Kasvikset ja hedelmät eduksi sekä aivo- että sydäninfarktien ehkäisyssä

Olen viime kuukausien aikana kirjoitellut yhteenvetoja siitä, mitä tiedetään erilaisten ruokien terveysvaikutuksista väestötutkimuksien perusteella. Ravitsemustieteessä joudutaan tyytymään varsin usein väestötutkimuksien tuloksiin, koska rahoitusta ei riitä pitkäaikaisiin päätetapahtumatutkimuksiin ja koehenkilöitä on vaikea saada noudattamaan ”määrättyä” ruokavaliota.

Kasvisten, marjojen ja hedelmien terveellisyyttä pidetään itsestään selvänä. Toisaalta niiden käytön lisääntymistä ei yleensä painoteta, kun vertaillaan selitysmalleja siitä, miksi suomalaisten sydänterveys on parantanut. THL:n mukaan suomalaisten kasvisten on 3-kertaistunut sitten 1970 -luvun ja hedelmien sekä marjojen käyttö 4-kertaistunut sitten 1950 -luvun (Männistö et al. 2008).

Mitä väestötutkimukset sanovat asiasta?

Sydäninfarktit

Vuonna 2006 ranskalainen tutkijaryhmä julkaisi meta-analyysin prospektiivisten väestötutkimuksien tuloksista sepelvaltimotaudin osalta (Dauchet et al. kaikille avoin tutkimus). Väestötutkimukset perustuivat kaikki suomalaisiin ja yhdysvaltalaisiin havaintoihin. Mukaan mahtui yhdeksän eri tutkimusta ja yhteensä yli 210 000 henkilöä ja 5007 sydäninfarktia tai muuta sepelvaltimotautitapahtumaa.

Jokaista yhtä kasvisannosta kohden per päivä sepelvaltimotaudin riski väheni 7 %. Jokaista hedelmä- tai marja-annosta kohden riski väheni 4 %.  Jos kykenisi syömään 3 kasvis- ja 3 hedelmäannosta päivässä riski sepelvaltimotauti kohtaukseen olisi laskennallisesti 22 % alhaisempi kuin silloin jos söisi vain yhden kasvis- ja hedelmäannoksen päivässä.

kasvikset, marjat, hedelmät, sydäninfarkti, sydän- ja verisuonisairaudet
Yhden lisätyn kasvis- ja hedelmäannoksen vaikutus sepelvaltimotautitapahtumiin. Lähde: Dauchet et al. J Nutr 2006; 136: 2588-2593

Aivohalvaukset

Vuotta aiemmin sama tutkijaryhmä analysoi kasvisten ja hedelmien käytön ja aivohalavausten välistä yhteyttä. Kyseessä on myös prospektiivisten väestötutkimuksien meta-analyysi (Dauchet et al. 2005). Mukaan otettin seitsemän väestötutkimusta pääasiassa USA:sta ja Suomesta.

Tässä meta-analyysissä jokainen lisähedelmäannos vähensi aivoinfarktin riskiä 11 %. Jokainen lisäkasvisannos vähensi aivoinfarktin riskiä 3 %. Jos kykenisi syömään 3 kasvis- ja 3 hedelmäannosta päivässä riski sepelvaltimotauti kohtaukseen olisi laskennallisesti 28 % alhaisempi kuin silloin jos söisi vain yhden kasvis- ja hedelmäannoksen päivässä.

Lopuksi

Väestötutkimuksien tuloksia kannattaa aina sulatella pienen varauksen kanssa, erityisesti jos satunnaistettujen tutkimuksien tulokset ovat erisuuntaisia. Tosin tiedossani ei ole yhtään tutkimusta, jossa tieto osoittaisi ”väärään suuntaan”.  Yleensä runsas kasvisten  ja hedelmien käyttö kohentaa riskitekijäprofiilia, kuten esim.  verenvirtauksen osoitettu paranevan 6 % jokaista lisättyä kasvis/hedelmäannosta kohden (McCall et al. 2009) ). Edellä referoitujen meta-analyysien jälkeen vuonna 2009 Andrew Mente ym. päätyivät edelleen  päivitetyssä meta-analyysissään samaan päätelmään, kasviksista ja hedelmistä on hyötyä sydänsairauksien ehkäisyssä.

Reilu vuosi sitten suomalaiset tutkijat myös osoittivat, että lapsuudessa syömättä jätetyt kasvikset ja hedelmät lisäävät kaulavaltimon kovettumisriskiä keski-iässä (Aatola et al. 2010). Tiedetään myös, että kasvikunnan proteiinin ja rasvan lähteisiin painottuva karppaus on yhdistynyt hyvään sydän- ja verisuoniterveyteen väestötutkimuksissa (Halton et al. 2007, (Fung et al. 2010). Hedelmät, marjat ja kasvikset näyttävät suojaavan melko vakuuttavasti sydän- ja verisuonitaudeilta.

