Tutkimus: Suurin pudottaja -kilpailijalle jää käteen vain säästöliekki

[Kuvakaappaus ABC:n videosta, johon linkki alla]

Suurin pudottaja -ohjelma formaatti lienee lähes kaikille blogin seuraajilleni tuttu TV:stä. Se on pyörinyt vuosia Yhdysvalloissa alkuperäisenä formaattina ja suomalainenkin versio on tuotettu. Yhdysvaltojen Biggest Loser  8. tuotantokauden kauden osallistujista on julkaistu ainakin viisi tieteellistä tutkimusta.

Vaikka kyse ei ole satunnaistetuista tutkimuksista, tutkimukset sisältävät tärkeää tietoa siitä, mitä massiivisen määrän kiloja laihduttavan henkilön keholle tapahtuu äärimmäisen tiukan ruokavalion ja liikuntaprässin aikana –ja 6 vuotta ohjelman jälkeen.

Saavutetut laihdutustulokset ovat vertaansa vailla tieteellisessä kirjallisuudessa (poislukien lihavuusleikkaukset).

”Koe” muistuttaa omituisuudessaan toisen maailmansodan aikana tehtyä ravitsemustieteen klassikkotutkimusta, Minnesota Starvation Experiment’iä, josta saatiin arvokasta tietoa ihmisessä tapahtuvista muutoksista vapaaehtoisessa nälkiintymistilanteessa.

Kyseisen tuotantokauden laihdutuskilpailuun osallistui 16 henkilöä. Ensimmäinen tutkimus julkaistiin vuonna 2011 ja viimeisin nyt huhtikuussa 2016.

Poimin tätä kirjoitusta varten näistä tutkimuksista ne palat, jotka mielestäni ovat uniikkeja ja ravistelevat käsityksiä laihduttamisen lainalaisuuksista. Yksittäisistä kilpailijoiden kokemuksista ja uusimmasta tutkimuksesta kirjoitti mielenkiintoisesti tällä viikolla New York Times. ABC-televisiokanavalla oli myös hyvä pätkä ko. tutkimuksista ja kilpailijoiden mietteistä jälkikäteen (linkki alla kuvassa).

abc

Perusaineenvaihdunta hidastuu uskottua enemmän vaikka liikkuu ”ihan simona”

Kisan osallistujat (n=16) olivat 90 vuorokautta elämäntapaleirillä, jossa treenataan kovaa ja ruokavalio viritetään voimakaasti hypokaloriseksi (näännyttäväksi). Laihduttajien energian kulutusta, ravintoa ja kehon sekä veriarvojen muutoksia seurattiin kisan alussa, 6. viikon kohdalla ja 30. viikon (7 kk) kohdalla. Tutkimuksen luonteeseen kuuluen vähiten laihtunut osallistuja tippuu viikottain pois kisasta. (1)

Lähtötilanteessa osallistujat olivat sairaalloisen lihavia, heidän painoindeksi (BMI) oli keskimäärin 49,7 kg/m2.

Osallistujat harjoittelivat keskimäärin 3,1 tuntia päivässä (sekä voima- että kestävyysharjoittelua), ja söivät ruokaa jonka piti kattaa suunnilleen 70 % perusaineenvaihdunnan tarpeesta. Alussa päivittäinen energiantarve (TEE) oli 3900 kcal ja kuuden viikon kohdalla leirillä 4501 kcal.

Alla olevan tutkimuksessa (1) ilmoitetun ravinto-ohjeen perusteella voidaan päätellä, että esimerkiksi 150 kiloa painavan 40-vuotiaan miehen olisi ollut määrä syödä noin 1700 kcal päivässä (eikä ainakaan sen alle). Proteiinia ruuassa olisi tällöin ollut noin 120-130 grammaa, hiilareita noin 185-195  grammaa ja 45-50 grammaa  per päivä.

”They exercised 3.3 2.1 hours/day, about half supervised initially. Subjects chose their own calorie intake but were instructed to aim for a protein:carbohydrate:fat ratio of 30:45:25, and to never go below 70% of their resting daily energy expenditure (RDEE) (21.6 lean tissue [Kg] 370).”

Kevin Hall ja kumppanit ovat kuitenkin arvioineet matemaattisella mallinnuksella, että kilpailijat elivät tuon 90 vuorokauden ajan leirillä paljon vähemmillä kaloreilla, keskimääräinen arvioitu kaloreiden saanti oli 1300 kcal (2). Kilpailuasetelma sai siis syömään suunniteltua (noin 1700 kcal tai >) vähemmän.

Kuuden viikon kohdalla kilpalaihduttajien energiavaje päivää kohti oli arviolta noin 3231 kcal/pv (1300 kcal-4531 kcal). Vertailun vuoksi, Minnesota Starvation Experimentissä energiavaje suunniteltiin kolmen kuukauden jaksoksi noin 1200 kilokaloriksi/pv (1800 kcal -3009 kcal). Suurin pudottajan kilpailijat kärsivät siis yli kolme kertaa suuremasta energiavajeesta leirijaksolla kuin nälkiintymiskokeen osallistujat. Minnesotan kokeen osallistujat olivat tietääkseni lähtötilanteessa normaalipainoisia.

