Vähäsuolainen ruokavalio

Ravisemussuositusten mukaan suomalaisten pitäisi vähentää suolan käyttöä.  Suolan saantisuositus on 5 grammaa (eli 2 grammaa natriumia), mutta Finravinto 2012 tutkimuksen mukaan suolan saanti on naisilla 6,5 grammaa ja miehillä 8,9 grammaa. Suola on jäänyt monessa suhteessa tyydyttyneen rasvan varjoon, vaikka liiallisella suolan käytöllä on laajoja haitallisia vaikutuksia terveyteen (omat kirjoitukseni 1,2). Netistä löytyy mainio Antti Julan diaesitys suolan vaikutuksista terveyteen (2011).

Suolan käytön vähentäminen on todella haasteellista. Yksi syy tähän on se, että suolapurkin käyttö kotona tuo vain 20 % päivän kokonaissuolan saannista. Loput 80 % suolasta saadaan piilosuolana elintarviketeollisuuden ja ravintoloiden valmistamista ruuista ja elintarvikkeista. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiinkin, että ani harvat (alle 0,02 % väestöstä) alittaa suolan saantitavoitteen 5 grammaa ja samalla saa riittävästi suolan vastavaikuttajaa kaliumia. Toinen haaste on se, että makuaistin tottuminen vähäsuolaiseen ruokaan vie muutaman viikon. Kun ympäristössä muut eivät vähennä yhdenaikaisesti suolan käyttöä niin, suolaa vähentävä kamppailee koko ajan muiden ”jämähtänyttä” suolatottumusta vastaan. Kolmas syy on, että suola vahvistaa useita eri muita makuja, tuo ne selvemmin esiin.

Tässä kirjoituksessa muutamia käytännön ohjeita aiheesta suolan käytän vähentämiseksi. Tämä ei ole täydellinen vähäsuolaisen ruokavalion ohjeistus, mutta riittänee vähentämään useimpien henkilöiden suolan saantia ainakin 2-3 grammaa /pv.

Suolan käyttäminen tai sen vähentäminen herättää monenlaisia intohimoja. Täten vielä totean, että en tyrkytä tätä ohjetta kenellekään vaan tämä tarkoitettu niille, jotka toivovat pystyvänsä vähentämään suolan käyttöä. Ymmärrän, että suolan sopiva käyttö on tärkeää mm. kulinaristiselle nautinnolle.

1. Siirry käyttämään kotona mineraalisuolaa

Lopeta erilaisten hypetettyjen ruusu-, vuori-, sormi-, ja merisuolavalmisteiden käyttö. Niiden mineraalimäärät ovat käytännön kannalta  merkityksettömät. Lisäksi suuri osa vuori-, ruusu- ja merisuolasta on jodioimattomia. Katso oheinen diasarja.

2. Lisää mineraalisuola vasta valmiiseen ruokaan pöydässä

Käytä mineraalisuolaa pintasuolana. Tällöin sen maistaa helpommin, eikä suola ”huku” muiden makujen joukkoon.

3. Vaihda leipä, karjalanpiirakat, näkkileipä ja murot sekä myslit vähemmän suolaiseen

Leipä ja muuta viljavalmisteet ovat suurin yksittäinen suolan lähde ruokavaliossamme. Löydät listan vähäsuolaisista leivistä esim. täältä. Leivän, murojen ja myslin sijaan voit syödä täysjyväpastaa, puuroja ja tummaa riisiä joko ilman suolaa tai varovaisesti mineraalisuolalla suolattuna.

4. Vaihda leivän päällysteitä. 

Käytä vähäsuolaisia levitteitä, juustoja ja leikkeleitä. Vältä kokonaan meetvursteja, pepperoneja, ilmakuivattuja kinkkuja, halloumia ja fetaa. Laita leivälle salaattia, tomaattia, paprikaa tai muuta kasvista sekä kuivattuja mausteita tai yrttejä. Kokeile leivän päällä avokadoa, mangoa, pähkinälevitettä, maapähkinävoita, hummustahnaa jne.

5. Säästä graavilohi, kylmäsavustettu kala, mäti, silli, suolakala, makkarat ja savustettu liha herkkuhetkiin

Kalatiski notkuu erilaisia suolattuja ja savustettuja kaloja. Niiden suolapitoisuus on valitettavan korkea. Savustetut lihat ja lähes kaikki makkarat sisältävät melko runsaasti suolaa.

6. Kierrä einekset ja muut valmisruuat

Syö työpaikkaruokalassa mieluummin kuin otat eineksiä evääksi. Lämmitettävä valmisateria thairuokaa, makaronilaatikkoa, perunamuusi lihapullilla,  kalakeittoa jne. sisältää suolaa helposti 3-4 grammaa per annos (n. 300 g). Joukossa on tosin vähemmän suolaisiakin (selviää tuoteselosteesta). Laita ruoka itse tuoreista ja prosessoimattomista tarvikkeista joita ei ole marinoitu valmiiksi.

7. Jätä valmiit mausteseokset, kuten lihaliemet, fondit, soija- teriyaki ym. kastikkeet pois käytöstä (tai valitse ainakin vähäsuolainen vaihtoehto).

Lihaliemikuutiossa on jopa viisi grammaa suolaa. Tavallisessa soijakastikkeessa on suolaa 1 g/rkl. Muut maustekastikkeet  ovat myös hyvin suolaisia. Mausteseoksien, kuten ”sitruunapippuri”, valkosipuli-pippuri jne., tärkein mauste on usein suola (n. 30 % painosta).

8. Lisää tavallista enemmän sitruunaa, chiliä, pippureita, sipuleita, yrttejä ja etikkavalmisteita kompensoimaan vähentynyttä suolan makua.

Voit erehdyttää makuaistiasi lisäämällä erilaisia makuja ruokaan.

Näyttökuva 2014-3-13 kello 11.12.52

9. Syö ravintoloissa harkitusti

Tyypillinen hampurilaisateria sisältää 3 grammaa, pizza 4-5 grammaa, kebabannos lisukkeilla 3 grammaa ja kreikkalainen salaatti 3 g  suolaa.

 10. Opettele käyttämään www.fineli.fi -palvelua

Fineli-tietokannassa on eniten-vähiten toiminto, jolla voit hakea ruoka-aineryhmittäin eri ruokien suolapitoisuuksia.

Alkuvaiheessa vähäsuolainen ruoka ei maistu. Makuaistisi tottuu uuteen suolapitoisuuteen muutamassa viikossa.

Suolan käytön muutoksista hyvä käytännön esimerkki löytyy Syö hyvää -sivustolta. Vielä tarkemman ohjeen suolan rajoittamiseksi löydät täältä. Suolan merkintää elintarvikkeissa on selvittänyt Sydänliitto täällä.

