Makeutusaine stevia vastaa luonnollisuustrendiin

Tekstin on kirjoittanut elintarviketieteilijä Juuso Reinikainen, joka toimii asiantuntijana tutkimusyrityksessä joka tuottaa mm. elintarvikealalle markkinatrendien ja asiakasymmärryksen hyödyntämisen ratkaisuja. Juuso pitää blogia Ravintomedia. Juuso toivoo yhä monipuolisempaa elintarviketarjontaa alati erilaistuviin kuluttajatarpeisiin. Terveysteknologian kehittyessä olisi pystyttävä tarjoamaan ruokailijoille juuri sellaisia tuotteita jotka vastaavat heidän arvostuksiaan. Tämä edellyttää lainsäädännältä mutta myös ravitsemustutkimus- ja –viestintäsektoreilta nopeaa reagointikykyä elintarvikekentästä nouseviin uusiin mahdollisuuksiin.

Luonnollisuuden voimakas trendi


Laatu- ja terveystietoiset kuluttajat ovat viime vuosina arvostaneet yhä enemmän aitoja, luonnollisia ja puhtaita makuja ja tuotteita. Ilmiöstä on ollut keskeinen vastatrendi muun muassa teknologisemmille terveystuotteille ja valmisruokakulttuurille. Toisaalta luonnollisuuden kaipuu on ilmennyt sekä teollisissa tuotteissa että raaka-aineissa, kunhan aitous- ja luontaisuusnäkökulma on huomiotu. Markkina-analytiikkayritys Mintelin markkinatutkimusraporttien mukaan luonnollisuuteen viittaavat väittämät olivat maailmanlaajuisesti suosituimpia uusiin elintarvikkeisiin lisättyjä väitteitä jo vuonna 2008.

Kalorittomiin makeutusaineisiin yhdistetään vahva mielikuva keinotekoisuudesta, teollisesta ja jopa terveydelle haitallisuudesta. Luontaisempien makeutusaineiden markkina on ollut varsin pieni ja keskittynyt, mutta se on saanut uuden markkina-driverina toimivan makeutusaineen: stevian.

Makeutusainemarkkinoilla stevian yleisyys on noussut raketin lailla, ja sen osuus intensiivimakeutusaineiden globaalista markkinasta oli vuonna 2009 jo 14 % (The Global Market for Intense Sweeteners 2010, Leatherhead Food Research). Yhä useammat kuluttajat haluavat välttää lisäaineita, joista etenkin keinotekoisia makeutusaineita kuten aspartaamia. Tie stevian kaltaiselle kalorittomalle, voimakkaan luonnollisuusimagon omaavalle makeutusaineelle näyttäisi olevan auki.

stevia on intensiivimakeuttaja, joka valmistetaan yrttikasvista (kuva sivun yläreunassa)

Yrttikasvi steviasta tuotetut kalorittomat makeutusaineet ovat useille elintarvikeketjussa toimiville asiantuntijoille vielä tuntemattomia käsitteitä. Tietoisimpia steviasta ovat usein olleet painonhallinnasta ja hiilihydraatteja rajoittavista ruokavalioista kiinnostuneet kuluttajat. Yhdysvalloissa stevian tunnettuus on kasvanut kun sen elintarvikekäyttö sallittiin vuoden 2008 lopussa. Myös ravitsemusterapeutit saavat vastaanotoillaan varautua ottamaan kantaa potilaidensa tiedusteluin vaihtoehtoisista makeutusaineista kuten steviasta. Mistä todella onkaan kyse?

Stevia – makeutusaine suoraan luonnosta


Stevia on yleisnimitys Etelä-Amerikasta peräisin oleville asteriskasvien heimoon kuuluville noin 150-300:lle yrttikasvilajikkeelle. Elintarvikekäytössä stevia on myös geneerinen nimi kasvin (Stevia Rebaudiana Bertoni) lehtien sisältämille makeille yhdisteille, glykosideille. Stevian glykosideista voidaa tuottaa elintarvikekäytössä kalorittomia makeutusaineita. Etelä-amerikan alkuperäiskansojen kerrotaan käyttäneen steviaa juomiensa makeuttamiseen ja terapeuttiseen käyttöön jo vuosituhansia.