Lisäluettavaa

Kasviskarppaaja laihduttaa terveellisesti ja ekosti (Juhana Harju, Uusi musta -blogi)

Kasvikset.fi

Suomalaisten kasvisten ja hedelmien kulutuksen muutos 1950-2007

Kuva:Bigstockphoto

52 thoughts on “Kasvikset ja hedelmät eduksi sekä aivo- että sydäninfarktien ehkäisyssä”

  1. Hieno yhteenveto taas, Reijo.

    Ajankohtainen tieto: Olin eilen panelistina Tampereen 4. tiedepäivillä. Paneelissa heitin esille ajatuksen siitä, että anti-inflammatorinen ruoka (kala, marjat, pähkinät) olisi erittäin tärkeässä roolissa valtimotaudin ennalta ehkäisyssä (primaaripreventio) ja myös sekundaaripreventiossa. Tästä Tampereen tilaisuudesta on keskustelua omassa terveysblogissani: http://sundqvist.blogspot.com/2012/02/valtimotaudin-synty-riskit-ja-laakitys.html

    1. Kävin lukemassa tuota keskusteluketjua. Eniten kiinnostaa miten Ilveskoski ja Pörsti suhtautuivat esittämääsi agendaan ja erityisesti Ramsdenin meta-analyysiin. Sun yhteenveto keskustelusta oli mielenkiintoinen.

  2. Eikös hedelmien runsas fruktoosin saanti aiheuta mm. rasvamaksaa ja muutenkin viskeraalirasvaa. Tietenkin on hyvä kysyä, että mikä on runsasmäärä, koska hyötyjäkin on. Ja puhun nyt hedelmistä, en marjoista.

    In a meta-analysis of the relationship between soft drink consumption and cardiometabolic risk, there was a 24% overall increased risk comparing the top and bottom quantiles of consumption. Several factors might account for this increased risk, including increased carbohydrate load and increased amounts of dietary fructose. Fructose acutely increases thermogenesis, triglycerides and lipogenesis as well as blood pressure, but has a smaller effect on leptin and insulin release than comparable amounts of glucose. In controlled feeding studies, changes in body weight, fat storage and triglycerides are observed as well as an increase in inflammatory markers.

    1. Ei mikään reaalinen uhka ellei hedelmiä vedä ihan järjettömiä määriä päivässä. Käytännössä kaikki fruktoosialarmistien tutkimukset perustuvat määriin joita ei hedelmien normisaannilla saa.

  3. Hedelmissä on fruktoosia mitättömän vähän, normaalijärjellä syötynä. Ei pidä sokeutua sanoihin. Todelliset lähteet on limut ja karkki.

    Toisekseen hedelmän ja marjan ainoa ero on koko. Eivät marjat ole mitenkään olennaisesti hedelmiä terveellisempiä (ehkä aronia on poikkeus). Jos joku tietää muuta, niin linkittäkää!

  4. Kun minulla on sukurasitteena aivoinfarkteja, niin aikas mielenkiintoista lukea, että hedelmät antavat paljon suuremman hyödyn kuin kasvikset. Onko kenelläkään vinkkiä, mitä hedelmät olisivat parhaita? (Monipuolisuus, toki.)

  5. Sokeri- ja HCFS-limonadien ja makeisten syönti yhdistyy rasvamaksaan. Tietääkseni hedelmien ja marjojen fruktoosia ei ole yhdistetty rasvamaksaan.

    Hedelmien fruktoosipitoisuudessa on melko paljonkin vaihtelua, mutta voidaan sanoa, että kaikista hedelmien hiilihydraateista karkeasti ottaen 50 % fruktoosia. Joten yhtä hedelmää kohden fruktoosiannnos jää usein n. 5-10 grammaan. Vaaran rajana on pidetty 50-60 grammaa per päivä eli n. 10 hedelmää teoreettisesti. Hedelmien polyfenolit, kuidut ja antioksidantit kumoavat mahdollisia teoreettisia fruktoosin haittoja. Kuten edellä olevat meta-anayysit osoittaa.

    Fruktoosi voi olla myös terveydelle eduksi, ainakin pieninä annoksina. Fruktoosi on ns. FODMAP -hiilihydraatti, eli imeytyy puutteellisesti ja osa siitä päätyy paksusuoleen bakteerien fermentoitavaksi samalla tavoin kuin liukoinen kuitu. Siksi fruktoosi voidaan pitää osittaisena prebioottina. Aivan kuten sokerialkoholia ksylitolia tai sorbitolia tai vaikka fruktaaneja. Silkan fruktoosin GI on alhainen eli n. 20 (juuri huonosta imeytymisestä johtuen).

