Hyvinvointi-ilta radiohjelma ravitsemuksesta ja syksyn blogeja

Eilen torstai-iltana (11.8.2011) keskustelimme Mikael Fogelholmin kanssa Radio Suomen Hyvinvointi-illassa terveellisestä ravitsemuksesta, tulevista ravitsemussuosituksesta ja karppauksesta. Ne, jotka eivät kuulleet lähestystä voivat kuunnella ohjelman Radio Suomen sivuilta. Uskoisin, että uuden ravitsemustieteen professorin Mikael Fogelholmin näkemykset tulevista suosituksista ja karppauksesta kiinnostavat vaikkapa ravitsemusterapeutteja tai terveydenhoitajia laajasti  – ja ehkä siinä sivussa minunkin mielipiteet 🙂

Klikkaa itsesi alla olevasta kuvakkeesta Radio Suomen sivuille, ja kuuntele lähetyksen tallenne.

Ohjelmassa viitattiin mm. Iltasanomien toissapäiväiseen artikkeliin karppauksen vaaroista.  Artikkelissa haastateltu endokrinologi Tiinamaija Tuomi kertoo tiukan karppauksen mahdollisista haitoista. Tämä artikkeli on saanut mielenkiintoisen jatkon Jari Ristirannan sivustolla Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH), karppaus. Jos tarina meni niinkuin Ristirannan blogin mukaan näyttää menneen, vääjäämättä tulee mieleen, että joidenkin medioiden, ehkä juuri Iltasanomien, eräs tavoite on pitää edelleen yllä, tai jopa suurentaa, kuilua karppaajien ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Harmittavaa.

Eilisessä radio-ohjelmassa mitään kuilua ei ollut, pientä erimielisyyttä nyansseista toki.

Omalta osaltani kirjoittelu ja keskustelu karppauksesta, vatsanterveydestä, diabeteksesta, osteoporoosista jatkuu tässä blogissani. Niitä, joita kiinnostaa viimeisin ajatukseni karppaamisen eduista ja haittapuolista, voivat katsoa kirjoituksiani ”Henkilökohtainen kannanotto -VHH vs alhainen GI” tai ”Yhteenveto vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta”.

Eilisen ohjelman jälkitunnelmissa mieleeni vielä tuli, että meidän olisi pitänyt päästä keskustelemaan enemmän piilosokerista, ja sokerin haitoista yleensäkin. Ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, eräs asia johon ravitsemuksessa kiinnitetään aivan liian vähän huomiota on kohonnut verenpaine, ja sen optimaalinen hoito. Verenpaine tappaa länsimaissa, siis todennäköisesti myös Suomessa, enemmän kuin kolesteroli tai lihavuus. Hoitakaa verenpaine kuntoon!

Syksyn aikana tulen kirjoittamaan rasvoista ”kirjallisuuskatsausta” samaan tapaan kuin kirjoitin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Noin vuosi sitten kirjoitin silloisesta näkemyksestäni otsikolla ”Olisiko rasvarauhan aika?” Onko tieto sitten vuoden takaisen tarkentunut?

Tällaista on tänä syksynä on suunnitteilla -tosin suunnitelmat ovat vain suunnitelmia. Bloggaaja elää paljon tilanteiden ja tapahtumien mukaan. Ja ne joille ravitsemusbloggaajat ovat uusi tuttavuus, voivat löytää nopeasti muita ravinnosta bloggaavia Ravitsemusblogeja -listaltani.

[poll id=”35″]

26 thoughts on “Hyvinvointi-ilta radiohjelma ravitsemuksesta ja syksyn blogeja”

  1. Tuo äänestyshommeli toimii ihan miten sattuu. Opasti minua laittamaan ”valid poll” :))) Vai onko vaihtoehtoja vain yksi, hihihi.

