Hypetetyn ja mustamaalatun täysjyväviljan ravintosisältö vastaan ”verrokit”

Suomessa on hehkutettu täysjyväviljaa, erityisesti ruista joidenkin ravintotekijöiden kuten kuidun vuoksi ja tietenkin tieteellisten tutkimusten perusteella. Nykyistä edellisissä ravitsemussuosituksissa täyjyvävilja kuvattiin koko ruokavalion kivijalaksi (nykyään kivijalkana ovat kasvikset, marjat ja hedelmät).

Esimerkkejä viljahehkutuksesta:

” Vilja – ylivoimainen kuidun lähde” –Leipätiedotus.fi

” Päivittäin suositellaan nautittavaksi 6–9 viipaletta leipää. Jos nämä viipaleet ovat pääasiassa rukiista täysjyväleipää, kuidun saantisuositus täyttyy verraten helposti. Toisaalta ilman rukihista ruokaa on käytännöllisesti katsoen mahdotonta saada ravinnosta riittävästi kuitua. ” –Duodecimin Terveyskirjasto, Ravintokuidun lähde, 100 kysymystä ravinnosta

Toisaalta viljan vastustus on saavuttanut ennenkuulumattomia mittasuhteita. Jotkut yrittävät mustamaalata viljan roskaruoaksi tai jopa myrkkyksi. Tämä on tyypillistä erityisesti auktoriteetti- ja asiantuntijavastaisissa netin ja kirjailjoiden piireissä.

” Täysjyvä on suojaravinneköyhää” – biologi Christer Sundqvist, IL:n blogi

” William Davis kritisoi vahvasti myös täysjyvävehnän suosimista. Hänen mukaansa se ei ole sen terveellisempi tuote kuin puhdistettu vehnäkään vaan väite ”terveellisten täysjyväviljojen välttämättömyydestä on silkkaa roskaa”. –Yle, Akuutti. Eroon vehnästä.

Tässä kirjoituksessa en esittele tieteellistä tutkimusnäyttöä viljoihin liittyen, olen sitä tehnyt aiemmin useaan otteeseen (näet useimmat kirjoitukseni tästä).  Sen sijaan tässä kirjoituksessa esittelen viljojen ja niiden tilalla käytettävien vastaavantyyppisten hiilihydraattien ravintosisältöjä toisiinsa nähden.

Yritin valita esimerkkeihini riittävän monipuolisen joukon hiilihydraattien lähteitä ilman, että listasta tulisi pitkä kuin nälkävuosi. Ravintoaineiden runsauden vuoksi joudun rajoittamaan myös esille tuotavien ravintotekijöiden määrää niihin, jotka ovat keskeisiä valittujen ruoka-aineiden osalta.

Laskelmat perustuvat THL:n Fineli-tietokantaan, jota kaikki voivat ilmaiseksi selata. On mahdollista, että joidenkin ruokien osalta Finelin tiedot eivät ole 100%:sti ajan tasalla, mutta meillä ei ole Suomessa mitään muuta lähellekään näin kattavaa tietokantaa.

Kuten aina, suositan lukijaa tekemään itsekin omia vertailuja. Useita laskelmia tehdessä on virheen mahdollisuus olemassa.

viljat ja muut verrokit

Ravintotiheys kuiva-aineessa

Viljoista ja niiden sijaan käytetettävistä muista hiilihydraatin lähteistä on vaikea tehdä yksiselitteistä vertailua. Yhtä lajiketta syödään erityisesti puurona, toista leipänä ja kolmatta keitettynä. Siksi esittelen erilaisia vertailutyyppejä, tämän uskon parantavan kokonaiskuvan hahmottamista.

Kuivatettujen viljojen vertailu antaa melko hyvän kuvan siitä, miten eri viljat, peruna ja palkokasvit pärjäävät toisiinsa nähden (veden osuus ei sotke vertailua). Täydellistä vertailua ei voi tehdä mm. siksi, että Fineli-tietokanta ei sisällä kattavasti erilaisia kuivattuja palkokasveja eikä gluteenittomia viljoja. Alla oleva taulukkosarja kertoo keskeisten viljojen ja niiden asemasta käytettävien samankaltaisten hiilihydraattien ravintoainepitoisuudet.

Vertailuarvoksi valitsin naisten ravitsemussuosituksen ravintoaineiden saannista, koska naisilla hedelmällisyysiässä suurempi raudan tarve kuin miehillä (15 mg vs 9 mg). Lisäksi suomalaisnaisilla on Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan lievää puutetta raudan saannista (kuten myös folaatista). Miesten ja naisten suositus poikkeaa myös magnesiumin ja kuidun osalta, joissa miehillä on jonkin verran suuremmat suositukset (lue täältä tarkemmin).

Säästän hedelmät, kasvikset, siemenet ja pähkinät viimeiseen vertailuun.

Kuitu ja kivennäisaineet

kuitu ja mineraalit jauhoissa

Vitamiinit

jauhot ja vitamiinit

Täysjyväruis- ja kaurajauhot ovat siis ylivoimaisesti parempia ravinnon lähteitä kuin valkea vehnäjauho, riisijauho tai perunasuurimo/-jauhe. Sen sijaan pavut ovat selkeästi parempaa ravinnon lähdettä kuin täysjyväruis- ja kaurajauhot. Kvinoakin pärjää ruis- ja kaurajauhoa paremmin muissa keskeisissä ravintoaineissa paitsi kuidussa.

Prosenttilukujen takaa löytyvät todelliset (absoluuttiset) määrät näkyvät alta SlideShare-diasarjastani.

Mutta. Eihän kukaan syö jauhoja ja siemeniä sellaisenaan! Otetaan siis uusi perspektiivi vertailuun.

Ravintotiheys per syötävä kerta-annos

Valitsin leivistä ”kuitukunkut” eli 100 % ruista tai kauraa sisältävät leivät. Lisäksi otin vertailuksi valkoisen paahtoleivän. Eniten Suomessa syödyt leivät ovat ravintosisällöltään jossakin näiden ääripäiden välissä.

Gluteenittomien viljojen valintaa rajoitti se, mitä Fineli-tietokannasta löytyy. Sieltä ei valitettavasti löydy esimerkiksi amarantin ravintosisältöä. Otin karamellin mukaan vertailuihin surkeaksi verrokiksi.

