Tämä poppoo: Ravitsemussuositukset aiheuttaneet lihavuus- ja diabetesepidemian

“Se on ravitsemussuositusten vika, että meillä on lihavuus- ja diabetesepidemia” huutaa sosiaalinen media.

Ei siinä mitään, että tällaisia väitteitä esitetään. Asiasta tulee ongelma kansanterveyden ja myös yksittäisen ihmisen kannalta silloin, kun väitteillä ei ole aidosti tieteellistä pohjaa, ja kun niitä esittää henkilöt, joilla on ammattinsa puolesta tai muutoin arvovaltaa. Asiaa pahentaa se, että viranomaiset ja tutkijat, jotka ovat tutkineet suositusten mukaista ruokavaliota, loistavat poissaolollaan sosiaalisessa mediassa.

Väitteitä tai sen mukaelmia on kuultu erityisesti karppauksen ja “paleoliittisen ruokavalion” mielipidejohtajilta, joista yllättävän monet ovat lääkäreitä tai lääketieteen opiskelijoita.  Heillä on kymmenien tuhansien henkilöiden seuraajakunta internetissä (Esim. Andreas Eenfeldt, Michael Eades, Richard Feinman, Tim Noakes, Kris Gunnars, John Briffa, Peter Attia, Antti Heikkilä, jne.). Näiden lääkäreiden kelkkassa on  myös joukko vaikutusvaltaisia kirjailijoita, toimittajia sekä julkkiksia (Esim. Tim Ferriss, Mark Bittman, Gary Taubes, Joonas Konstig, jne.).

Tämä edellä mainittu poppoo ampuu alas esimerkiksi heidän ajatuksiinsa sopimattomat punaista ja prosessoitua lihaa sekä karppausta koskevat väestötutkimuksien meta-analyysit (tutkimuskoosteet) sillä perusteella, että kyse on väestötutkimuksista, ja niihin liittyvistä virhelähteistä. Tämä sama poppoo hyväksyy kyllä väestötutkimuksien meta-analyysit, jos ne osoittavat tyydyttyneen rasvan olevan vähemmän vaarallista mitä terveysviranomaiset ja ravitsemusasiantuntijat ovat aiemmin esittäneet.

Tämä sama poppoo väittää, että vain satunnaistetut tutkimukset ovat kyllin hyviä. Tämä sama poppoo perustelee samaan aikaan näkemyksiään eskimojen tai muiden luonnonkansojen ruokavaliolla.

Tämä sama poppoo sanoo, että karppaus on ylivoimainen laihdutusteholtaan, ja se korjaa keskeisiä lihavien aineenvaihduntamuutoksia. Tämä sama poppoo jättää huomiotta, että metaboliset edut näyttävät katoavan suhteessa muihin ruokavalioihin nähden viimeistään kahden vuoden kohdalla. Tämä sama poppoo viittaa kintaalla väestötutkimuksien tuloksille, joiden mukaan eläinrasvaan ja -proteiiniin painottuva ruokavalio on diabetes- lihavuus- ja usean muun sairauden riski.

Tämä sama poppoo torjuu tai sivuuttaa Välimeren ja muilla suositetuilla ruokavalioilla saavutetut terveyshyödyt satunnaistetuissa sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimuksissa (nämä on ne kovimman luokan tutkimukset). Tämä poppoo sivuuttaa sellaisen pikkuseikan, että karppauksesta tai “paleoliittisestä” ruokavaliosta ei ole yhtään vastaavaa satunnaistettua kuolleisuus- tai sairastuvuustutkimusta.

Onko kysymyksessä vähäarvoinen tai vankka tieteellinen tutkimus ei ole tälle poppoolle silloin oleellinen kysymys, kun tutkimustulos on myötäkarvaan oman näkemyksen kanssa. Kysymys tutkimuksen tärkeydestä tutkimuksien arvoasteikolla on tärkeä vain silloin, kun sillä torpataan omaa näkökantaa vastakkaiset tutkimukset.

Tämä sama poppoo ei esittele lukijoilleen omaa kantaansa vastakkaista tietoa. Se saattaisi olla vaaraksi; se pienentää lukijakuntaa, typistää tarinalta siivet ja himmentää haloefektiä. Tärkeintähän on hyvä tarina. Tarinaan kuuluu vihollinen, salaliitto ja rosoinen mutta pohimiltaan niin jalo Robin Hood -pelastaja.

Jos olet jo rullaillut tämän poppoon tarinoita jo riittävästi, lue huolella oheinen diasarjani ja päättele itse, onko ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio todella aiheuttanut lihavuus- ja diabetesepidemian.

Kuvasarja kokoaa yhteen uutta systemoitujen kirjallisuuskatsauksien, meta-analyysi- ja yhteisanalyysitason näyttöä suositusten mukaisen ruokavalion terveysvaikutuksista.

Ps. Oletan, että mahdolliset kommentoijat ovat lukeneet kuvasarjani

 

53 thoughts on “Tämä poppoo: Ravitsemussuositukset aiheuttaneet lihavuus- ja diabetesepidemian”

  1. Loistava ja rohkea kirjoitus Reijolta. Rohkea siinä mielessä, että tämä mainittu “poppoo” sattuu olemaan uber-aggressiivista, kun heidän sanomaansa aletaan kyseenalaistaa kriittisesti. Saat varmasti tästä paljon kuraa niskaan ympäri netin keskustelupalstoja.

    Minusta myös valheellisen tai muunnellun tiedon levittäminen on hyvin kyseenalaista, varsinkin kun sitä tulee nykyään joka tuutista. Iltalehdellä on räyhäämässä Sundqvist, Hesarilla Konstig ja Yrjänä(ainakin oli). Tv:ssä Antti Heikkilä on esiintynyt asiantuntijana ravitsemusasioissa jne, unohtamatta kaiken maailman “Väärin tervehdytty” ja “Rasvainen kupla”-dokumentteja, jotka ovat lähinnä tutkivan journalismin irvikuvia.

    Kansanterveydellisesti internetin sosiaalinen media ja media itsessään on haasteellinen, sillä populistisesti kirjoittelevat gurut saavat huomattavasti suuremman jalansijan kuin professorit, lääkärit tai alojensa asiantuntijat. Karppausbuumi on myös psykologisesti ajatellen jännää: ihmisille sanotaan “mikään ei ole sinun syysi, syy on virallisissa suosituksissa ja niiden laatijoissa, virallisissa tahoissa”. Tällä saadaan varmaan hyvän olon tunne esimerkiksi ylipainosta kärsivälle sekä kohotus itsetuntoon tai vastaavaa.

    Kun tämä ko. henkilö sitten noudattaakin ensimmäisen kerran elämässään tarkasti jotain tiettyä ruokavaliomallia, hän laihtuu ja tervehtyy. Samalla kasvaakin sitten katkeruus “virallista linjaa vastaan” ja aiheesta pitää tietenkin kirjoitella netti täyteen.

    Itse diasarjasta ei kummempaa kommentoitavaa. Hyvin koostettu, osa ei ollut itselleni aiemmin edes tuttuja. Valtaosa näistä tutkimuksista oli vielä aika uusia, joten kummastuttaa ne väitteet, että ravitsemusuositukset perustuu vanhentuneisiin tutkimuksiin. Tätä poppoota näyttö ei tietenkään vakuuta vaikka se olisi kuinka satunnaistettua, viimeisenä oljenkortena on se, että se on rahoittanut jokin virallinen taho jolla sidoksia.

    Kiitos Reijolle! Pitää mainostaa kirjoitustasi kavereillekin!

    1. Tuo Hesarin linjaus valita Konstig kolumnistiksi on mielenkiintoinen. Voitaisiin kysyä olisiko Hesari yhtä innokas ottamaan kolumnistiksi ilmastomuutoksen vastustajan, EU-kriitikon, rokotekriitikon tai korporaatioiden “verosuunnittelua” ankarasti kritisoivan henkilön. Ravitsemus tuntuu olevan aihe, jossa hämmentäjien ylösnosto ei tunnu olevan probleema medialle. Ikään kuin vähemmän tärkeä aihe ja silti kansaa sopivasti kiinnostava, leikittelyn kohteeksi juuri sopiva.

  2. Seuraava kohta tekstistä ei ole totta: “(karppauksen ) metaboliset edut näyttävät katoavan suhteessa muihin ruokavalioihin nähden viimeistään kahden vuoden kohdalla” Kyse on siitä, että tutkimuksissa kaikenlaisilla erikoisruokavalioilla olevien koehenkilöiden syöminen alkaa lipsua kohti heidän omaa tavanomaista ruokavaliota ajan myötä. Karppauksen metabolinen etu ei katoa, jos ruokavaliota noudattaa.

    Lisäksi voitaisiin pohtia, että sopiiko kaikille samanlainen ruokavalio painonhallinnassa, ja onko ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio yhteydessä painon pysymiseen ennallaan vaiko pelkästään hitaampaan lihomiseen kuin väestön epäterveellisellä keskivertoruokavaliolla.

    1. Tottahan se on, että metaboliset edut katoavat. Ja syy on tuo minkä kerroit edellä. Tai sitten vaihtoehtoinen syy on se, että liian prosessoidun ja punaisen lihan mukanaan tuomat hemirauta, AGE-tuotteet, suolisto-olosuhteiden muutokset jne. alkavat vääntää aineenvaihduntaa huonoon suuntaan kun karppausta on toteutettu riittävän kauan. Tätä ei tiedätä koska ei ole vuotta pidempiä tutkimuksia karppauksesta lähtäkohtaisesti painostabiilissa tilanteessa.

      Kyllä tuo on pohtimisen arvoinen asia, kaikille ei ehkä sovi samanlainen ruokavalio.

