Täysjyväviljaa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn (vieraskirjoitus)

Täysjyväviljaa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn (vieraskirjoitus)

Kirjoitettu 25. Lok, 2010 kirjoittanut alueella Blogi

Tämän tekstin on kirjoittanut ravitsemusterapeutti,  TtM Jenni Lappi. Jenni valmistelee väitöskirjaa viljan kuidun ja sokeriaineenvaihdunnan välisistä yhteyksistä. Jenni toivoo runsasta kommentointia, sillä käyty keskustelu voi olla arvokasta paitsi väitöskirjan valmistelulle myös laajemmin käytävälle hiilihydraattikeskustelulle.

Viime aikoina velloneeseen rasvakeskusteluun liittyen myös hiilihydraattien laatu on noussut esille yhtenä terveyteen vaikuttavana tekijänä. Hiilihydraattien laadun tarkastelu on mielenkiintoista etenkin tyypin 2 diabeteksen kannalta. Hiilihydraattien lähteistä erityisesti täysjyvävilja näyttää nimittäin vähentävän tyypin 2 diabeteksen riskiä. Riskin vähenemisessä olennainen rooli on paksusuolen bakteereilla, jotka käyttävät viljan kuitua ravinnokseen.

Mihin perustuu ajatus täysviljan diabetesta ehkäisevästä vaikutuksesta?

Väite, että täysjyvävilja ehkäisee tyypin 2 diabetesta, perustuu laajoihin väestötutkimuksiin, joissa täysjyväviljapitoisten tuotteiden on havaittu olevan yhteydessä vähentyneeseen tyypin 2 diabeteksen riskiin. Myös metabolisen oireyhtymän esiintymisen riski on pienempi niillä henkilöillä, jotka syövät täysjyväviljaa verrattuna niihin, jotka eivät täysjyväviljatuotteita syö. Tutkimuksissa on havaittu 20-30 % pienempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen niillä henkilöillä, joilla täysjyväviljan kulutus on noin kolme annosta päivässä verrattuna henkilöihin, jotka eivät täysjyväviljaa syö juuri ollenkaan. Yksi annos täysjyväviljatuotetta vastaa esimerkiksi siivua (30 g) leipää tai kupillista (2,4 dl) aamiaishiutaleita.

Ensimmäisissä julkaistuissa täysjyväviljaa koskevissa väestötutkimuksissa täysjyväviljatuotteiden koostumus on hieman epämääräinen. Tutkimuksissa täysjyväviljatuotteeksi määriteltiin mm. vähintään 25 % täysjyväviljaa sisältävät aamiaisviljavalmisteet, tumma leipä, kaurapuuro ja tumma riisi sekä myös vehnän alkio ja lese sellaisenaan. Näiden tutkimusten perusteella onkin mahdotonta sanoa, välittyykö tyypin 2 diabetekselta suojaava vaikutus täysjyväviljan vai itse asiassa pelkästään viljan kuidun kautta. Myöhemmin tutkimuksissa on alettu määrittää täysjyväviljan käsitettä tarkemmin rajaamalla tumma leipä tiettyihin täysjyväviljatuotteisiin ja laskemalla viljatuotteista saatua täysjyvävilja-ainesosien määrää. Näiden täysjyväviljatutkimusten yhteydessä kannattaa tarkastella tutkimuksia, joissa on havaittu viljan kuidun suojaavan tyypin 2 diabetekselta. Johtopäätöksenä viljan kuidulla näyttää olevan erityinen vaikutus tyypin 2 diabetesriskiin. Väestötutkimusten perusteella päivässä noin 9 g kuidun saanti viljatuotteista vähentää diabeteksen riskiä verrattuna siihen, että viljakuitua ei saada juuri lainkaan.

Tässä kohdin on hyvä muistaa, että väestötutkimukset paljastavat vain yhteyksiä, mutta eivät osoita syy-seuraus –suhteita. Väestötutkimusten ohella onkin syytä tarkastella kliinisiä tutkimuksia, joita on tehty täysjyväviljan vaikutuksista tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin. Osassa (4 kpl) kliinisistä tutkimuksista täysjyväviljatuotteiden tai muiden kuitupitoisten viljatuotteiden syönti, verrattuna vaaleiden viljatuotteiden käyttöön, on parantanut insuliiniherkkyyttä, ensivaiheen insuliinin eritystä tai vähentänyt paastoinsuliinipitoisuutta, mutta ei suinkaan kaikissa tutkimuksissa (5 kpl). Toisaalta joissakin tutkimuksissa täysjyväviljan syönti on vaikuttanut edullisesti verenpaineeseen, tulehdustekijöihin tai kolesteroliin, jotka ovat myös tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä. Vaihtelevat tulokset saattavat selittyä tutkittavien erilaisella terveydentilalla, käytetyillä tutkimustuotteilla sekä eri mittausmenetelmillä. Lisäksi tutkimusten pituus ei välttämättä ole ollut riittävä aiheuttamaan mitattavia muutoksia tutkittavien riskitekijöissä (mikä onkin aina kliinisten tutkimusten ongelma). Kliinisten tutkimusten perusteella ei siis voi yksiselitteisesti sanoa, että täysjyväviljatuotteet suojaavat tyypin 2 diabetekselta sen enempää kuin vaaleat vähäkuituiset viljatuotteetkaan.

