Ruotsalaiset diskuteerasivat ja sitten suosittavat näitä

Ravitsemustieteen tutkimukset ovat kiinnostavia. Mutta asiantuntijoiden ja viranomaisten tutkimusten tulkinta ja painotukset ne vasta kiehtovia ovatkin. Monimutkaisten tutkimustulosten julkilausuminen heijastaa usein tahattomasti tai tarkoituksella kirjoittajansa asenteita ja arvomaailmaa. Siksi minua kiinnosti kovasti, miten Ruotsin viranomaiset Livsmedelverket’illä tulkitsevat ja jalkauttavat käytäntöön pohjoismaista ravitsemussuositusta.

Reilun puolisen diskuteeraamisen tuloksena kansalliset suositukset tulivat ulos loppukeväästä pitkänä paperina myös naapurimaassamme. Suomessa samanlainen kansalle tarkoitettu versio julkaistiin ripeästi jo 1,5 vuotta sitten.Tässä kirjoituksessa poimin lausahduksia, jotka pistävät silmään eroavaisuuksina suomalaisiin suosituksiin.

Lainaukset on otettu Livsmedelsverket’in julkaisemasta englanninkielisestä käännöksestä.

1. Eikö tarvita ruista ranteeseen?

Ruotsalaisessa suosituksessa kerrotaan täysjyväviljoista. Kuten Suomessakin, siellä suositetaan luonnollisesti täysjyväviljaa ja kehotetaan vaihtamaan raffinoidut viljat täysjyvään. Ruis ei ole mitenkään keskeisesti esillä.

Mutta varsinaisesti ruotsalaiset upottavat pallon verkkoon seuraavalla lauseella:

”About 70 grams per day for women and 90 grams for men is about the right amount. This is equivalent to two pieces of crispbread and a portion of wholegrain pasta, for example.”

Eli suosituksen mukaan sopiva päiväannos olisi pari näkkäriä tai korppua yhden täysjyväpasta-annoksen lisäksi. Ruotsi on näkkärikansa, joten pehmeän leivän tilalle on haluttu ilmeisesti laittaa kuivatut kovat leivät. Silti määrä kuulostaa pieneltä. Aamiaiselle suositetaan puuroa, mysliä tai kuitupitoisia ja vähäsokerisia aamiaishiutaleita, mutta tämä on sitten pois periaatteessa edellä mainituista näkkäri- ja pasta-annoksista (koska suositusannos on 70-90 g/pv).

Suomessa vastaava teksti kuuluu:

”Viljavalmisteiden suositeltava päivittäinen käyttömäärä on noin 6 annosta naisille ja noin 9 annosta miehille. Vähintään puolet käytetystä määrästä tulisi olla täysjyväviljaa. Annos tarkoittaa yhtä desiltraa keitettyä täysjyväpastaa, -ohraa tai -riisiä tai muuta täysjyvälisäkettä tai yhtä leipäviipaletta. Lautasellinen puuroa vastaa kahta annosta.”

Suositetun täysjyväviljan määrässä on siis ero maiden välillä. Ihan mielenkiinnosta laskin, että kahdesta Wasa-näkkäristä ja täysjyväpasta-annoksesta saa kuitua 7 grammaa,  kun neljästä siivua ruisleipää ja yhdestä kaurapuurolautasellisesta saa kuitua 14 grammaa. Suomalaisten ohjeella tulee siis tuplamäärä kuitua, toki hiilareita ja siten kaloreitakin tulee enemmän.

2. Juustoa ja maitokin vähemmän

Ruotsalaiset suosittavat, kuten suomalaiset käyttämään maitaloustuotteita vähärasvaisena. Myös kasviperäisiä kalsiumilla ja D-vitamiinilla rikastettuja juomia suositetaan. Ruotsalaisten suositus maitotaloustuotteista on pienempi kuin Suomessa:

”Depending on what else you eat – cheese, for example – 2-5 decilitres of milk or fermented milk a day is all you need to make sure you get enough calcium.”

Suomessa vastaava teksti kuuluu:

”5-6 dl nestemäisiä maitotaloustuotteita ja 2-3 siivua juustoa päivittäin kattaa elimistön kalsiumin tarpeen.”