Lukemista 

Liem DG, Miremadi F, Keast RS. Reducing sodium in foods: the effect on flavor. Nutrients. 2011 Jun;3(6):694-711.

Institute of Medicine (US) Committee on Strategies to Reduce Sodium Intake. Taste and Flavor Roles of Sodium in Foods: A Unique Challenge to Reducing Sodium Intake. 

38 thoughts on “Vähäsuolainen ruokavalio”

  1. Pieni kommentti. Urheilu/kuntoilu kuluttaa suoloja, 5g ei aina ole oikea määrä, vaan se muuttuu kulutuksen (hikoilun ym.) mukaan. Mitä mieltä itse ?

    Toinen kommentti: Ruuanlaitossa suolan lisääminen lopussa saattaa kasvattaa suolan määrää verrattuna siihen, että sen lisäisi alussa. kokeileppa esim. lohifileen, paahtopaistin tai joulukinkun kanssa. Ei toimi. Suola tuo makuja esiin, ja mitä kauemmin suola vaikuttaa raaka-aineeseen. Loppujen lopuksi suolaa voi olla vähemman kuin lisäisi sen vasta lopuksi.

  2. On verenpainelääkkeitä, joiden ohjeessa kielletään mineraalisuolan käyttö. Onko kielto aiheeton? Olen itse tällaisella lääkityksellä, mutta käyttänyt tavallisen jodisuolan ja mineraalisuolan seosta. Sen maku on myös parempi kuin pelkän mineraalisuolan tai pelkän tavallisen jodisuolan, jotenkin rikkaampi.

    1. En ymmärrä mihin tämä voisi perustua, jos ei ole sydämen- tai munuaisten vajaatoimintaa. Magnesiumista ei edes silloin pitäisi olla haittaa. Liika kalium voisi teoriassa olla ongelma ACE-estäjien ja ATR-salpaajien kanssa (aiheuttavat hyperkalemiaa joskus jos on munuaisten vajaatoiminta), mutta mineraalisuolaa pitäisi syödä aika paljon, että kaliumin saanti nousisi rutkasti. Kaliumia saa helpommin suuria määriä ja nopeammin kasvikunnan tuotteista, esim. kiskaisemalla purkillisen täysmehua. Nesteen poistolääkkeen (diureetin) kanssa voi olla ainakin teoriassa kyse siitä, että natrium-pitoisuus menee veressä liian alas niillä joilla on sydämen vajaatoiminta (neste ei poistu normaalisti vaan laimentaa veren natriumpitoisuutta) ja jos yhtä äkkiä mineraalisuola korvaa suuren (!) määrän tavallista suolaa (ja diureettiannos on siihen suhteutettu).

      Lääkefirmojen varoitukset ruuan suhteen on minusta joskus huteralla pohjalla. En esimerkiksi usko, että greippimehu on ainoa, joka ei sovi joidenkin lääkkeiden kanssa yhteen.Luulen, että sama ongelma on pakko olla greipillä, entä muut sitrushedelmät? Ja lisäksi useat mausteet, yrtit ja marjat vaikuttavat monen lääkkeen pitoisuuksiin, mutta ei niitä ole merkattu varoituslappuhin. Tuollainen voi olla ylireakointia, mutta eihän sitä varmaksi tiedä koskaan.

      Tästä kannattaa kysyä lääkkeen valmistajalta, he ovat velvollisia vastaamaan ja heillä on oltava asiaan perehtyneitä henkilöitä hoitamaan tämän kaltaisia asioita.

      Laitatko linkin vielä minkä lääkkeen ohjeessa tämä kielletään? Kannattaa kysyä aina myös hoitavalta lääkäriltä.

  3. Losatrix. Vaarana ilmeisesti juuri hyperkalemia. Itse olen ollut pikemmin huolissani kaliumin riittävästä saannista, kun en juurikaan perunaa syö.

    Apteekissa kielsivät greipinkin. Juttelin tästä lääkärin kanssa, ja hän tutki jostakin taulukosta tarkkaan, että lääkken vaikutus kulkee jotakin eri reittiä kuin greipin vaikutus, eli salli greipin minulle.

    Ihmettelin myös tuota että miksi juuri mehu, emmekä keksineet muuta kuin sen, että greippimehua on ehkä helpompi saada suuria kertamääriä kuin syömällä kokonaista hedelmää.

    1. Tuo on ns. ATR-salpaaja, losartaani. Tuo on ihan hyvä pointti tuo mehuannoksen suuruus. Toinen voi olla spekulatiivisesti se, että greippiä syötynä ei ole tutkittu. Pakko laittaa paperille vaan se mikä on tutkittu.

      Keskivertosuomalainen saa hyvin kaliumia dia 17, THL.

      Jätetään yksilölliset hoito-ohjeet tähän. Yleisellä tasolla keskustelu on OK.

  4. Suola ja kohonnut verenpaine ovat nykyään lähes synonyymejä. Totuus on kuitenkin toisenlainen, ainakin näiden parin tutkimuksen tulosten perusteella:

    ”The effect of insulin on CH2o suggests that insulin’s effect on sodium excretion is due to enhancement of sodium reabsorption in the diluting segment of the distal nephron.”
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC301822/

    ”excretion of sodium was reduced, and fractional proximal and distal tubular reabsorption of sodium were increased …during insulin infusion”
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8125556

    .. ja koko tutkimuksesta löytyy myös tämä lause:
    ”The sodium-retaining effect of insulin has been
    known for a long time, but there is no consensus as to
    the exact mechanism of its action.”

    Eli vanhaa tuttua asiaa näyttäisi olevan. Jos syö paljon hiilareita, on se sitten vehnäkänttyä tai sokeria tai mitä tahansa, joka nostaa insuliinin pitoisuutta veressä, niin munuaiset pidättävät suolaa ja sen sitomaa nestettä. Tilanne esidiabeetikoilla eli metabolista oireyhtymää sairastavilla on krooninen: insuliinit ovat koko ajan tapissa, koska herkkyys on kadonnut. Tällaisia henkilöitä lienee Suomen aikuisväestöstä noin kolmannes. Verenpaine ei normalisoidu verenpainelääkkeitä syömällä, vaan korjaamalla se perimmäinen syy – metabolinen oireyhtymä aisoihin hiilareita vähentämällä. Ilmiö on tuttu kaikille, jotka ovat karpanneet. Alussa paino putoaa jyrkästi ylimääräisten nesteiden lähtiessä.

    Itse korjasin metabolisen oireyhtymäni karsimalla ruokavaliosta turhat hiilarit. Paino putosi 18% ja verenpaine korjaantui normaalilukemiin. Bonuksena pääsin eroon refluxitaudista eli närästyksestä sekä kuorsauksesta.