Viljakuitukompleksi sisältää paitsi kuitua myös vitamiineja, kivennäisaineita ja fenoleja

Täysjyväviljatuotteita syömällä saadaan runsaasti viljan kuitua, koska täysjyväviljahan sisältää jyvän kuitupitoisimman osan, leseen. Viljalajikkeesta riippuen kuitua voi toki olla merkittäviä määriä myös jyvän ytimessä, kuten esimerkiksi rukiissa. Huomattavaa on, että täysjyväviljan leseosa sisältää paljon muitakin kuituun sitoutuneita ainesosia kuin vain kuidun. Kuidun sijasta tulisikin puhua viljakuitukompleksista, joka sisältää kuidun lisäksi vitamiineja ja kivennäisaineita sekä antioksidatiivisia fenolisia yhdisteitä. Täysjyväviljassa merkittävin fenolinen yhdiste on ferulahappo. Ferulahappoa saadaan merkittäviä määriä ruokavaliosta vain täysjyväviljatuotteista.

Mahdollinen suojaava mekanismi

Yleensä ajatellaan, että viljatuotteiden aterianjälkeisillä vaikutuksilla (esim. glykeeminen indeksi) on merkittävä vaikutus tyypin 2 diabetesriskiin. Tutkimuksissa tästä ei ole kuitenkaan saatu riittävää näyttöä, vaan väestötutkimuksissa esitetyt tyypin 2 diabetekselta suojaavat vaikutukset näyttäisivät välittyvän ennemmin paksusuolen kuin ohutsuolen kautta. Paksusuolen bakteerien aiheuttamassa fermentaatiossa viljakuidusta muodostuu lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka näyttäisivät elimistöön imeydyttyään vaikuttavan insuliiniherkkyyden paranemiseen ja sitä kautta tyypin 2 diabetesriskin vähenemiseen. Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös viljakuidun ferulahappo, jota vapautuu kuiturakenteesta vasta paksusuolessa suoliston mikrobien vaikutuksesta. Tutkimukset ihmisillä ja rotilla osoittavat, että viljakuidun nauttimisen jälkeen ferulahappopitoisuuden nousu veressä on melko hidasta, mutta pitoisuus pysyy yllä pitkään, varsinkin, kun viljatuotteiden kulutus on säännöllistä. Näiden ja muiden in vitro ja eläintutkimusten perusteella on ilmeistä, että viljakuidun monimutkainen rakenne vaikuttaa kuidun fermentoitumiseen paksusuolen alusta suolen loppuun asti, kun taas liukoinen kuitu (jota on runsaasti mm. kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa) näyttää fermentoituvan nopeasti heti paksusuolen alkupäässä. Valitettavaa on, että yhdessäkään kliinisessä tutkimuksessa ei ole vielä kunnolla selvitetty viljakuidun vaikutuksia suoliston bakteerikoostumukseen, fermentaatioon ja suoliston kautta välittyviin vaikutuksiin muualla elimistössä. Suoliston merkitys on kuitenkin parhaillaan kiivaan tutkimuksen kohteena.

Yhteenveto

Uusia tutkimuksia odotellessa voidaan kuitenkin todeta, että yksikään täysjyväviljatutkimus ei osoita täysjyväviljatuotteiden syönnin lisäävän tyypin 2 diabeteksen riskiä. Joten ainakin kolmen, neljän ruis- tai muun täysjyväleipäsiivun (á 30 g) syöminen päivässä on suositeltavaa. Yhdistettynä suositeltuun puoleen kiloon kasviksia, hedelmiä ja marjoja kokonaiskuidun saanti jää kuitenkin vielä alle suosituksen (25-35 g). Suositukseen pääsemiseksi tulisi kasvisten käyttö tuplata tai lisätä vielä muutama täysjyväviljapitoinen ruoka-annos ruokavalioon. Tällöin voi varmistaa myös monipuolisen antioksidatiivisten yhdisteiden saannin sekä viljasta että kasviksista, marjoista ja hedelmistä.

Lähteet

Andersson A, Tengblad S, Karlström B, ym. (2007). Whole-grain foods do not affect insulin sensitivity or markers of lipid peroxidation and inflammation in healthy, moderately overweight subjects. J Nutr 137:1401-1407.

Costabile A, Klinder A, Fava F, ym. (2008). Whole-grain wheat breakfast cereal has a prebiotic effect on the human gut microbiota: a double-blind, placebo-controlled, crossover study. Br J Nutr 99:110-120.

de Munter J.S, Hu F.B, Spiegelman D, Franz M, van Dam R.M. (2007). Whole grain, bran, and germ intake and risk of type 2 diabetes: a prospective cohort study and systematic review. PLoS Med 4:e261.

Esmaillzadeh A, Mirmiran P, Azizi F. (2005). Whole-grain consumption and the metabolic syndrome: a favorable association in Tehranian adults. Eur J Clin Nutr 59:353-362.

Fung T.T, Hu F.B, Pereira M.A, ym. (2002). Whole-grain intake and the risk of type 2 diabetes: a prospective study in men. Am J Clin Nutr 76:535-540.

Glitsø L.V, Gruppen H, Schols H.A, Højsgaard S, Sandström B, Bach Knudsen K.E. (1999). Degradation of rye arabinoxylans in the large intestine of pigs. J Sci Food Agric 79:961-969.

Harder H, Tetens I, Let M.B, Meyer A.S. (2004). Rye bran bread intake elevates urinary excretion of ferulic acid in humans, but does not affect the susceptibility of LDL to oxidation ex vivo. Eur J Nutr 43:230-236.

