Yhteenveto vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta

Määritelmä ja johdanto

Vähähiilihydraattisen ruokavalion määritelmä ei ole selkeä, eikä siitä ole missään virallisesti sovittu. Siten käytän tässä tekstissä termejä vähähiilihydraattinen ruokavalio tai VHH olipa sitten kyse lievästä tai tiukasta hiilihydraattirajoituksesta. Joka tapauksessa kyse on perunan, riisin, viljojen, sokeri ja hedelmien määrän vähentämisestä. Jos sinua kiinnostaa VHH:n määritelmät ja siihen liittyvät haasteet klikkaa katsomaan kirjoitussarjan avausteksti tästä.

Jos olet kiinnostunut tekstin perustana olevasta kirjallisuudesta, klikkaa alempana tekstikohtaa ”osa X” ja pääset tämän kirjoitussarjan alkuperäiseen pitkän versioon sekä siellä oleviin kirjallisuusviitteisiin. Jos sinua kiinnostaa diat, klikkaa tekstiä ”PowerPoint” ja pääset katselemaan ja lataamaan itsellesi tuottamiani Powerpoint -esityksiä.

Teho

Hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion (VHH) teho laihduttamisen ensimmäisinä kuukausina on selvästi tehokkaampi kuin perinteisen vähärasvaisen ruokavalion, tyypillisesti VHH vähentää painoa n. 7-8 kiloa, kun vähemmän rasvainen ruokavalio n.  3-4 kiloa 6 kuukauden kohdalla. Etu on siis neljä (4) kiloa VHH:n hyväksi. Keskiarvojen esittäminen ei tosin tee täyttä oikeutta, sillä yksilölliset erot laihdutustuloksissa ovat suuret.

Myöhemmin vuoden ja varsinkin kahden vuoden kohdalla ero ruokavalioiden välillä tasoittuu. Kaikissa 2 vuotta kestäneissä hyvin kontrolloiduissa satunnaistetuissa tutkimuksissa hiilihydraattien saanti on kasvanut tahattomasti ajan myötä niin, että kahden vuoden kohdalla varsin tiukallakin hiilihydraattirajoituksella aloittaneet ryhmät ovat päätyneet hiilihydraattien saantiin n. 40 E % päivittäisestä energiasta. Seuraava kuva on Shai et al. tutkimuksesta, joka kertoo kolmen eri tavalla koostetun ruokavalion vaikutuksista erittäin lihavien henkilöiden hoidossa kahden (2) vuoden ajan.

Ruokavalioiden keskimääräinen painonpudotus 24 kk:n aikana. Lähde: Shai et a. NEJM 2008; 359:229-241 (kaikille avoin kokoteksti)

Mielestäni tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vain harvat voivat toteuttaa pitkäaikaisesti hyvin vähähiilihydraattista ruokavaliota, ja että alle 30 E % hiilihydraatteina saavien osuus VHH:n aloittavista on hyvin pieni vuoden tai pidempään seurattaessa. Tämä tulisi huomioida myös arvioitaessa vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksia, huolen tiukan hiilihydraattirajoituksen vaikutuksista terveyteen pitkällä aikavälillä voi melkeinpä unohtaa. Vain aniharvat pystyvät sen toteuttamaan pitkällä aikavälillä.

Vähintään vuoden kestäneissä tutkimuksissa VHH -ryhmässä näyttää keskeyttäneitä olevan enemmän kuin vähärasvaisella ruokavaliolla. Tämä voi johtua hiilihydraattiyltäkylläisestä yhteiskunnastamme (runsaasta hiilihydraattien tarjonnasta sosiaalisissa tilanteissa) tai myös joistakin VHH:n haittavaikutuksista, kuten ummetuksesta. VHH  ei sinänsä altista makean mieliteoille tai mieltymyksille, vaan se pikemminkin karkoittaa pois makeasta ja tärkkelyspitoisista ruuista.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 2 ja PowerPoint

Haittavaikutukset

Erilaisiin haittavaikutuksiin vertailuruokavalioiden aikana on kiinnitetty tutkimuksissa melko vähän huomiota. Alla olevassa tekstissä esitetään yleisimmin esitetyt haittavaikutukset. Alla olevien lisäksi on mahdollista, että VHH aiheuttaa jossakin määrin enemmän päänsärkyä, heikkoutta, lihaskramppeja, heikkouden tunnetta ja yllättävää kyllä jopa ripulia. Tämä tieto perustuu hyvin tehtyyn Yancy et al. tutkimukseen, jossa seurattiin haittavaikutuksia tavallista tarkemmin puolen vuoden ajan. Osa näistä haittavaikutuksista voi liittyä myös tehokkaampaan laihtumiseen.

Ummetus ja suolipussit

Vähähiilihydraattisen ruokavalion haittavaikutuksiin kuuluu kuitujen vähentyessä ummetus, jota esiintyy pitkäaikaistutkimuksissa n. kaksi kertaa enemmän kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattavilla. Hyvin toteutetuissa tutkimuksissa n. puolet koehenkilöistä ovat kokeneet vatsan toiminnan hidastumista vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, kun vastavaasti joka neljäs vähärasvaisen ruokavalion käyttäjä on valittanut vatsan toiminnan hitautta.

Muista mahasuolikanavan haittavaikutuksista ei ole yksityiskohtaista näyttöä, mutta teoriassa myös divertikuloosia (suolipusseja) voi ilmaantua enemmän johtuen vähäisemmästä kuidun määrästä.

Pahanhajuinen hengitys

Vähäinen hiilihydraattien saanti johtaa ketoaineiden muodostumiseen, joita voidaan mitata virtsasta ja jotka voidaan haistaa melko helposti. Pahanhajuista hengitystä esiintyy lähinnä tiukan hiilihydraattirajoituksen aikana, eikä sitä yleensä ole koettu kovin haittaavaksi.

Muut haitat

VHH ei aiheuta osteoporoosia, eikä ilmeisesti vaikuta oleellisesti sappi- tai munuaiskivien muodostumiseen. Teoriassa lihan, kalan ja äyriäisten runsas käyttö voisi lisätä kihdin riskiä, mutta toisaalta sokerin ja fruktoosin saannin vähentyminen kumonnee ainakin osittain kihdin riskin. VHH voi heikentää suorituskykyä eri urheilulajeissa.