    Mitä tulee itse suolaan niin niissäkin on eroja. Pöytäsuola on puhdistettua ja syanidilla (paakkuuntumisen estoaine) höystettyä myrkkyä, joka maistuu aivan kamalalta. Pan suolat ja muut vastaavat verenpainesairaiden kukkaron keventämiseksi keksityt tuotteet ovat vielä kamalamman makuisia, mutta niissä ei käsittääkseni ole käytetty ferro- tai muita syanideja.

    Jos maun vuoksi lisää suolaa ruokaan niin ei pidä tyytyä em. suoloihin, vaan kannattaa kokeilla meri- tai ruususuolaa (himalajan suola). Eron huomaa varmasti. Niitä ei myöskään tarvitse käyttää niin paljoa, koska vähemmälläkin saa paremman maun. Niissä ovat kaikki yli 80 mineraalia mukana, kun taas teolliset suolat (esim. pöytäsuola) ovat lähes puhdasta natriumkloridia.

    Yhteenvetona – suola ei aiheuta verenpainetta, vaan sokeri ja muut hiilarit nostamalla insuliinia. Suola on turhaan nimetty syntipukiksi, vaikka se on vain välittäjämekanismi koko kuviossa.

    1. Tulihan se hiilareita vähentämällä kaikki hoituu sieltä 🙂

      Nyt on niin, että laihduttaessa verenpaine kyllä tippuu. Yhtä hyvin suurinpiirtein vähemmän rasvaisella ja vähemmän hiilareita sisältävällä. Siitä olen kirjoitellut aiemmin.

      Minun pointti oli tuossa slidesetissä juuri esittää, että niissä ruususuoloissa EI ole mitään hivenaineita niin paljoa että sillä olisi käytännön merkitystä. Vertaa ny vaikka rautaa, kalsiumia tai magnesiumia. Minusta tämä on niin kauan tällaista ”sinne päin heittelyä” ja ihmisten sekoittamista, kunnes joku oikeasti tuo ruusuuolan markkinoille jossa on jotain mineraalia oikeasti paljon. Siis niin paljon että esim. teelusikka saa vaikka 30-50 % jonkun mineraalin päivätarpeesta. Uskon sitten kun näet kunnolla analysoidut tiedot mineraaleista ja laskelmat.

      Ja silti jää jäljelle natrium, jota saamme n. 3-5 kertaa enemmän kuin kivikaudella 😉

      Suolan verenpainevaikutuksista ei tarvitse ehkä kanssasi ruveta kiistelemään. Ne joita asia kiinnostaa ja haluaa nähdä aiheesta oiken rakettitiedettä voivat lukea alla olevan tutkimuksen jossa selvästi osoitetaan suolan vähentämisen vaikutus verenpaineeseen. Ja sen jälkeen vielä suolan lisäämisen vaikutus verenpaineen nousuun.

      Long-Term Space Flight Simulation Reveals Infradian Rhythmicity in Human Na+ Balance (Fig 1)

      Pysytään aiheessa, joka on suolan vähentämisen toteuttaminen käytännössä.

      1. Reijo, et varmaan voi kieltää, että noissa tutkimuksissa jotain perääkin on. En kirjoittanut tätä karppauksen ylistämiseksi, vaan ihan siitä syystä että hiilarit nyt vaan sattuu nostamaan insuliinia. Tosin niin tekee liika proteiinikin, mutta vähemmässä määrin. En kiistänyt suolan osuutta verenpaineen nostamisessa, vaan korostin sen roolia tapahtumaketjussa. Se on syyllinen, mutta samalla syytön. En väitä, että se olisi terveellistä.

        En myöskään tuonut esille niitä yli 80 mineraalia siksi, että niillä mitään merkitystä olisi elimistön hivenainelähteenä, vaan että ne vaikuttavat suolan makuun. Makuasioistahan ei pidä kiistellä ja meikäläisen mielestä ne luonnolliset suolat nyt vaan maistuu paremmalta. Toiset ehkä tykkää pöytäsuolasta.

        Ja mainitsinhan myös sen tärkeän asian suolan vähentämisestä eli kun on maukkaampaa suolaa niin sitä tarvitaan vähemmän.

        Tsekkasin myös merisuolan (jodioimattoman) jodipitoisuuden ja se yltää lähes samalle tasolle kuin jodioidut pöytä- ja mineraalisuola – eroa teollisten suolojen eduksi on vain 10% (Eniten ja vähiten haku Finelistä ravintotekijänä jodidi). En tuon 10% takia vaihtaisi parempaa makua pois.

      2. Insuliinin korkea pitoisuus veressä estää suolan erittymistä. Kyllä.

        Mutta ei tuo niin yksioikoista ole, kun esität. Kuten tiedät runsas proteiinin ja eläinrasvan saanti (low carbohydrate diet score) liittyy etenevissä väestötutkimuksissa tyypin 2 diabeteksen ilmaantumiseen (1). Tyypin 2 diabeteksen tyyppipiirre on taas korkea insuliini. Myös hiirillä low carb diet johtaa insuliiniresistensiin ja diabetekseen.

        Eli kun asiaa pyörittelee voi tuota insuliiniteoriaa ja karppausta katsoa myös juuri päinvastaisen evidenssin näkökulmasta.

        Suolan käytössä ei ole kyse vain verenpaineesta, vaan niistä monista vakavista terveydellisistä haitoista, joita olen eritellyt näissä kahdessa kirjoituskessani:
        Suolan syntilista sokeriakin pidempi?
        Suolan haitat onko niitä?

  5. Kalan voi graavata vähemmälläkin suolalla, kun sen tekee itse tuoreesta kalasta eikä osta kaupasta.

    Suomessa on ollut perinteenä käyttää karkeaa merisuolaa, ja sitä menee helposti paljon. Lisäksi karkean suolan imeytyminen vie turhan paljon aikaa. Ruotsissa käytetäänkin hienoa suolaa, jolloin kalan pääsee syömään tuoreempana, jo parissa tunnissakin. Suolaliuoksen käyttäminen on myös yksi vaihtoehto.

    Kalan säilyvyyttä voi myös parantaa 100% tyrnimehulla. Tyrnin happamuus ehkäisee bakteerien kasvua, joka osaltaan vähentää suolan tarvetta. Se myös maustaa graavilohen hauskasti. Tosin kellertävä väri voi aluksi herättää epäluuloa.

  6. Saako mineraalisuolalla (esim. Pansuolalla) tuon 1 tl = 30 – 50% mineraalien päivätarpeesta? Riittääkö siten 2-3 tl / pvä?Entä jos syö vähemmän, siis sitä Pansuolaa tai jotain muuta, vaikka ruususuolaa? Mistä ruoka-aineista yleisesti saa riitttävästi mineraaleja? siis muualta kuin suoloista.