    Radiojuttu oli oikein mielenkiintoinen. Täytyy jälleen kuunnella sitä herkällä korvalla, koska herkkä korvani rasittui jo alkumetreillä. Se täti, kun sanoin karppaavansa, ja kuitenkaan meikäläisen näkövinkkelistä ei karpannut oikeastaan lainkaan. Liikuttavaa. Tietenkin jokapahinen käsittää tykönään karppauksen kovin eri tavoin. Hyviä ja huonoja esimerkkejä on maailma vääränään.

    Mutta jatkamma aloittamallamme polulla.

    -Massu

    1. Jes, tuo äänestyssydeemi on välilä sekaisin. Toimii useimmiten ihan kohtuullisesti. Niinpä, niin karppaajia on moneen junaan. Niinkuin gurujakin. Niinkuin ravitsemusasiantuntijoitakin.

  2. ”karppaus ei sovi lapselle” tuumasi Reijo.

    Kuinkas hyvin se oikeaksi todistettu ruokavalio on toiminut lasten kohdalla? Lasten lihavuus on kasvanut kolminkertaiseksi viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana jolloin rasvat on revitty lasten maidoista, kastikkeista, voileivältä jne.

    Mitäs ohjeita Reijo antaisi esim. 10-vuotiaalle ylipainoiselle. Entä 5-vuotiaalle tai 15-vuotiaalle. Tytölle tai pojalle?

    Sami

  3. Sami, vaikka lihavuus on ongelma, on myös päinvastainen joskus ongelma. Osalla on huono ruokahalu, heikko kasvu, nirsoilua ja syömishäririöitä. Silloin karppaus ei liene mikään ratkaisu. Epäilen myös päiväkoti- ja koululaitoksen kykyä ”sopeutua” toteuttamaan hyvä karppiateria.

    Tämä ei oikein ole oikea foorumi lähteä räätälöimään lihavalle lapselle ruokavaliota. Yleistä ohjeistoa ongelmaan on tehty RTY:n puolesta, pääarkkitehtina Outi Nuutinen eli Mahtavat Muksut -– Ratkaisuja lihavan lapsen hoitoon aineisto: http://bit.ly/qYY15e

    Ravitsemusterapeutti voi tehdä yksilöllisen suunnitelman kulloisenkin lapsen tilanteeseen sopivaksi. Mutta muutama yleishavainto.

    Lihavien lasten kohdalla, niinkuin useiden normaalipainostenkin, lienee monesti ongelmana aamiaisen keveys tai liian vähäinen proteiinimäärä. Viimeisen vuoden aikana on tullut hyviä tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, että melko runsasproteiinin aamiainen pitää hyvin lasten nälkää lounaaseen saakka, samalla kun vireystila säilyy hyvänä. Siten lounaan ja iltapäivän ruokailu voi myös onnistua paremmin, kun nälkä ei ole liian suuri.

    Toinen nopeasti mieleen tuleva seikka on piilosokeri, jota on lapsien suosimissa mehuissa, limonadeissa, jogurteissa ja maustettuissa viileissä. Kaikkinensa ruuan pitäisi olla vähäsokerista, luonnollista ja hyvin kylläisyyden pitävää. Lasten kohdalla ei ole juurikaan karppaustutkimuksia, puhumatttakaan karppaus meta-analyyseistä lapsilla.

    Kirjoitan varmaan lähiviikkoina juttua Mozaffarianin kesäkuisesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin minkä eri ruoka-aineiden käyttö ennusti lihomista ja miten paljon. Vaikka tutkimus on tehty aikuisilla oli siinä mielenkiintoisia tuloksia:

    Viiden kärki:
    Kaikkein suurimpaan painon lisäykseen neljän (4) vuoden aikana olivat yhteydessä seuraavien ruoka-aineiden käytön lisääminen:
    1. Perunalastut 0,77 kg (3,8 kg kahdenkymmenen vuoden aikana)
    2. Perunat (ranskalaiset tai keitetyt) 0,58 kg (2,9 kg kahdenkymmenen vuoden aikana)
    3. Sokerilla makeutetut juomat 0,45 kg (2,3 kg kahdenkymmenen vuoden aikana)
    4. Punainen tuore liha 0,43 kg (2,2 kg kahdenkymmenen vuoden aikana)
    5. Lihavalmisteet (prosessoitu liha) 0,42 kg (2,1 kg kahdenkymmenen vuoden aikana)

