Ravitsemussuositukset 2014, ensimmäiset kommentit

Säätytalolla Helngissä julkaistiin tänään hienokaisissa tunnelmissa uudet suomalaiset ravitsemussuositukset, joita mediassa kutsuaan kansanomaisemmin ”ravintosuosituksiksi”. Suomalaiset suositukset johdettiin 2013 ilmestyneistä pohjoismaisista suosituksista. Kuten olen aiemmin kirjoitellut nämä suositukset on tehty perusteellisesti tieteeseen pohjautuen (Pohjoismaihin edistykselliset ravitsemussuositukset). Keskeisissä linjanvedoissa ei odotettavasti ole tapahtunut ihmeempiä muutoksia sitten tuon 2012 ensijulkistuksen jälkeen. Suosituksien tieteellisestä pohjasta kiinnostuneet voivat mm. kokeilla  klikata mitä olen aiemmin kirjoitellut blogissani mm. pähkinöistä, punaisesta ja prosessoidusta lihasta, suolasta, täysjyväviljasta, palkokasveista, kalasta, kasviksista, marjoista ja hedelmistä.

Tieteelliset linjanvedot sikseen. Seuraavaksi mielikuvista ja yksityiskohdista.

Kolmio ja lautasmalli

Uudessa ruokakolmiossa on selvästi homma mietitty pitkälle. Vaikka liitutaulujälki saattaa johtaa ajatukset hahmotelmaan tai tekaisuun niin lopputulos on ihan tyylikäs, ja kuten todettua kolmio pohjautuu ravitsemustieteelliseen tutkimusnäyttöön. Nopeasti katsoen uusi kolmio (mustalla pohjalla alla) ja Itämeren kolmio (2010) ovat hyvin samankaltaiset. Keskeisin ero aiempaan vuoden 2005 suositukseen lienee se, että kasvikset, hedelmät ja marjat ovat ruokavalion perusta eikä viljatuotteet. Myös vuonna 2010 julkaistussa Itämeren ruokavaliossa tämä muutos oli jo tehty.

Uutta kolmiota on hiottu edelleen eteenpäin Itämeren ruokavaliokolmiosta mm. seuraavasti:

  • Itämeren kolmion mustikkapiirakka ja puhdistetusta viljasta tehty leipä on saanut siirtyä ruisleivän ja muun täysjyväviljan rinnalta ylimpään harvoin käytetettävien ”sattumien” lohkoon. [Korjaus 24.1.: Itämeren kolmiossa ei ole puhdistetusta viljasta tehtyä leipää, kts. Liisa H:n kommentti alla]
  • Kala ja kana on erotettu selvästi terveellisemmiksi kuin Itämeren ruokavaliossa
  • Itämeren kolmiosta puuttuvat pähkinät ja siemenet ovat saaneet oman selkeän lokeron täysjyväviljan kanssa samalla rintamalla
  • Uudessa kolmiossa kalaa ja kasviksia on mukana myös pakastepakkauksena eli niiden käyttö on ok
  • Sitrushedelmille (appelsiinille) on tehty uudessa kolmiossa tilaa
Näyttökuva 2014-1-23 kello 13.07.38
Vasemmalla uusi 2014 suosituksen mukainen kolmio ja oikealla 2010 ilmestynyt Itämeren ruokavaliokolmio

Luatasmallissa ehkä selkein muutos on visuaalisessa ilmeessä. Pieni parannus myös Itämeren ruokavalion lautasmalliin.

Näyttää myös siltä, että hiilihydraattiannos on pienempi kuin vuoden 2005 suosituksessa ja suurin piirtein sama kuin Itämeren ruokavaliomallissa. Lautasmallin salaatin päällä tarkkanäköisimmät huomaavat cashew-pähkinöitä, uusien suosituksien mukaisesti. Salaatinkastikeannos on pienessä maljassa vaikuttaa reilulta. Sillä haluttaneen viestiä yhtä päivän keskeistä sanomaan; rasva on ystävä, jos sen laatu on oikeaa.

Suositusten esittelytilaisuudessa Ursula Schwab toi esiin puutteellisen kuidun saannin (Finravinto 2012, 21-22 g/pv; uusi suositus on 25-35 g/pv). Yksi keskeinen seikka tilanteen korjaamiseksi on käyttää paitsi täysjyväleipää niin lisätä palkokasvien sekä tumman pastan ja riisin käyttöä. Perunamuusi lautasmallissa tuo ehkä mielikuvan perunan tervellisyydestä, mutta perunan käytön suositetaan pysyvän ennallaan (kts. teksti alla).

Näyttökuva 2014-1-23 kello 13.42.17
Vasemmalla uusi 2014 lautasmalli ja oikealla vuoden 2005 suosituksesta löytyvä lautasmalli

Ruokasuosituspoimintoja

Punainen liha

Tietääkseni pohjoismainen ravitsemussuositus on ensimmäinen väestön kattava yleinen ruokavaliosuositus, jossa suositetaan rajoittamaan punaista lihaa ja lihajalosteita (prosessoitua lihaa). Maailman syöpätutkimussäätiö on suosittanut ainakin vuodesta 2007 lähtien punaisen ja prosessoidun lihan käytön rajoittamista puoleen kiloon per viikko väestötasolla. Suomalainen kulutus on ravintotaseiden mukaan reilu kilo viikossa (sis. raa’an tuoreen lihan ja kypsytetyt lihavalmisteet). Uudesta suosituksen mukaan punaista lihaa ja prosessoitua lihaa tulisi kuluttaa valmistettuna (paistettuna/haudutettuna) korkeintaan puoli  kiloa viikossa. Raakana tämä vastaa suosituksen mukaan 700-750 grammaa.

Kananmuna

Kananmunien sopiva käyttömäärä on suosituksen mukaan 2-3 kpl viikossa.

Öljyt, margariinit, pähkinät ja siemenet

Kuten edellä olevista kolmioista ja lautasmalleista voi päätellä tyydyttymättömän rasvan käyttöä suositetaan lisättäväksi. Tämä kuuluisi tehdä pähkinöitä, siemeniä, oliiviöljyä tai rypsiöljyä sekä margariinia käyttämällä. Näkyvänä rasvan pitäisi käyttää vain näitä. Pähkinöiden ja siementen määrän pitäisi olla 200-250 grammaa viikossa eli pieni kourallinen päivässä. Ravintotaseen 2012 mukaan suomalaiset kuluttavat pähkinöitä n. 138 grammaa per viikko. Pähkinöiden laatuun ei muutoin oteta kantaa kuin että niiden tulisi olla suolaamattomia ja sokeroimattomia. Siemenistä mainitaan auringonkukan, kurpitsan, pinjan ja seesamin siemenet. Esimerkiksi kotimaisia pellavansiemeniä ei mainita, mikä lienee jonkinlainen kannanotto.

Hyvinä öljyinä mainitaan erityisesti rypsi-, rapsi-, pellavansiemen-, camelina-, soija-, saksanpähkinä- ja hampunsiemenöljyt. Oliivi-, avokado-, kurpitsansiemen- ja auringonkukkaöljyä voi käyttää em. öljyjen rinnalla (vaan ei yksin ainona näkyvänä rasvana). Kookosöljyä ei suositeta.

Suositus ei ota kantaa kylmäpuristettuihin öljyihin, koska niiden terveyshyödyistä ei ole näyttöä ja koska suuri ongelma on se, että ihmiset ei ylipäätään käytä öljyjä. Kylmäpuristettujen öljyjen hinta ja maku vaikeuttaisi näiden öljyjen laajaa käyttöönottoa väestössä.  Tämä tieto perustuu ainoastaan Ursula Schwabilta saamaani vastaukseen kylmäpuristetuista öljyistä ko. tilaisuudessa, tätä ei lue suositustekstissä.

Maitovalmisteet

Sopiva maitotaloustuotteiden määrä on uudessa suosituksessa 5-6 dl nestemäisiä maitotaloustuotteita ja 2-3 viipaletta juustoa. Maidon/piimän voi korvata kalsiumilla ja D-vitamiinilla rikastetutulla soija- ja kauramaidolla.

Peruna

Suomalaiset syövät perunaa paljon keitettynä, toisin kuin USA:ssa jossa ranskalaiset perunat lienevät vallalla. Perunalle on pyhitetty oma pieni kappale ja sen sanotaan sisältävän mm. kaliumia ja magnesiumia sekä C-vitamiinia. Finelin mukana vanhassa kuoritussa perunassa 10 mg C-vitamiinia/100 g ja magnesiumia 24 mg/100 g. Perunan käytön pitäisi pysyä ennallaan.

Kala ja äyriäiset

Kalaa tulisi käyttää 2-3 kertaa viikossa. Hieman ihmettelen tuota ylärajaa, mutta ehkä perusteena on maltti. Liian innokas suositus työntäisi ihmisiä luotaan?  Raskaana olevien, imettävien, lasten ja nuorten pitäisi lisäksi noudattaa näitä Eviran suosituksia Itämeren ja suomalaisten järvikalojen käytöstä. Äyriäisten käyttöön suositus ei ota kantaa, mutta viime vuonna ilmestynessä Kolesterolin hoitoa koskevassa Käypä Hoito -suosituksessa katkaravulle annettiin synninpäästö.

