Ravitsemustutkimukset 1950-luvulta tähän päivään: Tämä on terveellistä

Viime joulukuussa ranskalaiset tutkijat vetivät yhteen yleisiä ruokia ja terveyttä koskevien systemoitujen katsauksien tulokset vuosilta 1950-2013 (1). Tutkijat kutsuvat analyysiään kaiken kattavaksi systemoitujen katsauksien analyysiksi, ”an exhaustive review of pooled/meta-analyses and systematic reviews.”

Tämän katsauksen erinomaisuus on siinä, että se käsittää a) satunnaistettuja riskitekijätutkimuksia, b) satunnaistettuja kovien päätetapahtumien tutkimuksia (sairastuminen tai kuolema), c) eteneviä väestötutkimuksia, d) tapaus-verrokkitutkimuksia, e) poikkileikkaustutkimuksia ja f) ekologisia tutkimuksia. Useiden yksittäisten tutkimuskoosteiden jälkeen kysymykseksi nimittäin itselleni usein jää, olisiko eri menetelmin saatu kovin poikkeavia tuloksia (esim. väestötutkimukset vs satunnaistetut tutkimukset).

Analyysin huono puoli on siinä, että siinä ei ole mukana ravinnon rasvoja, suolaa, glykeemistä indeksiä/kuormaa ja sokeria omina kategorioinaan, vaikka tunnetusti ne aiheuttavat vääntöä suuntaan ja toiseen. Toinen huono puoli on se, että on vaikeaa niputtaa yhteen hyvin eri tyyppisiä tutkimusasetelmia. Hyvin tehty satunnaistettu tutkimus on aivan eri arvoinen kuin ekologinen tutkimus, joka on ihmistutkimusten alinta luokkaa. Kolmas heikko puoli on esimerkiksi punaisen lihan ja prosessoidun lihan yhdistäminen yhdeksi luokaksi, ja toisaalta vaikkapa viinin ottaminen mukaan ilman olutta ja väkeviä juomia. Muitakin heikkouksia on.

Omasta mielestäni tämän analyysin vahvuudet (pitkä aikajänne, ”kaiken kattavuus”) voittaa sen kuitenkin useat heikkoudet. Joka tapauksessa tämä superlaaja tutkimuskoosteiden analyysi täydentää hienosti yksittäisten systemoitujen katsauksien tuloksia.

Mukaan kelpuutettiin 304 systemoitua katsausta, joista suuri osa oli luonnollisesti ”syönyt sisäänsä” useita tutkimuksia. Todennäköisesti katsaus kattaa useiden satojen, ehkä jopa yli 1000 tutkimuksen tiedot, mutta yksittäisten tutkimusten tarkkaa määrää ei ilmoiteta julkaisussa.

Lisäksi tämä katsaus ei kerro seuraavia asioita:

  • Yksittäisiä tutkimustuloksia. Kyse on koostetutkimuksien vertailusta yhtä ruoka-aineluokkaa kohden. Esimerkiksi kanasta ja kalkkunasta ei löydy vielä yhtään koostetutkimusta sydän- ja verisuonisairauksien osalta mutta yksittäisiä tutkimuksia toki löytyy sydän- ja verisuonisairauksien osalta (2,3). Siksi siipikarja (kana ja kalkkuna) kohdassa ei  ole mitään tietoa sydän- ja verisuonisairauksista, lihavuudesta tai tyypin 2 diabeteksesta (arvo 0). Nolla voi myös tarkoittaa sitä, että aihe ei ole syystä tai toisesta kiinnostanut tutkijoita.
  • Koostetutkimusten todistusarvosta toisiinsa nähden (yksi koostetutkimus voi käsitellä satunnaistettuja tutkimuksia, toinen tapaus-verrokkitutkimuksia)
  • Koe-eläin- tai koeputkitutkimuksien tuloksia
  • Vaikutuksien suuruusluokkaa. On kovin eri asia lisääkö jokin ruoka runsaasti käytettynä sairauden riskiä 15 % vai 115 % (silti kuvioissa ko. tulokset on samanarvoisesti punaisella)
  • Tutkimusten määrää per ruoka-aine. Yksittäiset systemoidut katsauksesta voivat sisältää vaihtelevan määrän tutkimuksia, joten katsausten määrä ei ole tae kaikkien yksittäisten tutkimusten määrästä.