  4. Kuuntelin hyvinvointi-iltaohjelmaa ja päällimmäiseksi minulle jäi viesti, jonka MF viestitti kuulijoille: viljatuotteita ei pidä jättää pois, vaikka kärsisi minkälaisesta vatsavaivasta, paitsi silloin jos on diagnosoitu ärtynyt suoli. Kyllä on kumma juttu, että pitäsi väen vängällä vääntää viljaa napaansa, vaikka kuinka pierettää ja mahaa pullottaa! Ei diagnoosi tee autuaaksi, vaan kyllä ihmisillä pitää olla oma päätösvalta tehdä muutoksia ruokavalioon myös sen perusteella, miltä olotila tuntuu. Toinen asia: olen huolissani lihavien ihmisten hoidosta terveydenhuollossa. Olen toiminut diabeteshoitajana ja vetänyt painonhallintaryhmiä sairaalloisen lihaville henkilöille. ENED onnistuu yleensä hyvin, mutta paino karkaa jälleen entisiin lukemiinsa. Dieetin aikana monelta jää insuliinit pois, koska verensokeritasapaino palaa jopa normaaliksi. Kun dieetti loppuu, alkaa hiilareiden syöminen ja paino alkaa nousta, palataan insuliinihoitoon ja lihoamiskierre on valmis. Minusta on epäeettistä, että lihavia potilaita ohjataan laihdutusleikkauksiin ennen kuin vähähiilihydraattista ruokavaliota ENEDin jälkeen on kokeiltu vähintään puoli vuotta. Terveydenhuollon tulisi järjestää VHH-ryhmiä ENED-ryhmien käyneille. Leikkauksessa on isommat riskit kuin VHH:ssa ja tämä pitäisi tuoda esille Käypä Hoito-suosituksessa sekä kertoa potilaille.

  5. Edelliseen kommenttiin, että minä kyllä mieluusti näkisin VHH:n käytännöksi ennen ENE-dieetin kokeilua diabeetikkojen kohdalla. Näin diabeetikon silmin vhh olisi paljon mielekkäämpi tapa saada verensokerit kuriin ja paino alas, kuin pussikuuri, vaikka miten pussikuureja Käypähoito-suosituksessa suosittaisiinkin.

  6. Totta turiset, Syster. Mutta erikoissairaanhoitoon tulevat erittäin lihavat ovat käyneet jo kaikki mahdolliset dieetit läpi, usean vuoden ajan ja ENED-ryhmään pääsee vain lääkärin lähetteellä ja on ”viimeinen ” keino ennen leikkausta. Kyse on äärimmäisestä dieetistä ja on selvää, että jo perusterveydenhuollossa pitää ohjata (ennen kuin paino pääsee karkaamaan) painonhallintaryhmiin, joissa mahdollisesti noudatetaan VHH-dieettiä. Perustasolla kuitenkin on hyvin vähän tarjolla minkäänlaisia laihdutusryhmiä ja tarvetta olisikin erityisesti VHH-ryhmälle metaboliselle oireyhtymästä kärsivälle henkilölle ennen dm2 puhkeamista.Tällöin kunnat säästäisivät erikoissairaanhoidon kuluissa ja potilas saisi ajoissa asianmukaista ohjausta ja tukea. Minun pointtini olikin erikoissairaanhoidon ryhmät, joista osa potilaista ohjataan leikkausjonoon ja heitä on paljon. Heille pitäisi järjestää ”jälkihuolto” laihdutusryhmän jälkeen, joka voisi olla perustason VHH-ryhmä?.