Hivenaine-, elektrolyytti- ja vitamiinipoimintoja

Suola

Suolan käyttö suositetaan vähennettäväksi ja enimmäissaanniksi suositetaan viiteen (5) grammaa per päivä. Tähän peräänkuulutetaan teollisuuden apua, jotta leivän ja muiden keskeisten elintarvikkeiden suolapitoisuus vähitellen vähenisi. Suomalainen suositus on tiukempi kuin yleispohjoismaalainen, jo on siten harvalukuinen poikkeus pohjoismaisesta suosituksesta, jossa suositus on < kuusi grammaa päivässä.

Folaatti (foolihappo)

Suomalaisten folaatin saanti on liian alhaista uuden Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan. Se onkin ainoa vitamiini, minkä saanti on alle suositusten väestötasolla. Folaatin saanti tulisi kuntoon jos ihmiset söivät monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä vähintään viisi annosta päivässä ja käyttäisivät yli 80 %:sti viljavalmisteina täysjyväviljaa. Palkokasvit on myös hyvä foolihapon lähde. Ursula Schwabin mukaan folaatti on hyvä ruokavalion laadun mittari, alhainen saanti viittaa usein heikkoon ruokavalion laatuun.

Seleeni

Seleenin saantisuositusta on nostettu. Uusi suositus on 50 mcg/pv paitsi raskauden aikana (60 mcg/pv). Luomuruokia käyttävien on vaikea saada riittävästi seleeniä, koska luomuviljelyssä ei käytetä seleeniä sisältäviä tavanomaisia lannoitteita. Suomalainen määperä on köyhää seleenin suhteen. Oma vinkkini luomuuotteita suosivalle olisi, että lisää muutama parapähkinä viikossa ruokavalioon ja asia korjaantuu sillä. Parapähkinässä on paljon seleeniä.

Jodi 

Jodia koskeva esittely oli mielenkiintoinen. Jodista tehdyt tutkimukset ovat Ursula Schawabin vähäisiä ja heikkolaatuisia -on mahdotonta vetää konklusiivisia johtopäätöksiä. Suositus säilyy siten ennallaan.  Jodin tärkein lähde suomalaisessa ruokavaliossa on maito- ja maitotalousvalmisteet. Toinen tärkeä lähde on kotona käytetty suola. Teollisuus käyttää pääsääntöisesti jodioimatonta suolaa.  Maidottomalla ruokavaliolla olevat vähäsuolaista ruokavaliota noudattavat ihmiset ovat siten jodin puutteen vaarassa. Jodin puute aiheuttaa struumaa eli kilpirauhasen laajentumista. Sikiöaikainen ja varhaislapsuuden liian vähäinen saanti lisää kasvuhäiriöitä ja henkisen kehityksen jälkeen jääneisyyttä. Vegaanit äidit lienevät siten erityisessä riskiryhmässä. Merilevätuotteita ei suositeta jodin lähteeksi, koska niiden jodipitoisuus vaihtelee ja voi olla haitallisen suuri.

Liian suuri ravintoaineiden saanti

Suosituksessa on erillinen kappale ravintoaineiden liiallisesta saannista. Sen mukaan A- ja D-vitamiinin liiallinen saanti on haitallista. D-vitamiinin turvalliseksi maksimimääräksi päivää kohden on määritelty sama arvo kuin EFSA:ssa ja FDA:ssa eli 100 mcg/pv yli 10-vuotiaille. Tämä on kokonaissaanti ja kattaa myös ruuasta saatavan D-vitamiinin, jota saamme Finravinto 2012-tutkimuksen mukaan n. 10 mcg/pv.

Innokkaimmat kalanmaksaöljyn käyttäjät voisivat muuten vaihtaa valmisteeseen, jossa ei ole A-vitamiinia (kalaöljykapseleihin). Tämä on minun oma vinkki, ei suosituksen.

Lopuksi

Ruokavalio on kokonaisuus, jonka terveellisyyden ratkaisee useiden osien summa, ja ennen kaikkea päivästä toiseen, vuodesta toiseen ruokavalion toteutuminen. Pieniin sattumiin ja ylilyönteihin on varaa. Tunnetuimpana ja eniten tutkittuna terveellisenä ruokavaliomallina eli kokonaisuutena suositus mainitsee Välimeren ruokavalion. Viime aikaisiin pohjoismaista ruokavaliota (Nordic diet) koskeviin tutkimuksiin suosituksessa viitataan myös. Itämeren ruokavalio-nimikettä suosituksessa ei käytetä.

Ensimmäistä kertaa suosituksissa huomioidaan näkyvästi myös ruokavalintojen ympäristövaikutus. Punaisella lihalla ja juustolla on erityisen suuri hiilijalanjälki.

Nämä ruokavaliosuositukset on tehty terveelle väestölle. Ne on tarkoitettu toiminnan ohjaukseen esimerkiksi terveydenhuollossa, elintarviketeollisuudessa, ruokahuollossa ja viranomaiskentässä. Sen lisäksi:

”Ravitsemussuositukset sopivat usein sellaisenaan esimerkiksi diabeetikoiden ja sepelvaltimotautia sairastaville ja toimivat lähtökohtana muidenkin sairauksien ravitsemushoitoa suunniteltaessa”

Kova työ takana, aika hieno jälki!

Suositukset löytyvät täältä.

PS. Lukaise kommentointipolitiikka ennen kommentointia jos kovin sapettaa nämä suositukset 

79 thoughts on “Ravitsemussuositukset 2014, ensimmäiset kommentit”

  1. Lautasmallin ulkoasu koki todellisen muodonmuutoksen. Huvittuneena ja närkästyneenä luieskelin kuitenkin ihmisten kommentteja erään iltapäivälehden sivuilta, että tämä lautasmalli on tarkitettu ainoastaan varakkaille suomalaisille. Eihän köyhällä tai työttömällä ole varaa syödä noin. Ei ole varaa kasviksiin, ainoastaan eineksiin. Tässä ehkä himan kärjistettynä keskustelu, jota luin aamupäivästä.

    Kuinkakohan saataisiin suomalaisille iskostettua päähän, että kasvikset eivät todellakaan tule eineksiä kalliimmaksi?

    Moni heitti myös vitsiä siitä, että jos yhtenä päivänä kokoaa kuvan mukaisen annoksen, muina päivinä ei kai sitten syödä mitään.

    Seuraava askel olisi kai osoittaa ihmisille, kuinka halvalla se lautasmalli onkaan mahdollista koota.

  2. Reijo, kiitos nopeasta raportoinnista taas ja kiva kun vertaat suomalaista ravintosuositusta Itämeren ruokakolmioon. -Sen verran tarkennan, koska olen ollut Itämeren ruokakolmiota laatimassa, että siellä puhdistetusta viljasta tehtyä leipää ei ole. Tosin pelkästä kuvasta sitä ei ehkä havaitse. Kyseessa on vaaleampi vilja täysjyväisenä (ei ruis) ja mustikkapiirakan pohjakin on täysjyväistä viljaa. Siemenetkin ovat mukana sämpylöiden päällä, vaikka pähkinät puuttuvat. Halusimme jättää pähkinät pois, kun pitäydyimme Pohjolassa/Suomessa kasvatettaviin tuotettuihin ruoka-aineisiin. Siksi appelsiinikin puuttuu ja kotimaiset marjat ovat tarkoituksellisen korostuneesti esillä.

  3. ”Ravitsemussuositukset sopivat usein sellaisenaan esimerkiksi diabeetikoiden ja sepelvaltimotautia sairastaville ja toimivat lähtökohtana muidenkin sairauksien ravitsemushoitoa suunniteltaessa”

    Tässä on kyllä suosituksen pahin kompastuskivi. Diabeetikoiden hiilihydraattimääriä ei voi pitää niin korkeana kuin tässä määritellään. Muutenkaan sairaat ei vaan voi syödä samalla tavalla kuin terve ihminen. Johtaa jatkuvaan insuliinin piikitykseen joka taas estää laihtumisen. Kaikkia näitä suosituksia ei kyllä tarvisi apinoida rapakon takaa.

    Myöskään d-vitamiinin määrä ei ole vielä lähelläkään riittävä. Tuohon pitäisi käytännössä laittaa yksi nolla lisää. Silloin olisimme riittävässä määrässä. Monissa tutkimuksissa on on todettu, että vasta 250mikroa PITKÄLLÄ ajalla alkaa aiheuttamaan MAHDOLLISESTI ongelmia. Arvo Ylpön opit kunniaan tässä asiassa.

    1. Kuten USA:n diabetesliiton uudessa ravitsemussuosituksessa todetaan ei hiilihydraattipitoisuus yksin sanele ruokavalion terveellisyyttä diabeetikolle vaikka sillä on keskeinen vaikutus verensokeriin. Sitä suositan varten perattiin iso määrä tutkimuksia systemoidussa katsauksessa. Siellä todetan:
      ”Carbohydrates. Evidence is inconclusive for an ideal amount of carbohydrate intake for people with diabetes. Therefore, collaborative goals should be developed with the individual with diabetes. ”

      Kiitos, ei karppauskeskustelua enempää. Sitä on puitu ja pöyhitty ihan riittävästi.