Myös maitotaloustuotteita suositetaan Suomessa siis enemmän kuin Ruotsissa, vaikka molemmissa maissa on kutakuinkin sama kalsiumin saanti ja sama 800 mg/pv suosituksen pohjana. Molemmissa maissa tunnutaan nyt korostavan maitotaloustuotteita jodin lähteenä.

3. Voita mausteena

Ruotsissakin suositetaan ensijaisesti rypsiöljyä ja oliiviöljyä, kuten meilläkin. Lisäksi mainitaan siemenet, pähkinät ja ”terveelliset levitteet”. Voita voi silloin tällöin käyttää vähän; tarkkaan ottaen näin suosituksessa kirjoitetaan:

”Sure, it’s fine to enjoy a little butter now and again, but oil or liquid fat is nearly always just as good for cooking and baking.”

Suomessa voihin ei oteta kantaa tekstissä, mutta taulukoissa voi esiintyy. Taulukossa 2 ja liitetaulukossa 9 voi suositetaan vaihtamaan margariiniin tai kasviöljyyn. Rasvojen suositus on samanlainen periaatetasolla, mutta ruotsalaiseen tyyliin äkkijyrkkiä kannanottoja vältetään, ja voihin suhtaudutaan hieman lempeämmin.

4. Proteiinissa ratkaisee ekologisuus

Punaista ja erityisesti prosessoitua lihaa suositetaan käytettäväksi maksimissaan puoli kiloa viikossa kuten meilläkin, mutta yllättäen kananmunia tarjotaan hyväksi vaihtoehdoksi, jopa kanan, kalkkunan ja kalan edelle.

”Four meals containing meat makes around 500 grams. Focus more on vegetarian foods and eggs, and sometimes fish or poultry.”

Lahden toisella puolella on myös suopea suhtautuminen äyriäisiin, mutta kalan syönnille ei anneta selvää viikkokohtaista suositusta. Suosituksessa ollaan hyvin huolissaan kalakantojen vähenemisestä. Väestötasolla ruotsalaisten kalan käyttö ei merkittävästi eroa suomalaisten kalan käytöstä, joten peruste ei voi olla runsas kalan käyttö jo nykyisellään. Erityisesti innostutaan kehumaan simpukoita niiden ekologisuuden vuoksi. Simpukoiden sanotaan vähentävän merien rehevöitymistä.

Did you know, mussels help to reduce eutrophication of the seas? Make mussel soup or mussel sauce for your pasta, or garnish some mussels with Parmesan, garlic and parsley – a win-win for you and the environment!”

Kasvikunnan proteiinin lähteitä kuten palkokasveja korostetaan myös paljon. Lukijalla tulee tunne, että ruotsalaisten perusteet eläinproteiinien suosituksille ovatkin enemmän ekologiset kuin terveysperusteiset.

Suomessa äyriäisiin ei oteta varsinaisessa tekstissä kantaa lainkaan. Kalan sopivaksi käyttömääräksi meillä on annettu selvä haarukka, kuten myös kananmunille.

”Kalaa kannattaa nauttia eri kalalajeja vaihdellen 2-3 kertaa viikossa.”

”Kananmunien sopiva käyttömäärä on 2-3 kananmunaa viikossa”

Asiasta kiinnostuneille (kolesteroliongelmaisille) todettakoon, että katkarapujen käyttö on vapautettu dyslipidemian Käypä Hoito -suosituksessa, mutta kananmunille on tuo sama kahden kananmunan käyttörajoitus.

5. Sokeri mielletään peikkona

Sokerille on uhrattu ruotsalaissuosituksessa kokonainen sivu. Sopivaa sokerimäärä per päivä ei kuitenkaan kerrota. Suosituksessa todetaan, että pienet sokerimäärät ovat ihan OK, mutta erityisesti sokerilla makeutettuja juomia kannattaa välttää. Lisäksi sokerista tarjotaan pari mielenkiintoista kohtaa liittyen ympäristövaikutukseen ja ruotsalaisten makeisten syöntiin:

”A bag of jelly beans actually has as much of a climate footprint as a small portion of pork.”

”In Sweden, we eat 17 kilos of sweets per person per year on average, which represents an increase of 150 % since the 1960s!”