    1. Tuosta diasarjasta voit katsoa vastauksen kysymyksiisi kolmen mineraalin osalta. Ja mistä sitten ihmiset saavat eri mineraaleja keskimäärin selviää pdf-muotoisesta Finravinto 2012 raportista. Sieltä vaan lukemaan tai sitten kokeilemaan Finelin eniten vähiten toimintoa, samalla pitäen mielessä millaisia annoksia ihmiset syövät päivittäin eri ruokia. Se, että joku elintarvike on korkealla listalla per 100 g ei tee siitä hyvää lähdettä. Pitää miettiä kohden syötävää annosta tai realistista päiväkulutusta.

      Minusta hupsua väittää, että suolat olisi merkittäviä mineraalien lähteitä kuten ruususuolaa ja merisuolaa on markkinoitu.

  7. Reijo, kirjoitit näin: ”Ymmärrän, että suolan sopiva käyttö on tärkeää mm. kulinaristiselle nautinnolle.
    1. Siirry käyttämään kotona mineraalisuolaa
    Lopeta erilaisten hypetettyjen ruusu-, vuori-, sormi-, ja merisuolavalmisteiden käyttö”

    Tässä on mielestäni ristiriitaa lauseiden välillä. Jokainen voi tehdä ”sokkotestin” vaikkapa kolmen eri ”suolavalmisteen” välillä. jokaista vuorollaan pieni annos suuhun ja makutuomio. Väitän että järjestys on parhaimman makuisesta huonoimpaan: Merisuola, pöytäsuola ja mineraalisuolat. Jos näin ei olisi Michelin ravintoloissa kokattaisiin mineraalisuoloilla.

    Sitten itse kysymykseen, miksi näin on? Miksi me koemme erityisesti merisuolan ja natrium kloridin miellyttävämpänä kuin esimerkiksi natriumin, magnesiumin ja kaliumin sekoituksen.

    Eihän näissä suoloissa ole ”itsessään” niitä makuja mitä niissä
    koemme maistavamme, Miksi evoluutio on pistänyt meidät ”jahtaaman” esim natriumkloridia, sokeria ja rasvaa? ja ”maistamaan ne miellyttäviksi” Eihän sokerikaan ole makeaa se on vain evoluution valintaa, ne on sailyneet jotka ovat kokeneet sokerin, suolan ja rasvan miellyttävänä ja erikseen niitä sisältäviä ravintoaineita syoneet/suosineet.

    Sokeri ja rasva on helposti selitettävissä niitä siältävien luonnollisten ravintoaineiden energia ja suojaravintoaineiden pitoisuuksilla, Niitä suosineet on selvinneet paremmin elämän tyrkyissä, aiemmin..

    Mutta miksi evoluution saatossa suolalla (natriumkloridi) on ollut niin tärkeä asema että olemma valikoituneet pitämään sen mausta/luomaan sille miellyttävän aistimuksen ”illuusion” ?

    Tällä ei ole tarkoitus kumota sitä mitä Reijo on edellä kirjoittanut suolan määrän terveysvaikutuksista, tarkoitus on muuttaa hetkeksi näkökulmaa, aikajännettä suolan suhteen ja ehkä ymmärtää paremmin miksi sitä liiankin hanakkaasti sirottelemme ruokiimme ja miksi esim joillekkin eläimille laitetaan metsään ”nuolukiviä”.

    Selityksiä odotellessa…

    1. Evoluutio on laittanut meidät jahtaaman natriumia sen vuoksi, että sitä ei ole kasvanut puunoksilla tai pensasissa silloin kun savanneja tallaisimme. Niukkuuden aikoina on ollut eduksi luontainen mieltymyt natriumiin sillä se on välttämätön elimistölle.

      Kivikauden aikana natriumin suolan saanti lienee ollut alle 2,5 g gramma (alle eli 1000 mg natriumia) eli noin 20-40 % nykyisestä. Nykyään laittelemma sormisuolaa joka paikkaan, koska se vain maistuu niin hyvältä.

      Mieltymys suolaan on siis ollut eduksi niukkuuden aikoina, yltäkylläisyyden aikana se on ongelma. Sama pätee makeaan. Vai eikö?

      Mikään tietämäni luomakunnan eläin ei kai käytä suolaa niin paljon kuin ihminen.

      1. Reijo kirjoitti: ”Ravisemussuositusten mukaan suomalaisten pitäisi vähentää suolan käyttöä. Suolan saantisuositus on 5 grammaa (eli 2 grammaa natriumia), mutta Finravinto 2012 tutkimuksen mukaan suolan saanti on naisilla 6,5 grammaa ja miehillä 8,9 grammaa.”

        Jos katsotaan tämän tutkimuksen tuloksia sydän ja verisuonitaphtumien suhteen sydän ja verisuonitautia ja /tai dibetesta sairastavilla, mitatut natriumin 24 tunnin erityksen pienimmän riskin arvot ovat tuohon 2 grammaan tavoitteeseen verrattuna 2-3 kertaiset (4-5.99g)? Ja riskikäyrä on ”J” muotoinen, 4-5.99g alle tai yli ”sydän ja verisuonitapatumat” kasvoivat.

        Mistä moinen ero?

        ”Urinary Sodium and Potassium Excretion and Risk of Cardiovascular Events

        Conclusions The association between estimated sodium excretion and CV events was J-shaped. Compared with baseline sodium excretion of 4 to 5.99 g per day, sodium excretion of greater than 7 g per day was associated with an increased risk of all CV events, and a sodium excretion of less than 3 g per day was associated with increased risk of CV mortality and hospitalization for CHF. Higher estimated potassium excretion was associated with a reduced risk of stroke.

        http://jama.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1105553

      2. Kommentoin tätä jo tuossa viestissä alapuolella, jossa selitykset kuolleisuuden J-käyrään kolmella ranskalaisella viivalla. Tässä on uusi Role of Dietary Salt and Potassium Intake in Cardiovascular Health and Disease: A Review of the Evidence, jossa asia eritellään diskussio-osassa tarkemmin.

        Pääpointti: ”Evidence from these studies demonstrates that high salt intake not only increases blood pressure but also plays a role in endothelial dysfunction, cardiovascular structure and function, albuminuria and kidney disease progression, and cardiovascular morbidity and mortality in the general population.”

        Suola ei tietysti yksin ole mikään ylivoimainen riskitekijä, mutta höttöhiilareiden, kuidun puutteen,liiallisen prosessoidun lihan jne. kanssa samassa sopassa mukana aiheuttamassa länsimaisen ihmisen kroonisia sairauksia.