Elintarvikekäytössä stevian glykosideista yleisimpiä ovat steviosidi sekä rebaudiosidi A (Reb-A). Näistä yhdisteistä tuotetut kaupalliset, kalorittomat stevia-valmisteet voivat olla jopa 300-kertaa makeampia kuin sakkaroosi eli pöytäsokeri. Stevialla voidaan pienentää ruokavalion glykeemistä kuormaa sekä sokerien ja energian saantia. Glykosidit ovat lämpö- ja pH-stabiileja eivätkä fermentoidu, joten ne soveltuvat mainiosti elintarvikekäyttöön. Kalorittomana makeutusaineena stevialla voitaisiin korvata keinotekoisia makeutusaineita kuten aspartaamia ja asesulfaami-K:a. Teknologisena haasteena stevian glykosideille ovat kitkerät, karvaat ja metalliset sivumaut, mikä osaltaan vaikeuttaa niiden käyttöä elintarvikkeissa sellaisenaan (Parakash I et al. 2008, Cardello HM et al. 1999).

Stevialle odotetaan EU-viranomaisilta vihreää valoa


Stevian glykosidit kaupallistettiin jo vuonna 1971 Japanissa, jossa stevian käyttö onkin ollut laajaa. Väitetään, että Japanin makeutusainemarkkinoilla stevialla olisi peräti 40 %:n markkinaosuus. Muualla maailmassa stevian elintarvikekäyttö on ollut sallittua mm. Sveitsissä ja EU-alueella erityisluvalla ainoastaan Ranskassa. Stevian läpimurto tapahtui vuoden 2008 lopussa kun Yhdysvaltojen FDA salli vähintään 95 %:a stevian Reb-A:ta sisältävien makeutusaineiden elintarvikekäytön. Tämän seurauksena alan suurimmista elintarviketoimijoista mm. Coca-Cola ja Cargill lanseerasivat steviansa brändinimenä Truvia, ja PepsiCo:n allianssi PureCircle:n kanssa tuotti PureVia-steviavalmisteen. EU:ssa stevian lisääminen elintarvikkeisiin ei ole vielä sallittua. Myyntilupaa stevialle myös Eurooppaan spekuloidaan jo lähitulevaisuuteen. EU:n elintarviketurvallisuusinstanssi EFSA antoi huhtikuussa 2010 myönteisen arvion stevian turvallisuudesta elintarvikekäytössä. Mahdollinen hyväksyntä avaisi laajat stevia-markkinat nopeasti myös Eurooppaan mm. globaalien elintarvikeyritysten toimesta.

stevia on jo laajassa käytössä Japanissa ja Yhdysvalloissa


Stevia ravitsemuksessa


Stevian käyttöturvallisuus on todennettu elintarvikkeille tyypillisin turvallisuusmenettelyin (EFSA 2009). Stevian glykosidien poikkeuksellisen runsaallakaan saannilla ei näyttäisi olevan mutageenisia, karsinogeenisia, kehitys- tai lisääntymistoksisia vaikutuksia tai riskejä in vitro- tai in vivo- tutkimuksissa (EFSA 2009, Brusick DJ 2008). Yleisesti ottaen stevian glykosidit ovat olleet ihmistutkimuksissa hyvin siedettyjä (Carakostas MC et al. 2008). Stevian nauttimisen ei ole myöskään raportoitu aiheuttavan esimerkiksi allergisia reaktioita (Geuns JM 2003).

Ihmistutkimuksissa on selvitetty myös stevian glykosidien glykemia- ja verenpainevaikutuksia (Barriocanal LA et al. 2008, Maki KC et al. 2008). Stevian glykosideilla on joissakin lyhytkestoisissa ihmistutkimuksissa ollut positiivisia vaikutuksia aikuistyypin diabetestä sairastavien koehenkilöiden aterianjälkeisen verensokerin säätelyyn ja insuliiniaineenvaihduntaan (Gregersen S et al. 2004). Stevialla saattaakin olla jopa muita kalorittomia makeutusaineita kuten aspartaamia voimakkaampia ja itsenäisiä positiivisia vaikutuksia glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan (Anton SD et al. 2010). Sekä aikuistyypin diabetestä sairastavia että normaalin sokerinsietokyvyn omaavia koehenkilöitä tutkittaessa stevian glykosidit ovat olleet hyvin siedettyjä, ja niiden nauttimisen vaikutukset verenpaineeseen tai hypoglykemiaan ovat olleet kaiken kaikkiaan joko neutraaleja tai positiivisia (Ulbricht C et al. 2010). Nähtäväksi jää, olisiko steviasta siis apua myös diabeetikoille ja verenpainepotilaille – ainakaan siitä ei näyttäisi olevan haittaa.

