Makkaran, pekonin ja leikkeleiden riskeistä WHO:n uusi luokitus

WHO on asettanut prosessoidun lihan* ykköskarsinogeenien listalle ja punaisen lihan kakkoskarsinogeenien listalle. Aiheesta on tavanomaiseen tapaan revitelty liioittelevia otsikoita ja kirjoituksia (1,2). Onneksi myös asiallisia ja väärinkäsityksiä oikovia tekstejä on mediassa näkynyt (3,4). Toimin ravitsemusterapeuttina syöpäsairaala Docrates’sa (Lääkärikeskus Aavan lisäksi) ja olen pitkään kirjoitellut eri proteiinilaatujen terveysvaikutuksista blogissani. Siksipä päätin vielä tiivistää oman näkemykseni prosessoidusta lihasta, sen aiheuttamasta syöpä- ja muista terveysriskeistä.

Mitä WHO teki

WHO asetti prosessoidut lihat samaan karsinogeenisten aineiden kategoriaan kuin alkoholi tai tupakka. Tätä karsinogeeniluokkaa kutsutaan 1A-luokaksi. Tässä luokituksessa on erilaisia kemikaaleja ja nyt myös ruoka-aine. Uusi luokitus perustuu tieteellisten tutkimusten yhdenmukaisuuteen ihmisillä sekä koe-eläinmalleissa. Tähän luokitukseen ”joutuu” aineet, joiden syöpävaarallisuus on osoitettu vakuuttavasti.

Punaista lihaa koskeva tutkimusnäyttö ihmisiä koskevien väestötutkimuksien perusteella riitti ”vain” luokkaan 2, vaikka tutkijoiden mukaan mekanismi, jolla punainen liha lisää suolistosyövän riskiä on selvitetty vakuuttavasti.

Oheinen luettelo kertoo karsinogeenien luokittelun (5):

  • Group 1: Carcinogenic to humans (118 ainetta, lue lista)
  • Group 2A Probably carcinogenic to humans (75 ainetta, lue lista)
  • Group 2B Possibly carcinogenic to humans (288 ainetta, lue lista)
  • Group 3 Not classifiable as to its carcinogenicity to humans (503 ainetta, lue lista)
  • Group 4 Probably not carcinogenic to humans (1 aine, lue lista)
  • WHO:n ratkaisu sijoittaa prosessoitu liha luokkaan 1A-luokkaan perustuu siis tutkimusnäytön laajuuteen.

Edellä mainitun tutkimusnäytön lyhyt yhteenvetoraportti julkaistiin Lancet Oncology –tiedelehdessä (6). Pitkä versio (ns. ”monografi”) on vielä julkaisematta. Näyttää kuitenkin siltä, että tulokset pohjautuvat IACR:n ja WCRF:n yhteiseen systemoituun katsaukseen suolistosyövän riskitekijöistä, joka on jo vuonna 2011 julkaistu WCRF:n nettisivuilla (7).

Mitä WHO ei tehnyt

Prosessoitu liha lisää ruuansulatuskanavan ja erityisesti juuri suolistosyövän riskiä. Jokainen 50 grammaa prosessoitua lihaa päivässä lisää suolistosyövän riskiä 18 % (7). Tupakka lisää useiden syöpien riskiä jonkin verran mutta lisää erityisesti keuhkosyövän riskiä 170-2200 % (8). Toisin sanoen päivittäinen prosessoidun lihan käyttö lisää suolistosyövän riskin 1,18-kertaiseksi, mutta tupakointi keuhkosyövän riskin yli 2,7-23-kertaiseksi. Ero on ainakin kymmenkertainen tupakan ”eduksi”.

WHO:n luokittelun perusteella ei voi siis väittää, että prosessoitu liha olisi yhtä vaarallista kuin tupakka. Samassa 1A-luokassa voi olla, ja on, syöpäriskeiltään erilaisia aineita. Yhteistä kuitenkin näille aineille on, että ne lisäävät vakuuttavan tutkimusnäytön perusteella syöpäriskiä.

