Ruokavammaisuuteni – Minun ärtyvä suoleni (Vieraskirjoitus)

Tämä kirjoitus on yhden toiminnallisista vatsavaivoista kärsivän henkilön tarina. Ko. henkilö ei ole käynyt vastaanotollani, ja kertomansa mukaan ei ole saanut keneltäkään muultakaan ravitsemusterapeutilta ohjeistusta ruokavalioonsa. Valitettavan tyypillinen tarina,  terveydenhuollolla ei ollut tarjota mitään apua ruokavalion koostaamiseen. 

Haluan korostaa tämän kirjoituksen julkaisemisella sitä, että kaikki potilaat ovat erilaisia. Ja myös sitä, että toiminnalliset vatsavaivat ovat usein todella pitkäkestoisia, siten niiden tuoma kärsimys ei ole verrattavissa hetkelliseen nuhaan. Tarinan kautta hahmottuu se, että tutkimusten keskiarvotulokset eivät ole aina sovellettavissa yhteen potilaaseen. Eikä yksittäisen potilaan kokemukset välttämättä ole yleistettävissä muihin potilaisiin. 

Oma linjani ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa on seuraava: ensiksi kokeillaan tutkitusti tehokkaat vaihtoehdot, kuten FODMAP-rajoitus (tai pelkkä viljojen vaihto), ja maitohappobakteerit, ja psyllium tai pellavansiemenet sekä piparminttuöljykapselit. Usein näillä toimenpiteillä päästään tyydyttävään tulokseen. Jos näillä toimilla ei saada hyvää tulosta niin sitten ryhdytään miettimään lisäaskelia yksilökohtaisesti ilman vankkaa tutkimuksen tuomaa tukea. 

Ärtyvästä suolesta kärsivä ihminen hyötynee siitä, kun hän käy mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aiheeseen perehtyneen ravitsemusterapeutin vastaanotolla. Onneksi kohtalaisen hyvä tasapaino on löydettävissä, kuten tämäkin tarina opettaa. 

——————————————————————————————————–

Olin ala- ja yläasteella kun aloin kiinnittää huomiota koko ajan pulputtavaan vatsaani, noin 20 vuotta sitten. Oli todella kiusallista, kun vatsa oli koko ajan täynnä ilmaa ja kaasuja sai pidätellä tunnista toiseen. Ei riittänyt todellakaan, että käyt välitunnilla heittämässä pienen pierun vessassa, vaan kaasujen muodostus oli runsasta ja jatkuvaa. Juoksin laktoosikokeissa ja keliakiatesteissä, jotka näyttivät aina negatiivista. Suoleni myös tähystettiin ja lääkäri antoi diagnoosin muutaman vuoden vaivojen ilmenemisen jälkeen, että se on ärtyvä suoli, että sinä olet vaan herkempi toisille ruoka-aineille kuin muut. Sen parempia neuvoja en saanut, kuin välttää niitä, jotka tuntuvat aiheuttavan vaivoja. Silloin vielä tiedonhakukin oli hieman haasteellisempaa, koska sitä oli vähemmän tarjolla ja ärtyvää suolta ei tunnustettu ”sairaudeksi”, joka rajoittaa ja haittaa elämää. Ei se kai ole sairaus nytkään, joten kutsun itseäni ruokavammaiseksi.

Koska ohjeita ei ollut tarjolla, aloin diagnosoida itse itseni. Jätin kaiken pois ja söin vain kaurapuuroa, perunaa ja ehkä kanaa ja kalaa. Yhteen aikaan tuntui, että söinpä mitä tahansa, vatsa reagoi voimakkaasti. Halusin kauan kestäneen huonovatsaisuuden ja kiusallisen olon päättyvän. Tämä tapahtui lukion jälkeisenä vuotena opiskellessani, jolloin ruoistaan pystyi päättämään itse, useimmiten eväiden muodossa.

Pikkuhiljaa kokeilemalla aloin saada selville, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat oireita. Oli helpotus huomata, että kaikki ruoat eivät olleetkaan poissuljettuja, vaan testaamalla ja pitämällä mielessä päivän koko ruokavalion aloin saada selville kyllä- ja ei-listaa. Toisaalta tuli myös ehkä/joskus-lista. Omat kyllä- ja ei-listani poikkeavat tavallisimmista FODMAP-ruokavaliosuosituksista jonkin verran. Siksi pyydänkin huomioimaan, että kaikille eivät varmastikaan samat listat sovi, vaan kullakin lienee omanlaisensa lista pikku muutoksin. Testaamalla uskon jokaisen löytävän oman ruokavalionsa. Toki uskon, että yleiset kyllä- ja ei-listat sisältävät suurimmalle osalle sopivat ruoat, sillä onhan niitä tieteellisesti tutkittu.