    2. Miksi ihminen on lajina sellainen, että se tarvitsee erilaisen ruokavalion eri yksilöille? Emmehän me kai eroa fysiologisesti toisistamme niin paljon?
      Yksilöllisiä eroja tietysti löytyy kulutukseen liittyen. Ääriesimerkkeinä voisi verrata vaikka 48 kiloista toimistotyötä tekevää naista, joka vihaa liikuntaa. Ja 80 kiloista metsuria, joka harrastaa triathlonia. Näillä esimerkkityypeillä ruokavalio voisi koostua ihan samasta ravinnosta. 80 kiloinen metsuri joutuisi syömään huomattavasti enemmän ja hieman korostamaan riittävää hiilihydraatin saantia. Molempien pohjaksi sopisi kuitenkin vanha kunnon lautasmalli, tai pyramidi + hieman maalaisjärkeä.

    3. Karppauksella ei ole mitään erityistä metabolista etua. Järkevän karppauksen edut ovat samat kuin muidenkin terveellisten ruokavalioiden. Käytännössä karppaustutkimuksissa joita nämä ns. gurut siteeraavat (lyhytaikaiset painonpudotus-/riskimarkkeritutkimuksissa) näkyy se, että vhh:lla paino tippuu varsinkin alussa nopeammin mikä sitten tuo parempia tuloksia riskimarkkereidenkin suhteen.

  3. “Väitteitä tai sen mukaelmia on kuultu erityisesti karppauksen ja ”paleoliittisen ruokavalion” mielipidejohtajilta, joista yllättävän monet ovat lääkäreitä tai lääketieteen opiskelijoita. Heillä on kymmenien tuhansien henkilöiden seuraajakunta internetissä (Esim. Andreas Eenfeldt, Michael Eades, Richard Feynman, Tim Noakes, Kris Gunnars, John Briffa, Peter Attia, Antti Heikkilä, jne.). ”

    Mitä ihmettä Richard Feynman tekee tuossa listassa?

    1. Kiitos huomiosta. Tuossa olisi pitänyt lukea Richard Feinman, siis i:llä eikä y:llä (korjaan sen nyt tekstiin). Tämä i:llä on karppausta tutkinut ja siitä bloggaava biokemian proffa “the other” niin kuin hän itseään kutsuu.

  4. “Asiaa pahentaa se, että viranomaiset ja tutkijat, jotka ovat tutkineet suositusten mukaista ruokavaliota, loistavat poissaolollaan sosiaalisessa mediassa.”
    Täsmälleen! Kaipaisin kovasti virallisten tahojen ja toisinajattelijoiden välistä dialogia – siis oikein kunnollista, ei pelkästään pilkkaamista (johon karppaajat syyllistyvät) ja mitätöintiä (johon viralliset syyllistyvät). Reijon kirjoitukset ovat hyvä alku dialogille.

    “Tämä sama poppoo perustelee samaan aikaan näkemyksiään eskimojen tai muiden luonnonkansojen ruokavaliolla.”
    Yksityiskohtien poimiminen inuiittien, masaiden ja paleoihmisten ruokavaliosta on minustakin aina ollut naurettavaa. Ajatellaan hetki inuiitin, masain ja paleoihmisen elämää ja verrataan sitä länsimaisen sohvaperunan elämään. Löytyisiköhän jotakin muutakin eroavaisuutta kuin hiilihydraatin ja eläinrasvan osuus ravinnosta? Löytyisiköhän? Ja miten hirveän vanhoiksi inuiitit, masait ja paleoihmiset sitten mahtoivatkaan elää? Jos eivät vanahoiksi ehtineet, pysyivätköhän terveempinä kuin ikäloput sohvaperunat paitsi elämäntapojensa vuoksi myös siksi että eivät olleet vanhoja?

  5. Jaahas, vai on se sellainen “poppoo”.

    “Tämä sama poppoo sanoo, että karppaus on ylivoimainen laihdutusteholtaan, ja se korjaa keskeisiä lihavien aineenvaihduntamuutoksia. Tämä sama poppoo jättää huomiotta, että metaboliset edut näyttävät katoavan suhteessa muihin ruokavalioihin nähden viimeistään kahden vuoden kohdalla. ”

    Kuinka monta kertaa olette kuulleet: “yritin vuosikausia pudottaa painoani karppaamalla. Ei tullut mitään. Viimein löysin viralliset ravitsemussuositukset ja viljaa sekä leipää kuluu suositusten mukaisesti”

    30-40 vuosikymmentä sitten kansaa kehoitettiin vähentämään rasvaa, erityisesti tyydyttynyttä. Kehoitettiin lisäämään kasviksia. Kansa totteli:

    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00013

    Henkilökohtaisella tasolla olen täysin varma, että kun koko kansalle tuputetaan samaa ohjetta “vähennä rasvaa”, aiheuttaa se osalle ihmisistä sellaisen tilanteen, että liian suuri hiilihydraatin suhteellinen osuus vie nälkäkierteeseen ja täten lihomiseen.

    Miksi muuten ravitsemusvalistus on alkanut karppaamaan? Uusi pyramidi on oleellisesti vähähiilarisempi kuin aiempi.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

    1. Melko usein tapaan karppauksen tehoon ja myös sen maittavuuteen tyytymättömiä vastaanotolla. Kuten tuossa kuvasarjassa totean on monia tapoja toteuttaa terveellinen ruokavalio. Suositukset tosiaan sallivat nykyään hieman vähähiilihydraattisemman ruokavalion (ei <45 E%). Se on toki useimpien karppaajista mielestä kaukana karppaamisesta.

      Suositukset ovat muuttuneet, mikä on hyvä. Mutta muuttuuko karppausgurujen mielipide koskaan, olipa tutkimusaineisto sitten minkä suuntaista tahansa?

  6. “Melko usein tapaan karppauksen tehoon ja myös sen maittavuuteen tyytymättömiä vastaanotolla.”

    Karppausta voidaan toteuttaa ääretön potenssiin kahdella eri tavalla. Luulisi sieltä löytyvän maukkaita ruokia, varsinkin jos ei tee ehdotonta kieltoa millekään ruoka-aineelle. En tiedä mikä meidän makuaistissamme on vikana kun pihviä+bearnaisekastiketta tai kalaa ja kermakastiketta nauttiessa ei yhtään kaipaa kuiva peruna + laiha margariinileipä akselia.

    Toki ei kenenkään tarvitse karpata. Toisaalta jämptin karppauksen jälkeen voi karppaaja saada apua jos välistä lisää hiilaria ja tökkii aineenvaihduntaansa esim. leipä+paljon vähär. kinkkua+hedelmä välipaloilla. Näin tein itsekin ja toimi hyvin, laukaisi karppauksen jälkeisen jumin.

    Nöyryyttä luontoäidin edessä. Sitä peräänkuuluttaisin niin karppaajalle kuin tiede- ja auktoriteettiuskovaiselle.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

  7. Mä äänestin muuten tätä vaihtoehtoa sun äänestyksessä, tietenkin:

    “Mikä tahansa terveyttä vähänkin edistävä ruokavalio esim. joku mainituista, josta pystyy aidosti nauttimaan ja jota jaksaa toteuttaa vuodesta toiseen (35%, 358 Votes)”

    Tosin pitäisin jonkinlaista liukumaa tässä “Ruokavalio, jota voi noudattaa vuodesta toiseen.” Elämäntilanne voi muuttua, ihmisen makukin voi muuttua yms. Sanoisin pikemminkin, että sellainen ruokavalio, joka tukee sillä hetkellä terveyttä ja vointia parhaiten ja ihminen on kaikin puolin tyytyväinen sillä.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

  8. Hei Sami,

    “Henkilökohtaisella tasolla olen täysin varma, että kun koko kansalle tuputetaan samaa ohjetta ”vähennä rasvaa”, aiheuttaa se osalle ihmisistä sellaisen tilanteen, että liian suuri hiilihydraatin suhteellinen osuus vie nälkäkierteeseen ja täten lihomiseen. ”

    Mikä on tämä nälkäkierre josta puhut? Miksei tästä nälkäkierteestä kärsitä(tai kärsitty) esimerkiksi Aasian maissa, joissa hiilihydraattien kulutus on perinteisesti hyvin suurta? Ei, ei se sokerimunkki pidä nälkää, mutta korvaappa se samalla kalorimäärällä täysjyväleipää tai kaurapuuroa, varmasti pysyy nälkä pois.

    Huomasitko Reijon esityksessä, että viimeisissä dioissa on esitetty se, miten suosituksia oikeasti “noudatetaan”? Ruokavalio koostuu lähinnä raffinoidusta viljasta, sokerijuomista ja roskaruoasta. Tämän jälkeen syytetään virallisia suosituksia, kun on saatu ylipainoa aivan muusta syystä. Tarkoitus ei ole muuten syyllistää ketään.

    Lueppa nyt ne diat niin huomaat, että virallinen suositus oikein noudatettuna ei tee kenestäkään ylipainoista, diabeetikkoa tai sydänsairasta.

    “Miksi muuten ravitsemusvalistus on alkanut karppaamaan? Uusi pyramidi on oleellisesti vähähiilarisempi kuin aiempi.”

    Suositukset ovat muuttuneet hieman Välimerelliseen suuntaan, jossa kasvirasvoja korostetaan hieman meidän aikaisempaa suositusta enemmän. Kaukana tuo on vielä karppauksesta. Alaraja hiilihydraateille on vielä 45%, joka on noin kaksinkertaisesti se, mitä karppaajat yleisesti hiilihydraattia syövät.

  9. Kyllä tämä poppoo on oikeassa ja saa kannatuksensa omakohtaisista kokemuksista. Kun on ikänsä syönyt virallisterveellisesti ja mussuttanut sen seitsemän leipäpalaa päivässä ja aina vaan lihoo. Mutta kun heittää pyramidin toisinpäin niin johan alkaa navan seutu supistua!