    1. näin on, mutta vertaa sakkaroosin, glukoosin ja fruktoosin määriä vaikka appelsiinin ja kasvisten tai mustikan kanssa puhumattakaan kuivattujen hedelmien tai mehujen osalta. Toki tuoreet hedelmät sisältävät runsaasti vettä ja kuituja ja muitakin hyviä aineita, mutta pointi onkin että hedelmiä kannattaa syödä tietyillä varauksilla verrattuna marjoihin ja vaikka kasviksiin. Yksi iso appelsiini päivässä tekee sokeria ”vain” 20…25g, kolme 60…75g, mutta toisille sekin on liikaa…

      1. Joidenkin tapaamieni henkilöiden ainoa hedelmä on banaani, joten kyllä epätyypillinen hedelmän kulutustapa on mahdollinen. Tosin harvinainen. Kaikki ei vain pidä hapokkaista hedelmistä ja marjoista.

  6. täytyy toki myöntää että muistin hedelmien sokerien fruktoosin määrän väärin tuossa aiemmin verrattuna kokonaissokerin määrään. Pointti on että hedelmät on aikaa suuria ja kukaan ei syö marjoja painollisesti samaa määrää kuin syö muutaman vaikka em. Appelsiinin.

  7. Itselleni ei ole aivan selvää, mitä tällaisissa tutkimuksissa tarkoitetaan ”kasviksilla”. Yksi määrittely löytyy esim. täältä.
    http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1047888

    Tuon mukaan kaikki pellolla kasvavat kasvit lukuunottamatta riisiä ja viljoja olisivat kasviksia. Käsittääkseni kuitenkaan perunaa ei pidetä erityisen terveellisenä kasviksena, mutta miten sen käyttö näissä selvityksissä on otettu huomioon.

    Toinen mielenkiintoinen seikka olisi saada tietää mikä osa tuosta väestön ilmoittamasta kasvisten määrästä on raakaravintoa ja mikä eri tavoin prosessoitua (keittäminen, paistaminen, säilöntä).

  8. Tärkkelyskasvit määritellään yleensä omaksi luokakseen. Se sisältää mm. viljat, riisin, tattarin, perunan, bataatin, jamssin, taron, plantaanin, kinoan, amarantin, hirssin jne.

    Appelsiinia riittää yksi päivässä. Parempi syödä montaa lajia kuin yhtä paljon. Silloin myöskään marjat ja hedelmät eivät ole mitenkään vaihtoehtoja.

    Itelläni kyllä mustikat heiluttaa verensokeria pahemmin kuin puolikas vihreä banaani.

    Sinänsä nämä kategoriat ovat sotkuisia ja pitkälti kulttuurisidonnaisia. Esim. tomaatti on kasvitieteellisesti hedelmä, länsimaissa sen käyttö vain on vihannesmaista. Kiinassa tomaatti syödäänkin usein sokeroituna. Se rinnastuu kulttuurisesti kakiin. Tomaatti onkin kiinaksi ”länsimainen punainen kaki”.

  9. Kun suositellaan syömään kasviksia,marjoja ja hedelmiä 500 grammaa tai kuusi annosta päivässä, tähän ei lasketa perunaa Suomessa. Yhdysvalloissa käsittääkseni lasketaan. Suomessa peruna, riisi ja pasta ovat vaihtokelpoisia hiilihydraattien lähteitä, ja siten peruna käsitetään suosituksissamme hiilihydraatiksi eikä kasviksiksi. Hyvä kysymys, käsitteistö ei tosiaan ole ihan selkeä.

  10. Kiinassa (joka on muuten nykyään maailman suurin perunan tuottaja) on ainakin joitakin vuosia sitten peruna ollut nimenomaan kasviksen asemassa. Se ei ole ollut vaihtoehto riisille, vaan rinnastunut mm. kaalikasveihin. Ja näin meilläkin nykyään: sopiva kerta-annos aterialla on yksi kappale, niissä ruoissa jotka perunaa todella kaipaavat. Ei päivittäin.

  11. Erikoinen on myös banaani: Raaka keittobanaani on tärkkelyskasvi ja kulkee nimellä plantaani, vaikka kysymyksessä on täsmälleen sama kasvi, jota kypsänä pidetään hedelmänä nimellä banaani.