      1. Hyvä Reijo mainitsinko karppausta mitenkään? Asenteellista keskustelua moinen. Fakta on kuitenkin se, että diabeetikon verensokeri ei käyttäydy kuten terveen ihmisen. Se pyrkii hiilihydraateilla nousemaan enemmän kuin terveellä ihmisellä, koska insuliinisäätely ei enää pelaa. Siksi sitä piikitetään. Jokainen tervekkin ihminen voi kokeilla verensokerimittarilla miten se vaikuttaa. Siksi nämä suositukset eivät pelaa varsinkaan diabeetikoilla. Heille pitäisi olla omat suositukset. Nykyisin ne perustuvat kuitenkin hyvin vahvasti näihin suosituksiin. Et sinä voi mansikalle allergisellekkaan antaa mansikkaa ja huutaa perään, että tässä tämä adrenaliinipiikki perään. Sen takia diabeetikoiden hoito insuliinilla ja kasalla lääkkeitä on vain tie turmioon.

  4. Miksiköhän tähän ei ole lisätty ruokajuomia muuta kuin maito
    ( Esim. Vesi, tee/kahvi, pieni määrä punaviiniä jne…) ?

    Tämän ohjeistus kansallisella tasolla olisi poikaa, koska se vaikuttaa terveyteen ja energiansaantiin kuten maito.

  5. Sivukorvalla uutisista olin kuulevinani, että ensimmäisen kerran noissa suosituksissa on otettu huomioon myöskin elintarviketuotannon ympäristövaikutukset, joten lihan kulutuksen rajoittamissuosituksessa on varmaan osaltaan kysymys siitä – mikä on tietysti ihan hyvä asia, jos liiasta kulutuksesta on ravitsemusta ajatellen pelkkää haittaa tai ei ainakaan mitään hyötyä.

    1. Näin on, asia on siellä esillä jossakin määrin, vaikka ei mitenkään ensisijalla. Punaisesta lihasta on myös ravitsemuksellista hyötyä esim. raudan puuteanemiasssa, mutta myös esim. vanhusten ja lasten ravitsemustilan kohentajana.

  6. Vai onko tossa hieman muusattua perunaa..

    no lautasen osalta tuskin päästää 20 E%

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins Espoo

    PS: Summa summarum. Rasva on selvästi vapaampi ja tärkkelys rajoitetumpi. Onko näillä meidän kokemuksilla ja niistä kertomisella ollut sittenkin jokin merkitys?

  7. ”Innokkaimmat kalanmaksaöljyn käyttäjät voisivat muuten vaihtaa valmisteeseen, jossa ei ole A-vitamiinia (kalaöljykapseleihin). Tämä on minun oma vinkki, ei suosituksen”

    Itse kaytan seka kalaoljy- etta D-vitamiinikapseleita. Ymmartaakseni A- ja/tai D-vitamiini on haitallista jos niita saa liikaa suhteessa K2-vitamiiniin (kuluttavat sen loppuun). Huolehtimalla riittavasta K2-vitamiinin saannista (natto, lisaravinteet) elimisto pystyy hyodyntamaan suurempia annoksia A- ja D-vitamiineja. Nuo kaikki kolme rasvaliukoista vitamiinia toimivat paljolti yhteistyossa (esim. vaikutus luustoon), mutta niilla on elimistossa myos itsenaisia tehtavia. Nykyaan markkinoilla nakyy paljon yhdistettyja D- ja K2-vitamiinivalmisteita.

    1. Tuo K2-vitamiini teoria ei ole main stream ravitsemustiedettä, enkä pidä sitä vielä kovin vahvana tietona (ehkä tulevaisudessa). Minusta tuo kuulostaa vähän hataralta perustelulta sille, että D-vitamiinia ja A-vitamiinia voisi/kannattaisi käyttää megaannoksia (esim. D:tä yli 100 mcg). Oletko nähnyt jonkin vakavasti otettavan ihmistutkimuksiin perustuvan D-vitamiinikatsauksen, meta-analyysin tai hoitosuosituksen, jossa K2-vitamiini linkitettäisiin kriittisenä tekijänä kuvioon?

      Minusta on järkevämpää ottaa maltillisesti D-vitamiinin kanssa kunnes suuret D-vitamiinitutkimukset valmistuu (esim. Jyrki Virtasen johdolla Kuopiosta). Kova oli usko C-vitamiiniinkin silloin kun minä olin nuori miehen alku. Supplementaatiotutkimukset olivat kuitenkin pettymys. Hienoa, jos D-vitamiinitutkimukset tulevat olemaan poikkeus antioksidanteilla tehtyihin tutkimuksiin verrattuna.

      1. Eilen julkaistun satunnaistetut ja kohorttitutkimukset kattaneen meta-analyysin mukaan on epätodennäköistä, että D-vitamiinisupplementaatiolla saavutettaisiin hyvin selkeää etua (yli 15 %:n riskin vähentymistä) väestöissä syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin tai osteoporoottisiin luun murtumiin sairastumisissa. The effect of vitamin D supplementation on skeletal, vascular, or cancer outcomes: a trial sequential meta-analysis

        Meta-analyysiin liittyvässä pääkirjoituksessa todetaan mm. ”Existing evidence does not lend support to the commonly held belief that vitamin D supplementation in general prevents osteoporosis, fractures, and non skeletal diseases. … Without stringent indications — ie, supplementing those without true insufficiency — there is a legitimate fear that vitamin D supplementation might actually cause net harm.”

        Jotta asia ei olisi liian yksinkertaista niin Amerikan geriatrien yhdistys suosittaa nykyään minimissään 25 mcg/pv ikääntyneille tai jopa 100 mcg/pv. Eli on kyllä hyvä, että nuo isot D-vitamiinitutkimukset on käynnissä. Itse olen vähän skeptinen mega-annosten hyödystä, mutta saappa nähdä.

      2. Menakinonin (K2) suuret luustovaikutukset meta-analyysitasolla:

        http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16801507

        Kaanteisesti voidaan todeta, etta K2-vitamiinin puute (liian pieni absoluuttinen tai suhteellinen saanti vrt D-vitamiiniin) on heikentaa luustoa.

        Tutkimuksia rasvaliukoisten vitamiinien yhteisvaikutuksista tarvitaan lisaa.

      3. Niin, tuo meta-analyysi on siitä miten K2-vitamiini yksin vaikuttaa luun mineraalitiheyteen. Tämä ei ole mikään D-vitamiinin ja K2-vitamiinin synergian tai yhteisvaikutuksen arvio eli ei sinänsä puolla alkuperäistä väitettäsi. ”Ymmartaakseni A- ja/tai D-vitamiini on haitallista jos niita saa liikaa suhteessa K2-vitamiiniin (kuluttavat sen loppuun). Huolehtimalla riittavasta K2-vitamiinin saannista (natto, lisaravinteet) elimisto pystyy hyodyntamaan suurempia annoksia A- ja D-vitamiineja.” Peter on sen verran tiedemiehiä, että tietää moisen väitteen vahvistamisen vaativan ihmisillä tehtyjä kliinisiä tutkimuksia joissa D-vitamiiniannoksia ja K2-vitamiiniannoksia olisi yhtä aikaa vaihdelt, ja katsottu mitä tapahtuu luun mineraalitiehydessä tai muissa merkityksellisissä biokemiallisissa suureissa. Eikä niitä ole.

        Minä olen hiukan K2-vitamiini ”uskovainen”. Luulen, että (Edam ym.) juuston suhteellisen hyvät terveysvauikutukset voivat perustua osittain K2-vitamiiniin. Mutta olen edelleen yllättynyt siitä, että pitäisi ottaa kovin suuria annoksia D-vitamiinia ja sitten yhtä aikaa K2-vitamiinia jolla estetään suuren D-vitamiiniaknnoksen haitat.

  8. Jes, hyvä, Reijo, että ripeästi nakutit tänne omat yhteenvetosi ja juttusi.

    Ja Samille: ravitsemussuositukset taitaa olla laadittu hiukka eri metodein kuin nettikeskusteluja lukemalla. 😉

    Kokemusasiantuntijoiden näkemykset ovat kiinnostavia, mutta usein ne ovat kovin mustavalkoisia. Vähän sama, jos alkaisin itse IBSiläisenä toitottamaan kaikille, että ei kannata syödä omenaa, koska minä satun saamaan siitä vatsavaivoja. Ei kauhean järkevän kuuloista, eihän?

    Mutta siinä mielessä näillä keskusteluilla varmaan on ollut vaikutusta, että suosituksia on nysvätty, käännelty ja väännelty erityisellä pieteetillä, jotta voidaan hyvillä mielin tukeutua tutkittuun faktaan. Ja tadaa…! Tämmöistä settiä sieltä irtosi. 😉

    Minä ainakin toivon, että suositusasioista ja hyvästä syömisestä voidaan tulevaisuudessa puhua keskustelevaan sävyyn ja vaihtoehtoja punniten.