    Tuossa pieni kärjistys, mutta kyllä siinä on jotain perääkin. Ruokapyramidi on hitaasti liikkumassa oikeaan suuntaan, mutta räväkämpiä otteita kaivattaisiin. Hyvänä esimerkkinä varovainen sokerin vähennys samaan aikaan, kun WHO jo suosittaa puolta pienempää määrää. Olet, Reijo, varsin oikeassa siinä, että ruokapyramidin sijasta monet noudattavat roskaruokavaliota. Kuitenkin terveelliseksi mielletyt ruoat – jogurtti kalvolla 30 – eivät teollisen käsittelyn jälkeen olekaan enää niin terveellisiä. Niistä on kyllä poistettu se kauhea rasvapeikko, mutta tilalle on lisätty sokeria. Eli kaksi asiaa nykyisessä pyramidissa vielä pitää yllä lihomiskierrettä: sokerin liian suuri hyväksyttävä saanti sekä tyydyttyneen rasvan demonisointi. Maitorasvat ovat tunnetusti lihavuuttaa e s t ä v i ä ruoka-aineita. Tästä on tutkimuksiakin olemassa, kuten tiedät.

    Mitä tulee itse poppoon henkilöihin, niin kyllä joukosta löytyy varsin selväpäisiä ja tieteelliseen tutkimukseen vakavasti suhtautuvia henkilöitä. Esimerkkinä Dr. Peter Attia eatingacademy.com enkä huonona pitäisi listaltasi löytyvää Kris Gunnarsiakaan http://authoritynutrition.com/ , joka listaa artikkeleihinsa viitteet tutkimuksiin. Kannattaa varoa “hyvämaineisia” tutkijoita, jotka eivät näe sokeria syyllisenä liikalihavuuteen. Esim. arvostamasi tutkija Sievenpiper saa palkkansa Coca-Colalta ja elintarviketeollisuudelta. Kumpaan “poppooseen” hänet sijoittaisit?

    Niin, ja kiitos tästä räväkästä aiheen valinnasta! Kyllä tästäkin asiallista keskustelua saadaan aikaan : )

      1. Miksi tuota Jussi Riekkiä aina pidetään suurena asiantuntijana ja alan guruna? Eihän hänellä ole minkäänlaista alan asiantuntemusta ja koulutusta taustalla. Hänellä ei ole kompetenssia arvostelemaan eikä ylistämään ketään näissä ympyröissä. Se, että hän näistä asioista tykkää kirjoittaa, ei tee hänestä asiantuntijaa.

      2. En tiedä kuka on pitänyt Jussi Riekki asiantuntijana tai guruna? Itse en ole törmännyt sellaiseen. Omassa viestissäni kerroin, että “Jussi Riekki kävi äskettäin hieman läpi kyseisen herran juttuja”. Eikä Riekki edes yritä esiintyä minään asiantuntijana. Hän käy läpi oikeiden tutkijoiden oikeita tutkimuksia, ei siis itse väitä tietävänsä mitään. Ei sillä ole mitään merkitystä arvosteleeko Kris Gunnarssia joku maailman pätevin tutkija, vai ekaluokkalainen lapsi, jos väittämät perustuvat tieteeseen ja pitävät paikkansa, toisin kun Gunnarssin omat jutut.

    1. Maitorasvaa (voita) syöttämällä ei ole saatu lihavuutta estettyä. Runsasrasvaisia maitotuotteita syövillä on vähemmän lihavuutta, kyllä. Mutta kyse lienee koko maito”paketista”, eikä tyydyttyneestä rasvasta pelkästään. Esim. kalsium, maitohappobakteerit jne voivat vaikuttaa.

      Valitettavasti tuohon Gunnarsiin ei todella voi luottaa, vai mitä olet mieltä esimerkiksi tästä kirjoituksesta 6 reasons why vegetable oils are toxic? Suuri osa väitteistä, otsikosta lähten on todella surkeata propagandaa ja kaikelta kattavalta tutkimustiedolta on suljettu iloisesti silmät.

    2. Ari, sikäli kun nykysuosituksissa lisätyn sokerin saantia kehotetaan rajoittamaan niin millä ihmeen logiikalla saat aikaiseksi päätelmän että nykysuosituksissa annetaan sokeroidun jogurtin olevan terveellistä runsaasti/säännöllisesti nautittuna? Ja mitä maitorasvojen lihavuutta ehkäisevään vaikutukseen tulee, niin maalailet hivenen liian suurella pensselillä useassakin mielessä (eri lähteiden erot, kohorttien rajallisuus).

      Ja mitä Gunnarsiin – tai ylipäätään nettiekspertteihin – tulee, niin lähdeviitteitä voi antaa kuka tahansa & mistä tahansa. On AIVAN eri asia esitellä tutkimuskentän nykykäsitys ja sitten kritisoida sitä perusteellisesti kuin heittää valikoitu lähdeviite välittämättä kontekstista, tutkimuksen laadusta jne. jne. yhtään mitään. Aika äkkiä huomaa miltä pohjalta tämä porukka menee kun ryhtyy perkaamaan heidän viitteitään.

      Ja sen jälkeen saakin havaita olevansa “persona non grata” heidän blogiensa kommenttiosastoilla. 🙂

      1. Juuri näin. Veriryhmädieettikirjassakin on satoja viitteitä. Tässäkään ketjussa ei liene kovin monta jotka ottavat ko. kirjan tosissaan viitteistä huolimatta. Jos viitteet eivät ole vankkoja ihmistutkimuksia niin ei niillä ole juuri virkaa.

    3. Reijo, kalvo 26, mainitsin aiemmin että olisi hyvä olla kalvo jossa nähdään vuosien yli seuranta montako prosenttia aikuisista ja lapsista noudattaa/on noudattanut sen hetkistä suositeltua tai tervelliseksi miellettyä ruokavalioa.

      Oletan syyn miksi tällaista ei mielellään haluta näyttää, tilanne ei ole vuosien myötä muuttunut merkittävästi yhtään paremmaksi?

      Oleellisin kysymys on se olemmeko edelleen 10v päästä tässä samassa tai jopa ja esim diebeteksen ja ylipainon suhteen pahentuneessa tilanteessa?

      Voin lyödä keskusteluja vuosia seuranneena virtuaalioluen vetoa että olemme 10v päästä pahemmassa tilanteessa. En näe mitään oleellisia/merkittäviä toimia yhteiskunnan tasolta jotka merkittävästi muuttaisivat tilannetta parempaan.

      Auttaako toistensa tukassa roikkuminen kinaten ruokavalioden paremmuuksista sitä miten saadaan ihmiset todella syömään terveellistä ruokaa epäterveellisen sijaan? Perusrunko tervellisestä ruoasta ei varmaankaan kenellekkään ole täällä epäselvä?

      Pitäisi ensin kivuliaasti ja pitkin hampain hyväksyä että länsimaissa olemme epäonnistuneet “ravintopolitiikassa” yhteiskunnassa “käytännön lopputulemana” ja levitämme tätä epäonnistunutta systeemiä myös laajemmalle,

      “China ‘Catastrophe’ Hits 114 Million as Diabetes Spreads”
      http://tinyurl.com/ndhebuc

  10. ..Kyllä esim. Antti Heikkilän vastaanotolla ei olla heti tuputtamassa lääkkeitä, vaan otetaan potilas kokonaisvaltaisesti huomioon ja sairauksia voidaan hoitaa ja ylläpitää terveyttä pelkästään muuttamalla ruokavaliota.

    Tuollaisesta kokonaisvaltaisesti potilaan huomioon ottamisesta pitäisi monen lääkärin ottaa mallia eikä olla pelkkiä ‘lääketehtaiden tuote-esittelijöitä’.

    Pientä kateutta taitaa olla ilmassa? Ottakaa mallia Antista tai pikemminkin yrittäkää olla vielä parempia työssänne kun hoidatte ihmisiä. Näitä blogeja voi kirjoitella vaikka kuinka paljon ja kirjoitella kaikenlaista roskaa. Kukaan ei ole täydellinen, ei Anttikaan. Mutta sitä me potilaat arvostamme hänessä tai teissä muissa asiantuntijoissa, että meitä kuunnellaan ja hoidetaan ihmisinä, eikä pidetä minään koneina.

  11. Ravitsemussuositusten kritiikin kärki kohdistuu siihen, että henkilöt, joille se ei sovi, eivät saa siitä apua oireisiinsa. Keskiarvoistetut väestötason tutkimukset eivät palvele vähemmistön muodostavia yksilöitä, jotka saavat esimerkiksi tulehdusvasteen joistain ruoka-ainepitoisuuksista.

    Jos henkilöllä on jo taipumus saada tulehdusvaste, niin tällöin ei voida enää puhua riskistä sairastua vaan kyse on millä ravintoainepitoisuudella jo olemassa oleva tulehdusvaste voidaan herättää.

    Jos henkilö luopuu tulehdusvasteen aiheuttaneesta ruoka-aineesta, niin hän voi kokea, että oireet helpottavat, jonka myötä lääkitystäkin voi vähentää.

    Mikäli nyt sitten laadittaisiin ruokasuositukset henkilöille, jotka saavat tulehdusvasteen, niin nuo ruokasuositukset näyttäisivät hyvin erilaisilta kuin viralliset, koko väestölle laaditut ravintosuositukset. Välttämättä kaikkia väestötason tutkimuksia ei voida soveltaakaan tällaiselle osapopulaatiolle, koska kyseessä ei ole edustava otos koko populaatiosta.

    Mikään ei estä, etteikö julkisin varoin voitaisi tukea myös ravintosuositustyötä, jossa suositusten sovittaminen erilaisille yksilöille tuotaisiin näkyvämmin esille. Tällöin ei juututtaisi keskusteluun, jossa yhdet puhuvat aidasta (= koko populaatio) ja toiset aidan seipäästä (= osapopulaatio, esim. tulehdusvasteen saavat).