Tässä valitsemani hiilihydraatit:

  • Sekaleipä, kauraleipä, 100 % kaura (60 g, 2 siivua)
  • Ruisleipä, 100 % ruis (60 g, 2 siivua)
  • Paahtoleipä, vehnä, vesi (60 g, 2 siivua)
  • Riisi, valkoinen, keitetty, suolaa (150 g, noin 2 dl)
  • Riisi, tumma, keitetty, suolaa (150 g, noin 2 dl)
  • Makaroni, keitetty, suolaa (150 g, noin 2 dl)
  • Makaroni, tumma, keitetty, suolaa (150 g, noin 2 dl)
  • Peruna, kuorittu, keitetty, suolaton (150 g, 2 keskikokoista)
  • Kvinoa, keitetty, suolaa (150 g, noin 2 dl)
  • Kaurapuuro, vesi, suolaa (300 g, dl)
  • Tattari, keitetty, suolaa (150 g, noin 2 dl)
  • Linssi, punainen, keitetty (150 g, noin 2 dl)
  • Papu, kidneypapu, keitetty (150 g, noin 2 dl)
  • Papu, härkäpapu, keitetty (150 g, noin 2 dl
  • Makeinen, karamelli (80 grammaa eli noin 20 % 400 gramman jättipussista)

Alla olevat diagrammit kertovat keskeisten ravintoaineiden saannin yhdestä kerta-annoksesta vs päivän suositus. Runsauden pulan vuoksi en voinut liittää kirjoitukseen kaikkia mahdollisia kuvia. Muita ravintoaineita koskevat tiedot näkyvät kuitenkin alla olevassa disarjassa Excel-taulukkoina.

Oikean puoleinen pylväs kertoo ko. ravintoaineen päivittäisen suosituksen. Punainen katkoviiva on puolivälissä suositusta helpottamassa eri ruoka-aineiden vertailua.

(klikkaa diagrammeja nähdäksesi tiedot paremmin)

Kuitu per syötävä hh annos

 

folaatti

 

Magensium

 

Rauta

 

 

sinkki per syötävä hh annos

Tässäkin vertailussa pavut pärjäävät viljoja paremmin. Kvinoa pärjää viljoja paremmin folaatissa (foolihappo), magnesiumissa ja raudassa mutta häviää kuidussa. Tattari loistaa magnesiumissa. Valkoiset viljat ja riisi ei oikein pärjää missään, ja karamelli tulee tietenkin viimeisenä.

Lue puuttuvat ravintoaineet (kalium, B-ryhmän vitamiinit, hiilihydraatit jne.)  ja tarkemmat tiedot alla olevasta SlideShare -diasarjasta.

Alla oleva kertoo sen, miten usein hiilihydraattiruuat päätyvät valittujen suojaravintoaineiden osalta sarjansa kolmen parhaan joukkoon (Top3) kerta-annosta kohden. Vertailussa olevat suoja-ravintoaineet on luetteloitu taulukoissa tämän kirjoituksen alussa (kuidusta eteenpäin).

Se jolla on eniten top3 sijoituksia on terveellisin tämän vertailun mukaan. Ruisleivän ainoa top3 sijoitus tulee kuidusta. Peruna pääsee top3 joukkoon kaliumissa, B1- ja B6-vitamiinissa. Papujen ylivoima jatkuu tässäkin vertailussa.

(klikkaa diagrammia nähdäksesi tiedot paremmin)

 

100 g hiilihydraattia → näin paljon saat syödä

Kuten muutkin ravintoaineet, hiilihydraatit ovat länsimaiselle ihmiselle potentiaalinen liian energian lähde. Ravitsemussuositukset eri puolilla korostavat sitä, että ruoka-aineet olisi syytä valita sellaisesta päästä ”haarukkaa”, joissa kaloreita on vähän suhteessa painoon (”Limit consumption of energy-dense foods”).

Alla oleva taulukko kertoo sen miten paljon erilaisia hiilihydraattipitoisia ruokia on syötävä jotta niistä saadaan 100 grammaa hiilihydraattia. Mitä enemmän pitää syödä sen parempi teoriassa, ainakin painonhallinnan kannalta. Tulosten suunta ei liene juuri kenellekään yllätys, mutta itse pidän ruokien välisiä eroja isoina.

(klikkaa diagrammia nähdäksesi tiedot paremmin)

määr 100 g hh

 

Jälleen kerran pavut pärjäävät loistavasti. Perunaa saa myös grammamääräisesti syödä paljon. Niin ja kaurapuuro on tienkin ykkönen runsaan vesipitoisuuden vuoksi.

Olen tehnyt diasarjaan vertailun myös siitä, millaiseksi eri ravintoaineiden saanti muodostuu jos vertailun perustana on elimistön hyväksi saatu 100 grammaa hiilihydraattia eri ruuista (viimeinen taulukkokuva diasarjassa).

Ravintotiheys gluteenittomissa yhdistelmissä

Ihmiset eivät syö vain yksittäisiä ruoka-aineita, vaan niiden yhdistelmiä, ”komboja”.

Tässä vertailussa on käytetty pohjana sitä, että molemmista yhdistelmistä tulee sama määrä energiaa. Eli kuvio kertoo miten paljon suojaravintoaineita saamme jos syömme saman määrän energiaa 100 % ruis- ja kauraleipää (50/50) tai vastaavasti papu-kvinoa-riisi yhdistelmää (30/30/40 -suhteessa).

Mielestäni tällainen vertailu on järkevä, koska harva jos kukaan, pystyy syömään kaikki hiilihydraattinsa ravintorikkaista pavuista.

Lisäksi esimerkiksi henkilöstöruokailoissa tarjottava riisi on havaintojeni mukaan valtaosin valkoista. Monet gluteenittomalla ruokavaliolla olevat sisällyttävät valkoisia riisikakkuja ruokavalioonsa, joiden ravintoarvo on kutakuinkin sama kuin valkoisella riisillä. Myös kotona käytetään usein valkoista riisiä. Siinä perusteet valkoisen riisin valinnalle.

Tämä vertailu antaa tietoa siitä, mitä käy ravintoaineiden saannille  jos ruis ja kaura poistetaan ja tilalle valitaan kohtailaisen järkevästi gluteenittomat hiilihydraatin lähteet. Tulokset olisivat kokojyvävehnällä hyvin samansuuntaiset. Sen voi vaihtaa ajatuksissaan rukiiseen, eikä tulos ratkaisevasti muutu.

