Hullua menoa ravintotutkimuksessa ja -keskustelussa. Mikä tämän aiheutti?

Hulluista ravinto- ja tiedeuutisista on tullut imuri monien toimijoiden nettisivuille. Niillä kalastellaan lukijoita siinä missä vähäpukeisilla naisilla tai atleettisten miesten vatsa- ja hauislihaksilla. Meno on äitynyt välillä surkuhupaisaksi.

Tiedetoimittajat Ulla Järvi ja Tuukka Tammi tarttuivat ilmiöön ja laittoivat muutkin tiedetoimittajat ruotimaan ilmiötä. Syntyi heidän toimittamansa kirja ”Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia”, jossa tätä tiedeuutisten outoa menoa tarkastallaan monelta eri kannalta. Kirjaa kirjoittamassa on ollut useita teräviä ja pitkän linjan tiedetoimittajia. Kirjan toimittajat pyysivät myös minulta yhden luvun kirjaan, sen nimi on ”Ruoka ja ristiriitaiset tutkimustulokset”.

Vastapainon sivuilla kirjasta osuvasti kerrotaan mm. seuraavasti:

Tämä kirja on eloonjäämisopas tiedemedian seuraajalle. Se opastaa valitsemaan ja arvioimaan tiedeuutisia. Kirja sisältää kaiken nähneiden ammattilaisten oudoimmat ja hauskimmat tiedetarinat.”

Toivon luonnollisesti, että mahdollisimman moni hankkii tai lainaa kirjan. Kirjan kaikki kirjoittajat ja sisällysluettelo löytyy täältä.

Esimauksi kirjalle ja tunnelman virittämiseksi keräsin oheiseen diasarjaan omia näkemyksiäni siitä, miksi ravintoa koskeva keskustelu ja tutkimus näyttäytyy niin hulluna kuin se tekee. Mitä olet menosta mieltä?

 

5 thoughts on “Hullua menoa ravintotutkimuksessa ja -keskustelussa. Mikä tämän aiheutti?”

  1. Mahtava kirjavinkki! Täytyy pistää ostoslistalle. 🙂
    Median ravitsemusuutisointi ja somepöhinä ravitsemuksen ympärillä ovat tosiaan menneet liian pitkälle liian monta kertaa. Itse olen muutaman vuoden ajan seutrannut tiiviisti tapahtumia ravitsemuskeskustelussa, -tieteessä ja -uutisoinnissa.

    Positiivista on, että ihmiset ovat nykyisin kiinnostuneita siitä, mitä suuhunsa pistävät, vaikka jotkin ruokavaliokokeilut ovat enemmän tai vähemmän kestämättömiä (esim. vegaani, paleo, gluteeniton, viljaton, maidoton). Oma kokemukseni on, että kun kokeilee vähän kaikenlaista, niin lopulta asiat löytävät tasapainon ja ruokavalio on oikeasti terveellinen, helpo noudattaa ilman erityisiä ponnisteluja ja ennen kaikkea ruuasta voi nauttia ja siitä saa hyvän olon. Jotain vanhaa, jotain uutta -periaatteella.

    En voi kovasti ylistää ruokatottumuksiani ajalta, ennen kuin kiinnostuin ravinnosta. Klassinen tarina: olin kipeä ja tiesin, että jotain on tehtävä. Muutoksessa ruoka- ja hyvinvointiblogeilla (jotka olen arvioinut laadukkaiksi) on ollut suuri merkitys hyvinvoinnilleni.

    Ihmisten aktiivisuus pitää tutkijat ja asiantuntijat varpaillaan ja estää juuttumasta paikoilleen. Ei-asiantuntijoiden väitteet ravintoasioista ja niiden saama suuri huomio saa tutkijat ottamaan selvää asioista uuden tutkimuksen avulla ja näin ollen kumoamaan tai vahvistamaan ruokahypoteeseja.

    Itse seuraan vahvasti virallista ravitsemustiedettä opiskelujeni puolesta ja sen rinnalla ns. vaihtoehtoista ravitsemustiedettä. Olen oppinut katsomaan ja arvioimaan kumpaakin tietokanavaa kriittisesti ja mielestäni parasta on se, että kumpikin vaikuttaa toisiinsa myös rakentavasti, ei pelkästään jyrkällä vastakkainasettelulla. Esimerkiksi ”puhdas ruoka” -debatti on saanut ravitsemuksesta kiinnostuneita ei-ammattilaisia puhumaan vahvasti kyseistä termiä vastaan ja korostamaan ”aidon ruuan” -käsitettä eli siis ns. tavallista perusruokaa. Suuret ihmismassat ovat ymmärtäneet puhtaan ruuan -käsitteen hyvin väärin ja koko käsite on aivan harhaan johtava. Tässä linkki, jonka takaa löytyy hyvä esimerkki aiheesta: http://deliciouslyella.com/the-deliciously-ella-food-philosophy/. Olen myös erittäin iloinen siitä, että kaiken vouhotuksen keskellä on syntynyt paljon, ihan tavalliseen, terveelliseen ja luonnonmukaiseen ruokaan perustuvia blogeja, kuten http://www.hemsleyandhemsley.com/.