Suojaravintoaineiden puutteet

Suojaravintoaineiden saanti voi olla puutteellista aina energiansaannin vähentyessä merkittävästi alle tarpeen. Gardner et al. osoittivat, että kaikki modernit laihdutusruokavaliot aiheuttavat riskejä joidenkin suojaravintoaineiden saannille. Tiukkaan hiilihydraattirajoitukseen (Atkinsin dieetti) liittyi tiamiinin, foolihapon, C -vitamiinin, raudan ja magnesiumin puutteellisen saannin riski, kun taas vähärasvaiseen dieettiin (Ornishin dieetti) liittyi  E-ja B-12 -vitamiini sekä sinkin puutteellisen saannin riski.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 6 ja osa 9 ja PowerPoint

Vaikutukset kolesteroli- ja sokeriaineenvaihduntaan

VHH:n aikana LDL-kolestroli lisääntyy usein n. 3-10 %.  Puolen vuoden kohdalla LDL -kolesteroli on tyypillisesti n. 0,4 mmol/l korkeammalla kuin vähärasvaisella ruokavaliolla. Tämä on merkittävin epäsuotuisa vaikutus klassisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

Vaakakupin toisella puolella painaa mielestäni ainakin yhtä paljon useat myönteiset muutokset varsinkin diabeetikoiden ja metabolisesta oireyhtymästä kärsivien kannalta. Triglyseridipitoisuus laskee 0,2 mmol enemmän kuin vähärasvaisella ruokavaliolla ja HDL- kolesteroli kohoaa 0,1 mmol enemmän. VHH saa aikaan myönteisiä muutoksia sokeriaineenvaihdunnassa. Oheinen kuva kertoo VHH:n vaikutukset sydän- ja verisuontitautien klassisiin riskitekijöihin aikuistyypin diabeetikoilla satunnaistetuissa interventiotutkimuksissa, kun hiilihydraattirajoitus on ollut lievä.

Edellä mainitut sokeriaineenvaihdunnan tulokset perustuvat vuonna 2009 julkaistuun 19 eri tutkimusta kattavaan, ja Yhdysvaltojen diabetesliiton tiedelehdessä (Diabetes Care) julkaistuun Kodaman meta-analyysiin. Erot rasva-aineenvaihdunnassa näyttävät olevat samansuuntaisia myös kolmessa julkaistussa kaksi vuotta kestäneessä VHH-interventiossa. Meillä Suomessa lääketieteen ja ravitsemuksen asiantuntijat ovat tuoneet esiin edellä mainittuja VHH:n hyviä puolia varsin vähän, jos lainkaan.

Edellä mainitut riskitekijöissä huomattavat VHH:n edut eivät kuitenkaan ole kääntyneet johdonmukaisiksi eduiksi suurissa väestötutkimuksissa. Uudessa Harvardin väestötutkimuksessa aikuistyypin diabetesta esiintyi enemmän niillä miehillä, jotka noudattivat VHH-ruokavaliomallia verrattuna heihin jotka käyttivät ruokavaliota joka oli lähempänä nykyisiä suosituksia. Harvardin vastaassa väestötutkimuksessa naisilla VHH-ruokavalio malli ei lisännyt aikuistyypin diabeteksen riskiä. Vastaavantyyppisissä väestötutkimuksissa ja RCT -tutkimuksissa Välimeren ruokavalio on liittynyt aikuistyypin pienempään ilmaantumiseen yksiselitteisemmin. Väestötutkimuksiin liittyy kuitenkin sekoittavia tekijöitä, joten tuloksia kannattaa sulatella varovaisesti.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 3 ja PowerPoint

Insuliinin eritys, muut selittävät tekijät ja painonhallinta

Popularistissa kirjoissa, lehdissä ja nettikirjoituksissa väitetään, että insuliinin erityksen vähentyminen on ratkaiseva selittävä tekijä VHH:n teholle laihdutuksessa ja diabeteksessa. Usein myös väitetään, että vain hiilihydraatit lisäävät insuliinin eritystä. On totta, että VHH on tehokas tapa vähentää insuliinivasteita. Mutta myös hiilihydraattien laatua muuttamalla insuliinivasteita voidaan pidentää merkittävästi. Esim. pasta ja ruisleipä tuottavat alhaisen insuliinivasteen, pastan insuliinivaste on pelkän juuston, naudanliha-annoksen tai kalan luokkaa. Proteiinipitoiset ruuat lisäävät myös insuliinin eritystä runsaasti.

Insuliinilla voi olla merkittävä osuus VHH:n myönteisten vaikutusten selittäjänä, mutta sen merkitystä on ehkä liioiteltu ja vääristelty. Mutkat on vedetty monissa popularistissa kirjoituksessa liian suoriksi.

VHH:n tehoa laihdutuksessa saattavat selittää hyvä kylläisyyden tunne ja vähäisempi nälän kokeminen. Nälän hallintaa VHH:n aikana edesauttaa

  • Runsas proteiinin saanti, joka pitää kylläisyyttä yllä pitkään (vaikuttaa myönteisesti useisiin kylläisyys- ja nälkähormoneihin)
  • Ketoosi voi vähentää nälän tunnetta
  • Mielihalut sokeri- ja tärkkelyspitoisia ruokia kohtaan vähenevät
  • Insuliinierityksen vähentyminen (yksi syy muiden joukossa)

Hyvän kylläisyysvaikutuksen lisäksi VHH:

  • VHH näyttää suojaavan lihaskadolta laihtumisen aikana paremmin kuin vähärasvainen ruokavalio, ja kiihdyttävän rasvamassan palamista paremmin kuin vähärasvainen ruokavalio, varsinkin kuntosaliharjoittelun yhteydessä.
  • Runsas proteiinin saanti myös lisää ns. termistä efektiä (eli syömisen aiheuttamaa aineenvaihdunnan kiihtymistä).
  • VHH kutistuttaa lihasten glykogeenivarastot, joiden mukana kehosta häviää glykogeeniin (varastosokeri) sitoutunutta vettä arviolta 2 -4 litraa. Vesivarastojen tyhjentymistä tapahtuu aina hypoenergisillä ruokavalioilla, siis myös vähärasvaisella ruokavaliolla.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 2 ja osa 11.

Sydän- ja syöpätaudit sekä munuaiset

Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksia sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpiin on tutkittu vain väestötutkimuksissa. Pitkäaikaiset  (yli 3 v.) kliiniset interventiot puuttuvat.