Suomessa sokerista ei ole erillistä kappaletta, saati sivua. Suomessa kuitenkin annetaan selvä ohje sokerin saannin ylärajaksi:

”Lisätyn sokerin saannin tulisi jäädä alle 10 E%:n.[Mainitaan eri taulukoissa]”

Lopuksi

Olen tässä tikulla kaivanut esimerkkejä, joissa ruotsalaisten ja suomalaisten ravitsemussuositukset eroavat toisistaan. Monia muitakin tämän kirjoituksen ulkopuolelle jääneitä eroja on, kuten visuaalisuus.

Voisi kai sanoa niin, että ruotsalaisten ravitsemussuositus vihertää ennen näkemättömällä tavalla, kannesta lähtien. Suomessa sen sijaan ollaan keskitytty tarkempien numeraalisten ohjeiden antamiseen, ja suosituksen kokonaissävy on meillä virkamiesmäisempi kuin Ruotsissa. Ruotsissa on yritetty panostaa käytännön esimerkkeihin, ja harjoittaa pientä arkilempeyttä. Mielestäni esimerkit ovat hyviä, mutta esimerkiksi joukkoruokailun suunnittelussa ruotsalaiset joutuvat varmaan turvautumaan pohjoismaiseen suositukseen numeraalisen tiedon puuttuessa.

En tiedä, onko Ruotsissa vastinetta Syö Hyvääkamppikselle, joka on tukenut ravitsemussuositusten jalkauttamista ennen näkömättömällä tavalla. Lisäksi kamppis on tuottanut verrattomia käytännön työkaluja meidän ammattilaisten ja kuluttajien käyttöön. Mielestäni Syö Hyvää ja kotimainen suositus yhdessä ovat kirkkaasti parempi kuin tämä ruotsalainen sinänsä aika puhutteleva brosyyri.

Esimerkkien pohjalta kuitenkin havaitaan, että samoihin tieteellisiin faktoihin perustuen tulkinnat ja käytännön ohjeet vaihtelevat, jopa viranomaisilla. Siinä yksi lisäsyy monien muiden oheen, miksi ravitsemuskeskustelussa on ollut, ja tulee olemaan, monenlaista vääntöä. Pian ilmestyvät amerikkalaiset suositukset, ja varmaa on, että nekään suositukset eivät mene yksi yhteen suomalaisten suositusten kanssa. Eikä tarvitsekaan.

Jotta totuus ei unohdu niin keskeiset linjat ruotsalaisessa suosituksessa ovat samat kuin meillä. Ne on Ruotsissa esitetty alla olevan kuvan mukaisesti.

suositus SWE

 

1. ja viimeinen kuva: Livsmedelsverket.se

Lähde: Ruotsalainen ravitsemussuositus. ”Find your way to eat greener, not too much and be active

 

17 thoughts on “Ruotsalaiset diskuteerasivat ja sitten suosittavat näitä”

  1. Mielenkiintoisia huomioita! Olen pohtinut samaa monista suomalaisista yhdistyksistä ja hankkeista: ne täydentävät erinomaisesti virallisia suosituksia juuri helpon ymmärrettävyyden ja käytännöllisyyden vuoksi.

    En tiedä ruotsalaisten ruokailutottumuksista ja niihin sopivista suosituksista, mutta mikäli ne vastaavat kutakuinkin suomalaisten tottumuksia ja ruotsissa on tulkittu tutkimustuloksia oikein, on tosiaan kiinnostavaa, kuinka maitotuotteiden ja täysjyväviljatuotteiden suosituksissa voi olla mainitsemasi suuruinen ero minimimäärissä. Tähän on kaiketi jokin selitys, jonka joku asiaan perehtynyt osaisi kertoa?

    1. Eräs huomio pohjoismaisista suosituksista jodin saannista, s. 144 – 145: ”To compensate for a lower intake of dairy products, an increased consumption of fish
      and shellfish is an option, which is in line with dietary guidelines. Other management options, including fortification, could also be considered.”

      Eräs mahdollinen peruste kompensaatiolle, s. 142: ”It has been shown that no food group affects the environment as much as the production of meat and dairy products”.