  9. Suositukset vaikuttavat ainakin paremmilta kuin edeltäjänsä.

    VHH:lla ilmiönä on varmaankin ollut vaikutunsensa sille, että myös suosituksissa on päädytty tarkastelemaan hiilareita kriittisemmin ja nyt kolmion pohja kerros näyttää melko hyvältä.

    2-3 kananmunaa on mielestäni kokolailla varovainen suositus terveille ihmisille. Luulisi nyt että tuollainen 5-8 viikossa sentään uskalettaisiin suositella. Mikähän on se tieteellinen näyttö tälle suositukselle? Tässä taidetaan mennä vanhojen pelkojen perusteella.

    Sitten vielä tuosta kalasta tuli se mieleen, että sitten varoitellaan toisaalta noista itämeren ja järvien kalojen raskasmetalleista ja muusta. Eviran sivuilla kirjoitetaan aiheesta http://www.evira.fi/portal/51466.

    Kuinkahan moni ihminen kalaa ostaessan edes tietää mistä se on pyydetty. Voiko tällä olla vaikutuksensa hieman varovaisempaan suositukseen?

    1. Ei ihmiset hirveän hyvin tiedä mistä kala on lähtöisin. Suurin osa meillä myytävästä lohesta on Norjasta (ok) ja kirjolohesta kotimaassa kasvatettua (ok). Harvemmin Itämeren lohta on tiskillä. Kananmunasta on esimerkiksi tämä meta-analyysi viime vuodelta jonka mukaan kananmunan runsas käyttö (>7 munaa/vko) lisää tyypin 2 diabeteksen vaaraa ja tyypin 2 diabeetikoilla sepelvaltimotausin vaaraan. Muussa väestössä kananmunilla ei ole yhteyttä sen paremmin aivohalvaukseen kuin sepelvaltimotautiinkaan, saman meta-analyysin mukaan. Kohonnut kolesteroli on yksi tärkeä perustelu.

      1. Jep, muistin kyllä tämän meta-analyysin, sen takia oli tarkoitus laittaa 5-7 kanan munaa, mutta tuli paha virhe ja kirjoitin 5-8 🙂

        Saman metan takia puhuin nimen omaan terveistä:
        ”2-3 kananmunaa on mielestäni kokolailla varovainen suositus terveille ihmisille”. Ja kuten artikkelissakin kirjoitit nämä suositukset ovat tarkoitettu terveille.

        ”Suurin osa meillä myytävästä lohesta on Norjasta (ok) ja kirjolohesta kotimaassa kasvatettua (ok). Harvemmin Itämeren lohta on tiskillä. ”

        Ok, hyvä tietää. Onko sivistyneitä arvauksia siitä onko sama trendi keskimäärin myös ravintoloiden kalojen suhteen?

    1. Kyllä ne taitaa hitusen nostaa (mutta ei kovin paljoa). Satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysi. Duokkarin jutussa on mielestäni tältä osin virhe. Keltuaisen tyydyttynyt rasvakin vaikuttanee hieman.

  10. Olisiko tälle kannanotolle ”Esimerkiksi kotimaisia pellavansiemeniä ei mainita, mikä lienee jonkinlainen kannanotto.” saatavissa lisäperusteluja?

    1. Tekstissä ei mainita mitään. Luulen, että kyse on kadmiumin ja syanogeenisten yhdisteiden läsnäolosta pellavassa. Englannissa, Kanadassa ja USA:ssa kadmiumia ei tunnuta pelkäävän. Eviran suositus on max 30 g/pv. Useimmat valmistajat suosittelevat max 2 rkl/pv. Itse pidän tällaisilla annoksilla pellavansiemeniä ihan käyttökelpoisina, esim. erittäin runsaasn lignaanipitoisuuden ja ALA:n vuoksi.

  11. Pienin askelin oikeaan suuntaan – näin voisi tiivistää uudet suositukset. Edelleen (tyydyttynyt) rasvakammo vallitsee ja suositaan rasvattomia maitotaloustuotteita. Miksi, vaikka on tutkimusnäyttöä siitä, että täysrasvaiset vastineet auttavat painonhallinassa?
    Puhdistetut hiilihydraatit ja sokeri mainitaan ohimennen, mutta niiden haitallisuutta ei sen kummemmin korosteta ruokakolmiossa. Niiden haitallisuus kyllä todetaan varsinaisen suositustekstissä parissa lauseessa. Tässä olisi petraamisen varaa varsinkin, kun asia kyllä tiedostetaan: ”Lisäksi liian vähäinen rasvojen saanti voi johtaa ravintotiheydeltään heikompien hiilihydraattilähteiden suureen saantiin. Liian vähärasvaisella ruokavaliolla on epäedullinen vaikutus mm. veren seerumin rasva-arvoihin ja elimistön glukoosiaineenvaihduntaan.”

    Suomen kansasta n. yksi kolmasosa on enää normaalipainoisia, joten enemmän paukkuja olisi toivonut painonhallintaan vaikuttaviin aspekteihin – täysrasvaisuuden suosimiseen ja nopeiden & hitaiden hiilareiden vähentämiseen. Myös viljatuotteiden tuputus säilyy ennallaan: miehille 9 annosta päivässä (=9 leipäpalaa vastaava määrä). Sen sijaan edelleen demonisoidaan tyydyttynyttä rasvaa.

    Onneksi kansa ei enää ole yleisten ohjeiden vietävissä. Näin voi päätellä lihavuuden kasvun pysähtymisestä ja kääntymisestä hienoiseen laskuun.
    En voi myöskään välttyä vaikutelmalta, että ohjeiden taustalla vaikuttaa maatalouspolitiikka aika vahvasti.

    1. Näyttö tyydyttyneen rasvan haitallisuudesta ei ole muuttunut mihinkään. Eikä myöskään runsasrasvaisten maitotuotteiden (vähärasvaisiin verrattuna) hyödyistä ole edelleenkään mitään näyttöä vaikka niin usein kuuluu väitettävän. Tästä syystä myöskään suosituksissa, jotka siis näyttöön perustuvat, ei asioita ole näin esitetty.
      Hiilihydraattien suhteen mielestäni ruokakolmiossa ne sokerit ja jopa vaalea vehnäleipä on joutunut sinne pieninpään ”sattuma” koloseen. Joka mielestäni kyllä kertoo siitä, että hiilihydraattien laatuun on puututtu. (Kuten myös tekstissä). Viljatuotteet ylipäätään ovat saaneet kolmiossa pienemmän kolon kuin aiemmin ja alas ”pääpaikalle” ovat päässeet vihannekset, marjat ja hedelmät.

    2. Ari, rasvaisten maitotuotteiden edut painonhallinnassa ovat peräisin kohorttinäytöstä joka on aika laajalti ajalta ennen rasvattomien tuotteiden käytön laajamittaista leviämistä. Ei ole mitään syytä vähätellä esim. raejuuston tai maitorahkan keskeisten helppojen & kätevien välipalojen roolia. Lisäksi rasvaisissa maitotuotteista mahdolliset edut vaikuttaisivat tulevan lähinnä hapanmaitotuotteista, joten niillä voinee täydentää ruokavaliotaan.

      Mitä raffinoituihin hiilareihin/sokeriin tulee, mitäpä sieltä kohdasta ”Sattumat” löytyykään? Aivan, juuri näitä. 🙂

      Eikä mitään perustetta väittää, että hitaiden hiilareiden karsiminen parantaisi painonhallintaa ole. Ei vaikka karppausfoorumeilla kuinka asiasta messuttaisiin.

  12. Moniko syö Suomessa ravitsemussuositusten mukaan ja miten tämä prosenttii on mahdollisesti muuttunut vuosien myötä?

    Minkälainen ruokavalio on yleisin suomalaisten keskuudessa?

    Pikaruokaketjut näyttävät nostavan liikevaihtoaan vuosi vuodelta ja uusia pikaruoan tarjoajia tulee markkinoille.

    Millä käytännön tavoilla ruokavaliosuositukset aikovat kilpailla esimerkiksi näiden pikaruoan tarjoajien kanssa ”nälkäisten sieluista”?

    1. Liekkö asiasta kattavaa tämän parempaa selvitystä Siis tuo linkkinä oleva tutkimus, se kannattaa lukea kokonaan jos oikein kiinnostaa. Tosin käytetyt terveellisen ruokavalion kriteerit on aika erilaiset kuin nämä uudet suositukset. Joka tapauksessa n. 18 % suomalaisista söi terveellisesti.

  13. Äskeisten arvostelujeni tueksi tässä muutama vertailutieto. Lisättyjen sokereiden osalta American Heart Association suosittaa miehille 9 (36g) ja naisille enintään 6 (25g)teelusikallista lisättyjä sokereita päivässä. Suomen <10% energiasta normaalipainoisilla miehillä vastaisi n. 60g ja naisilla 50g päivässä eli hulppeat 67 ja 100% korkeammat hyväksyttävät saannit kuin jenkeissä! Ei hyvä.

    Vähärasvaisuuden suosimisessa menetetään esim. sitä niin kovasti peräänkuulutettua jodia, mutta myös K2 vitamiinia. Tämän voi jokainen todeta kurkkaamalla fineli.fi tietokannasta esim. Polar ja Edam juustojen täysrasvaisten ja vähärasvaisten versioiden erot näiden aineiden osalta: jodissa erot jopa 2000 kertaiset ja K-vitamiinissakin 20 kieppeillä.