Väestötutkimuksissa on melko johdonmukaisesti voitu osoittaa, että VHH-ruokavaliomalliin (joka on osin keinotekoisesti muodostettu) liittyy suurempi sydän- ja verisuonitautien ja kuoleman riski. Riskin suurentuminen on ollut kaikkein merkittävintä, jos VHH on koostettu tavalla joka eniten esillä meillä Suomessa. Runsaasti eläinperäistä proteiinia ja rasvaa sisältävä VHH-malli on lisännyt sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja niihin kuoleman riskiä merkittävästi. Sen sijaan runsaasti kasvisperäisiä rasvoja ja proteiininlähteitä sisältävä VHH näyttäisi jopa vähentävän sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Tämä viittaa siihen, että suuri glykemiakuorma on sinänsä jossain määrin vahingollista, mutta valinta kasvis- vs eläinpainotteisen VHH:n välillä määrää sen mihin suuntaan sydänvaaka kallistuu. Väestötutkimuksiin liittyy kuitenkin sekoittavia tekijöitä, joten tuloksia kannattaa sulatella varovaisesti. Joka tapauksessa väestötutkimuksien ja riskitekijätutkimuksien tulokset ovat keskenään ristivertaisia.

Ei ole varmuutta onko VHH sydämelle eduksi vai haitaksi pitkäaikaiskäytössä.

Runsasrasvaiseen tai -proteiinipitoiseen ruokavalioon sinänsä ei näytä liittyvän selkeää syöpäriskin kasvua, mutta runsaasti prosessoitua ja punaista lihaa sisältävä ruokavalio lisää paksusuolen syövän riskiä useiden väestötutkimuksien mukaan. Myös kahdessa VHH-väestötutkimuksessa syöpäkuolleisuus lisääntyi VHH-tyyppisellä ruokavaliolla. Kasvispainotteinen VHH ei lisää syöpäriskiä. Munuaistautien osalta ei ole näyttöä VHH:n puolesta eikä vastaan, ainakaan terveet munuaiset lähtökohtaisesti omaavilla.

Munuaistenvajaatoiminnassa suositellaan vähäproteiinista ruokavaliota, joten VHH ei ole tällöin sopiva.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 4 , osa 5 ja osa 7 sekä Powerpoint sydän/munuaiset sekä Powerpoint syöpä.

Vatsan hyvinvointi

VHH:n aikana ummetus saattaa lisääntyä (kts. haittavaikutukset yllä), ja siksi on tärkeää kiinnittää huomiota riittävään kuidun saantiin. Jo valmiiksi ummetuksesta kärsivä saattaa tarvita kuitulisää VHH:n aikana. VHH:n aikana vähenenee ratkaisevasti ns. FODMAP -hiilihydraattien saanti. Nämä ovat huonosti ohutsuolesta imeytyviä hilihydraatteja, jotka paksusuoleen koskemattomina päätyessään fermentoituvat (käyvät) ja aiheuttavat oireita ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) potilailla. VHH saattaa siten vähentää ratkaisevasti IBS-potilaiden vatsaoireita, erityisesti ripulipainotteisessa IBS:ssä. Osa potilaista saattaa saada apua myös ylävatsan oireisiin (dyspepsiaan), joskin yksilölliset erot  vasteissa lienevät suuria.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 6 ja PowerPoint

Muisti ja mieliala

Mieliala

Laihtuminen sinänsä kohentaa mielialaa. Joten jos vaihtoehtona on ettei laihdu lainkaan, melkein mikä tahansa menetelmä mikä laihduttaa lienee mielialalle edullinen. Hiilihydraattien ja mielialan yhteyttä on spekuloitu pitkään. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävän (vähärasvaisen) ruokavalion mielialaa kohentavasta ei ole kuitenkaan vakuuttavaa näyttöä. Itse asiassa lyhytkestoisissa tutkimuksissa eroa ruokavalioiden välillä ei ole ollut tai se on ollut hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion eduksi. Yli puoli vuotta kestäneissä tutkimuksissa on saatu viitteitä sen puolesta, että enemmän hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio voi olla yhteydessä parempaan mielialaan.

Runsaasti huonolaatuisia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio voi myöskin heikentää mielialaa. Depressiopotilailla tehtyjä tutkimuksia ei ilmeisesti ole.

Älylliset toiminnot

Aiheeseen liittyviä tutkimuksia on  vähän. Pidempiaikaisissa tutkimuksissa VHH- ja vähärasvaista ruokavaliota saaneilla ei ole havaittu eroja älyllisissä toiminnoissa, tosin pisin tutkimus on vain vuoden mittainen. Rasvojen laadulla näyttää olevan vaikutusta muistitoimintoihin. Useimpien väestötutkimuksien mukaan runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio lisää dementian ja kognition heikkenemisen riskiä. Aiemmin on havaittu, että omega-3 rasvahapoilla voi olla muistia suojaavaa vaikutusta. Hiilihydraattirajoitteista ruokavalio ei siten kannattaisi koostaa liikaa tai vain tyydyttynyttä rasvaa sisältäväksi, vaan kasviöljyä, pähkinöitä, kalaa jne. pitäisi nauttia riittävästi monityydyttymättömien rasvahappojen saannin turvaamiseksi.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 8 ja PowerPoint

Raskaus

Sinänsä raskauden aikana olisi parasta välttää liikaa painonnousua keinolla millä hyvänsä, mutta kirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että VHH ei ole syntyvän lapsen kannalta ehkä kaikkein paras valinta. Syntyvän lapsen diabeteksen ja lihavuuden riski saattaa lisääntyä. Tämä otaksuma tosin perustuu pääosin eläinkokeisiin. Mikä eläinkokeissa havaittujen tulosten todellinen merkitys on ihmisille, jää edelleen epäselväksi. Tietoa ihmisten raskaudesta ja VHH:sta ei juurikaan ole, mutta uuden epigeneettisen tutkimuksen mukaan lapset ovat altiitta lihomiselle, jos äiti on noudattanut VHH-ruokavaliomallia raskauden aikana. Lienee viisainta välttää tiukasti hiilihydraattirajoitteista ja erittäin runsasrasvaista ruokavaliota raskauden aikana.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 9 (vieritä puoleen väliin tekstiä)

Urheilu

Kestävyysurheilu

Melko yksimielinen näkemys on, ettei VHH sovi useimmille tosissaan kilpaileville kestävyysurheilijoille perusruokavalioksi. Hiilihydraattien tiukka vähentäminen heikentää harjoitussuoritteiden toteuttamista, vastustuskykyä, palautumista kovimpien harjoituksien aikana ja hiilihydraattien hyväksikäyttöä kilpailusuorituksen aikana.

VHH:lla saattaa olla paikkansa joko jaksottaisessa käytössä peruskuntokaudella (kevyemmän harjoittelun aikana) tai parin viikon jaksona ennen kilpailusuoritusta, tavoitteena lisätä mitokondrioiden määrää ja rasvan polttoa.  Tällaisen menetelmän eduista suorituskyvylle ei ole kunnollista näyttöä. Vähähiilhydraattinen ruokavalio vaimentaa myös useita keskeisiä hiilihydraattiaineenvaihdunnan reittejä, jotka kuitenkin ovat keskeisiä maksimaalisen kilpailusuorituksen aikana, erityisesti anerobisissa suorituksissa, mutta myös maksimaalisessa kestävyysurheilussa.

