Hyödyttääkö tyydyttyneen rasvan vaihtokauppa?

Muutama viikko sitten ilmestyi erittäin laaja ravinnon rasvoja ja sepelvaltimotautia koskeava tutkimuskooste eli meta-analyysi (Chowdhury et al. 2014). Se on ravistellut taas kerran ravitsemustieteilijöitä kautta maailman ja toisaalta monet voin nimen vannovat ovat siitä riemastuneet jälleen kerran.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi tutkimuskoosteen vahvuuksia, heikkouksia ja omia tulkintojani. Käyn läpi myös koosteesta virinnyttä keskustelua eri medioissa meillä ja muualla. 

Uuden meta-analyysin perustulokset

Tutkimuskooste perustui kolmenlaisten tutkimusten erillisiin meta-analyyseihin:

  1. etenevien kohorttitutkimuksien meta-analyysiin siten, että rasvojen saantia arvioitiin ruuankäyttökyselyllä (32 tutkimusta)
  2. etenevien kohorttitutkimuksien meta-analyysiin siten, että rasvojen saantia arvioitiin veren ja rasvakudoksen rasvahappopitoisuuksien perusteella (17 tutkimusta)
  3. satunnaistettujen sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimuksien meta-analyysiin (8 tutkimusta)

Päätetapahtumiksi kelpasi sepelvaltimotautiin sairastuminen tai siihen kuolema. Osa tutkimuksista mittasi vain toista näistä tapahtumista (sairastumista tai kuolemaa).

Alla kuvat kertovat mielestäni riittävän hyvin mistä on kysymys.

Etenevät kohortit, kyselytietoihin pohjautuvat ruuankäyttötutkimukset

Chowdhury meta-analyysi 2014 kohortit 1
Rasvan laatu ja sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus. Analyysi on tehty eri rasvahappolaatujen osuutena energiasta (E %) eniten ja vähiten käyttäneiden väestökolmannesten välillä. Lähde: Chowdhury et al. Ann Intern Med. 2014;160:398-406.

Etenevät kohortit, mitattuihin veren rasvahappopitoisuuksiin pohjautuen

Näyttökuva 2014-3-26 kello 14.23.20
Rasvan laatu ja sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus. Analyysi on tehty eri rasvahappolaatujen osuutena energiasta (E %) eniten ja vähiten käyttäneiden väestökolmannesten välillä. Lähde: Chowdhury et al. Ann Intern Med. 2014;160:398-406.

Satunnaistettujen sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus tai -kuolleisuus tutkimukset

Satunnaistettujen tutkimuksien näyttö rasvoista 2014
Satunnaistettujen sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimusten meta-analyysi. Kala-öljyllä tehdyt tutkimukset ovat valtaosin todellisia supplementtitutkimuksia, sen sijan ALA:lla ja omega-6 rasvahapoilla tehdyt tutkimukset ovat lähinnä vaihtokauppatutkimuksia (ja useat jopa multifaktoriaalisia)
Lähde: Chowdhury et al. Ann Intern Med. 2014;160:398-406.

Päätulokset:

  • Transrasvahapot ovat etenevien väestötutkimuksien mukaan haitallisia
  • Kalasta saatavat omega-3 rasvahapot ovat hyödyllisiä etenevissä väestötutkimuksissa mutta eivät satunnaistetuissa supplementaatiotutkimuksissa. Kasvikunnan omega-3 rasvahappo (ALA) on neutraali
  • Muut yleiset rasvat, kuten tyydyttynyt rasva ja omega-6 rasvahapot, ovat neutraaleja kaikilla tavoilla tutkittuna

Lisäksi tutkimuksesta irtosi muutama mielenkiintoinen nyanssi. Väestötutkimuksien ala-analyysissä havaitiin, että arakidonihapon (!), heptadekaanihapon (17:0, engl. margaric acid) ja EPA:n sekä DHA:n pitoisuudet elimistössä olivat yhteydessä pienempään sepelvaltimotaudin riskiin. Heptadekaanihapon kohonnut pitoisuus viittaa runsaaseen maitotaloustuotteiden käyttöön.

Nimenomaan tämä verestä mitattujen rasvahappopitoisuuksien meta-analyysi on mielestäni uutinen. Sitä ei ole ennen tehty. Mutta sekään ei muuta muilla menetelmillä saatua tietoa oleellisesti.

Lisää tuloksia voi lukea selkoenglannilla esim. täältä.

Tyydyttyneen rasvan saanti -enimmäkseen muuta kuin voita

Ensimmäinen ajatus intuitiivisesti monilla on, että voi on siis terveellistä (lue esim. Butter Is Back, NY Times). Eipäs kuitenkaan.

Kaikkein suurin tyydyttyneen rasvan lähde länsimaisissa ruokavalioissa ei ole voi. Se on maitotuotteet eli juusto, maidot, jogurtit, jäätelöt jne. Alla olevassa kuvassa tyydyttyneen rasvan lähteet Suomessa Finravinto 2012 -tutkimuksen (työikäiset miehet). Voi ja voi-öljy sekoitetukset eli erilaiset ”voi-riinit”  muodostavat vain 20 % tyydyttyneen rasvan saannista (kuva alla).  Maitotuotteiden osuus on 36 %, lihan ja lihajalosteiden 21 % ja margariinien 14 %.

 

Tyydyttyneen rasvan lähteet Finravinto 2012

Maitotuotteet ja sydän

Voi siis perustellusti esittää, että runsaasti tyydyttynyttä rasvaa saava väestönosa käyttää erityisen paljon runsasrasvaisia maitotaloustuotteita.

Etenevien väestötutkimuksien meta-analyysien mukaan maitotuotteet sinänsä, erottelematta runsas- tai vähärasvaisia,  eivät lisää sepelvaltimotaudin vaaraa eikä vaaraa kuolla sepelvaltimotautiin (1,2). Systemoidun kirjallisuuskatsauksen mukaan edes runsasrasvaiset maitotaloustuotteet eivät lisää sydän- ja verisuonitaudin vaaraa (tosin päätelmä ei ollut konklusiivinen) (3)

Useissa viimeaikaisissa satunnaistetuissa tutkimuksisssa on todettu, että juusto, maidon ja jogurtin tyydyttynyt rasva ei nostakaan niin paljon LDL-kolesterolia (1,2,3,4,5), kuin vastaava määrä tyydyttynyttä rasvaa voista.

Maitotaloustuotteiden neutraalia tai jopa suojaavaa vaikutusta sepelvaltimotaudilta vahvistaa edelleen se seikka Chowdhury’n meta-analyysissä, että heptadekaanihapon (engl. margaric acid 2. kuvassa) pitoisuus veressä oli käänteisesti yhteydessä (”suojasi”) sepelvaltimotaudilta. Tämän rasvahapon pitoisuus veressä kuvaa kohtalaisen hyvin maitotaloustuotteiden käytön tavanomaisuutta.

Maitotuotteiden mineraaleilla, vitamiineilla, ACE-estäjien kaltaisilla peptideillä  ja probioottisilla bakteereilla lienee sormensa pelissä, kun maitotuotteiden kokonaisterveyttä arvioidaan. Pelkkä tyydyttynyt rasva ei näytä yksin sanelevan yksittäisen ruuan terveellisyyttä.

Prosessoitu liha ja sydän

Toiseksi suurin suomalaisten tyydyttyneen rasvan lähde on liha ja lihajalosteeet.

