Taas ravistellaan aamiaisen asemaa

Piintyneiden uskomusten kyseenalaistaminen ja uskomusten perusteellinen testaaminen on tervetullutta. Mutta voiko uuden aamiaista koskevan meta-analyysin (tutkimuskoosteen) laskea perusteelliseksi uskomusten testaamiseksi?

Toissa päivänä BMJ-tiedelehdessä julkaistiin satunnaistettujen aamiaistutkimuksien meta-analyysi Effect of breakfast on weight and energy intake: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials ja aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus Tim Spector: Breakfast—the most important meal of the day?.

Sekä meta-analyysissä että mielipidekirjoituksessa kritisoidaan eri maiden ja organisaatioden ravitsemussuosituksia, joiden mukaan aamiainen on tärkeä osa terveyttä edistävää aterirytmiä. Lisäksi aamiaisen merkitys terveydelle typistetään molemmissa kirjoituksissa pelkäksi painonhallintakysymykseksi.

Meta-analyysin johtopäätösten ensimmäinen lause kuuluu: ”This study suggests that the addition of breakfast might not be a good strategy for weight loss” –meta-analyysi viittaa siis siihen, että aamiaisen syöminen ei ole hyvä painonhallintastrategia.

Onko tulos uskottava? Minun uskoa hieman koetellaan.

Jotta voitaisiin ymmärtää jonkin toimenpiteen vaikutus painonhallintaan tutkimuksen pitää olla riittävän pitkä. Esimerkiksi vähähiilihydraattista ruokavaliota koskevia meta-analyysejä on useita, joissa tutkimuksen kesto on ollut minimissään 6 kuukautta. Jopa kahden kolmen vuoden tutkimuksia löytyy.

Mutta. Tähän meta-analyysiin otettiin mukaan yhteensä 11 tutkimusta, joista 4 kesti korkeintaan yhden vuorokauden. Yksi tutkimukseen valituista kesti vain 8 tuntia, mutta tämä ei tosin ollut mukana varsinaisessa meta-regressiossa.  Yksikään tutkimus ei kestänyt puoltakaan vuotta, pisin oli 4 kuukautta. Suurin osa 1-4 viikkoa kestäneitä tutkimuksia. Näin lyhyistä tutkimuksista ei voi luotettavasti päätellä mitään pitkäaikaisesta painonhallinnasta.

Mitä tutkittavat söivät aamiaisella? Tämä on (puutteellisesti) selitetty taulukossa 2. Eniten käytetty aamiainen oli tuoremehu muroilla ja valkoinen leipä. Yhdessä tutkimuksessa aamiainen kuvataan seuraavasti:

bran cereal between 7 and 8 am, and a chocolate covered cookie between 10 30 and 11 am.”

Kuka oikeasti olettaa tällaisen aamiaisen olevan painonhallintateko? Missä ravitsemussuosituksessa tai PT:n ohjeessa tällaista aamiaista suositetaan?

Kaikki meta-analyysin erilaiset tutkimukset vaihdellen 8 tunnin tutkimuksesta 16 viikon tutkimukseen sulautettiin yhteen, ja saatiin tulokseksi, että aamiaisen syöminen johtaa 260 kcal suurentuneeseen energian saantiin per päivä vs. aamiaisen väliin jättäminen. Tämä perustuu 7 viikon keskimääräiseen tutkimuksen kestoon.

Vaikuttiko tämä 260 kcal/pv lisäenergia painoon? Kyllä, tutkittavat painoivat 0,4 kg enemmän, jos söivät aamiaisen päivittäin vs. jos olisivat jättäneet sen väliin.

Muutama muukin asia askarruttaa tässä tutkimuksessa. Analyysistä suljettiin pois lapsilla ja nuorilla tehdyt tutkimukset. Samoin tyypin 2 diabeetikoilla tehdyt tutkimukset, joissa on nähty, että proteiinipitoinen aamiainen ja/tai aamu-päiväpainotteinen aterirytmi parantaa verensokerin hallintaa sekä auttaa laihduttamaan, suljettiin pois analyysistä.

Tutkimus ei kerro mitään terveelliseen ja riittävän proteiinipitoisen aamiaisen integroimisesta päivittäiseen terveyttä kokonaisuudessaan edistävään ruokavalioon pitkällä aikavälillä, esimerkiksi vähintään 6 kuukauden aikana.

Kohorttitutkimukset antavat tietoa vuosikausien pitkäaikaistuloksista, ja niiden mukaan skippajilla on taipumus olla lihavampia.

Tutkimus ei myöskään kerro mitään siitä, miten aamiaisen skippaaminen suhteessa terveelliseen aamiaiseen vaikuttaa verensokeri-, kolesteroliarvoihin tai keskittymiskykyyn tai terveyttä edistävien ruoka-aineiden, kuten marjojen, hedelmien tai kasvisten saantiin tai päivittäiseen suojaravintoaineiden saantiin. Näistä aiheista olen aiemmin kirjoittanut kirjoituksessa Aamiaisen merkitys terveydelle. Mitä tutkimustieto kertoo?

Tutkimus viittaa puutteistaan huolimatta siihen, että laadultaan heikko aamiainen ei auta painonhallinnassa, vaan saattaa jopa vaikeuttaa sitä.

Kun aamiaisen asemaa halutaan tosissaan kyseenalaistaa, on tehtävä riittävän pitkäkestoisia satunnaistettuja tutkimuksia (ainakin 6 kk), ja tällöin on kiinnitettävä huomiota, sekä terveillä että tyypin 2 diabeetikoilla, painon lisäksi ainakin sokeriaineenvaihdunnan ja veren kolesterolin muutoksiin sekä suoja- ja makroravintoaineiden saannin muutoksiin.