    Ei-asiantuntijoiden joukko puolestaan on vaikuttanut positiivisella tavalla valtiotason toimintaan. Ihmiset vaativat yhä enemmän virallista tutkimustietoa ravinnosta ja toimintaa viranomaisilta. Esimerkiksi sokeriverosta ja sokerin liikakäytön haitallisuuksista käy kova keskustelu esimerkiksi Iso-Britanniassa: https://petition.parliament.uk/petitions/106651. Kuten kirjoitat dioissa, toivon minäkin kovasti, että ihmisten medianlukutaito olisi parempaa. Itse olen oppinut sitä yrityksen ja erehdyksen kautta. Tärkeintä kaikille osapuolille olisi olla mieleltään avoin ja vastaanottavainen monenlaisellle näkemyksille. Silloin asioita on mahdollisuus oikeasti muuttaa tai olla muuttamatta parhaalla katsotulla tavalla.

  2. P.S. Mielestäni hyvä esimerkki noihin mainitsemiini uusien ruokahypoteesien tutkimiseen on juuri lukeman Olli Ilanderin Liikuntaravitsemus-kirja (2014), jossa yllätyin siitä, miten paljon paleoruokavaliota on tutkittu laadukkaissa(kin) tutkimuksissa urheilijan/kuntoilijan terveyden kannalta. Siihen on varmasti vaikuttanut suurten ihmismassojen mielenkiinto aiheeseen ja median rooli.

  3. Diat on vähän epäselviä luettavia älypuhelimella.. mutta yksi selkeä oletus siellä oli ”google”, korjaa se muotoon ”google scholar” niin päästään jo paremmille jäljille 🙂 Toki siis on niitä ihmisiä, jotka sokeasti luottavat – lähinnä blogeihin, iltalehteen ja kaikkeen mikä on muuta kuin THL. Mutta myös niitä, jotka luottavat ns. ”julkiseen käsitykseen” tutkimatta lähteitä ja vertaamatta niitä. Itse toivoisin, että oppineet/tutkijat ymmärtäisivät meidän kaikkien olevan ihmisiä, eivät suhtautuisi niin alentuvasti, kuuntelisivat, jos joku löytää ristiriidan tutkimuksista tai epätarkkuuden, sitten harkitsisivat kauemmin kuin puoli sekuntia onko aihetta syytä tutkia lisää vai ei. Medialta toivoisin suoraa linkkiä tutkimukseen, josta tiedottavat, vähintään tutkimuksen nimen! Jotta jokainem voi lukea itse – mikäli englannin kielitaito riittää.

  4. Itse olen opetellut lukemaan ainaskin sen kyseisen tutkimuksen tiedotteen netistä tai mahdollisesti tutkimusartikkelin lyhennelmän, jos ei tiedotetta ole. Sen verran väärin uutisointeja tulee. En luota enää Yleen, Hesariin tai Tiede-lehteenkään, saatika johonkin iltapäivälehden toimitukseen. Kaikissa edellämainituissa on ollut suorastaan virheellisiä ja harhaanjohtavia uutisointeja.

    Eri asia on sitten, kuinka yksittäinen tutkimus asettuu kokonaisnäkemykseen ja kuinka hyvin se on tehty. Joskus sitä on maallikon vaikea hahmottaa. Jännää, että uutisoidaan maidon tappavan, mutta kukaan ei kuitenkaan uutisoi, että punainen liha tai makkara tappaa, vaikka niiden kohdalla näyttö on käsittääkseni paljon selvempi.

    On kiva, kun joku tulkkaa näitä tutkimuksia meille maallikoille. Siksi sinun blogiasi on kiva lukea. Nyt mietin noita prepiootteja – mihinkä tietoon uskoa ja mikä on vain hypetystä?!

  5. Maito ei tapa nopeasti

    Tuli tuon maitouutisen innoittamana googlattua netistä tappaako maito todellakin ja kyllähän se sen tekee, tosin hyvin hitaasti. Maito ei todellakaan ole se osteoporoosin selättäjä eikä lisäkalsiumista ole sanottavaa näyttöä sen torjumisessa. Maito ei ole niin terveellistä kuin Suomenkin ravitsemussuositukset antavat ymmärtää. Vielä kun lisäksi suositellaan rasvatonta maitoa, josta esim. arvokas K2 vitamiini on lähes kokonaan poistettu, ei jäljelle jää kuin lihottava kurri. Kaikkien täysrasvaisten maitotaloustuotteiden ehkä suurin terveyttä edistävä tekijä on juuri tuo K2-vitamiini, jota ei suuremmassa määrin saa juuri mistään muusta (paitsi Japanissa natosta) Eurooppalaisessa ruokavaliossa. No, fermentoidut kasvikset, kuten hapankaali, on toinen lähde.

    Näille tiedoille löytyy googlettamalla ihan riittävästi tukea eikä tarvitse olla ravitsemustieteen ammattilainen ymmärtääkseen tutkimusten tuloksia. Toki netissä on paljon huuhaata ja monet tieteellisetkin tutkimukset ovat vääristeltyjä ja suorastaan teollisuuden tarkoitusperiä palvelevia (hyvä esimerkki ILSI). Kokemuksen karttuessa oppii kyllä erottamaan jyvät akanoista.

Kommentointi on suljettu.