Rypsiöljy hyvien hiilareiden tilalla toi hyötyä diabeetikoille

Viime vuonna julkaistut USA:n diabeetikoiden ravitsemussuositukset korostavat yksilöllisyyttä, ja sitä että diabeetikon terveellisen ruokavalion voi koostaa useammalla eri tavalla terveelliseksi. Yksi tekijä, jonka osuus diabeetikon ruokavaliossa voi näiden suositusten mukaan vaihdella melko paljonkin, on rasvan ja hiilihydraattien suhde edellyttäen, että rasvan laatu on terveyttä edistävää.

Suomessa voimassa oleva diabeetikoiden ravitsemussuositus on vuodelta 2008 ja se pohjautuu vuoden 2004 EASD:n suositukseen, ja niissä kummassakaan vähemmän hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliota ei vielä suositeta.

Uudessa kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten kuiturikkaan täysjyvävehnän eli terveellisen hiilihydraatin, vaihtaminen rypsiöljyyn vaikuttaa tyypin 2 diabeetikoiden terveyteen (1).

Täysjyvävehnä rypsiöljyksi

Metodit

Kyse oli satunnaistetusta tutkimuksesta, jossa verrattiin perinteisten suositusten mukaista diabetesruokavaliota ruokavalioon, jossa 14 E % hyvistä hiilihydraateista oli määrä vaihtaa rypsiöljyyn (31 g/pv). Rypsiöljy oli ”upotettu” täysjyvävehnäleipään, jota tutkittavien käskettiin syödä 4,5 viipaletta päivässä. Toinen ryhmä söi tavanomaista vähärasvaista täysjyvävehnäleipää 7 siivua päivässä. Leivät jaettiin ilmaiseksi molemmille ryhmille.

Molempia ryhmiä neuvottiin lisäksi valitsemaan alhaisen GI:n hiilihydraatteja kuten palkokasveja, ohraa, pastaa, riisiä ja vähemmän hiilihydraatteja sisältäviä hedelmiä (”temperate-climate fruit”). Koehenkilöt olivat kaikki tyypin 2 diabeetikoita, kukaan ei tupakoinut, kaikki käyttivät jotakin diabeteslääkettä, yli 70 % käytti statiinia tai muuta kolesterolilääkettä ja yli 50 % verenpainelääkettä. Tutkimus oli 3 kuukauden rinnakkaisryhmätutkimus.

Käytetty rypsiöljy oli tavanomaista (”commonly used”), josta voisi päätellä, että se ei ollut kylmäpuristettua.

Tutkimuksen tavoitteena ei ollut laihtuminen, ja tutkittavien ruokavalio suunniteltiin vastaamaan energiantarvetta, joka pitää painon stabiilina.

Tulokset

Ryhmien välillä tapahtui seuraavia muutoksia ruokavaliossa:

  1. Rypsiöljy-ryhmässä rasvan osuus lisääntyi 5,4 E % ja täysjyvävehnäryhmässä väheni 5,2 E %. Ryhmien välillä 11 E % ero hiilihydraatin (n. 38 E % vs 49 E %) ja rasvan saannissa (n. 37 E % vs 27 E %).
  2. PUFA:n ja MUFA:n saanti lisääntyi rypsiöljyryhmässä (2,9 + 5,1 E %) ja väheni täysjyvävehnäryhmässä (-2,8 % + 0,3 E %)
  3. Tyydyttyneen rasvan määrä väheni molemmissa ryhmissä n. 2 E % (9,8 E % → n. 7,8 E %) , eikä ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tyydyttyneen rasvan saannissa tutkimuksen lopussa.
  4. Proteiinin saanti ei muuttunut, eikä ryhmien välillä ollut eroa proteiinin saannissa tutkimuksen lopussa (n. 19 E % molemmissa ryhmissä)
  5. Kuidun saanti lisääntyi molemmissa ryhmissä n. 5 grammalla per päivä ollen tutkimuksen lopussa samalla tasolla molemmissa ryhmissä (n. 20 g/vrk)
  6. Glykeeminen kuorma väheni rypsiöljy ryhmässä (111→75) ja lisääntyi täysjyvävehnäryhmässä (109→125). Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero tutkimuksen lopussa.

Molemmat ryhmät laihtuivat lähtötilanteeseen nähden. Osan hiilihydraateista rypsiöljyllä korvanneista laihtui 2,1 kiloa ja enemmän hiilihydraatteja käyttäneet laihtuivat 1,6 kiloa. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa laihtumisessa.