  7. Kuten MF tuossa ohjelmassa totesikin ei itse laihduttaminen ole yleensä se suurin ongelma, vaan se, että sen jälkeen palataan vanhoihin (huonoihin) tottumuksiin ja saman tekee myös tietysti se paino. Näiden laihdutuksiin pitäisi ehdottomasti kuulua seurantajakso, jonka tavoite olisi tuon painon karkaamisen ehkäisy. ENE-dieetit ovat siinä mielessä ongelmallisia, että ne eivät juuri opeta normaalia, terveellistä syömistä. Laihdutus pitäisi mieluummin toteuttaa jollain muulla tavalla, mielellään sellaisella, jota asiakas jaksaa noudattaa ja jota pienellä muokkauksella voi käyttää joko laihdutukseen tai sitten sen painon hallintaan.

  8. Loistavia kommentteja. Minä näkisin mieluusti, että meidän terveyspäättäjät tutustuisivat ruotsalaiseen ja norjalaiseen LCHF:aan. Näissä maissa LCHF-ruokavalio (=vhh) on jo hyväksytty terveydenhuollossa lihavuuden ja kakkostyypin diabeteksen hoidossa. Ei tarvitsisi edes pohjilta lähteä, vaan naapurimaista saisi jo hyvää useamman vuoden kliinistäkin dataa näistä ruokavaliohoidoista.

    Muistaakseni kevään Spotlight-ohjelmassa erään ruotsalaisen yliopistosairaalan dosentti? ylilääkäri? (en nyt muista lääkärin enkä sairaalan nimeä, mutta johtavassa asemassa oli) kertoi tästä aiheesta tulevan tutkimustulosten valmistuvan vielä ihan lähiaikoina. Kyseinen Spotlight-ohjelma on tallennettuna netissä, joten varmaan googlella löytyy. Ohjelma oli sama, jossa tämä dosentti(?) ja Eenfeldt suomivat suomalaisia diabeteetikkojen ruokavaliosuosituksia.

  9. Epäilemättä Reijo maailmassa on paljon muitakin ongelmia kuin lihavuus. Mutta kyllä se sillä tavalla on, että ruoan laihuus on vienyt monia lihavuuteen, erityisesti lapsia.

    Annoin juuri ylipainoiselle pojalleni seuraavan ilta-aterian (pääateria)

    Luomutomaattia n. 70g
    Kurkkua n. 60g
    Cashew pähkinöitä n. 20g
    Tummaa luomusuklaata n. 5 g
    Grillibroileria n. 150g (nahka mukana)
    Juomaksi vettä.

    Hiilareita alle 10g. Hiilareiden osuus kok. energiasta alle 10%.

    Mitäs mieltä olet ko. ateriasta. Sopiiko kasvavalle lapselle? Onko oiva ateria ylipainoiselle?

    Toitte taas esiin ettei ole pitkäaikaistutkimusta vhh:n turvallisuudesta (mitä vhh:lla sitten ikinä tarkoitetaankaan). Missä on se tutkimus joka todistaa että VRN:n 55-60% hiilareista olisi kaikille sopiva? Sitä ei ole yhtään missään. Millä perusteella imeväisikäisten lasten täytyisi rintaruokinnan jälkeen pudottaa rasvan saanti puoleen ja muuttaa samalla rasvojen jakauma sellaiseksi, että tyydyttynyt on täysin mitättömällä painolla vaikka sitä äidinmaidossa on valtavasti?

  10. Reijo, tuo ”mahtavat muksut” on hirvittävä opus. Luettu on. Tuputtaa tärkkelystä ja vähän rasvaa. Tätä on tuputettu vuosikymmenet ja tulokset ovat tiedossa.

