Mitä voin puolestapuhujiksi leimatut suosittavat 2015?

Viime vuonna Time-lehti julkaisi kannen jossa kirkuvin kirjaimin julistettiin Eat Butter.  Ensijainen kimmoke Time-lehdelle oli Chowdhury’n meta-analyysi, jota oli tekemässä mm. Dariush Mozaffarian. Arvioin meta-analyysin reilu vuosi sitten täällä. Meta-analyysistä ja erityisesti Time-lehden kannesta iloittiin karppaus- ja paleopiireissä, ja mediassa yleensä, ympäri maailman. Myös Suomessa.

Butter Is NOT Back

No tieteenkään butter ei ollut back. Yksikään kovan luokan asiantuntija, ei suositellut voin tai muun kovan rasvan lisäämistä nykyistä korkeammalle tasolle tuon tai minkään muun meta-analyysien perusteella. Yksikään meta-analyysi ei nimittäin ole vielä osoittanut, että voin lisääminen ruokavalioon toisi terveyshyötyä.

Kyse oli siitä, että Time-lehti, kuten moni muukin klikkien ja vähenevän myynnin perässä juokseva media, veti joidenkin meta-analyysien tulokset ihan överiksi otsikoissa ja kansikuvissa, vallalla olevan media-käytännön mukaisesti.

Tyydyttyneen rasvan vaikutus sydän- ja verisuonitautiriskiin on riippuvainen nimittäin siitä, mitä muuta ruokavalio sisältää kokonaisuudessaan, ja mistä lähteistä tyydyttynyt rasva on peräisin. Kyse on siitä, millä voi tai muu tyydyttynyt rasva korvautuu, tahattomasti tai tarkoituksella ruokavaliossa. Korvaaminen höttöhiilareilla on lähinnä hölmöläisen hommaa. Ja niin on tapahtunut varsinkin USA:ssa, ja pienemmässä määrin todennäköisesti myös Suomessa.

Kyse on siis enemmän ruuista ja kokonaisuudesta, vähemmän yksittäisten rasvahappojen biokemiasta.

Kuten olen kirjoittanut voin ja tyydyttyneen vaikutukset sydän-  ja verisuonitautien riskitekijöihin ovat kokonaisuudessaan huonommat kuin nykyisen margariinin (kyllä!), pähkinöiden tai rypsi- tai oliiviöljyn. Lisäksi tyydyttyneen rasvan korvaaminen  monityydyttymällä rasvalla vähentää sydäntautikuolleisuutta väestötutkimuksissa.

Ronald Krauss ja Dariush Mozaffarian ovat sydän- ja verisuonisairauksien tunnettuja tutkijoita, joita jotkut ravitsemusasiantuntijat, Ornish-dieetin puolustajat ja toisaalta jopa karppaus-/paleopiirien edustajat pitävät voin ja kovan rasvan puolestapuhujina. Molemmat ovat julkaisseet muutama viikko sitten toisistaan riippumattomat katsausartikkelit tyydyttyneen rasvan vaikutuksista terveyteen (1,2).

Ja kuinkas ollakaan. Kumpikaan näistä ”voin puolustajista” ei suositakaan voin käyttöä. He suosittavat tunnetusti terveyttä edistäviä ruokia. Kuva (alla) saattaa kertoa enemmän kuin sadat ja tuhannet tieteelliset tutkimukset.

Suositettavien ruokien listalta loistavat poissaolollaan: voi, kerma, rasvaiset juustot, kananmunat, pekoni, makkarat, kinkut, leikkeleet, pihvit, jauhelihat, sokeri, valkoinen vilja, makeutetut juomat, karkit, alkoholi ja yleensä voimakkaasti prosessoidut elintarvikkeet.

Asiantuntijat, jopa väitetyt voin puolustajat, ovat siis melko yksimielisiä terveellisen ruokavalion pääkomponenteista. Median tasapuolisuusharha sen sijaan keikuttaa kollektiivista tajuntaa muutaman toisinajattelijan suuntaan. Media kumartaa toisenajattelijoiden suuntaan , koska ilman heidän sensaatiomaisia tarinan tekeleitä kuluttajan pelätään häviävän töllöjen ja lehtien äärestä miljoonien tähtien bittiavaruuteen. Kuluttajan mukana häviää tulovirta ja olomassaolon oikeutus.

Mozaffarian kirjoittaa tyydyttyneen rasvan olevan melko neutraalia isossa kuvassa (mm. suhteessa hiilihydraatteihin, proteiiniin), mutta toteaa kasvikunnan PUFAn olevan yksi kaikkein terveellisimmistä energiaravintoaineista.

”…vegetable polyunsaturated fats, one of the healthiest macronutrients.

Kraussin ja Mozaffarianin uudet artikkelit kannattaa lukea ajatuksella, jos haluaa ymmärtää mistä hiilari-kova rasva vääntö juontaa juurensa, ja missä siinä mennään tänään.

Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee *. Hölynpölypilvi seurailee kannoilla.

Krauss Mozaffarian

Lähteet

1) Mozaffarian D. Diverging global trends in heart disease and type 2 diabetes: the role of carbohydrates and saturated fats. Lancet Diabetes Endocrinol. 2015 Aug;3(8):586-588.

2) Siri-Tarino PW, Chiu S, Bergeron N, Krauss RM. Saturated Fats Versus Polyunsaturated Fats Versus Carbohydrates for Cardiovascular Disease Prevention and Treatment. Annu Rev Nutr. 2015 Jul 17;35:517-43

Aiempia kirjoituksiani aiheesta:

Ravitsemustutkimukset 1950-luvulta tähän päivään: Tämä on terveellistä

Pulla pähkinäksi ja muuta vastaavaa. Miten ApoB, non-HDL ja muut kolesteroliarvot muuttuvat?

6 syytä miksi ravitsemuskeskustelu velloo ristiriitaisena

Näin rasvan, proteiinin, hiilihydraatin ja alkoholin kulutus on muuttunut Suomessa

Eri proteiinin (ja samalla rasvan) lähteiden vaikutus terveyteen

*) arabialainen sananlasku, josta wiktionary’n tulkinta täällä ja laajempi analyysi täällä.

7 thoughts on “Mitä voin puolestapuhujiksi leimatut suosittavat 2015?”

  1. Kiitos tästä(kin). Kun vielä vastaavanlaista raportointia näkisi (useammin) valtamediassa.

  2. Oppositiossa ja ns. virallisella linjalla on toki paljon yhteisiä komponentteja sen suhteen, mitä he pitävät hyvänä ravintona. Tätä olen usein fundeerannut, kun esim. Pekka Puska on telkkarissa suositellut mökkiruoaksi vihanneksia, marjoja ja kalaa. Tuo on muuten erittäin vähähiilarinen yhdistelmä.

    No,tältä pohjalta laitoin kerran Pekalle yhdeksänosaisen listan ruoka-aineista, jotka katsoin sellaisiksi, että ne sopivat hänen agendaansa ja mielestäni poistavat lasten lihavuuden pääsyyt, eli neuroottisen rasvan pelon, kehnot jauhopitoiset prot. lähteet ja kohtuuttoman tärkkelyskuorman. Myös esim. suojaravinteiden saanti oli listani ravitsemuksen kokonaisuudessa hyvä. Pekka tuumasi, että hänellä ei ole mitään ko. ruokia vastaan.

    Ehdotin sitten, että no, lyödään ravitsemuskeskustelua ällikällä ja tehdään yhteinen artikkeli lasten lihavuuden hoitoon. Olisin odottanut innokkaampaa vastaanottoa. Tosin artikkeli taisi olla siinä mielessä poikkeuksellinen, että en löytänyt ensimmäistäkään negatiivista kannanottoa. Ei liene aivan tavanomaista ravitsemuskeskustelussa.

    Kuinkahan moni teistä nuoremman polven asiantuntijoista olisi tehnyt minun kanssani artikkelin? Patrik Borg, Anette Palssa tai vaikka sinä Reijo? Ottakaahan opiksi. Pisteet Pekalle tästä näin minun puoleltani.

    ”Yksikään kovan luokan asiantuntija, ei suositellut voin tai muun kovan rasvan lisäämistä nykyistä korkeammalle tasolle tuon tai minkään muun meta-analyysien perusteella. Yksikään meta-analyysi ei nimittäin ole vielä osoittanut, että voin lisääminen ruokavalioon toisi terveyshyötyä.”

    Voi on tietty vain yksi tyydyttyneen rasvan lähde, vaikka puhuttaisiin pelkästään maitotuotteista. Sen vertaaminen esim. täysrasvaiseen juustoon ei mielestäni ole sikäli mielekästä, että juusto eroaa voista lukuisien muiden ainesosiensa puolesta.

    Ettei sota unohtuisi niin, mites sitten tällainen kuudentoista tutkimuksen sarja? Eikö tämä tue väitettäni, että nimenomaan sokea rasvavalistus on lihavuusepidemian todellinen syy?

    http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs00394-012-0418-1

    Nyt syömään. Jälkiuunileipä, voita ja graavilohta. Niin ja on myös itsepoimittuja mustikoita. Eikö tämä ole ihan ok. aamupala?

    Sami Uusitalo

    dipl. ins. Espoo

    1. Ei tue (suosittelen tutustumaan alkuperäistutkimusten antiin, kys. katsaus tekee sen tavattoman helpoksi). Lihavuuden etiologia on tavattoman monimutkainen eikä sitä voi mitenkään laittaa yhden tekijän piikkiin. Etenkään kun ei ole näyttöä siitä, että niiden wanhojen SUOSITUSTEN mukaisen ruokavalion noudattaminen aiheuttaisi lihavuutta.