Minun ei-listalle nousivat erilaiset mausteet ja yrtit (suola ei aiheuta ongelmia minulle, se on ainoa ”mausteeni”). Tämän jälkeen löytyivät paprikat, kaalit, herneet, pavut, maissi, sipulit, lanttu, nauris, inkivääri, selleri, purjo, rahka, kerma, ketsuppi ja sinappi. Ylipäätään ei-listallani on tuotteita, jotka sisältävät mausteista tavalla tai toisella esim. kardemummaa sisältävät leipomukset (peruspulla), piparit, glögi ja monet leikkeleet. Luultavasti on jokin ryhmä mausteita, joita saattaisin sietää, mutta niiden erotteleminen tuntuu haasteelliselta.

Minulla on myös ryhmä tiettyjä silloin tällöin käyttämiäni valmisruokia, joissa on mausteita, mutta jotka eivät aiheuta oireita. Tämä lista on seuraava: porkkanalaatikko, pinaatti- ja porkkanaohukaiset sekä pinaattikeitto. Maksalaatikko ja veriohukaiset kuuluvat ryhmääni ”ehkä/joskus”, koska pidän niistä, mutta ne saattavat aiheuttaa jossakin määrin vatsaoireita. Ehkä-ryhmään kuuluvat minulla myös mansikka, kuivatut hedelmät ja jäätelö.

Minun kyllä-listallani sen sijaan on ruoka-aineita, jotka useimmiten aiheuttavat vatsaoireita monille muille ja ovat yleensä ei-listoilla. Nämä ovat esimerkiksi viljat sekä maito. Koskaan en ole huomannut ongelmia minkään viljojen kanssa. Aamupalaksi syön joka aamu 1 desilitran vehnälesettä sekoitettuna 2,5-3dl maustettua jogurttia. Tällä kuitulisällä totesin olevan vatsani voinnille vain positiivisia vaikutuksia ja koen, että se on täyttävämpää kuin kaurapuuro. Samoin tavallinen maito on sopinut minulle aina.

Kyllä-listallani ovat myös keitettyinä parsakaali ja kukkakaali, mantelit ja pähkinät, kovat sekä pehmeät juustot, miedot sienet kuten herkkusienet ja kantarellit. Fruktoosin olen huomannut aiheuttavat oireita todella vähäisessä määrin, ja useimmiten ei lainkaan. Kaikki hedelmät sopivat minulle. Mainittakoon myös, että hedelmäsokeritabletit, energiageelit ja energiajuomat, joita maraton-harrastajana käytän kilpailuissa, ovat aina sopineet vatsalleni (kaikki merkit).

Arjessa selviytyminen

Töissä minulla on mukana aina omat eväät. Juhlat ja vierailut ovat usein haastavia. Parasta on se, että juhlien järjestäjä ei tiedustele erityisruokavalioita tai vielä parempi on se, että hän kertoo tilaisuudessa olevan seisova pöytä. Ravintolamaailmassakin suhtaudutaan edelleen kovin nuivasti asiakkaisiin, jotka pyytävät poikkeamaan annoksen valmistuksesta jonkun raaka-aineen osalta. FODMAP-ruokavaliostakin pystyy valmistamaan maittavia ruokia, kun osaa hyväksyä ruoka-aineiden maut sellaisenaan pelkistettyinä tai omalla kohdallani korkeintaan suolalla maustettuina. Kertaalleen olen kokenut sairaalaruoan, joka oli useamman päivän ajan maittavaa ja hyvää ohjeideni mukaan valmistettua.

Erilaiset juhlat/illanistujaiset ovat haasteellisimpia arjen tapahtumia ja minulle jopa hermostuttavia. Kun FODMAP-ruokavalioon perehtymätön alkaa miettiä, että mitäköhän sitä tarjoaisi, kun ei saa edes mausteita käyttää, tai kun hän lukee antamaani loputonta ei-listaa, niin tulos on valitettavan usein (jopa ravintola-alan ammattilaisilla!) suorastaan katastrofaalinen. Useammankin kerran erilaisissa juhlissa, kun muille tuodaan kauniit gourmet-annokset parasta sisäfileetä, niin minun annokseni muistuttaa lähinnä keskitysleirin eväitä: pari palaa perunaa ja kuiva patongin siivu ilman levitettä.