    Sami

  11. Se mikä mua eniten ärsytti tuossa eilisillan ohjelmassa (kuuntelin koko pätkän kun satuin olemaan automatkalla…) oli se, että karppaus jotenkin käsitettiin yksinäisenä itseisarvona. Olisi luullut, että pari suomalaista ravitsemustieteen ammattilaista olisivat käsittäneet, että karppaus on vain yksi osa suurempaa kokonaisuutta, missä pyritään yksinkertaisesti parempaan oloon ja hyvinvointiin. Pellinki-dieetti esim. olisi meillä Suomessa parempi nimi koko jutulle… Eli tarkoitan sitä, että kyseessä on kokonaisuus, jossa vähennetään hiilihydraatteja, mutta myös lisätään rasvaa sekä paljon muuta, mm. ateriarytmi ja välipalojen välttäminen ja paljon muuta….Tuo rasvaosuus jäi eilisessä keskustelussa kokonaan huomiotta, ilmeisen tahallisesti, koska en oikein voi uskoa, että maamme ylin asiantuntemus ravitsemustieteessä olisi niin pihalla VHH-ruokavaliosta ettei tietäisi, että koko VHH:n perusajatuksena on saada elimistö hankkimaan energiansa rasvasta hiilareiden sijaan. Tämä kyllä paljastui, kun MF totesi, että ei siitä ketoosista oikein mitään hyötyä ole (muuta kuin se elimistön suojautuminen proteiniinin kulutusta vastaan). Aika pelottava kommentti maamme nyt korkeimmalta ravitsemustieteen asiantuntijalta, lähinnä tietysti pelottaa oppilaiden puolesta.

    Eli on aivan älytöntä puhua karppaamisesta hyvinvointiohjelmassa, koska tavoitteena on paljon muutakin kuin pelkkä hiilareiden vähentämien. Keskustelu, jota käydään pelkän hiilarimäärän saannin perusteella on aika hedelmätöntä, jos ei samalla oteta esiin kokonaisuutta (mm. siis rasvojen osuutta). Jotenkin olisi toivonut ko. ohjelman toimittajalta edes minimaalista tietämystä asiasta, mutta tällä kertaa ainakin turhautui kuuntelija aivan kokonaan.

    Omien kokemustemme mukaan ketoosista on nimenoman suurenmoinen hyöty, koska se on tila, jossa elimistö saa energiansa rasvasta eikä nopeasti vaihtelevasta hiilaritasapainosta. Ketoosissa elimistö saa energiaa tasaisesti tarpeen mukaan, kunhan huolehditaan siitä, että ruokavaliossa on rasvaa tarpeeksi. Ja ainakin itse muutaman vuoden kokemuksen jälkeen totean, että sitä tyydyttynyttä rasvaa sen pitää olla. MFkin on muutamaan otteeseen todennut, että tyydyttynyt rasva on ollut pannassa ehkä aivan turhaan. Taitaa elintarviketeollisuus kuitenkin suurena rahoittajana sanella vähän mitä pitää julkisesti kommentoida… Hämmentävän ristiriitaisia ovat MFn kommentit asiasta.

    Joka tapauksessa, karppaus yhdistettynä runsaaseen rasvan saantiin on ainakin meidän perheessä parantanut monta asiaa, sekä fyysistä (painonhallinta, verenpaine, veriarvot) että henkistä (hyvät unet, mielen virkeys, yleinen hyväntuulisuus ja vaikka mitä), kyseessä on ruokavalio, josta emme luovu sanoivat sitten ravitsemusterapeutit mitä tahansa…

  12. Lisää laatujournalismia, tällä kertaa Turun Sanomilta:

    Ravitsemusasiantuntijat syyttävät karppaajia uskonlahkoksi
    Muotidieettiä arvostelevat joutuneet vainon kohteiksi
    http://www.ts.fi/online/kotimaa/247447.html

    Jutussa vilahtelevat termit hiilihydraatiton, ääritapaus, hengenvaarallinen, fanaattinen, salaliittoteoriat jne.

  13. Kiitos kommenteista. Stellan ja systerin kanssa olen samaa mieltä, että aikuistyypin diabeteksen lihavuuden hoitoon VHH näyttää sopivan erityisen hyvin ja siksi sen pitäisi nousta ainakin vaihtoehdoksi. Uskon, että näin käy ajanmyötä myös Suomessa. 