      Olen kyllä samaa mieltä siitä, että fokusoituminen rasvan osuuteen kok.E:stä on kokolailla turhaa, ellei sitten mennä ääripäihin (todella low-fat -ruokavaliosta vaikea saada välttämättömiä rasvahappoja kunnolla vs. Attia et co. 85% rasvasta ruokavaliot eivät millään tavalla järkeviä käytännön elämässä).

    2. Sami, minua ei voi kyllä lukea nuorempaan polveen 😉

      Tämä on juuri se suuri opetus ollut. Ruoka ei ole pelkästään hyvää tai pahaa sen mukaan onko siinä oleva rasva enempi tyydyttynyttä vai PUFAA. Enemmän harmaan sävyjä, vähemmän mustavalkoista.

      Näin se justiinsa on, että aika paljon on yhteisiä ”hyviä juttuja” eri porukoilla, ehkä kannattaisi siihen keskittyä enemmän. Riita tulee muutamasta erimielisyydestä, lähinnä kai tyydyttyneesta rasvasta, viljasta ja pihvistä. Mutta riidoissa on se hyvä puoli, että asia pysyy tapetilla 🙂 . Löytyykö tuo sinun ja Pekan kirjoitus jostain netistä?

      Tuo linkittämäsi systemoitu katsaus kertoo saman kuin Fogelholmin ja kumppaneiden systemoitu katsaus. Rasvaiset maitotaloustuotteet saattavat suojata lihomiselta, ainakin väestötutkimusten mukaan. Samalla tavoin kuin siltä samankaltaisen tutkimusten mukaan suojaa täysjyvävilja, hedelmät, pähkinät ja yleensä kuitupitoiset ruuat.

      Ravitsemussuositukset eivät ole lihavuusepidemian takana, minun vastaus on täällä sisältäen Fogelholmin tutkimuksen ym. monet asiaan liittyvät meta-analyysit.

      Sen sijaan se, että ihmiset, ainakin Jenkeissä, ovat lisänneet tietoisesti tai tiedostamattaan low-fat valistuksen myötä hiilihydraattien käyttöä USA:ssa ja samalla pitäneet rasvan saannin entisellä tasolla (vaikka valistus käski vähentää rasvan käyttöä), voi selittää epidemiaa. Silloinkaan vika ei ole suosituksessa, vaan siinä miten sitä tulkitttu, tai miten sen osat on laiminlyöty yhteiskunnallisella tasolla.

  3. PubMediä päivittäin seuraavana toteaisin, että lihan syönnin, kovan rasvan ja sokerin vähentäminen (lopettaminen) ovat kiistatta terveellisen ruokavalion perusta. Kasvispainotteisen ruokavalion on todettu auttavan diabeteksen hoidossa ja sydäntautien torjunnassa. Meidän länsimainen ruokavaliomme valitettavasti painottuu juuri noihin kolmeen ainekseen. Tämän vallalla olevan fitnessbuumin johdosta myös proteiinin määrän korostaminen on saanut jo käsittämättömät mittasuhteet. Harva tavallinen pulliainen treenaa niin paljon, että tarvitsisi proteiinia yli 1g/painokilo.

    PubMedistä löytyy mm. tämä lähes uskomaton case study vegaaniruokavalion vaikutuksesta ateroskleroosiin joskaan sen perusteella ei voi tietenkään voi johtopäätöksiä tehdä, koska se perustuu vain yhden potilaan kohtaloon http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25755896. Samansuuntaisia laajempia tutkimuksia toki löytyy paljonkin. Siis kasvista kitaan, niin terveys säilyy !

  4. Minun ja Pekka Puskan kirjoitus

    http://turpaduunari.fi/molotov-ribbentrop-sopimus-suomalaisessa-ravitsemuskeskustelussa/

    ”Rasvaiset maitotaloustuotteet saattavat suojata lihomiselta, ainakin väestötutkimusten mukaan. Samalla tavoin kuin siltä samankaltaisen tutkimusten mukaan suojaa täysjyvävilja, hedelmät, pähkinät ja yleensä kuitupitoiset ruuat.”

    Rasvaiset maitotaloustuotteet ovat siis hyviä lihavuuden torjuntaan, kuten täysjyvä? Toinen vaan on demonisoitu ja toista tuputetaan.

    80-luvun alusta lukien rasvaiset maitotuotteet demonisoitiin ja täysrasvainen jugurtti vaihtui sokerijugurttiin, Tämä on meille 2-tyypin diabeteksen perimän omaaville täydellisen väärä, lihavuuteen vievä ohje. Tämä on minunkin perheessäni nähty.

    Sami Uusitalo
    dipl. ins. Espoo

    1. Missään välissä ei sokeroituja jugurtteja ole suositeltu, kuten ei sokeria ylipäätään. Tiedät tämän hyvin.

Kommentointi on suljettu.