steviasta apua diabeetikoille ja verenpainepotilaille? Ainakaan siitä ei näyttäisi olevan haittaa

Pitkäaikaisnäyttö stevialle altistumisesta puuttuu, mutta niin se puuttuu myös monista muista intensiivimakeutusaineista, joiden elintarvikekäyttö on sallittua myös EU-alueella. Makeutusaineille tyypillisissä turvallisuustesteissä stevian glykosidit ovat hyvin siedettyjä yhdisteitä.

Intensiivimakeutusaineet osa normaalia ravinnonottoa


Energiasisällöltään muokattujen mutta makeiden elintarvikkeiden nauttiminen herättelee sekä psyykkisiä että fysiologisia prosesseja, jotka liittyvät mielihyvän, nautinnon, nälän ja kylläisyyden tuntemuksiin (Swithers SE et al. 2010, Rolls BJ 1991). Siksi on epäilty voisiko keinomakeutusaineiden nauttimisella olla haitallisiakin vaikutuksia ruokakäyttäytymiseen. Uudehkossa katsausartikkelissa käytiin läpi peräti 224 kappaletta intensiivimakeutettujen juomien ruokakäyttäytymistä ja painonhallintaa käsitellyttä tutkimusta (Mattes RD ja Popkin BM 2009). Tutkimuskatsauksen perusteella intensiivimakeuttajat eivät vaikuta negatiivisesti koettuun nälkään, kylläisyyteen tai energiansaantiin. Laajan katsauksen perusteella intensiivimakeuttajien käyttö ei häiritsisi painonhallintaa tukevaa ruokakäyttäytymistä.

224 tutkimusta käsitelleen katsausartikkelin mukaan keinomakeuttajat eivät vaikuta negatiivisesti koettuun nälkää, kylläisyyteen tai energiansaantiin

Kalorittomilla intensiivimakeuttajilla voidaan muokata ruokavalion energia- ja sokerisisältöä positiiviseen suuntaan ja edistää painonhallintaa, mikäli niillä korvataan ruokavalion sokeripitoisia elintarvikkeita (Mattes RD ja Popkin BM 2009, Raben A et al. 2002), Booth DA 1998). Kalorisisällöltään kevennettyjen elintarvikkeiden mahdollisten painonhallintaetujen osoittaminen tutkimuskeinoin on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, sillä tuotteita on usein käytetty mitä todennäköisimmin ruokavalion lisinä substituuttien sijaan (Saris WH 2003, Gatenby SJ et al. 1995). Vaisut epidemiologiset tutkimustulokset saattavat johtua myös siitä, että esimerkiksi inteisiivimakeutettuja juomia suosivat usein tavallista enemmän ylipainoiset laihduttajat, joista jo lähtökohtaisesti vain harvat onnistuvat pitkäaikaisessa painonhallinnassa (Phelan S et al. 2009).

Kevytjuomien ongelmallisuus liittyneekin lähinnä tilanteisiin, joissa juomilla siirretään nälkää, niitä käytetään yksinkertaisesti liikaa, tai pyritään laihtumaan syömällä poikkeuksellisen vähän. Tähän astisten tutkimusten perusteella mikään ei viittaisi siihen, että esimerkiksi intensiivimakeutetut juomat olisivat kohtuukäytettyinä ongelmallisia. Laihtuakseen intensiivimakeutettujen elintarvikkeiden nauttiminen ei näyttäisi millään tavoin välttämättömältä, mutta kohtuudella nautittuina, korvaten energiatiheämpiä elintarvikkeita, ne voivat tukea hyvää syömistä. Tähän tarpeeseen stevia sopisi loistavasti.