Pitkäsokeri eli HbA1c väheni rypsiöljyryhmässä 0,47 % ja täysjyvävehnäryhmässä 0,31 %. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,016). LDL-kolesteroli väheni rypsiöljyryhmässä 0,2 mmol/l ja täysjyvävehnäryhmässä kohosi 0,04 mmol/l. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,000).

Myös Framingham-indeksistä laskettu sydän- ja verisuonitautien riski seuraavan kymmenen vuoden aikana väheni enemmän rypsiöljyryhmässä. Sen sijaan verisuonten reaktiviisuutta kuvaava RHI-indeksi muuttui edulliseen suuntaan enemmän täysjyvävehnäryhmässä. RHI-indeksi kuvaa verisuonten verenvirtausta, mitä suurempi indeksi sen parempi verenvirtaus. RHI ei ole vakiintunut tapa tutkia verenkiertoelimistön kuntoa kuten kolesteroli ja muut lipidifraktiot, albumiiniuria ja verenpaine.

Pohdinta

Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa.

Vuonna 1997 julkaistussa 395 satunnaistettua tutkimusta kattaneessa meta-analyysissä todettiin, että hyvien (”complex”) hiilihydraattien korvaaminen kasviöljyillä (sekä PUFA, että MUFA, kuva alla) vähentää LDL-kolesterolia (2). Kun 5 E % hiilihydraatteja vaihtuu monityydyttymättömään (PUFA) rasvaan vähenee LDL-kolesteroli 0,11 mmol/l. Ja jos vaihto tapahtuu kertatyydyttymättömään rasvaan (MUFA) vähenee LDL 0,04 mmol/l. Viisi energiaprosenttia tarkoittaa 25 hiilihydraattigramman ”vaihtamista” ruokalusikalliseen öljyä.

Hiilarin vaihto PUFA:aan
Lähde: Clarke et al. BMJ 1997 (395 satunnaistetut metabolic ward -tutkimuksen meta-analyysi)

Yhdysvaltojen diabeteksen ruokavaliosuositukset korostavat, että verensokerin tärkein säätelykeino on hiilihydraattimäärän ”hallitseminen”

”Monitoring carbohydrate intake, whether by carbohydrate counting or experience-based estimation remains a key strategy in achieving glycemic control.”

Lisäksi sekä lyhytkestoisten (≤ 3 kk) (3) että pidempikestoisten (≥ 6 kk) satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysien mukaan MUFA:n lisääminen hiilihydraattien kustannuksella parantaa tyypin 2 diabeetikoiden sokeritasapainoa (lipidien ohella) (4)

”In conclusion, diets rich in cis-monounsaturated fats may be advantageous for improving lipoprotein and glycemic profiles in patients with diabetes mellitus.” (3)

” In summary, the results demonstrate beneficial effects of diets containing >12% of TEC [Total Energy Content] in the form of MUFA on glycaemic control.” (4)

Entä sitten tyydyttynyt rasva (SFA) ja monityydyttymätön rasva (PUFA)? Olisiko yhtä hyvä tulos saatu jos hiilohydraatin korvaaminen olisi tehty voilla? Tästä ei ole varmuutta, koska asiaa ei tutkittu tällä kertaa. Aiempien rasvan laatua koskevien satunnaistettujen tutkimuksien perusteella tiedetään, että sokeritasapaino ja insuliiniherkkyys pysyy ennallaan tai paranee kun rasvanlaatua muutetaan SFA:sta kohden PUFA:aa ja MUFA:aa (kasviöljyjä, margariinia ja pähkinöitä). Näistä satunnaistetuista tutkimuksista yksikään ei ole toistaiseksi ei ole osoittanut, että maitorasvan tai muun tyydyttyneen (kovan) rasvan suosiminen suhteessa kasvirasvoihin olisi parantanut sokeriaineenvaihduntaa. (5)

Väestötutkimuksissa tyydyttyneen rasvan määrä ruokavaliossa ei ole tyypin 2 diabeteksen itsenäinen riskitekijä, mutta tyydyttyneen rasvan vaihtaminen monityydyttymättömään rasvaan vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä* (6,7,8). Kuulostaako tutulta myös ajatellen sepelvaltimotautia?