Liha lisää sydän- ja verisuonitautiin kuoleman vaaraa (1) ja erityisesti prosessoitu liha sepelvaltimotautiin sairastumisen vaaraa (2). Tuore punainen liha ei lisää sepelvaltimotautiin sairastuisen vaaraa etenevien väestötutkimuksien meta-analyysissä. Prosessoidussa lihassa on usein (ei aina) runsaasti suolaa, nitriittejä, fosforia ja hemirautaa. Sekä punainen että prosessoitu liha runsaasti käytettynä päätyy pieninä, mutta riittävinä, annoksina paksusuolen bakteereille, ja aiheuttaa sitä kautta terveysongelmia. Pelkkä tyydyttynyt rasva ei näytä yksin sanelevan yksittäisen ruuan, kuten prosessoidun lihan terveellisyyttä.

Rasvanvaihtokaupat

Rasvojen päittäin tapahtuvaa vaihtokauppaa tutkittiin ja ei tutkittu meta-analyysissä. Jep, juuri näin. Vaihtokaupan puutetta on kritisoitu.

Kuitenkin. Meta-analyysissä oli mukana omega-6 rasvojen osalta satunnaistettujen vaihtokauppa. Sen sijaan mukana ei ollut etenevien väestötutkimuksien vaihtokauppaa.

Satunnaistettujen tutkimuksien vaihtokauppa

Kaikissa mukana olleissa omega-6 rasvahapoilla tehdyt satunnaistetuissa tutkimuksissa tyydyttynyttä rasvaa on vaihdettu omega-6 rasvahapoiksi (esim. voi ja rasvainen maito auringonkukkaöljyksi ja rasvattomaksi maidoksi). Tässä meta-analyysissä annetaan mielestäni virheellinen kuva leimaamalla omega-6 rasvoilla tehdyt rasvanvaihtotutkimukset supplementaatiotutkimuksiksi. Mukana oli joillekin lukijoille hyvinkin tutuiksi tulleet tutkimukset Suomalainen mielisairaalatutkimus, Oslon tutkimus, LA Veterans, Sydneyn tutkimus, DART, STARS, Minnesotan tutkimus ja MRC.  Mukaan ei otettu Rose Corn Oil -tutkimusta (liian lyhyt seuranta tai joku muu syy?).

Edellisen satunnaistettujen tutkimuksien vaihtokauppa-analyysin perusteella runsas omega-6 rasvahappojen saanti ei siis vähentänyt sepelvaltimotautitapahtumia (RR 0,89 CI 0,71-1,12). 

Etenevien väestötutkimuksien vaihtokauppa uupui

Meta-analyysissä ei siis tutkittu tyydyttyneen rasvan vaihtokauppaa etenevissä väestötutkimuksissa. On vaistonvaraisestikin selvää, että jos vaihtaa voin kevytmargariineihin ja runsasrasvaisen juuston vähärasvaiseen, ja lisää samalla karkkien syömistä, terveys ei ehkä paljon parane. Tällaisia ”vaihtoja” edes teoreettisella tasolla tässä meta-analyysissä ei tutkittu. Tarkempi selitys vaihtokaupoista tässä kuvassani.

Etenevien väestötutkimuksien rasvanvaihtokauppa tehtiin vuonna 2009 julkaistussa Jakobsenin yhteisanalyysissä (pooled analysis), joka muistuttaa meta-analyysiä mutta ei ole prikulleen sama asia. Meta-analyysiä rasvojen vaihtokaupasta etenevissä väestötutkimuksissa ei ole julkaistu.

Yhteisanalyysin mukaan rasvojen vaihtokauppa tyydyttyneestä rasvasta monityydyttymättömään vähentää sepelvaltimotaudin ilmaantumista että siihen kuolemista (kuva).

Jakobsen 2009 rasvanvaihto

 

Mutta. Yhteisanalyysin mukaanvaihtokauppa tyydyttyneestä rasvasta perushiilariin lisää hiukan sepelvaltimotaudin ilmaantumista mutta ei siihen kuolemista (kuva).

 

Jakobsen 2009 rasvanvaihto hiilariin

Näyttää siis siltä, että jos tyydyttynyt rasva vaihtuu monityydyttymättömään riski vähenee, ainakin etenevien väestötutkimuksien mukaan. Jos se vaihtuu hiilariin riski ei vähene, ehkä jopa hiukan lisääntyy.

Asiantuntijakommentteja mediassa

Meta-analyysiä on referoitu suomalaisessa populaarimediassa. Sen sijaan Lääkärilehdessä tai Duodecimissa katsausta ei ole referoitu. Helsingin SanomissUrsula Schwab:

” Itä-Suomen yliopistosta pitää kiistattomana tutkimusnäyttöä siitä, että kovat rasvat ovat terveydelle haitallisia, pehmeät hyödyllisiä. ”

Schwab ei ota lainkaan kantaa julkaistuun meta-analyysiin, vaan viittaa oman työryhmänsä toiseen systemoituun katsaukseen, joka oli pohjoismaisten suositusten taustalla ( jota ei ole  julkaistu vielä vaikka suositukset on).  Samaisessa Hesarin juttussa Marja-Leena Ovaskainen THL:stä:

” … korostaa, ettei ole tarkemmin brittianalyysiin tutustunut. … ” Tiedämme hyvin ennestään, että kova rasva nostaa veren kolesterolia, mutta on epävarmempaa kenen kohdalla ja kuinka monella se johtaa sydän- ja verisuonitauteihin. Muutkin elintavat, kuten tupakointi ja ylipaino, sekä perimä vaikuttavat.” … ”Ravitsemussuositukset perustuvat useisiin pitkän aikavälin tutkimuksiin. Eivät ne yhdestä vielä keikahda”

Mikael Fogelholm Trainer 4 You –sivustolla:

”Näissä väestötutkimuksissa on metodisesti aika paljon ongelmia, vaikka näitä tutkimuksia tietysti tarvitaan kokonaiskuvan luomiseksi”, Fogelholm sanoo. Professorin mukaan mitä tahansa yksityiskohtaa voidaan aina pohtia ja sitä voidaan haastaa, mutta kokonaisuuden haastaminen onkin jo toinen tarina. 

Walter Willett Harvardin proffa ScienceMag:

” But these days meta-analyses are often done by people who are not familiar with a field, who don’t have the primary data or don’t make the effort to get it.” And while drug trials are often very similar in design, making it easy to combine their results, nutritional studies vary widely in the way they are set up. ”Often the strengths and weaknesses of individual studies get lost,” Willett says. ”It’s dangerous.”

Dariush Mozaffarian Harvardin toinen proffa the Salt:

”So when you put this all together,” says Dariush Mozaffarian of the Harvard School of Public Health, a co-author of the paper, what you see is that saturated fat has a relatively neutral effect. It’s ”not a beneficial effect but not a harmful effect. And I think that’s what the recent studies show.”

Tom Sanders, King’s Collegen proffa Lontoosta Foodnavigatorissa:

”The lipid hypothesis I think is proven; it is just that modifying dietary fat composition does not have huge effect”

Omaa kritiikkiä meta-analyysistä

Aiemmin esittämäni lisäksi tässä meta-analyysissä pidän ainakin hieman kyseenalaisena seuraavia tekijöitä.