Luonnollisuus hämmentää

Luonnollisuuskeskustelussa hämmentävää on, ettei luonnollisuuden terminologiaa ole elintarvikkeissa mitenkään määritelty. Luonnollisena tai luonnollisempina markkinoitujen tuotteiden kirjo on valtava, aina raaka-aineista kuten kasviksista teollisiin tuotteisiin, jotka eivät sisällä esimerkiksi keinotekoisia väri- tai aromiaineita.

Myös stevian osalta moni luonnollisuusaspekti on jäänyt vaille laajempaa mediakeskustelua. Yhdysvalloissa stevia-valmisteiden on oltava vähintään 95 %:sti puhtaita stevian glykosideja. Brändätyt stevia-ainesosat sisältävät usein myös muita keinotekoisia makeutusaineita ja täydennysaineita joilla tavoitellaan laajempaa kuluttajahyväksyntää sokerinkaltaisella makuprofiililla. Myydyimmistä stevia-valmisteista useimmat sisältävät glykosideista Reb-A:n ohella pieniä määriä esimerkiksi erytritolia, dekstroosia ja maltodekstriiniä. Lisäksi myydyimmistä valmisteista vain yksi valmistetaan vesiuuttomenetelmällä, ja muissa stevia käy läpi vastaaville elintarvikkeille sinänsä tyypillisiä alkoholikäsittelyitä.

Turvallisuusnäkökulmasta 5 %:n täydennysainemarginaali on käytännössä yhdentekevä; sen sisällöstä voidaan vääntää peistä lähinnä ravitsemusideologisesta ja eettisestä näkökulmasta. Joka tapauksessa stevia tarjoaisi vaihtoehdon lähempää luontoa ja luonnollisuutta useimpiin intensiivimakeuttajiin verrattuna.

Yhteenveto


Makeutusaineille tyypillisten turvallisuusmenettelyjen näkökulmasta stevian glykosidien nauttiminen vaikuttaisi turvalliselta, vaikkakin ihmistutkimuksia pitkäaikaisesta altistumisesta kaivattaisiin.

Intensiivimakeutetuista elintarvikkeista ei kannata edes haikailla mitään koko kansan ravitsemus- ja painonhallintaongelmia ratkaisevia apuja. Valistuneiden kuluttajien tarve suosia luonnollisempia ja puhtaampia elintarvikkeita, jota tarpeena aliarvioitiin vuosikymmeniä, on kuitenkin nousemassa erääksi ruokien kuluttamista ja ostamista voimakkaimmin ohjaavaksi tekijäksi. Näiden kaltaisia tuotteita arvostaville kuluttajille tulisi tarjota nykyistä useampia mahdollisuuksia. Luontaisten intensiivimakeuttajien markkina on jäänyt lähes olemattomaksi, ja vaihtoehtoja kaivattaisiin.

Elintarvikkeiden aistinvaraisten ominaisuuksien kannalta makeutusaineiden vaihtopeli ei ole aivan yksinkertaista. Stevia levinnee elintarvikeketjuun lähinnä täysin uusien tuotteiden kautta. Elintarvikevalmistajat ovat stevian tuotteistamisessa jo pitkällä, ja laajentuminen Euroopan markkinoille olisi mahdollista nopeastikin. Stevia voisi tarjota aspartaamia ja muita keinotekoisia makeutusaineita sisältäville tuotteille luonnollisemman vaihtoehdon. Stevia-keskusteluissa on nähtävissä imagollisia piirteitä: lupaus paremmasta ja puhtaammasta. Aika näyttää, olisiko steviasta makeutusaineiden Appleksi.

11 thoughts on “Makeutusaine stevia vastaa luonnollisuustrendiin”

  1. Erinomainen artikkeli hyvin kiinnostavasta ja liian vähän käsitellystä aiheesta. Steviavalmisteiden ”luonnollisuudesta” olisi voinut kirjoittaa enemmänkin. Mitä noilla alkoholikäsittelyillä on käytännön merkitystä? Takaako vesiuuttomenetelmä mahdollisimman luonnonmukaisen lopputuloksen? Kuinka luonnollinen tuote keskiverto kaupallinen steviajauhe on taloussokeriin verrattuna?