Tutkimus tukee suosituksia rypsiöljyn käytöstä. Rypsiöljyllä tai siihen pohjautuvalla margariinilla on myönteinen vaikutus sepelvaltimotautiennusteeseen (Lyon Diet Heart) ja tyypin 2 diabetesta sekä monen muun sairauden riskitekijöihin (9). Oliiviöljy, pellavansiemenöljy, camelinaöljy, pähkinät sekä rasvainen kala ovat nekin ovat terveellisiä rasvan lähteitä diabeetikoille. Alla oleva kuva kertoo siitä, miten ryspiöljy suhteutuu rasvahappokoostumukseltaan muihin öljyihin (Lähde: sydänliitto.fi).

öljyjen rasvahappokoostumus

Lopuksi

Jottei unohdu, kaikkein järkevintä olisi tietenkin korvata höttöhiilareita terveellisellä rasvalla tai ehkä terveyden kannalta suotuisilla proteiineilla. Höttöhiilareiden eli vähäisesti kuitua ja suojaravintoaineita sisältävien hiilihydraattien runsas saanti (GL eli glykemiakuorma) on tyypin 2 diabeteksen riskitekijä (10), ja sepelvaltimotaudin kannalta höttöhiilarit näyttävät olevan ainakin yhtä huonoja kuin tyydyttynyt rasva (11). Mutta jos höttöhiilareita ei enää ole arkiruokavaliosta, voi olla kokeilun arvoista viedä osa hyvistäkin ja tuoda tilalle terveellisiä rasvoja ja kasviksia.

Tärkeää on pitää mielessä myös, että energiatasapainoa ei saisi keikauttaa lihomisen suuntaan. Pelkkä rypsiöljyn runsas käyttö ilman samanaikaista hiilarien vähentämistä voi huonoimmassa tapauksessa johtaa sekin lihomiseen. Lihominen ei yleensä ole hyväksi, varsinkaan diabeteksessa.

Lähde

Jenkins D et al. Effect of Lowering the Glycemic Load With Canola Oil on Glycemic Control and Cardiovascular Risk Factors: A Randomized Controlled Trial. Diabetes Care 2014, published ahead of print June 14

*) Tässä kohtaa olen muuttanut aiempaa kantaani. Tässä kirjoituksessa esittelin hiukan tyydyttyneen rasvan ja tyypin 2 diabeteksen välistä yhteyttä väestötutkimuksissa. Vasta uusien ravitsemussuositusten kirjallisuuskatsauksen perusteella havaitsin, että tyydyttynyt rasva on väestötutkimuksissa tyypin 2 diabeteksen riskitekijä, jos huomioidaan vaihtokauppa monityydyttymättömään, vaikka tyydyttynyt rasva ei olekaan itsenäinen riskitekijä.

19 thoughts on “Rypsiöljy hyvien hiilareiden tilalla toi hyötyä diabeetikoille”

  1. Sen suuntainen tulosta hieman odottaa sopikin. Diabeetikolle hiilareiden rajoittaminen on tärkeää, toivottavasti tämä viesti hyväksytään paremmin jatkossa myös Suomessa. Vaikka sitten laadukkailla kasviöljyillä, se ainakin voisi olla vähän helpompi pala nielaistavaksi diabetesliitolle (ehkä).

    Tutkimushan oli tosin lyhyt kestoinen, ja mikäli jotain haittaa (jos nyt sitten on mitään haittaa) runsaasta kasviöljyn käytöstä on, niin tulevat ne todennököisesti esiin vasta pidemmällä aika välillä. Kylmäpuristetun ja tavallisen rypsiöljyn erot tuski näin lyhyellä aika välillä tulevat merkittävästi esiin. Lähinnä tarkoitan eroavaisuuksia antioksidanttien määrissä.

    Tuohon päälle vielä normaalirasvaiset maitotaloustuotteet niin on ihan hyvä ruokavalio diabeetikolle.

    1. Lyhyt tutkimus tosiaan. Lyon Diet Heart -tutkimuksessa rypsiöljypohjaista margariinia jaettiin ilmaiseksi (ainoana ilmaisjakeluna) Välimerellisten dieettiohjeiden osana jo sepelvaltimotautiin sairastuneille, osalla oli diabetes. Hyvin kävi sydän- ja verisuonitautisairastuvuus ja kuolleisuus väheni rutkasti. Lyonin tutkimuksessa n. 15 grammaa voita vaihtui rypsiöljypohjaiseen margariiniin.

  2. Omat veriarvoni tukevat tuota tutkimustukimustulosta, tosin rypsiöljyn sijasta käytän pääosin oliiviöljyä ja kalaöljyjä rasvisista kaloista, millä korvaan entiset, pääosin viljasta saadut hiilihydraatit ja diabeteslääkkeitä en tarvitse…miksiköhän erityisesti haluttiin tutkia rypsiöljyä?