Yksinkertaisuuden vuoksi ruis-kaura-yhdistelmän ravintosisältö on ilmoitettu arvolla yksi (punaiset pylväät). Papu-kvinoa-riisi yhdistelmän pylväät kertovat prosentuaalisen ravintoaineiden saannin suhteessa ruis-kauraan. Diasarja alla kertoo jälleen absoluuttiset luvut niitä janoaville.

(klikkaa diagrammia nähdäksesi tiedot paremmin)

kombo vertailu gluteniton

Kun syötävien ruokien syöntimäärät asetetaan tällä tavoin tavanomaisiin (realistisiin?) suhteisiin niin tilanne muuttuu.

Kuidun, sinkin ja B1-vitamiinin osalta ruis-kaura-yhdistelmä pärjää erityisen hyvin. Sen sijaan B6:n, folaatin ja seleenin osalta papu-kvinoa-riisi on parempi.

IBS-potilaat tuntuvat varsin usein päätyvän syömään riisiä ja perunaa ainoana yhdistelmänä. Myös jotkut kivikauden ruokavaliota suosivat pitävät perunaa ja riisiä ”sallittuina” ja suositeltavina hiilihydraatteina.

Riisiin ja perunaan turvautuminen on huono valinta ärtyvän suolen oireyhtymässä ravitsemustilan kannalta. Kuten alla olevan taulukon vertailu osoittaa, kauran, kvinoan ja tattarin syöminen (esimerkiksi) edellä mainittujen sijaan tuo noin 2-5 kertaa enemmän suojaravintoaineita (paitsi seleeniä) kuin perunan ja riisin yhdistelmä. Tämän vuoksi suositan IBS-potilaille monipuolista ”uusien” viljojen käyttöä.

(klikkaa diagrammia nähdäksesi tiedot paremmin)

riisi-peruna vs kaura-kvinoa

Siemenet, pähkinät, hedelmät ja kasvikset → ilman ruista ja lihaakin pärjää

Samoja ravintoaineita saadaan useista muistakin ruoka-aineista. Esimerksi siemenet, pähkinät, hedelmät ja marjat ovat hyviä kuidun, folaatin ja magnesiumin lähteitä. Liha ja kala ovat erinomaisia sinkin, raudan ja B6-vitamiinin lähteitä. Näissä kuvissä ei ole mukana mutta kuten Finelistä nähdään, marjat ovat suurinpiirtein hedelmien veroisia.

Huomionarvoista mielestäni on, että jo 30 grammaa kurpitsan siemeniä (2 rkl) sisältää yli puolet päivittäisestä magnesiumin tarpeesta ja saman verran kuin kolme banaania.

Otin vertailun pohjaksi 6 ruisleipäsiivua joka siis vastaa suosituksen minimäärää. Siemeniä, pähkinöitä, kalaa ja lihaa on myös päivittäinen annos vertailussa. Kasvisannokseksi laitoin 100 g ja hedelmäksi yhden hedelmän (pl. kiivi kaksi pienen koon vuoksi).

Vihreällä pohjalla olevista olen laskenut yhteen päivittäisen suosituksen täyttymisasteen (%). Tämä alarivin luku kuvaa siis, miten paljon ko. ravintoaineita saa ilman lihaa, kalaa ja viljaa esimerkissä olevilla annoksilla. Samoja ravintoaineita tulee toki elävässä elämässä vielä useista muistakin ruuista.

(klikkaa taulukkoa nähdäksesi tiedot paremmin)

eri lajit vastakkain suojaravintoaineet suosituksesta

Lopuksi

Näissä laskelmissa olen osoittanut, että pavut ovat ravintosisällöltään täysjyväviljoja parempia painoyksikköä kohden.

Olen myös osoittanut, että täysjyvävilja on merkittävä ravintoaineiden lähde, mutta valkoinen vilja ja riisi ovat ravitsemuksellisesti kehnoa ruokaa. On täysi vääryys väittää, täysjyväviljan olevan ravintoaineköyhää tai jopa roskaruokaa.

Viljatuotteita on ”helppo” syödä kulttuurissamme perinteiden vuoksi. Perinteistä käsin on hahmotettavissa perusta väitteelle, että täysjyväviljat ovat ”ylivoimaisia”. Vilja on keskivertosuomalaisen käyttämistä ruuista suurin kuidun lähde Fineli 2012 -tutkimuksen mukaan. Mutta onko keskivertosuomalainen oikea mittatikku? Ei ole. Oikea mittatikku on muut ruuat, joita voidaan syödä viljan sijaan tai sen ohessa.

”Erittäin hyvällä” ja ”ylivoimaisella” on ero. Tätä eroa ei pitäisi halventaa.

Lienee epärealistista odottaa, että viljat vaihtuvat suomalaiskeittöissä lennosta 100 %:sti papuihin, kvinoaan ja muihin ravintorikkaisiin hiilihydraatteihin niiden osalta, jotka haluavat syystä tai toisesta karttaa viljoja. Vastaanottokokemukseni perusteella kvinoan, tattarin, amarantin ja papujenkin käyttö vaatii aikaa ja päättäväisyyttä, joita ei löydy niin useilta kuin toivoisin (osalta löytyy).

Siten rukiilla ja täysjyväviljalla on tärkeä osuus edelleen suomalaisten kuidun, folaatin, B-ryhmän vitamiinien  ja moninen kivennäisaineiden saannissa. Ne ovat mainioita ravintoaineiden lähteitä tavalliselle tallaajalle, joka tuskin pörräilee näillä netin foorumeilla ja tuskin juurruttaa uteliaisuutta puhkuen kaikkea uutta ruokavalioonsa viikosta toiseen.

Keliaakikon tai IBS-potilaan ei kannata valita itselleen pääasiallisiksi ravinnon lähteiksi vain perunaa ja riisiä. Papujen, siemenien ja pähkinöiden lisäksi viljojen ravintoaineet on otettavissa mm. kvinoan, linssien ja tattarin avulla, eikä hedelmiä, marjoja ja kasviksia pidä unohtaa.

Jättäkää suomalaiset valkoinen vilja.

Ps. Kirjoituksen keskustelua ei tulla käymään karppauksen merkeissä (”Miksi kukaan haluaa syödä hiilareita tai viljoja”, ”Paranin karppaamalla” ”Mikään ei imeydy viljasta”)

Ps2. Tietellistä näyttöä palkokasvien terveellisyydestä meta-analyysitasolla (kolesteroli, verenpaine, sokerit, suolistosyöpä ja kylläisyys) voi lukea täältä (1,2,3,4,5).