Edelleen tutkijat laskivat, että liikunnan aiheuttama painonpudotus oli keskimäärin 27 kiloa (liikunnalla voi siis laihtua) ja ruokavalion aiheuttama painonpudotus 34 kiloa. Tutkimuksen koehenkilöt kykenivät laihduttamaan keskimäärin lähes 60 kiloa. 83 % menetetystä painosta oli rasvaa ja 17 % lihasta (kuva). Erittäin nopea painonpudotus ei aiheuttanut erityistä lihaskatoa, kuten vakiintunut ajattelutapamme on kuulunut. Mutta toki on muistettava äärimmäinen liikunta-aktiivisuus.

rasva ja lihasmassa
Laihdutustulokset ovat vertaansa vailla elintapatutkimusten joukossa. (Lähde 1)

Perusaineenvaihdunta (PAV) oli lähtötilanteessa keskimäärin 2679 kcal/pv. Meidän ravitsemusterapeuttien ja lihavuustutkijoiden käyttämien laskentaohjelmien (perustuvat aiempaan tutkittuun tietoon) perusteella perusaineenvaihdunnan arvioitiin laskevan 400 kcal eli tasolle 2279 kcal/pv  30. viikossa huomioiden rasvamassan runsas lähteminen ja lihasten suhteellisen hyvä säilyminen.

Totuus oli kuitenkin karvas kalkki. Huolimatta hyvin säilyneistä lihaksista luotettavalla menetelmällä mitattuna kilpailijoiden perusaineenvaihdunta oli vähentynyt 916 kcal eli  tasolle 1763 kcal/pv (1). Toisin sanoen, kaikesta liikunnasta ja proteiinipainotuksesta huolimatta elimistö asetti aineenvaihdunnan perusliekin 916 kcal alemmaksi kuin alussa ja 516 kcal alemmaksi mitä aiempien tutkimuksien mukaan olisi olettanut.

PAV

Arvioudun ja todellisen PAV:n vähentymisen ero 516 kcal vastaa lautasmallin mukaista ruoka-annosta ilman ruisleipäpalaa ja päällä olevaa levitettä. Perusaineenvaihdunta väheni siis yhden terveellisen aterian verran enemmän kuin lihavuustutkijat pystyivät ennakoimaan.

Alla oleva kuva on täydennetty tekemälläni punaisella värikorosteella (Figure 2 tutkimuksessa). Musta piste kuvaa yhden henkilön perusaineenvaihduntaa lähtötilanteessa ja valkoinen täplä henkilön perusaineenvaihduntaa 30. viikolla. Huomaa, miten yhden henkilön (äärimmäinen oikealla) perusaineenvaihdunta hidastui noin 3500 kilokalorista noin 1800 kilokaloriin kyseisen 7 kk aikana.

Big loser

Tutkimus osoittaa, että äärimmäinen laihdutus voi johtaa aineenvaihdunnan selvästi ennakoitua suurempaan säästöliekki-ilmiöön (metabolic adaptation) vaikka liikuttaisiin ”hulluna” lihaksien menetystä suojaten. Perusaineenvaihdunnan suojaaminen ei näytä siis onnistuvan edes voimaharjoittelua lisäämällä, kun rääkki on riittävän kovaa.

Kaulavaltimon ateroskleroosissa  ja veriarvoissa hienot parannukset laihtumisen jälkeen

Onneksi hyviä uutisiakin on kerrottavana,  sydän- ja verisuoniterveys sekä sokeriaineenvaihdunta parani (3).

Lähes kaikki veriarvot lukuunottamatta ”pahaa” LDL-kolesterolia kehittyivät suotuisasti tutkimuksen aikana. On yllättävää, että LDL-kolesteroli ei laskunut, kuten se laihduttaessa yleensä tekee. Huomiolle pantavaa on, että matala-asteinen tulehdus väheni herkällä CRP:llä mitattuna massiivisen 81 % lähtötilanteeseen nähden. Millään ruokavaliolla tai lääkkeellä ei taida saada tällaisia tuloksia ilman laihtumista.

Myös kaulavaltimon ateroskleroosi väheni ja kaulavaltimon toiminta parani. Teho oli samaa luokkaa kuin eräällä statiinilla on todettu kahden vuoden tutkimuksessa.

Oheisessa taulukossa joitakin tärkeimpiä poimintoja havaituista muutoksista terveydentilassa.

taulukko biggest loser

Tutkijoiden johtopäätös  kuuluu seuraavasti:

Combined intense exercise and moderate caloric restriction over 7 months in a select group of sedentary morbidly obese individuals result in: regression of CIMT; improvement in vascular function as measured by CaDI; and favorable effects on body composition, blood pressure, insulin sensitivity, lipids, and inflammatory biomarkers.

lihavuusleikkaus

Yllätys lihavuusleikattuihin verratessa

Koska edellä mainittu perusaineenvaihdunnan voimakas vaimentuminen yllätti tutkijat halusivat he verrata miltä kilpalaihduttajien tulokset näyttävät suhteessa lihavuusleikattuihin, joille on tehty mahalaukun ohitusleikkaus (4). Kyseessä ei ole suora vertaileva tutkimus, joten tulkinnassa on pidettävä jäitä hatussa.

Lihavuusleikattuja henkilöitä valittiin kontrolleiksi (matched controls) toisesta tutkimuksesta samankaltaistaen molempien ryhmien tutkittavien ikä, sukupuoli, paino ja painoindeksi. Analyysiin otettiin 13 kilpalaihduttajaa ja saman verran lihavuusleikattuja. 