Jensen M.K, Koh-Banerjee P, Franz M, Sampson L, Gronbaek M, Rimm E.B. (2006). Whole grains, bran, and germ in relation to homocysteine and markers of glycemic control, lipids, and inflammation. Am J Clin Nutr 83:275-283.

Juntunen K.S, Laaksonen D.E, Poutanen K.S, Niskanen L.K, Mykkanen H.M. (2003). High-fiber rye bread and insulin secretion and sensitivity in healthy postmenopausal women. Am J Clin Nutr 77:385-391.

Katcher H.I, Legro R.S, Kunselman A.R, ym. (2008). The effects of a whole grain-enriched hypocaloric diet on cardiovascular disease risk factors in men and women with metabolic syndrome. Am J Clin Nutr 87:79-90.

Kern S.M, Bennett R.N, Mellon F.A, Kroon P.A, Garcia-Conesa M.T. (2003). Absorption of hydroxycinnamates in humans after high-bran cereal consumption. J Agric Food Chem 51:6050-6055.

Kroon P.A. (1997). Release of Covalently Bound Ferulic Acid from Fiber in the Human Colon. J Agric Food Chem 45:661-667.

Laaksonen D.E, Toppinen L.K, Juntunen K.S, ym. (2005). Dietary carbohydrate modification enhances insulin secretion in persons with the metabolic syndrome. Am J Clin Nutr 82:1218-1227.

Le Gall M, Serena A, Jorgensen H, Theil P.K, Bach Knudsen K.E. (2009). The role of whole-wheat grain and wheat and rye ingredients on the digestion and fermentation processes in the gut-a model experiment with pigs. Br J Nutr 102:1590-1600.

Leinonen K.S, Poutanen K.S, Mykkänen H.M. (2000). Rye bread decreases serum total and LDL cholesterol in men with moderately elevated serum cholesterol. J Nutr 130:164-170.

Liese A.D, Roach A.K, Sparks K.C, Marquart L, D’Agostino R.B.Jr, Mayer-Davis E.J. (2003). Whole-grain intake and insulin sensitivity: the Insulin Resistance Atherosclerosis Study. Am J Clin Nutr 78:965-971.

Liu S, Manson J.E, Stampfer M.J, ym. (2000). A prospective study of whole-grain intake and risk of type 2 diabetes mellitus in US women. Am J Public Health 90:1409-1415.

Lutsey P.L, Jacobs D.R.Jr, Kori S, ym. (2007). Whole grain intake and its cross-sectional association with obesity, insulin resistance, inflammation, diabetes and subclinical CVD: The MESA Study. Br J Nutr 98:397-405.

Mattila P, Pihlava J.M, Hellström J. (2005). Contents of phenolic acids, alkyl- and alkenylresorcinols, and avenanthramides in commercial grain products. J Agric Food Chem 53:8290-8295.

McIntosh G.H, Noakes M, Royle P.J, Foster P.R. (2003). Whole-grain rye and wheat foods and markers of bowel health in overweight middle-aged men. Am J Clin Nutr 77:967-974.

McKeown N.M, Meigs J.B, Liu S, Saltzman E, Wilson P.W, Jacques P.F. (2004). Carbohydrate nutrition, insulin resistance, and the prevalence of the metabolic syndrome in the Framingham Offspring Cohort. Diabetes Care 27:538-546.

Meijer K, de Vos P, Priebe M.G. (2010). Butyrate and other short-chain fatty acids as modulators of immunity: what relevance for health? Curr Opin Clin Nutr Metab Care. doi: 10.1097/MCO.0b013e32833eebe5

Meyer K.A, Kushi L.H, Jacobs D.R.Jr, Slavin J, Sellers T.A, Folsom A.R. (2000). Carbohydrates, dietary fiber, and incident type 2 diabetes in older women. Am J Clin Nutr 71:921-930.

Montonen J, Knekt P, Jarvinen R, Aromaa A, Reunanen A. (2003). Whole-grain and fiber intake and the incidence of type 2 diabetes. Am J Clin Nutr 77:622-629.

Newby P.K, Maras J, Bakun P, Muller D, Ferrucci L, Tucker K.L. (2007). Intake of whole grains, refined grains, and cereal fiber measured with 7-d diet records and associations with risk factors for chronic disease. Am J Clin Nutr 86:1745-1753.

Pereira M.A, Jacobs D.R.Jr, Pins J.J, ym. (2002). Effect of whole grains on insulin sensitivity in overweight hyperinsulinemic adults. Am J Clin Nutr 75:848-855.

Priebe M.G, Vonk R.J. (2009). Starchy foods and prevention of type 2 diabetes – a systematic review exploring the protective mechanisms. Kirjassa: Whole grain foods & the prevention of type 2 diabetes mellitus, s. 75-120. Väitöskirja. Rijksuniversiteit Groningen.

Rave K, Roggen K, Dellweg S, Heise T, tom Dieck H. (2007). Improvement of insulin resistance after diet with a whole-grain based dietary product: results of a randomized, controlled cross-over study in obese subjects with elevated fasting blood glucose. Br J Nutr 98:929-936.

Robertson D.M. (2007). Metabolic cross talk between the colon and the periphery: implications for insulin sensitivity. Proc Nutr Soc 66:351-361.

Rondini L, Peyrat-Maillard M.N, Marsset-Baglieri A, ym. (2004). Bound ferulic acid from bran is more bioavailable than the free compound in rat. J Agric Food Chem 52:4338-4343.