      Suomessa ollaan ainakin annettu suositus elintarvikkeiden jodiointiin ja Ruotsissa simpukoiden käyttöön. Myös leipä nähdään Suomessa potentiaalisena jodin kantajana väestön jodin saannin parantamiseen tähtäävässä toimenpidesuosituksessa: ”Vaikutusmahdollisuudet leivän jodiointiin arvioitiin hyviksi, koska valtaosa Suomessa kulutetusta leivästä on kotimaista. Leipä on päivittäin käytettävä kasviperäinen elintarvike, joka sopii kaikille väestöryhmille. Lisäksi täysjyväviljan käytön lisäämistä suositellaan ravitsemussuosituksissa.”

      ”Neuvottelukunta päätyy suosittamaan suolan jodioinnin aloittamista heti leipomotuotteista ja samalla siirtymään jodioidun suolan käyttöön kotitalouksissa ja joukkoruokailussa.”

      VRN:n toimenpidesuositus 2015

      Pohjoismaiset suositukset 2012

      1. AH, en usko että pienemmälle viljan ja maidon pienemmälle määrälle löytyy suurennuslasillakaan mitään sellaista selitystä joka on kriitikin kestävä. Mm. Dariush Mozaffarianin täysjyväviljasuositus vastaa enemmän ruotsalaisten kuin meidän suositusta (Table 1. http://circ.ahajournals.org/content/123/24/2870/T1.expansion.html )

        Syy lienee siinä mitä alussa toin esille. Ihmisten, joita myös suositusten tekijätkin ovat, omat arvostukset ja uskomukset tunkevat läpi silloin kun lähdetään tulkitsemaan ja viemään tiedettä käytännön tasolle. Kai me jokainen tunnistamme tämän tendenssin itsessämmekin?

      2. Ympäristötiedettä huonosti tuntevana on hankala sanoa, kuinka tieteeseen tai suositusten tekijöiden omiin uskomuksiin pohjautuvia nämä suositukset voivat olla muista ympäristönäkökulmista. Tieteellinen evidenssi erilaisten relevanttien näkökulmien (kuten ravisemuksellisten terveysvaikutusten) osalta ja tavoitteiden realistisuus niiden kontektissa tulisi silti kyllä näkyä suosituksissa.

        Syy näissä eroissa lienee tosiaan siinä, mitkä näkökulmat ovat painaneet enemmän kuin toiset vaa’alla, joka voi punnita sekä yhteiskunnan erilaiset mahdolliset tavoitteet ja keinot että vallitsevat arvot.

  2. Leivän vähäisempi kuidun saanti kompensoituu noilla annosten vihreydellä ja merkittävin ero meihin vuorokausitasolla on hiilihydraattien vähäisemmällä määrällä..voisiko jopa tulkita että tuohon svedusuositukseen on tullut selkeä VHH-lisä?

  3. MIelenkiintoisia huomioita. Meitä ravitsemusoppositiota arvostellaan usein, koska arvostelemme ravitsemussuosituksia. Kuitenkin asiantuntijatkin päätyvät verrattain erilaisiin painotuksiin.

    Jos vertaamme tätä lihavuusepidemian syyllistä, eli ”lisää tärkkelystä” ”vähän rasvaa” pyramidia ruotsalaisten suosituksiin, niin kyllä siinä on vissi ero.

    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00078

    Onpa siellä peräti pulla ruokavalion perustassa!!! Tällä kertaa Sami menee liputtamaan Ruotsin katsomoon.

    Mielenkiintoinen yksityiskohta nuo äyriäiset. Viisi vuotta sitten eräs äiti kääntyi puoleeni ylipainoisen poikansa asiassa. Äyriäiset olivat kalan ohella vinkkini parhaaksi proteiiniannokseksi. Pari kuukautta meni ja äiti kertoi pojan hoikistuneen. Sittemmin poika aloitti urheilemaan ja treenaa nykyään paljon. Tuumattiin äidin kanssa, että verorahoilla koulutetut asiantuntijat eivät antaneet oikeita ohjeita. Erona ruotsalaisten ohjeisiin oli, että suosittelin maidoksi täysmaitoa, Noin max. kuusi desiä per päivä. Se otettiin myös käyttöön. Leiväksi näkkäriä kuten ruotsalaisten ohjeessa. Leivän päälle ehdotin voita, tietty esim. oivariini tai oliiviöljy-voi sekoitus passa myös.

