Ristiriitainen luonne

Ravintoa ja ruokaa koskeva keskustelu huojuu laidasta laitaan. Kansalaiset, asiantuntijat, nettiyhteisöt ja joskus jopa viranomaiset omaksuvat mustavalkeita ”totuuksia”. Ristiriidan havaitessamme emme enää tahdo nähdä metsää puilta.

Tarve esittää yksiselitteisiä ja kiveenhakattuja tutkimusnäyttöjä on läpitunkeva. Vastakkaisia argumentteja tuntuu lähes mahdottomalle tarkastella avoimesti oppimisen ja paremman ymmärryksen näkökulmasta. Fakta on, että ravitsemuskenttä on täynnä pieniä ja isoja ristiriitoja.

Ristiriitoja

Ravitsemusta ja ruoka-aineita koskien on helppo keksiä selityksiä, miksi teoriassa jokin ruoka-aine ei olisi terveyden kannalta hyvä – ”oppineiden” väitteistä huolimatta. Listasin kymmenen viime aikoina minulle tutuksi tullutta esimerkkiä.

  • Appelsiinimehussa on sokereita kutakuinkin yhtä paljon kuin limonadeissa, ja se liikaa nauttina voi olla yksi lihomiselle altistava tekijä. Siitäkin huolimatta appelsiinimehu vähentää aterialla nautittina aterianjälkeistä tulehdusvastetta ja hapetusstressiä, mikä lienee terveydelle eduksi.
  • Marjojen, hedelmien sekä juomien polyfenolit lienevät sekä sydän- ja verenkiertoelimistölle eduksi, koska ne saattavat vähentää aterianjälkeisiä insuliini- ja sokerivasteita sekä verenpainetta. Toisaalta polyfenolit näyttävät vähentävän raudan imeytymistä.
  • Punainen liha on hyvä proteiinin ja raudan lähde. Se saattaa vähentää erityisesti naisten anemiataipumusta ja lisätä kylläisyyttä. Toisaalta punaisen ja erityisesti prosessoidun lihan runsas käyttö voi kiihdyttää diabeteksen ja sydänsairauksien ilmaantumista.
  • Kasvikset ovat ruokavalion suurin nitraatin lähde, joka on teoriassa syövän riskitekijä. Siitä huolimatta kasvikset ehkäisevät sydän- ja verisuonisairauksia eivätkä näytä lisäävän syöpää.
  • Proteiini lisää kylläisyyttä, on eduksi lyhytaikaisissa laihdutustutkimuksissa ja toimii rakennusaineena. Toisaalta väestötutkimuksissa runsas eläinproteiinin saanti liityy useiden sairauksien lisääntyneeseen vaaraan.
  • Suolan vähentäminen ruokavaliossa laskee verenpainetta, tehostaa monien verenpainelääkkeiden tehoa ja vähentää sydämen vajaatoimintapotilaiden nestelastia. Toisaalta liian alhainen suolan saanti on liittynyt kuoleman vaaraan joidenkin sairauksien suhteen ja voi johtaa iäkkäillä ihmisillä elektrolyyttihäiriöihin.
  • Pähkinät ovat nykytiedon mukaan sydänterveyttä ja jopa painonhallintaa edistäviä. Toisaalta pähkinät sisältävät runsaasti energiaa ja ovat potentiaalisesti pähkinäperson henkilön ”kaloriansa”.
  • Ravinnon fermentoituvat hiilihydraatit, kuten ruisleipä, luultavasti lisäävät kylläisyyttä, edistävät hyvin bakterien kasvua suolistossa ja sydän- ja verisuonitautiterveyttä. Toisaalta fermentoituvat hiilihydraatit aiheuttavat liiallisesti käytettynä vatsavaivoja herkkävatsaisille.
  • Fruktoosi eli hedelmäsokeri imeytyy hitaasti, saattaa edistää lyhytkestoisissa kokeissa laihdutusta ja saattaa kohentaa diabeetikoiden verensokeriarvoja käyttömäärien pysyessä vähäisinä. Jatkuva erittäin runsas fruktoosin saanti (esim. sokerina) lisää matala-asteista tulehdusta, maksan rasvoittumista ja kolesterolihäiriöitä sekä altistaa diabetekselle.
Ravitsemustieteen luonteeseen kuuluu tiedon rajallisuus ja erisuuntainen tieto. Absoluuttisiin totuuksiin uskova törmää seinään.