  12. Dialogiin toivon hartaasti kouluravitsemusoppineiden ruodintaa Läkartidningenissä vuonna 2007 ilmestyneestä tutkimusanalyysista Fettintag och kardiovaskulär hälsa – är vi helt felinformerade? ( http://www.lakartidningen.se/Functions/OldArticleView.aspx?articleId=8291 ).

    Tuossa artikkelissa käydään läpi ravitsemustutkimuksen ikoneita. Kirjoittajien tulkinnat tutkimustuloksista eivät tyydyttyneiden rasvojen osalta käy yksiin virallisten ravitsemussuositusten kanssa, mutta monilta osin kyllä: hedelmät, vihannekset ja kasvikset sekä kertatyydyttymätön rasva osoittautuivat terveysvaikutuksiltaan suotuisiksi, minkä karppaajat yleensä kiivaasti kieltävät.

    Somessa on käyty keskustelua ao. artikkelista ( http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=14&t=32691 ). Karppaajat eivät yllättäen ole lainkaan tyytyväisiä artikkeliin, koska siinä mainitaan myös virallisia ravitsemussuosituksia tukevia tutkimustuloksia. Tämä huolimatta siitä, että artikkeli nimenomaan on suunnattu virallisia rasvaoppeja VASTAAN.

    Dialogia vaikeuttaakin se, että osapuolet kieltävät kaikki vastapuolen kantaa tukevat faktat. Erityisesti tämä riivaa karppaajia mutta toki myös esim. Pekka Puskan julkituloja. Reijo on tässä katsannossa esimerkillinen: hän näkee vhh-myönteiset tutkimusfaktat, kun sellaisia on, ja hän myös kirjoittaa vhh-myönteisiä kirjoituksia silloin, kun siihen aihetta on.

    1. Kiitos Anna-Liisa. Yritän pysytellä tällaisella linjalla: Se mistä on hyvää tutkimusnäyttöä kaipaa päivänvalon, olipa se minkä suuntaista tahansa. Minua ei kiinnosta -ismit eikä yhteen asiaan jumittumiset ravitsemusasioissa. Ne päättyvät enemmin tai myöhemmin umpikujaan.

      Mielestäni on ihan totta mitä toteat faktojen kieltämisestä. Esim. karppaustutkimuksilta suljettiin liian pitkään silmät suomalaisessa terveydenhuollon kentässä, erityisesti ravitsemuspiireissä. Turha koppavuus on ollut liian leimallista.

      Ihmiset eivät yleensä pidä epävarmuudesta ja ristiriitaisesta tiedosta (jota ravitsemuksen saralla on paljon). Ristiriitainen tieto kylläkin on juuri se sysäys, joka vie uutta kohden.

  13. Oikein tehdyssä karppauksessa on todistetusti 3 hyötyä:
    1. paino tippuu nopeammin, varsinkin rasvamassasta (säilyttää lihakset)
    2. Veren lipidiarvot (suhteet) muuttuu paremmaksi
    3. Verenpaine laskee

    Kaikkia näitä hyötyjä liputettaan. Lisäksi tuo painonpudotus motivoi ihmisiä ensisijaisesti. Paino tai painoindeksi vaikuttaa suuresti moneen sairauden riskiin, joten toteisin, että sama millä laihtuu, kunhan laihtuu.

    Vai eikö tämä pidäkään enään paikkaansa 🙂 http://www.pronutritionist.net/karppauksen-terveysvaikutukset-luentoni/ (esim. Shai, jonka mukaan LDL:HDLon parempi 72 kk jälkeen karppamalla. Häviölle jäi myös Välimerendieetti).

    1. Edelleen tuota samaa mieltä, oikein toteutettu karppaus on terveydelle eduksi, vähintään niille joille ei ole muuten paino pysynyt kurissa, mutta karppauksella pysyy. Tuo Shai’n jatkoseuranta on on vapaasti elävien jatkoseuranta, joten se ei ole vankkaa evidenssiä. Ja tärkeä muistaa, että Shai’ssa niinkuin 90 % muista karppaustutkimuksessa ei ole painotettu punaista ja prosessoitua lihaa, voita ja kananmunia, vaan Atkinsin uutta pyramidia, jossa painottuu muut näkyvät rasvat kuin voi, pähkinät, kala, kana ja maitotaloustuotteet.

      Se mitä olisi tärkeä saada: painostabiilissa tilanteessa karppaustutkimus (ei mitään laihdutuksia aluksi). Tässä pisin tietämäni tutkimus tästä aiheesta: karppauksella ei ollut mitään etua runsaasti höttöhiilareita sisältäneensä ruokavalioon nähden. Alhaisen GI:n ruokavalio sen sijaan laski selvästi CRP:tä.

      Sellainen ajatus kiehtoo minua, että mitä jos kokeiltaisiin ketogeenista dieettiä 1-2 kk joka vuosi ja seurattaisiin 5-10 vuoden ajan vs perinteinen laihdutus (eli kerralla alas vaikka ENE-dieetillä, ja sitten “sopeutus” terveelliseen ruokavalioon tavanomaiseen tapaan). Kiinnostaisi nähdä mitä tapahtuu painonpudotukselle ja riskitekijöille. Olisiko tällainen keto “jojottelu” sittenkään niin haitaksi kun yleisesti ottaen ajatellaan.

      1. Eiköhän jojoilu ole kuulunut ihmisen elämään vuosisatoja (kuten muidenkin eläinten esim. Karhut, sekasyöjä, paastoaja talvella). Silloin kun ravintoa oli saatavilla, syötiin ja täydennettiin vararavintoa=rasvamassaa, ja kun ei ollut ravintoa paastottiin ja hyödynnettiin vararavintoa. Tää on luonnon hieno mekanismi joka on auttanut eläin/ihmiskuntaa selviämään huonot ajat. Aika luonnollista. Nykyisin vain puuttuu ne huonot ajat luonnostaan ja lihotaan. Ehkä vielä kehityismaissa tätä tapahtuu luonnostaan.

  14. Tuolla edellä joku ihmetteli hiilari-nälkä -kierrettä. No minä olen tästä elävä esimerkki. Aterian jälkeen ihmisen insuliinintuotanto lisääntyy. Tämä lisäys on ihan terveilläkin yksilöillä hyvin eri suuruinen. Jos insuliinipiikki on maltillinen, mitään nälkäkierrettä ei ole eikä eikä tule. Jos se on jyrkkä, hiilaria sisältävät ateria on suunnilleen katastrofi. Kuka tietää vaikka pelissä olisi muitakin tekijöitä. Nämä, me, hyödymme karppauksesta aivan tavattomasti, koska se pitää meidät toimintakunnossa (verensokerin tasaisena) koko päivän.

    Minulla esim. yksi peruna aterialla ei aiheuta mitään, mutta kolme perunaa on kuin pesäpallomailanukutus reilun tunnin kuluttua. Ja sitten iskee raivokas, hallitsematon nälkä. Puolisoni taas ei havaitse mitään eroa, söi hiilaria paljon tai vähän. Me vain olemme erilaisia.

    Minä tarvitsen karppaukseni, ja olen kyllä elinikäisessä kiitollisuudenvelassa Heikkilälle siitä. Mutta alusta asti minua on kiusannut ja suututtanut tuo Reijon tässäkin esiin tuoma kaksinaismoralismi, älyllinen epärehellisyys. Eikö voi lähteä siitä, että joillekin karppaaminen on suunnilleen elinehto, mutta kaikki eivät sitä suinkaan tarvitse.

    Mitä aasialaisiin tulee, niin heillä(kin) hiilarivetoinen ruokavalio toimi niin kauan kuin fyysistä työtä tehtiin paljon. Autoistumisen ja koneistumisen myötä he lihovat aivan siinä kuin länsimaisetkin. Rodullisten piirteiden vuoksi lihominen ei näy yhtä nopeasti kuin valkoisella rodulla, mutta jos rasvaprosenttia ruvetaan oikeasti mittaamaan, niin löytyyhän se.

    Toinen kysymys on sitten japanilaiset. Ovathan he hoikempia, mutta heillä on sitten riesana maailman ennätys anoreksiassa. Ei mikään kiva juttu sekään.

  15. En oikein tiedä, sopiiko tämä puheenvuoro tähän keskusteluun. En oikein tiedä muutakaan keinoa viestintään Reijon kanssa kuin tämä, Facebook ja Twitter. Viimemainitussa voisi lähettää viestin, mutta Twitter on toivoton lyhyine viesteineen.

    Esitin jo toiveen Läkartidningenin aika laajasta ja professoritasolla käydystä rasvatutkimusanalyysin käsittelystä. On toinenkin, vielä suurempi ja laajempi, tutkimuskatsaus, joka kaipaisi käsittelyä: WHO/FAO:n vuoden 2008 suuren rasvakonferenssin raportit, joihin kaikkiin pääsee Annals of Nutrition & Metabolism -julkaisusta. [1]. Kiinnostavin lienee I. Elmadfan ja M. Kornsteinerin artikkeli Fats and Fatty Acid Requirements for Adults. [2]

    Se, miksi artikkeli kaipaisi käsittelyä, on Aftonbladetin kolumnistin hurja hihkaisu: VARSÅGOD OCH NJUT! ”Man får inte cancer för att man stoppar i sig fett” Fett är inte farligt. [3]. Ruotsin tunnetuin vhh- eli karppausguru Andreas Eenfeldt hehkuttaa samoin LCHF:n voittoa maailman arvokkaimmalla tasolla rasvakonferenssin myötä [4]. Olen pitänyt Eenfeldtiä melko asiallisena vaikka toki puolueellisena kommentoijana.