  12. Mites muuten palkokasvit? VIhreät leikkopavut varmaankin luetaan kasviksiin, mutta entäs kuivatut siemenet? Kiinassa kuivatut pavut lasketaan siemenruokiin (fan) kuten englanniksikin ’grain foods’, mutta kypsennetyt papuruoat taas lasketaan vihanneksiin. Miten Suomessa?

    1. Siemenet ja pähkinät käsitetään yleensä erikseen, koska niiden ravintosisältö on niin poikkeava. Pavut lasketaan ymmärtääkseni kasviksiin. Jos syö papuruuan, siitä tulee 1-2 annosta kasviksia päivässä. Näin luulen. Jos joku tietää paremmin voinee korjata.

  13. Suomalaisten syöminen on huonolla tolalla. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä syödään aivan liian vähän. Se, että verrataan mustikoita, appelsiineja, päärynöitä ja ties mitä, on isossa kokonaisuudessa toisarvoista. Diabeetikot ym. harkitkoot tarkemmin.

    Jos joku korvaa karkkipussinsa appelsiinilla, niin hyvä – vaikka niitä appelsiineja menisi kaksi. Ja miksi ei sesonkiaikana menisi? Nehän ovat tavattoman hyviä ja edullisia. Kesällä syödään mustikoita ja mansikoita, syksyllä omenoita. Iltapäiväviinerin tilalla mikä tahansa hedelmä on parempi vaihtoehto.

    Monipuolisesti kaikkea. Meillä on mahdollisuus valita ja kaupasta löytyy mitä vaan. Suosittelen silti sesonkituotteiden suosimista.

  14. Minusta on hedelmätöntä (!) keskustella yksittäisistä ruoka-aineista, jos kokonaisuus on hukassa. Nykyisin käytetään ravitsemusvalistuksessa lautasmallia, ennen ruokapyramidia. Oletteko muuten huomanneet pyramidimallissa piilevän kummallisuuden, joka käy erittäin selkeästi ilmi tästä Leipätiedotuksen kuvasta?

    http://bit.ly/yFqguE

    Perunaa ja leipää suositellaan syötäväksi 150 + 300 g = 450 g päivässä, vihanneksia 500 g. Numerot ja visuaalinen viesti ovat ristiriidassa. Määrällisesti eniten pitää syödä vihanneksia ja sen paikka on alimpana. Tarkoitushan on kertoa, mitä syödään eniten?
    Voidaan tietysti jossitella, että kyse on energiamääristä. Perusteen pyramidissa ovat ylä- ja alaosassa erilaiset. Alaosa energiamäärien mukaan (enemmän energiaa tärkkelyksestä, kuin kasviksista), yläosa painon mukaan. Jos kerran käytetään energiamääriä, pitäisi rasvojen (25-35 en-%) olla alempana kuin proteiinien (10-20 en-%) . Insinöörilogiikalla nämä vuosikausia kansamme valistuksessa käytetyt pyramidit ovat olleet järjettömiä – ilman, että puhutaan edes hiilareiden vähentämisestä.

    Lautasmalli puolestaan opastaa vain kokonaisiin aterioihin, ei välipaloihin. Esimerkiksi koululaisilla 40 % päivän energiasta tulee välipaloista.
    Ohje 5-6 oman nyrkin kokoista annosta kasviksia on havainnollinen. Se sopii, oli kyseessä sitten salaatti, lämpimät vihannekset, hedelmät tai marjat.

    Seuraavassa viestissä linkkin VRN:n sivulle…

    1. Niin, Leipätiedotus on leipomoalan etujärjestö. Se pitäisi aina muistaa. Ihan niin kuin Maitotiedotus on maitotalousalan etujärjestö, Lääketeollisuus ry lääketeollisuuden, Luontaistuotealan Keskusliitto ry, Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto ry, Luontaistuoteiden tukkukauppiaden liitto ry ravintolisäalan jne. Turha sieltä on odottaa sellaista tietoa joka on oman alan liiketoiminnan edistämisen vastaista. Siksi tällainen pyramiidien tarkempi penkominen on juuri tarpeellista. Tarvitaan vastajärjestöjä, bloggaajia, toimittajia, aktiivisia kansalaisia, pelkäämättömiä tutkijoita ja muita omilla aivoillaan ajattelevia.

      Mutta aika hurja tosiaan tuo pyramidi.

      1. Leipätiedotus on leipätiedotus, mutta ei VRN:n pyramidi siitä poikkea. Korjaan aikaisempaa kirjoittamaani, sillä vetäisin mutkat suoriksi. Toki VRN:n ruokakolmiossa rasvaa saa myös proteiinin lähteistä. Rasvat ovat huipulla lisättynä rasvana. Joten tuo energiaprosenttivertailuni ei päde. Pahoittelut.