  8. Jussipussille linkki artikkelisarjaan, joka alkaa suolan historiasta ja jatkaa asiaa monelta kantilta pohdiskellen. Ainakin omasta mielestäni kiinnostava ja varsin asiallinen kooste:
    http://chriskresser.com/specialreports/salt
    …“salary”, which is derived from the Latin salarium, the money allotted to Roman soldiers for purchases of salt.

    Artikkelisarjan 4. osassa käsitellään suolan vähentämistä.

    1. Chris Kresser on akupunktiokoulutuksen saanut funktionaalisen lääketieteen harrastaja, joka on lääketieteen sijaan opiskellut ”kiinalaista lääketiedettä”. Hänellä ei ole lääketieteen, ei ravitsemustieteen tai biologisen koulutuksen taustaa. Hän on paleoliittisen koulukunnan nokkamies.

      Se vain tiedoksi niille, jotka eivät ole sisällä näissä ympyröissä. Suolakritiikin esittäjät tulevat usein paleo-, karppaus- ja funktionaalisen lääketieteen piireistä. Funktionaalisella lääketiedettä harrastava ei välttämättä siis ole opiskellut ollenkaan oikeaa lääketiedettä. Mitä on funktionaalinen lääketiede, kriittinen näkökulma Aamulehdessä

      Joidenkin FLT:n edustajien, kuten luultavasti mainitun Chris Kresserin, elinehto on kyseenalaistaa ankarasti vallitsevia hoitotapoja. Samalla etsitään uusi ”totuus”, ja siihen tehdään uudet hoitopäätelmät valitettavan usein anekdotaalisen (hyvin huteran) tiedon perusteella. Tämä on se syy miksi toin tämän esiin. Kaikki mitä netissä uskottavasti kirjoitetaan ei ole aina sitä miltä nopeasti katsoen näyttää.

      1. En ota kantaa suola keskusteluun tai erityisesti juuri funktionaaliseen lääketieteeseen, vaan ennenkin tähän ilmapiiriin ja tyypilliseen ennakko asenteisiin.

        Ne jotka pyrkivät suojelemaan lääketiedettä sinä ”ainoana ja oikeana tienä” tykkäävät sanoa kaikkea muuta varauksetta täydeksi hölynpölyksi(”harha oppisiksi” pseudotieteeksi jne.), itse väsyttää vastakkain asettelut puolin ja toisin.

        Myös linkin takaa löytyvä kirjoittajalla on vahvat ennakko asenteet ja purkaa lähinnä omia ennakkoluulojaan ja pelkojaan kirjoituksessa. Muutoinkin nousee aina karvat pystyyn, jos mennään perusteluissa mennään näihin ”titteli” perusteluihin.

        ”Funktionaalista lääketiedettä opiskellut ei siis ole välttämättä opiskellut ollenkaan oikeaa lääketiedettä”.

        Tiedoksi myös keskutelijoille, että lääkärin koulutukseen sisältyy nykyisellään ainoastaan 1-3 luentoa liitteyn ravitsemukseen, joten ei niilläkään ole syytä ”brassailla” :).

      2. Periaatteessa olen yhtä mieltä siitä, että titteleillä ei ole väliä sinänsä. Ravitsemusterapeutti, professori, lääkäri jne. voivat olla hyvinkin väärässä ihmiseen terveyteen ja sairauteen liittyvissä asioissa, ja vielä usein ovatkin.

        Mutta eikö olisi kohtuullista tunnustaa, että funktionaalisen lääketieteen edustajat eivät välttämättä omaa pienintäkään terveydenhuollollista systemaattista koulutusta? Sana lääketiede on tässä kohtaa ihan harhaanjohtava. Kyse ei ole lääketieteestä, jos sitä harrastaa muu kuin lääketieteellisen koulutuksen saanut lääkäri.

        Ravitsemustieteestä on tullut ala jossa kuka tahansa esiintyy julkisuudessa asiantuntijana ilman minkäänlaista muodollista pätevyyttä. Mitä enemmän on vastahankaan sitä, mitä muut ovat aiemmin tutkimuksilla osoittaneet, sen parempi. Sitä enemmän sitä sosiaalisessa mediassa sitten heilutellaan näitä valikoituja ja poimittuja käsityksiä. Kummallista, että kirjallisuustieteessä, ortopediassa ja ”insinööritieteissä” ei asiantuntijaksi pääse akupunktiokoulutuksella, kuten ravitsemuksessa tuntuu pääsevän.

        Minua kyllästyttää tämä nykyppäivän ajatus, että koulutuksella ei olisi mitään arvoa. Kumma että sillä on monilla muilla elämän aloilla, mutta terveellisen ravitsemuksen osa-alueilla ei ole.

      3. Tottakai koulutuksella on arvoa. Pointtini on siinä, että ratkaisevat argumentit eivät voi olla ”minä olen proffa, joten olen oikeassa”, asiantuntevamman henkilön pitäisi pystyä voittamaan keskustelu paremmilla argumenteilla, jotka häneltä pitäisi löytyä asiantuntemuksensa takia. Eikö niiin ?

        Pidätkö oikeasti Kresseriä tietämättömänä ravitsemusasioissa ? Sanoisin, että hän on käynyt kattavasti tieteellistä aineistoa läpi ja ymmärtää lukemaansa. Näkemys erot tulevat varmasti siitä miten mitäkin tutkimusta arvottaa. Tässä vaiheessa kyse on myös jo aika paljon psykologiasta.

        Hänellä on pyrkimystä myös itsekriittisyyteen ja kyky pohtia näkemyksiään uudestaan. Tästä osoituksena esimerkiksi se, että hän on myös podcasteissaan nostanut esille tuoretta tutkimus aineistoa esim. FODMAP/gluteeni asiassa ja pitää nykyistä näyttöä osin ristiriitaisena, eikä varauksetta pidä gluteenia kaiken syyllisenä, vaikka se perus paleo ajatteluun kuuluukin.

        Sitten pieni sivuhyppy lääketieteen ongelmiin yleisesti, sori:). Lähinnä haluan perustella kantaani, miksi muita perspektiivejä ainakin tällä hetkellä tarvitaan.

        Lääketieteessä itseäni harmittaa se miten se on kaventunut niin kapea-alaiseksi, ja katsoo asioita vain mikroskoopin läpi. Tämä lähestyminen on _tietenkin tärkeä_, mutta se _ei saisi olla ainoa_.

        Eri toten mielen vaikutus terveyteen on aliarvioitu – koska sitä on vaikea empiirisesti tutkia. Tästä huolimatta reagoimme ajatuksiimme ja tunteisiimme (tiedostettuihin ja tiedostamattomiin) jatkuvasti myös fyysisesti.