Tutkijat yllättyivät, kun lihavuusleikattujen perusaineenvaihdunta säilyikin paremmin kuin kilpalaihduttajien. Molemmat ryhmät laihtuivat yhtä paljon, lihavuusleikatut menettivät vieläpä enemmän lihasta (vähemmän rasvaa) ja  liikkuivat luultavimmin vähemmän, ja silti heidän perusaineenvaihduntansa toimi paremmin vuoden kohdalla kuin kilpalaihduttajien 7 kuukauden kohdalla.  Oheinen alla oleva kuva kertoo miten paljon laskettua (ennakoitua) enemmän perusaineenvaihdunta huononi kilpailijoilla (BLR) ja toisaalta lihavuusleikatuilla (RYGB).

RYGB
Metabolic adaptation (säästöliekki)=mitattu perusaineenvaihdunta miinus laskennallinen (ennakoitu) perusaineenvaihdunta, BLC= Biggest Loser Contestant, kilpalaihduttajat, RYGB=Roux-en-Y gastric bypass, mahalaukun ohitusleikatut.

Lihavuusleikattujen perusaineenvaihdunta oli 12 kuukauden kohdalla kivunnut juuri sille tasolle, mitä oli ennakoitu painonpudotuksen perusteella; 6 kuukauden kuukauden kohdalla havaittu ”säästöliekki” (metabolic adaptation) oli siis purkautunut lihavuusleikatuilla. He kuluttivat vuoden kohdalla sen mitä laskurit olettivat heidän kuluttavan laihtumistuloksen perusteella.

Lihavuusleikattujen henkilöiden leptiiniarvo (kylläisyyshormoni) ja trijodityroniiniarvo (kilpirauhasarvo) olivat tilastollisesti merkisevästi korkeammalla 12 kuukauden kohdalla kuin kuin laihdutuskilpailijoilla 7 kuukauden kohdalla.  Tutkijat päättelivät:

”Unlike RYGB patients who lost a substantial amount of FFM, BLC participants partially preserved FFM despite rapid weight loss. However, FFM preservation did not attenuate the reduction of metabolic rate and both groups demonstrated a significant metabolic adaptation to weight loss that was correlated with the energy deficit and changes in leptin.” 
Tutkimuksen perusteella jäi epäselväksi, mitä tapahtuu kilpalaihduttajien vuoden ja tulevien vuosien kohdalla. Korjaantuuko ”säästöliekki” ajan saatossa kuten kävi lihavuusleikatuille?

Säästöliekki ei purkaannu 6 vuoden kuluttua

Tähän kuuden vuoden seurantaan saatiin 14 henkilöä mukaan, eli kaksi kilpailijaa ei voinut tai halunnut osallistua (5).

Arvaatte varmaan mitä tapahtui kilpalaihduttajien painolle. Lähes kaikki lihoivat, vain yksi osallistujista onnistui laihtumaan edelleen. Yksi meni laihdutusleikkaukseen ja käänsi siten jo uudestaan ylös kivunneen painon takaisin laskuun. Lue yksittäisistä kokemuksista tarkemmin tältä.

Keskimäärin osallistujat lihoivat 41 kiloa kuuden vuoden aikana, mutta olivat silti edelleen 17,3 kiloa laihempia kuin kilpailun alkaessa. He olivat siis onnistuneet pitämään 11,6 % painostaan poissa kuuden vuoden ajan, mikä on kyllä kova saavutus verrattuna mihin tahansa toiseen näin pitkään tutkimukseen. Eli työ ei ollut valunut täysin hukkaan. Uudesta painosta suurin osa näytti olevan rasvaa (kuva).

fat mass

Jos ihminen lihoo 41 kiloa niin kaiken aiemman olemassa olevan tiedon perusteella myös perusaineenvaihdunta kasvaa lihomisen tahtiin.

Yllätyksekseen tutkijat huomasivat, että perusaineenvaihdunta ei lisääntynyt lainkaan 41 kilon lihomisesta huolimatta. Itse asiassa perusaineenvaihdunta oli hieman vähentynyt entisestään. Tämä on aika järkyttävä uutinen. Miten voi olla mahdollista, että metabolia voi mennä näin rikki?

RMR ja kg

Edellä kuvatun ilmiön tekee vielä kummallisemmaksi se, että koehenkilöt liikkuivat kertomansa mukaan kaksi kertaa enemmän kuin lähtötilanteessa. Liikuntatottumukset olivat siis jääneet ”päälle”, ainakin näin osallistujat raportoivat.
7 kuukauden kohdalla havaitut edulliset sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan muutokset eivät olleet enää kuuden vuoden kohdalla tilastollisesti merkitsevästi parempia kuin kilpailun lähtötilanteessa. Hyöty oli siis valunut pois. Leptiiniarvot olivat edelleen alempana kuin lähtötilanteessa.
Tutkijat toteavat:
”We found that despite substantial weight regain in the 6 years following participation in “The Biggest Loser”, RMR remained suppressed at the same average level as at the end of the weight loss competition. Mean RMR after 6 years was 500 kcal/day lower than expected based on the measured body composition changes and the increased age of the subjects.” 

Lopuksi

Tärkeimmät rajoiteet tämän tutkimuksen kääntämisessä ”elävään elämään” ovat kokeen äärimmäinen luonne ja kontrolliryhmän puute.

Kokeen myönteisenä tuloksena voi sanoa, että massiivinen laihtuminen saattaa kääntää jo valtimoissa olevan ateroskleroosin suunnan kuten statiinilääkkeiden on osoitettu tekevän,  ja vaikuuttaa muutenkin lähes kautta linjan hyvin myönteisesti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Mutta muutokset luonnollisesti hävivät vuosien saatossa, jos paino ei pysy alhaalla.