    Mikael Fogelholmin puolesta en luonnollisesti halua vastata, mutta mielestäni MF kuitenkin edistää omalla tavallaan hiilihydraattitietoisuuden leviämiämistä ja myös karppauksen käyttökelpoisuutta lihavuuden hoidossa. Minusta hän on kuitenkin ’raskaassa’ sarjassa yksi edelläkävijöitä mitä mitä karppaukseen tulee. 

    Jaakon kanssa on varmaan kaikki samaa mieltä. Olisikin erittäin kiinnostavaa nähdä pisimpien VHH -tutkimuksien, esim Shai’n ja Sack’n tutkimuksien, avoimia jatkoseurantoja eli elämää ja riskitekijöitä laihdutuskarppauksen jälkeen. Kuinka moni koehnkilö halunnut jatkaa karppauksella ja mitä heidän sydän- ja verisuonitaudeille ja niiden riskitekijöille on tapahtunut? Ehkä niitä vielä tulee. 

    Mitä tutkimuksiin muutoin tulee niin, kyllä monista ruokavaliomalleista on pitkäaikaisia tuloksia. Kovin moni ruokavaliomalleihin perustuva päätetapahtumatutkimus ei toki ole ollut satunnaistettu, vaan väestötutkimus. Mutta satunnaistetuista hyvin toteutuneista ruokavaliotutkimuksista esimerkkeinä voi mainita esim. WHI ja Lyon Heart -tutkimukset. Kesällä ilmestyneessä Cohranen meta-analyysissä on lukuisia erilaisia satunnaistettuja rasvan modifikaatiotutkimuksia, joissa on ollut sairastuvuus ja kuolleisuus päätetapatumana. Yksikään niistä ei taida olla karppaustutkimus. Andrew Mente kävi 2009 meta-analyysissään läpi kaikki keskeiset sepelvaltimotautiin  ja – kuolleisuuteen liittyvät satunnaistetut- ja väestötutkimukset. Satunnaistetuissa tutkimuksissa ei ollut mukana yhtään karppaustutkimusta. Menten yhteenvedossa ei ole karppausta mukana tutkimuksien puutteen vuoksi, tosin korkea glykemiakuormaja GI on. Siellä on sen sijaan Välimeren, tavallinen länsimainen, ja perusterveellinen ’prudent’ dieetti mukana. Menten analyysin taulukkossa 5 jne. on summattu näyttöjä eri ruoka-aineista ja malleista. http://www.dcscience.net/mente-aim-2009.pdf

    Itse uskon, että laihtuminen kannattaa lähes aina. Sellaista tutkimusta ei vain taida koskaa tulla jossa osa porukkaa laihduttaisi karppaamalla, ja toinen puoli ei tekisi mitään vaan pitäisi liikakilonsa ennallaan. Aika moni on nimittäin tainnut onnistua karppaamalla vaikka muut keinot eivät ole onnistuneet. Tämä pitäisi muistaa, kun tutkimuksiakin syynätään. Kaikista käytännön elämäntilanteista ei saada ikinä hyvää tutkimustietoa. Siksipä olen iloinen kaikkien teidän puolesta, jotka olette laihduttaneet karppaamalla pysyvästi. Vaikka olisitte mättäneet voita ja pekonia sekä munia valtavia määriä, laihdutus on kuitenkin eduksi. Joka tapauksessa haluaisin joskus vielä nähdä miten painonhallintatilanteessa karppaus pitää tutkimusjoukossa riskitekijät ja sairaudet kurissa. 

    Sami, uskon että koostat lapsellesi ravitsemuksellisesti hyvät ateriat.  Olet monesti osoittanut, että laskut sujuu sinulta sutjakkaasti. Toivon, että projektinne onnnistuu. Aion seurata lapsia koskevaa tutkimusta ja raportoida siitä jatkossa blogissani. 