  3. No, jo on tutkimus taas! Hyvä kuitenkin tuo yhdysvaltalainen kommentti hiilihydraattien rajoituksesta diabeteksen hoitokeinona, toivottavasti Suomessakin herätään tähänkin.
    En oikein ymmärrä tuota ’höttöhiilari’ konseptia, josta aina mainitset, se vaikuttaa tosi epätieteelliseltä. Diabeetikolle hiilihydraatti on hiilihydraatti, riippumatta siitä mistä se tulee, tietysti kuiduilla saattaa olla jonkin verran merkitystä hiilihydraattien imeytymisessä. Mutta tämähän on tämän maan ravintoasiantuntijoille tyypillistä, tyrkytetään diabeetkiolle epäterveellistä ravonto-ainetta (hiilihydraatit), ja sitten susitellaan jotain toista ainetta (kuidut) haitta-vaikutusten vähentämiseksi.
    Mulla ainakin hapanleipä (hyvä hiilari) nostaa verensoleria yhtä paljon kuin suklaapatukka (höttöhiilari).

    1. Tuo ”hiilari on hiilari” mantra on harhaanjohtavuudessaan sitä luokkaa että sen viljelyn soisi pikkuhiljaa loppuvan. Sillä on kuules ”Tuure” aikamoinen ero tuleeko x grammaa hiilaria kasviksista ja hedelmistä vaiko irtokarkeista. Ja kuitujen saannilla on todellakin merkitystä paitsi imeytymisessä niin myös vaikkapa lipidiarvojen kohdalla.

  4. Välimeren maissa käytetään oliiviöljyä margariinin ja voin sijasta.
    Käsittääkseni Välimerein ruokavalio ei ole ”voi eikä margariinimainos”.

    1. En ymmärrä miten tuo ”mainosasia” nyt tähän liittyi. Lyon Diet Heartissa todella käytettiin rypsiöljypohjaista margariinia osana Välimeren ruokavaliota. Sen voi helposti varmistaa itse vähän googlailemalla tai katsomalla tämän kuvan.

      On tietysti semantiikkaa onko Välimeren ruokavalio enää Välimeren ruokavalio, kun rasvana jaettiin margariinia. Yhtä lailla kun se, että onko pekonia syövä karppaaja enää oikea Atkins-karppaaja, koska Atkins.com ei ole aikoihin suosittanut pyramiidissaan prosessoituja lihavalmisteita, kuten pekonia.

  5. Yllättävän heikkotasoista on suomalaisen perusterveydenhuollon lääkäreiden tietoisuus uhkaavan kakkostyypin diabeteksen hoidosta ruokavaliolla, minkä luulisi olevan ensimmäinen interventio uhkaavassa diabeteksessa, mutta perusterveydenhuolto tyrkyttää pääsääntöisesti lääkitystä jos sokeriarvo ylittää 5..ellei älyä etsiä apua tällaisista ravintotietoutta kiihkottomasti levittävistä blogeista, niin hukassa olet.

  6. Höttöhiilari ei ole epätieteellinen termi, koska leivän ilmavuus vaikuttaa olennaisesti sen glykemiaindeksiin. Myös suomalainen hapanleipä on höttöhiilaria. Suklaapatukassa taas rasva hidastaa terveellä verensokerinnousua. Esim. pasta kiinteänä on varsin hidasta, ei siis höttöä. Kuvan leipä on tiivisrakenteista, saksalaistyyppistä Pumpernickel-vuokaleipää, joka on mitatuista leipätyypeistä ainoa joka ei ole höttöä.

    1. Olet ehkä osittain oikeassa, mutta on kai se myönnettävä, on se epätieteellinen termi. Pyrin sillä vain tekemään selväksi mistä suurin piirtein on kysymys. Pehmeä rasvakin on vakiintunut ja intuitiivisesti helposti käsitettävä käsite vaikka teknisesti huono. Esim. Rypsiöljy ei ole pehmeää vaan nestemäistä.

  7. Mielestäni koko leipä/vilja-rakenteinen hiilihydraattiravintoajattelu on kokonaisuudessaan ”höttöhiilaria”..sillä elimistö pidetään koko vuorokauden eräänlaisessa nälkä- ja syömistarvetilassa..vain viljasta luopumalla ainakin itse olen saanut lannistettua tämän jatkuvan leipä/vilja rallin syömishäiriön..hieman samanlaisen kuin muuut riippuvuutta aiheuttavat addiktit..tutkimusta pitäisi painottaa enemmän tähän uuteen ajatteluun..voisiko rasva korvata hiilarit maailmanlaajuisesti ihmisen pääenergialähteenä?