Ääripäät kadotettiin kolmanneksia vertaamalla. Eri väestötutkimuksien rasvan saantitiedot piti tasapäistää, koska osassa tutkimuksissa oli käytetty väestöviidenneksiä, osassa neljänneksiä, osassa rasvan saantia 5 E % välein, jne. Tutkijat valitsivat esitystavaksi väestökolmannekset. Näin katoaa kaikkein eniten ja vähiten rasvahappoja saavien osuus väestöistä eli todelliset ääripään rasvan kuluttajat. Vertaa esim. tähän suomalaiseen voitutkimukseen.

Tutkijat olivat vähän turhankin sallivia tutkimuksien valinnassa. Multifaktoriaalinen Oslon tutkimus ja ei-satunnaistettu Mielisairaalatutkimus sallittiin mukaan omega-6 rasvahappojen meta-analyysiin ja multifaktoriaalinen Lyon Diet Heart otettiin ALA:aa koskevaan meta-analyysiin. Tämä toki tätä samaa kitinää kuin mitä olen ennenkin esittänyt.

Transrasvojen negatiivinen vaikutus oli selvä väestötutkimuksissa. Mukana olleet satunnaistetut omega-6 tutkimukset on tehty 1960/-70 -luvuilla, jolloin margariinit sisälsivät transrasvaa erittäin paljon. Tästä huolimatta transrasvoja runsaasti sisältäneiden margariinien osuutta omega-6 rasvahappoilla saatuihin satunnaistettujen tutkimuksien tuloksiin ei pohdittu. Ne ovat voineet laimentaa omega-6 -tutkimuksien tuloksia.

Out of the blue. Vertailu kuituun

Rasva ei ole ainoa ravintoaine, josta on on väestötutkimuksien meta-analyysejä. Vertailun vuoksi, jokainen 7 gramman kuidun saannin lisäys vähentää sepelvaltimotaudin riskiä 9 % ilman mitään vaihtokauppavänkäämistä. Ei tarvita mitään vaihtokauppoja raffinoituun hiilihydraattiin tai tyydyttyneeseen rasvaan. (Threapleton et al. 2013)

Jos henkilö voi lisätä kuidun saantiaan keskimääräisestä suomalaisesta n. 22 grammasta 40 grammaan vähenee hänen riskinsä sairastua sydän- ja verisuonitautiin 18 %.  Samanlaisia selvempiä esimerkkejä voi löytää alkoholista, kasviksista, hedelmistä, kalasta, liikunnasta jne.

Kuidun saanti ja SV-riski BMJ 2013

Lopuksi

Sydän- ja verisuonitautitapahtumia tai -kuolemia on voitu estää neljässä eri satunnaistetussa tutkimuksessa: Oslo Diet Heart-, Lyon Diet Heart-, Predimed– ja LA Veterans -tutkimuksessa. Lisäksi havainnoivassa Mielisairaala-tutkimuksessa väheni sepelvaltimotautitapahtumat miehillä. Kaikissa näissä viidessä tutkimuksissa suosittiin jotakin kasvipohjaista öljyä tai margariinia tyydyttyneen rasvan sijaan.

Lisäksi edellä mainittu Jakobsenin meta-analyysi osoitti vaihtokaupan vähentävän sepelvaltimotautitapahtumia. Minulle em. tutkimukset yhdessä tyydyttyneen rasvan LDL-kolesterolivaikutuksen kanssa riittävät. Suosin tyydyttymätöntä rasvaa. Vaakakupissa on toisella puolella käytännössä nimittäin vain Sydney Diet Heart. Silti olen sitä mieltä, että ehkä rasvahapoista on vuosien mittaan ollut liika meteliä. Sen tämä meta-analyysi osoittaa.

Eri rasvahappojen irroittaminen ruokakontekstista ei ole yksioikoista. Kysymys vaikkapa kuidusta vaikuttaa yksinkertaisemmalta. Ymmärrän hyvin sen, että ravitsemustieteessä on enenevässä määrin pyrkimys painottaa enemmän ruoka-aineiden terveellisyyttä kuin pilkkoa ruoka yksittäisiin osiin ja leimata ruoka sitten jonkin yksittäisen osan perusteella mustavalkoisesti hyviin tai huonoihin. Kuten edellä esitän, kaksi suurinta tyydyttyneen rasvan lähdettä ruokavaliossamme, maitotuotteet ja lihajalosteet, voivat olla terveydelle hyvin erilaisia.

PS. Tästäkään meta-analyysistä ei mitään villoja niille, jotka ovat vuosia pelotelleet omega-6 rasvahappojen olevan niin vaarallisia

Lähde

Chowdhury R, Warnakula S, Kunutsor S, et al. Association of dietary, circulating, and supplement fatty acids with coronary risk. A systematic review and meta-analysis. Ann Intern Med 2014; 160;398-406

29 thoughts on “Hyödyttääkö tyydyttyneen rasvan vaihtokauppa?”

  1. Oliiviöljyn rasvahapot eivät näytä pärjäävän kovinkaan hyvin kohorttitaulun perusteella ?

    1. Näin on. Viittaat kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin eli MUFA:aan. Niitä tulee keskivertoihmisen dieettiin enemmän lihasta (30 %) kuin oliiviöljystä tai muista rasvoista (24 %), sillä esim. porsaan ja kanan lihan vallitsevat rasvahapot ovat MUFA:aa. Tiedot löytyvät Finravinto 2012 -tutkimuksen sivulta 190.

      Eli tilanne on sama kuin voin kohdalla. Tyydyttynyt rasva tulee väestötasolla 80 %:sti muualta kuin voista tai voi-kasviöljysekoitteista. MUFA:sta 75 % tulee muusta kuin käytetyistä rasvoista, kuten oliivi- tai rypsiöljy. (Rypsiöljyssäkin on yli puolet MUFA:aa)

  2. Satunnaistettujen kokeiden puolelta pitäisi minusta sanoa, että ALA:sta ei ole evidenssiä mihinkään suuntaan, omega-3:t ovat hieman hyödyllisiä tai neutraaleja, ja omega-6:t eivät voi olla kovin haitallisia.

    Kokonaisuutena, transrasvat ovat haitallisia ja omega-3:t mahdollisesti hieman hyödyllisiä. Tyydyttyneistä on vaikea sanoa mitään. Siellä eri rasvahapot käyttäytyvät eri tavoin.

    Tämä siis pelkästään katsomalla Chowdhury et al. -kuvia. Jälleen, pitkä luottamusväli ALA:n kohdalla ei tarkoita neutraaliutta vaan evidenssin puutetta.

    1. Janne, osaatko kertoa milloin luottamusvälin pituus on liian pitkä, jotta päätelmä ei ole konklusiivinen (vaikkapa ALA neutraali) vaan kyse on evidenssin puutteesta kokonaisuudessaan?

      1. Luottamusväliin kannattaa suhtautua kuin mahdollisten maailmojen joukkoon. Maailman joku ominaisuus, esim. RR tietyn sairastuvuuden suhteen, on jossain siellä luottamusvälin sisällä.

        On vielä pieni mahdollisuus, yleensä 5%, että todellisuus ei ole luottamusvälin sisällä. Ja tämä siis ehdolla ko. data, tutkimusmetodit ja mallit. Ko. varaukset tekevät luottamusvälit yleensä ylioptimistisiksi (kuten varmaan ravitsemuksen suhteen minua paremmin tiedät), eli todellisuus on levinnyt vähän tai paljon laajemmalle kuin posteriorijakauma (luottamusväli) näyttää.

        Mutta oletetaan nyt että kaikki on metodologisesti hyvin.

