FODMAP-rajoitus auttaa ärtyvässä suolessa, myös pitkällä aikavälillä

Nopeasti ja täydellisesti paksusuolessa fermentoituvien hiilihydraattien (FODMAP-hiilihydraatit) tiedetään aiheuttavan oireita herkkävatsaisille. FODMAP-rajoituksesta on muodostunut ärtyvän suolen oireyhtymässä eli IBS:ssä keskeinen hoitolinja.

Tieto perustui vielä 2-3 vuotta sitten paljolti lyhytkestoisiin satunnaistettuihin tutkimuksiin ja ne oli tehty yhden australialaisen ryhmän toimesta. Viimeisen vuoden aikana tutkimuksia on ilmaantunut myös Norjasta ja Iso-Britaniasta.

Uusin tutkimus tulee Uudesta-Seelannista (de Roest RH, et al. 2013) . Sen mukaan noin kolme potilaasta neljästä hyötyy rajoituksesta selvästi (kuva alla).

”Most symptoms including abdominal pain, bloating, flatulence and diarrhoea significantly improved (p < 0.001 for all)”

Kuvankaappaus 2013-9-26 kello 10.34.30
Oireiden väheneminen kertoo niiden vastaajien osuuden, jotka kertoivat oireiden vähentyneen merkittävästi 15,7 kk:n seurannassa.

Tutkimuksen puutteena oli erityisesti satunnaistamaton luonne. Toisaalta on vaikea kuvitella, että IBS-potilaita saisi sitoutumaan arvalla ratkaisten oireita mahdollisesti ylläpitävälle tavanomaiselle ruokavaliolle, jos edes teoriassa oireet vähenisivät vaihtoehtoisella ruokavaliolla. FODMAP-rajoituksen asettaminen vastakkain esim. silkan gluteenirajoituksen tai toimivan probiootin kanssa saattaisikin onnistua.

Sienet
Nämä syksyn herkut sisältävät valitettavasti mannitolia, yhtä FODMAP:ia. Myös sienten trehaloosi-sokeri voi olla joillekin ongelma.

Ärtyvän suolen hoitoa ei kannata jättää pelkästään FODMAP-rajoitukseen. Ruokavaliossa on useita muita tekijöitä, jotka kannattaa huomioida  dominoivien oireiden luonteesta riippuen. Esimerkkinä vaikka hiilihapollisten juomien tai kahvin käytön voimakas vähentäminen on usein hyödyllistä erityisesti turvottelusta ja ripulista kärisivillä. Pyrin huomioimaan vastaanotolla kokonaistilanteen, mahdolliset muut sairaudet sekä ravintolisien, kuten IBS-tehokkaaksi havaittujen probioottien mahdollisen hyödyn.

Edellä oleva tutkimus on jälleen tehty ravitsemusterapeutin ohjauksessa. Asiaan perehtynyt ravitsemusterapeutti osaa antaa käytännön läheiset neuvot oireiden kannalta, auttaa valitsemaan sopivat tuotteet elintarvikeviidakossa sekä kiertämään ravitsemukselliset karikot.

Kuvankaappaus 2013-9-26 kello 11.42.13
Monet teolliset elintarvikkeet sisältävät piilo-FODMAP:ja. Jos maitotaloustuotteessa on kuitua on syytä epäillä FODMAP:ia (tässä tapauksessa inuliini)

Tiedetään, että yli 90 % IBS-potilaista rajoittaa ruokavaliota oireiden vuoksi ja näistä aniharvat saavat asianmukaista ravitsemusterapeutin ohjausta (Hayes et al. 2013). Vapaana oman onnensa nojassa seilaavilla on laadullisesti huonompi ruokavalio.

Lähde

de Roest RH, et al. The low FODMAP diet improves gastrointestinal symptoms in patients with irritable bowel syndrome: a prospective study. Int J Clin Pract. 2013 Sep;67(9):895-903

PS. Lue lisää kirjoituksiani ruokaan ja ärtyvään suoleen liittyen tästä (listaus kaikista kirjoituksistani).