Sahyoun N.R, Jacques P.F, Zhang X.L, Juan W, McKeown N.M. (2006). Whole-grain intake is inversely associated with the metabolic syndrome and mortality in older adults. Am J Clin Nutr 83:124-131.

Salmeron J, Ascherio A, Rimm E.B, ym. (1997a). Dietary fiber, glycemic load, and risk of NIDDM in men. Diabetes Care 20:545-550.

Salmeron J, Manson J.E, Stampfer M.J, Colditz G.A, Wing A.L, Willett W.C. (1997b). Dietary fiber, glycemic load, and risk of non-insulin-dependent diabetes mellitus in women. JAMA 277:472-477.

Schulze M.B, Liu S, Rimm E.B, Manson J.E, Willett W.C, Hu F.B. (2004). Glycemic index, glycemic load, and dietary fiber intake and incidence of type 2 diabetes in younger and middle-aged women. Am J Clin Nutr 80:348-356.

Schulze M.B, Schulz M, Heidemann C, Schienkiewitz A, Hoffmann K, Boeing H. (2007). Fiber and magnesium intake and incidence of type 2 diabetes: a prospective study and meta-analysis. Arch Intern Med 167:956-965.

Serena, A, Hedemann M.S, Bach Knudsen K.E. (2008). Influence of dietary fiber on luminal environment and morphology in the small and large intestine of sows. J Anim Sci 86:2217-2227.

Slavin J.L, Martini M.C, Jacobs D.R.Jr, Marquart, L. (1999). Plausible mechanisms for the protectiveness of whole grains. Am J Clin Nutr 70:459S-463S.

Stevens J, Ahn K, Juhaeri Houston D, Steffan L, Couper D. (2002). Dietary fiber intake and glycemic index and incidence of diabetes in African-American and white adults: the ARIC study. Diabetes Care 25:1715-1721.

Tighe P, Duthie G, Vaughan N, Brittenden J, Simpson W.G, Duthie S, Mutch W, Wahle K, Horgan G, Thies F. (2010). Effect of increased consumption of whole-grain foods on blood pressure and other cardiovascular risk markers in healthy middle-aged persons: a randomized controlled trial. Am J Clin Nutr. doi: 10.3945/ajcn.2010.29417

van Dam R.M, Hu F.B, Rosenberg L, Krishnan S, Palmer J.R. (2006). Dietary calcium and magnesium, major food sources, and risk of type 2 diabetes in U.S. black women. Diabetes Care 29:2238-2243.

Vitaglione P. (2008). Cereal dietary fibre: a natural functional ingredient to deliver phenolic compounds into the gut. Trends Food Sci Technol 19:451-463.

Weickert M.O, Pfeiffer A.F. (2008). Metabolic effects of dietary fiber consumption and prevention of diabetes. J Nutr 138:439-442.

Wong J.M, de Souza R, Kendall C.W, Emam A, Jenkins D.J. (2006). Colonic health: fermentation and short chain fatty acids. J Clin Gastroenterol 40:235-243.

Zhao Z, Egashira Y, Sanada H. (2003b). Ferulic acid sugar esters are recovered in rat plasma and urine mainly as the sulfoglucuronide of ferulic acid. J Nutr 133:1355-1361.

Tags: , , ,

29 vastausta to “Täysjyväviljaa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn (vieraskirjoitus)”

  1. MahaTar

    25. Lok, 2010

    Jep. Otin kevyesti kantaa blogissani asiaan. :) http://mahatar.blogspot.com/

  2. Jenni Lappi

    25. Lok, 2010

    Kiitos kommentista, itse asiassa hyvin varteenotettava asia nuo suolisto-oireet ja viljakuitu. Reijohan sivusi tätä asiaa edellisessä kirjoituksessaan FODMAP-ruokavaliosta. Mutta kuten mainitsitkin, käsittelin tässä kirjoituksessa vain yhtä näkökulmaa, eli tuota diabetesasiaa.

    Viljakuitu ja pierettäminen on ongelma, ja jos ongelma on iso niin itselle kuin lähipiirillekin, niin kyllä sitä viljakuitua kannattaa vähentää. Tosin viljojenkin välillä on eroja: ruis tuottaa kyllä kaasua muidenkin viljojen edestä, kun taas esim. speltti ei niinkään. Ja kasviksistakin osa tuottaa pahat mahakaasut; kaalit, sipulit, paprika, omena… Yksilöllisesti mikä kenellekin. Ja vielä, jos ruisleipää ja raakaa kaalia syö runsaasti, niin harvassa taitavat olla ne rautavatsat, jotka ilman kaasuoireita selviävät.

    Olen eri mieltä siinä, että ”paksusuolen bakteeritkaan eivät tuosta viljakuidusta pidä.” Väittäisin, että ne juuri siitä pitävätkin, koska käyttävät sitä ilolla ravinnokseen. ”Isäntä” eli ihminen onkin sitten hieman eri mieltä asiasta. Hankala juttu onkin sitten se, että jos joskus pystytään osoittamaan, että aktiivinen suoliston bakteeriston toiminta on ihmisille edullista (mm. vähentää syövän ja diabeteksen riskiä), niin kuka kuitenkaan haluaa viljaa syödä, jos siitä saa pahat vatsaoireet. No, tätäkin tutkitaan tällä hetkellä, että miten viljakuitua voisi teknologisesti muokata, ettei noita oireita tulisi.

    Itse olen päätynyt siihen, että kuituakin kohtuudella niin viljoista kuin kasviksista, ja kaikkein pahimmat kaasun aiheuttajat kannattaa jättää ruokavaliostaan pois (ainakin jos tiedossa on sosiaalista toimintaa seuraavan vuorokauden aikana).