        Esim. yllä, kun satunnaistutkimusten ALA:n RR:n arvot luokkaa 0.75 ja 1.25 ovat hyvin mahdollisia, ja minusta ne eivät ole neutraaleja, en sanoisi että neutraaliudesta on juurikaan evidenssiä.

        Neutraaliuden tai vaikuttavuuden kvantifiointi on tietenkin makuasia ja riippuu kontekstista, ja vaadittavan evidenssin taso myös. Mutta jos pitää vaikka RR:n arvoja välillä 0.9–1.1 neutraaleina, ja luottamusväli on kokonaan ko. alueen sisässä, asiassa ei ole mitään epäselvää.

        Yleensä jakaumat luottamusvälien takana ovat normaalijakautumia tai keskiosiltaan ainakin lähellä sellaisia. Todennäköisyyksiä voi yrittää tällä perusteella hahmottaa, kun tietää että 95% luottamusväli on ±kaksi keskihajontaa. Esim. tuossa ALA:n tapauksessa RR:n todennäköisyys olla yli 1.25 on luokkaa 15–20%. Vastaavalla tavalla voi haarukoida todennäköisyyttä itse määrittelemälleen neutraaliudelle.

        Toivottavasti tämä selvensi!

      2. Kyllä, tämä selvensi erinomaisesti. Pitää olla jatkossa tarkempi laveiden luottamusvälien kanssa.

  3. Kiitos kattavasta yhteenvedosta.

    Toivoisin, että tämä tutkimus auttaisi viemään ravitsemuskeskustelua suuntaan, jossa ei enää kategorisoida ruoka-aineita epäterveellisiksi pelkän tyydyttyneen rasva pitoisuuden perusteella. Jos pitäisi laittaa tyydyttyneen rasvanlähteitä vähän todennäköiseen terveellisyysjärjestykseen niin sanoisin:

    1. Rasvaiset maitotaloustuotteet: Maito, luonnon jugurtit, juustot. Ei ole mitään syytä välttää nykytutkimuksen perusteella, ennen jopa päinvastoin.

    2. Kananmunat. Näyttö kanamunia vastaan on aika heikkoa, jos tietää, että itseltä löytyy Apo E alleeli kananmunien käyttöä kannattanee varmuuden vuoksi pitää kohtuudessa.

    3. Voi. Vahvaa näyttöä voin riskeistä ei ole, voita voi käyttää kohtuudella melko huoletta, itse suosisin kuitenkin luomutuotteita, joissa rasvahappo koostumus voipi olla vähän edullisempi.

    4. Tuore punainen liha. Näyttö vähän ristiriitaista, vaikea sanoa mitään varmaa, mutta kohtuu käyttö varmaan ihan ok. Turhaa käristämistä kannattaa välttää.

    5. Prosessoidut lihavalmisteet. Syytä välttää. Mahdollisia eroja tuoreeseen punaiseen lihaan ainakin hemirautapitoisuus/suolan määrä ym.

    Trans-rasvoista vielä sen verran, että tämäkin tutkimus mielestäni vahvistaa sitä käsitystä, ettei maitotaloustuotteista löytyvää transrasvaa voida laittaa samalle viivalle teollisen transrasvan kanssa.

    Hiukan ylimalkaisesti näihin uusiin tutkimuksiin mielestäni itä-Suomen yliopiston suunnalta suhtaudutaan. Hiukan on sellainen maku, että kun tulos ei miellytä niin siitä ei haluta kuullakkaan. Alla olevaa sitaattia vastaavia kommentteja on nähty useamminkin:

    ”Ravitsemussuositukset perustuvat useisiin pitkän aikavälin tutkimuksiin. Eivät ne yhdestä vielä keikahda”

    Ensinnäkin kun kyse on laajasta meta-analyysista niin, on hieman kyseen alaista sanoa ”eivät ne yhdestä keikahda”. Ei sillä, eihän sitä tyydyttyneen rasvan puolesta puhujatkaan kovasti tykkää tutkimuksista, jotka eivät tue heidän näkemyksiään, mutta toivoisi silti, että tutkijoilta löytyisi vähän ammattimaisempaa otetta. Toisaalta, kuten Reijo mainitsitkin, ei nykyinen tutkimusnäyttö tue myöskään sitä, että omega-6:set olisivat erityisen haitallisiakaan.

    1. Vielä noista satunnaistetuista tutkimuksista. Vasta nyt luin Reijon jutun niin hyvin, että ymmärsin niiden olevan vaihtotutkimuksia.

      Ainoa uutinen siellä näyttäisi olevan, ettei tyydyttyneen vaihtaminen omega-3:iin auta kovin paljon. Toisaalta se auttaa vähän melko todennäköisesti, mutta yllättävän vähän.

      Omega-6:iin tai ALA:aan vaihto tyydyttyneistä sensijaan voi olla hyvinkin terveellistä. Emme tiedä, ainakaan ylläolevan kuvan perusteella.

      Jos uskallan ottaa hieman kantaa substanssiinkin, niin on tosiaan jännä kuinka verestä mittuna eri tyydyttyneet rasvahapot korreloivat noinkin eri tavalla riskeihin. Tähän voi olla kovin monta syytä, eli vaatii todellakin ekspertin että mitään uskaltaa päätellä.

      Kuitu on kuvan mukaan virkistävän selkeä rasvoihin verrattuna.

      1. Vain nuo omega-6 rasvahappotutkimukset ovat vaihtokauppatutkimuksia. Useimmat omega-3 rasvahappotutkimukset sen sijaan ovat aidosti supplementaatiotutkimuksia *kalaöljykapseleilla* eli eivät ole vaihtokauppatutkimuksia (mitään ei ole vähennetty samalla, kalöljy on tullut normiruuan päälle).

        Tämä kokonaisuus on aika vaikea hahmottaa, kun tutkimuksia on niin turkasen erilaisia. Minusta yksi keskeinen ongelma on, että nuo omega-6 rasvoilla tehdyt tutkimukset on tehty silloin kun margariineissa oli hillittömästi transrasvaa (1960-luvulla). Margariini oli joissakin tutkimuksissa kuten Sydney Diet Heart’ssa omega-6 rasvojen vehikkeli.

  4. Kiitos Reijo, kun avasit tämän tutkimuksen selkokielelle!

    Hesarin juttu jäi pintapuoliseksi ja herätti lähinnä keskustelua ravitsemussuosituksista ja niiden paikkansa pitävyydestä. Asiantutijoiden kommentit aiheuttivat isomman haloon kuin itse meta-analyysin tulos.

    Hauskaa, että arakidonihapon pitoisuus veressä näyttäisi olevan yhteydessä pienempään sv-tautiriskiin. Sillä kun tuntuu yleensä olevan niin negatiivinen kaiku.

    Heptadekaanihaposta sen sijaan en ollut ennen kuullutkaan ja kylläpä vaikuttaa mielenkiintoiselta rasvahapolta ja markkerilta! Onkohan missään eritelty eri maitotuotteiden vaikutusta veren heptadekaanihappopitoisuuksiin? Tarkoitan että, nostaako esimerkiksi rasvainen juusto (n. 35% ) pitoisuutta enemmän kuin luonnon jogurtti (n. 2%)? Rasvattomat maitotuotteet eivät kai vaikuta kyseisen rasvahapon pitoisuuksiin veressä?