Perusaineenvaihduntaa koskevat tulokset ovat karvas kalkki lihavuustutkijoille ja meille ravitsemusihmisille (tulevissa kirjoituksissa tästä lisää). Mutta voi vain kuvitella, miten syvä pettymys tutkimusten tulokset ovat laihduttajille itselleen ja kuinka paljon inhimillistä kärsimystä äärimäinen laihduttaminen ja sen vaikeus täytyy tuottaa.

Huonoista kalorin kulutusuutisista huolimatta täytyy sanoa, että kyllä kilpailijoiden kroppa edelleen polttaa kaloreita. Tutkittavien perusaineenvaihdunta on edelleen 1900 kcal ja päivittäinen kokonaiskaloreiden kulutus liikunnat ja arkiaskareet huomioiden 3400 kcal. Kyllä siihenkin saa jonkin verran syödä.

Kuuden vuoden tulokset osoittavat, että edes TV-kamerat ja miljoonat katselijat, siis valtava sosiaalinen paine, eivät takaa pysyviä tuloksia. Vain yksi kilpalaihduttaja kuudestatoista onnistui pitämään painon TV-ohjelman päättymisen jälkeisissä lukemissa kuuden vuoden ajan.

Sen lisäksi, että perusaineenvaihdunta ottaa pahasti siipeensä laihdutuskilpailussa niin tällaiset kisat vääristävät yleistä käsitystä laihdutuksen luonteesta sekä ovat omiaan aiheuttamaan tyytymättömyyttä omaan kehoon.

Tämä(kin) tutkimus korostaa entisestään lihavuuden ehkäisyn ensiarvoisuutta. Lihavuuden hoitoon kaivataan kipeästi uutta suuntaa –kun vain tietäisimme mistä sitä etsiä.

PS. Kommentointi aiheesta, ei erityisruokavaliosta.

PS 2. Tämän kirjoituksen jatkoksi on pikku hiljaa tulossa kirjoitus lihavuusleikkauksista, ruokahalun muutoksista laihtuessa, joustavasta (intuitiivisesta) syömisestä,  laihdutuksen tehoasta ilman erikoisdieetteja  ja hitaasta laihtumisesta.

Aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksia blogissani:

Lähteet 

1. Johannsen DL, Knuth ND, Huizenga R, Rood JC, Ravussin E, Hall KD.Metabolic slowing with massive weight loss despite preservation of fat-free mass. J Clin Endocrinol Metab. 2012 Jul;97(7):2489-96.

2. Hall KD. Diet versus Exercise in “The Biggest Loser” Weight Loss Competition. Obesity (Silver Spring, Md). 2013;21(5):957-959.

3. Ahmadi N, Eshaghian S, Huizenga R, Sosnin K, Ebrahimi R, Siegel R.  Effects of intense exercise and moderate caloric restriction on cardiovascular risk factors and inflammation. Am J Med. 2011 Oct;124(10):978-8

4. Knuth ND, Johannsen DL, Tamboli RA, Marks-Shulman PA, Huizenga R, Chen KY, Abumrad NN, Ravussin E, Hall KD. Metabolic adaptation following massive weight loss is related to the degree of energy imbalance and changes in circulating leptin. Obesity (Silver Spring). 2014 Dec;22(12):2563-9

5. Fothergill E, Guo J, Howard L, Kerns JC, Knuth ND, Brychta R, Chen KY, Skarulis MC, Walter M, Walter PJ, Hall KD.Persistent metabolic adaptation 6 years after ”The Biggest Loser” competition. Obesity (Silver Spring). 2016 May 2

26 thoughts on “Tutkimus: Suurin pudottaja -kilpailijalle jää käteen vain säästöliekki”

  1. Todella hyvä yhteenveto, kiitos! Mutta jäin miettimään: Miksi perusaineenvaihduntaa koskevat tulokset ovat ”karvas kalkki”? Harvempi asiantuntija kai voi muutenkaan suositella kymmenien kilojen laihduttamista vain 7 kuukauden aikana tällaisilla reality-TV:n kiireisten ehtojen sanelemilla menetelmillä?

    Painonlaskun ylläpito on kieltämättä haastavaa, ja sen tukemista on tutkittu yllättävän vähän. Terveyspsykologi-kollegoideni tekemä meta-analyysi (Dombrowski et al, 2014, British Medical Journal: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25134100) painonlaskun ylläpitoon tähtäävistä elämäntapainterventioista osoitti, että tietynlaiset elämäntapainterventiot onnistuvat tässä paljon paremmin kuin toiset. Yhteistä vaikuttaville ohjelmille oli se, että ne perustuivat psykologisiin teorioihin ihmisen käyttäytymisen säätelystä ja motivaatiosta. Tätä ymmärrystä siis kannattanee hyödyntää laihdutustulosten ylläpitoon ohjaamisessa!

    1. Kiitos hyvästä meta-analyysilinkistä, näyttäisi siltä että reilu puolitoista kiloa tulee hyötyä vuoden seurannassa psykologisilla ohjausmenetelmillä.