    Auttaisin mielelläni myös monia muita lihavia/ylipainoisia lapsia. Kahta olen päässyt auttamaan, toinen on omani. Mielelläni auttaisin monia muita. Eikä maksa mitään.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

  4. Niin, vielä.

    Pullapyramidia suositteleva Antti Aro toteaa:

    ”Terveellisen ruokavalion noudattamista monet pitävät vaikeana vedoten vaikkapa siihen, ettei tavallinen ihminen mitenkään voi laskea kaikkien välttämättömien ravintoaineiden saantia ja arvioida sen riittävyyttä. ”

    Annan mielelläni opastusta suojaravinteiden saantiin niin ruotsalaisille kuin suomalaisille asiantuntijoille. Vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita saa mainiosti aivan perusruoalla.

    Oliko svenskien ohjeissa suositusta E%-jakaumaksi?

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

    1. Ei ole E%-jakaumia ruotsalaisten ohjeessa. Asian voit tsekta itse nopeasti klikkaamalla suosituksen auki.

      Antti Aro ei ole suositellut mitään pullapyramidia. Turhaa henkilöön menevää vinoilua.

      Pystyisitkö Sami jo liikkumaan eteenpäin, vai onko joka käden käänteessä pakko vinoilla asiantuntijoille? Mitä tuolla vinoilulla voittaa?

      1. Kyllä siellä on pulla erikseen mainittuna tuossa terveyskirjaston linkissä. Ihan siinä tekstiosuudessa, kun avaat linkin.

        Mitäs mieltä Reijo on pullan sisällyttämisestä ruokavalion perustaan? Mitä tieteellisiä perusteita sille on? Eikö tämä ole täydellisesti ristiriidassa esim. ruotsalaisten asiantuntijoiden ohjeiden kanssa. Vissi ero on myös tässä:

        ”mutta yllättäen kananmunia tarjotaan hyväksi vaihtoehdoksi, jopa kanan, kalkkunan ja kalan edelle.”

        Ainakin vielä vähän aikaa sitten suositus Suomessa oli max. kaksi kananmunaa viikossa.

        Mikään asiantuntijaryhmä ei ole koskaan epäonnistunut tehtävässään niin täydellisesti kuin lihavuuden hoidosta vastaavat tahot viime vuosikymmenien aikana. Aivan viime vuosina on tullut parannusta asiaan. Jo yksistään tästä syystä kritiikki on paikallaan. Erityisesti itsekritiikki asiantuntijoiden ja lääkäreiden kohdalla olisi paikallaan, sitä ei vaan näy missään. Jos Antti Aro menee nimensä laittamaan moisen pyramidin yhteyteen, kohdistuu kritiikkini häneen. En tunne Anttia ja kyse on asiasta, ei mitään henkilökohtaista.

        Sami Uusitalo
        dipl. ins. Espoo

      2. Pulla on viljan joukossa. Kyllä. Siellä on myös viinilasi, nakki ja voi. Ei kai tämä tee siitä ”viinipyramidia”?

        Aiemmin oli tapana laittaa ”huonommatkin eväät” siihen lohkoon johon ne kuuluivat ominaisuutensa vuoksi. Tässä tapauksessa pulla siis kuului viljalohkoon. Jos katsot miten pienen osan viljalohkon tilasta tuo pulla vie niin mielestäni on vääryys kärjistää tuo pyramdi pullamyramidiksi.

        Uudestakin pyramdista löytyy pulla ja makkara jne. Mutta ne ovat nyt sattumien joukossa (huipulla), joita ei suositeta käytettäväksi mutta joiden satunnainen käyttö ei torpedoi kuitenkaan ruokavaliota.

        Antti on suosittanut täysjyväviljaa siellä missä olen hänen kuullut puhuvan.

        Mitä pullaan sinänsä tuleen, se ei ole erityisen terveellistä edes rypsiöljyyn leivottuna, jos sitä verrataan vaikkapa pähkinöihin. Tästäkin olen kirjoittanut oman osion.

  5. ”Mikään asiantuntijaryhmä ei ole koskaan epäonnistunut tehtävässään niin täydellisesti kuin lihavuuden hoidosta vastaavat tahot viime vuosikymmenien aikana.”

