Perjantain lyhyt: Opetus luumuista itselleni

Kävin pitämässä luentoa, joka kosketteli osittain ummetusta. Kävin läpi tavanomaiset ohjeet ummetuksen hoidosta. Viimeisenä kohtana listallani oli varoitus olla käyttämättä luumuja säännöllisesti ummetuksen ehkäisyssä. Tämä varoitus pohjasi annetuihin yleisiin suosituksiin, joita on saatavilla myös netistä, esim. Therapia Fennica ja Helsingin kaupungin terveysviraston ummetuksen hoito-ohje (Gernet-sivusto). Näissä molemmissa ohjeissa varotetaan luumun aiheuttavan säännöllisesti ja runsaasti käytettynä suolen veltostumista ja siten pahentavan ummetusta.

Luennon jälkeen sain kysymyksen. Miksi luumuja ei saa syödä säännöllisesti? Tuossa yllä mainitussa Therapia Fennican artikkelissa sanotaan, että difenyylisatiini on aine, joka saattaa aiheuttaa suolen sileän lihaksen lamaa. Yritin etsiä tietoa ja tutkimusta mihin tämä toteamus perustuu. En löytänyt PubMedin kautta, enkä muutoin. Samalla huomasin, että kyseessä on pieni painovirhe. Luumun yksi vaikuttava aine on dihydroksifenyyli-isatiini. Yritin uudestaan PubMedin kautta-taas vesiperä. Dihydroksifenyyli-isatiinista tai luumujen suolta veltostuttavasta vaikutuksesta ei  löydy myöskään mitään tutkimustietoa.

Dihydroksifenyyli-isatiini kuuluu on isatiini -ryhmään, ja se löydettiin ensiksi indigo -kasvista. Isatiini puolestaan on sukulaisryhmä vaikean ummetuksen hoitoon kuuluvien bisakodyylien kanssa, joiden on arveltu aiheuttavan suolen laiskistumista pitkäaikaiskäytössä (esim. Metalax, Toilax jne.). Tästä varoituksessa lienee kysymys. Sukulaisten oletaan olevan samaa sarjaa.

Luumuista ei kuitenkaan ole haittaa?

Tein hakuja myös yhdysvaltalaisten ravitsemusterapeuttien sivustoilla ja yleisillä ummetuksen hoitosivuilla. Missään ei varoiteta luumujen käytöstä, päinvastoin niitä kannustetaan käyttämään. Eräs gastroenterologi tarkisti oman alan oppikirjasta, sielläkään ei ole mainintaa luumujen haitallisuudesta. Kansalaisten Terveyskirjastokaan ei varoita luumujen käytöstä. Onko kyseessä siis liika varovaisuus tai jopa arvailu? Luumun hyvän tehon ummetuksen estossa saattaa paremmin selittää niiden runsas kuitu- ja sorbitolipitoisuus. Kuivatussa luumussa on ilmeisesti kuitua ainakin 6 grammaa ja sorbitolia n. 15 g/100 g (Stacewicz-Sapuntzakis M et al 2001) Minua jää tosin hieman askarrutamaan tuo sorbitolipitoisuus, kun Fineli tai NutritionData kumpikaan ei ole analysoinut sorbitolipitoisuuksia. Dihydroksifenyyli-isatiinin pitoisuudesta ei ole tietoa.

Uskonkin, että jos luumut olisivat haitallisia pitkäaikaisesti käytettynä, se olisi tullut esille epidemiologisissa tutkimuksissa ja siten lääketietellisessä kirjallisuudessa. Onhan niiden käyttö maailmanlaajuisesti yleistä. Ehkä lapsi on mennyt pesuveden mukana, ja luumuille pitäisi nyt antaa lopullinen synninpäästö. Enää en suosittele erityistä varovaisuutta luumujen käytössä, sen tästä otan opiksi. On luumukiisselin aika.

Luumujen ummetusta helpottavat aineet:

  • dihydroksifenyyli-isatiini  (sukua bisokodyyli-ryhmän suolen motoriikka lisääville ummetuslääkkeille)
  • kuitu
  • sorbitoli

3 thoughts on “Perjantain lyhyt: Opetus luumuista itselleni”

  1. Pääasiallinen näyttö taitaa tulla koe-eläinkokeista. Tässä yksi kuitenkin myös yksi kliininen tutkimus, jossa seurattiin muutamaa biokemiallista markkeria. Erityisen mielenkiintoista minusta on, että luumut näyttäisivät rakentavan luuta, eikä estävän resorptiota. Luulääkkeet vaikuttavat suurin osa nimenomaan resorptioon.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11860726

    Jos luumut osoittautuvat todella merkittäväksi tekijäksi osteoporoosin ehkäisyssä niin olisihan se aika käytännöllistä. Samaan syssyyn hoituisi myös ikääntymiseen liittyvä ummetuksen hoito.

    Luumut ovat ehkä muutenkin aliarvostettuja. Niiden polyfenolipitoisuus on muistaakseni myös aika korkea.

  2. Viime vuonna luustotutkijoiden konferenssissa julkistettiin alustavia tutkimustuloksia, joiden mukaan luumut parantavat luuntiheyttä vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla. Professori Bahram Arjmandin johtamaan tutkimusryhmään oli kuulunut 144 naista, joiden luuntiheys oli osteopenian tasoisesti heikentynyt. He olivat nauttineet 10-12 luumua päivässä vuoden ajan. Tulosten mukaan luuntiheys oli parantunut merkittävästi niin lannerangassa, kyynärluussa kuin lonkassakin. Suuruudeltaan luuntiheys oli parantunut lonkassa noin 6-11 prosentin verran.

    Luumujen korkea polyfenolipitoisuus pitää paikkansa. Luustolle voi olla hyötyä myös mm. niiden sisältämästä boorista.

Kommentointi on suljettu.