      Hyvä kun kysyit, nyt jälkeenpäin ihmettelen hieman mikä olikaan tuon lauseen perimmäinen pohja ?. Ei olisi pitänyt viitata muihin, vaan pelkästään omaan mielipiteeseeni. Viittaan tuolla lausella siihen, että lihavuusleikkaus ei aiheuta samanlaista säästöliekkiä, vaikka leikatut menettävät enemmän lihasmassaa ja saman määrän painoa kuin ”Suurin pudottajat”. Intuitiivisesti itse ajattelisin, että leikkaus se vasta huonoin olisi perusaineenvaihdunnalle –mutta eipä näytä olevankaan.

      Lisäksi viittaan siihen, että säästöliekki ei purkaannu vaikka lihotaan (eli ollaan positiivisessa energiatasapainossa vuosia).

  2. Eli siis jos noudatan Käypä hoidon mukaista ENE-dieettiä, saan siitä säästöliekin loppuelämäksi? Masentava uutinen.

    1. Ei tämä niin mene, onneksi. Kuten Anna-Liisalle vastasin, tätä ei voi yleistää muihin laihdutustapoihin tällaisenaan. Tämä kertoo äärimmäisestä 7 kuukautta kestävällä yli 3000 kcal energivajeesta, jossa liikutaan yli 3 tuntia päivässä erittäin kovaa omaan kuntoon nähden.

      ENE-dieetistä on useita tutkimuksia, joissa perusaineenvaihdunta näyttää hidastuvan juuri sen verran kuin on arvoitu laskureilla (=ei mitään oikeaa säästöliekkiä) ja palaavan entiselleen kun lihotaan. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa 12 viikkoa ENE:llä (800 kcal) ja punttisalia 3 kertaa viikossa (noin tunti/kerta) esti täysin perusaineenvaihdunnan heikkenemisen (!). Vertailuryhmä oli ENE:llä mutta ei liikkunut, ja heillä PAV huononi 210 kcal (lähtötaso 1598 kcal/pv), samalla kuin laihtuivat 18,1 kiloa.

      Liika on siis liikaa. Oli sitten kysymys syömisen rajoittamisesta tai liikunnasta. Kukaan tuntemani laihduttaja ei ole pystynyt likimainkaan Suurin pudottaja-tasoon 7 kuukauden ajan. Kyse on siis eri asioista, yleistyksissä pitää olla varovainen.

  3. Olipas mielenkiintoinen tutkimus. Lopputulos ei kyllä paljon yllättänyt, tarkoitan painonnousua lähes alkuperäiseen. Hienoa oli havaita kuinka paljon tuli muutoksia labra-arvoihin.
    Tuo energiavaje on millä kilpailijat olivat tuo 7kk on aivan uskomaton, kun siihen lisätään vielä 3h treeniä päivässä.Jos energia saanti on vain 40% tarvitusta ja PAV :stakin 68% niin mennään kyllä hurjilla vajeilla. Siitä se sitten taitaa johtuakin että elimistö menee säästäliekille kun mistään muusta ei voi vähentää, koska lihaksia kuormitetaan jatkuvasti. Tämä on taas yksi ”hieno” esimerkki kuinka sopeutuva ihmisen keho on vallitsevaan tilanteeseen. En tiedä puhuuko kilpailijat vääristettyä totuutta liikunnan ja syömisen suhteesta koska 3400kcal/pv. on aika paljon. Tietenkin kun kaikki ovat”kingside” kokoa niin voi olla että se menee vähän huomaamatta. Kun lihavuuden johtavat ongelmat eivät ole pelkästään fyysisiä vaan siellä taustalla on vuosien ja vuosikymmenien henkiset ongelmat ja vääristyneet suhteet ruokaan niin ei sitä 7kk kitu-dieetissä muuteta. Näyttää siltä että niin moni valuu takaisin siihen rytmiin mitkä on kyseisiin ongelmiin joskus johtanut. Tässä taitaa olla yhtä huonot mahdollisuus selvitä voittaja kuin linna-/alkoholi-tai huumekierteen katkaseminen.
    Kiitos vielä kerran asiantuntemuksestasi.

    1. ENE-dieetistä on myös kommentistasi poikkeavia tutkimustuloksia, jotka eivät ole lainkaan niin mairittelevia. Konsultoi asiasta lääkäri Vilho Aholaa. Erittäin huomionarvoista on se, että suurin pudottaja kisa koskee vain muutamaa ihmistä. Lihavuuden käypä hoito vaikuttaa puolestaan jo Suomessa miljoonaan ihmiseen. Mielestäni teidän koulutettujen ammattilaisten tulisi rohkaistua kritisoimaan myös virallisen hoidon epäonnistumista.

      Tiedätkö muuten Reijo jonkun, joka on ENE-dieetillä pystynyt laihtumaan pysyvästi?

      Sami Uusitalo
      Dipl. ins. Espoo

      1. Minäpä pyydän Vilholta voisiko hän ystävällisesti laittaa tutkimusviitteen tähän ketjuun.

        Minun vastaanottotyö on yksityisellä puolella jossa asiakkaat harvoin käyvät vuosisotalla vastaanotollani. Joten minulla ei ole pitkiä seuranta-aikoja. Muistan joitakin jotka olivat saaneet painon pysymään 1-2 vuotta. Sen sijaan paljon on asiakkaita, jotka ovat kokeilleet kaikki suosiossa olleet dieetit, siis myös ENE:n, ja laihtuminen ei ole onnistunut pysyvästi silti.

        Tietääkseni pisin ENE:stä julkaistu tutkimus osoitti, että ainakin valikoitu porukka voi onnistua laihduttamaan ENE:lläkin.