Mahdollinen VHH -jakso pitää ajoittaa kevyen harjoitteluvaiheen aikaiseksi. Jo pienikin hiilihydraattien vajaus erittäin kovien harjoittelujaksojen (overload) aikana voi hidastaa palautumista (testosteroni alenee ja kortisolitaso nousee) ja vaikuttaa suorituskykyä heikentävästi kovien harjoituksien aikana.

Yksilöllisissä vasteissa eri ruokavalioille näyttää olevan suuria eroja, joten kaikki mahdolliset VHH-kokeilut pitää testata ennen mahdollista tärkeää kilpailua.

Anaerobinen suorituskyky

Jo lyhytaikainen VHH -jakso saattaa heikentää räjähtävyyttä ja anerobista suorituskykyä. Lyhempikestoisia anerobisia urheilulajeja harrastavien ei luultavasti kannata käyttää VHH:ta viime päivinä ennen kilpailua. Tosin kamppailulajeille tyypillisen punnituksen jälkeisen tankkauksen vaikutusta tässä yhteydessä ei ole paljoa tutkittu.  Jo muutaman päivän hiilihydraattien vähentäminen vähentää suorituskykyä, ainakin jos tankkausta ei tehdä.

Rasvanmassan vähentämiseen, esim. harjoituskaudella voimaharjoittelun yhteydessä, proteiinipainotteinen VHH sopia erinomaisesti.

Arkiliikkujat

Arkiliikuntaa VHH ei todennäköisesti rajoita. Elimistö sopeutuu erittäin tiukkaankin hiilihydraattien rajoittamiseen 3-4 viikossa. Ennen tätä sopeutumista liikunta saattaa tuntua aiempaa hankalammalta.

Koko alkuperäinen teksti viitteineen: osa 10

Omat kokemukset

Olen itse noudattanut lähes koko elämäni joko vähärasvaista tai keskirasvaista ruokavaliota. Tätä kirjoitussarjaa tehdessäni heräsi mielenkiinto kokeilla itse hiilihydraattien rajoitusta. Tavoitteeni ei ollut laihtua, vaan pitää paino suunnilleen entisellään ja samalla havainnoida ruuan käyttöä ja tuntemuksia arkielämässä.

Kaikkinensa kokeilusta jäi hyvä maku, olen tyytyväinen kokeiltuani hiilihydraattien rajoittamista. En olisi  uskonut, että kasvisten runsas käyttö voi vielä lisääntyä merkittävästi entisestään hiilihydraatteja rajoittamalla. Kokeilu vaikutti edelleen omaan suhtautumiseen höttöhiilihydraatteihin. Niitä tekee entistäkin vähemmän mieli. Lue tarkemmin kokemuksistani, tästä.

Kuva tavanomaisista aterioistani vähähiilihydraattisen ruokavalion aikana.

Lopuksi

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on tehokas laihdutuskeino, jota on tutkittu runsaasti. Se vaikuttaa myönteisesti useisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, ja todennäköisesti myös joihinkin yleisiin vatsan toiminnan häiriöihin (IBS). Vastapuolella on väestötutkimuksien varoittavat signaalit eläinkunnan tuotteisiin painottuvan vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksista syöpä- sydän- ja aivoterveyteen. Kaksi vuotta kestäneissä kliiniissä interventiotutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu merkkejä näiden signaalien konkretisoitumisesta, muuttumisesta käytännön haitoiksi sydän- tai aivoterveydelle. Kaikkein myönteisimmät vaikutukset terveyteen näyttäisi olevan kasvikunnan tuotteisiin painottuvalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. VHH:n vaikutukset pitkällä aikavälillä suhteessa esimerkiksi Välimeren tai suositusten mukaiseen ruokavalioon on tutkimatta suorissa vertailevissa tutkimuksissa.

Kliiniset interventiot viittaavat vahvasti siihen, että useimmat eivät pysty rajoittamaan hiilihydraatteja kovin tiukasti pitkään (> 1.v). Siten huoli tiukasti hiilihydraattirajoitteisen vaikutuksista pitkäaikaisterveyteen voi olla turha. Näyttää siltä, että moni hiilihydraatteja rajoittava lisää pitkällä aikavälillä jonkin verran rasvan ja proteiinin saantia, ja vähentää samaan aikaan erityisesti höttöhiilareita sekä sokeria.

Tutkimukset ovat siis osoittaneet, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on ”salonkikelpoinen” ruokavalio laihduttamisessa. Erityisesti meillä Suomessa painonhallintagurut ovat suhtautuneet jostain syystä nuivasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Syitä lienee monia, mutta tieteen tuloksia ei voi mitätöidä. VHH:lla on oma paikkansa painonhallinnassa, vaikka meillä esim. Käypä Hoito -suositus ei sitä edellenkään suosittele. Se saattaa olla monille useita eri ruokavalioita kokeilleille ainoa kokeilun arvoinen ruokavalio, ja siten ainoa tie pysyvään painonpudotukseen. Ja liikapainon pudottaminen kannattanee  aina.

PS. Viitteet ja yksilöidyt tutkimusreferaatit on tarkoituksella karsittu minimiin tässä yhteenvedossa. Viitteet ja yksityiskohdat löytyvät taustakirjoituksista, ja linkit niihin löytyvät tässä tekstissä kohdista ”osa x”

32 thoughts on “Yhteenveto vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta”

  1. Kiitos Reijo! Ilo lukea hyvin tehtyä yhteenvetoa VHH:sta. Tästä on apua, kun toimii ravitsemusterapeuttina. 🙂

  2. Valtavan urakan olet saanut valmiiksi. Paljon kiitoksia vaivannäöstä!

    Lisäisin vielä muutaman järkisyyn sille, että pitkällä aikavälillä todennäköisesti kannattaa syödä vähemmän hiilareita ja enemmän rasvaa:

    – Ihmisen lajityypillinen ruokavalio ennen maanviljelystä on sisältänyt vähemmän hiilareita ja enemmän rasvaa, etenkin pohjoisessa
    – Elimistö varastoi ylimääräisen energian pääasiassa rasvana
    – Äidinmaidossa on vähemmän hiilareita ja enemmän rasvaa kuin suositusten mukaisessa vähärasvaisessa ruokavaliossa
    – Arkiliikunnan tarve on nykyään vähäinen

    1. Ajattelin myös liittyä kiittäjien joukkoon, Reijo. Sivustostasi ja tekemästäsi työstä on ollut apua niin työssä kuin vapaallakin.