    Ei pidä paikkaansa. Tutkimuskirjallisuus osoittaa kyllä, että mikäli ihmiset sitoutuvat näihin suosituksiin

    http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=D6E75B447F9242F0D89AE344A4AE19AA?id=hoi24010

    he kyllä laihtuvat.

    Ongelma on tietenkin se, että he eivät hoitoon sitoudu. Tämä puolestaan johtuu pitkälti ihan muista syistä kuin niistä mitä kuvittelet: vhh:sta tai mistään muustakaan vaihtoehdosta ei ole tähän pikaratkaisuksi, kuten tutkimuskirjallisuus osoittaa.

  6. ”Kananmunien sopiva käyttömäärä on 2-3 kananmunaa viikossa”

    Voisiko joku selittää, mistä tämä rajoitus oikein tulee ?

    Minun nähdäkseni kananmunassa on paljon hyvääkin: aminohapot, koliini, luteiini,…

    Ei myöskään tarvitse ottaa jodipilleria, kun nappaa muutaman munan päivittäin.

    1. Tämä on ollut yksi vakioihmettelyn aiheista blogin keskusteluissa. Suositus perustunee siihen, että osalla suomalaisista keltuaisen kolesteroli ja tyydyttynyt rasva yhdessä nostaa veren kolesterolia runsaasti. Kolesterolin nousulla tämä siis selittyy. Aihetta voi itse perata pohjoismaisista suosituksista tai dyslipidemian Käypä Hoito -suosituksesta.

      Kananmunien runsas syönti (väestötutkimuksissa ”runsas” = jo 7 per vko!) on väestötutkimuksien mukaan neutraalia kaikkien muiden kroonisten vakavien sairauksien suhteen paitsi tyypin 2 diabeteksen, jonka riski lisääntyy meta-analyysin mukaan. Tästäkin aiheesta on poikkeavia tuloksia kuten niin monesta muustakin. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa kananmunien syöntiin liittyikin pienentynyt diabeteksen riski, tosin tämä on yksittäinen tutkimus toisin kuin meta-analyysi johon kerätty useat relevantit tutkimukset aiheesta.

      1. Kiitä vastauksesta. Jatkan kuitenkin ihmettelyä.

        Jos syö viisi kananmunaa (5x50g eli yht. 250g), saa tyydyttynyttä rasvaa 10 grammaa. Liikaa ? Kolesterolia sama satsi antaa 900mg. On paljon, toisaalta maksanhan piti osata automaattisesti säätää oma tuotantonsa sitten vastaavasti pienemmäksi.

        Oliko siinä diabetes-riskiä kohottaneessa tutkimusasetelmassa kyse keitetyistä kananmunista vai kananmunien saannista ylipäätään ? Kyllä diabetes-riski varmaankin kohoaa, jos kananmunat syö leivonnaisten välityksellä…

      2. Näissä epidemiologisissa tutkimuksissa ei välitetä siitä miten kananmuna on syöty (keitettynä, paistettuna, raakan tms.). Käsittääkseni pullasta ei yritetä laskea kananmunan osuutta. Jos joku epidemiologi näkee tämän viestin, niin ehkä voisi kommentoida.

  7. ”Erityisesti innostutaan kehumaan simpukoita niiden ekologisuuden vuoksi. Simpukoiden sanotaan vähentävän merien rehevöitymistä.”

    Eikö nimenomaan ole huonompi asia syödä niitä simpukoita, jos ne tekee hyvää vesistöille? Jättää ne vain sinne minne ne kuuluukin.

    ”A bag of jelly beans actually has as much of a climate footprint as a small portion of pork.”

    Karkit usein sisältävät liivatetta, joka on siasta. Ei yllätä. Puhumattakaan muista lisäaineista.

    Mielenkiintoinen otanta. Jännä nähdä ettei Suomi ja Ruotsi täysin vetele yhtää köyttä, vaan erojakin on. Hienoa, että kasvisproteiinitkin on nostettu esille. Mikä olisikaan ekologisempi vaihtoehto ellei ne!

    1. Hyvin poimittu Suvi 🙂 Tosiaan ekosysteemin kannalta simpukat olisi parempi jättää meriin ja järviin…

Kommentointi on suljettu.