    1. Näyttää siltä, että jodia olisi ehkä enemmän rasvaisemmissa juustoissa, mutta trendi ei ole yhdenmukainen. Esimerkisi 34 % kovassa Cheddarissa ja joissakin muissa runsasrasvaisissa juustoissa on hyvin vähän jodia. EN kyllä tiedä miksi. Eniten vähiten, kovat juusto, Fineli.

  14. Varsin onnistuneet suositukset mielestäni. Lihateollisuus on ilmeisesti vielä päässyt lobbaamaan kun punaisesta lihasta tehdyt jalosteet ovat samalla viivalla punaisen lihan kanssa. Lienee selvää, että lihajalosteet kuuluisivat ”sattumat”-osastoon.

  15. Reijo kirjoitti:
    ”Jodia koskeva esittely oli mielenkiintoinen. Jodista tehdyt tutkimukset ovat Ursula Schawabin vähäisiä ja heikkolaatuisia -on mahdotonta vetää konklusiivisia johtopäätöksiä. Suositus säilyy siten ennallaan”.

    Onko meillä Reijo eri dokumentit käytössä?

    ”Aikuisten Jodin saanti on puuttellista, Jodin saannin suhteen haavoittuvista ryhmistä kuten raskaana olevista naisista ja pienistä lapsista, ei ole tällä hetkellä tutkimustietoa.”

    Sivu 15
    http://tinyurl.com/l7c5pnf

    Jos aikuisten Jodin saanti on puutteelista eikö lähtökohtaisesti looginen oletusrvo ole että myös raskaana olevien naisten ja pienten lasten jodin saanti on puutteellista? Tarvittavat tutkimukset sitten joko vahvistaa tai kumoaa tämän oletusarvon. Toivottavasti tutkimuksia on jo käynnissä, jodin puute ei tiedä hyvää lapsen älylliselle kehitykselle.

    ”Iodine deficiency is one of the main cause of impaired cognitive development in children.”
    http://www.who.int/nutrition/topics/idd/en/

    Kun suolan käyttöä suositellaan vähennettävän pitää ymmärtää myös vaikutukset jodin saantiin. Sehän toki ei oletusarvollisesti nouse jos suolan käyttöä vähennetään

    PS. työryhmässä on naisia 20 ja miehiä 2.

    1. Se, että jodin saanti on puutteellista ei ole syy nostaa jodin saantisuositusta. Jos suositukseen ei nytkään päästä niin tuskin siihen suurempaankaan suositukseen päästäis. Ja tuo ettei tutkimuksia ole tarkoittaa, ettei ole näyttöä suuremman jodin saannin vaikutuksista. Nykyinen saantisuositus siis on riittävä, jos siihen vain päästäisi.
      Tosi on, että tuo suolansaannin vähentäminn saattaa vaikuttaa myös jodin saantiin, mutta onneksi suurin jodin lähde on kuitenkin maitotuotteet. Toki auttaisi jos teollisuus siirtyisi käyttämään kaikissa tuoteeissaan jodioitua suolaa.

      1. Niina kiitos vastauksesta,

        Olisi hyvä tehdä jonkinlainen ”sotasuunnitelma” jodin rittävän saannin turvaamiseksi jottei tilanne jää avoimeksi. Oletusarvoillisesti vähentyvä suolan käyttö laskee osaltaan jodin saantia. Muistini mukaan Suomessa on ”aiemmin” ollut riittävä jodin saanti suolan jodioimisen jälkeen, suolan ja maidon kulutuksen ollessa suurempaa ?

        Minä olen ratkaissut tilanteen jodin osalta käyttämällällä silloin tällöin Japanilaisten tyyliin merilevää kuivattuina levyinä. Maitoa käytän hyvin vähän Käytän ruoanlaitossa merisuolaa maun takia.

      2. Totta, tuo sotasuunnitelma olisi paikallaan, ja kyllä sitä tietääkseni mietitty onkin. Henkilökohtaisesti olen jodin saannin suhteen ongelmaryhmässä kun maitotuotteita en voi käyttää ollenkaan. Minulla saanti on turvattu monivitamiinivalmisteella, jota joudun käyttämään myös muiden ruokavaliorajoitusten vuoksi. Kala on myös hyvä jodin lähde, kuten muutkin merenelävät. Merilevää tosiaan kannattaa harvemmin käyttää, ettei jodin saanti nouse turhan suureksi.

    2. Taisin ilmaista itseni huonosti. Tarkoitus oli sanoa, että ei ole hyvää tutkimustietoa mikä on optimaalinen jodin saanti. Puutetta tosiaan vaikuttaisi olevan.

      Olisi hyvä, jos tulossa olevaan suosituksen pitkään versioon ja varsinkin kansalaisversioon (kyllä tällaiset on vielä tulossa) tulisi maininta, että miten jodin saantia sitten pitäisi kohentaa, jos ei voi käyttää/halua käyttää maitotaloustuotteita ja käyttää vielä vähäisesti suolaa (vegaani, paleo, maidoton rv jne.). Merilevää ei suositeta, kuten tuolla jo kirjoitin.

      1. Jodista. Minusta oli yllättävää kuulla, ettei teollisuus käytä jodisuola, mikähän siihen on syynä. Entä leipomoleivät, onko niissä jodia? Miten on laitosruuat ja koulut? Esim. hoitolaitoksissa asuvat, miten on heidän joodinsaanti?
        Jos ajattelee nykyihmisiä, niin päivän aikana kyllä syödään todella runsaasti valmiiksi maustettuja ja suolattuja tuotteita, niin kotona kuin kouluissa ja työpaikoilla. Luulen että on monia perheitä, joissa ei kotiruokaa laiteta juuri ollenkaan. En kyllä laskisi sen varaan, että ihmiset saavat maidosta jodia. Tiedän monia lapsiperheitä, joissa jano- ja ruokajuoma on mehu tai vesi (rahakysymys usein).

  16. Tuossa lautaskuvassa on varmaankin äkkiä arvioiden noin 1 – 1,5 dl tuota perunamuusia. Montako keskikokoista perunaa mahtaa mennä tuon kokoiseen annokseen? Veikkaisin noin 3-5 keskikokoista. Eli määrä entiseen suositukseen verrattuna on ainakin sama, jos ei jopa enemmän per lautasellinen.

    Juuri tänään on hesarin sivuilla kirjoitus nopeiden hiilihydraattien koukuttavasta vaikutuksesta, peruna kuulunee niihin nopeisiin hiilareihin.

    Eli kyllä niihin hiilareihin ja niiden vähentämiseen kannattaa kiinnittää huomiota.

    Kovasti ihmettelen myös tuota kanamunan syönnin rajoitusta..itse syön joka päivä (olen niin tehnyt jo vuosikaudet) pari kanamunaa päivittäin (useimmiten aamiaisella) eikä ainakaan kolesteroleihin ole vaikutusta suutaan tai toiseen. Nälkäkin niilä pysyy hyvin loitolla, ei tarvi aamupäivällä ennen lounasta välipaloja napsia

    1. Perunasoseessa on saman verran /100 g hiilaria kuin perunassa, lähde Fineli. Diabetesliiton mukaan 1 dl perunamuusissa ja yhdessä keskikokoisessa perunassa (60 g) on suurin piirtein saman verran hiilaria. Eli tuo veikkaus 3-5 ei pidä paikkaansa.

  17. Kananmunien suositus tuntuu tosiaan käsittämättömän alhaiselta jos kerran terveille ihmisillä runsaammalla munien syönnillä (yksi tai enemmän päivässä) ei ole vaikutusta sydäntauteihin (Reijon meta-analyysilinkin mukaan). Vaikutus T2 diabeteksen ilmenemiseen voi olla pelkkä korrelaatio, tästä mekanismista ei liene edes hypoteesia (sydäntaudeista olisi mutta kun ei tunnu pätevän ;-).

    1. Uskon ja toivon suositusten munakiintiön kasvavan siihen mennessä, kun itse päädyn laitosruoan kuluttajaksi.
      Esim kaksi munaa päivässä antaa 20% proteiinitarpeesta. Se syrjäyttää jo pari kolme liha-ateriaa viikossa. Ainakin se on ekoteko, mahdollisesti myös terveellistä.

      Loppukevennys: Appelsiini on terveellistä, mutta appelsiinimehu ei. Tämän vuoksi suositus kannustaa puristamaan appelsiinin ja kaatamaan mehun viemäriin. Jäljelle jäänyt hedelemäliha kalvoineen on sitten varmaan ominaisuuksiltaan apteekkitavaraa;)

      1. Jaa-a Martti. Appelsiinimehu tutkitusti vähentää CRP:tä ruoan yhteydessä. En siis ihan lähtisi sitä poistamaan aterian yhteydessä….tässäkin kohtuus mielessä.

  18. Kananmunarajoitus perustuu siihen, että arviolta ehkä neljänneksellä suomalaisista on Apo E alleeli (geenimuunnos), jonka takia kolesterolin takaisinsäätely toimii huonommin. Jos tätä alleelia ei ole, kananmunia voi syödä vapaammin, eivätkä ne kohota kolesterolia.