      Ihan ajattelin kommentoida Jarin kommenttiakin

      – Ihmisen lajityypillinen ruokavalio ennen maanviljelystä on sisältänyt vähemmän hiilareita ja enemmän rasvaa, etenkin pohjoisessa
      Epäilisin, että ennen maanviljelystä (oliko se noin 10000 vuotta sitten starttaillut?) syötiin vähän kaikkea mitä suuhun uskallettiin laittaa. Lisäksi syödyn ruoan määrät ovat tod.näk. olleet melko lailla vähäisempiä (mikä liittynee oleellisesti nykyisiin ravitsemusongelmiin)

      – Elimistö varastoi ylimääräisen energian pääasiassa rasvana
      Nimenomaan, tulipa energia mistä ravintoaineesta vain. Kuntosaleilta mahdollista löytää myös proteiineilla kiloja kerryttäneitä (ne jotka nauttii vain proteiinia, ei kuntoilua)

      – Äidinmaidossa on vähemmän hiilareita ja enemmän rasvaa kuin suositusten mukaisessa vähärasvaisessa ruokavaliossa
      Voisiko muuten olla, että kun ihan kauheasti ei tuossa imetysvaiheessa viipoteta vielä, niin hh:takaan ei niin paljon tarvita?

      – Arkiliikunnan tarve on nykyään vähäinen
      Ja tässä kohtaa kyllä panostaisin liikkeen lisäämiseen, en hh:n vähentämisen perustelemiseen. Sinänsä jos arkiliikunnan tai liikkumisen lisäämiseen ylipäätään ei ole mahdollisuutta, niin hh:n sopivia määriä kyllä kannattaa miettiä.

      En ole vhh:n puolesta tai vastaan, järkevien ratkaisujen puolella kuitenkin. Yksilöllisyyttä ja tilanteen mukaisia ratkaisuja useimmiten tarvitaan, vhh ei ihan kaikkea ratkaise… 🙂

  3. Hienoa, näitä sinun juttuja on mukava lukea. Me muut tutkijat päästään kovin helpolla kun joku vetää asioita yhteen noin ammattitaitoisesti.

  4. Tekee tosiaankin hyvää lukea palautteitanne, että kirjoituksista on teille hyötyä tai että ne ovat olleet kiinnostavia. Välillä näitä väsätessä pieni epäusko vieraili olkapäällä, mutta vaivannäkö ei varmaankaan siis ollut turhaa. Kiitos!

  5. Oikein hyvä ja mielenkiintoinen yhteenveto! Maallikkona ja VHH:lla laihduttavana jäi kuitenkin ihmetyttämään kohta ”Proteiinipitoiset ruuat lisäävät myös insuliinin eritystä runsaasti.”
    Voisitko selittää vähän tarkemmin, miten se niin voi olla?

    1. Proteiinin sisältämät jotkin aminohapot ja peptidit kiihdyttävät insuliinin eritystä haimasta. Lisäksi on arveltu, että proteiini hidastaa insuliinin hajoamista, jolloin insuliini ”säilyy” ja vaikuttaa veressä pidempään.

      Osasta 11 löytyy tähän tarkempaa juttua ja selitystä, kts. http://bit.ly/lkhdcI

  6. Hienoa työtä Reijo jälleen! Suuret kiitokset vaivannäöstä ja ammattitaitoisesta otteesta kuumaan aiheeseen! 🙂

    1. Minunkin puolestani kiitokset Reijolle. VHH-kirjoitussarjan aikana taisit jossain vaiheessa kysellä proteiinin paksusuolessa fermentoitumisen vaikutuksista. Tässä aika uusi tutkimus, jossa on tutkittu vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksia paksusuolen tapahtumiin

      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21389180

      Eli kyllä minä tämän lisäisin tuonne haittavaikutuspuolelle; kun vhh:lla on laihtunut tavoitepainoonsa, niin kannattanee harkita hiilihydraattien lisäämistä suoliston terveyden ja suoliston kautta muualle elimistöön välittyvien terveysvaikutusten vuoksi.

  7. Jep, tämä ei kerennyt silloin mukaan kun kirjoitin syövästä (osa 7) http://bit.ly/hYmzVB . Mutta tutkimus oli kyllä jäänyt haaviini, ja lisäsinkin sen keskustelun jatkoksi maaliskuussa kun tämä ensi kertaa julkaistiin e-pub -muodossa.

    Olen samaa mieltä, että pitkällä aikavälillä ”hiilihydraattitietoisuus”, hiilareita (ehkä 40-50 E %) on parempi kuin kovin vähähiilihydraattinen, edellyttäen että hiilarit tulevat kasviksista, hedelmistä ja rukiista ja muista runsaasti kuitua sisältävistä lähteistä tai alhaisen GI:n lähteistä.

    Korostaisin vielä asiaa, jolle toivoisin enemmän huomiota.
    Kaikissa vähintään kaksi vuotta kestäneissä tutkimuksissa tutkittavat ovat lisänneet tahottomasti hiilarien käytön tasoon 40-45 E % (ensimmäisinä kuukausina n. 20 E%). Tämä on merkittävää, sillä tutkimuksissa vielä pyritään tsemppaamaan koehenkilöitä pysymään koeruokavaliolla, käytännön elämässä tällaisia tsemppaajia ei ole.

    Hiilihydraattiyltäkylläinen maailma kampeaa ruokavaliota kohti keskiarvoa eli enemmän hiilihydraatteja sisältäväksi. Korostunut huoli siitä, että väestö käyttäisi ketogeenista tai erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota on ehkä turhaa. Vain pieni osa pystyy siihen.

    Kiitokset Jennille useista arvokkaista kommenteista matkan varrella!

  8. Mielenkiintoisia kirjoituksia olet, Reijo, tänne saanut aikaiseksi ja vaikken kaikkiin olekaan työkiireiden takia ehtinyt perehtymään, on sarja onneksi luettavissa paremmalla ajalla. Keskusteluun osallistuminen tietysti olisi suotavaa ajallaan. 🙂

    Hassulle tuntuu katsella noita Reijon kuvia ja ajatella, että hah, tässä on nyt erityisen paljon kasviksia. Ehkä sitä kasvis-kalanpopsijana on jo niin sokeutunut sille, että suurin osa lautasesta on aina kasvista.