Lisää vertailua syöpäriskistä

WHO:n karsinogeenisten 1A-aineiden listalla on (ollut pitkään) myös alkoholi tupakan ja prosessoidun lihan lisäksi.

Institute of Health Metrics and Evaluation (IHME) on arvioinut (9), että suomalaisten syövän vuoksi ennenaikaisesti menettämät elinvuodet ja syövän sairastamiseen kuluneet elinvuodet (DALY:t) kaikkien eri syöpämuotojen osalta ovat seuraavat:

  • Prosessoitu liha 62 DALY:a/100 000 vuotta
  • Alkoholi 171 DALY:a /100 000 vuotta
  • Tupakka 859 DALY:a/100 000 vuotta

Toisin sanoen alkoholi lyhentää suomalaisten elämää syövän vuoksi tai sairastuttaa syöpään, lähes kolme kertaa enemmän ja tupakka noin 14-kertaa enemmän kuin prosessoitu liha.

Alla oleva kaappauskuva IHME-tietokannasta kertoo tupakoinnin (1.), alkoholin (2.), vähäisen liikunnan (3.), liian vähäisten hedelmien ja marjojen (4.), liian vähäisen/suuren kalsiumin (5.), liiallisen suolan (6.), liiallisen prosessoidun lihan (7.), liian vähäisen kuidun saannin (8.), liiallisen punaisen lihan (9.), liian vähäisen maidon (10.), suojaamattoman seksin (11.) ja huumeiden (12.) käytön osuuden kaikista suomalaisista syöpätapauksista eri syöpätyypeittäin.

Vertailussa prosessoitu liha ”häviää” paitsi alkoholille ja tupakalle, myös useille riskitekijöille, kuten liian vähäiselle hedelmien ja marjojen syönnille tai liian vähäiselle liikunnalle. On siis monia riskitekijöitä, jotka ovat vielä vaarallisempia kuin prosessoitu liha.

Prosessoitu liha suhteessa muihin

Suomalaisten prosessoidun lihan käyttö

Suomalaisten prosessoidun ja punaisen lihan käyttö on kansainvälistä keskitasoa. Suomalaiset ruuankäyttötutkimukset (kuten Finravinto) ja Ravintotase tiedot yhdistävä tuore tutkimus (10) kertoo suomalaisten prosessoidun ja punaisen lihan käytöstä seuraavaa:

  • Prosessoidun liha käyttö
    • Miehet 290 grammaa viikossa
    • Naiset 232 grammaa viikossa
  • Punaisen lihan käyttö
    • Miehet 415 grammaa viikossa
    • Naiset 386 grammaa viikossa

Ravitsemussuosituksiimme verrattuna suomalaismiehet syövät siis viikossa 205 grammaa liikaa punaista ja prosessoitua lihaa ja naiset vastaavasti 118 grammaa liikaa.

Mitä muuta prosessoidusta lihasta tiedetään?

Prosessoitu liha lisää paitsi suolistosyövän riskiä, myös tyypin 2 diabeteksen mahdollisesti myös sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Siksi prosessoidun lihan vähentäminen ja sen korvaaminen siipikarjan lihalla, kalalla, maitotaloustuotteilla ja palkokasveilla edistää todennäköisesti terveyttä.

Oheiset diasarjat kuvaa prosessoidun lihan ja korvaavien proteiinilaatujen vaikutuksia suolistosyövässä ja muissa vakavissa kroonisissa sairauksissa. Kuten kuvasarjasta näkee prosessoitu liha on kaikista proteiinin lähteistä epäterveellisin.

Lopuksi

WHO:n päätös liittää prosessoitu liha karsinogeenien ykkösluokkaan perustuu pitkällä aikavälillä kertyneen tutkimusnäytön laajuuteen ja yhdensuuntaisuuteen. Se ei perustu siihen, että prosessoitu liha lisäisi syövän riskiä prosentuaalisesti yhtä paljon kuin tupakka. Prosessoitua lihaa ei siis voi väittää yhtä vaaralliseksi kuin tupakkaa.

