodessa, kun meillä syödään 77,5 kiloa.

Elintason noustessa on myös lihan kulutus noussut. Samalla on noussut myös keskimääräinen elinikä. Lihan kulutus on noussut ja nousee edelleen erityisesti kehittyvissä maissa, kehittyneissä maissa kulutus on tasaantunut ja osin myös laskusuunnassa. Kulutuksen kasvu on painottunut vaalean lihan suuntaan, joten on mielenkiintoista nähdä, näkyykö se sairastavuudessa. Elintason noustessa myös elinympäristössä ja elintavoissamme on tapahtunut muutoksia, joita kaikkia ei ole voitu erottaa tutkimuksissa eri elintarvikkeiden kulutuksen vaikutuksista terveyteen ja sairastavuuteen.  Liha-ala suhtautuu vakavasti tutkimuksiin, joissa osoitetaan lihan käytön ja sairastavuuden yhteyksiä. Se on myös huolissaan eläinten hyvinvoinnista ja ilmasto-ongelmista ja tekee itse aktiivisesti työtä  asioiden parantamiseksi ja ongelmien vähentämiseksi.

Ruokavalio on aina kokonaisuus eikä yksittäin ruoka-aine sitä tuhoa tai pelasta. Ravitsemustiede on kohtuustiedettä ja suositusten mukaisen ruokavalion voi rakentaa monella tapaa. Olisikin hienoa, jos ravitsemussuosituksia pystyttäisiin tarkastelemaan viileän objektiivisesti ymmärtäen myös niiden taustalla olevia epävarmuustekijöitä.

RL: Kiitos haastettelusta Riitta Stirkkinen!

17 thoughts on “Lihatiedotus kertoo lihan kulutuksesta”

  1. Medialukutaitoinen pitää Lihatiedotuksessa puhuttaessa mielessään sen, että Lihatiedotuksen jäsenet ovat Atria Suomi Oy, HK Ruokatalo Oy ja Lihakeskusliitto ry. Lihakeskusliitto on yksityisen liha-alan talous- ja elinkeinopoliittinen edunvalvoja.

    Virkamiesmäisen neutraalista nimestään huolimatta Lihatiedotuksen tehtävä on sen omien sanojensa mukaan ”edistää suomalaista liharuokakulttuuria”. Lihatiedotus ei ole mitenkään neutraali toimija, vaan se tekee PR:ää, markkinointiviestintää. Lihatiedotuksen viestintää tulee siis ihan luonnollisesti lukea ehdottoman kriittisesti. Vähän niin kuin mainoksia.

    1. Näinhän se menee. PR-koneistoja etupäässä nämä erilaiset ”tiedotukset” ja muut hämäävän nimen omaavat yhditykset tietenkin ovat. Eikä siinä mitään pahaa, siihen kullakin eri liiketoiminta-alalla on oikeutensa ja lain suoma mahdollisuus.

      Pääpaino on hyvien uutisten ja kylmempien tilastofaktojen tuottamisessa. Lihatiedotus ry ei varmasti ole ensimmäisenä tiedottamassa uudesta lihaan liittyvästä terveysriskistä, Leipätiedotus ry leivän korkeasta suolapitoisuudesta tai höttöhiilarien haitoista, Kotimaiset Kasvikset ry kasvihuoneiden vaikutuksesta kotimaisten kasvisten nitraattipitoisuuteen, ”Suomen terveysjärjestö ry” (ravintolisien markkinoijien, luontaisparantajien jne. yhdistys) rokotteiden ottamatta jättämisestä aiheutuvista sairastumisista ja kuolemista jne.

  2. olisi kiva tietää, kuin paljon lihan kulutuksesta kaupantiskillä on puhdasta lihaa ja kuinka paljon paljon prosessoitua (makkarat/valmistuotteet) tai käsiteltyä (esim. Marinadissa ym)? Ruhopainohan ei tätä kerro.