Metsää puilta

Koska ristiriitaista tietoa on helppo löytää, on helppo myös lähteä julistamaan erilaisia ”totuuksia”. Oikean kuulijakunnan löytyessä ristiriidoista saadaan nykyaikana helposti liikkeelle oma heimo. Kansanliikkeiksi äityneitä esimerkkejä ovat leivän ja gluteenin kammoaminen, keinomakeutusaineiden vaaroista hurja liioittelu, voin ”luonnollisen parantavan vaikutuksen” ihannointi sekä hedelmien terveellisyyden kyseenalaistaminen fruktoosipitoisuuden vuoksi.

Viranomaisten ja ravitsemusviestinnästä vastaavien on puolestaan melkein pakko (?) pitää pienehköt ristiriidat pimennossa, koska ne sotkevat tavallisen kansalaisen ajattelua. Mitä mustavalkoisempi ja yksinkertaisempi tarina, sen helpommin menee läpi laajassa yleisössä.  Harva jaksaa näitä juttuja kelailla ellei tee tätä työkseen tai ole henkilökohtaisten syiden vuoksi touhussa sydämellään mukana. Yksinkertaista tarinaa ei tarvitse ajatella.

Lienee myös niin, että on auktoriteeteillakin ja tutkijoilla joskus oma lehmä ojassa. Tutkitaan sellaisia asioita, jota edistävät oman maailmankuvan mukaisia asioita. Ja vähät välitetään ristiriitaisen tiedon tarjoamista uusista mahdollisuuksista.

Ravitsemusasiantuntijoiden tehtävä on suhteuttaa ruuan mahdolliset tai teoreettiset haittapuolet saavutettavissa oleviin etuhin. Pitää nähdä metsä puilta. Tämä vaatii opiskelua, paneutumista ja pitkäkestoista työtä, ravitsemusterapeutin ja -asiantuntijan työtä. Dean Ornish tviittasi jokunen päivä sitten:

”Foods are neither good nor bad, but some are more healthful for you than others. You have a spectrum of choices.”

Yksittäinen ruoka-aine voi siis saada näissä ”geimeissä” muunkin arvon kuin 0 tai 1. Ravitsemusasiantuntijana ihmisten kanssa ei pärjää binäärisellä musta-valko-asenteella.

Lopuksi

Ristiriitojen hyväksyminen ja tiedon rajallisuuden ymmärtäminen on keskeinen osa ravitsemustiedettä. Yrittäessään paeta ristiriitoja ja rajallisuutta huomaa pian törmäävänsä seinään, väistely ei onnistu loputtomiin. Parempi hyväksyä, ja liikkua eteenpäin. Ja nähdä metsä puilta. Aivan kuten elämässä ylipäätänsäkin.

 

28 thoughts on “Ristiriitainen luonne”

  1. Aivan loistava kirjoitus jälleen Reijo! Myönnän itsekin olleeni nuorena yliopisto-opiskelijana suorastaan pettynyt ravitsemustieteen ristiriitaisuuteen. Oli olo, että miksi täällä pitää opiskella, kun mikään ei ole ”totta” kuitenkaan. Omat ”insinöörimäiset aivot” on pitänyt vuosien saatossa vaan koulia ja opettaa suhtautumaan näihin jäytäviin ristiriitoihin.