Ps3. Palkokasvien, viljojen, pähkinöiden jne. fytaattien vaikutuksesta  ravintoaineiden imeytymiseen ja terveyteen suositan lukemaan tämän kirjoituksen.

[Viimeistä taulukkoa korjattu  5.1.2015 ruisleivän energiamäärällä kts. Jaakon kommentti alla]

37 thoughts on “Hypetetyn ja mustamaalatun täysjyväviljan ravintosisältö vastaan ”verrokit””

  1. Siinäpä paljon kertovia taulukoita, kiitoksia!
    Voisit myös ottaa jokaista ruoka-ainetta esim 100 kcal. Olisi mukava verrata näinkin. Pikkuisen hankalaa Finelillä laskea kylläkin.

    1. Tuossa eka taulukossa on verrattu jauhoja karkeasti 340 kcal enegiatasolla (heittoa toki on n. 10 % suuntaansa). Se on ehkä lähimpänä toivettasi. Ehkä kuva 37 diasarjassa antaa osittain tuota samaa tietoa.

  2. Mitenkähän näkkileipä pärjäisi näissä vertailuissa?
    Niissähän on parhaimmillaan yli 20 % kuitua ja muutenkin taitavat olla tiivistetympää tavaraa. Tämä vähävetisyys tekee vertailusta ainakin äkkiä ajatellen hankalaa?

    Muuten hieman aiheesta syrjästä: jokunen vuosi sitten pidettiin kovasti ääntä näkkileivän akryyliamideista, mutta eipä ole sen jälkeen mitään kuulunut. Joko uskaltaisi näkkileivän suuhunsa panna?

    1. Sen voi katsoa itse Finelistä (siirrä ”ruokakoriin” 1 viipale ruisleipää ja haluaamsi näkkileipää ->aja analyysit). Kuivaleivän kohdalla on vähän vaikea sanoa mikä on sopiva vertailuperuste (paino, viipale/pala vai mikä). Yksi ruisnäkkäri vastaa ravintosisällöltään about 20 g ruisleipää. Pieniä heittoja on mutta vain aika pieniä.

      Akryyliamidi on taas yksi näistä asioista joilla on peloteltu mediassa. Sitä on pengottu EFSA:ssakin, mutta mitään kunnon evidenssiä ei ole jäänyt käteen näkkileipään liittyen. Mielestäni siis nykytiedon valossa ei huolta. Perunalastutkin kannattaa jäättää monen muun syyn takia syömättä kuin akryyliamidin. Maailman syöpätutkimussäätiö (WCRF) seuraa ja on tutkinut asiaa vuodesta 2002 lähtien, eikä edellenkään ole antanut mitään suosituksia välttää näkkileipää tms. Toteavat että on liian aikaista sanoa mitään.

  3. Taulukossa ruis vs. muut pätevät on ruisleivässä 131kcal. Finelin mukaan energiasisältö on 218kcal per 100g, eli oikea kalorimäärä 6 siivulle (180g) ruisleipää on 392kcal.

    1. Kiitos Jaakko kun kerroit. Korjaan virheen. Diasarjan taulukossa s 34 on oikea luku (393 kcal) mutta sivulla 35 väärä (josta ko. taulukko on kopio) joten tuo on joku kopiointivirhe.

  4. Valitettavasti asiat eivät ole näin yksinkertaisia. Täysjyväviljat ovat kaikkein happamoittavimpia ruokia PH-teorian mukaan. Sen maineen on loannut muuan kirjekurssitohtori mutta asiasta on tutkimustietoakin.

    Lisäksi täysjyväviljoissa on ravinteiden lisäksi enemmän myös haitallisia aineita kuten riisissä arseenia.

    1. Happo-emästasapainosta ei ole sellaista tieteellistä näyttöä, että siihen uskottaisiin oikeastaan missään ei-populistisissa ravitsemus-/lääketieteen piireissä. Muutamia julkisuuteen onnistuneesti ponahtaneita lääkäreitä tai muun alan edustajia on jotka väittävät sen olevan terveyttä edistävä (mutta ilman kunnon näyttöä).

      Kuten näissä aiemmissa kirjoituksissa olen kirjoittanut ja uusi Harvardin tutkimus osoittaa, täysjyväviljan käyttöön liittyy tuntuvasti pienentynyt sairastumisen ja kuolleisuuden riski. Jos viljasta löytyy jotain haitallisia aineita, kuten arseenia tai kadmuimia, ne kyllä jäävät hyötyjyen alle. Samalla tavalla kuin kalojen ja äyriäisten terveyshyödyt peittävät alleen niiden mahdollisten vierasaineiden riskit.

      Silti, ihmiskunnan olisi kyllä paras olla valppaana tai toimia proaktiivisesti, jottei kadmiumia, arseenia, lyijyä, elohopeaa jne. kertyisi ravintoketjuun niin suuria määriä, että ne pilaa tulevien sukupolvien selviytymismahdollisuudet telluksella.

      Mutta palataanpa aiheeseen eli ravintosisältöihin. Eikä ruveta viljojen yleisiä terveysvaikutuksia perkaamaan.

  5. Erinomainen vertailu. Etenkin kvinoa yllätti positiivisesti, koska se on kuulunut melkein päivittäiseen ruokavaliooni jo hyvän aikaa. Eikös papujen lisäksi myös linssit voi aiheuttaa ongelmia IBS-potilaille? Vertasin finelissä myös hirssiä kvinoaan, mutta se pärjäsi kvinoalle heikosti. Valkoista ja täysjyväriisiä vertailtaessa otetaan esiin usein myös täysjyväriisin sisältämä arsenikki, josta oli muutama vuosi sitten kohua mm. lasten ateriankorvikkeissa.

    1. Kyllä linssit voivat aiheuttaa ongelmaa. Niissä on vähemmän GOS:ia kuin useimmissa pavuissa, joten niitä voi kokeilla pienehköjä annoksia varsinkin. Ilmeisesti tölkitetty linssi on paremmin siedetty kuin kuivattu (valitettavasti).

      Arsenikki jota kuulemma kutsutaan nykyään arseeniksi on tosiaan aine jota löytyy enemmän riisistä kuin muista tässä vertailussa olleista ruuista. Se on yksi lisäsyy olla turvautumatta riisiin pelkästään, kun on IBS. Eviran mukaan arseenin määrät riisissä on niin pienet kuitenkin ettei tavanomaisesti riisiä käyttävien tarvitse sitä vältellä.