  2. Kiitos kommentista! Steviasta keskusteltaessa on mielestäni nostettava keskusteluun myös tuo lievästi mustavalkoinen ajatus luonnollisesta versus synteettisestä, teollisesta. Elintarviketurvallisuusnäkökulmasta alkoholiuutto ei taatusti ole ongelma – alkoholiahan lopputuotteessa ei luonnollisesti ole vaan se evaporoituu pois. Prosessi on tyypillinen ja tehokas keino erottaa bioaktiivisia yhdisteitä kasvimatriisista.

    Kyse on pikemminkin juuri tuosta luonnollisuuden ja luontaisuuden määrittelyn problematiikasta elintarvikkeissa, mitä saa, voi saati tulisi kutsua luonnolliseksi? Minkälaisia elintarvikkeita ruokailijat mieltävät luonnollisiksi? Niin kauan kuin luonnollisuus on määrittelemätön termi, ja luontaisuudella markkinointi yhtä villiä kuin joskus nykyisinkin, emme saa kaikkiin esittämiisi kysymyksiin vastauksia (loistava esimerkkisi vertauksesta taloussokeriin).

    Käytännössä siis kuluttaja on kuningas. Tuo stevian viiden prosentin täydennysmarginaali tuskin nousee nykyisillä valinnan vaihtoehdoilla (perinteiset sokerit, keinotekoiset makeutusaineet) kynnyskysymykseksi valintakriteerinä, mutta hyvä se kuitenkin mielestäni on tiedostaa. Stevia-valmisteiden valinnan näkökulmasta tätä ei kannattane korostaa – eihän tuota prosessinosaa ole pidetty kriittisenä tekijänä markkinoiden myydyimmissä stevia-valmisteissa.

    Kynnyskysymys lienee kuitenkin steviavalmisteiden makuprofiili. Sen osalta juuri täydennysainemarginaali voi nousta kriittiseksi tekijäksi laajemman kukuttajahyväksynnän kannalta.

  3. Minua kiinnostaa puolestaan nuo terveysvaikutukset erityisesti. Monet Jenkkien julkisuuden ravitsemusasiantuntijat suosittelevat surutta steviaa juuri terveysvaikutuksiin perustuen. Viimeksi kuuntelin Daniel Amenin kirjaa Change your brain, change your body, ja siinäkin stevia oli taas kärkenä. Jenkit eivät paljoa puhu ksylitolista, joka meillä on nyt käytössä pöytämakeuttajana. Useimmille vielä tuntematon pöytäkäytössä, mutta mielestäni erinomainen valinta useasta eri syystä, vaikka ei sovikaan esim. hiivalla leivontaan.

  4. <<vaikkakin ihmistutkimuksia pitkäaikaisesta altistumisesta kaivattaisiin.<<

    täällä ilmoittautuu yksi vuodesta 2005 eläinkoetta tehnyt. Käytän steviosidia ja kuivattua steviaa päivittäin. Se ei ole vaikuttanut nälänhallintaani eikä aiheuttanut yhtikäs mitään muutakaan oireilua. Kun taas esimerkiksi aspartaamista saan vatsani tosi kipeäksi, samoin kuin sokerialkoholeista.

  5. Reijo, tuo stevian terveyspotentiaali onkin melkoisen kiinnostava, aiheesta ehtii jo innostua kahlaamalla vähäisiä kliinisiä tutkimuksia läpi. Näyttäisi kuitenkin siltä että ellei muuta niin stevialla voitaisiin vähintäänkin torpata useampia käytännön ruoankäyttöön tai terveyskäyttäytymiseen liittyviä haasteita. Jenkkiasiantuntijoiden puheissa tuntuu usein olevan ekstrahehkutusta useampaan potenssiin.

    Kiitos arvokkaasta kommentistasi, Varpu! Oonkin tuolta lueskellut sinun suorittaneen kyseistä ihmiskoetta onnistuneesti.. 😀

    Mainitsemasi hyödyt voisivatkin nousta ihan keskeisiksi stevian käyttöä edistäviksi tekijöiksi. Välttää sokerialkoholeille tyypilliset ja epämieluisat ongelmat, ja toisaalta ainakin osalle ruokailijoista tutut aspartaamin käytännön haitat. Jos stevia pystyy näihin vastaamaan, sen tulisi kyllä olla todella kovilla tässä kilvassa.