    Liha ja lihavalmisteet ovat yhdessä samasta syystä kuin kala ja siipikarja: näin haluttiin pitää lokeroiden määrä järjellisenä ja kolmio vielä informatiivisena. Toivon, että heitto lihateollisuuden lobbauksesta oli vitsi.

    1. Kiitos vastauksesta kananmunarajoitukseen.

      Nutrigenomiikka on aiheena erityisen mielenkiintoinen ja toivoisikin, että jatkossa pystyttäisiin (esim. ravitsemusterapeutin vastaanotolla) muodostamaan paremmin eri yksilöille sopiva ruokavalio.

      Apo E alleeli on yksi hyvä esimerki (ja todennäköisesti se tutkituin) yksilöllisistä eroavaisuuksia, jotka vaikuttavat ravintoaineiden imeytymiseen. Vastaavia löytyy varmasti paljon muitakin, monista ei varmaan tiedetä vielä mitään. Esim. AMY1 geenien kopioiden määrä vaikuttaa mm. tärkkellyksen pillkomiskykyyn ja tiedetään, että AMY1 kopioiden määrä vaihtelee ihmisillä 1-15 kappaleen välillä.

      Toisaalta sitten taas kun tehdään yhtä kaikille sopivaa ravintosuositusta ollaan suuren haasteen edessä. Kolikon toisena puolena sitten taas suurin osa suomalaisista välttelee muuten hyvin ravinteikasta kananmunaa aika turhaan.

  19. Ari:
    ”…
    Suomen kansasta n. yksi kolmasosa on enää normaalipainoisia…

    Onneksi kansa ei enää ole yleisten ohjeiden vietävissä. Näin voi päätellä lihavuuden kasvun pysähtymisestä ja kääntymisestä hienoiseen laskuun.
    …”

    Paitsi että, uutisoitaessa viime vuoden lopulla tuosta ”lihavuuden kasvun pysähtymisestä ja kääntymisestä hienoiseen laskuun”, THL:n väistyvä pääjohtaja totesi jotenkin niin, että ”vihdoinkin ihmiset ovat alkaneet noudattaa ravitsemussuosituksia”.

  20. Fogelholm,

    ravinnon kolesteroli kohottaa veren kolesterolia lähes kaikilla, joilla lähtötilanteessa alhainen kolesteroli. Sacks et al osoitti satunnaistetussa tutkimuksessa, että 1 kananmunan lisääminen päivässä 17 lakto-ovo vegetaristin ruokavalioon lisäsi LDL kolesterolin pitoisuutta n. 12 %. Lähtotaso tässä ryhmässä ravinnon kolesterolille oli 97mg/dl. Vastaavia tutkimuksia myös Suomesta. Vegetaristien parissa kananmunien kulutus on vahvasti yhteydessä sydäntautien kanssa. Kananmunien yhteys sydäntapahtumiin tuleekin vahvemmin esiin väestöissä, joiden lähtötaso ”parempi” normi länsimaalaiseen väestöön verrattuna.
    http://ajcn.nutrition.org/content/55/6/1060.full.pdf+html

    Lisäksi Stamler (2010) huomautti vastineessaan S-T meta-analyysin tekijöille, että prospektiivinen kohorttidata viittaa siihem, että ravinnon kolesteroli altistaa sydäntaudeilla veren kolesterolipitoisuudesta riippumatta.

  21. Pieni korjaus, siis lähtotilanne 17 lakto-ovo vegetaristin parissa oli 97mg ravinnon kolesterolia per päivä, ja yhden kananmunan lisäys päivittäiseen ruokavalioon kilautti LDL kolesterolin nousuun (+12%) hyvin nopeassa ajassa.

  22. Mikael, en ehdottanut uusia lokeroita vaan lihajalosteiden siirtämistä ”sattumat” lokeroon.

    On aika vitsikäs ajatus, että lihateollisuus eroaisi muusta teollisuudesta siten, että se ei harrastaisi lobbaamista. Ja jos lobbaamisella ei olisi vaikutusta niin teollisuus varmaan käyttäisi siihen kuluvat rahat järkevämmin.

  23. Onko kukaan pohdiskellut suosituksen taustana käytettäviä Finravinto 2012 tutkimuksen tuloksia rukiin käytön osalta?SlideSharessa olevien THL:n kuvien mukaan ruisleivän käyttö olisi vähentynyt naisilla n 10 % ja miehillä lähes 30 % vs 2007. Rukiin käytön ravintotaseessa 2012 ei noin isoa muutosta näy. Pieni nyökkäys kyllä (n. 5 %-10% vs 2007). Suomen kansallinen viljastrategia näyttää uskovan, että rukiin käyttö kääntyy hitaaseen nousuun.

  24. Reijo,

    viittaat siis tähän?

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9006469

    Juu, niin tekee. Ja HDL nousee 0,03.

    Seuraako tästä nyt sitten se, että PUFAa pitäisi lisätä nimenomaan kasvisten, hedelmien ja täysjyvän kustannuksella? Vai pitäisikö meidän jatkaa tarkastelua syöttökokeiden ulkopuolelle? 😉

    1. Juuri tuo, linkki unohtui laittaa mukaan. Ei tuolla käytännön kannalta isoa arvoa ole. Joskus takerrun yktityiskohtiin, ja tämä on yksi mielenkiintoinen sellainen 😉 Muistui mieleeni, että joskus kyselit löytyykö asiasta kunnon näyttöä.

      Mutta kun tämä on näin hyvin tutkittu, niin ehkä se voisi olla mainittu vaikka yhdellä virkkeellä erilaisissa dyslipidemia-suosituksissa? Voihan tätä pitää yhtenä lisäsyynä olla tavoittelematta liian vähärasvaista (< 25 E %) ruokavaliota, kuten tämä uusi ravitsemussuositus tekeekin.

  25. ”Kananmunarajoitus perustuu siihen, että arviolta ehkä neljänneksellä suomalaisista on Apo E alleeli (geenimuunnos), jonka takia kolesterolin takaisinsäätely toimii huonommin.”

    Arviolta noin 30% suomalaisista on HLA-DQ2 tai HLA-DQ8 jotka ovat erittäin vahvasti kytkeytyneet keliakian esiintymiseen. Keliakia yleistyy koko ajan, puhumattakaan muista gluteeniperäisistä oireista. Silti ei suositella viljoihin mitään rajoitusta. Leipä on edelleen pyhä.

  26. Leena: Fogelholm on itse julkisuudessa sanonut ennen suosituksia ”paine hiilihydraattien vähentämiseen on niin kova, että siihen varmaan joudutaan puuttumaan.”

    Uusi pyramidi on huomattavasti vähähiilihydraattisempi kuin aiempi.

    1. Ennen perustana oli tärkkelyspitoiset ruoat kuten leipä, peruna… näiden hh määrä on yleensä n. 16-45 g/100g. Nyt siellä näkyy vihanneksia, palkokasveja, marjoja ja hedelmiä, näiden hh määrä on n. 0,8 – 8 g/100g. Vain joillain makeilla hedelmillä enemmän.

    2. Kasviöljyt ovat huomattavasti suuremmalla painolla alempana pyramidissa. Samoin esim. pähkinät ja siemenet joita ei ollut lainkaan aiemmassa pyramidissa. Ne ovat erittäin rasva+prot painotteista ruokaa.

    3. Ylipainoisille ja urheilijoille loistavasti sopiva kananmuna alkaa päästä pannasta.

    Painopisteen muutos suuresta hiilarista ja vähästä rasvasta, vapaampaan rasvaan ja rajoitetumpaan hiilariin on selkeä. Myös protskuravinto lähinnä kasvipäästä (palkokasvit, pähkinät) on isommalla painolla.

    Ravitsemusvalistus paransi mahdollisuuksia pärjätä minulle lautasmallikisassa. Mites on Mikael F ja Reijo. Otetaanko uusi kisa?

    ”Kananmunarajoitus perustuu siihen, että arviolta ehkä neljänneksellä suomalaisista on Apo E alleeli (geenimuunnos), jonka takia kolesterolin takaisinsäätely toimii huonommin. Jos tätä alleelia ei ole, kananmunia voi syödä vapaammin, eivätkä ne kohota kolesterolia.”

    Eli 25% ihmisistä vaikutti lopun 75% suosituksiin. Eiköhän tehdälle viljalle suositus samalla logiikalla.

    Kananmuna sisältää jokaista vitamiinia, hiven- ja kivennäisainetta, poislukien C-vitamiini. Enemmistölle mitä mainiointa ravintoa. Aivan erityisesti ylipainoisille lapsille. Tietty kohtuu voi olla siinäkin.

    Yhtä ja oikeaa pyramidia ja mallia ei ole. Olemme yksilöitä ja juuri yksilön terveyttä tulee kunnoittaa, ei tilaston.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

  27. Olen aivan samoilla linjoilla Arin kanssa. Ruotsissa on paljon keskustelua siitä mitä rasvaa kouluissa tarjotaan lapsille. Ravintosuositukset ohjeistavat margariinin ja vähärasvaisen maidon käyttöä ja valtaosa vanhemmista ja lapsista haluaisi nähdä voita tai Oivariinin tapaista levitettä ja kevyt tai osa täysmaitoa. Minkä takia ei tästä keskustella suomessa?