  8. Vastaan Tuomistolle, vaikka en ole Reijo: Rasva ei voi korvata hiilaria energianlähteenä maailmanlaajuisesti kovin laajassa mittakaavassa. Se on suhteellisen pitkälle mahdollista alhaisella energiankulutuksella, mutta paljon energiaa kuluttavat, kuten fyysistä työtä tekevät tai urheilevat, joutuisivat syömään rasvaa niin järjettömästi, että seurauksena olisi todennäköisesti rasvaripuli. Proteiini kun toimii energianlähteenä aika huonosti (siinä on energiaa niin vähän suhteessa järkeviin syöntimääriin.)

  9. Kaikenlaisia tutkimuksia olen nähnyt, mutta tämä on kyllä uudenlainen turhuuden ennätys, pohjanoteeraus tosiaan: jos sokereita ei vereen panna, niin ei tietenkään verensokeri nouse, ja se on diabeetikolle tietenkin hyvä asia.

    1. Tämä oli erinomainen tutkimus. Diabeetikon terveys on muutakin kuin sokeria, esimerkiksi mahdollisimman alhainen LDL-kolesteroli. Ja tässähän nähtiin (taas kerran), että kun hiilihydraatti korvataan sopivalla rasvalla LDL-kolesterolikin tippuu. Eikä muissa biomarkkereisssa tapahtunut ongelmia.

      Pelkkä sokerin alentaminen ei välttämättä johda hyvään terveyteen diabeetikoilla, vaan esimerkiksi verenpaineen ja LDL-kolesterolin alaspainaminen tuo enemmän terveyttä, kuten mm. UKPDS, ACCORD ja muut tutkimukset ovat tuoneet esiin.

  10. Eihän se nyt ihan näinkään ole, Mirka. Esimerkkinä esim. ruotsalanen ampumahiihtäjä Björn Ferry, joka voitti olympilaisissa kultaa, vaikka noudatti karppausdieettiä.

    Australien cricket-joukkue on toinen esimerkki, joka hoitaa kuntoaan vhh tyyppisellä dieetillä.
    Peter Attia (http://eatingacademy.com/how-a-low-carb-diet-affected-my-athletic-performance) kuvaa myöskin ketogeenisen tilan vaikutusta aerobiseen suorituskykyyn.

    Kyse on rasvan käytöstä energialähteenä, en niinkään proteiinin.

    1. Aika anekdotaalisia heittoja. En tiedä muista mutta minun vaikea nähdä että juuri kriketin esiintuonti olisi jotenkin vakuuttava näyttö fyysisesti raskaan urheilun ja karppauksen hyvästä yhteensopivuudesta. Yksittäisten urheilijoiden tarinat (testimonials) on aika mitättömiä. Kehuihan se Teemu Selännekin kirkkain silmin magneettirannekkeita muutama vuosi sitten.

      Lisäksi miten paljon on niitä huippuja esim. kestävyysjuoksussa jotka käyvät 80 %:sti hiilarin voimilla? Kaikki kenialaiset?

  11. Ajattelua voisi jatkaa siihen suuntaan, että työn ja liikkumisen koneellistuminen on luonut koko hiilariongelman. Niin kauan kuin oli pakko liikkua ja kuluttaa paljon, hiilihydraatti (tai ylipaino) ei ollut ongelma. Ongelma on koneistunut nykyaika. Myös Atkins toi selvästi esille, että äärimmäinen hiilihydraatin rajoittaminen koski nimenomaan vaikeasti ylipainoisia laihduttamisen alkuvaiheessa. Sitä mukaa kuin paino normalisoituu ja liikuntamäärä mahdollisesti kasvaa, hiilihydraattia aletaan vähittäisesti lisätä omaa kroppaa huolellisesti kuunnellen. Hiilari ei siis ole pahis vaan säätämisasia.

  12. Tuskin maailmanlaajuisesti on mahdollista korvata hiilareita rasvalla. Suuressa osassa maailmaa kun ihmisillä on tapana liikkua ja työkin on fyysistä, niin ei tarvi pohtia mitään karpoamista. Riisiä koneeseen ja työmies liikkuu.

  13. Otan kesällä vähän rennommin blogin kanssa, ja laitan siten heinäkuuksi kommentoinnin tauolle. Hyvää kesää!

Comments are closed.