    Usein luennoillani myös muistutan kuulijoita, että kaiken tämän tutkimusten ristiriitaisuuden lisäksi, tutkimuksissa käsitellään usein keskiarvoja, ei sitä mitä yksilöille tapahtuu. Eli meillä on hyvä veikkaus, mitä jokin interventio tekee suurimalle osalle ihmisistä, mutta en voi luvata, että näin käy myös juuri sinulle. Tämän vuoksi meillä on myös mahdollista hakeutua yksilölliseen ravitsemusterapiaan ja kokeilla mikä juuri sinulle on paras tapa syödä.

    Lisäisin muuten listaan myös alkoholin. Hyvin syöpävaarallista ainetta, mutta saattaa suojata myös sydän- ja verisuonitaudeilta : )

    1. ”…muistutan kuulijoita, että kaiken tämän tutkimusten ristiriitaisuuden lisäksi, tutkimuksissa käsitellään usein keskiarvoja, ei sitä mitä yksilöille tapahtuu.” Juuri näin. Tämän minäkin aina yritän muistaa kertoa myös vastaanotollakin, esimerkiksi kun FODMAP-hiilareista puhutaan.

      Tässä suhteessa toivoisi, että tiede vielä jonain päivänä meidänkin sukupolvien aikana voisi ennustaa entistä paremmin millaiset ruoka-aineet ja ruokavaliot sopii erityyppisille ihmisille. Pieniä alkujahan jo on.

      Voisi sanoa, että ravitsemustiede ei ole äkkijyrkkien laji. Vaatii pientä mukautumiskykyä. Siksi joillekin (erikois)lääkäreillekin ravitsemustutkimuksen tuomat tulokset voi olla liian mutkikasta, työlästä ja luotaan karkottavaa. Mielummin pilleri tai temppu, hoitakoon hoitajat ja terpat sitten eteenpäin. Toki on aina kysymys ajan ja resurssien puutteesta.

  2. Hyvä juttu, Reijo. Kuvaamiasi ristiriitoja joutuu tietysti miettimään lähes päivittäin. Ravitsemuksen ristiriitoihin voi nähdäkseni suhtautua hyvin monella eri tavalla. Yksi vaihtoehto on se binäärinen tapa, jonka mainitsit. Toinen on se, että pitää ristiriidat näkyvästi esillä pohdiskelevasti, mitä olen nähnyt sinun tekevän aika paljon.

    Itse pyrin panemaan asioita järjestykseen sillä tavoin, että yritän hahmottaa kumpi puoli ristiriidassa painaa enemmän, ja sen on itse asiassa kaikkein haastavinta ja kiinnostavinta tässä työssä. Käytännössä painotan aika paljon pitkän aikavälin terveyshyötyjä. Tämä oma tapani saattaa näyttää ulkoa päin katsottuna binääriseltä, mutta en itse koe sitä sellaiseksi, vaan pidän sitä lukijaystävällisenä, koska maallikkolukija hämmentyy usein toisaalta-ja-toisaalta-tyyppisestä viestinnästä eikä pysty tekemään käytännön valintoja ristiritaisen pohdinnan pohjalta.

    1. Asioilla monta puolta. Ja tuo on validi pointti.

      Pyrin itsekin tavalla tai toisella ilmaisemaan kantani ja näkemykseni. Se näkyy aika hyvin esim. rasvakirjoituksien tai VHH-kirjoituksien yhteenvedossa. Olisi varmaan parannettavaa silti.

      Osittain voi olla kysymys kuviteltujen yleisöjen eroista. Minä koen yleisökseni ravitsemuksesta työnsä vuoksi kiinnostuneet ”nutrition experts”, kuten tuolla yläpalkissa lukee. Kävijämäärät ovat kuitenkin sen verran vähäisiä, ettei tämä ole mikään kaiken kansan kanava. Eikä tule olemaan, koska liiat yksityiskohdat ja syvälliset tiedot karkoittaa keskivertomaallikot.