Maailman syöpätutkimussäätiö (WCRF) on suositellut jo vuodesta 2007 lähtien, että prosessoitua lihaa tulisi välttää, ja punaista lihaa tulisi syödä korkeintaan 300 grammaa viikossa (väestösuositus <500 g/vko). Suomalainen ravitsemussuositus suosittaa syömään prosessoitua lihaa ja punaista lihaa yhteensä korkeintaan 500 grammaa viikossa.

Prosessoitu liha lisää myös tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verenkiertoelimien sairauksien ja mahdollisesti joidenkin muiden syöpätyyppien riskiä (11). Siten prosessoitu liha on tiedetty laajasti epäterveelliseksi jo pitkään, eikä mitään uutta mullistavaa tutkimustietoa ole julkaistu.

Suomalaiset syövät prosessoitua ja punaista lihaa enemmän kuin mitä on suositus. Tämän määrän vähentäminen erityisesti prosessoitujen lihojen päästä olisi terveyttä laajasti edistävä teko, ei pelkästään syöpäriskin kannalta.

* Makkarat, pekoni, serrano-kinkku, parman kinkku, kinkku, lihaleikkeleet, meetvursti, maksamakkara ja muut lihavalmisteet, joita on suolalla, lisäaineilla ja/tai savustamalla käsitelty.

17 thoughts on “Makkaran, pekonin ja leikkeleiden riskeistä WHO:n uusi luokitus”

  1. Tuo prosessoidun lihan määritelmä on edelleen sikäli hämärä, että siinä ei kerrota, mikä siitä lihasta tekee lopulta prosessoidun. Makkarat nyt on selvää pässin lihaa, mutta onko esimerkiksi marinoidut lihat ja broilerit aina prosessoituja? Ja entäpäs sitten kun puhdasta lihaa kotona paistelee tahi grillailee ja sormisuolalla kyllästää?

    Toinen asia, mitä en koskaan oikein ole näissä yhteyksissä nähnyt, on jauhelihan ”vaarallisuus”. Pelkän jauhamisen ei nyt luulisi olevan tässä tarkoitettua prosessointia ja ymmärtääkseni muuta sille ei tehdäkään. Koostumus sitten on mitä on, mutta onko jauheliha sitten parempaa tai huonompaa kuin punainen liha ylipäätään? Ja onko jauhelihan laadulla (sika-nauta/paisti yms.) väliä?

    Kun edellisen kerran tämä asia oli tapeetilla, kerrottiin tutkimuksista, joiden mukaan prosessoidun lihan laadulla ei ollut merkitystä ts. oliko se vaaleata tahi värillistä. Mahtoiko tuossa olla totuuspohjaa ja onko tutkimuksissa edes esim. vaaleita leikkeleitä eroteltu? Ja tuskimpa kaikki makkaratkaan ovat ihan yhtä prosessoituja?

    1. Kommentisi on hyvä ja se on pakko sanoa, että raja tuoreen ja prosessoidun välillä ei ole veitsen terävä.

      Jauheliha ei kuulu prosessoituihin lihoihin, jollei siihen ole lisätty nitraatteja, suolaa jne. kuten toeriassa voi olla teollisissa jauhelihapihveissä. Hampurilaisravintolat taitavat esimerkiksi käyttää lisäaineettomia jauhelihapihvejä.

      Tuo on kiperä kysymys tuo suomalainen tapa marinoida teolliset erilaiset suikalelihat ja lihaleikkeet. Jos marinadina on käytetty vain mausteita, öljyä ja suolaa ei kysymyksessä pitäisi olla prosessoitu liha, koska saman voi tehdä kotonakin, ja moni tekeekin ennen lihan laittamista ruuaksi. Mausteet voivat sitä paitsi vähentää syöpää aiheuttavien aineiden muodostumista. Useimmat marinadit eivät sisällä nitraatteja, nitriittejä eikä fosfaattia (1,2,3,4). Mutta sen sijaan muita lisäaineita, kuten natriumasetaattia tai natriumbentsoaattia kylläkin.

      Jos marinadeissa on nitraatteja tai nitriittiä olisi mielestäni ko. liha luokiteltava prosessoiduksi. Myös erilaiset lihan teolliset käsittelyt kuten pulled pork’in valmistus teollisesti saattaa sisältää nitraatti- tai nitriitti-käsittelyn, jonka jälkeen on kyseessä prosessoitu liha.