  3. Riitan kanssa on helppo olla viimeisestä kommentista samaa mieltä. Yhtä asiaa haluan kuitenkin kommentoida: tuo lihan käyttölukema lienee per kapita eli kaikki lapsetkin on tässä numerossa mukana. Olen tekemässä tutkimusta lihan kulutuksen yhteydestä muuhun terveyskäyttäytymiseen THL:n tutkijoiden kanssa. Tässä aineistona on Finravinto2007 tutkimus. Naisten keskimääräinen punaisen lihan ja lihavalmisteiden yhteiskulutus oli n. 700 g viikossa ja miesten lähellä kiloa. Tämä lienee oikeampi lukema kuin Riitan esittämä. Pitää myös muistaa, että ruoankäyttötiedot pikemminkin ali- kuin yliarvioivat käyttöä ja saantia. Jos siis otetaan tavoitteeksi edes keskimäärin 500 g/vko punaista lihaa ja lihavalmisteita (mikä on eri asian kuin max 500 g/vko), on tähänkin vielä tietä kuljettavana.

    Kuinka paljon lihaa on liikaa, sitä ei tietenkään tiedetä, eikä edes ole varma, onko lihan käytön ja esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen välillä syy-seuraussuhdetta. Tätä tulisikin tutkia lisää. Nyt esitetty suositus perustuu tällä hetkellä olemassa olevaan väestötason tietoon ja sen kanssa on (vielä) elettävä.

    1. Tuon eron Finriski-aineistossa ja Stirkkisen esittämässä tiedossa voisi selittää osittain se, että Finriski-aineisto on aikuisia. Stirkkisen ravintotaseesta laskettua lihan kulutusta on jakamassa koko Suomen väestö mukaanlukien lapset ym. joiden lihan käyttö on varsin pientä.

  4. Kun lihansyönnin haittavaikutuksia tutkitaan, niin olisi syytä ottaa huomioon kaksi suurkuluttajien ääripäätä.
    Perinteinen Suomalainen mies = paljon lihajalosteita, humalahakuista alkoholin käyttöä, penkkiurheilua ja tietysti tupakkaa.
    Moderni luolamies = paljon punaista kokolihaa, järjettömästi kasviksia, marjoja ja hedelmiä, säännöllisesti pähkinöitä ja manteleita, crossfittiä, ei humalahakuista juomista, eikä tupakkaa.

  5. Laskin tuosta Riitta Stirkkisen ilmoittamasta kanan lihan käytöstä, että suomalainen kuluttaa kanaa keskimäärin 230 g viikossa. Jos oletetaan, että kalojen ruotoa ja päätä sekä äyriäisen kuorta ei syödä (heitän hatusta hävikkikertoimeksi varovaisesti 10 % kalalle ja äyriäselle).

    Siten per viikko:
    -punainen liha 590 g sis. kypsennyshävikki (tästä emme tiedä paljonko menee makkaroina ym. lihajalosteina, 25 %, 50 % vai mitä)
    -kana 230 g, ei sis. kypsennyshävikkiä
    -kala ja äyriäiset 170 g, ei sis. kypsennyshävikkiä (tieto perustuu Ravintotaseen 2012 tietoon)

    Tällaisen jakauman sain.

  6. Jos otetaan Reijon aikasemmasta artikkelista punaisen lihan suositus max 300g viikko niin keskimäärin pitäisi vähentää 290g punaista lihaa viikossa, eli puolet.

    Montako grammaa on suositus kananlihalle ja kalalle/äyriäiset per viikko? Onko niitä nykyiseen kulutukseen verrattuna tarvetta vähentää/nostaa? Punaiselta lihalta olisi, jos hyvin käy, 290 grammaa ”vapautuvia jaossa”…

    Mitä yksinkertaisempi suosittelu sitä parempi.ja mieluusti siten että jatkossa on yhteisymmärrys siitä mitä nyt kulutamme keskimäärin.