      Minä olen etupäässä kiinnostunut siitä, että terveydenhuollossa toimivat ihmiset pysähtyisivät ajattelemaan ja lukemaan hetkeksi, ja huomaisivat miten paljon kiinnostavia ja merkitykselleisiä asioita ravitsemuksen kenttässä tapahtuu. Tiede edistyy, tarkentuu ja joskus jokin vanha dogma on aikansa elänyt. Hyvä viime aikainen esimerkki on vehnänlese kuidun suosittaminen IBS:ssä -tämä dogma on aikansa elänyt.

      Toivon, että täten voisin edes hiukan edistää ravitsemuksen liikkumista eteenpäin terveydenhuollon keinovalikoimassa.

      1. Toden totta, ravitsemuksessa tukeudutaan helposti vain vanhoihin dogmeihin ja paradigmoihin. Olet tehnyt hienoa työtä ravitsemustiedon syventämiseksi.

  3. Toden totta, ravitsemustieteen parissa joutuu kestämään ristiriitaisuutta ja epämukavuusalueella olemista!

    Myönnän itsekin välillä ihmetteleväni, että mitä käytännön hyötyä meille loppupeleissä jää kaiken ristiriitaisuuden, keskimääräisyyden ja epävarmuuden jälkeen. Kirjoituksesi kommentteineen sai minut jälleen luottamaan siihen, että ravitsemustieteellä on oikeasti annettavaa!

  4. Erinomainen kirjoitus ja erinomaista pohdintaa!
    Mikä tahansa aine (tai ruoka?!) on myrkkyä liikaa nautittuna. Niin vanha totuus, mutta soveltuu hyvin myös ravitsemukseen.
    Kaikkea siis kohtuudella?

  5. Hyviä, helposti ymmärrettäviä esimerkkejä kaikelle kansalle olet tähän koonnut!

    Kaikista ristiriitaisuuksista huolimatta minua vaivaa uteliaisuus, joka auttaa porskuttelemaan eteenpäin ravitsemustieteen saralla. Tämä on vaan niin mielenkiintoista ja noh, ruoka ja ravitsemus on kaiken olemisen ja hyvän elämän alku ja juuri. Voiko sitä paljon mielenkiintoisempaa työsarkaa ollakaan?

    Hyvin sanottu tuo ravitsemustiede ei ole äkkijyrkkien laji, ei tosiaan! Kaikkea ei voi mistään asiasta osata perin juurin tai saavuttaa absoluuttista totuutta, joten mielummin ajattelee niin, että sitä on matkalla oppimassa uutta ristiriitaisuuksineen päivineen. Ne on osa sitä kokonaisuutta.

    1. ”.. ruoka ja ravitsemus on kaiken olemisen ja hyvän elämän alku ja juuri.” Näin minäkin ajattelen.

      Ruuasta ei tarvitse tulla ihmisten elämän keskipiste. Mutta mitä suurempi osuus kansalaisista syö oman tilanteensa mukaan terveellisesti, sitä paremmin he pystyvät ja jaksavat pyrkiä omia tavoitteitaan kohden. Ja saavat elämästään enemmän irti monella tavalla.

      Tällaisesta ajatuksesta minä saan virtaa.

  6. vielä sekin lisäys, että samat ruoka-aineet voi ostaa prosessoituna tai prosessoimattomana, valmistustapa näyttelee suurta osaa esim. Höyrytetty, paistettu jne…eli muuttuja on jo yhdellekin raaka-aineelle

    1. Valmistustapaa keskittyminen voi hyvinkin olla yksi iso tulevaisuuden aalto. Merkkejä on ilmassa.

  7. Polyfenolien raudan imeytymisen estaminenkaan ei valttamatta ole haitaksi jos ravinnosta saa liikaa rautaa, esim. liikaa hemirautaa punaisesta lihasta.

    Mika mahtaa olla runsaasti polyfenoleja ja rautaa sisaltavan kaakaojauheen nettovaikutus rautataseeseen (juomana ilman maitoa nautittuna)?