    Minun tytäreni juo vettä koulussa kun on vaan tarjolla sitä rasvatonta maitoa mikä ei maistu miltään ja mikä tuo vähemmän kylläisyyttä kuin kevytmaito. Lisäksi rasvaa tarvitaan d-vitamiinin ineytymiseen. Tyttäreni sanoo että suurin osa hänen kavereistaan juo myös vettä koska he eivät tykkää rasvattomasta maidosta. Tulehaan se toisaalta kunnille halvemmaksi.

    Se tosiasia että vähärasvaihttp://www.studio55.fi/terveys/article/suomessa-kaksi-uutta-kansantautia—syy-ymparistossa-ja-elintavoissa/125608en ruokavaliota suositellaan ja pitkään valinnut rasvakammo on väistämättä johtanut siihen että lapset ja nuoret (kuten myös monet aikuiset) ostavat nopeita hiilareita kuten karkkia, limsaa,pullaa, hampurilaisia jne. sen sijaan että suosisivat oikeita täyttäviä elintarvikkeita kuten esim. kananmunia aamupalaksi murojen sijaan. Niin kun Reijo kirjoitti tutkimuksissa on todettu että nopeat hiilarit ovat pahempi vaara kuin rasvat ja myös M. Fogelholm on sanonut että on parempi laittaa kerma kahviin kuin sokeria. Tästä ei kuitenkaan puhuta ja toitotellaan sitä rasvan laatua. Martti Färkkilän mukaan linolihappon liian suuri saanti mitä rypsiöljyssä on vaikuttaa siihen että suolistosairaudet yleistyvät ennätysvauhtia:

    Ylipaino-ongelmat ja suolisto-ongelmat ovat mielestäni vakavia asioita mitä pystyttäisiin vähentämään mutta se on vaikeaa kun viranomaiset sekä Schwab ja Fogelholm jatkavat tätä Pekka Puskan linjaa. Vois nämä henkilöt lukea ruotsin syksyllä julkaistun SBU:n katsastuksen ylipainosta ja rasvoista.

    1. Jonne: FB:ssä on ryhmä. Laatua lasten lautaselle – barnen behöver bättre mat. Ainakin enemmistö näyttäisi puoltavan täysrasvaisten maitotuotteiden tuomista kouluun.

      Jep, lihavuusepidemia alkoi juuri kun ne täysrasvaiset tuotteen koulun kastikkeista, maidosta ja leivän päältä lähtivät. On yksistään demokratiakysymys, että ne saataisiin takaisin.

      Sami Uusitalo
      Dipl. ins. Espoo

    2. Jos on tosiasia, että tämä ns. rasvakammo on aiheuttanut karkin, limsan tms. tms. käytön lisääntymisen, Jonne voi varmaan näyttää tämän väitteen formaalisti toteen. ”Stetson” -periaatteella voi tietenkin esittää ihan mitä lystää, mutta jos haluaa siirtyä uskomusten maailmasta tieteen maailmaan, pitäisi löytyä mustaa valkoisella. Miten on?

      Ja sama pätee sitten tuohon n-6 -fobiaan joka elää blogosfäärissä ja paleo/vhh-piireissä – huolimatta siitä, että tutkimustieto (Finravinto 2012) suomalaisten ravitsemuksesta ei anna tälle minkäänlaista tukea. Reijo bloggasi tästä taannoin kirjoituksessaan ”Miten suomalaisten rasvahappojen saanti suhteutuu muihin maihin?”

      1. Se on tosiasia että rasvakammo on johtanut siihen että ruoka-annokset / kouluruoka tuo vähemmän kylläisyyttä ja makua mikä taas on johtanut siihen että lapset syövät vähemmän oikeaa ruokaa tai eivät syö ollenkaan ruokaa ja osa käy varmasti kaupungilla syömässä roskaruokaa mihin kuuluu turhan isot limsat ja vamasti monet käy karkkikaupassa. Senhän näkee kun kävelee kaupungilla keskellä arkipäivää. Ei välttämättä tarvita kontroloituja tutkimuksia näyttämään tämän yhtälön koska kyllähän maailman menosta näkee että näin on. Tähän vaikuttaa ihmisen fysiologia sekä myös psykologia. Suurentuneet annoskoot, myös pikaruuissa, limsoissa ja karkkipusseissa ovat tosiasia ja kyllähän niitä ostetaan, osalta koska niitä on tarjolla halutaan enemmän ja osalta koska kilo- ja litrahinta on edullisempi.

        Minulle ei ole näin hihasta vedettynä tutkimuksia mutta Californian yliopiston tri Robert Lustigin luento ”Sugar: the bitter truth” selittää asian aika hyvin. Löytyy Youtube:sta. Katsomisen arvoinen on myös Lutigin sarja Skinny on obesity:
        http://www.uctv.tv/skinny-on-obesity/. Ehkä graafit jossa näytetään maailman sokerinkulutuksen ja lihavuuden yhteyttä saatta valoittamaan Mieä. Makronutriitiograafit eivät välttämättä kerro totuutta koska suurempi osuus hiilareista tulee sokerista kun vertaa tilannetta 60- ja 70-lukuun rasvojen osuus makronutriitioosuuksissa on tainut laskea vain hiukan ja kyllähän sitä rasvaa menee rankalaisten uppopaistoon. Ihmisten kokonaaiskalorisaanti on myös kasvanut.

      2. Sokerin kulutus ei ole muuttunut juurikaan Suomessa, joten väite ei siltä osin pidä paikkaansa. MTT:n kuva Sokerin käyttö saattaa kyllä jakaantua epätasaisemmin nykyään, niihin jotka ovat aika tiukkoja sen suhteen, ja niihin jotka vetävät sokerilimua esim. aspartaamikammon vuoksi ja lohduttavat jättikarkkipussein. Syötiinkö ennen tasaisemmin pullaa ja kiisseliä, nyt osalla väestöä painottuu limu ja karkit?

        Omassa tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka eivät karkkia tai makeita syö juuri ikinä, mutta rasvainen ruoka maistuu -ja näkyy keskivartalolla. Onhan näitä kokemusperäisiä havaintoja puoleen ja toiseen.

    3. Luulenpa. että arvostamallani Martti Färkkilällä saattaa olla, kuten monella blogosfäärissä n-6 rasvahappoja arvostelemalla henkilöllä on hieman väärä käsitys suomalaisten n-6 rasvahappojen saannista. Rypsiöljy on varsin maltillinen n-6 rasvahappojen eli linolihapon lähde, toisin kuten esimerkiksi aiemmin käytössä ollut auringonkukkaöljy. Suomalaisten linolihapon saanti oli 4 E % kieppeillä, kun esimerkiksi Jenkeissä se on ollut n. 7 E %. Molemmat luvut kovin kaukana netin keskustelufoorumeilla pyörivistä tekaistuista luvuista 10-15 E %. Kuten Mie tuossa viittasi, jos asian todellinen laita kiinnostaa aidosti voi lukaista jonkin aiheeseen liittyvän kirjoitukseni ja erityisesti sen viitteinä olevan kirjallisuuskatsauksen tai tutkimuksen.

      Se mikä jää Färkkilältä jää usein mainitsematta linolihapon ohella on punainen liha. Punainen ja prosessoitu liha ovat suolistotulehduksien, eli Crohnin taudin ja Colitis Ulcerosa riskitekijöitä. Ja toisaalta runsas kasvisten, hedelmien ja kuidun saanti suojaa suolistotulehduksilta. Myös runsas rasvan saanti sinänsä oli yhteydessä suolistotulehduksiin (yleensähän runsas rasvan saanti tarkoitta runsasta MUFA:n ja SFA:n saanti, koska PUFA:n osuus jää tuonne 3-7 E % haarukkaan). Systemoitu katsaus:

      PUFA ja liha yhteydessä IBD:hen, kuitu suojaa?

      Minä muistan vielä aika hyvin n. 5-10 v sitten käydyn maitokeskustelun päiväkodeissa Suomessa. On sitä täälläkin osattu, jopa ennen Ruotsia kerrankin 😉 Kyllä netissä pölinää riittää aihepiiristä kuin aihepiiristä

      1. Reijo, muistan kirjoituksesi jossa kävit läpi itämeren ruokavalion ja millä tavoin suousitukset laatinut ryhmä tulkitsi punaisen lihan tutkimukset. Eikö ollut niin että runsas punaisen lihansaanti lisäsi syöpää vain jenkeissä ja vain prosessoidun lihan saanti saanti lisäsi syövän esiintyvyyttä mualla? Voiko tämä päteä myös IBD:hen? Onko väliä jos kuitu on liukenevaa tai liukenematonta jotta se suojaa IBD:ltä ja syövältä?