    Roopen kanssa samoilla linjoilla tuosta liikunnasta, eli sitä lisää. Aika usein tulee sellainen vaikuteltelma, että vhh (jossain muodossa) sopisi vähän tai kohtalaisesti liikkuville istumatyötätekeville. Mielestäni siinä mennään kyllä ojasta allikkoon, jos aletaan muokata ruokavaliota sellaiseen muotoon joka tukee tätä. Liikunnalla on itsenäisiä terveyshyötyjä ja toivoisi sen roolin pelkkänä kilojen kuluttajana jäävän unholaan. Arkiliikunnan lisääminen tulisi huomioida esimerkiksi työpaikka- ja asuinpaikkasuunnittelussa. Myös liikuntaharrastusten tukeminen osana työterveyshuoltoa olisi tärkeää. Työssä havaitsee hyvin, miten vähän ihmiset liikuvat ja se kyllä puistattaa. Joskus syynä on esimerkiksi se, että asutaan maalla, jossa ei ole katuvaloja eikä ehkä turvallisia lenkkipolkujakaan. Aika sissi saa olla, jos ison tien varressa viitsii talvipakkasilla otsalampun kanssa väistellä rekkoja. Ratkaisuehdotuksia otetaan mielellään vastaan. 😉

    Tämä jäi mietityttämään: ”Erityisesti meillä Suomessa asiantuntijat ovat suhtautuneet jostain syystä nuivasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. ” Viitataanko tällä nyt johonkin ”viralliseen” tahoon vai mihinkä? Itse potilastyötä tekevänä räätälöin joka tapauksessa ateriasuunnitelmat ja toimintatavat asiakaskohtaisesti. Tuon kuitenkin esille erilaisten ruokavalioiden tai ruokapainotteisuuksien plussat ja miinukset. Lisäksi edelleen painotan sitä, että syömme ruokaa emmekä taskulaskimen kanssa (toivottavasti) piipertele hiilariosuuksia ruokavaliossa. Väittäisin, että aika monen kohdalla nuo Reijon valokuvaamat ateriat toimisivat painonhallinnan kannalta yhtä hyvin, vaikka osa kalasta olisi korvattu kahdella pienellä perunalla tai aamu alkaisi puurolla. Patrik Borg on kirjoittanut mainion jutun blogiinsa Hyvä Syöminen – ruokavaliosta, jossa ravintoaineiden lisäksi huomiodaan syömiseen liittyviä muitakin seikkoja. http://patrikborg.blogspot.com/2011/05/integraatiodieetti-vai-hyva-syominen-tm.html (Pallotellaan näitä kommentteja nyt eri blogien välillä. 😉 )

    1. Kiitos Leena paluusta 🙂

      Tuo viittaus asiantuntijoihin vaatisi täsmennystä tosiaan. En viittaa ravitsemusterapeuteihin enkä lääkäkäreihin, enkä diabeteshoitajiin. Viittaa meidän guruihin, niin harvoihin, jotka mediassa ja Suomen lääkärilehdissä näistä asioista kirjoittavat. Toki olen huomannut, että Mikael Fogelholm esimerkiksi on ottanut näitä positiiivisia näkökulmia esiin tämän kesän aikana.

  9. LAINAUS: Olen samaa mieltä, että pitkällä aikavälillä “hiilihydraattitietoisuus”, hiilareita (ehkä 40-50 E %) on parempi kuin kovin vähähiilihydraattinen,


    Koska olen lanseerannut sanan ”hiilihydraattitietoisuus” suomen kieleen, kiinnitin huomiota tähän sanantulkintaan, joka on minulle täysin uusi ja vieras. Hiilihydraattitietoisuudella tarkoitetaan siinä merkityksessä kuin itse olen sitä käyttänyt ja käytän hiilihydraattien määrän laskemista yksilön sietämällä tasolle. Se taso voi olla tuokin (vaikka pidänkin tuota urheilijoitten ja ruumiillisen työn tekijöitten tasona), mutta myös paljon alempikin. Oma hiilihydraattitietoinen tasoni on noin 30%. Mutta minä olenkin normaalipainoinen ja terve.

  10. Vinkkinä Reijo sinulle jatkotutkimus aiheesta pitkäkestoinen (useamman vuoden) erittäin vähähiilihydraattinen ruokavalio ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Oma *työhypoteesini* on, että kilpparin vajaatoimintaan hiukankaan taipuvaisilla liian tiukka ja pitkäkestoinen vhh vetää kilpirauhashormonitasot alas. Nollahiilarikokeiluilla sen saa tapahtumaan nopeamminkin.

  11. Mahtava jytky, kiitoksia Reijo! Nämä artikkelit lähtivät kiertoon, sen lupaan.

  12. Vasta nyt ehdin kommentoida. Yhdyn kiittelijöiden kuoroon, Reijo, oikein hyvä juttusarja, josta on paljon hyötyä työssäni. Myös hyviä näkökohtia tuossa keskustelussa on tullut esiin.

    Mielenkiintoinen oli tuo havainto, että pitkäaikaisseurannassa vhh:n aloittaneilla hiilihydraattipitoisen ruoan syöminen palautuu 2-3 vuoden kuluessa eikä ainakaan tiukkaa vhh:ta jakseta kovin pitkään. Ja että sen puoleen huoli tiukan vhh:n pitkäaikaisvaikutuksista olisi turhaa.

    Käytännön työssä ravitsemusterapeuttina olen nyt aivan viime aikoina törmännyt sellaisiin pitkäaikaisvaikutuksiin, että painon putoaminen joillakin tyypin2 diabeetikoilla on pysähtynyt 1-2 vuoden kuluttua siitä huolimatta, että liikapainoa on edelleen ja että vhh-dieettiä on jatkettu. Myös verensokeriarvot ja LDL sekä kokonaiskolesteroli ovat nousseet takaisin haitalliselle tasolle. Näin on käynyt siitä huolimatta, että vhh-dieettiä on jatkettu. Laihtuminenhan juuri vhh:ssa on se tekijä, joka auttaa parantamaan sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa. Ja kun painon lasku lakkaa, aineenvaihduntatilanne näyttäisi palaavan ennalleen. Voihan olla, että myös hiilareiden syönti lisääntyy huomaamatta. Ja jos tässä sitten palautetaan ne raffinaattihiilihydraatit ruokavalioon ja jätetään ruokavalioon runsain määrin kovaa rasvaa sisältävät tuotteet kuten kerma, turkkilainen jogurtti, voi ja rasvaiset juustot yms., niin ruokavaliosta tulee huono kokonaisuus. – Tämä puoltaisi jälleen sitä käsitystä, että kuurimaiset laihdutustavat eivät sovi kovin hyvin ainakaan suurimmalle osalle ihmisistä. Kuuri on juuri sellainen syömisen tapa, jota ei jaksa pitkään. Suoma Saarnin tutkimusten mukaan 3/4 lyhyessä ajassa suuria määriä laihduttaneista lihoo takaisin melko pian laihduttamisen jälkeen.