      AICR:n kotisivuilla ja blogissa asiaa pyritään määrittelemään, mutta minusta heidän määrittelyt eivät selvennä merkittävästi tilannetta. Hekin viittaavat lähinnä nitraatteihin ja nitriittehin.

      Selvintä tilanne on kirjoituksen lopussa mainittujen lihavalmisteiden osalta.

  2. Mikä siinä punaisessa lihassa sitten on huonompaa kuin vaaleassa lihassa? Vai onko kysymys enemmän eläinlajista kuin väristä. Esimerkiksi metson liha on väriltään tummempaa kuin porsaan liha? Onko metso siis punaista lihaa vaikka onkin lintua? Ylipäätään riista on todella vähärasvaista tuotantoeläimien lihaan verrattuna, joten ainakin verisuonet kiittää. Yhdestä hirvestä tulee keskimäärin 200 kg lihaa, joten suosituksella 500 g/viikko sitä syö nelihenkinen perhe sitten kaksi vuotta. Hankala tilanne kun meidänkin seuralla on 2 hirvi ja 4 peuralupaa osakasta kohden ja sääntelyn takia myynti ulkopuolisille on käytännössä mahdotonta.

    1. Tämän hetken ajatus on, että hemirauta olisi yksi keskeinen selittävä tekijä. Sitä on enemmän punaisessa lihassa ja erityisesti naudassa. Hirven tai poron tai metson hemirautapitoisuutta en varmuudella nyt osaa sanoa. Voin tonkia jos löytyy. Mutta muitakin selittäviä tekijöitä on. Olen luetellut niitä edellä esillä olevan diasarjani kuvassa numero 20 ja käsitellyt asiaa myös tässä kirjoituksessa.

  3. Sinun kannattaisi kirjoittaa yksi havainnollistava teksti mitä tarkoittaa riskin nousu. Oman kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä ei hahmota mitä tarkoittaa 18 % nousu tai että riski sairastua on kaksinkertainen.

    Osaat kirjoittaa helposti ymmärrettävää asiaa, mutta se saattaa kaatua jo siihen, että lukija ei saa mittakaavaa.

  4. Jos punaista lihaa söisi WHO:n suositusten mukaisesti päivässä keskimäärin 43 g, saisi tästä määrästä rautaa 1,1 mg. Miehillä raudan päivittäinen saantisuositus on 9 mg ja fertiili-ikäisillä naisilla 15 mg. Onko loppu raudantarve tyydytettävissä kasvikunnan tuotteilla etenkin, kun ei-hemirauta imeytyy hemirautaa huonommin?

    Itse olen kasvissyöjänä välillä syönyt rautakuureja, koska ruokapäiväkirjan perusteella raudansaanti jää liian alhaiseksi. Lisäävätköhän rautavalimisteet syöpäriskiä samalla tavalla kuin liha, osaatko sanoa? 🙂

    1. Ei-hemiraudan imeytyminen lisääntyy kasvisruokavaliolla olevilla. Todellisen elimistön rautatilanteen kertoo hemoglobiini (Hb) ja muut verestä mitattavat rautasuureet.

      Ravitsemussuosituksetkin eri maissa lähetävät siitä, että suosituksen mukaisen raudan saannin ei tarvitse lainkaan sisältää hemirautaa. Jos Hb on viitealueella ja olo hyvä, ei mitään rautalisiä tarvitse vaikka saanti jäisi alle suosituksen.

      Jälkimmäiseen kysymykseen on vaikea sanoa kovin varmasti. Yhdessä tapaus-verrokkitutkimuksessa on havaittu että rautalisän jatkuva käyttö annoksella yli 18 mg/pv saattaa lisätä suolistosyövän riskiä, ja toisessa samantyyppisiä viitteitä. Rautavalmiste lisää suoliston oksidatiivisia prosesseja kliinisessä interventiossa ja lisää koe-eläimillä kokeellista karsinogeneesiä paksusuolessa. Sinänsä mielenkiintoista on että parjattu fytaatti estää raudan karsinogeneesiä vaikutuksia tuossa mainitussa kokeellisessa mallissa. Kasvisruokavaliossa on paljon fytaattia.