        Itse en ole ENE:n puolestajapuhuja, mutta pidän hiukan liioiteltuna myös sitä että se olisi tuomittu keino, ja aiheuttaisi säästöliekin jotenkin erityisen todennäköisesti, varsinkaan lyhyemmissä hoidoissa.

        Mutta kuten tuossa toivoin, pidetään keskustelu poissa erikoisruokavaliosta kuten ENE:stä sinänsä, ja pyritään käsittelemään aihetta säästöliekin ja Suurin pudottaja -ohjelman lautta.

  4. Juttu täytyy lukea tarkkaan. Huolimattomalla silmäilyllä jää helposti se väärä käsitys, että laihtuneenakin on aina vaan, elämän loppuun asti, syötävä vähemmän kuin saman painoinen henkilö, joka ei ole ollut lihava eikä siis laihduttanut.

    Ei siis niin, vaan näin: nopeasti ja paljon laihduttaneen henkilön energiankulutus ei enää kasva painoa vastaavaksi, jos paino kasvaa uudelleen. Toisin sanoen henkilö lihoo laihtumisen jälkeen kiihtyvällä vauhdilla. Näinkö?

    Huh.

    1. Tuo johtopäätös näyttäisi pitävän paikkansa silloin kyse on äärimmäisestä tavasta laihduttaa (Biggest Loser).

      Tämä tutkimus kertoo vain tällaisesta äärimmäisen tiukasta, käytännön tasolla täysin epärealistisesta laihdutuksesta, joka kestää yli puoli vuotta ja jossa henkilöt ovat lähtötilanteessa sairaaloisen lihavia (BMI>40).

      Tätä tutkimusta ei voi yleistää lyhempiin, ”hellempiin” eli siis järkevämpiin ja tavanomaisesti käytössä oleviin laihtutuskeinoihin, varsinkaan pienemmästä liikapainosta kärsivillä.

  5. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimusta suomen suurin pudottaja -ohjelmaan osallistuneista. He ovat kuitenkin olleet huomattavasti vähemmän ylipainoisia kuin jenkkiversiossa. Pohdin siis sitä, että ”haukutaanko” tällä formaatti ns turhaan suomen tapauksessa kun osallistujat eivät ole pudottaneet niin suuria määriä painoa. Kiinnostaisi siis lähinnä tietää mikä heidän energiavajeensa on ollut ja miten se vaikuttaa. Aika kurjia tutkimustuloksia kyllä jenkkilästä!

  6. Hienoa, että suomenkielinen ravintoasiantuntijakin puuttuu tähän internetissä paljon keskustelua herättäneeseen havaintoon. Useat koetuloksia arvioineet ovat todenneet, että yksinkertaistettu CICO (Calories In = Calories Out) -malli on noiden tulosten myötä viimeistään osoitettu toimimattomaksi. Se toimii ehkä polttomoottoreiden kohdalla, mutta ihmisen metabolia ja lihominen ja laihtuminen on kiinni niin monesta muusta aineenvaihduntaan vaikuttavasta tekijästä, että samaa mallia ei voidan suoraan soveltaa. Huolestuttavaa tosiaankin on, että energian säästöliekki jää ”pysyväksi”.

    Omasta mielestäni asian selittää parhaiten kanadalainen lääkäri Jason Fung artikkelissaan: ”The Biggest Loser Diet – Explained!”

    https://intensivedietarymanagement.com/biggest-loser-diet-explained/

    Vaikka Reijo pyysi kommentoimaan aiheesta, ei seuraavaa artikkelia mielestäni voi sivuuttaa, koska se liittyy niin läheisesti tuohon Suurin Pudottaja teemaan ja havaittuun säästöliekillä elämiseen. Ja onhan siinä mainittu Reijonkin esiin tuoma Kevin Hall. Tässä tutkimuksessa (tuore, vasta osittain julkaistu) nimittäin kokeiltiin ruokavaliota, joka (isokalorinen ts. sama energiamäärä kuin verrokkiruokavaliossa) aiheutti energian kulutuksen LISÄÄNTYMISEN. Kenties nuo 6-vuotta säästöliekillä kituuttaneet voisivat peruuttaa haitallisen ilmiön pätkäpaastolla ja em. tutkimuksessa käytetyllä ruokavaliolla? Tuskin muutaman kuukauden kokeilusta haittaakaan olisi.

    https://proteinpower.com/drmike/2016/05/06/contradictions-and-cognitive-dissonance-the-kevin-hall-effect/

    PS. Kommentoinnin aikakatkaisu on lähes mahdotonta välttää. Tähän pyytäisin korjausta.

    Error: Time limit is exhausted. Please enter CAPTCHA value again. Click the BACK button on your browser, and try again.

    1. Kiitos tuosta Error-ilmoituksesta. Yleensä auttaa se että kun painaa tätä virkistys kuvaketta ↻ CAPTCHAn vieressä.

    2. Jep, jätetään tämä karppaukseen menossa oleva keskustelu tähän, ja pysytään aiheessa. Tässä ei ola tarkoitus keskustella jälleen kerran karppauksen hyvistä tai huonoista puolista (joihin tuolla karppauslääkäreiden Fungin ja varsinkin Eadesin kommentilla viitannet).