  6. Miksi maapähkinä ei kelvannut verrokiksi ? Kuitua 16%.

    Itse vedän 100g päivässä.

    1. Hasselpähkinässä vielä vähän enemmän. Ja pellavansiemenessä enemmän kuitua kuin kurpitsansiemenessä. Ja sitä rataa. Valitsin joitakin.

  7. Lääkärini kehoitti minua syömään uuniperunoita, koska niissä on paljon kaliumia. Finelin taulukot eivät näytä juurikaan eroa tavallisen keitetyn perunan ja uuniperunan välillä, mutta olisi ymmärrettävää, että vedessä keitettäessä kalium ja muut vesiliukoiset ravinteet liukenevat veteen.
    Mistähän lääkäri oli tuollaisen ohjeen kehittänyt? Mikähän on raa’an perunan kaliumpitoisuus? Fineli ei sitä kerro.

    1. En tiedä mistä tuo on peräisin. Jenkkien tietokannan mukaan keitetyn ja raa’an perunan kaliumissa ei merkittävää eroa.

  8. Jos menee liikaa aiheen vierestä niin älä julkaise:

    British Journal of Nutrition (2009):

    ”Diet-induced acidosis: is it real and clinically relevant?”

    ”the available research makes a compelling case that diet-induced acidosis is a real phenomenon, has significant clinical relevance, may largely be prevented through dietary changes, and should be recognised and treated”

    http://images.yoli.com/BritJournalArticle.pdf

    Syön itsekin täysjyväviljää eli uskon, että haitat jäävät hyötyjen alle. Silti minusta olisi asiallista mainita haitoista sen sijaan, että hehkutetaan täysjyväviljoja varauksetta.

    1. Että ”compelling case”? Lukaisivatkohan nuo itsekään sitä hajanaista kokoelmaa tutkimuksia joita tarjoavat näytöksi? 🙂

      Monissa esim. luuston kuntoa käsitelleissä tutkimuksissa selittäviä tekijöitä löytyy aika monta muutakin & todennäköisempiä (joita tutkimusasetelma ei tietenkään pysty eliminoimaan) ja näille on parempaa näyttöä kuin happo-emästasapainotulkinta.

      Tai sitten munuaiskivet: kumma kyllä, täysjyvävilja ei vaikuta (pH-teoretisoinnista viis) liittyvän riskiin samalla tapaa kuin vaikkapa eläinperäinen proteiini? Puhumattakaan siitä, että eläinproteiinin & munuaiskivien yhteydelle tiedetään selitys joka ei liity sinällään mitenkään koko elimistön ph-tasapainohömppään.

    2. Ruokavaliolla voidaan vaikuttaa asidoosin korjaamiseen, kuten esim. linkittämästäsi artikkelista ilmenee, mutta vaikutusmekanismista ja tiettyjen ruoka-aineiden merkityksestä näyttää olevan vääriä ja liioiteltuja tulkintoja blogimaailmassa ja populäärikirjallisuudessa. Esim. Fenton & Lyon (2011) tutkivat ”pH-teoriaa” happamoittavaksi väitetyn maidon osalta (http://1.usa.gov/1I3GSGs); tutkimuksen keskeisimmät johtopäätökset olivat seuraavat:

      – Measurement of an acidic pH urine does not reflect metabolic acidosis or an adverse health condition.
      – The modern diet, and dairy product consumption, does not make the body acidic.
      – Alkaline diets alter urine pH but do not change systemic pH.
      – Net acid excretion is not an important influence of calcium metabolism.
      – Milk is not acid producing.
      – Dietary phosphate does not have a negative impact on calcium metabolism, which is contrary to the acid-ash hypothesis.

      Viljatuotteiden osalta en ole myöskään nähnyt sen kummempaa näyttöä asian suhteen.

      Happo-emästasapainon häiriöitä käsiteltiin muutamissa ”The New England Journal of Medicine” -lehden viime vuoden numeroissa:

      http://bit.ly/1BJxAxq
      http://bit.ly/1tRIXNg
      http://bit.ly/1qGV4jZ
      http://bit.ly/1w6bXRj

      1. Micce, pystyisitkö perustelemaan väitteesi ”ruokavaliolla voidaan vaikuttaa asidoosin korjaantumieen”. Minä en sulata sitä 🙂

        Perusteluni on seuraava: virtsan pH kyllä muuttuu ruokavaliolla, mutta veren ei. Veren pH pysyttelee välillä 7,35-7,45 (asteikko 1-14) jopa silloin kun kilpaurheijat tankkaa ruokasoodaa emästankkauksen aikana. Yhdelläkään ruokavaliolla veren pH:ta ei pystytä muuttamaan. Ja vielä, mikä on kudosten pH sitten eri ruokien vaikutuksesta? Siitä en ole nähnyt yhtä ainutta kontrolloitua interventiotutkimusta.

        Eli keskeinen kysymys on. Onko virtsasta mitatulla pH:lla mitään väliä? Virtsan alhainen pH ei ole lääketieteellisen määritelmän mukaan asidoosi. Veren alhainen pH on. Ja kuten sanottu veren pH ei muutu terveillä mihinkään millään ruokavaliolla.

        Kiitos linkeistä jälleen.

      2. Viestiini oli lipsahtanut väärä termi; ruokavaliolla ei tosiaan pystytä muuttamaan veren pH:ta merkittävästi, eikä näin ollen korjaamaan asidoosia. Ruokavaliolla voidaan kylläkin vaikuttaa munuaiskivien ehkäisyyn ja luuston kuntoon, mutta vaikutukset selittyvät muuten kuin happo-emästasapainon kautta. Ruokien aiheuttamaa hapon muodostusta on mahdollista mitata hapon nettoerityksen ja virtsan pH:n avulla, mutta yllä mainitsemani Fentonin & Lyonin (2011) artikkelin mukaan virtsan pH ei liity metaboliseen asidoosiin, eikä muutenkaan terveydentilaan. Artikkelin mukaan korkeampi hapon nettoeritys on puolestaan yhteydessä lisääntyneeseen virtsan kalsiumin eritykseen, mutta ei kuitenkaan kalsiumtasapainoon.

        Panun linkittämän artikkelin johtopäätöksissä todettiin:

        ”Both dietary interventions (lowering protein and increasing fruit and vegetable consumption) and nutritional supplementation (with K and Mg salts) have been shown to normalise acidosis, but with discordant results on whether this is then associated with clinical improvement in bone, muscle or other physiological or pathophysiological conditions.”