    1. Niin, tuli jälkeenpäin vielä mieleen. Kalaa suositetaan syötäväksi 2-3 kertaa viikossa. Kun keskimääräinen laskennallinen kala-annoksen paino olisi 150 g niin tämä tekisi viikkotasolla 300-450 g/vko. Eli aika kaukana ollaan, kuten tämä pohjoismainen tutkimuskin osoitti tuon ravintotasen tiedon ohella.

      1. Reijo kirjoitti:”Niin, tuli jälkeenpäin vielä mieleen. Kalaa suositetaan syötäväksi 2-3 kertaa viikossa. Kun keskimääräinen laskennallinen kala-annoksen paino olisi 150 g niin tämä tekisi viikkotasolla 300-450 g/vko. ”

        OK eli tästä tullaan sitten siihen mitä ajoin osaltaan takaa eli yliyksinkertaistettuina suosituksina voitaisiin tehdä ”piirakka” joka jaetaan tasan kolmeen osaan 900g /viikkotason osalta, punainen liha , ”kananliha”, kala ja äyriäiset? ”Kansalaisen perspektiivistä” oli hyvä että suositukset olisivat mahdollisimman selkeitä ja helppoja muistaa. Jos me tällä ”hieman kompuroidaan” niin kyllä tämä asia silloin on myös epäselvä ”vähemmän asiaan tutustuneillekkin”

  7. Kanalle ja kalalle ei ole ilmoitettu suosituksia. Jussipussi sinäkin voisit asian lukaista itse tuosta suomalaisesta suosituksesta.

    Minusta tasainen jako kolmeen kalan, kanan ja punaisen lihan suhteen olisi ok.

  8. Jarkko tuolla alussa mainitsi, että Lihatiedotuksen julkaisuja tulisi lukea kuten mainoksia – hivenen kriittisesti. Samoin on myös muiden vastaavien kanssa, esim.leipätiedotuksen tai vaikkapa maidon jalostajien. Markkinamies on markkinamies (tai nainenkin)joka haluaa tietenkin omaa tuotettaan mainostaa positiivisessa valossa. Sehän on tietenkin selvä. Joka suhteen siis ns. medialukutaitoa tänä päivänä tarvitaan eikä ihan kaikkea kannata kertapureskelulla niellä.

    Mieleeni tuli tämä broilerin käytön lisääntyminen. Sehän on suomessa varmaankin sieltä jostain 80-luvulta alkanut tulla suositummaksi, varsinkin sen jälkeen kun markkinoille alkoi tulla näitä ”helppoja ja nopeita” marinoituja tuotteita. Siinä huumassa ei meinannut marinoimatonta löytää niin mistään. Mutta samoihin aikoihinhan tämä kansakunnan lihominenkin alkoi enemmän näkyä. Voiko broilerin kasvattamisella (siis sillä tehotuotannolla mitä broilerin tuotanto pääsääntöisesti on) olla jotain tekemistä että myös sitä syövä saa ylimääräisiä kiloja kehoonsa? Voiko broileriin jäädä jotain jäämiä siitä prosessista, missä pienestä tipusta saadaan muutamassa viikossa teuraskokoinen broileri, eli vaikka kyseessä ei olisi varsinaiset kasvuhormonit, niin onko tutkittu, että broilerin olisi yhteydessä lisääntyneeseen lihavuuteen. Tämä nyt on tämmöinen villi ”heitto”, kunhan tässä joutessani pähkäilen. Ainakin broileri on tuotteena / ruokana sellainen, että sitä helposti syö enemmän kuin olisi tarpeen, se kun on paljon helpompaa pureskella ja rasvattomamapaa useimmiten, josta johtuu, että nälän tunne ei katoa samaan tapaan. Kun taas esim. naudan kokolihapihvi (120 g raakapaino)on monelle ruumiillista työtä tekevälle miehellekin ihan riittävästi, naisille jo 100 g on paljon, kerralla syötynä.

    1. Broilerin syönti tuskin aiheuttaa lihomista kasvatusmenetelmistä riippumatta, heittosi oli todella ”villi”. Ja johtuen proteiinipitoisuudesta pitäisi sen kyllä olla ihan yhtä täyttävää kuin punaisen lihan, ruhonosa kun määrittää molemmissa sitä rasvapitoisuutta.