  7. Hei,
    Kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Kirjoitat ettei lihaskato ollut erityistä kun menetetyistä 60 painokilosta lihasta oli 17 %. Absoluuttisena lukuna se on kuitenkin noin 10 kiloa lihasmassaa. Sehän on merkittävä määrä lihasta! Etenkin jos ajatellaan ettei näillä hyperlihavilla kilpailijoilla lihasmassan määrä alun perin ollut ainakaan isompi kuin saman pituisella normaalipainoisella olisi. Jos keskipituinen normaalipainoinen ihminen menettää 10 kiloa lihasta, niin sehän on merkittävä muutos, joka muuttaa kehon ulkonäköäkin huomattavasti. Eikö havaittu perusaineenvaihdunnan hidastuminen voi siis kuitenkin johtua lihaskadosta?

    1. Tuo 10 kilon lihaksen menetys pitäisi selittää sen arvioidun (laskurilla etukäteen lasketun 400 kcal) PAV:n pienenemisen. Mutta nyt PAV pieneni siis 516 kcal enemmän kuin mitä oli lihasmassan ja kokonaismassan menetyksen perusteella oli voitu arvata (PAV väheni yhteensä 916 kcal). Laihdutustutkimuksissa yleensä menetetään myös lihasta, paitsi kun mukana kohtuullinen voimaharjoittelu- ja/tai erittäin runsaasti proteiinia. Paastolla jopa puolet painosta lähtee lihaksesta.

      Lihavilla on muuten enemmän lihasmassaa kuin samanpituisilla normaalipainoisilla.

  8. Ok, nyt ymmärrän. Mutta olen ymmärtänyt liikuntatieteen tutkimuksista saadun tuloksia, että voimaharjoittelu ja runsasproteiininen ruokavalio kohtuullisilla miinuskaloreilla ei pelkästään säästä vaan jopa lisää lihasmassaa, jos kyseessä on huomattavan ylipainoinen ja/tai painoharjoittelussa aloittelija. Siis vaikka samaan aikaan poltetaan rasvaa. Tämähän tekee Suurin pudottaja-kilpailusta vieläkin tragikoomisemman: kilpailijat voisivat kohtuullisemmalla kalorirajoituksella jopa lisätä lihasmassaa, millä olisi hyvä vaikutus aineenvaihduntaa, kun nyt he menettävät järkyttävät 10 kiloa ja tuhoavat aineenvaihdunsa!
    Mutta aiheuttaisiko näin suuri ruokamäärän ja liikuntamäärän välinen epäsuhta jotain mitä laskurit eivät ennakoi? Itse liikunnan harrastajan ainakin alkaa miettiä että miten liikunnasta palautuminen onnistuu jos energiavaje on noin suuri? Menevätkö kilpailijat yksinkertaisesti ylirasitustilaan tai jopa ylikuntoon ja aiheuttaisiko se PAV:in ennakoitua suuremman laskun?

    1. ”Mutta aiheuttaisiko näin suuri ruokamäärän ja liikuntamäärän välinen epäsuhta jotain mitä laskurit eivät ennakoi?” Tästä nimenomaan on kysymys.
      Hyvin puettu sanoiksi tämä ”…miten liikunnasta palautuminen onnistuu jos energiavaje on noin suuri?”. Juuri näin, siitä palautuminen ei todellakaan onnistu.

      Tavallisissa liikunnan ja voimaharjoittelun yhdistäneissä tutkimuksissa on harjoiteltu 3-5 tuntia viikossa, ja kalorivaje on ollut suorastaan nysä verrattuna Suurin Pudottajaan. Suurin pudottajassa liikuntaa tuli jo yhtenä päivänä tuo reilu 3 t annos joka tavallisissa laihdutustutkimuksissa ”annetaan” viikossa.

      Kun vielä muistetaan että koehenkilöt olivat massiivisen lihavia BMI>40, siis tottumattomia säännölliseen aktiiviseen liikuntaan, hahmottuu tämän liikuntamäärän järjettömyys vielä paremmin. Kertakaikkiaan palautuminen on ollut mahdotonta. Hillitön stressitila osallistujille fyysisesti, puhumattamaan psykologisesta ja sosiaalisesta TV:n aiheuttamasta paineesta.

  9. ”Osallistujat harjoittelivat keskimäärin 3,3 tuntia päivässä (sekä voima- että kestävyysharjoittelua)”

    Tätä olisi kiva verrata esim. Rion olympialaisiin tähtäävään maratonariin / kuulantyöntäjään. Ainakin TV:ssä suurin pudottaja -kilpailijat treenaavat myös erittäin kovalla intensiteetillä. Jopa huippu-urheilijoilla on painopiste yleensä perustekemisessä, ei maksimisykkeen hakemisessa.

    Ainakin tuo harjoittelumäärä, 3,3 tuntia päivässä, on enemmän kuin keskimääräinen harjoitteluun käytetty aika vuoden 1912 olympiakisojen ylivoimaisella kestävyysjuoksijalla, Hannes Kolehmaisella.

    http://ugo.mbnet.fi/juoksuharjoittelu.html

    Siis hei, lopettakaa hyvät ihmiset tämä hulluttelu. Jos treenaa lujaa, pitää myös syödä monipuolisesti, suht. paljon ja säännöllisesti. Muuten menee rikki. Ja tuo treenimäärä on liikaa ainakin jos syke on usein korkealla.