5 thoughts on “FODMAP-rajoitus auttaa ärtyvässä suolessa, myös pitkällä aikavälillä”

  1. On hienoa, että vihdoinkin ymmärretään että ruualla on vaikutuksia myös ärtyneen suolen oireisiin. Siltikin tuntuu, että edelleen lääkärien diagnosoitua potilaalla olevan IBS, hoidoksi tarjotaan pääosin kuitulisiä (mm. Vi-Śiblin). Ravitsemusterapeutille/ravintoterapeutille on hankala päästä ja minulle henkilökohtaisesti sattui niin, että edes toiminnallisiin vatsavaivoihin erikoistunut lääkäri ei tunnustanut ruokavaliolla olevan minkäänsortin vaikutusta vatsaoireisiini, jotka siis oli aikaisemmin diagnosoitu ärtyneeksi suoleksi.

    Lisäksi olen kuullut paljon kokemuksia ravinto/ravitsemusterapeuteista, jotka laskuttavat suuria summia potilailta ja josta jää käteen sama info mitä olisi saanut googlettamalla netistä. En tästä syystä itse ole aivan samaa mieltä siitä että ”ravinto-ohjauksen” ulkopuolelle jäävät olisivat jotenkin huonompilaatuisemmalla ruokavaliolla kuin ohjausta saaneet. Toki tämäkin on yksilökohtaista ja paljolti kiinni potilaan omasta halusta selvittää ravintoasioita. Totta on, että helposti lipsuu syömättömyyteen ja liikarajoittuneisuuteen oireiden ollessa pahoina varsinkaan jos luottoa ja tietämystä ravintoasioihin ei ole. Kaikki ohjaus ei siis välttämättä ole laadukasta tai tee ruokavaliosta laadukkaampaa kuin itse pähkäilty ruokavalio.

    On myös hienoa, että nyt on alettu puhua elintarvikkeiden piilosokereista. FODMAP-ruokavalio voi olla vaikea toteuttaa, jos ei osaa tulkita ainesosaluetteloita. Ruokavaliohoidossa tulisikin mielestäni suosia mahdollisimman puhtaita ja käsittelemättömiä ruoka-aineita teollisten elintarvikkeiden sijaan.

    Hienompaa olisi vielä, jos ravitsemusterapeuttiohjausta voitaisiin tarjota enemmän ja sen tärkeys tunnustettaisiin. Yksilöllinen ohjaus on erittäin tärkeää oireiden lievityksessä, koska jokaisen suolisto reagoi omalla tavallaan. Tässäkin kohtaa tulisi panostaa laatuun ja tarjota potilaille myös vastinetta rahoilleen. Pitäisi olla jokin selkeä ero olemassa potilaalle ravintoterapeutin ja ravitsemusterapeutin välillä.

    1. On täysin mahdollista, että netistä saa selville kohtalaisen hyvin miten pärjätä FODMAP-rajoituksella. Erityisesti ne, jotka jakasavat ja osaavat lukea kriittisesti ja perusteellisesti nettikirjotuksia onnistunevat.

      Mutta, suuri osa ihmisistä ei jaksa tai menee sekaisin nettikirjoituksista. Minulla on käynyt muutama asiakas, jotka ovat vertailleet suomalaisilta ja ulkomaalaisilta keskustelupalstoilta saamiaan listoja ja mitä erilaisimmista rajoituslistoista netissä, ja pian ovat tilanteessa, etteivät löydä mitään syömistä.