    Someone, vaikka Itä-Suomen yliopiston suhtautuminen tämän tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa sinusta nihkeältä, niin kyseisessä opinahjossa opiskelee kuitenkin noin 100 ravitsemustieteen pääaineen opiskelijaa, jotka haluavat kuulla kaiken: niin puoltavat kuin kieltävätkin tutkimustulokset. 😉

    1. Tosi mukavaa, että opiskelijoitakin ilmestyy kommentoimaan, toivottavasti tämä on uuden alku!

      Heptadekaanihaposta ei ollut minullakaan ennen tätä metaa mitään kunnollista tietoa. Olin törmännyt siihen mutta sivuuttanut sen sujuvasti.

      Tekstin diskussiosta: ”In contrast, we found a possible inverse association between circulating margaric acid [17:0, ”heptadekaanihappo” tai toisin ”margariinihappo”] (an odd-chain saturated fatty acid that is moderately correlated with milk and dairy fat consumption [39, 40]) and coronary disease, suggesting that odd-chain saturated fats, which reflect milk or dairy consumption, may have less deleterious effects in risk for coronary heart disease (41).” Noita viitteiden numerolinkkejä klikkaamalla pääsee alkuperäistutmuksiin tiedon lähteille.

      Wikipedia heptadekaanihaposta lyhyesti tässä.

  5. Esitän kysymykseni ajatuskokeen kautta.
    Tehdään vitamiinien vaihtokoe. Tietty määrä A-vitamiinia vaihdetaan D-vitamiiniksi. Tuloksia tarkastellaan kolmessa eri tapauksessa:
    1) lähtötilanteessa koehenkilöillä on A-vitamiinin liikasaanti ja D-vitamiinin puutos. Vaihdon ansiosta A-ja D-vitamiinien saanti asettuu suositusten mukaisiksi. Muutoksen terveysvaikutukset ovat satumaisen hienoja.

    2) Lähtötilanteessa sekä A- että D-vitamiinien tasot ovat suositusten mukaiset. Vaihdon jälkeen A-vitamiinista syntyy puute ja D-vitamiinista yliannostus. Terveysvaikutus on katastrofaalisen huono.

    3) lähtötilanteessa A-ja D-vitamiinien saanti on optimaalista. Samoin vaihdon jälkeen. Mitään terveyshaittoja tai hyötyjä ei havaita.

    Käyttäytyykö joku rasvaryhmä (tyydyttynyt, kertatyydyttämätön tai monityydyttämätön) U-käyrän tavoin (puute-optimisaanti-yliannos)?
    Jos käyttäytyy niin onko sillä vaikutusta rasvanvaihtotutkimusten johtopäätöksiin?

    1. Mielenkiintoinen kommentti. Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä ja kommentteja, mutta itse uskon, että näin juuri on.

      Esimerkiksi linolihapon saanti ennen kasviöljyjen aikaa 1900-luvulla Suomessa on ollut tosi alhaista. Sitten kasviöljyjen ja margariinien tulon jälkeen se lisääntyi, kunnes rypsiöljyn käytön jälkeen tasaantui tai lähti jopa pieneen laskuun. Samoin omega-3 rasvahappojen saanti on ollut väkisin vähäistä, ainakin sisämaassa, kuten Itä-Suomessa. Pohjois-Suomen jokialueilla, ja kalaisilla järvillä sekä rannikolla on voinut lohta ja muuta rasvaista kalaa ollut enemmän tarjolla. 1950-luvulla ei ollut myöskään saksan pähkinöitä, pellavansiemen- ja rypsiöljyä tuomassa ALA:aa ruokavalioon.

      Linolihappopitoisilla öljyillä tehdyt omega-6 tutkimukset on tehty mega-annoksilla. Omega-6:ta, siis linolihappoa lähinnä, tuli 11-16 % energiasta (lähde: Table 3, sarake ”LA”). Se on hurjan korkea luku, sillä nykyään linolihapon saanti on 4-5 E% Finravinto 2012 mukaan. Minun mutu on, että yli 10 E % on liikaa. Optimi voisi olla 4-8 E % välissä, mutta samalla pitää saada omega-3 rasvahappoja riittävästi.

      1. Maallikolle on syntynyt seuraava kuva tilanteesta:

        1) Virolais-suomalaisen tutkimuksen mukaan pienet LDL:t ovat sydäntautien syy. => tutkimukset, jotka tukeutuvat joihinkin muihin kol.-hiukkasiin ovat kyseenalaisia.

        2) Tyydyttynyt rasva on neutraalia varsin laajalla saantialueella. Eli se on myös erinomainen referenssiaine vaihtokaupoissa.

        3) Vaihtokauppojen perusteella, ja koska SFA on neutraalia, joku määrä omega 3:sta on terveellistä. Samoin joku määrä monityydyttämätöntä rasvaa on terveellistä, mutta onko vaikutus päällekkäinen vai lisäävä omega 3:n kanssa, on auki.

        Jos asia ei ole näin, niin jotkut ovat epäonnistuneet tiedotuksessaan 😉

  6. Eikö olisi kuitenkin syytä ottaa huomioon näytön kokonaisuus eikä takertua siihen, että satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia ei ole tarpeeksi. Jos otetaan huomioon kohortit, tapaus-kontrollitutkimukset ja monimuuttujaiset interventiot, kuten Lyonin sydäntutkimus ja Oslon sydäntutkimus, tulos on mielestäni selvä: ALA vähentää sydänriskejä. Alpha Omega Trialin alaryhmäanalyysi lisäksi viittaa siihen, että ALA:a ja kalan pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja on hyvä saada rinnan — ne tukevat toinen toisiaan.

  7. Pari pointtia,

    Jeremiah Stamler (2010) osoitti 11 prospektiiviiseen meta-analyysiin tukeutuen, tyydyttyneen rasvan lisäävän kuolettavan sydäntapahtuman riskiä 32% regression laimentumisesta, seerumin kolesterolin ylivakionnoiesta huolimatta sekä muista ongelmista, joita paljon vanhoissa epidemiologisissa tutkimuksissa (ja ei, S-T eivät vastanneet Stamlerille, tai purkautuneet vanhoihin tutkimuksiin poistaen ylivakioinnit. S-T raportoivat ainoastaan tulokset erikseen niiden tutkimusten osalta, joissa ei ollut tietoa kolesterolitasoista).
    http://ajcn.nutrition.org/content/91/3/497.full

    Kummassakaan meta-analyysissä (Chowdhury sekä Siri-Tarino) ei käsitelty kuolettavaa sydäntapahtumaa päätepisteena (fatal CHD).

    Vahvin näyttö tyydyttyneiden rasvojen haitoista tulee edelleen eläinmallien parista, tyydyttynyt rasva (ja ravinnon kolesteroli) aiheuttaa sydäntapahtumia, kuolioita, äkkikuolemia, jne. lähes jokaisella testatulla nisäkkäällä, jopa lihansyöjillä, kun kunnolla testataan ja/tai käytetään LDL-reseptoreiden kanssa ongelmia omaavia yksilöitä. Ihmiselle relevanteimmat mallit tulevat edelleen niiden ainakin 12 apinalajin parista, jotka testattu.