  8. Herättääkö tämä ajatuksia?
    There are few things that are common to each and every one of us, but eating is certainly one of those things. Despite my medical background, and a lifetime of deep interest in nutrition, only in the past few years have I come to understand that there is very little science validating the dietary recommendations I was not only giving people, but also following myself.”
    Peter Attia, M.D.
    President, Nutrition Science Initiative
    http://nusi.wpengine.com/about-us/meet-our-president/

    1. Ihan hyvä, että karppaukseen tulee varoja, vaikka sitten karppausgurujen omien kanavien kautta. Loistavaa, että saamme lisää tutkimusta.

      Joo tuttua juttua muuten tämä miks suositukset ovat väärät jne., jota täällä on jankattu minunkin blogissa ihan liikaa. En lähde käymään keskustelua joka ikisen postauksen kohdalla vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Niistä voi jatkaa vaikka karppaus.infossa.

      Tästä löytyy mun lyhyt, eikä millään lailla tyhjentävä kommentti. Varsinainen postaus on kanadalaisen lihavuuslääkärin blogista. Jatketaan siellä jos kiinnostaa.

      http://www.weightymatters.ca/2012/09/gary-taubes-launches-non-profit-to.html#comment-form

      1. ”Ihan hyvä, että karppaukseen tulee varoja, vaikka sitten karppausgurujen omien kanavien kautta. Loistavaa, että saamme lisää tutkimusta.”

        Ottaen huomioon tämän porukan omat ideologiset ja taloudelliset intressit, olen kyllä sinua skeptisempi. Esim. juuri Taubes ei ole osoittanut minkäänlaista kykyä tai halua omien juttujensa kriittiseen arviointiin tai kyseenalaistamiseen, mikä on keskeinen elementti tieteellisessä ajattelussa ja lähestymistavassa.

        Mutta katsotaan mitä seuraa. Olen aina tyytyväinen jos kyynisyyteni osoittautuu katteettomaksi. 🙂

    1. Lyhyt vastaus kysymykseesi: on.

      Pidempi vastaus: usko tai älä Walma, aika moni näistä asioista kiinnostunut seuraa blogosfääriä vähintäänkin on-and-off, vaikkei sattuisi kommentoimaan juuri tietyllä hetkellä X tietyn henkilön blogia. Attia on Taubesin uskollinen sidekick, mutta nimenomaan sidekick: Taubesin ”GCBC” ja muu vastaava tahattoman koominen kirjallinen tuotanto tuli ensin, sitten Attian ”kääntymys”.

      Toki Attiankin jutut kannattaa suodattaa VAHVAN filtterin läpi, esim. miehen ruokailutottumukset (super high fat ruokavalio, 80% rasvaa, ”en-tartte-vihanneksia-mutta-syön-niitä-koska-niiden-kanssa-saa-vetää-rasvaa”) ovat lähinnä tragikoomisia. Mutta noin yl. ottaen hänen juttunsa ovat vähemmän polarisoituneita ja vapaampia affektista & v*ttuilusta kuin valtaosan vhh-fundiksista.

      1. Mie: ”Toki Attiankin jutut kannattaa suodattaa VAHVAN filtterin läpi…”

        Puhumattakaan monista vegaanilääkäreistä. Kannattaa muuten lukaista seuraava blogikirjoitus, jossa heidän virheargumenttejansa on tuotu varsin kattavasti esille (huom. linkin avautumisessa voi mennä tovi, koska kirjoitus melkoisen pitkä):

        http://bit.ly/nQnpn5

  9. Kannattaa ja kannattaa … Mingerin bloggauksista tuntuu löytyvän yhtä paljon ”face-palm” -hetkiä kuin hyviä kohtia. Esim. tämä

    ”Here are the likely culprits behind his success:
    By completely eliminating oils, Esselstyn’s diet causes a massive reduction in the omega-6 fats—particularly linoleic acid—running wild in Western diets. (And more broadly, it slashes intake of polyunsaturated fats, which are the type of fat most likely to promote LDL oxidation because of their unstable chemical structure.) Boom! Down goes polyunsaturated fat intake, down goes omega-6 intake, down goes inflammation, down goes some major components of heart disease.”