        Kyllähän auringonkukkaöljyö on ylivoimaisesti käytetyin öljy sipseissä ja veikkaan että sen on myös yleisesti käytössä pikaruokaloissa. Ovatko nämä varmasti mukana kun arviodaan suomaisten n-6 saantia? Olisi mielenkiintoista nähdä suomalaisten n3/n6 suhteita. Olen ymmärtänyt että tämä suhde on terveyden kannalta tärkeää.

        Voiko runsas rasvan saanti selittyä sillä että haima ei pysty tuottamaan tarpeeksi sappinestettä rasvojen pilkomiseen mikäjohtaa ongelmiin?

        Muistan myös jotain lehtikirjoituksia muutama vuosi sitten. Onko HS:ssä debatoitu uusia ravintosuosituksia? Hbl:ssä ei ainakaan vielä yhtään mielipidekirjoitusta.

      2. Jonas, nyt meni vähän pieleen. Kyseessä on ilmeisesti Jari Ristimäen kirjoitus. Minun kirjoitukset punaisesta lihasta tai Itämeren ruokavaliosta löytyy blogini sisäisellä haulla tai googlaamalla. Minä en usko tuohon suhdelukuun. Se voi olla hyvä jos molempien saanti on ihan olematonta (suhdeluku ei ota absoluuttisia määriä huomioon), esim. tilanteessa jossa lähes kaikki rasva tulee lihasta, voista, kermasta ja muusta. Olen kirjoittanut omega-6 rasvahpoistakin aika monta kirjoitusta, ja helpointa on jos etsit ne itse blogistani ja luet mikäli kiinnostaa. Asiaa on spekuloitu kyllästymiseen saakka blogissani menneinä aikoina.

  28. ”Suolan käyttö suositetaan vähennettäväksi ja enimmäissaanniksi suositetaan viiteen (5) grammaa per päivä. Tähän peräänkuulutetaan teollisuuden apua, jotta leivän ja muiden keskeisten elintarvikkeiden suolapitoisuus vähitellen vähenisi. Suomalainen suositus on tiukempi kuin yleispohjoismaalainen, jo on siten harvalukuinen poikkeus pohjoismaisesta suosituksesta, jossa suositus on < kuusi grammaa päivässä."

    Tuosta tulee mieleen uutisointi tutkimuksesta, jonka mukaan laitoshoidossa olevista vanhuksista muistaakseni noin puolet kärsii natriumin puutteesta. Todennäköisesti siksi, että ruoan kulutus on vähäistä – kenties siitä syystä, ettei se suositusten mukaisesti lähes suolattomana oikeen maistu ja kun fyysisten aktiviteetien puute ei juuri herättele ruokahaluja.

    1. Sellaisilla vanhuksilla, joilla on sydämen vajaatoiminta ja/tai munuaisten vajaatoiminta ja diureetti/RAA-järjestelmän estäjä pitää olla varovainen suolan suhteen, varsinkin jos ruoka ei maistu. Niinkuin ei monille maistu. Nimim. vanhainkodissa ikääntyneitä syöttänyt.

      Onneksi vähäsuolaiseen ruokaan on hyvin helppo lisätä sirottimella suolaa, jos ongelmaksi muodostuu. Väestötasolla suola on iso ongelma.

      1. Väestötasolla ongelma on suuri juuri siistä syystä, että ihmiset käyttävät ruokasuolaa. Sehän on omiaan nostamaan verenpainetta ym. Pitäisi käyttää merisuolaa ja/tai ruususuolaa. Niiden sisältämät mineraalit on hyödyllisiä. Ruokasuolasta sen sijaan ei ole lähinnä kuin haittaa.

      2. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Ruusu- ja merisuolasta saadaa kutakuinkin yhtä paljon nautriumia, ja oikeasta ruuasta on helpompi saada hivenaineet ja mineraalit. Meri-, ruusu- ja vuorisuolalla on niiden markkinoijien ja nettihämmentäjien saama hyvä maine. Niissä on vain nimeksi hivenaine-/mineraaleja. Jos haluaa saada enemmän esim. magnesiumia niin on järkevää sen sijaan vaihtaa mineraalisuolaan, jossa osa natriumista on korvattu magnesiumilla.

        Jos jollakin on aidosti näyttää laskelmat, että miten paljon ruusu- ja merisuolista on mahdollisuus vaikka 5 gramman päiväannoksella saada jotain elimistölle välttämätöntä mineraalia tai hivenainetta, olen valmis muuttamaan kantaani. Varsinkin, jos vielä natriumin saanti saadan yhtä alas kuin mineraalisuolaan vaihtamalla.

        Asia on helppo itsekunkin käydä tarkistamassa Finelistä. Sen kun laitatte vuorisuola tai merisuola ja vertaatte näitä hivenainekoostumuksia ruokasuolaan. Yksi viipale ruisleipää tuo enemmän magnesiumia esimerkiksi kuin 10 grammaa vuorisuolaa.

  29. Miten on ,jos hampunsiemeniä syö noin 100g päivässä,saako liikaa 6:sta?Itse käytän tuota määrää .

  30. Reijon erään selvityksen mukaan varma terveysnäyttö löytyy karrikoiden sanottuna vain tupakan, viinan ja liikunnan vaikutuksista. Esim kalan ja kasvisten terveysnäyttö on yllättävän vajaa. Suositukset siis perustuvat paitsi kovaan näyttöön niin väkisinkin myös teoriaan. Eikä suosituksia tarvitsisi muuten säätääkään?

    En halua saastuttaa hienoa blokiasi rasvakeskustelulla, vaikka kysyn: Mihin uuteen materiaaliin perustuu tyydyttyneen rasvan kiristynyt suositus?

    1. Martti, aloin miettimään onko suositukset tehty puhtaasti tutkimustiedon pohjalta vai vaikuttaako niihin se mitä me tällä hetkellä syömme. Eli onko niin, että liian suuria muutoksia ei uskalleta ehdottaa. Vastaus löytyy suosituksista:

      ”Suosituksiin vaikuttaa myös oma suomalainen ruokakulttuurimme.”

      Tuolla lauseella voidaan hyvin perustella se, että lihajalosteet eivät ole ”sattumat” osastossa. Mahdollisesti myös punainen liha kuuluisi oikeasti sinne. Nähdäkseni tyydyttyneen rasvan kiristynyt suositus perustuu siihen, että viimeksi ei haluttu kiristää niin paljon kuin olisi pitänyt.

      Jos joku sattumoisin etsii terveellisintä mahdollista ruokavaliota niin juuri tuon lauseen takia kannattaa kääntää katseet muualle kuin näihin virallisiin ravitsemussuosituksiin.

      1. Jos epäilee, että oma ruokavalio on suositusten vastainen, niin se nostaa stressitasoa. Jos taas uskoo ruokavalioonsa kuin pukki sarviinsa, niin lisähyötyä tulee lumevaikutuksen verran. Sillä on siis merkitystä miten asioihin suhtautuu ja ruokasuositusten rajauksilla on puolestaan merkitystä suhtautumiseen.
        Siksi penään näiden rajojen pitävyyttä, voinko hyvällä omallatunnolla tehdä pientä säätöä omalla kohdallani. Vakuuttelu ei riitä, vaan minun pitää todella itse uskoa asiaan.

  31. Jos kommenttinne eivät ole menneet läpi, voi selitys löytyy kommentointipolitiikasta ^. Mm. nimimerkillä kommentointia olen joutunut rajoittamaan huonojen pidempiaikaisten kokemusten perusteella.

  32. Kuten kaikki varmasti tietävät niin täysjyvää suositellaan. Andreas Eenfeldtin kertoo blogissaan että Fazerin täysjyväleipä saattaa sisältä vain 9% täysjyväviljaa ja suurin osa on valkoista puhdistettua vehnäjauhoa. http://www.kostdoktorn.se/fazers-fullkornsbrod-ofta-ren-bluff

    Aika vaikeaa on sitten varmistaa että saa tarpeeksi täysjyvää leivästä jos leipää saa markinoida täysjyväleipänä vaikka sen täysjyvän osuus voi olla noin pieni.

    1. Tämä koskeaa muitakin leipiä ja kaikkia valmistajia. Esimerkiksi kauraleiväksi saa meillä kutsua leipää jossa enemmän vehnäjauhoa kuin kauraa. Ja kuten olette lukeneet ja kuulleet, avokadotahnaksi kutsuttiin tuotetta jossa ei ollut nimeksikään avokadoa, jne. Tämän ongelman voi taklata vain lukemalla tuoteselosteet. Sieltä löytyy kuitupitoisuuskin, se on tärkeimpiä leivän ominaisuuksia ja saisi olla ainkain 8 % (Suosituksissa lukee vähintään 6 %). Toivottavasti lainsäädäntö joskus selkityisi tältä osin.

  33. Miksi leipää pitäisi syödä lainkaan ?

    Jos arvelee viljakuidun olevan terveellistä, eikö ylivoimainen tuote ole silloin (vehnä)lese ?

    Hyppysellinen lesettä aamuin illoin ja kuidun päivittäinen saantisuositus tulee automatic. Äkkipojilla lipsahtaa jopa ylikuidun puolelle…

    Kovan linjan karpille lese(kään) ei tosin sovi, sillä päiväannos voisi tuoda mukanaan kymmenenkin grammaa hiilaria *hymiö*

Comments are closed.