      Yksi kuuluisimmista ravitsemustieteilijöistä Walter Willett Harvardista on katsausartikkelissaan 2013 todennut, että jos kärsii raudan puuteesta niin olisi järkevämpi ottaa rautakuuri kuin syödä punaista lihaa. Mutta tämä on yhden henkilön näkemys.

      Olen sitä mieltä, että jos on hemglobiini alhaalla siihen on otettava rautakuuri, olipa se syöpä riski tai ei. Anemia heikentää elämänlaatua nimittäin paljon.

      Mukava muuten keskustella aiheesta eikä aiheen vierestä! Kiitos kaikille kommentoijille.

  5. Kiitos valaisevasta katsauksesta tähän ”makkara-gateen”

    Jos syö paljon lihapohjaisia ”leivänpäällysleikkeitä” ja korvaa ne vastaavilla kana- tai kalkkunatuotteilla, jotka lienevät pitkälti prosessoituja nekin, niin väheneekö terveyshaitat? Toinen esimerkki on vaikka broilerinakki. Eli mikä on tuon prosessoinnin painoarvo vs lähtöraaka-aine?

    1. Kanasta tai kalkkunasta tehtyjä leikkeleitä ei ole tutkittu erikseen vasten vaikka porsaan lihaleikkeleitä. Kanasta ja kalkkunasta tehdyt nakit ja leikkeleet lasketaan prosessoituun lihaan.

      Minusta fitness-ihmmisten käyttämät kalkkunaleikkeleet eivät ole mitään terveysruokaa. Mutta tämä on enemmän mutu kuin fakta. Koska niitä ei ole kunnollisia tutkimuksissa verrattu oikeastaan mihinkään proteiinilaatuun.

      Asiaa voisi ehkä yrittää verrata kalasta tiedettyyn. Kala ja meren elevät yleensä ottaen neutraaleja syövän kannalta ja sydän- ja verisuonitaudeilta jossain määrin suojaavia. Sen sijaan Cantonese-tyyliin tehty suolakala on Maailman syöpätutkimusssäätiön mukaan kurkun ja nielun alueen syövän riskitekijä. Toisin sanoen terveellisen kalankin voi tehdä jossain määrin epäterveelliseksi prosessoinnilla. Ehkä kanankin? En tiedä.

  6. Huomaatteko muuten yhden mielenkiintoisen ilmiön. Kaikista ruuista ja juomista eniten syöpiä Suomessa aiheuttaa alkoholi.

    Missä nyt on meidän terveysdestämme muka huolissaan olevat kaikenmaailman Safktatutkat, Kemikaali coctailit ym. kun eivät tykitä kovaa tekstiä alkoholista?

    Suomessa lifestyle-bloggaajan tai itseoppineet ”terveysasiantuntijan” tulee kiertää kepillä kaukaa alkoholiin sekaantuminen. Se on riskibusiness, karkottaa lukijan. Omistettu yksinomaan viranomaiselle.

    1. Alkoholin terveyshaitoista muistuttaminen ei ole trendikästä. Ja kaikkinainen keskustelu alkoholin kulutuksen rajoittamisesta mm. verotuksen kautta on ”holhoamista” siinä missä esim. gluteeni on tottakai huumausaine ja sokeria pitäisi haittaverottaa enemmän kuin tupakkaa.

      Se on sitä blogosfäärin ”suhteellisuudentajua” se.

  7. Liittyköhän noihin savustamalla valmistettuihin ruokiin mitään erityisohjeistusta?..sen mitä itse tulee tehtyä kalasavusteita, niin siellähän höyryää aivan käsittämätön palokaasujen coctaili ja kumma ettei tuota ruoan valmistustapaa ole suorastaan kielletty..kylmäsavustamalla valmistettu ruoka lisäksi muhii noissa palokaasuissa vuorokausitolkulla joten karsinogeenistä altistumista tulee varmaan oikein kunnon lataus..on se maku kyllä vastaavasti taivaallisen hyvää.