        Hyvä esimerkki on vaikkapa tässä (hyvä tutkimus!):
        http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014031018110383_uu.shtml.

        polvia leikataan liukuhihnalta, vaan ei ole apua. Veikkaampa, että tästä tutkimustuloksesta huolimatta kirurgit tulevat tekemään vastaavia leikkauksia Suomessa tuhansittain jatkossakin. Miksi sitä tällaista toimintaa pitäisi nimittää ?Koska herätään oikeasti siihen, että mistä se lumevaikutus johtuu ???

      4. Kresser ja monet muuta funktionaalisen lääketieteen edustajat ovat tavattoman innokkaita tekemään pitkälle meneviä päätelmiä ja sitten hoitosuosituksia anekdotaalisen tiedon perusteella.

    2. Ainakin osa ”The dangers of salt restriction” oli tuttua Kresseriä: esim. viittaus Intersalt-kohdassa viitteisiin 22 ja 23 menee metsään sillä kys. artikkelit molemmat esittävät, että suolalla on kielteinen vaikutus verenpaineeseen. Esim. jälkimmäisen kirjoittaja huomauttaa, että tämä korostuu eritoten niillä joilla on korkea verenpaine ja että juuri näiden henkilöiden kohdalla matalampi suolansaanti on perusteltua & kyseenalaistaa yleisen rajoituksen mielekkyyden . Tämän lisäksi mukana on tutkimuksia mm. kilpaurheilijoista (joiden kohdalla suolansaannin selkeä rajoittaminen ei ilmeisestä syystä ole perusteltua) sekä viittauksia hyponatremian vaaroihin (ihankuin liiallisen suolansaannin rajoittaminen tähän johtaisi). Niinpä niin.

      Huomattavaa että TAVATTOMAN laajalta tutkimuskentältä ei Kresser ole poiminut mukaan yhtä ainutta meta-analyysiä. Ei siis esim. tätä

      http://www.bmj.com/content/346/bmj.f1326

      tuoretta sellaista analyysillä terveistä aikuisista (mukana ei siis esim. ykköstyypin diabeetikkoja tms. riskiryhmää). Tai vaikkapa tätä

      http://www.bmj.com/content/339/bmj.b4567

      vanhempaan pelkästään prospektiivisia tutkimuksia sisällyttäneeseen meta-analyysiin. Miksiköhän? Noh, syy selvinnee ne lukemalla.

      Tämä oli taas kerran niin tätä. Ns. virallista kantaa saa ja pitääkin kyseenalaistaa, mutta on se nyt kumma että sitä ei osata/haluta tehdä muuten kuin tuollaisella kirsikanpoiminnalla ja venkoilulla! Mutta kun pitää yrittää niin pitää yrittää.

      1. ”Ravitsemustieteestä on tullut ala jossa kuka tahansa esiintyy julkisuudessa asiantuntijana ilman minkäänlaista muodollista pätevyyttä”.

        Tässä se Reijon suusta tuli. Tätä suuntaa edustaa Fogelholm ja Schwab. Joissain määrin myös herra Laatikainen itse. Sen huomaa näissä juttujen kommenteissa. Jos joku on eri mieltä mitä Reijo kirjoittaa alkaa tulla tekstiä ja linkkiä tutkimuksiin ja näitähän ei saa sitten kyseenalaistaa. Hyvä esimerkki ovat nämä ravitsemussuositukset. Ne ovat kaiken arvostelun yläpuolella vaikka eivät selvästikään pelaa. Katsokaa vaikka missä jamassa tämä maa on lihavuudessa ja medikalisaatiossa. Fogelholm itsekkin myönsi suositusten olevan poliittiset.

      2. Tässä en edusta kenenkään suuntaa vaan puolustan omaa hyvin pientä ammattikuntaani ja sen asemaa.

        Kuten niin moni aiheeseen perehtynyt on viime vuosina todennut ravintoasioissa tuntuu riittävän se että on joskus laihduttanut, tai lukenut jonkin ravitsemusta käsittelevän kirjan. Sitten voikin laittaa pystyyn oman ravitsemususkonnon.

        Se minua oikeasti korpeaa, että nämä kommentointiosiot täyttyy vastaväitteistä aina kun kirjoitan jotain negatiivista suolasta, tyydyttyneestä rasvasta tai punaisesta lihasta. Sen sijaan sokeri- ja höttöhiilarikritiikki ja karppausta koskevien hyvien laihdutustulosten esittely otetaan myötäkarvaan silittäen vastaan.

        Tämänkin kirjoituksen skooppi oli suolan vähentäminen käytännössä, mutta vasta-argumentoijat halusivat siirtyä suolan vähentämisen tieteellisen näytön kyseenalaistamiseen.

        Tämä sama näkyy joka puolella netissä. Eittämättä tulee mieleen että miten koordinoitua ja laskelmoitua tämä jatkuva tyydyttyneen rasvan, suolan, voin ja punaisen lihan puolustaminen on.

        Mitä tulee linkkien ja tutkimuksien käyttämiseen, niin miten muuten tutkimusnäyttöä puolesta ja vastaan voi ylipäätään käsitellä kuin viittaamalla tutkimuksiin? Ilman eksaktia viittausta ollaan ihan hämärässä. Tutkimuksista ja linkeistä tämänkin kirjoituksen vasta-argumentit alkoivat.

      3. Tulihan se taas sieltä. ”Viralliset ravitsemussuositukset eivät selvästikään pelaa….Katsokaa vaikka missä jamassa tämä maa on lihavuudessa”. Jos suosituksia noudattamalla (niin että energiaa ei nautita liikaa) ihminen lihoo, niin sirkukseen töihin esittelemään tätä ihmettä.
        ”Fogelholm itsekkin myönsi suositusten olevan poliittiset.”
        No ei tämä yhteiskunta vaan pyöri niin, että me kaikki syödään kilo grass fed -biisonia päivässä.

  9. Mirka, nimimerkillä vain kolme viestiä (lue kommentointipolitiikka)

    Miksi kuolleisuus ei ole alhaisin niillä jotka saavat vähiten suolaa? [korjattu ”suolan saanti” -> ”kuolleisuus”]
    – käänteinen kausaalisuus (reverse causality) esim. sydämen vajaatoimintapotilailla
    – vähiten suolaa syövät myös syövät vähiten kaloreita (energia sidonnaisuus). Vähäinen kaloreiden saanti voi kieliä kytevästä perussairaudesta
    – huonot suolan mittausmenetelmät. Pitäisi olla usean perättäisen päivän 24 tunnin virtsankeräys

  10. Mistä muuten johtuu, että paleopiirit ovat kovasti suolan vähentämistä vastaan tai kritisoivat tiukkaan suolatutkimuksia, vaikka suolan saanti oli erittäin vähäistä kivikaudella (alle 2,5 grammaa)?

    Miksi sokeri kelpaa syntipukiksi mutta suola ei? Molemmat teollisen ajan raffinoituja pulvereita.