    on silkkaa tuubaa. Mitään näyttöä siitä, että NORMAALI n-6 -saanti (esim. Ramsdenin meta-analyysissä saanti luokkaa jopa yli 4% kok.E:stä ja siltikään ei haittoja meinannut löytyä – vrt. se, että n-6 saanti on nykyään Suomessa alle 5% kok.Estä) olisi haitallista, etenkin mikäli se tulee kp-kasviöljyistä kuten suositellaan, ei ole. Tässä on tämä vhh/paleo/tms. orientoituneen, ei-niin-kauhean-avoimesti asioihin suhtautuvan blogosfäärin ns. sokea piste.

  10. Mie: Toki Attiankin jutut kannattaa suodattaa VAHVAN filtterin läpi, esim. miehen ruokailutottumukset (super high fat ruokavalio, 80% rasvaa, ”en-tartte-vihanneksia-mutta-syön-niitä-koska-niiden-kanssa-saa-vetää-rasvaa”) ovat lähinnä tragikoomisia……

    Dr. Peter Attia suorittaa yhdenmiehen ravitsemuskokeilua. Suomessa tällaista henkilöä kutsutaan ”virallisella taholla” yksittäistapaukseksi.
    Lääkärinä ja kestävyysurheilijana hänellä on kokeiluun erittäin hyvät edellytykset, tiedot ja mm. hyvät suhteen labraan, jossa hän käy säännöllisin väliajoin tarkistamassa arvonsa. Tähän mennessä ei ole havaittavissa mitään hälyyttävää..päinvastoin..

    What I actually eat
    http://eatingacademy.com/nutrition/what-i-actually-eat

  11. Ristiriidoista…

    Kerkeisitkö Reijo kommentoida (hieman jo vanhaa asiaa), kun nimimerkki ”Edu” kysyi Jaakko Savolahden näkemyksiä Omega-6-rasvoista ja viittasi sinun kirjoitukseesi ”http://www.pronutritionist.net/omega-6-rasvahapot-ei-niin-pahoja-sittenkaan/
    ”.
    Savolahti esitti kriittisiä huomautuksia aiheesta: ”http://www.helsinkipaleo.com/2011/09/helsinki-paleon-rasvaopas/”

    Kiitos loistavasta blogista!

    1. ”http://www.helsinkipaleo.com/2011/09/helsinki-paleon-rasvaopas/”

      Rohkeita väitteitä ja huonot lähdeviitteet.
      Teksti olisi uskottavampi jos lähteet olisi suoraan tutkimuksiin eikä toisiin blogeihin.,

      Reijo: Hyvä artkkeli, taas kerran.
      Saisko etusivulle takaisin sen pienen listauksen uusimmista kommenteista? Sille oli paljon käyttöä.

      1. Kiitos. Pitää miettiä vielä tuota kommenttipalkkia. Se ruokkii alituista karppauskeskustelua, johon olen perin kyllästynyt.

    2. Pääasiassa nuo Jaakko Savolahden väitteet taitaa olla samoja mitä Chris Masterjohn käyttää. Olen joihinkin Masterjohnin väitteisiin vastannut hänen omassa blogissaan MotherEarth Obeyed. Osan julkaisi, osan jätti julkaisematta. Voitte käydä katsomassa.

      Kuten ravinnon rasvat ja tulehdus kirjoituksessa totesin, ei ole näyttöä että syöpäkuolleisuus lisääntyisi kun omega-6 rasvahappojen käyttö lisääntyy. Siksi kokonaiskuolleisuuskaan ei näytä lisääntyvän. Tästä on meta-analyysitason tietoa (Zock&Katan 1998). Myöskään myöhemmät väestötutkimukset eivät ole yhdensuuntaisesti osoittaneet hyötyä ei haittaa syövän suhteen. Tämä on tätä pelottelua jota riittää ravitsemuksen ympärillä.