    Itse en mitenkään pysty päätymään Aftiksen ja Kostdoktorin tulkintaan konferenssiraporttien viestistä. Sitä käsiteltiin somessa sen verran kuin kyettiin. [5]. Esimerkiksi ilmaisun ‘impair the risk’ merkitys jäi hämäräksi: jos riski huononee, suurentuuko riski, vai pienentyykö?
    “- There is probable evidence that substituting SFAs with mainly refined carbohydrates does not impair the risk of CHD, but may support the development of metabolic syndrome,
    – There is insufficient evidence that substituting SFAs with mainly whole grain carbohydrates does not impair the risk of CHD.”

    Tosin Ruotsin elintarvikevirastonkaan (SLV) kommentin mukaan rasvojen haitallisuudesta ei löytynyt todisteita (mutta selittää sitten seikan johtuvan tutkimusmetodien puutteellisuudesta) : “En analys av interventions- och observationsstudier visar inget samband mellan intaget av fett eller mättat fett och risken för hjärtsjukdom. Författarna påpekar att det kan bero på metodproblem. Däremot minskar risken för hjärtsjukdom när en del av det mättade fettet ersätts med fleromättat fett. Mot bakgrund av effekter på riskfaktorer för hjärtsjukdom rekommenderas en begränsning av intaget av mättat fett till högst 10 energiprocent. Rapporten visar att det finns en koppling mellan intag av fisk och minskad risk för hjärtsjukdom.” [6]

    SLV viitannee konferenssiraporttiin C. Murray Skeaffin ja Jody Millerin kirjoittamaan konferenssiartikkeliin Dietary Fat and Coronary Heart Disease: Summary of Evidence from Prospective Cohort and Randomised Controlled Trials. [7]

    [1] http://content.karger.com/ProdukteDB/produkte.asp?Aktion=Ausgabe&Ausgabe=250361&ProduktNr=223977
    [2] http://www.karger.com/Article/Pdf/228996
    [3] http://www.aftonbladet.se/nyheter/kolumnister/karinahlborg/article12018746.ab
    [4] http://www.kostdoktorn.se/varsagod-och-njut
    [5] http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=15&t=42886
    [6] http://www.slv.se/sv/grupp3/Pressrum/Nyheter/Kommentarer/WHO-rapport-om-fett-och-fettsyror1/
    [7] http://www.karger.com/Article/Abstract/229002

    1. Anna-Liisa minä olen jo melkein kaiken sanottavani sanonut eri rasvakirjoituksissani blogissani, esimerkiksi tässä viimeisessä. Yritän löytää vielä aikaa kommentoida noita sinun viitteitä. Sillä välin voisit ehkä lukea tämän David Katzin kirjoituksen tuosta uudesta rasva-analyysistä. Seuraa Katzia Twitterissä jos haluat lukea kiihkottomia laaja-alaisia mielipiteitä rasvoista ja muuten ravitsemuksesta. Joskus hänkin astuu harhaan niinkuin kaikki, mutta yleensä linja on hyvä.

    2. Noista linkeistä ja erityisesti niiden takana olevista julkaisuista on vaikea päästä prikulleen kiinni siihen mihin tämä Kostdoktorin ja Aftonbladet viittaa. Tuossa FAO:n julkaisuissa on useita tutkimusraportteja ja omasta mielestäni tärkein on tuo Skeaff & Millerin meta-analyysi kohorteista ja interventioista. Se osoitti niin kuin monet muutkin rasvameta-analyysit (esim. se uusin Chowdhury et al), että tyydyttynyt rasva ei ole sepelvaltimotaudin itsenäinen riskitekijä, eikä kokonaisrasvan saanti myöskään. Skeaff & Miller havaitsi kyllä, että vaihtokauppa PUFA:aan kannattaa, kts. Table 5, alin rivi ja Figure 20, alin rivi. Eli tyydyttyneen rasvan vähentäminen ilman, että samalla lisää pähkinöiden, kasviöljyn tai rasvaisen kalan käyttöä ei tuo sepelvaltimotautihyötyä; vaihtaminen noihin tuo sepelvaltimotautihyötyä.

      Tämä Skeaff & Miller on melkein yhtä laaja analyysi kuin tämä uusi Chowdhury sillä erotuksella että Chowdhuryssä oli myös mukana ensi kertaa kohorttitutkimuksien tulokset veren ja rasvakudoksen rasvahappokoostumuksesta (teoriassa luetettavampi markkeri rasvan käytölle kuin itse ilmoitettu). Muilta osin tuossa koko 300 sivun eri analyysejä koskevassa setissä ei minusta ole mitään mikä mullistaisi tai mitenkään puoltaisi Kostdoktorin tai Aftiksen juttua.

      Kaikissa näissä meta-analyyseissä on yksi keskeinen tulos seuraava: tyydyttynyt rasva ei ole kertaakaan vähentänyt sepelvaltimotaudin riski. Se on siis ollut joko neutraali tai lisännyt sitä. Kuten monet tietää, rasvojen vaihtokauppaa koskevassa kohorttien yhteisanalyysissä (Jakobsen et al. 2009) tyydyttyneen rasvan vaihto PUFA:aan vähensi sepelvaltimotautitapahtumia ja -kuolemia.

      Lisäksi kannattaa muistaa, että kyse ei ole vain sepelvaltimotaudista, vaan aivohalvauksista, tyypin 2 diabeteksesta ja Alzheimerin taudista. Syövän suhteen eri rasvojen tulokset ovat olleet melko neutraaleja, joskin on pientä meta-analyysitason näyttöä, että ALA ja kalaöljy voisi olla eduksi eturauhas- ja rintasyövälle. Myöskään syövässä meta-analyysien mukaan tyydyttynyt rasva ei ole eduksi, vaan on yleensä neutraalia.

  16. Kommentti todistushierarkiaan:

    a) Jos väestöanalyysit osoittavat korrelaation esim. tyydyttyneen rasvan ja sairauksien välillä, niin tyydyttynyt rasva saattaa olla sairauksien syy.
    b) Jos väestöanalyysit osoittavat korrelaation puuttumisen, niin se todistaa, ettei tyydyttynyt rasva aiheuta sairauksia.

    Eli korrelaatio antaa syyn epäillä, mutta korrelaation puuttuminen on kovin mahdollinen näyttö, vai kuinka?

    Virallisten ruokasuositusten syy lihavuusongelmaan ei ole niinkään niiden ravintosisältö, vaan niiden valtavan vaikea toimeenpano.

    Tässä pitäisi kaikkien koulukuntien puhaltaa yhteen hiileen uusien avauksien löytämiseksi:

    – Ihmiset ovat yksilöitä, miten löydän oman tieni?
    – Onko psykologia tärkeämpi lähestymistapa kuin ravinto-oppi?
    – Mitä tiedämme nälän hallinnasta?
    – Ovatko rasva, sokeri ja suola huumeita?
    – Löytyykö apu geenitutkimuksesta?
    Jne.

    1. “Virallisten ruokasuositusten syy lihavuusongelmaan ei ole niinkään niiden ravintosisältö, vaan niiden valtavan vaikea toimeenpano.”

      Ja miksi ne ovat vaikeita panna toimeen? Siksikö, että kasvisten syöminen on jotenkin vaikeampaa kuin ranskalaisten/karkkien/donitsien tms. syöminen? Että kaupoista ei löydy kaikkea sitä mitä suosituksissa mainitaan?

      Tuskinpa. Väittäisin, että syy on lähinnä se, että terveelliset vaihtoehdot vain häviävät houkuttelevuudessa roskaruoalle useista syistä: mainonta, helppous, monesti hintakin, kokemattomuus maukkaan kasvispainotteisen ruoan teossa jne. jne.

      Eivätkä mitkään muutkaan terveelliset ruokavaliot kuin se suomalainen virallissuositteinen (joka sinällään taipuu aika monenlaiseen joten siihen viittaaminen ruokavaliona per se on ongelmallista) näytä tutkimuskirjallisuuden ja reaalimaailman havainnoinnin perusteella pärjäävän paremmin. Ns. länsimainen ruokavalio valtaa alaa kautta maailman.

      1. Juuri niin. Minun mielestä avainkysymys on:
        Miksi suositusten noudattaminen, niin virallisten kuin epävirallisten, on niin vaikeaa, melkein mahdotonta.

        Syynä on varmasti tarjonnan houkuttelevuus, mutta mitä se tarkasti ottaen tarkoittaa?

        Ja omia avuttomia arvauksia:
        Pitäisikö suositusten laadinnassa olla mukana psykologeja, koska ongelma ei ole ravinto-opillinen?
        Tuleeko herkuista huumeen kaltainen riippuvuus?
        Onko vaarallisimmat ruoka-aineet siirrettävä apteekkiin ja Alkoon tai haittaverotettaviksi?
        Voidaanko geeneistä päätellä, minkä tyyppinen ruoka kullekin sopii parhaiten?

    2. Martti, A) nimenomaan saattaa, B) EI. Korrelaation puuttuminen osoittaa, että itsenäistä yhteyttä ei luultavasti ole. Samaa asiaa voi katsoa ei-itsenäisestä näkökulmasta. Eli tyydyttyneen rasvan vaihto PUFA:aan vähentää riskiä, se ei ole kuitenkaan itsenäinen, vaan toisesta samanaikaisesta tekijästä riippuvainen. Päätelmä: tyydyttyneen rasvan vähentäminen kannattaa, jos tilalla syö PUFA-lähteitä (rasvaista kalaa, pähkinöitä, margariinia ja kasviöljyjä).