    Miksi sokeritutkimuksia ei kritisoida paleopiireissä? Miksi ei olla levittämässä fruktoositutkija Sievenpiperin fruktoosikauhua torjuvien tutkimusartikkeleita kiihkeästi? Sokeri- ja fruktoositutkimuksissa on kyllä kritsoitavaa myös.

    Jotenkin ihmetyttää tämä epäloogisuus, miksi suolan vähäinen saanti kivikaudella ei riitä referenssiksi paleopiireille, mutta viljan ja sokerin kyllä kelpaa?

    1. Oma enemmän tai vähemmän valistunut arvaukseni:

      Paleoporukan – kuten vaikkapa vhh-jengin tai monen muun vastaavan valtaväestön syömisestä & yl. suosituksista enemmän tai vähemmän radikaalisti eroavan ruokavaliomallin kannattajien – täytyy kaikin keinoin yrittää säilyttää jonkinlainen hajurako kaikkeen ”viralliseen”. Tähän sitten vielä tarve omaleimaisuuteen (jotta saataisiin oma ruokavalio erottumaan n:stä kappaleesta muita vastaavia) joka tulee käytännössä tieteellisen evidenssin ja harkintakyvyn kustannuksella, niin avot.

      Surullista on se, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämä tällainen ruokkkii itseään, joko tietoisesti tai tiedostamatta, ja tuloksena on ihan puhdasta tuubaa kaikilla osa-alueilla. Keskustelupalstoilla ei ole harvinaista, että ne äänekkäät karppaajat jotka aloitivat kehumalla oman ruokavalion ylivoimaisuutta painonhallinnassa ovat nyt edenneet sujuvasti rokotedenialismiin ja salaliittoteorioihin.

      Kuinkahan pitkään kestää ennenkuin paleopiireissä regressoidutaan tällaiseen? Vai olisikohan paleo sittenkin poikkeus?

  11. Olisiko syy,että kyseiset henkilöt ovat todenneet voivansa paremmin korkeammalla suolamäärällä.

    1. Jos oma vointi on hyvä niin silloin voi kritisoida yksisilmäisesti tutkimuksia, jotka sotii omaa tuntemusta vastaan? Sitäkö tuo tarkoittaa?

      Oman voinnin kuuntelu ja sen arvostaminen on varmasti tärkeää. Ja yksilöt reagoivat eri tavoin eri muutoksiin ruokavaliossa. Mutta ei kai se nyt voi olla peruste kiihkeästi ja valikoivasti kritisoida yhtä tutkimussuuntaa ja liputtaa samalla kiihkeydellä ja valikoiden toista?

      Kiinnostuneena ottaisin vastaan tutkimusnäytön sen puolesta, että joku laaja ihmisjoukko voi selkeästi paremmin pelkkää suolaa lisäämällä ruokavalioonsa. Ja nyt en tarkoita mitään sydämeltään tosi sairaita vajaatoimintapotilaita joilla on joukko erilaisia sydän- ja nesteenpoistolääkkeitä.

      Itseasiassa paleoruokavaliota koskevissa tutkimukissa suolan saanti on vähäisempää kuin kontrolliryhmissä, koska kaikki prosessoitu ruoka on pois (80 % suolasta tulee muusta kuin kotona lisätystä).

      Siinäkin mielessä on ihmeellistä, että paleiokansa suosittaa suolan reilua käyttöä vastoin oman genrensä tutkimuksia.

      Ja sitten tämä lisäravinteiden tuputtaminen. Jos kivikauden ihminen johonkin tottui niin vähäisellä ravinnolla pärjäämiseen, eikä mega-annoksiin mitään vitamiinia, hivenainetta tai fytokemikaalia. Tuskin geenimme on sopeutuneet siihenkään, että meihin ladataan joitakin ravintotkijöitä megalomaanisia määriä.

  12. Reijo, on varmaankin totta tuo että kivikauden ihminen tottui vähäisellä ravinnolla pärjäämiseen. Ihminen pärjäisi edelleenkin varmaan hyvin nykyisinkin tuolla melko vähäisellä ruoan määrällä. Nykyisin vaan kovin edelleen ollaan sitä mieltä, että PITÄÄ syödä joka päivä ja mielellään vähintään noin 3-4 tunnin välein. Ehkä tuo pätkäpaastoilu, mistä joku aika sitten kohistiin, olisikin ihan hyvä kropan toiminnan kannalta. Kokeilun arvoinen juttu ehkä.

    Tämän päivän perus ruoka-aineet, mitä perus marketista ostetaan on enemmän tai vähemmän ravinneköyhää murkinaa. Fineli on hyvä tietokanta siihen, mitä ja kuinka paljon eri ruoka-aineet sisältävät, mutta vähän epäilen, että sitäkään tietokantaa ei ylläpidetä ja päivitetä kovin usein, ainakaan kovin monen ruoka-aineen osalta (eineksien ranvintoaineista siellä kyllä on jatkuvasti uusia rivejä..). Eli saako ruoasta kuitenkaan ihan kaikkea sitä mitä fineli määriksi sanoo? tuskin on kellään resursseja nykyisin alkaa tutkia edes parin vuoden välein sitä, onko esim.kalassa samoja määriä omegoita joita on ollut kun fineliin tieto on laitettu. On myös niinkin, että esim.kala-allergisen perheessä tuskin paljon kalaa käsitellään tai valmistetaan, joten on ehkä hyvä syödä kalaöljykapseleita jos muuten kalaa ei juuri tule syötyä. Ja taas tullaan loppupeleissä siihen, että miten henkilö itse kokee voivansa. Jos esim.sinkki tableteilla pysyy ihottumat kurissa, niin miksi niitä ei voisi / saisi käyttää? Tai jotain muuta vastaavaa tuotetta. Yksilön omat tuntemukset ja vointi on tärkeitä, ei vain tutkimustulokset isossa mittakaavassa.

    Mitä tulee funktionaalisiin lääkäreihin, niin eikös suomessa kuitenkin myös funtionaalisen puolen lääkärin pidä olla lääkärin koulutuksen saanut henkilö? Siis että suomessa ei saa eikä voi olla lääkäri (oli se sittenmikätahansa etuliitteinen lääkäri) jos ei ole lääkärin koulutusta? Funktionaaliset lääkärit vaan vähän laaja-alaisemmin ja kokonaisvaltaisesti tutkivat ja toteuttavat lääkärin ammattiaan. Se vähä mitä minä olen heihin tutustunut, on ollut positiivista etenkin sen suhteen, että kun olen käynyt terveyskeskuslääkärillä tai vaikka työpaikkalääkärillä, on suhtautuminen asiakkaaseen ollut enemmän tai vähemmän etäinen ja lääkäri on keskustellut lähinnä tietokoneensa kanssa. Kun taas funkt.lääkärin kanssa on saanut rauhassa keskustella ja käydä läpi sitä minkä takia vastaanotolle on tullut mentyä. Monesti funktionaalisessa lääketieteessä kuitenkin käytetään myös ns.perinteistä lääkkeisiin perustuvaa hoitoa, mutta hoidossa voi olla myös muita elementtejä, riippuen niin aina tilanteesta. Myös akupunktiota…tai vaikkapa hypnoosia.