        Vihannekset ja hedelmät ovat toki terveydelle edullisia, mutta tuo ”have been shown to normalise acidosis” on siis huono ilmaisu.

        P.S. Liittyen edellisen kirjoituksesi pellavansiemenasiaan, pitää varmaankin paikkansa, että antamani luvut olivat kokonaista siementä kohden ja virallisella 15 ml:n ruokalusikkamitalla mitattuna. Sinun ruokalusikallasi mitattuna sopiva käyttömäärä olisi siis mielestäni 2-3 rkl/päivä.

      3. Just näin. Vaikka en uskokaan happo-emäs tasapainoteoriaan niin mainitsemasi ”hapon nettoeritystä” vähentävä ruokavalio olisi edes parempi termi käytettäväksi kuin elimistöä happamoittavat tai emäksöivät ruokavaliot.

        Se elimistön osa missä ruokavalio vaikuttaa happamuuteen, on suolisto. Mitä enemmän syömme kuitua ja fermentoituvia hiiliydraatteja sitä alhaisempi, ”happamampi”, on paksusuolen pH. Mitä enemmän papuja, täysjyväviljaa, hedelmiä, marjoja ja kasviksia sen alhaisempi pH. Paksusuolta lievästi happamoittavat erityisesti hiilihydraattien fermentaatiossa syntyvät lyhytketjuiset rasvahapot kuten voihappo (”butyrate”), jne. Esimerkiksi erilaisten kuitujen syöttäminen laskee pH:ta kuten tässä tutkimuksessa. Paksusuolen käyminen (fermentaatio) vaikuttaa siis suolen pH:hon.

        Kuitu siis lievästi ”happamoittaa” suoliston loppupäätä. Ja kuten tiedämme kuitu edistää paitsi suoliston terveyttä myös muuta terveyttä.

        Edellä mainitusta ilmiöstä johtunee se, että ohutsuolen loppuosassa pH 7.0-7.5 välillä kun taas paksusuolessa on happamampaa 6.5-7.0. Kts. tämä tutkimus.

        Paksusuolen terveydelle on ilmeisesti parempi että pH laskee hieman (”happamoituu”) eikä se että se nousee (emäksöityy)”.

        [korjattu 11.1.2015 yksi ”vähemmän” sana ”enemmän” sanaksi, oli lipsahtanut väärinpäin]

  9. ”” Täysjyvä on suojaravinneköyhää” – biologi Christer Sundqvist, IL:n blogi”

    Vai, että pääsi minun kirjoitukseni otsikko esimerkiksi ”auktoriteettivastaisuudesta.”

    Jos luet tuonkin kirjoituksen ja ymmärrät lukemasi, niin kyse ei ole auktoriteettivastaisuudesta, vaan siitä, että auktoriteetti antaa väärää faktaa, jonka korjaan.

    Auktoriteetti, Schwab väitti: ” Ilman täysjyvää, magnesiumin, sinkin, folaatin sekä kuidun määrä jää auttamatta liian vähäiseksi”.

    Olen lukuisia kertoja osoittanut tämän yksinkertaisin esimerkein täydellisen vääräksi. Asia kun on juuri päinvastoin. Vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita saa ilman täysjyvää enemmän kuin täysjyvän kanssa. Näin se nyt vain on.

    Kaikki suojaravinteet halvalla ruoalla, ilman täysjyvää:

    http://sundqvist.blogspot.fi/2012/01/karppaus-edullista-ja-ravitsevaa.html

    Mikäli näitä väittämiä: ” Ilman täysjyvää, magnesiumin, sinkin, folaatin sekä kuidun määrä jää auttamatta liian vähäiseksi”, vielä esitetään, teen asiasta tutkintapyynnön poliisille. Miksikö? Väite on virheellinen tai jopa tarkoituksellisen valheellinen. Asiantuntijat eivät saa antaa omasta alastaan väärää tietoa. Valehteleminen tunnistetaan rikoslaissamme rikokseksi monessakin paikkaa. Myös ravitsemustieteilijät saavat vähitellen opetella puhumaan totta.

    Tää oli nyt vähän äkäinen. Syystäkin. Oli Reijon kirjoituksessa tietty paljon hyvääkin.

    ”Näissä laskelmissa olen osoittanut, että pavut ovat ravintosisällöltään täysjyväviljoja parempia painoyksikköä kohden.”

    Mielestäni olisi mielekästä tehdä vertailu samaa energiamäärää kohden. Eikö päivässä syödä ennemmin 2000 kcal kuin 2000 g?

    ”Vilja on keskivertosuomalaisen käyttämistä ruuista suurin kuidun lähde Fineli 2012 -tutkimuksen mukaan. Mutta onko keskivertosuomalainen oikea mittatikku? Ei ole. Oikea mittatikku on muut ruuat, joita voidaan syödä viljan sijaan tai sen ohessa.”

    Niinpä. Kaljasta suomalaiset saavat varmasti merkittävän osan alkoholistaan. Jos kalja kielletään, niin alkoholin saa varmasti monesta muusta – hirvittävän paljon ”paremmasta” lähteestä.

    ”On täysi vääryys väittää, täysjyväviljan olevan ravintoaineköyhää”

    Se nyt riippuu täysin siitä mihin verrataan. Kuka määrittelee mikä on ”hyvä” taso kunkin ravintotekijän kohdalla.

    Miten olisi pieni ”lautasmallikisa”. Otetaan vaikka 1500 kcal. Täysjyvän kanssa ja meikäläinen tekee ilman täysjyvää. Kumpaan tulee enemmän suojaravinteita? Lähteekö Reijo skabaan tahi joku muu?

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

    PS: mäkin syön leipää, en vastusta auktoriteetteja kuten poliisia, armeijaa tms. valehtelua vastustan sitäkin enemmän.

    1. Viittasin tuossa kyllä enemmän Christer Sundqvistin IL:n blogiin, et ollut mielessäni lainkaan.

      En lähde viemään tätä keskustelua enempää tälle linjalle, jossa ryhdytään kutsumaan poliisia apuun tai muutoin uhkaillaan tai syytellään. Minun tapa tuoda asiat esiin on se mikä on, yleensä tutkimusdatan kautta; kuitenkin otan myös kantaa. Sinä ja muut tehkööt niinkuin oikeaksi ja parhaaksi kokevat.