Tutkimuksen tulokset näet oheisesta diasarjasta. Voit myös lukea päätuloksen Juhani Knuutin blogista.

Toinen merkittävä viimeaikainen julkaisu sisälsi meta-analyysin etenevistä korhorttitutkimuksista ja ruokavaliomalleista (4). Siinä analysoitiin verenpaineen alentamiseen kehitetyn DASH-ruokavalion, WHO:n suositteleman ruokavalion (HEI-indeksi) ja Harvardin kehittämän ruokavaliomallin (AHEI-indeksi) vaikutusta sepelvaltimotaudin riskiin 15 etenevässä kohorttitutkimuksessa. DASH, HEI ja AHEI ovat kaikki joko ennen käytössä olleiden tai nykyisten ravitsemussuositusten mukaisia ruokavaliomalleja. (pl. AHEI:n sisältämä monivitamiinivalmisteen käyttösuositus).

Tämän systemoidun katsauksen mukaan sepelvaltimotautiin sairastumisen tai -kuoleman riski oli yhteydessä näiden ruokavaliomallien noudattamiseen seuraavasti:

  • WHO:n suosituksen mukaisen ruokavalion melko hyvä noudattaminen -18 %
  • Harvardin suosituksen mukaisen ruokavalion melko hyvä noudattaminen -26 %
  • DASH-ruokavalion melko hyvä noudattaminen-20 %

Välimeren ruokavaliolla on laskennallisesti saavutettavissa systemoidun katsauksen mukaan 37 % riskin alenema sepelvatimotautiin sairastumisen osalta (5), ja satunnaistetuissa tutkimuksissa teho sydän- ja verisuonitautitapahtuminen estossa on myös ollut samaa luokkaa (Lyon, Predimed ja Oslo-tutkimukset).

Sydänterveellisen tai yleisterveellisen ruokavalion määritelmä ei ravitsemustieteilijöiden piirissä muutu vaan pikemminkin vahvistuu näiden uusien vakuuttavien tietojen pohjalta. Terveellinen ruokavalio sisältää runsaasti juuri niitä elementtejä mitä Suomessakin suositetaan syömään.

Nämä tutkimukset laimentavat sitä jatkuvaa ”pölinää”, mitä viljellään netissä, mediassa ja jopa tiedelehdissäkin, että suositukset olisivat muka sairastuttaneet ihmisiä elintapasairauksiin. Suosituksien noudattaminen ei ole sairastuttanut vaan tervehdyttänyt ihmisiä, se on nyt melko vankasti osoitettu.

Todellinen syy lihomisella ja tyypin 2 diabetekselle on ehkä siinä, ettei ihmiset koskaan ole olleet turhan tarkkoja noudattamaan suosituksia, kuten alla olevassa diasarjassa esitän. Epäterveellisten elämäntapojen omaksumista on edistänyt erilaisten makeiden ja suolaisten herkkujen, erityisesti pikaruokatyyppisten tarjouksien jatkuva määrän kasvu, alkoholin liikakäyttö sekä liikkumattomuus. Luulen myös, että ihmiset ovat hieman petkuttaneet itseään. Monille margariinin valinta leivän päälle on se riittävä terveysteko, ruokavalion kokonaisuuteen huomion kiinnittäminen on ollut ihan toissijaista. Aika usein menneinä vuosina tuntui, että ruokavalion kokonaisuus jäi asiantuntijoiden ja viranomaistahojenkin kannanotoissa ainakin jossain määrin rasvavalistuksen jalkoihin.

Luonnollinnen kysymys tietenkin on mikä selittää jonkin ruuan (vaikka punaisen lihan ja makkaroiden) haittoja ja mikä selittää toisen ruuan, vaikkapa kalan, hyötyjä. Asia lienee paljon rasvahappokysymystä laajempi. Maitorasvan rasvahapot ovat teoriassa haitallisempia sydän- ja verisuonitautiterveydelle kuin sian lihan rasvahapot. Silti maitotuotteet saattavat olla joko neutraaleja tai jopa suojaavia eri sairauksilta, toisin kuin punainen liha eri muodoissa on riskitekijä (lue lisää tästä). Kyse lienee monen tekijän summasta, ja summaa selittää paitsi rasvahapot myös eri ruokien vaikutukset suoliston mikrobeihin, elimistön rautavarastoihin, ja haitallisten aineenvaihduntatuotteiden syntyyn (AGE-aineet, nitrosamiinit, PAH-yhdisteet, TMAO). Ruokavalion suojaravintoainetiheydellä, fytokemikaaleilla, kuten fenolisilla yhdisteillä, lienee myös paljon merkitystä. Lisäksi terveelliset tottumukset, kuten epäterveellisetkin, kasautuvat samoille väestöryhmille. Ruokavalion terveellisyys on valtavan monen kemiallisen ravintotekijän yhteispelin summa.