    • Reijo Laatikainen

      25. Lok, 2010

      Jennille muutama kysymys:
      -Onko ferulahaposta koe-eläinnäyttöä tai väestötason näyttöä (esim. supplementaationa) sairauksien ehkäisyssä/hoidossa?
      - AJCN:ssä oli hiljan tutkimus, jossa runsas täysjyväviljan saanti yhdistyi alhaisempaan vyötärön ympärykseen, onko tässä mahdollisesti mukana jokin edellä mainituista mekanismeista vai ihan joku muu? Kts. http://bit.ly/bAbfcG
      - Rukiin runsas käyuttö on melko tyypillistä vain (?) meille suomalaisille. Onko rukiilla saadut tulokset yleistettävissä muihin viljoihin, ja onko vehnänkuitu tulokset yleistettävissä millä varmuudella rukiin käyttäjiin?

  3. Leena Putkonen

    25. Lok, 2010

    Hienoa, että artikkeleita kirjoittavat välillä tutkijat. Tämä lienee yksi asia, jossa alamme tutkijat voisivat petrata, eli tiedon jakamisessa. Silläkin riskillä, että jossain vaiheessa tulee uutta tietoa, joka mahdollisesti haastaa artikkelin seikat. Ja voipa joskus käydä niinkin, että tulee tutkimuksia, jotka sitä tukevat. :)

  4. Jenni Lappi

    26. Lok, 2010

    Reijolle muutama vastaus:

    Feruhaposta on lähinnä in vitro dataa sen antioksidatiivisista vaikutuksista solutasolla. Ihmisillä on kyllä pari tutkimusta, joissa on todettu ferulahapon tai sen suolistossa muodostuvien metaboliittien vähentävän hapettumista tai tulehdustekijöitä. Itse tosin pidän tämänhetkistä näyttöä riittämättömänä, jotta ferulahapon voisi sanoa suoraan vaikuttavan sairauksien ehkäisyyn (harvasta ruokavalion tekijästähän näin voi edes sanoa). Mutta näyttö on kuitenkin sen verran rohkaisevaa, että tämän asian tarkastelua kannattaa jatkaa.

    AJCN:ssä julkaistiin tosiaan hiljattain väestötutkimus, jossa tarkasteltiin täysjyväviljan vs. puhdistetun viljan kulutuksen yhteyttä mahan alueen ihonalaisen rasvakudoksen ja viskeraalisen rasvan määrään. Tutkimuksessa todettiin, että täysjyväviljan kulutus vähentään ennen kaikkea viskeraalisen rasvan määrää (mikä on se ”pahin” sisäelinten ympärillä oleva rasva). Tästä on lähinnä in vitro tason dataa, että suolistossa kuidun fermentoitumisessa muodostuvat lyhytketjuiset rasvahapot vaikuttavat rasvakudoksen aineenvaihduntaan: rasvasolujen koko pienenee ja tulehdustekijöiden määrä vähenee. Katcher et al. (2008) havaitsivat interventiossaan henkilöillä, joilla oli metabolinen oireyhtymä, että mahan alueen rasvakudoksen määrä väheni täysjyväviljaa syömällä, riippumatta painon muutoksesta. Tutkijat eivät kuitenkaan esitä selkeää mekanismia, jolla vaikutus välittyi. Tarkkaa mekanismia ei tosiaan (vielä) tiedetä, mutta eläin- ja in vitro -kokeet viittaavat vahvasti siihen, että suolistossa muodostuvilla lyhytketjuisilla rasvahapoilla ja suoliston bakteerikoostumuksella olisi merkitystä.

    Eri viljoilla voi hyvinkin olla erilaisia vaikutuksia elimistössä, sillä nehän sisältävät erilaisia kuitukomponentteja, bioaktiivisia aineita, ja jyvän rakennekin on erilainen. Ruistahan käytetään runsaasti myös Venäjällä, Puolassa, Tanskassa, Ruotsissa, mutta ei samanlaisena hapatettuna ruisleipänä kuin meillä. Hapatetun ruisleivän ainutlaatuisuus on siinä, että se parantaa ensivaiheen insuliinin eritystä ja alentaa myöhemmän vaiheen insuliinipitoisuutta, mitä ei muilla viljalajeilla ole havaittu. Näin ollen ruisleipä myös tasoitaa verensokerin vaihteluja verrattuna muihin leipiin. Väestötutkimuksissa (joihin vieraskirjoituksessani viittasin) ihmiset ovat lähinnä syöneen täysjyvävehnää ja jonkin verran kauraa puurona (tutkimuksista suurin osahan on tehty USA:ssa). Täysjyvävehnällä ei ole sen kummempaa vaikutusta aterianjälkeiseen glukoosi- ja insuliinivasteeseen kuin on vaalealla vehnäleivälläkään. Silti täysjyvävehnä näyttää vähentävän tyypin 2 diabeteksen riskiä. Vaikutus välittyneekin ennemmin paksusuolen fermentaation kautta kuin ohutsuolesta. Ohralla on havaittu olevan positiviisia vaikutuksia aterianjälkeiseen verensokerin säätelyyn vielä seuraavana päivänä ohratuotteiden nauttimisen jälkeen. Todennäköisesti tämäkin vaikutus välittyy paksusuolen fermentaation ja lyhytketjuisten rasvahappojen muodostumisen kautta. Ohrassa ja kaurassahan on runsaasti beta-glukaania (eli liukoista kuitua), mikä vaikuttaa myös kolesteroliaineenvaihduntaan.