    1. Kyllä lääkäriksi itseään kutsuvan on oltava lääkäri.

      Mutta jos sanoo edustavansa/kannattavansa funktionaalista lääketiedettä, ja neuvovansa asiakkaita siltä pohjalta, voi neuvontaa antaa kuka vain, vaikkapa insinööri. Voi kutsua itseään vaikka ravitsemusasiantuntijaksi kuten tässä. Ja samalla voi kertoa olevansa funktionaalisen lääketieteen edustaja ja vieläpä kouluttavansa ravitsemuksen ammattilaisia.

      Kyllä potilaan kuunteleminen ja tilanteen kokonaisvaltainen hahmottaminen onnistuu ilman FLT:tä. Mutta ongelma ehkä on se, että asiakas kokee ettei ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Joko kiireen, osaamattomuuden, empatiakyvyn puutteen tai minkä tahansa syyn vuoksi terveydenhuollon ammattilainen on epäonnistunut kohtaamisessa. Minusta on ihan ok käyttää akupunktiota ja hypnoosia apuna. Niistä on jonkin verran tutkimusnäyttöäkin. Mutta monet hivenaaine, vitamiini- ym. ravintolisähoidot menevät usein mielestäni liian pitkälle.

      Suomalaisten ravintoaineiden saanti on keskimäärin erittäin hyvä lukuunottamatta folaattia ja varauksin D-vitamiinia. Kts. uusin Finravinto. Kuten on aiemmin kolottu minun ja muiden blogeissa, ravintoaineiden saanti ei sinänsä selitä kovin selkeästi terveyttä ja enempi ei ole aina parempi. Ruokavalinnat arjessa on tärkeämpi terveyden kannalta.

      Mutta palattaisiinko aiheeseen eli suolan lisäämiseen käytännössä?

  13. Kävin läpi Antti Julan esityksen ja muutama kysymys heräsi.

    Materiaalissa on tutkimuksia yli 5g gramman päivittäisen suolansaannin vähentämisen vaikutuksista specifioituna Natriumiin.

    Esityksessä pitäisi olla tutkimusviitteitä myös 230mg – 2300mg (Suola 575mg-5750mg )välisestä natriumin saanninsta ja ko saannin vaikutuksista sairauksien esiintyvyyteen.

    Alla oleva lause ihmetyttää, lauseen mukaan natrium olisi yksin syyllinen verenpaineen kohoamiseen.

    ”Kohonnutta verenpainetta ei esiinny yhteisöissä, joissa
    natriumin päivittäinen saanti on alle 920 mg (suolaa 135 and Cl−>100 had the best survival, and compared with this group, the Na+>135 and Cl−<100 group had significantly higher mortality (hazard ratio, 1.21; 95% confidence interval, 1.11–1.31). Low, not high Serum Cl− (<100 mEq/L), is associated with greater mortality risk independent of obvious confounders. Further studies are needed to elucidate the relation between Cl− and risk."

    http://hyper.ahajournals.org/content/62/5/836.abstract

    1. Tuon lauseen luulen viittaavan ei-länsimaisiin yhteisöihin, joissa suolaa ei käytetä (lähes) lainkaan. Niissä verenpaine ei nouse iän myötä. Tällaisia yhteisöjä ovat Yanomamo – ja Xingu-intiaanit ja jotkin papuauusiginealaiset heimot. KTS. Suomenkielinen katsaus (viite siellä). Tässä yksi viite alkuperäistutkimukseen.

      Länsimaisissa yhteisöissä on erittäin vähän henkilöitä, jotka saavat suolaa alle 5 g päivä koko elämänsä ajan. Ikääntyessä tai sairastuessa (esim. syöpään) ruokahalu heikkenee ja samalla suolan saanti tippuu kyllä useinkin tuon 5 g alle (suolan saanti on energiasidonnaista länsimaissa).

      1. VHH- ja paleoväen pitäisi olla tyytyväisiä 10-listaasi:

        1. Siirry käyttämään kotona mineraalisuolaa
        Ei ole vaikea toteuttaa. Voi olla, että m-suolaa tarvitaan enemmän makuaistin tyydyttämiseksi?

        2. Lisää mineraalisuola vasta valmiiseen ruokaan pöydässä
        Hyvä ohje. Kala vaatii suolaa ja näin sitä voi minimoida.

        3. Vaihda leipä, karjalanpiirakat, näkkileipä ja murot sekä myslit vähemmän suolaiseen
        Karppaajien syrjimiä tuotteita.

        4. Vaihda leivän päällysteitä
        Jos ei alustaa, niin ei päällystääkään.

        5. Säästä graavilohi, kylmäsavustettu kala, mäti, silli, suolakala, makkarat ja savustettu liha herkkuhetkiin
        Eliitin ruokaa, ei syödä usein/suuria määriä?

        6. Kierrä einekset ja muut valmisruuat
        Näin paleot ja karpit toimivat?

        7. Jätä valmiit mausteseokset, kuten lihaliemet, fondit, soija- teriyaki ym. kastikkeet pois käytöstä
        Hyvä ohje.

        8. Lisää tavallista enemmän sitruunaa, chiliä, pippureita, sipuleita, yrttejä ja etikkavalmisteita
        Hyvä ohje.

        9. Syö ravintoloissa harkitusti
        Hyvä ohje.

        10. Opettele käyttämään http://www.fineli.fi -palvelua
        Hyvä ohje.

        Erityisen arvokas minulle on tuo Reijon arvio natriumin minimimäärästä, mitä ’savannikaudella’ ihminen tarvitsi.
        Reippaasti liikuntaa harrastavana (3-5 Mcal/vko) tuo minimitaso on helpohko saavuttaa. Natriumia, kaliumia jne. saa hyvin mm. kananmunista.

  14. Onko merisuolassa jodia?
    Katsoin finelistä eniten ja vähiten sivua, siellä lukee, että Merisuola jodioimaton sisältää jodia melkein saman kuin jodioitu ruokasuola?

    1. Merisuolassa on jodia, mutta jodin määrät vaihtelee ilmeisesti verrattain paljon valmisteittain. Meren elävissä myös esim. katkaravuissa, turskassa ja seissä on melko hyvin jodia. KTS. http://www.fineli.fi, (eniten-vähiten jodia, 100 eniten lista)

Comments are closed.