Tarvittaisiin aivan älytön määrä uusia tutkimuksia ennen kuin tämä reilun 60 vuoden aikana kerätty tieto voitaisiin kumota ja mitätöidä. Saamme olla aika varmoja, että seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen mikään ihmedieetti, supermarja, resistenttitärkkeys tai yrttijuoma ei keikuta uhkaavasti venettä, eikä näitä tuloksia mitätöi. Kansalaiset, medborgare, tiedätte mikä on terveellistä: syökää niin 😉

Lähteet

1) Fardet A, Boirie Y. Associations between food and beverage groups and major diet-related chronic diseases: an exhaustive review of pooled/meta-analyses and systematic reviews. Nutr Rev 2014;72(12):741-62

2)  Bernstein AM, Sun Q, Hu FB, Stampfer MJ, Manson JE, Willett WC. Major dietary protein sources and risk of coronary heart disease in women. Circulation. 2010 Aug 31;122(9):876-83.

3) Bernstein AM, Pan A, Rexrode KM, et al. Dietary Protein Sources and the Risk of Stroke in Men and Women. Stroke; a Journal of Cerebral Circulation. 2012;43(3):637-64

4) Schwingshackl L, Hoffmann G. Diet Quality as Assessed by the Healthy Eating Index, the Alternate Healthy Eating Index, the Dietary Approaches to Stop Hypertension Score, and Health Outcomes: A Systematic Review and Meta-Analysis of Cohort Studies. J Acad Nutr Diet. 2015 Feb 10.

5)  Sofi F, Abbate R, Gensini GF, Casini A. Accruing evidence on benefits of adherence to the Mediterranean diet on health: an updated systematic review and meta-analysis. Am J Clin Nutr. 2010 Nov;92(5):1189-96.

11 thoughts on “Ravitsemustutkimukset 1950-luvulta tähän päivään: Tämä on terveellistä”

  1. Mielenkiintoista. Hienot on slidet ja paljon asiaa. Ja edelleen on vielä paljon tutkittavaakin, vaikka tuossa jo paljon olikin.

    Se tässä ravitsemusasioissa mielestäni on yks mielenkiintoisimmista jutuista, että tämä ei tule olemaan koskaan ”valmista”. Ravitsemustiede muuttuu sitä mukaa kuin meidän kulttuurimme,ympäristötekijämme, ruokamme, sairautemme, geenitietoutemme, elintapamme yms. muuttuvat. Se ei pysy paikallaan, kuten esim.matematiikka, jossa 1+1 = 2, näin mä ainakin asian ymmärrän. Että siinä mielessä tämä ei ole koskaan ns.kiveen hakattua tietoa.

    Sekin varmaan pitää paikkansa, että ns.länsimainen puppuruoka on monen vaivan perimmäinen syy, mutta mikä siinä on, että niin moni menee mainosten ”lankaan” ja syö sitä puppua kuin, että noudattais noita terveellisempiä neuvoja?

    Raha taitaa näissäkin jutuissa paljon ratkaista. Terveellisistä ruokavalinnoista pitäisi tehdä paljon edullisempia vs. puppuruoka. Toisaalta yhteiskunnassa valliseva kaiken kattava kiire määräilee tapojamme. Terveellisistä ruokavalinnoista pitäisi tehdä nopeampia tehdä ja syödä vs.puppuruoka. Myös maku on yksi mikä vaikuttaa. Ns.puppuruoka on tietoisesti tehty sellaiseksi, suolaista ja makeaa ja rasvaista, kaikkea sopivassa suhteessa että kuluttaja saadaan ”lankaan” ja ostamaan juuri meidän tuotettamme..Terveellisistä ruokavalinnoista pitäisi tehdä myös näitä koukuttavia makuyhdsitelmiä vs. puppuruoka, ruokareseptejä on jo netti tulvillaan, kun vaan osattais käyttää. Markkinavoimat näissä jyllää aikas lailla, ei taida kovinmontaa tv.n mainoskatkoa olla, jossa ei jotain hömppäsyömistä mainostettaisi. Tai kun kaupasta tupsahtaa postiluukkuun viikon tarjoukset, on suurin osa kahvipullia/keksejä, limuja, olutta ja muroja tms.vastaavaa, ei varsinaista tarpeellista oikeaa ruokaa tai raaka-aineita joista voi itse valmistaa ateriansa. Ja tunnetusti meihin mainosten kautta psykologisin keinoin vaikutetaan.