      Lisäksi aina pitäisi muistaa katsoa hierarkian yläpuolelle. Onko satunnaistetuista tutkimuksista jossa on mitattu kuolemia ja sairastumisia (esim. sydänkohtauksiin, diabetekseen) saman suuntaista vai eri suuntaista tietoa. Jos ylimmän tason tutkimukset ovat ristiriidassa alempien kanssa, ylempiin yleensä luotetaan enemmän. Jos esim. etenevistä kohorteista on paljon yhdensuuntaista tietoa, ja alemman tason tutkimukset ovat samansuuntaisia (kuten punaisen lihan ja suolistosyövän kohdalla koe-eläin, ihmisten lyhyet riskitekijä RCT:t ja ekologiset tutkimukset) silloin voidaan yleensä pitää hyvin todennäköisenä, että kohorttien havainto on todellinen vaikka ylimmän tason tutkimuksia ei ole. Ongelmaksi tulee se, kun kohorttien tulokset ovat räikessä ristiriidassa esim. koe-eläintutkimusten tai lyhyiden surrogaattimarkkeri RCT-tutkimuksien kanssa.

      1. Kiitos perusteellisesta selostuksesta, joka on helppo allekirjoittaa, paitsi:
        Yritän muotoilla kommenttini toisin:
        Jos populaatiossa P(x,y) havaitaan korrelaatio muuttujien x ja y suhteen, niin johtopäätös on:
        x saattaa olla seuraus y:stä
        y saattaa olla seuraus x:stä tai
        x ja y saattavat olla seuraus jostain havaintijoukon ulkopuolisesta muuttujasta z.
        Jos sen sijaan populaatiossa P(x,y) ei havaita korrelaatiota muuttujien x ja y suhteen, voidaan varmuudella sanoa, että x ei ole seuraus y:stä sekä y ei ole seuraus x:stä.

        Eli korrelaatio on syy-yhteyden välttämätön, muttei riittävä ehto.

        Täten väestötutkimuksissakin, jossa etsitään korrelaatiota vaikkapa rasvan ja kuolleisuuden välillä, tuloksen varmuus riippuu korrelaatiosta. Jos korrelaatio löytyy, on tulos suuntaa antava, mutta jos korrelaatio puuttuu, on tulos varmin mahdollinen (vaikka väestötutkimuykset eivät ole hierarkian huipulla).

        Ja sitten vielä pehmentävä kysymys: Eikö totta?

      2. Jotenkin sitä toivoisi, että päästäisiin eteenpäin tästä SAFA/PUFA keskustelusta. Mielestäni tuosta viimeisestä rasva meta-analyysista juuri pitäis ottaa se lisätieto käyttöön mitä sieltä on saatu eikä taas palauduta siiihen samaan asetteluun SAFA vs PUFA. Eikö voida käsitellä asiaa eri tasolla kun kerran selkeästi vaikuttaa siltä, että eri SAFA:n lähteillä on eri vaikutus terveyteen. Otetaan nyt taas kerran esimerkiksi ne rasvaiset maitotaloustuotteet (juustot, jugurtit, maito). Kuinka kauan näiden tuotteiden pitää kärsiä SAFA:n huonosta maineesta ???

        Mozzafarian on mielestäni oikeassa, kun on koittanut enemmänkin viedä keskutelua ruoka-aine tasolle. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että aina vain jostain merkillisestä syystä halutaan palata tähän SAFA/PUFA tasolle. Tuntuu ettei siitä rakkaasta parivaljakosta kukaan aiheesta kiinnostunut pääse eroon 🙂

        Mielestäni tuo Martin heitto siitä, että onko ongelma psykologinen on myös hyvä. Luulen, että se on sitä ainakin osiltaan.

        Ajatus puoltaa myös sitä miksi melko monet kokevat saavansa apua erilaisten Reijon mainitsemien “poppamiesten” opeista . Heidän tyylinsä vetoaa jotenkin psykologisesti ihmisiin ja ihmiset saavat aikaan elämän muutoksen.

        Toisaalta jos lihavuusepidemiaa lähestytään pelkästään kaloriopin näkökulmasta, niin törmätään mielestäni taas psykologiaan. Mikä saa ihmisen syömään liikaa ? Syy voi hyvinkin olla psykologinen. Pahaa oloa yksinkertaisesti tukahdutetaan syömällä paljon.

        Psykologia näkökulma voisi myös selittää sitä minkä vuoksi suuretkaan panostukset ravitsemusksen alalla eivät ole näkyneet käytännön katukuvassa positiivisena muutoksena. Ylipaino ongelmaa jatkaa kehittymistään (Paitsi tosin Suomessahan tuossa nyt ainakin väliaikaisesti vaikutti lihoaminen pysähtyneen, suurimman karppausinnon aikana tosin).

  17. Hei,
    kiitos hyvin aiheellisesta kirjoituksesta. Olen seurannut blogiasi jo pidempään. Dia 25 osuu asian ytimeen (What they usually don’t tell. Many people never followed the pyramid), ja pätee mielestäni ainakin Yhdysvalloissa. Joku aiempi kommentoija mainitsi, kuinka monet lääkärit / ravitsemustieteilijät saavat tutkimuksiinsa rahoituksen isoilta elintarvikefirmoilta (Coca Cola, Pepsi Co jne). Tämä vaikuttaa olevan massiivinen ongelma, etenkin Yhdysvalloissa. Olen asunut vuoden verran Texasissa, ja jos jostain olen oppinut, niin ruokateollisuuden vallasta. Tämän huomaa ihan käymällä tavallisessa ruokakaupassa (ei kalliimmissa luomumarketeissa, kuten Whole Foods), jossa valmisruoka dominoi valikoimaa. Monikymmenmetriset hyllyt ovat täynnä jos jonkinmoista purkkia, pussia, pakastetta, pikakakkupakettia, valmiskastiketta sun muuta. Itse en mitenkään vastusta eineksiä, mutta surullinen totuus on, että täkäläisistä valmisruoista valtaosassa on aivan liikaa sokeria, suolaa ja rasvaa. Valmisruoka täällä on huokeampaa kuin tuoreet elintarvikkeet. Monella ei ole varaa ostaa tuoreruokaa, osa kaupoista ei edes myy sitä (kyllä, näinkin voi olla täällä “maaseudulla” – itä-rannikon ja Kalifornian kaupungeissa ei liene tätä ongelmaa), ja lisäksi ruokateollisuus on vuosien varrella myös tavallaan johdattanut ihmiset suosimaan valmisruokaa, convenience food. Kenellä muka olisi aikaa ruoanlaittoon, ovat Kraft, Nestle, Kellogg’s ja kumppanit kysyneet jo vuosien ajan.

    Täältä käsin katsottuna suomalainen ruoka on tuoretta ja suomalainen elintarviketeollisuus vaikuttaa harjoittavan vastuullista toimintaa. Olen asunut kahdeksan vuotta ulkomailla, ja hieman hämmentyneenä seurannut viimeaikaista kovasanaistakin Suomessa käytyä ravitsemuskeskustelua. Minkä takia ravitsemustutkijoihin ja viranomaisiin ei luoteta? Ei valtion ravitsemusneuvottelukunta halua suomalaisten sairastuvan nauttimansa ravinnon takia, päinvastoin. Suomessa on sentään olemassa virallinen taho, joka laatii suositukset. Näin ei ole esimerkiksi Meksikossa, jossa ravitsemusvalistus on vasta lapsenkengissä.

    Mielenkiinnolla odotan, milliaista ravitsemukeskustelua Suomessa tullaan käymään jatkossa. Toivon mukaan sen sävy on aiempaa asiallisempaa.

    Parhain terveisin,
    Kaisa Reime
    FM (kemia), ravitsemustieteen maisteriopiskelija

    1. Mielenkiintoista kuulla tuollaista perspektiiviä.Tuo on kyllä briljantti mainoslause tuo, “Kenellä muka olisi aikaa ruoanlaittoon”. Kiire ja stressi ovat nykyihmisen tärkeimmät selitykset (tekosyyt?). Toimisiko muuten päinvastoin, “kenellä muka olisi aikaa tupakointiin ja viinan juontiin”? 🙂

      Ehkä pienenä sivuhuomautuksena, että keskustelu netissä ei ole ihan koko totuus keskustelusta yleensä. Yleensä kasvotusten ihmisten kanssa keskustelut ovat hyvin asiallisia, netissä kaikki tuntuu kärjistyvän niin helposti.

      1. On aivan totta, että keskustelu etenkin netissä kärjistyy herkästi.

        Ruokateollisuuden valtaa ja lobbausta muuten käsittelee yhtenä pääteemanaan Yhdysvalloissa viime kuussa ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Fed Up. Yksi sen tuottajista oli aikoinaan myös tekemässä The Inconvenient Truth -dokumenttielokuvaa ilmastonmuutoksesta. Vaikka elokuvasa esiintyy myös mainitsemaasi “tätä poppoota” (mm. Gary Taubes ja Robert Lustig), on se mielestäni laadukkaasti tehty ja kuvaa etenkin Yhdysvaltoja piinaavan lihavuusepidemian syitä. Dokumentissa kerrotaan mm. pikaruokaketjuista, jotka ovat solmineet talousvaikeuksissa kärvistelevien julkisten koulujen kanssa sopimuksia. Koulut saavat merkittävää rahallista tukea esimerkiksi Pizza Hutilta, jos tarjoavat vastineeksi ruokaloissaan heidän tuotteitaan. Toki täkäläiset kouluruokalat tarjoavat muutakin ruokaa, mutta ei ole vaikea arvuutella, kuinka moni koululaisista päätyy mieluummin valmispizzaan, jos sitä on tarjolla. Myös virvoitusjuomajätit ovat ilmeisesti tehneet vastaavanlaisia sopimuksia, vaikkakin painostus heitä kohtaan alkaa kasvaa, ja monista kouluista on poistettu limsa-automaatit. Dokumentissa haastatellaan huomattavan ylipainoisia teinejä. Oli aika raastavaa katsoa heidän epätoivoaan: “I don’t understand why they serve us bad food”. Ja täällähän laadutonta ruokaa on tarjolla ihan kaikkialla. Pelkästään puolen kilometrin kauppareissuni varrella on kymmenkunta pikaruokapaikkaa.