    Pelkästään RCT-näyttöön luottaminen aiheuttaa sekin omat ongelmansa, tästä esimerkkinä ne 3 RCT tutkimusta (Whitehall Study, the Lung Health Study, and MRFIT),, jotka yrittäneet osoittaa tupakoinnin lopettamisen hyödyt. Näissä tutkimusasetelmissa tällaista ei ole kyetty osoittamaan. Suurimmassa satunnaistetussa tupakkatutkimuksessa keuhkosyöpäkuolemat 15% suuremmat interventioryhmässä, jossa saatiin ohjeistusta tupakoinnin lopettamiseksi.
    http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/1097-0142(20001201)89:11+%3C2422::AID-CNCR16%3E3.0.CO;2-E/full

    Kuten tupakan osalta, myös tyydyttyneiden rasvojen kohdalla kokonaisevidenssi ratkaisee. Vielä kun tähän lisätään LDL -kolesteroli, joka on ateroskleroottisen valtimotaudin ainoa syytekijä, ja tyydyttyneen rasvan LDL -kolesterolia nostavat vaikutukset on homma mielestäni aika selvä tyydyttyneitä rasvoja vastaan. Suosittelen kaverini kirjoitusta aiheesta uusimpiin meta-analyyseihin liittyen:
    http://healthylongevity.blogspot.fi/2014/03/saturated-fat-heart-disease-meta-analysis.html

    1. Riku heittää netistä tutut linkit kehiin. Tässä yhteydessä ihan asiaa. Mihinkähän 11 tutkimuksen meta-analyysin Stamler viittaa? Minä en nimittäin löydä sellaista lähdettä tuosta linkittämästäsi artikkelista. Uskoisin, että kyse on juuri tästä Jakobsenin yhteisanalyysistä, joka ei ole tarkkaan ottaen meta-analyysi vaan pooled-analysis. Tämän vaihtokaupa-analyysin olemassa olo on juuri se keskeinen syy mitä on kritisoitu; siksi minä nuo kuvat Jakobsenin vaihdoista piirsin tuohon artikkeliin.

      Chowdhury-n meta-analyysissä oli kuolemaan johtavat sydäntapahtumat päätetapahtumana (kuten kirjoitan), se käy ilmi metodit-osasta ”…with risk for coronary disease (defined as fatal or nonfatal myocardial infarction, coronary heart disease, coronary insufficiency, coronary death, angina, angiographic coronary stenosis…”.

      Sen voi myös päätellä lukematta metodeja siitä, että Sydney Diet Heart oli mukana (siinä tutkittiin vain kuolettavat sydäntapahtumat ja kokonaiskuolleisuus). Siri-Tarinossa ei tosiaan ollut kuolemaan johtuvia tapahtumia.

      Tuo kaverisi kirjoitus on mielenkiintoinen. Hän nimittäin pyöräytti itse omat meta-analyysinsä. Suositan.

  8. Tämä sinun blogisi on kyllä kiinnostava paikka, hyviä juttuja kirjoittelet. Itä-Suomen yliopistosta minulla on juurikin sellainen kuva että jos tulos ei miellytä ei sitä haluta kuulla tai se välittömästi teilataan. Juuri tämä Ursula oli heti hesarissa muistuttamassa kansaa siitä että kovan rasvan vaarallisuudesta on kiistaton tutkimusnäyttö kun uutisoitiin siitä tutkimuksesta minkä myötä esim Britannian sydänliiton sivuille on ilmestynyt tiedote että rasvasuositukset tarvitsevat lisätutukimuksia ja näyttö on liian ristiriitaista. Onkos meidän Sydänliittossa kiinnostusta seurata aikaa ja uutta tutkimusta. En usko, paitsi sitä mikä tukee heidän nykynäkemystä. Eihän se nyt niin ole että kovasta rasvasta saatava tieto on kiistatonta tai yksioikoisesti niin tai näin niin kuin tämäkin kirjoitus osoittaa. Itse uskon että ihminen tarvitsee kaikenlaisia rasvoja, ja nautinkin avokadoja, täysrasvaisia maitotuotteita (paitsi juotavaa maitoa) ja oliiviöljyä, sekä E-epa E-dha kapseleita. Rypsistä en tykkää, makukaan ei ole kummoinen ja margariini kauhistuttaa, käytän voita. En ole kaikkea ehtinyt lukea, oletko sanonut jotain teollisesta margariiinista. Pitkälle prosessoituna tuotteena se ei kiinnosta ja valmistuskin tuntuu epäilyttävältä joskaan en ehkä luota ihan kaikkiin kauhutarinoihin. Olikos se niin että sinällään omega-6 ei ole pahasta mutta sen liiallinen saanti verrattuna omega-3:een on oleellisempi, eli ns. omega-indeksi?
    MInusta on niin surullista että elintarviketeollisuus taitaa ohjata aika pahasti näitä virallisia suosituksia täällä Suomessa. Miksei keskitytä miettimään enemmän yksilöllisyyttä, kun kuitenkin erot esim insuliinivasteessa kai on yksilölliset ja tuokin rasva-asia. Joku voi vetää maratonin vähillä hiilareilla, toinen voi syödä niitä paljon eikä paino nouse lainkaan jne. Ravitsemustutkimus on hyvin haasteellista eikö niin, siinä kun on varsin vaikea lopulta varmuudella sano mikä oli keskeisin tekijä, Monessa tutkimuksessa on muitakin muuttujia kuin joku tietty ruoka-aine (itseasiassa käsittääkseni kaikissa, kunnollista eri ruokavalioita vertailevaa tutkimusta ei taida ollakkaan), hyvin usein esim liikunta, puhumattakaan muuttujista joita on hankala kontrolloida. Ja tutkimustuloksia voidaan muokata näyttämään haluttu tulos. Rahoituspuolta tulee terveysasioissa ja ravitsemusasioita koskevissa tutkimuksissa aina katsoa minun mielestä. Surullisen kuuluisi Pohjois-Karjala tutkimushan on käsittääkseni huono juurikin siksi että siinä on niitä muuttujia liikaa jotta voitaisiin niin kovin juuri kovien rasvojen vaarallisuuden puolesta ruveta liputtamaan. Väestötason suositukset on minusta aika turha juttu, ainakin siihen tyyliin mitä täällä Suomessa harrastetaan. Pitäisi laatia muutamia erilaisia suosituksia ehkä tai jotain. Minusta millään ei voi olla niin että kaikille niin terveille kuin sairaillekin sopivin ja paras on juuri virallisterveellinen, tai suositusten mukainen ruokavavalio. Sitten näissä suosituksissa on minusta se ikävä ongelma että on runsas joukko ihmisiä jotka eivät voi valita mitä syövät. Sairaaloiden, koulujen, vanhusten ja vammaistenhuolto suunnitelee murkinansa virallisia suosituksia vastaaviksi. Ärsyttää kun karppaamisestakin levitetään ihan kummallisia väittämiä. Miksei voida siinäkin neuvoa tekemään se fiksusti eikä keskittyä parjaamaan sitä. Varmaan osa ravitsemusasiantuntijoita niin tekeekin mutta valtaosa ei. Olenkohan väärässä. Hiilihydraatit muka aivojen välttämätön polttoaine. Liian usein jää mainitsematta että eikös se ole glukoosi, jota hiilareista helpoiten muodostetaan mutta voidaan muodostaa vallan hyvin muistakin makroista. Itse kun kokeilin ketoosia, huomasin että proteiinin saantia täytyy myös rajoittaa jos sinne haluaa. Jännä on havaintoni Duodecimin artikkeleissa, toisessa puhutaan ene-dieetistä ja toisessa karppauksesta. Toinen toteaa että enellä saavutetaan paastotila, jolla paino putoaa nopeasti, ja karppausjutussa oli että syntyy ketoositila, joka voi osaltaan auttaa painonpudotuksessa ja minusta saatiin se ketoosi kuulostamaan vähän epäilyttävältä. Eikös ne nyt ole yksi ja sama asia, niukka energiakin johtaa myös ketoosiin, nälkä häviää jne. Minusta on huikeaa suositella jotain Nutrilettin kaltaista teollista sotkua kellekkään. Olenkin kyllä löytänyt ohjeita vaihtoehtoisesti ruoka-aineilla paastoamiseen. Sairaiden ruokasuosituksista eniten kummastusta herättää että pääenergian lähde tulisi olla hiilihydaatit myös diabeetikoilla. Siinä ei kait enää ole mitään merkitystä Gi:llä jos niitä hiilareita nautitaan 55 % energiasta tai saa olla tarkkana kuin porkkana. Kun eikös se kuitenkin ole niin että hiilari se verensokeria nostaa, eri hiilarit vai erilailla. Minä en voi mitään sille että tulee mieleen että lääketeollisuushan tässä on lobbaamassa ollut. Miksi käsketään laskea hiilareiden määrää jotta tiedetään minkä verran pistää insuliinia, kun vähentämällä sitä hiilaria se tarve pistämiselle pienenee. Ja se nyt on jo melko paksua että diabeetikollekin sopii se enintään 50 grammaa sokeria. Minusta vakavasti otettava diabetesasioista suosituksia antava ei julkaise Daniscon sokeriraportissa (Uusitupa, Fogelholm). WHO on antanut tiukan sokerirajoituksen, hyvä niin. En nyt ole vielä nähnyt mitä Ursula ja kumppanit siitä sanovat. Uusitupa ja Fogelholm ainakin näyttää olevan jotenkin sidoksissa tuonne Daniscoon, oonkohan väärässä.
    Onpa kiva kuulla että opiskelijat osaa ajatella omillakin aivoillaan ja ovat kiinnostuneita muustakin tiedosta mitä koulussa opetetaan, tietysti se onkin niin. Sain vain varmaan vääränlaista kuvaa keskustellessani erään Kuopiossa opiskelevan opiskelijan kanssa, hyvin hän toisteli näitä virallisia oppeja ja ajattelin että voi ei , muuttuko mikään. MItäs muuten olet siitä mieltä että vain Itä-Suomen yliopistosta valmistuu ravitsemusterapeutiksi. Tulee kyllä väistämättä se mieleen, että Puskan perinnön mukaisesti halutaan THL:stä kontrolloida tätä asiaa. Minulla on luottamus tuohon THL:een mennyt, rokoteasiat hyvä esimerkki myös. Sikapiikki ja esim tuo törkeästi ensin tytöille markkinoitu Cervarix ovat Glaxosmith ja Klinen rokoitteita. Ja rokotetyöryhmässä suosituksia laatimassa on Taneli Puumalainen, ennen Glaxosmith ja Klinen palveluksessa ollut lääkäri. Niin vakuuteltiin että sikapiikki on tutkittu ja turvallinen ja mikäs onkaan tilanne nyt. Tuokin Cervarix..hyöty haitta suhde ei oikein vakuuta.Mutta rokoteasiasta voi keskustella muualla.
    Niin paljon herättää ajatuksia ravitsemus ja tämäkin kommentti sisältää kaiken näköistä ja on aika epävarmaa. Sillä tehdään rahaakin sillä ravitsemuksella ja painonpudotuksella. Keventäjät on ankea paikka, maikkari käärii rahat paitsi mainostajilta, myös laihduttajilta. Jokseenkin vastaava kiloklubi on ilmainen (sielläkin tietysti mainostetaan). Siellä keventäjissä esim erään artikkelin lähteenä oli mainittu ruokatietoyhdistys. Kannattaisi kyllä käydä vilkaisemassa keitä siellä hallituseksessa istuu ja sitten miettiä onko se todella vakavasti otettava tietolähde ravinnosta. Siellä ei saa proteiineja laitettua grammojen tarkkuudella ruokapäiväkirjaan (kävin lukemassa asiakaspalautteita joissa tätä ominaisuutta kaivattiin). Siihen vastattiin että se ei ole teknisesti simppeli juttu ja aikatalusta ei osata sanoa. Ja että heidän asiantuntijoiden mukaan proteiininsaannin riittävä seuranta laihduttamisessa on epämääräinen palkki joka näyttää onko saanti virallisten suositusten rajoissa. Mainostelevision laihdutuspalvelu. Vähän epäilyttävää taas kerran. Täällä on hienoa kommentointia, minulla tämmöistä tavallisempaa ja yksinkertaisempaa ja ehkä olenkin ihan väärässä, olen psykologi ammatiltani mutta ravinto kiinnostaa kovasti .