Tämän meta-analyysin arvo jää tässä suhteessa olemattomaksi.

PS. Jos sinulla on painonhallinta kunnossa, syöminen riittävässä kontrollissa iltaisin, veriarvoissa ei ole ongelmia, ja voit muutenkin erinomaisesti, voit erinomaisesti jatkaa aamiaisen skippaamista. Aamiaisen syöminen ei ole mikään autuaaksi tekevä asia.

[Kirjoitusta päivitetty 1.2.2019,  artikkeliin mukaan valittua 8 tuntia kestäneen tutkimuksen tekstiosaa muokattu JK:n huomiosta]

Lähde

Sievert Katherine, Hussain Sultana Monira, PageMatthew J, Wang Yuanyuan, Hughes Harrison J, Malek Mary et al. Effect of breakfast on weight and energy intake: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials

3 thoughts on “Taas ravistellaan aamiaisen asemaa”

  1. Hyvä Reijo
    Tämä on hyvää pohdintaa, samoin kuin Spectorin kirjoitus. Ehkäpä voin lisätä tähän jotakin.

    Spector ottaa voimakkaammin kantaa sekä aamiaisen tarpeellisuuteen että syömistiheyteen, sekä näiden kahden väliseen yhteyteen. Hän suoraan kyseenalaistaa sekä aamiaistarpeen että ”laiduntamisen”, usein syömisen. Mielenkiintoista.

    Otetaan tähän nano-analyysi N=1. En koskaan tavoitellut aamiaisen skippaamista, niin vain kävi. Ja se kävi näin: muutin perinteisen appelsiinimehu-ruisleipä-makea jogurtti -aamiaisen uusiksi: munakas-liha-natural täysrasvajugurtti marjalisällä. Harrastin tätä lähes vuoden, kunnes rupesin ihmettelemään, että onko pakko syödä, jos ei ole nälkä. No ei ollut, ja mustatee tai mustakahvi poissulkien aamiainen venyy brunchiksi ilman tahdonvoimaa. En ole voinut olla spekuloimatta, että näinköhän onnistuin jatkamaan ”yöpaastoa”, koska aamiainen oli käytännössä proteiinia ja rasvaa, joten sopeutumisen myötä yöpaasto sitten jatkui ”itsekseen”.

    Aamiaisen englanninkielinen nimi, Breakfast, on itse asiassa break-fast. Yöpaasto keskeytetään, mutta kellonlyömä jää avoimeksi. Keskiajalla lounas taisi olla paaston rikko. Ihmisen elintoiminnot ovat väkisinkin kehittyneet valorytmin (circadian) ja ruoan saatavuuden mukaan -voiko tähän olla kuulunut ”isohko aamiainen”? Mieluummin päivän jahdin ja keräilyn jälkeinen ISO illallinen pimeän laskeuduttua. Voisiko sekä nälän tunne että ruoan ”varastointimetabolia” olla illalla isompi kuin aamulla? Ehkäpä joskus ammoin on ollut tarkoituksenmukaista tankata illalla, ja varastoida sitä kautta tehokkaammin…

    Tätä tuli hieman tutkittua Jakubowicz et. all: ajoituksen vaikutusta isokalorisella 1400 kcal/d dieetillä
    ww w.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23512957.
    Kahden satunnaistetun ylipainoisryhmän erona oli se, että isoin 700 kcal annos ajoitettiin joko aamiaiseen tai illalliseen, kolmas eli lounas pysyi samana 500 kcal. Kesto 12 viikkoa, jonka jälkeen tuloksissa oli iso ero. Paastosokeri, insuliini, HOMA-ir ja triglyseridit vähenivät merkittävästi enemmän aamiasryhmässä (triglyt itse asiassa kasvoivat illallisryhmässä). Ryhmän johtopäätös: Korkeakalorinen aamiainen ja vähennetty iltasyönti voivat olla metabolisen oireyhtymän ja lihavuuden hyödyllinen hoitomuoto, sillä aamiaisryhmä menetti tietenkin enemmän painoa. Minusta näyttää äkkiseltään siltä, että aamiaisella syötiin ikään kuin ”luontoa vastaan” ja illallisella syötiin ”varastoon tottumuksen mukaan”, samoilla kokonaiskaloreilla jotka olivat siis alikaloreita painonpudotukseen.

    Syömistiheydestä on jäänyt päähän muutamia suoraviivaisia tutkimustuloksia: mitä useammin syöt, sen enemmän tulee kokonaiskuormaa ja pitkän aikavälin tulos on nähtävissä BMI:ssä. Tämä on tässä syytä jättää oman nano-analyysin varaan: seuraan nälkääni, tavoitteena pärjätä mahdollisimman vähillä syömiskerroilla, ja sosiaalinen ajuri snackäilyyn; hyvässä seurassa /vierailulla pullakahvikin menee…

    JR

  2. Blogitekstissä kritisoidaan tutkimusten kestoa, vaikka kahdeksan tunnin tutkimus (Thomas EA ym. Obesity (Silver Spring) 2015;23:750-9) ei ollut edes mukana analyyseissä.

    Meta-analyysien keskeinen ideahan on ”sulauttaa” (tietyin edellytyksin) kaikki tutkimukset yhteen, seikka joka pätee jokaiseen meta-analyysiin.

    Esillenostetun meta-analyysin (Sievert K ym. BMJ 2019;364:I42) mukaan ei siis mitään uutta ravitsemus(uskomus)tieteen auringon alla.

    1. Kiitos huomiosta ja sinnikkäästä kriittisyydestäsi, ja piikki noteerattu 🙂

Kommentointi on suljettu.