        Suosituksissa sanotaan kasvisten määräksi ”vähintään 400 grammaa”, jonka Kotimaiset kasvikset ovat kääntäneet sloganiksi: ”puoli kiloa päivässä.”

  15. Teimme (Salmenkaita, Tavi, Nystén) vuonna 2005 oman ruokapyramidimme. Eniten kasviksia, joten kasvikset luonnollisesti pohjalle. Sitten turvataan proteiinien saanti. Kolmannella tasolla on LISÄenegia hiilareista ja rasvoista kulutuksen mukaan. Energiaahan saa jo proteiinilähteistäkin (pavut, kala, liha, maitotuotteet jne) Herkut huipulle ja ns. psyykeruoka. Sellaista, joka ei millään mittarilla ole suositeltavien listoilla, mutta jotka eivät mitään kaada harvoin syötynä. Herkkua on esimerkiksi mummon leipoma kääretorttu ja psyykeruokaa vaikka sipsit.
    Löysin pyramidista näin äkkisiltään vain tämän linkin.

    http://bit.ly/ybdzrE

  16. Jes, minä tykkään kanssa tuosta pyramidista. Pitäisi ihan ajan kanssa verrata Itämeren ja Harvardin vastaaviiin.

  17. Lisäenergiasiivun idea on, että sen voi ottaa joko hiilareista, rasvasta tai molemmista, miten itselle parhaiten sopii.

  18. ”Lisäenergiasiivun idea on, että sen voi ottaa joko hiilareista, rasvasta tai molemmista, miten itselle parhaiten sopii.”

    Tuosta pidin erityisesti.

  19. Puoli kiloa päivässä on parempi kuin 400 g päivässä. Kilo päivässä olisi vielä parempi 🙂

  20. Se olisi kyllä hirmuinen määrä, vaatii melkoista vatsalaukun venyttämistä. Venynyt vatsalaukku taas mahdollistaa myös huonon ruoan ylensyömisen. Olen tästä ollut eri linjoilla suositusten kanssa: mitä energiatiheämmin syöt, sitä pienempi on vatsalaukkusi ja sitä helpompaa on painonhallinta. Itselläni kävi karppaamisen myötä juuri näin. Kun kaksi lihapullaa, kolme pähkinää ja puolikas appelsiini saa kylläiseksi, ei lihomisen riski ole kovin suuri.

    1. ”Olen tästä ollut eri linjoilla suositusten kanssa: mitä energiatiheämmin syöt, sitä pienempi on vatsalaukkusi ja sitä helpompaa on painonhallinta.”

      Energiatiheys ei toki ole ainut mittari (esim. rasvanlähteet kuten öljyt ja pähkinät ovat hyvin energiatiheää ruokaa, mutta tästä ei seuraa suinkaan että ne olisivat pahasta), mutta yhdistettynä ravinneköyhyyteen se on erinomainen lihomisen ja sitä kautta monien ongelmien (metabolinen oireyhtymä, sv-taudit) ennustaja.

      ”Kun kaksi lihapullaa, kolme pähkinää ja puolikas appelsiini saa kylläiseksi, ei lihomisen riski ole kovin suuri.”

      Harva meistä lihoo jos syö kuin hiiri. 🙂

      1. Lihominen onnistuu vaikka söisi kuin pikkulintu -monta kertaa oman painonsa 🙂

    2. ”Se olisi kyllä hirmuinen määrä, vaatii melkoista vatsalaukun venyttämistä”

      Meinasi unohtua tämä: höpsistä!! Kahdella aterialla menee kevyesti esim. puoli kiloa pakastevihanneksia. Tai sama tuoreena. Tähän välipaloilla ja jälkiruokana marjoja ja/tai hedelmiä, eikä kilo päivässä ole yhtään mitään!

  21. Anjan esittämä ja Reijon ”kannattama” Leipätiedotuksen roolin selvennys oli paikallaan.
    Anjan esittämä tyylikäs Leipätiedotuksen markkinoima ravintopyramidi on pohjanmaalaisten lukilolaisten tuote ja tieteelliseen käytäntöön liittyen siihen liittyi myös kirjallisuusluettelo.
    Asioita tietenkin voi painottaa millaisella lähdeaineistolla haluaa.
    Lääkäriseura Duodecin on näyttänyt täysin saman sisältöistä kuviota vuosia. Sen graafinen ”lay out” on kovin avuton, harmaavarpunen.