    1. Tämä pohdinta on kyllä kommentiksi liian pitkä ja kaiken kattava. Omalla nimellä kirjoitettuna sen kuitenkin hyväksyn.

      Yritetään pysyä aiheessa, ja poissa rokote ym. maailmasta.

  9. Tuo ylläoleva pitkä pohdinta on kyllä ajatuksia herättävä. Påållimmäinen tuntemus, tätäkin blogia lukiessa, on huijatuksi tuleminen: meille on vuosikymmenet julkisuudessa vakuutettu ”kovien” rasvojen olevan vaarallisia ja että pääsiallinen päivittäinen energia pitäisi saada hiilihydraateista.
    Sen lisäksi, että ”kovien” rasvojen väitetään altistavan SV-taudeille ja aivohalvauksille, niin väitetään niiden sotkevan myöskin sokeriaineenvaihdunnan aiheuttamalla insuliiniresistenssiä.
    Aivan vastikään yle uutisoi db2:n räjähdysmäisestä lisääntymisestä väestössä ja että tulevaisuudessa terveydenhuollon resurssit eivät yksinkertaisesti riitä tyydyttämään tarvetta. Nyt olisi tuhannen taalan paikka selvittää, mistä nykyinen ”diabetesbuumi” johtuu, siis ihan oikeasti.

    1. Tästä livetäänkin sitten helposti syyttelylinjalle. Ennen sitä niin painan jo jarrua. Yrittäkää pitää kommentit asiassa eli tämän meta-analyysin sisällössä.

  10. Reijo,

    yep, mokasin itse, Chowdhuryn paperissa tosiaan oli mukana fatal CHD, olisi pitänyt olla tarkempi. Stamler ei viittaa mihinkään, vaan laski itse meta-analyysinsä, ja esitti sen editorial kirjoituksessaan; RR 1.32 (SFA-fatal CHD, weighted avarage year of exposure).

    Muuten eräs suomalaisen huippututkija kertoi minulle email-keskustelussa, että S-T meta-analyysin julkaisutta lehteä kehoitettiin olemaan julkaisematta lappu usealta eri taholta. Lopulta lehti päätti julkaista sen mutta laittoi mukaan Stamlerin editoriaalin. Tällainen on aika harvinaista, eli lehti julkaisee artikkelin ja samalla sisällyttää mukaan itse artkkelin maan rakoon lyttäävän editoriaalin. Chuwdhuryn meta-analyysi sai kai aika samanlaisen vastaanoton. Tästä olisi ehkä voinut kirjoittaa lukijalle enemmän.

    Tohon Chowdhuryn paperiin vielä liittyen, siinä oli aika kirjavaa materiaali mukana, useimmissa mukana perus kavalkaadi sydäntautilääkkeita, jotka tekevät analyysistä vaikeamman. Yksi paperi jäi kuitenkin erityisesti mieleen.