  14. Ajattelin haukkua MF:n maanrakoon (jonne hän kuuluisi), mutta Reijon sovitteleva tyyli sai minut toisiin ajatuksiin.

    Mieli kannattaa pitää avoimena – kaikkien. Kun on ollut lihava ja yrittänyt vuosikausia laihtua virallisen linjan näivetyksellä tuntuu voi, kananmunat, pihvit, kermakastikkeet, raikkaat salaatit jne. taivaallisilta. Monet vaivat (närästys, rintakivut…) poistuvat ja kilot ropisevat. Näin käy monelle karppaajalle. Näinpä tästä vaihtoehdosta irtautuminen tai muutokset voivat perustellusti tuntua vaikeilta.

    Minulla kuten monella muullakin karppaajalla painon pudotus hyytyi n. 15 kg:n kohdalla. Sain purrettua padon lisäämällä hiilareita. Söin hieman Monticnaqin tyyliin väistellen välistä rasvaa, välistä hiilareita. Tosin voita en vältellyt, kuten monti, enkä myöskään sokeria. Huomionarvoista on, että tuolloin protskun osuus oli n. 25-33% energiasta ja hiilarit maksimissaan vajaat 50% eli millään virallisterveellisellä tasolla ei liikuttu.

    Nyt mutustelen enemmän eko-atkins tyyliin. Olen lisännyt kasvisten osuutta entisestään, samoin kuten oliiviöljyä ja esim. pähkinöitä ja vähentänyt lihajalosteita+punaista lihaa. Palkokasveja olen ollut vähän huono laittamaan. Olo tuntuu hyvältä ja uskon, että paino laskee edelleen.

    Tosin voita ei mikään voita.

    Sami

    1. Sami, kuulostaa tosi hyvältä nuo sun ruokavaliojutut. Kannattaa muidenkin tsekata mitä Sami tänään syö, ei ole pelkkää kananmunaa ja pekonia. Mainiota!

  15. Kiitos systerille Spotlight-linkistä, katsoin ohjelman ja olin aivan ihmeissäni, miten Ruotsissa AINA ollaan kymmenen askelta Suomea edellä!

  16. Ilkan kanssa olen kyllä rasvasta eri mieltä. Koska aikaisemmassa elämässäni söin virallis-välimerellisesti oliiviöljyä pelkäämättä, minun ei tarvinnut lisätä määrällisesti rasvaa yhtään. Proteiinin saantikin väheni, kun puolikkaan broilerin sijaan pelkkä kopireisi alkoi riittää ateriaa kohti. Ymmärsin että lihavuustutkija Pietiläisellä oli sama havainto potilaistaan: monilla ainoastaan prosenttiosuudet kasvavat, eivät todelliset grammat. Rasvan tai proteiinin lisääminen on tarpeen lähinnä niillä, jotka ovat syöneet ennen karppaamista kovin, kovin huonosti.

    Eikä tuo voi tai kermakaan mikään välttämättömyys ole. Koska oma kulinaarinen kotini on Välimeren ohella Itä-Aasia, minulla helposti voi mennä kuukausi ilman maitorasvaa. Sitä mollataan turhaan, mutta turhaa siitä myöskään on mitään pakkorasvaa tehdä. Maitorasvan käyttöä voisi jopa pitää lähinnä pohjoiseurooppalaisena omituisuutena.

  17. Se oli avartava kommentti monella tapaa Mirkalta. Aasian ruokavalioissa käytetään kai aika paljon (?) kanelia ja kurkumaa, esimerkiksi. Ne voisivat olla hyvä lisä runsasrasvaisimpaan karppaukseen: http://www.medicalnewstoday.com/articles/232710.php Chili taas on osoitautunut jopa hitusen ”laihduttavaksi”. Joten monia asioita olisi opittavissa muista ruokakulttuureista.

  18. Kanelia ja kurkumaa käytetään Keski- ja Etelä-Aasiassa. Kiinassa, Koreassa ja Japanissa inkivääri, valkosipuli, vihersipuli, chili, soijakastike, tofu ja vihreä tee ovat leimallisimmat piirteet.