    Pahin harkintavirhe tapahtui, kun suomalaista DEHKO-tutkimusta vastaava ”kenttäkoe” suoritettiin Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä joitakin vuosia sitten. Tulokset myötäilivät suitsutettua DEHKOa.
    Tähän ”kummallisuuteen” kiinnitin huomiota suomalaisessa ammattilehdessä, kun mm Leipätiedotus mainittiin melkein tutkijaroolissa. Sama etujärjestö toimitti myös osallistujille ohjausmateriaalia. Ja olihan siellä prof. M. Fogelholm myös mukana asiantuntijana.
    Joskus tuntuu siltä, että eräät valtakunnalliset tieteelliset puujalat (po tukipilarit) onneksi lahoavat – eikä vain toisesta päästään.

    Asioiden laitaa EI kerrota diabeetikoille. Sama koskee tulevia diabeetikkoja, joita on paljon.
    Hiilihydraattisuositus 50 – 60 E% ei todellakaan merkitse samaa kuin runsaasti vihanneksi. Prosentit vaativat paljon tärkkelystä täyttyäkseen.

    Ai, kun tykkään Anjan insinöörilogiikasta. Leino Utriainen tekee myös positiivista tuhotyötä insinöörilogiikalla.

  22. ”Leino Utriainen tekee myös positiivista tuhotyötä insinöörilogiikalla.”

    Tuhotyötä todellakin. Christerin palstalla Utriainen pahoinpitelee tilastotiedettä ja argumentaation käsitettä oikein urakalla. .

  23. Palaan vielä pyramideihin. http://bit.ly/xwTqez löytyy lisää siitä miten tätä ”Leipätiedotuksen pyramidia” jalkautetaan kouluihin. MF on oikeilla jäljillä että pitäisi terävöittää sanomaa ”valkoisen viljan” haitallisuudesta. Nykykouluissa rasvattomuus on kyllä sisäistetty mutta sitten muu onkin rempallaan. EIkä olisi pahitteeksi että kouluruuissa saisi olla rasvaisempiakin lihoja…
    ”lapsuudessa syömättä jätetyt kasvikset ja hedelmät lisäävät kaulavaltimon kovettumisriskiä keski-iässä”… mielenkiintoinen on vanhentuneiden hedelmien ja vihannesten tie 🙂

  24. Mielenkiintoinen ja mulle uusi sivusto. On tuolla hyvää asiaa aika paljon.

  25. Huomasitko Reijo?
    Lähdetiedot: Leipätiedotus, Sydänmerkki, Maito ja terveys
    ”Bisnes jyrää meitit”.

    Mie:n kommentista unohtui yksi sana: positiivista.

    Tilastojen pitäisi olla lahjomattomat. Kuinka niitä sitten tulkitaan on eri asia. Sitten vielä, kuinka tulkintoja tulkitaan (meta-analyysit)?

    Mie:n tulkintoja seuratessa ehkä voitaisi perustaa hyväpalkkainen ”valtakunnantulkitsijan” virka. Muut voisi lopettaa pätemättöminä.
    Mikä kokonaissäästö!

    1. Tuo 1980 -luvun ympyrä on tämän päivän näkökulmasta. Siellä killuu prosessoitu liha kovasti tyrkyllä.
      1950 -luvun marja/hedelmä/kasvisosasto vaikuttaa samalta kuin uudessa Itämeren pyramiidissa. Ei näy sitrushedelmiä.
      Tehtiin muuten tuosta Kuvalehden jutusta Janne Huovilan kanssa vuosi sitten video: http://www.youtube.com/watch?v=Xb6nHMmfjgc

  26. Tämän päivän Hesarissa oli taas palautus arkitodellisuuteen. Jutussa kerrottiin opiskelijoiden ruokailusta. (En löytänyt juttua netistä).
    Siinä haastateltiin paria pyttipannua mättävää teekkaripoikaa, joista toinen sanoi syövänsä ateriansa kera salaattia. Toinen kertoi, ettei syö kasviksia niiden terveellisyyden takia. Kasvisten syönti on lähinnä hifistelyä. Opiskelijaterveydenhuolto on syystäkin huolissaan. (joskin TF:n maine mega-annosten tarjoajana on ollut vallalla vuosikymmenet.)

    Toinen arkitodellisuuden asia tuli vastaan viime viikolla yläkoulussa. Rehtori ja ruokapalveluemäntä on huolissaan siitä, että kouluruokaa syövien määrä on jälleen pienentynyt. Hammashuollosta tuli viesti, että oppilailla alkaa olla kaksinumeroisia lukuja hampaiden reikiä laskettaessa.
    Lähikauppa myy jälleen enegiajuomia, vaikka vanhempien pyynnöstä laittoi kiellon. Ilmeisesti sekin tulo on kaupalle elintärkeä. (Ja ennekuin Mirka alkaa kertoa kouluruoan kamaluudesta, voin kertoa että kyseisessä koulussa ruoka on vallan syötävää. Gourmetia ei sillä rahalla saa, mutta syötävää ruokaa siellä tehdään. Tämän olen varmistanut opettajilta.)