    Jennille kiitos hyvästä linkistä. Jos vhh:ta haluaa käyttää, on todellakin syytä tehdä se rajallisena ja suunnitella myös paluu alempaa painoa ylläpitävään ruokavalioon. Pitkällä aikavälillä olen myös sellaisen ruokavalion kannalla, jossa on 40-50e% hiilihydraateista ja jossa hiilareiden laatu on kuitupitoista. Tällaista voisi tosiaan kutsua Varpun keksimän nimen mukaan ”hiilaritietoiseksi syömiseksi”, jolloin kiinnitettäisiin huomiota hiilarilähteiden kuitupitoisuuteen ja monipuolisuuteen kasvikset, hedelmät ja marjat mukaan lukien, vaikka Itämeren ruokakolmion mukaan valiten. Ja laihduttaminenkin onnistuu tällaisella ruokavaliolla kunhan saa toteutettua pienen energiavajauksen suhteessa tarpeeseen. – Ja tällainen syöminen olisi myös ekologisesti kestävämpää ja maapallollekin terveellistä.

    Peesaan myös Leenaa siinä, että ravitsemusohjauksessa ei tosiaankaan siirretä ruokavaliosuositusta asiakkaan elämään kaikille samanlaisena vaan ruokavalinnoista keskustellaan ruoka-ainetasolla ja sovellutukset ovat yksilöllisesti painottuneita. Hiilihydraattiprosenteista ei puhuta eikä niitä lasketa kuin jossain erityistapauksessa. Kasvissyöjien ruokavalioissa hiilariprosentit ovat usein 50-70e% :n luokkaa ja kasvisruokavaliot kuitupitoisia hiilareita valiten ovat tunnetusti tutkimusten mukaan sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa korjaavia ja laihduttavia. Ei yksin hh-prosentti vaan ruokavalion energiamäärä suhteessa tarpeeseen ja hiilareiden ja rasvojen laatu ratkaisevat. Ja tietenkin tärkeintä on ruokamieltymykset, sellainen ruoka ei edistä terveyttä, mitä ei saata syödä. Onneksi voimme toteuttaa ruokavalintoja yksilöllisellä tavalla.

    1. Kiitos Liisa kommentista. Olen niin kiitollinen, että sinä, Katja, Jenni, Anette, Maria, Leena ja Hanna jaksatte kommentoida. Ei ole liikaa ravitsemusterapeutteja täällä liikkeellä.

      Yksi suuria kysymysmerkkejä ja monia asiantuntijoita ”pelottava” asia, lienee tuo mitä tuot esiin. Miten moni siirtyy VHH -jakson jälkeen tuohon ehkä kaikkein huonompaan mahdolliseen dieettiin: raffinoidut hiilarit takaisin ja runsas tyydyttyneen rasvan saanti jätetään VHH -tasolle? Tätä asiaa vastaan puhuu jossain määrin tutkimus, jonka referoin eli VHH ”ajaa ” makumieltymyksiä poispäin makeasta ja raffinoiduista hiilareista kohden proteiini- ja rasvapohjaisia ruokia.

      Pysyvyys on se suurin ongelma laihduttamisessa. Mistä siihen löytyisi viisasten kivi? Itse uskon, että kyse perimmiltään asioista, joista tänään kirjoittaa USA:n ravitsemusterapeuttien blogissa Heather R Mangieri: ”Are you ready for change? Attitude is everything.” http://bit.ly/m0mIes

  13. Minun mielestäni virallisen ruokavalion pitäisi olla sellainen ”keskiarvoruokavalio”. Tällä tarkoitan, että esim. rasvan suositusmäärät olisivat keskiarvot, eikä kuten nyt, että rasvan virallinen suositus mielletään (ihmisten mielissä) ylärajaksi. Monella ihmisellä on sellainen vielä käsitys, että mitä lähempänä rasvan saanti on nollaa, sen parempi ruokavalio!

    Tällä ajattelulla voitasiin tasoittaa hiilihydraattitietoisten ja virallisten ruokavalioiden eroa.
    Eikä enää syyllistettäisi niitä, joiden ruokavalio hieman heittää virallisesta rasvaisempaan suuntaan. Eihän niitäkään virallinen taho tuomitse, joilla rasvan osuus jää hyvin niukaksi.

    Hiilihydraattitietoisissa vain pieni osa (arvaan) on sellaisia, jotka syövät rasvaa erittäin runsaasti, he vain saavat julkisuudessa paljon palstatilaa ja pitävät eniten ääntä ruokavaliostaan. Varmaan suurimmalla osalla (kun ruokavalio ”tasoittuu”) voidaan puhua hyvällä syyllä hiilihydraattitietoisesta syömisestä, syödään ”hyviä” hiilihydraatteja jonkin verran, ja rasvaa pelkäämättä, ja proteiineja riittävästi – ja tuo ruokavalio ei enää olekaan enää hirveän kaukana virallisista suosituksista.

  14. Kiitos vihdoinkin asiallisesta tiedosta. Olen noudattanut VHH: ta n. 1 vuoden. Pelotteluja ja suorastaan leimaamista jonkinlaiseksi ”hihhuliksi” olen saanut osakseni ja vieläpä terveydenalan henkilöiltä. Asia, joka todellakin ihmetyttää. Päätin, että en kerro ”hurahtamisestani” lääkärikäyntien yhteydessä. Onneksi tässä maassa saa ainakin vielä toistaiseksi itse päättää mitä suuhunsa laittaa.

    Ruokavalion muutos on kohdallani pieni ja helppo; poistin puhtaan sokerin, viljat, perunat, pastat, riisin. Rasvana käytän oliviiöljyä tai voita. Koska en syö enää leipää, niin rasvan määrä on vähentynyt. Vihanneksista kaalit, sipulit, kurkuma, marjat ja tee ovat jokapäiväisiä. En ole koskaan syönyt näin hyvältä maistuvia arkiruokia.

    Ruokavaliolla on ollut pelkästään hyviä vaikutuksia. Nivelvaivat, lihaskivut, ilmavaivat ovat poissa. Energisyys, hyvä uni ja painon alentuminen ovat tulleet tilalle. Keho ja mieli ovat tasapainottuneet. Nälkää en ole nähnyt, enkä ähkynä tuskaillut. Jos tuntee voivansa hyvin, niin eikö pitäisi voida luottaa, että ruokavalio toimii ilman tieteelisiä todistuksia.