      Yleisesti ottaen minusta kaikenlaista räksytystä on ravinnnosta kaikki foorumit ihan liiankin pullollaan. Kaipaisin enemmän rakentavia ajatuksia ja ratkaisuehdotuksia. Kriitikin tuottaminen on helpoa, asioiden rakentaminen ja uuden tuottaminen vaatii huomattavasti enemmän ponnistelua.

      Joten palataan näihin ravintosisältöihin, eikä mennä henkilötasolle enempää. Minulle oli lautasmallikisaa tässä tarpeeksi. En epäile vähäkään että et osaa käyttää Fineliä ja löydä sieltä sellaisen lautasmallin jossa ei ole viljaa ja se on ravitsemuksellisesti erittäin hyvä. Aivan kuten minäkin ohesssa tein.

  10. ”Lienee epärealistista odottaa, että viljat vaihtuvat suomalaiskeittöissä lennosta 100 %:sti papuihin, kvinoaan ja muihin ravintorikkaisiin hiilihydraatteihin niiden osalta, jotka haluavat syystä tai toisesta karttaa viljoja”

    Kuten kirjoituksessasi totesit, on nykyisessä ruokapyramidissa pohjalla vihanneksia ja palkokasveja. Ennen siellä oli tärkkelyspainotteisia tuotteita kuten viljaa.

    Iskepä saman energiamäärän sisältämä satunnainen kombinaatio vihanneksia+palkokasveja vs. leipä softaan
    joka laskee suojaravinteet. Täysjyvä pärjää perin kehnosti.

    Mielestäni VRN:n tekemä em. muutos on pääpiirteittäin yleisohjeena onnistunut. Itse asiassa olen täsmälleen tällaista joskus Christerin blokissa ehdottanut. Näin paremman suojaravinnesaannin vuoksi.

    ”Siten rukiilla ja täysjyväviljalla on tärkeä osuus edelleen suomalaisten kuidun, folaatin, B-ryhmän vitamiinien ja moninen kivennäisaineiden saannissa. Ne ovat mainioita ravintoaineiden lähteitä tavalliselle tallaajalle, joka tuskin pörräilee näillä netin foorumeilla ja tuskin juurruttaa uteliaisuutta puhkuen kaikkea uutta ruokavalioonsa viikosta toiseen.”

    Kun aloin tutustumaan näihin asioihin 06/2007, niin ensimmäisinä päivinä totesin vain fineliä silmäilemällä lääkäriexälleni: ”Täysjyvä näyttäisi olevan hyvä lähde ainoastaan magnesiumin kohdalla.” En näe syytä vaihtaa näkemystäni näin vuosienkaan jälkeen.

    Otetaanpa esimerkiksi folaatti,(tämä on muuten b-ryhmän vitamiini) johon edellä viittaat:

    Sadasta kilokalorista keitettyä kananmunaa saa folaattia 41 µg. Sen sijaan 100 prosenttinen halkaistu täysruisjyväleipä sisältää folaattia vain 21 µg samaa sadan kilokalorin energiamäärää kohden. Mainittakoon, että monet muut leivät ovat vielä huonompia kuin tämä mainitsemani.

    Maksapaistissa on folaattia

    1435,6 ug / 203 kcal

    eli 707 ug / 100 kcal

    eli yli kolmekymmentäviisi kertaa enemmän kuin saman energiamäärän sisältävässä täysjyväruisleivässä.

    Pinaatissa on folaattia

    194 ug / 13 kcal

    eli 1494 ug / 100 kcal

    eli yli 70 kertaa enemmän kuin saman energiamäärän
    täysjyväruisleivässä.

    Kaikki suojaravinnelaskelmat, joita olen Christerin blokissa esittänyt sisältävät sellaisia ruoka-aineita, jotka on saatavissa mistä tahansa kaupasta. Täysjyvän korvaaminen suojaravinnesaannin turvaamiseksi onnistuu jokaiselle tutuilla ruoka-aineilla.

    Leipää sisältäenkin on tietty mahdollista saada suojaravinteet hyvin täyteen, mutta erityisen hyväksi suojaravinteiden lähteeksi ei sitä parhaallakaan tahdolla saa.

    Sami Uusitalo
    dipl. ins. Espoo

    1. Maksaa nyt ei suositeta syötäväksi kuin korkeintaan kerran kaksi kuussa ja raskaana oleville ei lainkaan. Pinaatti olisi hyvä lisä, mutta epäilen suomalaisten keskimääräistä kykyä sisällyttää sitä ruokavalioonsa. Mutta se olisi varmaan hyvä, nitraateistakin huolimatta.

      Itse pidän noita siemeniä, varsinkin kurpitsansiemeniä tosi hyvinä. Kummallisia käsityksiä leviää netissä näistä ravintosisällöistä kuten banaanin magnesiumin pitoisuus, se ei tosiaan ole mikään ylivoimainen. Ja kuten tuossa edellä oli jo puhetta hassel- ja maapähkinä on kuidun kannalta erinomaisia.

      1. ”Kummallisia käsityksiä leviää netissä näistä ravintosisällöistä kuten banaanin magnesiumin pitoisuus, se ei tosiaan ole mikään ylivoimainen.”

        Ei ole ei. Banaani ei muutenkaan ole mikään suojaravinne pommi. Hiilaripitoisuutensa vuoksi ei paras hedelmä ylipainoisuuteen taipuvalle. Siemenet, kuten jo mainitsit ovat oiva lähde. Samoin pähkinät. Nämä ovat yleinen näky salaattipöydissä. Hyvä juttu. Magnesium on mielestäni siinä mielessä mielenkiintoinen kivennäisaine, ettei siihen ole ”ylivoimaisia” lähteitä kuten esim. C-vitamiiniin.

        Tuossa edellä lääkäri oli kehoittanut syömään perunaa kaliumin saannin vuoksi.

        Jos haluaa suositella perunaa niin mielestäni hyviä perusteita suosittelulle olisi:

        1. Edullisuus
        2. Perinteet
        3. Energian täydennys
        4. Suht. hyvä säilyvyys
        5. Monipuolinen ruoka-aine, voi tehdä monenlaista
        6. Joskus hyvänmakuinen

        Peruna on todella surkea suojaravinteiden lähde. Kalium on nyt ainoa poikkeus mitä siinä on normiannosta kohden suht. kivasti. Tosin esim. lantussa on samaa energiamäärää kohden yli kaksinkertainen määrä kaliumia kuin perunassa.