    Tämä vastaus näyttää venyvän, joten yhteenvetona totean, että enää ei pitäisi puhua täysjyväviljasta kokonaisuutena vaan eri viljalajikkeista erikseen. Tutkimalla viljoja erikseen päästäisiin myös lähemmäksi todellisia vaikutusmekanismeja.

    • Reijo Laatikainen

      26. Lok, 2010

      Tuo Katcherin et al. löydös on kyllä mielenkiintoinen. Voitko vielä täsmentää mitkä lyhytketjuiset rasvahapot ovat pääasiallisesti vastuussa (nykytiedon mukaan) tuosta vyötärön rasvaa ”polttavasta” ja tasaisemman glukoosivasteen tarjoavasta vaikutuksesta? Ruisleivällä tuntuisi siis olevan suuret markkinat jos tuo kaikki voitaisiin pitävästi osoittaa ja vielä markkinoida kunnolla :-) Vielä kaurasta, tapasin viime viikonloppuna Yosa -tuotteiden edustajan (hapatettuja kaurajuomia ym.) Mitä mieltä olet hapatetusta kaurasta ja sen vaikutuksista T2D:hen ja suoliston mikrobiflooraan?

  5. Satunnainen satusetä

    26. Lok, 2010

    Eikö nuo täysjyväviljan eduista kertovat tutkimukset ole vähän kuin verrattaisiin ihmisiä jotka juovat paljon kossua tai keppanaa ja sitten vedettäisiin johtopäätös, että olut parantaa maksa-arvoja? Meinaan, niin kauan kuin täysjyväviljaruokavaliota ei verrata täysin viljattomaan, niin eikö ole aika reilusti liioiteltua väittää täysjyväviljan terveysvaikutuksista juuri mitään (paitsi tietysti puhdistettuun viljaan verrattuna)?

  6. Jenni Lappi

    26. Lok, 2010

    Asetaatti ja propionaatti näyttävät vaikuttavan rasvakudoksen toimintaan ja rasva-aineenvaihduntaan. Propionaatti vaikuttanee myös maksassa glukoosiaineenvaihduntaan. Butyraatti kenties vaikuttaa myönteisesti immuunisoluihin vähentäen matala-asteista tulehdusvastetta. Aiemminhan on ajateltu, että butyraatti jää paksusuoleen endoteelisolujen ravinnoksi (missä se ehkäisee paksusuolisyöpäkasvaimien kasvua). Kun lyhytketjuisten rasvahappojen mittausmenetelmät verestä ovat kehittyneet, on havaittu, että butyraattia on myös verenkierrossa.
    Ruisleivän kohdalla pitäisi vielä keksiä, miten vähentää ruisleivän paksusuoleen päätyvää fruktaanipitoisuutta (tämä lienee se rukiin kuitukomponentti, joka joillakin ihmisillä aiheuttaa nopeaa ja runsasta kaasun tuotantoa).

    En ole perehtynyt kauraan yhtä paljon kuin vehnään ja rukiiseen. Kuitenkin, leseen hapattaminen tekee viljakuidun sulavammaksi suolistossa ja vapauttaa bioaktiivisia aineita paremmin elimistön käyttöön. Näin ollen hapattamisesta voisi ajatella olevan hyötyä myös kauran osalta. Eläin- ja in vitro –kokeista on jonkin verran näyttöä, että kaura lisää suoliston bifidobakteerien määrää (pidetään terveyttä edistävinä), mutta kaurahiutaleiden koko/molekyylipaino vaikuttanee tuloksiin.

    Suuri osa viljatutkimuksista on (valitettavasti) tehty niin, että on verrattu täysjyväviljaa ja puhdistettua viljaa, tai eri viljakuitukomponentteja (esim. leseenä) keskenään. Lisää tietoa vaikutuksista saataisiin, jos tosiaan verrattaisiin täysjyväviljapitoista ruokavaliota viljattomaan. Itsekin haluaisin tästä lisää tietoa (otan mielelläni vastaan tutkimusviitteitä, jos joku niitä tietää). Nostan tähän kuitenkin esimerkiksi tuon edellä mainitun AJCN:n tutkimuksen (McKeown ym. 2010), jossa havaittiin, että niillä henkilöillä, jotka eivät syöneet täysjyväviljaa eivätkä puhdistettua viljaa (eli viljatuotteiden syönti oli minimaalista, alle yksi annos päivässä) oli kaikkein eniten viskeraalista rasvakudosta.

    Täysjyväviljatutkimus on olennaista silloin, kun ihmiset haluavat käyttää viljatuotteita (kuten suurin osa ihmisistä käytännön syistä haluaa) ja haluavat tietoa terveellisimmistä vaihtoehdoista viljaryhmän sisällä. Ne jotka eivät viljatuotteita halua käyttää, voivat niitä olla käyttämättä. Mielestäni on kuitenkin myös liioiteltua väittää viljattoman ruokavalion olevan terveellisempi kuin täysjyväviljaa sisältävän, koska näyttöä ei ole. Eli voisimme lopettaa koko viljakeskustelun ja palata asiaan ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua, jos näyttöä sittenkään on puolesta tai vastaan.