    Paljon on vielä tehtävää, jotta tuota puppua saatais vähennettyä ja ns.terveellistä tilalle. Ei varmaan ihan helppo juttu.

    1. Peter Attia on ”karppausguru”, joka on kritisoinut suosituksia pitkään, kuten jotkin muutkin hiilarivastaiset lääkärit tai biotieteiden edustajat. Hänellä on menossa NuSi-tutkimusohjelma jonka tarkoitus on osoittaa lyhyehköillä surrogaattimarkkeritutkimuksilla (!), että karppaus on parempi laihduttaja ja myös terveellisempi ruokavalio. Attialla on hyviäkin pointteja mutta itse en osta kaikkia väittämiä, enkä erityisesti kokonaisviestiä. Jussi Riekki riisui Peter Attian retorisen kielen paljaaksi täällä.

      Ne joita kiinnostaa sitten aivan toisenlainen tarina, tällä kertaa vegaanilääkärin suusta, voivat kuunnella Michael Gregerin videoita siitä miten lihakarjan tuottajilla ja maitoteollisuudella on myös ollut sormensa pelissä, kun on haluttu tuottaa turkimuksia, jotka saisivat rasvaisen maidon/juuston, punaisen lihan tai pekonin näyttämään terveellisiltä. Epäilystä kylvevien tutkimusten suunnittelu ja toteutus on oikein kirjattu järjestöjen strategisiksi tavoitteiksi (Tämä ei sinänsä ole yllätys pähkinän, sokerin, kaakaon ja appelsiinin tuottajatkin varmasti suunnittelevat tutkimuksia jotka saavat juuri heidän tuotteensa näyttämään hyvältä).

      Maitotuotteet Tyydyttynyt rasva ja lihateollisuus
      Tämä on hyvää vastapainoa Attialle.

      Itse en suosittele uskomista kumpaankaan dogmaattiseen herraan tai ylipäätään kehenkään joka väittää, että on yksi ainoa tapa koostaa terveellinen ruokavalio tai joka väittää että ravitsemustiede on ollut ”ihan hukassa”. Ja jos on epäselvää miten minä ajattelen niin se selviää täältä tai täältä.

  2. Hyvä videopätkä. Siinäkin tuli esiin psykologian ja markkinoinnin merkitys siinä, mitä me ”uskomme” ja miten käyttäydymme ja mitä sitten ostamme ja myös syömme. Ja mitä suuret markkinoijat uskovat ja sitten markkinoivat meille asiakkaille asioita totuutena. Kun sitä totuutta ei vielä ole löydetty kuitenkaan. 🙂

  3. ”Itse en suosittele uskomista kumpaankaan dogmaattiseen herraan tai ylipäätään kehenkään joka väittää, että on yksi ainoa tapa koostaa terveellinen ruokavalio”

    Juuri näin. Yksilöllisyyttä pitäis enemmän ottaa huomioon, eikä ajatella, että kaikki sopii kaikille, varsinkin kun ottaa huomioon nykyisen väestön monenmoiset vaivat ja sairaudet, jolloin ei ole ihan sama asia puhua terveelle henkilölle suunnatusta ohjeistuksesta kuin jo sairastuneelle, jolla yritetään joko peruuttaa tilanne jopa terveeksi asti tai ainakin pyritään hidastamaan sairauden etenemistä ja kulkua pahemmaksi.