    Keskustelupalstoilla eletään ihan toisenlaisessa maailmassa. Väännetään siitä, voiko syödä kaksi appelsiinia vai ei. Entä mikä määrä mustikoita? Mihin lasketaan raaka banaani? Onko hedelmien fruktoosi vaarallista? Olisko sittenkin lasillinen granaattihedelmän mehua päivässä pelastava juttu?

    Kertokaa, miten saamme suuren väestön syömään vihanneksia? Se on olennaisin asia.

    1. Kertoisin jos tietäisin 🙂 Tärkeä kysymys ja tätä pitäisi juurikin pohtia.

      Yksi juttu, pieni sellainen, on pitää kasviksia ja hedelmiä esillä koton, koulussa jne., tai ainakin niiden kuvia ja julisteita. Silläkin on havaittu olevan pieni merkitys, jopa ihan uudessa JAMA-lehdessä raportoitiin. Meillä on aina ollut esillä hedelmät ja vihannekset kotona. Toinen lapsi syö niitä enemmän kuin toinen vaikka yhtä paljon ovat esillä molemmille.

      Kaipa asiaan kietoutuu niin monta juttua, kulttuuri jne. ettei niistä kukaan oikein ole selvillä. Mutta jos kasviksista ja hedelmistä järjestettäisiin samanalainen vyörytys kuin rasvoista aikoinaan, niin kyllä silläkin jokin vaikutus olisi.

  27. Yksi tapa on tehdä lämpimiä ruokia joissa itsessään on kasviksia. keitot, padat, wokit, laatikot, kastikkeet, gratiinit… rajattamattomia vaihtoehdoja. Puhumattakaan ruokaisista salaateista. Reseptiikka peliin. Varsinkin kotona pakastekasvisten käyttö on edullista, terveellistä ja vieläpä helppoa kun ne on pilkottu valmiiksia.

    Kouluruuassa pitää olla vaihtelevuuttaa salaatti/raaste lisukkeissa, muuten niitä ei aikuinenkaan jaksa mättää…

    1. ”Reseptiikka peliin” -samaa mieltä. Minusta on hienoa, että kaikenmaailman upeat ja vähemmän upeat kokkiohjelmat panostavat reilusti kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöön. Jotkut pitävät näitä kokkiohjelmia eliitin hienosteluna. Jos vaikka näin olisikin, minusta sillä ei ole niin väliä. Sillä kaikki innovaatiot ja tavat tuppaa leviämään samalla tavalla. Edellläkävijät ensiksi, suuri massa perässä ja viivyttelijät viimeiseksi.

  28. 30 vuoden jauhaminen Välimeren ruokavaliosta pitää lopettaa valistuksen ja viestinnän välineenä suomalaisille. Tuloksettomana.

  29. Haaste kaikille ravitsemusbloggajille ja vähänkään asian tiimoilla pyöriville. Jätetään vaihteeksi voipaketit ja rasvahappoketjut ja kuidut ym. Keksitään käytännön toimia, joilla ”tavallisen” ihmisen (siis sellaisen, joka ei pyöri keskustelupalstoilla) ruokavaliota saadaan järkeistettyä.
    Miten saadaan kasviksille, hedelmille ja marjoille samanlainen noste kuin voin kulutukselle? Veikkaan, että pubmed-siteeraukset eivät pure.

  30. Kasvisten ja hedelmien esillä olo on hyvä konsti. Meillä pilkotaan kasvikset, harvemmin sekoitetaan keskenään. Paprika viipaleina, porkkana puikkoina, kurkku paloina, jne. Vihanneskipot jätetään pöytään aterian jälkeen. Kaikki menee – enemmin tai myöhemmin.
    Olen silloin tällöin erään toisen äidin kanssa partioleireillä ja -retkillä kokkaamassa. Meillä on sielläkin periaatteena, että kasviksia on runsaasti, hedelmiäkin tarjotaan. Retkilläkin syödään hyvin, maukasta ja terveellistä.