  7. Satunnainen satusetä

    26. Lok, 2010

    Minä toivoisin, että täysjyväviljojen terveysvaikutuksista julkisuudessa puhuttaessa tuotaisiin selvästi esiin, että toistaiseksi tiedetään terveysvaikutuksista vain puhdistettuun viljaan verrattuna. Viljaton ruokavalio on todistettavasti joillekin ihmisille täysjyväviljaruokavaliota paljon terveellisempi vaihtoehto. En tiedä, onko jotain sairautta tms., jollaista kärsivälle täysjyväviljapitoinen ruokavalio olisi todistettavasti viljatonta terveellisempi vaihtoehto.

    Kumpi ruokavalio on sitten keskivertotolvanalle terveellisempi, täysjyväviljainen vai viljaton? Sitä ei taida kukaan tietää, joten väitteet suuntaan tai toiseen olisi mielestäni syytä olla toistaiseksi aika maltillisia.

    • Jenni Lappi

      26. Lok, 2010

      Itsekin olen sitä mieltä, että yksilöllisesti on aina arvioitava, mikä ruokavalio on kenellekin sopivin. Joillekin sopii viljaton, joillekin taas täysjyväviljapitoinen ruokavalio on se paras ja käytännössä helpoiten toteutettava. Kirjoituksessani yritin tuoda esille, että tutkimuksissa on lähinnä verrattu täysjyväviljaa puhdistettuun viljaan.

      Viljoihin liittyvässä keskustelussa voi mielestäni hyvin spekuloida viljakuituun liittyvien bioaktiivisten yhdisteiden sekä ns. paksusuolivaikutusten roolia sairauksien ehkäisyssä. Hypoteeseistahan tutkimukset lähtevät liikkeelle, ja hypoteesi se on sekin, että viljaton ruokavalio olisi keskivertoihmiselle se suositeltavin.

      • tapani

        26. Lok, 2010

        Onhan hypoteesi viljattoman ruokavalion edullisuudesta jo tehtykin. Haluaisin tietää mitä mieltä olet kirjasta

        Braly & Hoggan: Vaaralliset viljat

        Siinä on katsottu ihmistä kehityshistoriallisesta näkökulmasta, ja otettu huomioon hitaasti tapahtuva sopeutuminen. Vaikka en olekaan aito tiedeihminen, selvästi ovat tekijät tehneet melkoisia ajatusrakennelmia.

        Ihmettelen, miksei kehityshistoriallista näkökulmasta ole ravitsemustieteilijät kiinnostuneet. Kaikki muu kehittyy, mutta kannattaisiko ravitsemuksessa katsoa kenties pikemminkin pitkälle taaksepäin kuin eteenpäin? En sano, että ruisleipä tai ohraleipä pitäisi laittaa pannaan.

        Mutta asiaan kannattaa suhtautua vakavasti. Katsopa Jenni ne viitatut tutkimukset läpi, ja kerro mitä mieltä olet. Minä en oikeasti tajua mitään, mutta sinä varmasti tajuat, jos haluat vain olla avoin.

  8. tapani

    26. Lok, 2010

    ”Mielestäni on kuitenkin myös liioiteltua väittää viljattoman ruokavalion olevan terveellisempi kuin täysjyväviljaa sisältävän, koska näyttöä ei ole. ”

    Itse vältän kaikkien ruisleipälaatujen — luomu, hapatus, aivan kaikki — syömistä samana päivänä ENNEN kuin lähden liikkumaan. Ruisleipä on todellinen vatsan turvottaja tuntikausiksi eteenpäin. Ei ole kivaa kun ilma kiertää ja hengittäminen ei ole kevyttä. Korvaan ruisleivän perunalla, riisillä ja joskus muilla viljoilla. Jos ei tiedossa ole urheilua (tavallisesti ei ole, heh) syön silloin ruisleipää.

    Haluatko lopettaa viljakeskustelun siksi, että haluat pitää kiinni olettamuksistasi?

    ================

    Sitä paitsi tärkeimmät ravinteiden lähteet ovat laadukas liha & kala sekä kasvikset & marjat. Kun syö kilon kasviksia (osa raakana osa kypsänä) päivässä, on täysin merkityksetöntä, paljonko siinä jokapäiväisessä leivässä on ravinteita.

    Viljoissa ei ole C-vitamiinia lainkaan!

    Ravinteiden saannin kannalta siis on melko yhdentekevää, onko ne ruuan kanssa syödyt leipäpalat täysjyvää vai ei, kunhan syö kiltisti kasviksensa. Tietysti verensokerin kannalta ei ole yhdentekevää….

    • tapani

      26. Lok, 2010

      tämän piti olla vastaus ylempäään Jennin kommenttiin mutta se ei ilmestynyt oikealle paikalleen.

      • Jenni Lappi

        27. Lok, 2010

        Kiitos, Tapani, keskustelun laajentamisesta viljan gluteeniin ja sen merkitykseen terveydelle. Odottelinkin vähän tätä keskustelunavausta. Täytyy myöntää, etten ole vielä perehtynyt kunnolla kirjaan ”Vaaralliset viljat”, vaikka se olemassaolosta tiedänkin. Tuntuu vain olevan hyvin haluttu teos kirjastoissa. Kunhan saan kirjan käsiini, katson kyllä viitteet, joita kirjassa on käytetty.