    Koska ei ole lihas- ja nivelvaivoja, niin liikkuminen on mukavaa ja askel on kevyt. Liikunta on hyvä renki, mutta huono isäntä. Niin paljon kuin sen hyviä puolia korostetaan, niin huomaamatta voi käydä niin, että se alkaa toimimaan alkoholin tavoin. Liikunnalla hoidetaan muita ongelmia. Tuttavapiiriini kuuluu näitä himoliikkujia, joista monet ovat ennenpitkää ”juosseet päänsä seinään”.
    Lääkärin tai muun hoitohenkilökunnan tulisi huomata, milloin liikunta ei ole enää itsenä liikuttamista, vaan että potilas juoksee itseään hengiltä.

    Itseään pitää toki liikuttaa, ja erityisesti mieli tarvitsee liikuttelua. Tarkoitan kulttuurin esim. konsertit, taide yms antamaa mielen liikuttelua. Se on alku rentoutumiselle, josta myös lihakset pitävät. Lihasten rentoutuminen lisää kehon ja mielen hyvää oloa.
    Ei ole aikomusta palata ”entiseen elämään” ja suosittelen tätä kaikille, olkoonkin, että VHH on ajan trendi.
    Vetoan teihin ravitsemusalan asiantuntijat, että lasten ja nuorten ruokailutottomuksiin pyrittäisiin vaikuttamaan valistuksella.

  15. ”VHH:n aikana LDL-kolestroli lisääntyy usein n. 3-10 %. Puolen vuoden kohdalla LDL -kolesteroli on tyypillisesti n. 0,4 mmol/l korkeammalla kuin vähärasvaisella ruokavaliolla.”

    Tama johtuu siita, ettei LDL:aa yleensa mitata suoraan vaan lasketaan Friedewaldin yhtalosta:

    LDL=kokonaiskolesteroli-HDL-VLDL

    Kokonaiskolesteroli ja HDL mitataan suoraan mutta VLDL:aa ei. VLDL arvioidaan triglysereista (VLDL=TG/5)

    Lopullinen yhtalo on siis LDL=KK-HDL-TG/5, josta nahdaan selvasti etta triglysereiden alentuminen ”nostaa” LDL:n maaraa. Tuloksena yliarvioitu LDL-pitoisuus.

    On myos osoitettu, etta TG ja HDL-arvojen ollessa kunnossa ei LDL ole haitallisessa, hapettuneessa muodossaan vaan vaaratonta. Siksi KK- ja LDL-arvojen merkitys rippuu TG- ja HDL-arvoista.

    Samoin on osoitettu, etta suositusarvoja hieman korkeampi kolesterolitaso johtaa pidempaan elinikaan. Onhan kolesteroli souluille valttamaton aine. Erityisen vaarallista alhainen kolesteroli on vanhuksille.

    http://www.proteinpower.com/drmike/weight-loss/low-carbohydrate-diets-increase-ldl-debunking-the-myth/

    1. Peter, kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Tiedätkö Suomesta ketään labraihmistä joka voisi kirjoittaa asiasta vaikka vieraskirjoituksen asiasta blogiini? Tai tietääkö joku muu?

      1. Valitettavasti en, en edes asu Suomessa. Voisitko itse kirjoittaa asiasta?

  16. Ainakin Arja Nenonen UKK Instituutissa teki vertailun mitatusta ja Friedewald arvioidusta LDLstä miesaineistosta jota itsekin tutkin. Korrelaatio oli muistaakseni tosi korkea luokkaa yli 0.95 ja plottikin todella nätisti kasassa. Valitettavasti sitä ei tietääkseni ole julkaistu mutta varmaan aiheesta muutoin on. Toki pientä eroa tuloksissa oli ja olisi tosiaan kiva lukea jonkun kirjoitus aiheesta.

    Kun ei noi Ldlhiukkasten mahdottomaksi kiinnosta niin ole katsonut kuinka usein ne on arvoitus ja kuinka usein mitattu. Mutta jos intiimi katsomaan

    1. Niin varmaankin. Vertailukelpoisuus karsii lahinna niilla henkiloilla, joilla on selvasti keskitasoa matalampi triglyderiditaso (kuten itsellani). Toisaalta jos TG-taso on hyvin korkea, ei LDL-tasoa voida laskea ollenkaan. Normaalivaestolle Friedewald lienee hyva approksimaatio.

  17. Oho 🙂 sivusto kaatui illalla ja luulin ettei mikään teksti mennyt. Mutta meni ja tekstinsyöttö puuhaili omiaan… Jatketaan..

    ..kuinka usein ne on ARVIOITU..

    Mutta jos innostut katsomaan VHH tutkimuksista onko ne arvoituja vai onko joskus mitattukin niin kerro meillekin pliis.

    1. LDL-mittaukset ovat kallita joten eivatkohan ne kaikki ole arvioituja. VHH-ruokavalio tyypillisesti tuottaa alhaisen TG-tason joten Friedewald-LDL -arvoihin ei kannata luottaa. Talla yhtalolla voi arvioida paljon tarkemmin:

      LDL (mmol/L) = TC/1.19 + TG/0.81 –HDL/1.1 – 0.98

      Itselleni se antaa 15% alemman LDL-arvon kuin Friedewald. En noudata VHH:ta koska urheilen paljon ja tarvitsen energiaa mutta valtan roskahiilihydraatteja.

      Lahde: http://www.ams.ac.ir/aim/08113/0014.pdf

  18. Olen ollut runsaan viisi vuotta vhh ruokavaliolla. Kokemukseni ovat hyviä. Minulla oli todettu pari vuotta aikaisemmin kilpirauhasen vajaatoiminta. Oma lääkäri lisäsi thyroksiinin määrän, mutta vajaatoimintaa ei saatu kuriin. Antti Heikkilän kehoituksesta jätin viljatuotteet pois thyroksiini vähennettiin pienimpään mahdolliseen määrään. Kuukauden päästä arvot olivat jo lähes normaalit . Ruokavaliostani tuli elämäntapa ja vajaatoiminta saatiin kuriin, Olin jo aikaisemminkin syönyt paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Ruokaohjeita saa ylenmäärin kaikkialta ja itse voi myös toteuttaa paljon. Tärkeintä on on että kaiken ruuan valmistaa itse. Liikuntaa harrastan monessa muodossa talviaikaan tietyt vitamiinivalmisteet otan aamiaisen yhteydessä. Olen jonkin verran käynyt puhumasta omasta valinnastani myös toisille saaden sekä kannustusta että vastustusta. Pääasia on kuitenkin että itse tietää voivansa hyvin.

Kommentointi on suljettu.