  10. Tuli vielä mieleen, että mikä on johtopäätös jos yhdistämme nämä kaksi tietoa: ”Lihavilla on muuten enemmän lihasmassaa kuin samanpituisilla normaalipainoisilla” ja ”Laihdutustutkimuksissa yleensä menetetään myös lihasta, paitsi kun mukana kohtuullinen voimaharjoittelu- ja/tai erittäin runsaasti proteiinia” (ja lihavilla lihasmassa voi jopa lisääntyä). Eikö tässä ole selvä syy suositella lihaville juuri dieettiä, jossa on kohtuullinen energiavaje, voimaharjoittelu ja proteiinipitoinen ruokavalio? Siis suoraan sanottuna bodausta. Samalla siinä olisi motivaatiotekijä lihavalle laihdutukseen; hyödyntää lihavuuteen liittyvä paradoksaalinen etu:
    Lihasta säästävällä dieetillä ei tarvitse laihduttaa edes normaalipainoon, kun rasvaprosentti suuremman lihasmassan ansiosta sama kuin normaalipainoisella. Jos taas laihduttaa normaalipainoon, niin on selkeästi fitimmässä kunnossa kuin se bodaamaton normaalipainoinen.
    Puhumattakaan siitä miten paljon parempi bodaus on nivelille kuin jos lihava yrittäisi kuluttaa saman energian hölkkäämällä. Tai vielä psykologinen itsetuntoa tukeva tekijä, että koska lihasmassaa on enemmän niin salituloksetkin voivat olla yllättävän hyviä, kun taas hölkätessä tai jumpassa lihava tuntee itsensä helposti kömpelöksi ja huonommaksi.

  11. Tutkimus osoittaa selvästi sen että PAV. pienenee kyseisellä kitidieetillä, eikä näytä palautuvan normaaliksi edes pitkällä aika välillä. Se että kilpailijat voisivat siitä huolimatta 3400kcal lihoamatta kertoo heidän vääristyneestä suhteestaan ruokaan. Itselläni 90kg suht aktiivisenä miehenä tuon syöminen puhtaasta ruoasta tuottaa vaikeuksia. Uskoisin suurimman ongelman olevan siinä että nämä ihmiset ovat jollakin tavalla ruokaholisteja. Toisin kuin muut päihderiippuvaiset jotka vieroitetaan heita addiktoivista aineista tietävät että he eivät voi palata kohtuu käyttäjiksi. Eli akhoholisti, tupakoitsivat ja muut eivät voi pääsääntöisesti enää koskaan koskea kyseisiin tuotteisiin tai lankeavat niihin taas uuudestaan. Ruoka on siitä huona addiktio jos siitä luopuu kokonaan niin käy kuin mustalaisen hevoselle.

  12. Mitä se perusaineenvaihdudunta tarkalleen on? Eli noillakin paino on lähes sama kuin ennen kilpailua, mutta PAV jotain 600 kcal pienempi. Missä se näkyy? Onko ruumiinlämpö alempi vai toiminnot hitaampia tms. Vai onko energia aiemmin kulunut jokun tulehduksen ylläpitoon? Onko korkea PAV pelkästään hyvä asia?
    Tässähän voisi ajatella myös, että kilpailijoilla PAV oli epänormaalin korkea ja nyt se on palannut normaaliksi. Ja onko alhainen PAV edes (osa)syynä lihoamiseen?

  13. Kaiken muun hyvän lisäksi selviää siis laihtuja tulevaisuudessa pienemmällä ruokalaskulla. Saisipa tällaisen mainion säästöliekkiominaisuuden autoon ja kännykäänkin. Eiköhän tuo säästöliekki ole nimenomaa se normaaliliekki, joka käyttää niukat resurssit mahdollisiman tehokkaasti – kuten luonnonvalinnan kohteilla on yleensä vähän pakko. Vain poikkeuksellisessa yltäkylläisyydessä on varaa laitaa isompi liekki päälle; ehkä kehoparka yrittää dumpata epätoivoisesti ylimääräisiä kaloreita.

    Tuo 500kcal on sitäpaitsi pikkujuttu, eiköhän ruokahalun säätely saisi sen verran nälkää lisättyä, jos energiantarve olisi sen verran suurempi.

    1. Säästöliekille meno näyttää toteutuvan myös painosarjaurheilijoilla, jotka siis ovat toinen -sairaan lihavista voimakkaasti poikkeava- erityisryhmä.
      Peruskysymys siis on: Onko säästöliekille siirtyminen = sairaus, vai ainoastaan ihmisen varasopeutuma nälänhädän koittaessa? Tai peräti luonnon tarkoittama aikuisuuden tila, johon kaikkien olisi tarkoituksemukaista siirtyä?
      Sitten kun tämä on selvää, voidaan siirtyä pohtimaan yksityiskohtia.

  14. Miten korjata Biggest Loser kilpailussa vioittunut metabolia?

    Tähän kysymykseen vastaa kanadalainen lääkäri J.Fung: ”In order to fix our broken metabolism, we need to allow free access to the energy contained within our fat stores. We need to allow fat burning (lipolysis) to proceed normally. We need to lower insulin.”

    Artikkelissa on käytetty hyvin asiaa havainnollistavia vertauksia ts. väännetty meille maallikoille rautalangasta. Hän myös tunnustaa kaikki insuliiniin vaikuttavat asiat tällä lauseella: ”But remember that insulin has many inputs and is not simply carbohydrates. Cortisol, protein, fructose, insulin resistance, fibre, vinegar and countless other things play a role in determining insulin levels.”

    Kuka muu on tähän mennessä tarjonnut Biggest Losereiden ongelmaan ratkaisumallin? Ja vieläpä järkeen käyvän sellaisen?

    https://intensivedietarymanagement.com/fix-broken-metabolism/

Kommentointi on suljettu.