    ”Tämä ei sinänsä ole yllätys pähkinän, sokerin, kaakaon ja appelsiinin tuottajatkin varmasti suunnittelevat tutkimuksia jotka saavat juuri heidän tuotteensa näyttämään hyvältä”

    Etenkin suurilla vaikuttajilla mm.joku juoma-kompany tai vaikka joku toinen multikansallinen firma, joiden vaikutus ulottuu nykyisin jokapuolelle tällä pallollamme. Omassa kotomaassammekin monet yritykset ovat kytköksissä näihin jätteihin ja näillä kaikilla on se tavoite, että tuote myy ja pisnes kukoistaa, eikä se ole mitenkään yllättävää, näin piskekset kuuluukin hoitaa. Välttämättä keinoja ei kuitenkaan kaihdeta, jolloin kun vauhdilla mennään eteenpäin, voi jotain matkan varrella unohtua, tai joidenkin näkemykset ja ajatukset voivat jäädä huonommalle huomiolle, vaikka niissä olisi ”järkeäkin” kun ei vaan ehdi ja pitää nää pisnekset saada kukoistamaan. Joskus tais olla tv.ssä joku ohjelma jonka teksteissä vilahteli lause ”totuus on tuolla jossakin”. Näin se menee näiden ruoka/ravinto/terveysasioidenkin melskeessä.

  4. Jos tulkitsin esitystäsi oikein, niin sen mukaan sekä raffinoitu vilja että makeutetut mehut eivät näytä olevan terveydelle vaarallisia, jos paino (BMI) pysyy kurissa.
    Eli laihat voivat vapaasti juoda kolaa ja syödä pullaa?

    1. Tuo taisi olla sarkasmia 🙂 Ihan hyvä pointti joka tapauksessa, tämäkään katsaus ei kerro kaikkea.

      Höttöhiilareita koskevat tutkimukset ovat olleet pääasiassa sellaisia tutkimuksia, joissa valkoinen vilja ja sokeriset tuotteet on yhdistetty yhdeksi luokaksi muodostamalla glykeeminen kuorma tai indeksi -suure. Sellaiset tutkimukset ovat tämän katsauksen ulkouolella, kuten myös kuitua, SFA:ta, vitamiinia tms. ravintotekijää koskevat tutkimukset. Kuidutonta viljaa sellaisenaan tai sokeria on tutkittu aika vähän, ja se vähäinenkin tutkimus on liikapainossa tai tyypin 2 diabeteksessa. Sen tämä katsaus kertoo.

      Jotta päätelmäsi (tai provosi jos niin halutaan) olisi oikea olisi valkoista viljaa sokerijuomia koskevia harmaita ja sinisiä pylväitä oltava useita. Ja niinhän ei ole.

      Höttöhiilareita koskevat glykeemisen kuorman ja indeksin tutkimukset ovat osoittaneet, että ne ovat paitsi liikapainon ja tyypin 2 diabeteksen myös sydän- ja verisuonisairauskien riskitekijä erityisesti naisilla.

  5. Hei Reijo! Ravitsemustiede on meta-analyysien kannalta mielestäni kuin muutkin tieteenalat. Jatkuvasti tulee täydennystä isoon palapeliin ja jo aiemmin tiedettyyn. Toki kyseessä on toki myös soveltava tiede. Mutta kokonaisuus ratkaisee, tutkimisessakin.

    En voisi olla seuraavan lainauksesi kanssa enempää samaa mieltä. ”Todellinen syy lihomisella ja tyypin 2 diabetekselle on ehkä siinä, ettei ihmiset koskaan ole olleet turhan tarkkoja noudattamaan suosituksia, kuten alla olevassa diasarjassa esitän. Epäterveellisten elämäntapojen omaksumista on edistänyt erilaisten makeiden ja suolaisten herkkujen, erityisesti pikaruokatyyppisten tarjouksien jatkuva määrän kasvu, alkoholin liikakäyttö sekä liikkumattomuus. Luulen myös, että ihmiset ovat hieman petkuttaneet itseään. jne. ” Lähes kaikissa näissä nyökyttelin päätäni.Valitettavasti ihminen pyrkii kaunistelemaan totuutta ja jättää vastattaessa usein käyttämiään ruoka-aineita, alkoholimääriä ym. mainitsematta tai muistaa eri tavalla. On myös helpompaa vaientaa järjen ääni muistelemalla sitä vihersmoothieta kuin saman päivän aikana syötyä pekonipastaa. Ja kun on syöty vuosikausia virheellisesti, niin onkin vaikeampaa kääntää ravitsemusta oikeaan suuntaan. Lisäksi keskustelu tuntuu siirtyvän mikrotason keskusteluun, “oikeanlaisen” rasvan valitsemiseen tai muuhun nippelitietoon kun kyse on kokonaisuudesta. Ja tähän kokonaisuuteen kuuluu myös uni ja liikunta.