      Norjalaisessa tutkimuksessa koulutetut ohjaajat antoivat neuvonnan. Tällöin ohjatuilla oli selvästi parempi tilanne. Leena Putkonen ja Jenni Lappi ovat kouluttaneet osan suomalaisista ravitsemusterapeuteista, mutta kaikilla ei liene vielä varmaa ohjantaotetta IBS:n osalta. Kyllä nämä asiat voi ravitsemusterapeuttikin opetella oman koulutuksensa päälle vielä kirjallisuudesta, jota nykyään on hyvin. FODMAP-rajoitus ei ole muuten mikään vanha juttu ravitsemusterapiassa, eli suurin osa ei ole saanut tähän koulutusta Kuopiossa opiskelleessaan.

      Lääkäreiden ymmärrrys, tietämys ja usko IBS:ään vaikuttavista ruokavaliotekijöistä vaihtelee. Erikoislääkärikoulutuskaan ei ole aina tae. On ihan hyvä, että skeptismiä on ilmassa ja jarruttamassa liikaa intoilua. Jos tutkimusten mukaan 75 % potilaista hyötyy, en oikein ymmärrä miksi FODMAP-rajoitukselle ei voisi antaa mahdollisuutta. Samalla tulee tarkistettua ruokavalion ravitsemuksellinen riittävyys ja kenties ravintolisäkysymykset jne. Sen sijaan psylliumista ja probiootista hyötyy tutkimusten mukaan joka toinen. Lumeesta joa neljäs/komas. Sama tilanne on varsinaisten IBS-lääkkeiden suhteen, teho on vaatimaton. Ehkä kannattaisi oman epäuskon sijaan antaa muutaman kerran mahdollisuus?

      Meidän ammattikunta on niin pieni ja ja nuori, että meidän ääni on piiperrystä muiden joukossa. Ja ehkä pahinta, pieni osa lääkäreistä ei edelleenkään usko juuri lainkaan ravitsemuksen merkitykseen sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Teemalla esim. Välimerellistä ruokavaliomallia kuvilla esitellessä ”Kenen luulet tuolla tavalla pystyvän syömään”. Onneksi tilanne on muuttumassa.

      Tähän loppuun on laitettava lainaus FODMAP-rajoitusta koskevasta review-artikkelista (2012) (viimeinen lause artikkelissa) ”Gastroenterologists can no longer ignore specific dietary intervention for patients with functional gut symptoms.”

      Piipahtakaan Sanna blogissa!

      1. Komppaan! (about kaikkea:). Tosin liika skeptisyys lääkäreillä voi olla pahastakin, mikäli hoitotulokset ovat sen takia osin heikkoja. Asiantuntevasti tehdyt ravitsemus kokeilut ovat kuitenkaa harvoin riski terveydelle, ne eivät pärjää lääkkeiden mahdollisille haittavaikutuksille.

        Sinänsä se, että on ravitsemusterapeutin tai lääkärin tutkinto ei vielä ole takaa tietoa viimeisimmistä tutkimuksista. Vaatii alkuperäisen koulutuksen lisäksi aika paljon perehtyneisyyttä uuten tutkimustietoon, jotta pysyy ns. ajan hermolla. Oma veikkaus on, että melko pieni osa lääkäreistä seuraa ravitsemustutkimusten etenemistä aktiivisesti. Ravitsemus terapeutit todennäköisesti enemmän, mutta sielläkin varmasti vaihtelua on paljon. Ei kaikki jaksa keskyttyä työ asioihin työn ulkopuolella, ellei suhtaudu työhönsä kovin intohimoisesti.

  2. Amen, Sanna. Kyllä, erittäin tärkeä todellakin tarjota rahoille vastinetta ja missään nimessä ei ole riittävää ravitsemusohjausta käydä läpi samat asiat kuin mitä löytyy netistä.