    Referenced as Oxford Vegetarian. Relative risk: 2.77 for dietary SFA (Mann, 1997).

    “A gradient of risk is apparent with increasing intake of total animal fat, saturated fat, and dietary cholesterol as well as some of the major food sources of these nutrients.”

    “The study differs from previous prospective studies of diet and IHD in that the volunteers were individuals whose self selected diet resembled, in nutrient content, current dietary recommendations rather than the relatively high saturated fat diet typical of most affluent societies.”

    Tohon kokonaisevidenssiin (ateroskleroosin syntymekanismit mukaanlukien geenitutkimukset, tyydyttyneiden rasvojen vaikutus LDL-reseptoreihin, eläinmallit, jne.) voisi sitten lisätä vielä IMPACT mallit, joita tehty useassa maassa. Näihin kai aika pitkälle nojataan Suomessakin THL:n puolelta. Noissa vanhoissa prospektiivisissa kohorttitutkimuksissa paljon ongelmia, ks. esim Skeaff & Miller’s 2009 meta-analysis: ”… the evidence from cohort studies of dietary intake of fats and CHD is mostly unreliable (with a few exceptions) because most studies have ignored the effects of measurement error and regression dilution bias.”

    HL kirjoitaa noista mittausongelmista tässä jutussa (vastine Guyenetille):
    http://healthylongevity.blogspot.fi/2013/01/diet-heart-problematic-revisit-part-ii.html

    1. Mielenkiintoista vääntöä tiedepolitiikalla, jos näin todella on. Käsittääkseni tieteen kehittymiseen myös ravitsemustieteessä kuuluu s se, että eriävää tutkimustietoa siedetään ja julkaistaan, ja pyritään tuntemaan sen kautta asioita entistä paremmin.

      Erittäin mielenkiintoista nähdä mikä on tilanne 10-20 vuoden kuluttua rasva-asioissa. Onko nämä eriävät mielipiteet vahvistuneet vai rauenneet lopullisesti.

  11. Kukaan ei ole kommentoinut tuota verenkierrossa ja rasvakudoksessa olevien rasvahappojen vaikutusta riskiin. Niidenhän pitäisi kertoa lahjomattomasti saannista lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Tämä on ensimmäinen meta, jossa asiaa on tutkittu tietääkseni.

    Kaikkien rasvahappojen osalta tämä analyysi ei ole oleellinen, kuten esim. tyydyttyneiden rasvahappojen, mutta toisten kuten linolihapon osalta on. (keho ei tuota linolihappoa mutta tuottaa tyydyttyneitä rasvahappoja mm. hiilareista ja tuleehan sitä ravinnosta).

    Yllättävää minusta, että linolihappo ei tämänkääm perusteella ole selvästi terveyttä edistävä. Selityksiä: a) perustuu vain kahteen tutkimukseen, b) kolmanniksiin jako hävitti ääripäät joissa ero voisi näkyä, c) eroa todellisuudessa ei ole. Itse uskon a:han tai b:hen, tuon korvausteorian, LDL-vaikutuksen ja pähkinöiden selvän terveyshyödyn vuoksi.

    [Tässä kommentissa on virhe! Lue Someonen kommentti ja minun vastaus hänelle]

    1. Niin vai voiko sitten kuitenkin olla niin, että vaikuttaa siihen LDL partikkeleiden hapettumiseen ;). Erityisestihän näin voisi ajatella olevan, mikäli on käytetty huonolaatuisempia kasviöljyjä, joissa ei olisi riittävästi antioksidantteja suojaamaan tyydyttymättömiärasvahappoja hapettumiselta.

      Tulkitsenko graafia oikein, että linolihapon kohdalla löytyy kuitenkin 10 studya ja n:kin on päältä 23 000.

      Mediasta roolista tässä rasvasodassa on myös keskusteltu jonkin verran eri palstoilla, itse en oikein ymmärrä kyllä väitteitä, että kaikenmaailman ”poppamiehet” saisivat erityisen paljon huomiota esim. suomalaisessa mediassa asiantuntijoiden sijaan. Ylekin oikeastaan yksinomaan julkaisee THL:n näkökantoja ravitsemuksesta nykyisin. Helsingin sanomatkin mielestäni aika hyvin puoltaa tätä ravitsemussuositusten linjaa, Fogelholmia ja Schwabia helsingin sanomat useimmiten käyttävät 🙂 En tiedä sitten miten päin se lopulta on 🙂

      Välillä jopa on yritetty melko tahallaan johtaa harhaan uutisoinnissa, näin kävi jokin aikatakaperin kun Ylen pääuutisissa yritettiin harhaanjohtavasti yhdistää karppauksen vähentyminen ja lihoamisen pysähtyminen yhteen. TV ruudussa luki ”Karppausinto laantunut” samaan aikaa kun uutisankkuri sanoi: ”Suomalaisten painonnousu pysähtynyt”.

      Täydestä olisi mennyt, mikäli en olisi tiennyt että uutisessa lihoamisen pysähtymiseen liittyvät datat tuli Finnriski 2012 tutkimuksesta, kun taas mahdollinen karppaus vähentyminen on huomattavasti tuoreempi ilmiö.

      1. Someone, olet oikeassa. Minä luin väärää riviä. Todellakin on kymmenen tutkimusta, joiden meta-analyysin mukaan veren linolihappopitoisuudella ei ole selvää yhteyttä puoleen ei toiseen. Kiitos kun toit asian esille (helposti jää kirjoittamatta/sanomatta tällaiset).

  12. Sama henkilö muuten kuvaili minulle S-T meta-analyysiä termillä ”fiasko” ja katsoi tämän uusimman olevan toisinto siitä. Tohon voisi myös huomauttaa, että eihän S-T oikeastaan osoittaneet mitään kauhean uutta, Stamler ja kumppanit osoittivat jo 1970-luvulla, että nolla tulee helposti epidemiologiassa tyydyttyneen rasvojen ja sv-tautien osalta.
    http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0021968178900048
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/23958266/

    Tosta verenkierrosta olevista rasvahapoista en voi sanoa muuta kun, että ainakin kaikki aivan uusimmat tutkimukset joita tiedän aiheesta ovat näyttäneet vahvan yhteyden, ks. esim:

    Plasma Fatty Acid Composition and Incident Ischemic Stroke in Middle-Aged Adults: The Atherosclerosis Risk in Communities (ARIC) Study.

    “Conclusions: In this US cohort of whites, we found significant positive associations of plasma saturated and monounsaturated fatty acids, especially of palmitoleic acid, with ischemic stroke. We also found an inverse nonlinear association between linoleic acid and ischemic stroke.”

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23920478
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23899914
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/23958266/

    Niiltä, jotka näitä tutkimuksia ovat tehneet pitäisi kysyä mielipidettä asiasta Chowdhuryn lapun loppupäätelmät mielessä pitäen.

  13. Heippa, joo huomasin itsekin että tuli aika pitkä ja ei pysynyt aiheessa, pahoittelut. Kiva kun julkaisit kuitenkin. Kiinnostavia asioita nämä ja olisi niin paljon kysyttävää ja pohdittavaa. Tätä blogia luen mielelläni, mutta tiettyjä asiantuntjoita kuunnellessa herää kysymyksiä että millä asialla he oikein ovat. Mukavaa kevättä!

Comments are closed.