      Punaisen lihan nauttimismuoto/koostumus sen sijaan … Mutuilen itsekin. Kyllä se kokolihapihvi tuntuu täyttävämmältä kuin vaikkapa sama määrä paistijauhelihaa.

    2. 80-luvulta tähän päivään on kyllä niin paljon muuttujia, että broilerin lisääntynyt käyttö haiskahtaa aika kaukaahaetulta.
      Karkkihyllyt ovat kaupoissa kolme kertaa pidempiä, samoin sipsihyllyt. Nami namit yms. sokerijogurtit ovat monille ihan normaalia ruokaa. Mäkkäreitä, hesejä ja kebab-kioskeja on joka kulmassa. Roskaruuan markkinointiin käytetään varmasti moninkertainen määrä rahaa -80 lukuun verrattuna. Urheiluharrastuksiin tuskin on tullut suurta muutosta -80 luvusta, mutta kaikki muu arkiliikunta on vähentynyt huomattavasti. -80 luvulla lapset joutui ajamaan fillarilla joskus 10 km matkan ennen kuin löysi kaverit. Nyt voi tekstata kavereille ja kysyä missä he ovat. Autojen määrä on huomattavasti suurempi, joten pyöräily ja kävely on varmasti vähentynyt aikuistenkin kohdalla. Elintaso on ihan yleisesti noussut -80 luvulta tähän päivään verrattuna. Tuossa muutamia muuttujia. Broilerin lisääntynyt käyttö kuullostaa aika hassulta syyltä lihomiselle.

  9. Joo, myönnän, hölmöäkin ehkä, mutta kuten mainitsin villi heitto, jotka ehkä keskustelussa sallittaneen silloin tällöin.

    Mutta joo, totta toi, että kaikenlaisen sokerisen syönti on lisääntynyt megaluokkaa…siis paljon.

    Mutta mie tuossa myös jotain mainitsi että kokolihapihvi tuntuu täyttävämmältä kuin vastaava määrä paistijauhelihaa, olettaen että siitä valmistettu pihvi on ns.naturel, siis ilman tavanomaisia korppujauhoja ja kananmunaa mitä yleensä mureketaikinaan laitetaan. Eli olisko tässä joku teoria siihen, että jos ruoka on helpommin pureksittavaa sen syömiseen tietenkin menee vähemmän aikaa, joka saattaa johtaa siihen että samaan aikaan (esim 20 -25 min) syö enemmän jauhelihaa kuin kokolihaa??Joka sitten vaikuttaa siihen miten meidän kylläisyyssignaalit aivoissa heräilee syömisen alettua? siis nää on edelleen näitä ”villejä” heittoja…mutta ehkä näin lauantai-illan ratoksi suotaneen. 🙂

    Onhan kuitenkin sekin kai totta, että ruoka-annosten koot on koko ajan kasvaneet. Joissain tutkimuksissa verrataan esim. japanilaisten ruoka-annoksia ja eurooppalaisia ja japanilaiset syövät (siis ne jotka vielä perinteisesti syövät) huomattavasti pienenmpiä annoksia kuin me, ja jotenkin siihen suuntaan, että lopettavat kun vielä vähän tuntuu nälkää, mutta on jo kuitenkin syöty, eli elävät jonkun sortin ”paastossa” koko ajan. Kuitenkin niin, että ravintoaineita tulee juuri ja juuri riittävästi ja vaihdellen. Ja japanilaisethan ovat melko pienikokoista mutta kuitenkin samaan aikaan erityisesti verisuonisairauksien suhteen tervettä kansaa. Sitä entiedä paljonko heihin jo on alkanut vaikuttaa kaikki nämä länsimaiset hapatukset ja mäkkärit sunmuut joita varmaan nuoriso ainakin käyttää paljonkin.

  10. Onkohan noissa Lihatiedotuksen luvuissa otettu lihan vienti ja etenkin tuonti huomioon?

Comments are closed.