    Toisaalta peräänkuulutan myös sitä, että potilas/asiakas uskaltaa tämän sanoa myös naamatusten ravitsemusterapeutille. Kehtaan näin sanoa, koska olen tehnyt yksityspuolta viimeiset 3 vuotta ja siten omakohtaista kokemusta kyllä on. Tästä aiheesta kirjoitinkin kesällä:
    http://seerilainenfitnessblogi.wordpress.com/2013/08/15/mita-odottaa-ravitsemusterapeutin-vastaanotolta/
    Kun ne samat neuvot voi olla jollekin toiselle ihan uusinta uutta ja ennenkuulumatonta. Kaikki eivät ole niin nohevia myöskään netin suhteen tai esim. englannin kielen taidottomuus voi olla esteenä. Rohkeasti voi myös kysyä etukäteen, että onko sinulla tästä alasta OIKEASTI tietoa ja taitoja. Toivoisin, että kollegoilla olisi myös pokkaa ohjata jollekin muulle, jos kokee, että ei itse handlaa aihetta kovin perusteellisesti (syystä tai toisesta).

    Selkeä ero muuten on olemassa: Laillistettu ravitsemusterapeutti on Valviran valvoma nimike terveystieteen maistereille, joilla on pääaineena ravitsemusterapia. Ravintoterapeutti voi periaatteessa olla kuka vaan, mutta totta kai joukossa on taitavia ja perehtyneitä asiantuntijoitakin. Heillä tosin ei ole mitään velvoitteita tai valvontaa, toisin kuin laillistetuilla ravitsemusterapeuteilla.

  3. Pikaisesti vain lukaisin läpi tuon jutun, hyvä että IBS.ään on otettu kantaa ravitsemuksen keinoin…uskoisin, että myös IBD potilaat hyötyvät samasta FODMAP-rajoituksesta…Ja totta, erikoislääkäritkään eivät vielä ymmärrä ravinnon osuutta sairaudessa. Siitä ei taideta opiskeluvaiheessa paljoa puhua, että miten paljon ruoka ja sen komponentit vaikuttavat elimistön toimintoihin, mm. diabeteksen hoidossa mm. hiilarit ja niiden toiminta -> insuliini jne. Ja että mm. 2diabeteksessa erityisesti ruokavaliolla ja nimenomaan hiilareita vähentämällä voi hoitaa niin esidiabetesta kuin jo todettua 2 diabetestakin. Eikä hiilarirajoituksen tarvitse olla edes äärimmäisen tiukka, kun siitä jo on hyötyä. Yleisesti kuitenkin lääkärien hoito on vain lääkkeellistä., myös monessa muussa sairaudessa ei vain 2diabeteksessa, joka tosin on yksi yleisimmistä nykyisin monella…IBD potilaillekin sanotaan tylysti, että sairautta ei voi hoitaa ruokavaliolla, ikään kuin sitä ei kuitenkin voisi kokeilla. Jotkut pitävät lääkärin sanaa ylimpänä auktoriteettina, eivätkä kyseenalaista sanaakaan. Ja monet kärsivät suunnattomasti ja joutuvat kokemaan epäinhimillisä kipuja ja yleiskunnon laskua, puhumattakaan stressistä, sairaspoissaoloista, sosiaalisista hankaluuksista ja rahan kulusta kun joutuu monenlaisia lääkkeitä hankkimaan ja syömään. Vaikka helpotusta voisi tulla kohtalaisen nopeastikin, kun vain uskaltaisi kokeilla uutta tapaa syödä.

    No joka tapauksessa, tuossa tuorejuustokuvassa oli maininta inuliinista…eli yleisesti käytetystä lisäaineesta. Lisäaineita kannattanee välttää muutenkin kuin FODMAP rajoituksen takia, kannattanee siis pitäytyä vanhoissa tunnetuissa ruoka-aineissa siis perusraaka-aineissa, lihassa, kanassa, kalassa ja munissa ja runsaissa kasviksissa, käyttää hyviä luonnollisia kuumentamattomia öljyjä ja voita ja valmistaa ja maustaa ruokansa itse ilman lisäaineita…Joskus juhlan kunniaksi voi sitten syödä vapaammin, mutta arkena olisi simppelimpää.

Comments are closed.