    Minun on ollut vähän vaikea saada makuani kurkumaan. Intialaisissa ja pakistanilaisissa pikkelseissä sitä kyllä uppoaa, Patak ym.

  19. Tänään on kyllä tullut mutusteltua lähinnä karkkia ja kakkua, kun on duunipaikalla juhlittu erään työntekijän synttäreitä. Kunnon äklötys päällä.

    Suomi on ollut valitettavan edelläkävijä rasvavalistuksessa. Tyydyttyneen rasvan saannin romahtaminen kansan keskuudessa 21%:sta 12-13%:iin kertoo nöyrän kansan kuuliaisuudesta. Onkohan jossain muualla tapahtunut yhtä suuri muutos?

    Valitettavasti valistus on johtanut useiden kansalaisten osalta heidän terveydelleen haitallisempien ruoka-aineiden liialliseen suosimiseen. Rasvavalistukselle = rasvavalehtelulle on nyt yksinkertaisesti lyötävä piste ja lihaville tarjottava liikkumatilaa ravitsemukseen.

    Mielestäni kulinaarisia elämyksiä voi hakea koko pallolta, vaikkapa Virosta. Se nyt ei tietty ole niin seksikästä hehkuttaa ”virolaista ruokavaliota” kuin vaikkapa ranskalaista.

    Sami

  20. Virolaisilla on paremmat makkarat, mutta Viron anti on minusta enemmän puutarhaosaamisessa kuin kulinariassa. Viron ruokaperinne on hyvin talonpoikainen ja viljavetoinen. Monet virolaiset pitävätkin parhaina kokkeina venäläisiä. Siellä onkin luotu uljas synteesi pohjoisen raaka-aineista ja ranskalaisesta gastronomiaosaamisesta.

  21. No maku on makuasia. Poikani pisteli poskeensa virolaista makkaraa ja totesi sen olevan kehnompaa kuin suomalainen. No, ehkä Suomenlahden molemmille puolille mahtuu monenmoista makkaraa ja isukki on täällä puolella osannut tehdä maukkaita makkara ostoksia.

    Virossa ja varsinkaan venäjällä rasvavalistus ei ole koskaan saanut läheskään sellaista jalansijaa kuin meillä. Näinpä possujakaan ei olla jalostettu vähärasvaisemmiksi, joka on omiaan heikentämään raaka-aineen laatua.

    Sami

  22. Illan aikana puhuttiin punaisesta lihasta. Joku rouva kysyi, onko se haitallista. Fogelhom vastasi siihen tyyliin, ei haittaa koska sitä kuitenkin niin harvoin syödään.
    No jäin ihmettelemään. MItä me sadat tuhannet poron ja hirvensyöjät teemme, ollaanko vaarassa vai ei? Kyllä metsä- ja poromiehillä riittää lihaa syödä ympäri vuoden, kaupan lihaa ei juuri tarvitse ostaa.
    Maalaisjärjellä ajattelen, että on varmaan terveellisempää syödä poroa ja hirveä, kuin ostaa tehobroilereita tai possuja kaupasta.

  23. ek, tähän ei ole kyllä kunnollista vastausta. Mutta ajattelen itse intuitiivisesti samalla tavalla. Tuore punainen liha on terveellisempää kuin prosessoitu liha. Poro ja hirvi on terveellisempää kuin tehotuotettu ja viljarehulla kasvatettu tuore punainen liha tai siipikarja. Tiedetään esim, että laiduntavan lehmän/sonnin liha maito ja liha ovat rasvahappokoostumukseltaan parempia kuin tehotuotetut. Jos minulle olisi mahdollisuus niin söisin poroa ja hirveä aika reilusti ja mielelläni. Mutta kuten sanottu, ei kai niiden terveellisyydestä ole kattavaa tutkimustietoa.

    Mutta ei suurempia huolen aiheitakaan ole ilmennyt. Joskus mainitut dioksiini ja PCB:kään eivät näytä suuremmilta ongelmilta Eviran mukaan: http://bit.ly/pPVP0v

Kommentointi on suljettu.