      Jos vaaka selvästi kallistuu siihen suuntaan, että omega-6 rasvahapoista on haittaa, ja aito näyttöä löytyy, niin mulla ei ole mitään ongelmaa tunnustaa sitä ja käydä aineisto täällä blogissani läpi. Minä kun en ole sitoutunut mihinkään dogmiin tai yhteisöön. Uskon, että paleo on terveellinen, suositusten mukainen on terveellinen, järkevä karppaamminen on terveellinen, Välimeren ruokavalio on terveellinen, kasvisruokavalio on terveellinen ja matalan GI:n ruokavalio on terveellinen. Kun suomalaisten rasvan käyttö on lähinnä rypsi- ja oliiviöljyä koko vouhkaaminen omega-6 rasvahapoista tuntuu täysin turhalle. Ajatelkaa, suurissa klassissa rasvatutkimuksissa omega-6 rasvahappojen käyttö oli 3-4-kertaista nykyiseen nähden, ja tuloksethan tiedätte. Suomalaisten omega-6 rasvahappojen saanti on vain n. 4 E %, ja monet paleoihmiset pitää rajana 3 E %. Eli lähellä ollaan. Joskus 30 vuotta sitten kun öljyinä käytettiin auringonkukka- ja soijaöljyä tilanen oli hieman toinen.

      Minusta Chris Masterjohnilla on hyviä juttuja, mutta hänellä on vahva agenda, ja sulkee silmät tiedolta joka on hänen maailmankuvaa vastaan. Tästä pitkästä kirjoituksestani kannattaa lukea kohta ”syöpä” ja omega-6 rasvahappoja koskeva osuus. Omega-6 rasvahapot eivät ole edes juurikaan pro-inflammatorisia. http://www.pronutritionist.net/ravinnon-rasva-ja-matala-asteinen-tulehdus-osa-2/

  12. Arvostan suuresti tätä neutraalia, kiihkotonta ja tieteellistä lähestymistäsi aiheeseen.

    Olen itse koulutukseltani lääkäri. En ole ravintoasioihin suuresti perehtynyt, mutta tulehdusasiat sitäkin paremmin hallinnassa.

    Pidän sivustoasi erittäin hyvänä, kattavana ja luotetavana tietolähteenä tästä aihepiiristä. Lisäksi ei tarvitse niin paljoa omaa aikaa käyttää tutkimusten penkomiseen (toki sitäkin tulee tehtyä), kun täältä saa lukea kattavia yhteenvetoja valmiiksi pureksittuina.

    Nöyrin kiitos!

    1. Mukava kuulla, että kuulolla on myös jokunen lääkäri! Kiitos positiivisesta palautteesta 🙂

  13. Omasta puolestani kiitän Reijoa näistä sivuista – lähes ainoista suomenkielisistä, joilta löytyy puolueetonta ja tutkittua tietoa!

    Nyt yli 50 vuoden kypsässä iässä, monisairaana painonpudottajana, olen omalla kohdallani päätynyt siihen, että syön kaikkea, mutta kohtuudella. Sen sijaan päivittäiselle kalorinsaannille olen asettanut rajat. Tällä metodilla olen 5 kuukauden aikana pudottanut 15% painostani, ja voinut jo puolittaa verenpaine- ja diabeteslääkitykseni.

    Ravitsemustietoa tarvitsevana tavallisena ihmisenä tämä nykyinen ravitsemuskeskustelu tuntuu minusta ’tulessa makaamiselta’. Pää on vaarassa seota! Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ravitsemustiedon soveltamisessa vallitsee ’Jokainen tulee uskollaan autuaaksi’ -sääntö. Jos uskon VHH-dieettiin, se suurella todennäköisyydellä tepsii minuun (jos pysyn siinä) tai paleodieettiin jne. Uskon vahvuus on suoraan verrannollinen tuloksiin.

Kommentointi on suljettu.