Olen todennut, ja suosittelen kaikille FODMAP-vammaisille, että ennemminkin kannattaa antaa kokin käyttöön kyllä-lista, ja pyytää kokoamaan ateria sen listan perusteella. Esimerkiksi minä voisin pyytää, että saisin perunamuusia ja paistettua lohta suolalla ja öljyllä maustettuna, jossa mukana jääsalaattipedillä kuorittua kurkkua (kurkun kuori närästää), tomaattia, ananasta ja avokadoa. Eiköhän näin selkeällä ohjeella jokaisen kokin pitäisi onnistua ja vähemmän vaivaa kaikille osapuolille.

Apteekista saa käsikauppatavarana lyhytkestoisia hiilareita pilkkovia tabletteja. Niitä kannattaa olla aina muutama mukana pahan paikan varalle. Lisäksi itseäni ainakin helpottaa se, että en pidä ruokavammaisuudestani mitään meteliä.  Välillä kun tuntuu, että kaikki muut kantavat ruokavammoistani enemmän huolta kuin minä itse ja siksi en asiaa liiemmin mainosta. Kun ihmiset, työkaverit ja tuttavat tietävät vähemmän, niin se tietää vähemmän stressiä kaikille. Olen tällä ruokavaliolla elänyt nyt reilu 15 vuotta ja voinut hyvin, joten katsoisin löytäneeni oikean ruokavalion.

Muistutan vielä, että asian kanssa kannattaa olla kiihkoton ja ehdottoman rehellinen! Olen itsekin joutunut luopumaan monista todella pitämistäni ruoka-aineista. Tsemppiä kaikille omaa FODMAP-ruokavaliota etsiville. Löydätte sen varmasti!

5 thoughts on “Ruokavammaisuuteni – Minun ärtyvä suoleni (Vieraskirjoitus)”

  1. Mielenkiintoista luettavaa! Itse näköjään päsen vielä vähällä, vaikka välillä rasittaa ja väsyttää tosi paljon, että pitää miettiä, mitä syö. Omalta kohdaltani voin sanoa, että äärettömän paljon vaikuttaa myös stressi, liian vähäinen yöuni ja liikunta. Silloin kun elämäntilanne on hektinen, vatsa- ja suolisto ei meinaa millään pysyä kunnossa. Ja kun tämä kombo on kunnossa, voi ruokavaliossa olla paljon joustavampi ja henkisesti kestän turvotuksen tunnetta ja ilmavaivoja paremmin.

  2. Hienoa, että olet saanut apua, vaikkakaan et ihan virallisista kanavista vaan omakohtaisella kokeilemisella.

    Ja hienoa, että homma toimii ja olet paremmassa kunnossa.

    Monet terveydenhuollon ammattilaiset (mm.lääkärit) kuitenkin pitävät omia ruokavaliokokeiluja tehottomana. Ajatellaan että ne eivät ole mitenkään välttämättömiä, jopa uhkaillaan, että voi tulla ravitsemuksellista puutostilaa, jos jättää joitain ruoka-aineita pois ruokavaliostaan, ilman että siihen on tieteellisesti tutkittua syytä / näyttöä.

    Kuitenkin moni kertoo löytäneensä apua mm. 2-diabetekseen, suolistosairauksiin, reumaan, asmaan ja allergioihin, näitä on pitkä lista, ruokavalion muuttamisella. Jopa radikaalistikin siihen nähden mitä monelle sairaalle kehotetaan toteuttamaan syömisissään sitä perus ruokaympyrän mukaista dieettiä, vaikka muitakin vaihtoehtoja on. Vaihtoehdottomuus on vallalla. Edelleenkään en ymmärrä sitä, että miksi kaikelle kansalle, vauvasta vaariin ja terveistä sairaisiin pitäisi soveltaa kaikille yhtä ja samaa tapaa syödä. Etenkin kun jo alkaa olla paljonkin näyttöä siitä, että kaikki vaan ei sovi kaikille.

    1. Ei huolta, ravitsemusvalistus ei kehotakaan jokaikistä syömään täsmälleen yhdellä ainoalla tavalla.

      … ja tämänhän sinä toki tietäisit, jos olisit lukenut ne uudet suositukset. 🙂

  3. Minullakin ÄP. En voi sanoa, että pinaattikeitto sopii tai ei sovi tai että makkarakeitto sopii tai ei sovi. Minun pitää mennä raaka-ainetasolle ja katsoa onko käytetty lihaliemikuutioita ja minkä valmistajan ja mitä lisäaineita. Omenakaan ei ole vain omena, vaan kotimainen tai ukomainen jne. Kaikki mausteet esimerkiksi sopivat minulle hyvin, kunhan ne eivät ole maustesekoituksia, joissa on käytetty lisäaineita, vaan puhtaita mausteita. Käytänkin lähes joka ruuassa chiliä, valkosipulia, pippureita ja kurkumaa.