        Tällä hetkellä Fed Up -elokuvaa esitetään Yhdysvaltojen ulkopuolella ainoastaan Kanadassa ja Englannissa Lontoossa, mutta toivottavasti se tulee laajempaankin kansanväliseen levikkiin.

        Tässä elokuvan trailer, jos kiinnostuit.
        http://www.youtube.com/watch?v=aCUbvOwwfWM

  18. Ongelma Suomessa on myös se että siitä huolimatta että sydän ja verisuonitaudit on isoin tappaja niin esim. Apo E geenityyppiä ei testata käsittääkseni keneltäkään (ainakaan rutiininomaisesti) eikä kolesteroliakaan tutkita kunnolla eli mitataan vain partikkelien määrää eikä kokojakaumaa. Jaetaan vaan samoja ohjeita kaikille mitään sen enempää tutkimatta jotta säästetään rahaa. Esim. rasvan välttäminen on paljon perustellumpaa Apo E3/E4 tyypeille.

  19. Kiitos tasapainoisesta kirjoituksesta. Kysymykseni on, milloin virallisterveellinen linja muuttuu samalla tavalla tasapainoiseksi? Mitä ravitsemussuositusten noudattaminen käytännössä tarkoittaa ja miten ihmisiä ohjeistetaan syömään? Uusimmassa diabeteslehdessä kehotettiin “bongaamaan Sydänmerkki-uutuudet”, päätelkää tästä:

    * Elovena Muumi Täysjyväkaura & Neljä Marjaa annospikapuuro: sokeria n. 10%
    * Milkfreedom Mustaherukka Vanilja Soygurt: lisättyä sokeria 6,3%
    * Elovena Muumi Täysjyväkaura&Vadelma välipalakeksi (myös Täysjyväruis&Hedelmä): molemissa yli 10% lisättyä sokeria, ainesosaluettelossa ei ilmoiteta tarkkaa määrää. Kaurakeksissä kauraa 33% ja täysjyväruiskeksissä ruista 25%.
    * Arla Ingman Rasvaton mustikka-mustaherukkajogurtti: sokeri ainesosalistalla toisena, hiilihydraatti yht. 11g/100g.
    * Sokerina pohjalla Rainbow Kerrosviili 1 % Ruusunmarja: sokeri ainesosalistalla toisena, hiilihydraatti yht 12g/100g.

    Nimenomaan sydänmerkki edustaa kansalaiselle ruokavaliosuosituksia käytännössä: THL:n tutkimuksen mukaan 74 prosenttia miehistä ja 93 prosenttia naisista tuntee Sydänmerkin (Sydänliitto 2013). Sydänmerkkituotteilla on myös THL:n siunaus joten niitä voi hyvällä syyllä sanoa virallisterveellisen ravitsemuksen malliesimerkeiksi. Sydänliitto jatkaa vanhalla sokerivehnäkanelikorppu -linjallaan. Kun arvovaltaiselta taholta näin räikeästi sanotaan mustaa valkoiseksi, niin ei ihme että sosiaalisessa mediassa levikset repeää.

    Tiedän että Sydänliitto perustelee näiden sokeripommien suosittelua sillä, että ne ovat tuoteryhmässään terveellisempiä kuin muut. Mutta miten ihmeessä 10% sokerilisäys tekee puurosta parempaa kuin ihan oikea 100% kaurapuuro? Kuvitelkaa että suosittelisi esim. 10% rasvaa sisältävää maustamatonta jugurttia, sehän lähentelisi absurdia? Virallinen linja on, että sokeri on pieni ongelma verrattuna kovaan rasvaan. “Fogelholmin mukaan sokerin käyttö ei ole suomalaisen ruokavalion suurimpia murheita.” (HS 7.3.2014)

    Todellisuus on, että kun lapsi on aamupalaksi saanut “terveellistä” muumipuuroa, niin sitten päivällä syödään Finduksen sydänmerkittyä paneroitua kalaa (kalasisältö 56%) ja välipalaksi ns. täysjyväruiskeksi.

    1. Se 10% rasvaa sisältävä jogurtti onkin parasta. Ei mitään lisättyä sokeria, vaan ainoastaan maidon sokeria hieman alle 5%. Turkkilainen jogurtti luomuversiona, vaikkakin on pastöroidusta maidosta niin luultavasti sisältää moninkertaisen määrän probioottisia bakteereja noihin sokerilitkuihin verrattuna. Ainoana mausteena käytän kanelia. Ei ollenkaan absurdia (vai oliko tuo Haavikon kommentti sarkasmia?).

  20. Hyvä huomio, että se mitä tuollaiset auktoriteetit suosittelevat, ei ole aina sama kuin mitä ravitsemussuositukset suosittelevat.

    Samoin mikä on laitosruokakriteerien mukaan laadukasta, ei välttämättä ole ravitsemussuositusten mukaista. http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/laakarilehti-puolet-vanhuksista-karsii-aliravitsemuksesta-sairaalassa/1899760

    Ei sillä että kannattaisin varauksetta ravitsemussuosituksia, mutta on syytä huomata tämä, että usein pelotellaan ihan väärillä asioilla ja samaan aikaan se mitä ihmisille syötetään on aika pitkälle hiilarimössöä. Kun käyn vuodeosastolla aamukierrolla, siellä tarjotaan leipää ja puuroa. Kun syön koululla, siellä tarjotaan jotain pasta- tai perunajuttua, jossa on vähän jotain liha- tai kalamurusia seassa ja salaatti ei houkuttele.

  21. Reijo, kiitos David Katz -linkistä. Katzin kirjoituksesta käy erinomaisen hyvin selville, miten samoja tutkimuksia voidaan tulkita päinvastaisilla johtopäätöksillä. Hyvä myös on, että Katz nostaa esiin tulkinnan esittäjien vastuun: maallikoiden ei pitäisi peukaloida. Juuri siksi asiantuntijoiden – kaikkien koulukuntien!! – tarttuminen maallikkotolloja kiinnostaviin tutkimuksiin olisi tärkeätä. Some kyllä paljastaa, mitkä kiinnostavat.

    Olen seurannut tiiviisti oivia blogimerkintöjäsi, ja tuonkin rasvakirjoituksen olen lukenut. Tiedän ja hyväksyn mielipiteesi ravinnon rasvoista. Aina kuitenkin on mahdollista, että jotain uutta ilmenee, josta syystä edellä mainitsemani uusien (tai ainakin uudella tavalla tulkittujen) tutkimusten asiantunteva tulkinta on ensiarvoisen tärkeätä.

  22. Someone sanoi: “Toisaalta jos lihavuusepidemiaa lähestytään pelkästään kaloriopin näkökulmasta, niin törmätään mielestäni taas psykologiaan. Mikä saa ihmisen syömään liikaa ? Syy voi hyvinkin olla psykologinen. Pahaa oloa yksinkertaisesti tukahdutetaan syömällä paljon.”

    Itse näkisin, että ei tarvitse olla mitään varsinaista harmia elämässä tai ongelmaa tai suurta stressiä, joka hyvin helposti johtaa syömään enemmän kuin tarpeen olisi. Esim. aamiaisella syö terveellisesti lautasellisen puuroa ja kupin kahvia, yhen hedelmän. Tähän asti erinomainen tilanne. Työpaikkaruokailussa syö ns. terveellisen lounaan ja henkilö on vaikka laihdutus ajatuksessa ja syö salaattia enemmän kuin ennen ja pääruokaa vähemmän kuin ennen, jättää vaikka liharuoan vähemmälle.. Samoin tekee kotonaan päivällisellä. Kaikki hyvin tältä osin Samoin tekee seuraavana päivänä, paitsi että käykin niin, että iltapäivän kahvitauolla jollain on synttärit ja tarjotaan makeaa kermakakkua kahvin kanssa…eikä henkilö tohdi kieltäytyä. Ja vaikka kuinka yritää ajatella, että menen sitten illalla lenkille…sitten ja syö kakkua ihan hyvällä omalla tunnolla, ei siis suruun vaan toisen iloon. Kaikki siis ok tältä osin. Tosin illalla onkin kauhea kaatosade, ja mukulat pitää viedä harrastuksiin ja monen moista muuta sattuu ja tapahtuu, ja se iltalenkki jääkin käymättä.
    Edelleen kaikki ok, kun tämmöinen sattumus on vain kerran viikossa. Joskus näitä kahvihetkiä vaan tuppaa olemaan yhden viikon osalle 5-7 kertaa :).

    Mutta jos syö ns. normisti, ei laihdutusmielessä ja näitä kermakakkuja ( tai makeita jälkkäreitä ylipäänsä, karkkia silloin tällöin, jäätelöä, kuka sitä nyt varsinkin kesällä voi välttää jne.) tulee kaiken normi syömisen (siis kaloreiden) päälle niin ei ollenkaan ole vaikeaa lihoa kilon tai pari kesän aikana. Vaikka liikkuisikin. Ja niiden parinkin kilon laihduttaminen sitten onkin jo toinen juttu.

    Vaatii todella suurta itsekuria, että nykyisin voi kieltäytyä kaikesta siitä “ylimääräisestä” mitä ympäristö pursuaa ihan vaan tavallisena päivänä.

    Laihdutusohjeissakin usein sanotaan, että on ok syödä vaikka kerran viikossa niitä herkkuja. Juu, niin on, mutta jos olet tuon herkkupäivän jo käyttänyt ja todellakin niitä kissanristiäisiä sattuu viikolle useammastikin…kuka pystyy aina kynsinhampain pitämään kiinni hyvistä päätöksistään ja jättää ne synttäri / läksiäis/ mitkä kahvit milloinkin väliin. Tai jos sosiaaliseen elämään kuuluu kaverit ja heidän kanssa illanvietto silloin tällöin. Tai naapurustossa järjestetään talkoot hyvän asian puolesta ja kaikille tarjotaan lopuksi grillimakkarat ja saunakaljat. Tämä kaikki siis sen tavallisen normisyömisen päälle. Kuka jaksaa päivät pääksytykseen laskea kaloreitaan? Ja liikuttuja tunteja?