    1. Savustetussa ruuassa on N-nitroso-yhdisteitä jotka ovat syövän riskitekijä, tyypillisesti yläruuansulatuskanavassa. Savustuksen merkitystä ei kuitenkaan yleensä korosteta suosituksissa, kuten maailman syöpätutkimussäätiön kirjallisuuskatsauksissa. Muutamia kohortteja on joissa savustettu kala on ollut syövän riskitekijä, (1,2)
      Savustettu kala on ainakin kaupasta ostettuna on usein myös runsaasti suolattua.

      Mielestäni kala menettää osan, mutta ei ehkä kaikkea, terveysvaikutustaan kun se savustetaan ja suolataan reilusti. Savustetun kalan makua on kyllä vaikea lyödä.

  8. Jatkuvasti saa lukea lihansyöjien puolustautumista sillä, että tutkimustulokset osoittavat viitteitä, mutta eivät syy-yhteyttä lihan ja syövän välillä. Hiirikokeet ja jotkin ihmiskokeet kuitenkin selkeästi toteavat syy-yhteyden. Yksi tällainen tutkimus on mm. tämä http://www.pnas.org/content/112/2/542.short

    Itse pidän lihasta, mutta en rationaalisena ihmisenä voi enää sulkea silmiäni lihan haittavaikutuksilta. Siksi olen jättänyt vastikään lpunaisen ihan pois ruokavaliostani.

    1. Näin se on. Koe-eläin ja ihmisillä tehdyissä satunnaistetuissa biomarkkeritutkimuksissa liittyen suolistosyöpään on nähty selvä yhteys runsaalla punaisen lihan syönnillä vs. kana, kala tai heraproteiini. Kirjoitin näistä biomarkkeritutkimuksista tämän kirjoituksen yhteydessä.

      Silti olen sitä mieltä, että erityisesti tuoreen punaisen lihan vaikutuksesta terveyteen pitäisi tehdä enemmän satunnaistettuja tutkimuksia. On vähintäänkin viitteitä siitä, että runsas kuidun, polyfenoleiden ja yleensä kasvikunnan tuotteiden runsas saanti vähentää tai ehkä jopa poistaa tuoreeseen punaiseen lihaan liittyvät riskit.

  9. Suomalaisilla olisi kaikki mahdollisuudet saavuttaa korkea elinikä ja hyvä terveys pitäytymällä perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon: juureksia, marjoja, kokojyväviljaa ja hieman kalaa ja riistaa. Tämä ruokavalio olisi paitsi ekologinen, myös halpa. Lisäksi pitäisi tietenkin pidättäytyä humalahakuisesta juomisesta ja tupakoinnista ja harrastaa liikuntaa.

    On kuitenkin hyvin vaikeaa pitäytyä terveellisessä ruokavaliossa kun kaupat ja ravintolat/ruokalat ovat täynnä houkuttelevia teollisia tuotteita (sokeria, transrasvaa, liikaa eläinproteiinia jne). Ympäristömme on täynnä ns. triggereitä eli epäterveellisiä herkkuja ja ihmiseen on evoluution myötä rakentunut mieltymys (persous) rasvaan ja sokeriin.

    Olisi Reijo kiva, jos joskus kirjoittaisit jutun naisten hornonitoiminnan vaikutuksista ruokamieltymyksiin. Moni nainen ”himoaa” sokerirasvaherkkuja ennen kuukautisia ja sille on ihan hormonaaliset syyt. Yleensäkin naiset ovat ”persompia” hiilihydraateille kuin miehet. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tätä vaikutusta voisi estää tai edes lieventää. Aihe on todella vaikea, koska se vaatii sekä endokrinologian että naistentautien, evoluutiobologian ja ravitsemustieteen tuntemusta eikä tutkimuksia aiheesta juurikaan ole tehty.

    1. ”Suomalaisilla olisi kaikki mahdollisuudet saavuttaa korkea elinikä…”

      Miksi elämän pituus olisi jokin itseisarvoinen tavoite ?

Comments are closed.