    Toinen konsti on aivopesu, jankutus, muistutus, miten vaan asian haluaa ilmaista. Joka kerran, jos lapsella on lautasella ruokaa ilman vihanneksia, muistutetaan: ”Vihannekset kuuluvat jokaiselle aterialle. Missä sinun kasvikset ovat?”. Kun tätä on toistettu vähintään 374 kertaa, voi tuloksia alkaa näkyä.
    Meinasin pudota töissä tuolilta, kun nuorempi soitti kiukkuisena: ”Olisin tehnyt itselleni ruokaa, mutta meillä ei ole mitään vihanneksia!”. Sori, äiti menee kauppaan kotimatkalla.

  31. Täytyy vielä lisätä että meillä lapset on nirsoja kaikkeen kypsennettyyn kasvikseen, mutta raakana vetävät niitä mielellään. Kaverin lapsen 2-v synttäreillä rupesi muutama pienokainen parkumaan kun kurkkutikut loppui….kakku sai olla rauhassa. Kyse on siis lasten kuuntelemisesta ja esilläolosta jo erittäin varhain.

    Itsekin pienenä inhosin kukka/parsakaalia ja gratinointeja, mutta nykyisin ne suurta herkkua. Pakkosyöttö ei auttanut, joten tuo nalkutus, aivopesu ym..on aika vaarallista. Muistan kun velipoika ala-asteella vei ruuan pois, ja rehtori näki sen(ruokaa ei saanut heittää pois) , ja pakotti veljen syömään isomman annoksen seisoen itse vieressä. komeesti lensi laatat ruokalan lattialle ja nykyisin iltapäivälehdet retostaisivat asialla. Toista se oli ”kultaisella” -70/80 luvulla…:)

  32. Teme, ”nalkutus” on aivan eri asia kuin pakkosyöttö, jota en kannata lainkaan. Lasta muistutetaan, ja hän voi valita sellaisen vihanneksen kuin haluaa. Vaihtoehtoja on oltava tarjolla. En esimerkiksi syötä toiselle lapselle tomaattia, koska hän ei siitä pidä. Muistutan tosin välillä, että kannattaa maistaa, sillä makuaisti muuttuu iän myötä. Lämpimät kasvikset uppoavat tosiaan melko huonosti, mutta se ei estä minua niitä tekemästä tai lisäämästä kasviksia keittoon. Kuuntelen urheasti marinat keitetyistä porkkanoista. 🙂 Kunnes kerran kävi niin, että kaalikeittoa, simppeliä sellaista, kommentoitiin lauseella: ”Miks tässä ei oo mitään väriä!”

    1. Sanoin ehkä turhan kärkkäästi, mutta olen sitä mieltä, että aina pitää maistaa muttei kaikkea syödä. Muutenkin kannatan sitä filosofiaa, että lapsi syö sen verran kun on nälkä. Aikuinen päättää mitä syödään ja milloin(normaalitilanteissa, joskus toki lapset saavat ehdottaa). Olen ilolla huomannut että jälkiruokia lapset syövät sen verran kuin maistuu ja ilmoittavat ettei enään jaksa. Itselläkin olisi tuosta opittavaa…

      Mutta olet oikeassa, ei lapsikaan opi uusia makuja, sillä se vie toistakymmentä kertaa, ennekuin maut rupeavat putomaan kunnolla alas.

  33. Kypsennettyjä kasviksia on täysin toivotonta yrittää meilläkään. Sen sijaan hedelmiä menee rajattomasti, niitä on pakko jopa rajoittaa. Ensin lihaa, sitten jälkiruoaksi hedelmää. Tutkitusti myös useimmat lapset kammoavat ruokia, joissa eri ruoka-aineksia on sekaisin. Näin myös meillä. Vokit menevät, mutta niistä syödään vain lihat. Elän toivossa, että kastikkeeseen irtoaa kuitenkin kasviksista sekä ravinteita (kun kerran keitinveteenkin irtoaa) että makuja, joihin vähitellen tottuvat. Monet raakavihannekset menevät myös, varsinkin jos ne saa poimia itse kasvupaikalta: en saanut itse maistaa ainoatakaan viime kesän kasvihuonetomaateista! 😀

    (Joo kouluruoan taso ilmeisesti vaihtelee tavattomasti. Meillä vanhat opettajat valittavat tason romahtaneen ruoaksi tunnistamattomalle tasolle. Oppilaat salakuljettavat ruoan roskikseen, ja olen kuullut että jonkun opettajankin on nähty tehneen samaa. Enkä ole mitenkään erityisen nirso; söin tänään lounaan vanhusten palvelukeskuksessa, ja laitoskeittiöstä huolimatta ruoka oli vallan mainiota. Laitoksen omassa keittiössä tosin tehty, noin sadalle asiakkaalle päivässä. Epäilen että keittiöyksikön koolla on emännän taitojen ohella aika suuri merkitys.)

Kommentointi on suljettu.