    Se että amerikassa sanotaan, että ei ole aikaa ruoanlaittoon. pitää kyllä ihan meillä suomessakin monella paikkansa. Niin on kaiken laista harrastusta ja pyöritystä töidenkin jälkeen, että harva todella kerkiää ja jaksaa alusta asti tehdä ruokansa. Hyvin monella työpäivä alkaa aamulla aikaisin, ajetaan pitkä työmatka (tunti – tai jopa kaksi) ja illalla sama juttu, monelle päivän pituus työmatkoineen on helposti sen 11-12 tuntia, jotkut vielä nykyisin paljon tekevät ylitöitäkin normi 8 h:n lisäksi…. Nukkuakin pitäisi vähintään 7 -8 tuntia. Ja kun pitää harrastaa (jotkut harrastaa monenlaista muutakin kuin liikkumiseen liittyvää) ja viedä muksuja myös harrastamaan, ei yksinkertaisesti aikaa jää ruoan laittoon tai vaikka siihen jokapäiväiseen liikkumiseenkaan.

    Eli muutoksia tarvittaisiin muuallakin koko yhteiskunnassa kuin vaan ruokavalion suhteen, kokonaisvaltaiseen terveyteen pyrittäessä. Helpommin sanottu kuin tehty. Puhumattakaan siitä miten paljon erinäiset bisnekset siellä ja täällä vaikuttavat ja yrittävät vaikuttaa meidän tapoihimme… Ja tuntuu siltä, että joka tapauksessa näissä asioissa on aina joku taho, joka tekee asioista hankalia ja aiheuttaa kovaa vääntöä ja polemiikkia antaen ymmärtää, että vain oma tapa on se oikea tapa elää ja toimia.

    Loppujen lopuksi kuitenkaan ei taida olla olemassa sitä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa elää tai vaikka syödä…on vaan yksilön oma tapa ja kokemus.

  23. OK, eli virallinen ravintosuositusten mukainen ruokavalio toimii, eikä asiaa tarvitse käsitellä enää.

    Sittenhän meillä ei myöskään näemmä ole ylipainoa, diabetestä tai sydän- ja verisuonitauteja?

    Aivan, onhan niitä, koska ihmiset eivät noudata virallisia suosituksia.

    Miksi?
    Koska ihmiset eivät voi kontrolloida hiilihydraattien ylensyömistä. Myöskään ihmiset eivät nauti rypsiöljyn ja rasvattomien maitotuotteiden mausta, joten “repsahtavat”, eivätkä noudata suosituksia. (Kyllä yleistän, tiedän. Monet luonnostaan laihathan kokevat rasvan maun epämiellyttävänä joten syövät mieluummin rasvatonta jogurttia)

    Entä jos paleo -tyyppinen ruokavalio olisikin näille repsahtajille helpommin noudatettavissa ja lopputuloksena olisi painon normalisoituminen, ehkä hieman korkeampi kolesteroli kuin virallisia suosituksia osittain noudattamalla, mutta kokonaisuudessaan parempi terveys?

    Siltikin viesti on: “Yritä silti syödä virallisten suositusten mukaisesti, vaikka et siihen pystykään, eikä suurin osa muistakaan ihmisistä siihen pysty ja älä yritä syödä siten, millä ruokavaliolla pysyt laihana ja terveenä”

    No eihän tästä ole tieteellistä näyttöä. On vain lukemattomia blogeissa raportoituja menestystarinoita ihmisistä jotka ovat vuosikymmeniä yrittäneet noudattaa virallisia suosituksia, siinä onnistumatta, mutta siirtyessään paleo/primal/atkins -tyyppiseen ruokavalioon, ovat viimeinkin onnistuneet. Ja näistä on muuten aika paljon myös “after 5 years” -raportteja, mitä ei virallisella ruokavaliolla laihduttaneista juuri ole, koska kaikki nämä Suurin Pudottaja -raejuustolaihduttajat turpoavat parissa vuodessa pahempaan kuntoon.

    Voi olla, että virallinen suositus on terveellisempi, mutta kun kukaan ei juuri sitä pysty noudattamaan. Ja yleensä nämä virallisen näkemyksen puolustajablogaajat ovat luonnostaan laihoja, jotka eivät ole koskaan juuri terveysongelmista kärsineet.

    Myönnän, virallinen taho on oikeassa. En vain voi virallisen tahon ohjeita noudattaa, koska en halua olla sairas ja lihava, kuten olin.

    Vielä haluan sanoa – maanviljelyksen avulla olemme lisääntyneet ympäri palloa. Tuskin paleoruokavalio olisi kestävä 10 miljardille. Mutta samaan tapaan ihmiset tekevät päivittäin asioita jotka eivät ole kestävää kehitystä, joten miksi ruokavalion pitäisi yht’äkkiä olla se ainoa asia, mikä tukee kestävää kehitystä, samaan aikaan kun ajetaan autoilla, räplätään kännykkää ja selataan internettiä?

    Mielestäni näissä keskusteluissa väitellään väärästä asiasta. Onko voi terveellistä vai ei. Aivan sama, jos voita syömällä ihmiset loppujen lopuksi ovat terveempiä, koska kasvisrasvan syömisestä harva nauttii. Tätä voisi verrata tupakoinnin lopettamiseen. Harva pystyy vähentämään olennaisesti. Tupakointi joko lopetetaan kokonaan tai sitten sitä jatketaan entiseen tapaan. Samaan tapaan, virallisia suosituksia joko noudatetaan, tai sitten repsahdetaan ja syödään mitä vain ja yleensä liikaa.

    Kannattaisiko väitellä mieluummin siitä, minkälaisella ruokavaliolla ihmiset pystyvät laihoina ja terveinä?

    Oma tuntuma on se, että tämä internetin “hämmentäjäblogiporukan” keskuudessa on enemmän pysyvämmin terveytensä palauttaneita, kun painonvartioissa ja terveyskeskuksen ravintoterapeutin asiakaskunnassa. Voin toki olla väärässä.

    1. Mikko, tuo “eivät voi kontrolloida hiilareiden ylensyöntiä” on jo lähtötasona kapea, sanoisinko tarkoituksellisen kapea. Esim. roskaruoka sisältää runsaasti myös rasvaa.

      Muutoinkin nuo tokaisut a la “kasvisrasvan syömisestä harva nauttii joten syökää voita” ovat … No, hassuja. Toki voita voi syödä kohtuudella osana terveellistä ruokavaliota. Kuten sokeria. Tai alkoholia. Ongelmia ei synnykään kohtuukäytöstä. Ja eikös tuolla logiikalla voitaisi sanoa myös että “harva nauttii vihannesten syömisestä joten syökää X”?

      Samoin tuo mututuntuma siitä minkä blogiporukan keskuudessa on enemmän terveitä tms. on irrelevanttia, ottaen huomioon sen että a) otanta ei ole millään tavalla edustava, b) epäonnistujien ääntä ei kuulla, c) mitään kontrollia ei mihinkään suuntaan ole eikä d) tutkimusnäytön perusteella yhtä ainutta “oikeaa” ruokavaliota painonhallintaan, sv-tautiterveyteen tms. ole olemassa. Tämän viestin luulisi tulleen selväksi näistä kommenttiosioista noin n kertaa – pois lukien niiden taholta joille on yksi ainut oikea ratkaisu aina ja iänkaikkisesti aamen.

      Ja suositusten mukaista ruokavaliota edustavia tahoja ei tässä keskustelussa pahemmin näy tällaista kantaa tuputtamassa.

    2. Mikko, kivikauden ruokavaliolla ja karppausruokavaliolla ihmiset eivät pysy sen paremmin hoikkina kuin suositusten mukaisemmallakaan, laihtuvat kyllä nopeammin. Siitä on tässä blogissa keskusteltu ja niitä tutkimuksia on ilmestynyt ja referoitu riittävästi, mm. täällä.

      Ruotsalaisen kivikauden ruokavaliotutkijan tutkimuksessa koehenkilöt kertoivat, että kivikauden ruokavaliota on vaikeampi noudattaa kuin suosituksen mukainen.

      Vastaanotolla tapaan tukuttain potilaita, jotka ovat jättäneet karppauksen, koska eivät pidä siitä. Mielipiteitä karppauksen muka paremmasta toteutuvuudesta voit toki heitellä, mutta tutkimusdataa siitä ei ole.

      Kuten tuossa diasarjassa totesin, en väitä että suositusten mukainen ruokavalio olisi paras. Sitä ei ole verrattu vegaani-, karppaus- tai paleoliittiseen ruokavalioon suorassa pitkäkestoisessa tutkimuksessa ilman laihdutuspäämärrää. Se pitäisi ensiksi tehdä, ennen kuin voisi väittää että suositusten mukainen on terveellisempi. Sen sijaan höpöpuheet siitä, että sen noudattaminen olisi T2D- ja lihomisbuumin takana voisi lopettaa.

      Blogini oikeassa reunassa on kysely. Se lähti liikkeelle siitä, että itse uskon, että terveellisesti voi syödä monella tavalla.

      Itse en usko lihavuusongelman häviävän minnekään ennenkuin yhteiskunta rupeaa puuttumaan tiukemmin epäterveellisen ruuan myyntiin ja markkinointiin. Tupakoinninkin kohdalla se on se mikä on purrut. Paljon paremmin kuin valistus, luulisin.

      Terveyskeskuksissa ei ole ravintoterapeutteja, siellä työskentelee ravitsemusterapeutteja. Tästä edes edellytän, että tämä nimistys menee oikein kommentoijilta. Pidän sitä tahallisena kiusaamisena/ärsyttämisenä, että ravitsemusterapeutteja nimitetään ravintoterapeuteiksi (katso Antti Heikilälle vastaukseni).

Comments are closed.