    Myös annoskoko ja lautasmallin mukaisen ruoka-annoksen koostaminen ei ole välttämättä påivänselvää. Jotkut saattavat mättää pääruokaa lounasbuffetista 3/4 lautasesta kukkuralleen ja salaattia max.neljännes (+reilusti kastiketta). Osa syö ”terveellisesti” pelkän salaatin töissä ja kiukkunälkäisenä illalla pussin sipsejä ja jäätelöä. Syödäänkö todella aina siis sopivasti ja annosmallin mukaisesti?

    Vaikka olemme yksilöitä, ei se tarkoita, että voimme hävitä aina perimän taakse. Omat valinnat ratkaisevat myös (enkä millään tavalla halua soimata ihmisiä, joilla on perimän vuoksi terveysongelmia). Sain mieheni hyötyliikkumaan työmatkat (juosten 5km/pv 3krt./vk), ruokavaliota ja ruoka-annosta rustattua ja painoa pudotettua. Tulos: korkeasta kolesterolista ja verenpaineesta kärsivien vanhempien pojalla on verenpaine 70/58 (useampi rinnakkainen mittaustulos), kokonaiskolesteroli 3 pintaan, josta enemmän HDL:ää. Vähemmän makkaraa ja enemmän lenkkiä (siis juoksusellaista :))

    Pahoittelut pitkästä avautumisesta ja kiitos blogistasi. Toivon, että jatkat vielä pitkään.
    Yst.terv.PM

    1. Kiitos, tällainen viesti lämmittää väsyneinä hetkinä 🙂

      Olen monesti miettinyt juuri tuota itsensä huijaamista. Osa ihmistä on varsin huonosti perillä mitä oikeasti syö, esim. napostelut jää muistamatta, ja annoskokojen kuvailu on kovin hankalaa, mielellään viilataan alakanttiin. Toiset taas tietää ja muistaa taas vähän liiankin tarkkaan syömisensä. Siksi esimerkiksi asiakastyössä on joskus vaikea hahmottaa mikä kenelläkin on syömisessä pielessä.

      Saman syyn vuoksi mikään yksittäinen kaava tai malli ei oikein ole yleispätevä. ”Syö rennosti” on hyvä ”pingottajalle” (anteeksi tällainen sanavalinta), mutta ei kyllä herkuttelijalle, joka lankeaa makeaan ja suolaiseen perjantai-iltapäivästä sunnuntai iltaan. ”6 pientä ateriaa päivässä” voi olla hyvä ohje sellaiselle, joka ei siedä nälkää ilman repsahdusta ylensyöntiin tai tarvitsee fysiologisten syiden vuoksi syödä usein. Mutta ei se 6 krt/pv toimi sellaiselle, joka syömään päästyään ei oikein osaa lopettaa. Vähän keinotekoisia esimerkkejä, mutta ehkä pointti tuli esiin. Vaatii aika paljon tiedostamista ja oman käyttäytymisen tutkiskelua, että syömisen harhatiet hahmottaa, varsinkin soppaa keittää vielä unitavat, stressi, sairaudet, lääkkeet, ideologiat, jne.

      Aika monimutkainen kapistus tämä ihminen ja hyvä huijaamaan itseään. Tässä tän aamun Twitter-jako teeman liittyen.

  6. vähän harmittaa nuo vanhat tutkimukset joissa punainen ja prosessoitu liha niputetaan yhteen….tulos on aina selvä.

    Olis vähän sama kun nipputettaisiin ranskalaiset, sipsit kasvisten kanssa…koeasetelmalla saadaan mitä halutaankin.

    Historian havinassa näkyy myös kammo kananmuniin.

    1. Juu, nuo olisi pitänyt minun mielestä analysoida erikseen.

      Mutta koskisikohan sama kaloja? Pitäisikö tuore kala erottaa kalapuikoista, purkkikalasta, tyhjiöpakatusta savukalasta ym. erottaa ”oikeasta” kalasta? Nythän ne on samassa luokassa. Minusta tuo viinin ylistys on myös ihan turhaa. Olisi sinne voinut ottaa muutkin alkoholijuomat tai jättää kaikki pois. Ranskalainen laittaa mielellään viinin framille.

Kommentointi on suljettu.