        Eli valitettavasti tuosta ohjeen antaneesta lääkäristä voisin todeta vain: Valitettavan tyypillinen lääkäri. Ei tajua suojaravinteiden saannista yhtään mitään.

        Sami Uusitalo
        dipl. ins. Espoo

    2. ”En näe syytä vaihtaa näkemystäni näin vuosienkaan jälkeen.”

      Epäilemättä. Huolimatta siitä mitä Reijon kirjoitus yllä osoittaa ja huolimatta siitä, että mitään siitä valita vain yksi monista hyvistä vaihtoehdoista ei ole.

      Täysjyvän voi toki korvata – niin myös kananmunat ja pinaatin. Mitään perustetta kategoriseen kieltoon minkään näistä kohdalla ei ole.

      1. ”Epäilemättä. Huolimatta siitä mitä Reijon kirjoitus yllä osoittaa ja huolimatta siitä, että mitään siitä valita vain yksi monista hyvistä vaihtoehdoista ei ole.”

        ? siitä taisi olla syytä. No, sitä sattuu.

        Minkä muun suojaravinteen kohdalla täysjyvä on ”hyvä” kuin magnesiumin. Miten määritellään ”hyvä” lähde?

        ”Täysjyvän voi toki korvata – niin myös kananmunat ja pinaatin. Mitään perustetta kategoriseen kieltoon minkään näistä kohdalla ei ole.”

        Esimerkiksi folaatin kohdalla korvaaminen on täysjyvän tapauksessa kuitenkin paljon vaikeampaa jos sitä on samaa energiamäärää kohden kaksi tai seitsemänkymmentä kertaa vähemmän kuin kananmunan ja pinaatin tapauksessa.

        Täysjyvää kuitenkin tuputetaan, jotta kansan folaatin saanti lisääntyisi. En ymmärrä, kun parempiakin lähteitä olisi.

        ”Mitään perustetta kategoriseen kieltoon minkään näistä kohdalla ei ole”

        Kyllä yksilön kohdalla voi olla. Vilja-allergian, suolistosairauksien ja voihan kananmunallekin olla allerginen.

        No esim. minun tai lapseni kohdalla, joita olen yksittäistapauksina tuonut esiin. ei minkään ruoka-aineen kohdalla ole syytä kategoriseen kieltoon. Oikea painopiste riittää. Moni todellakin kuuluu tähän samaan jengiin..

        Sami Uusitalo
        Dipl. ins. Espoo

  11. ”eli yli kolmekymmentäviisi kertaa enemmän kuin saman energiamäärän sisältävässä täysjyväruisleivässä.”

    Korjaan.

    Näin aamutuimaan kirjoittaa hieman epätarkasti. Kuitenkin vain hieman. Maksapaistissa on folaattia 33,7 kertaa enemmän kuin täysjyväruisleivässä.

    No, varsinainen asiasisältö ei muuttunut.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

    1. Pikkujuttu, ja näitä sattuu. Tulipa korjattua kuitenkin.

  12. Mainitsit tuossa linssien sopivuudesta FODMAP-ruokavalioon vähäisissä määrin. Kun ruoka-aineiden sopivuutta tutkitaan IBS-potilaille, niin kuinka suuren osan pitää sietää jotain ruoka-ainetta, että tulos on tilastollisesti merkitsevä? Ja kuinka paljon tutkittavista voi olla niitä, joille kyseinen ruoka-aine ei siltikään sovi?

  13. Jos kuituja vs. HH määrää arvotetaan. ne saa parhaiten kasviksista ja marjoista (mm. USKOMATON vadelma 3,7 % kuituja, 4.1% HH !!! => 100 g hiilaria 2,4 kg vadelmia ). Hyviä myös paprikat, kaalit….

    1. Jep, vadelma tässä suhteessa aivan loistava. Hyvin bongattu!

  14. Sinä yrität erilaisilla lähestymistavoilla saada eri ruoka-aineet samalle viivalle, eli keskenään vertailukelpoiseksi.

    Yksi tapa olisi ensin määritellä keskiarvohenkilön ravintoaineiden tarve/vrk. ->(standardimies ja standardinainen)

    Sitten voitaisiin laskea kunkin ruoka-aineen sisältämät ravintoaineet vaikkapa 100kcal:n annoksessa. (Sama tieto kuin Finelissä, mutta laskettuna 100 kcal kohti, ei siis100 grammaa kohti)

    Sitten laskettaisiin paljonko tarkasteltava ruoka-aine sisältää standardihenkilön kunkin ravintoaineen vuorokausitarpeesta prosenteissa ilmaistuna.
    (100g ruisleipää sisältää ehkä 25% kuitutarpeesta, 10% raudasta jne)

    Lopuksi laskettaisiin saadut prosentit yhteen. (eli 25+10+jne) Näin saatu luku kuvaa standardihenkilön ruoka-aineesta saamaa ravintoaineiden kokonaismäärää tarpeeseen suhteutettuna. Mitä suurempi luku, sitä parempi ruoka aine.

    Selvennys:
    ruoka-aine = kuten ruisleipä tai pellavansiemen
    ravintoaine = kuten kuitu tairauta

    Tälleen voitaisiin selvittää, onko ruoka-aine ravintoköyhää vai ei.

    1. Omia mokia ei tosiaan meinaa huomata.
      Väärin:
      (100g ruisleipää sisältää ehkä 25% kuitutarpeesta, 10% raudasta jne)
      Oikein:
      (100kcal ruisleipää sisältää ehkä 25% kuitutarpeesta, 10% raudasta jne)

    2. Tuo prosenttien yhteen laskeminen voisi olla ihan hyvä tapa. Pitäisi vain sitten keksiä onko kaikilla osatekijöillä sama painoarvo vai pitäisikö painottaa vaikka niitä joiden saanti on alle suosituksen.

      1. Oikeastaan ravintoaineet pitäisi painottaa esiintyvyytensä suhteessa siten, että esim seleenillä olisi keskimääräistä suurempi painoarvo.
        Muu painottaminen riippuu verailun tarkoituksesta. Jos haluat tarkastella, miten tehokkaimmin parannetaan suomalaisten ruokalautasta, niin silloin painotetaan lisäksi ruokalautasen puutteiden suhteen.

        Tuo prosenttisumma muodostuu suureksi luvuksi, jota ihmisen on vaikea hahmottaa, joten joku skaalaus tarvitaan lisäksi. Helpoin sellainen on jakaa summa sadalla.

Kommentointi on suljettu.