    On ollut mielenkiintoista kuulla myös ravitsemusepidemiologien ja elintarviketurvallisuuden parissa työskentelevien kommentteja steviasta. Kriittisin koulukuntahan on suhtautunut hyvin kielteisesti kaikkiin vastaaviin ”ihmiskokeisiin”, saati hyväksynnän antamiseen uusille bioaktiivisille ainesosille, joista laaja näyttö väestötason altistumisesta puuttuu.

    Pointtini lähinnä on, että ymmärryksen kasvaessa ja tuoteteknologian kehittyessä elämme jatkuvassa muutoksessa tässä ruokaketjussamme. Uusia, kiinnostavia ja potentiaalisia ainesosia löydetään. Ainesosia, joiden osalta olisi valmiudet nopeaankin tuotteistamiseen. Ne, jotka eivät seuraa kehitystä ja tartu siihen oikealla hetkellä, putoavat nopeasti pelistä pois. Tässä vauhdissa pitäisi lainsäätäjienkin pysyä mukana. Nähtäväksi jää, minkälaisen suhtautumisen riskisuhteita pohtivat turvallisuusasiantuntijamme aiheeseen ottavat.

  6. Eipä sillä stevian ”luonnollisuudella” varmaan hirveän suurta merkitystä käytännössä ole. Ihan periaatteesta kuitenkin yritän suosia mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa. Itse olen korvannut omassa ruokavaliossani sokerin täysin hunajalla ja stevialla. Steviaa menee ruuansulatukseeni n. 10-20g vuodessa, hunajaa ehkä kilo. Aika mitättömiä määriä verrattuna aikaisempaan sokerin kulutukseeni.

    Stevian maku ei sellaisenaan tosiaan varmaan joka jannua miellytä. Toisaalta, täällä salmiakin luvatussa maassa, stevia saattaa maistua paremmin kuin monessa muussa maassa. Itse ei-salmiakki-addiktina olen ratkaissut makuongelman hunajalla. Esim. kermavaahtoon laitan steviaripauksen lisäksi hieman hunajaa. Lopputulos on paremman makuista kuin sokerilla maustettuna.

  7. Tässä vielä tuore PureCirclen Jordi Ferren loistava insightti nykyisiin steviamarkkinoihin pitkälti Ranskan erityisasemasta katsoen. Ferrellä toki oma lusikka sopassaan. Hänen optimistinen arvionsa stevian EU-hyväksynnän ajankohdastasta on ensi kesä. Mielenkiintoinen on myös poiminta stevian makeutusaineiden markkinaosuudesta Ranskassa, peräti 20 %.

    ”It’s gonna be a game changer for Europe”

    http://www.foodnavigator.com/Financial-Industry/Stevia-gains-foothold-in-French-tabletop-sweeteners-market

  8. Kiitos kommenteista Juuso! Tuo viimeinen linkki on mielenkiintoinen, ne joilla on lusikka sopassa tietävät usein yksityiskohdat parhaiten, ei siinä mitään vikaa.

  9. Heips,
    Tulee mieleen noista hinnoista luontaistukun ym. sivuilla, että tuonti ym. varmasti maksaa aika paljon. Ja kun on ulkolainen aine, toiselta puolelta mapalloa, niin tietysti joka portaassa tulee lisää hintaa. Olisikohan steviaa mahdollista kasvattaa täällä Suomessa? Ainakin käyttö tulee taatusti lisääntymään.
    Lisäksi en huomannut myyjien sivuilla, onko nuo myytävät tuotteet näitä supermakeita, vaiko puoliksi niin makeita kuin sokeri ymt.

    1. Terve,

      Steviaa on mahdollista kasvattaa myös Suomessa. Oman työpaikkani kasvihuoneella oli menneenä kesänä stevia kasvamassa ihan testimielessä omaan käyttöön ja kuulemma hyvin kasvoi ja maistui. Eiköhän tuon kasvatus onnistu kotioloissa samoin kuin vaikkapa chilinkin.

Kommentointi on suljettu.