    Mielenkiintoista on lukea, että kirjoittajalle sopivat täysin erilaiset ruoka-aineet kuin itselleni. Mutta sen olenkin tiennyt, että samat ohjeet ei sovi kaikille. Viljat eivät tehneet minulle aiemmin mitään, mutta kun jätin ne pois, niin huomasin, että ne tekivätkin kaiken! Silloin, kun viljoja oi jatkuvasti elimistössä, en voinut erottaa mikä johtui mistäkin.

    Joku on kertonut, että esimerkiksi hernekeitto ei sovi hänelle. Mutta kun neuvoin kokeilemaan ilman ruisleipää tai yleensä leipää, niin sepä sopikin! Kokeiluja tarvitaan siis paljon ja pitkään eikä se ole lainkaan yksinkertaista, kun sekoittavia tekijöitä on niin paljon ja ruoka-aineilla on yhteisvaikutuksiakin.

    Stressi lienee pääsyy ongelmiin. Kiire liittyy stressiin ja huono ruokailu ja rytmi ovat sidoksissa alkusyihin. Hypnoosin onkin todettu auttavan ja stressin lievitys lienee se apu.

    Monilla allergiat sekoittuvat ongelmiin. Itselläni ei ole mitään allergioita, mutta nyt viljattomalla huomaan, että saan viljoista nivelvaivoja ja iho-ongelmia.

    Ruokavaliolla minäkin olen saanut tilanteen hallintaan, jo 13 vuoden ajan. Eikä lääkäriltä saanut juuri mitään apua puhumattakaan lähetteestä ravintoterapeutille.

  4. Hei Mie, kiva että olet keskustelussa mukana. 😉

    http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/images/vrn/2014/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.pdf

    ”Ravintoaineiden tarve ja suositeltava ruokavalio voivat vaihdella terveydentilan mukaan. Ravitsemussuositukset on tarkoitettu koko väestölle – terveille, kohtuullisesti liikkuville ihmisille.”

    ”Ravitsemussuositukset sopivat usein sellaisinaan esim. diabeetikoille ja sepelvaltimotautautia sairastaville ja toimivat lähtökohtana muidenkin sairauksien ravitsemushoitoa suunniteltaessa.”

    Suosituksesta sanotaan, että se on tarkoitettu koko väestölle, pois lukien mm imeytymishäiriöistä kärsivät, olettaisin tämän tarkoittavan erityisesti keliaakikoita, joille ei ymmärrettävistä syistä voi suositella esim. kokojyvä ruisleipää tai muita meillä yleisesti käytettyjä viljatuotteita.

    Suositukset mainitaan olevan myös sekä kulttuuriin perustuvia että poliittisia. Suosituksissa kerrotaan myös mm.laitosruokailusta ja mainitaan mm. kasvisruokavaliot.

    Olet siis oikeassa, kaikkia ei kehoteta syömään samallalailla, mutta käytännössä kuitenkin näitä suosituksia noudatetaan ja niihin tukeudutaan joka puolella. Peruslähtökohtana ravintosuosituksissa on aina tuo ravitsemusneuvottelukunnan suositus ja nykyisin ruokapyramidi entisen ympyrän sijaan.

    Suosituksissa ei oteta kantaa suolistosairauksiin, joista tässä keskusteluketjussa oli puhe. Lääkärillä käydessä hekään eivät osaa ottaa kantaa ruoan vaikutuksesta sairauteen tai sen kulkuun. Lääkärit suosittelevat sitä, mitä yleisesti suositellaan, koska muusta ei tiedetä, näin ainakin oma suolistolääkärini kertoi. Ei kuulu hänen osaamisalueeseensa. Itseltäni ei lääkärin vastaanotolla sen ihmeemmin kyselty ruokavalion koostumuksesta. Kun kysyin, voiko sairaus johtua jostain mitä syö, vastauksena sanottiin, että kyseistä sairautta ei nykytietämyksen mukaan voi hoitaa ruokavaliolla, eli käytännössä siis ohjeistettiin tuon yleisen ruokavaliosuosituksen käyttöön, erikseen ravitsemusterapeuteille ei ohjattu.

Kommentointi on suljettu.