        En oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella ihmisen kehityshistoriasta ruokavalion näkökulmasta. Itse en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että edes tiedämme, mitä ns. kivikauden ihmiset söivät. Lähinnä uskon teoriaan, että syötiin sitä, mitä käsiin saatiin (vaikkei se olisi ollutkaan fysiologisesti kaikkein optimaalisinta). Ja siihen saattoi kuulua myös runsaasti hiilihydraattipitoisia juureksia sekä sen aikaisia viljan jyviä. Jeff Leach’in tutkimusryhmä USA:ssa on mm. todennut, että yli 10 000 vuotta sitten Pohjois-Chihuahuanissa Meksikossa eläneiden ihmisten ruokavalio oli hyvin kasvispainotteista ja siihen kuului runsaasti inuliinin tyyppisiä fruktaaneja (samantapaista kuitua, jota mm. rukiissa on).

        Lisäksi, ihmisen geeniperimä muokkautuu koko ajan, ehkä nopeammin kuin tiedämmekään, syntyy uusia mutaatioita, entsyymejä, jne. Mielestäni ei siis voi suoraviivaisesti ajatella, että se, mitä oletamme ihmisten syöneen aikojen alussa sopisi parhaiten myös nykypäivän ihmiselle. No, ehkä saan uusia ajatuksia luettuani ”Vaaralliset viljat.”

        Sarkastinen kommenttini viljakeskustelun lopettamisesta liittyi aiempaan kommenttiin, jossa kehotettiin olemaan esittämättä väitteitä täysjyväviljan puolesta tai vastaan, kun näyttöä verrattuna viljattomaan ruokavalioon ei ole. Mielestäni keskustelua ei missään nimessä pidä lopettaa, sillä muutoinhan eri ihmisryhmien olettamuksia ei koskaan pystytä vahvistamaan, tai kumoamaan.

        Täysjyväviljassa itseäni kiinnostavat eniten juuri ne ravintoaineet, joita ei mistään muualta merkittävästi saa, ei edes kasviksista. Eli ferulahappo, sinappihappo, kanelihappo, avenantramidit, alkyyliresorsinolit, ß-glukaani, arabinoksylaani, muutaman mainitakseni. Kasviksissa ovat tietysti omat bioaktiiviset/antioksidatiiviset yhdisteensä, joita taas viljoissa ei ole. Pelkästä vitamiini-kivennäisaine ajattelusta pitäisi siirtyä laajempaan, kaikki kasvisten ja viljojen ravinteet/yhdisteet kattavaan ajatteluun. Silläkin saralla on vielä paljon, mitä emme tiedä.

        Ruisleivästä ja liikunnasta ollaan kyllä ihan samaa mieltä. Itse vältän ruisleipää myös edellisenä päivänä, varsinkin, jos tiedossa on juoksutreeniä. Nykyään liikuntaa on ohjelmassa lähes joka päivä, joten ruisleivänkin olen jättänyt lähes kokonaan pois arkielämästä. Haastaisin kuitenkin ihmiset kyseenalaistamaan käsitteen ”terveellinen” tässä yhteydessä: jos suolistossa muodostuu kaasua ja vatsaa turvottaa, niin ihminen ei koe itseään terveeksi, mutta suoliston bakteerit ovat voimissaan ja tuottavat kenties aineenvaihduntatuotteita, joita ihminen pystyy hyödyntämään muun terveytensä kannalta. Tietenkään en kehota turvotuksesta huolimatta syömään ruisleipää (en sitä itsekään tee), mutta miettimään tätäkin asiaa hieman laajemmin.

      • Reijo Laatikainen

        27. Lok, 2010

        Mielenkiintoista keskustelua, kiitos kommentoijille ja Jennille syventävistä ja ajatuksella kirjoitetuista vasatuksista. Tuo mitä viljan muista terveysvaikutuksista puhutaan, todellakin vaatisi oman kirjoituksen, tai paremminkin kirjoitussarjan. Kyse on niin laajasta aiheesta. Viime viikolla antropologi Varpu Tavi käsitteli kehitysbiologiaa ja ravitsemusta (viljojakini) omassa blogissaan http://bit.ly/byeRQY. Asiaa sivuttiin myös Pronutritionistin Facebookissa. Sattumoisin eilen ilmestyi kokojyvävlijasta myös postaus Nutrition Datan blogissa http://bit.ly/ch2LUk .

      • Satunnainen satusetä

        27. Lok, 2010

        Jenni:
        ”Sarkastinen kommenttini viljakeskustelun lopettamisesta liittyi aiempaan kommenttiin, jossa kehotettiin olemaan esittämättä väitteitä täysjyväviljan puolesta tai vastaan, kun näyttöä verrattuna viljattomaan ruokavalioon ei ole.”

        Yritän kirjoittaa kaiken sanottavani suorille riveille, koska itseäni ärsyttää rivien välistä lukeminen.

        Tarkoitukseni ei ollut kehottaa pidättäytymään väitteistä täysjyväviljan puolesta. Minua vain harmittaa, että julkisessa keskustelussa monet asiantuntijat antavat ymmärtää, että täysjyväviljoja paljon sisältävä ruokavalio olisi tutkitusti ja todistetusti terveellisempi kuin viljaton ruokavalio.

        Minulle tämä Jennin vieraskirjoitus oli positiivista luettavaa. Olen iloinen, että Suomesta löytyy ravitsemustieteen alalta nuori innokas tutkija, joka ei ole vielä kaavoihinsa kangistunut, ei ole nähtävästi kantaansa ravitsemusväittämiin lukinnut, eikä ilmeisesti ole edes elintarviketeollisuuden talutusnuorassa. Positiivista oli myös kuulla Jennin omakohtaisista epätieteellisistä käytännön kokeiluista teorioiden lomassa. Ja plussaa tulee myös huolellisista, asiantuntevista ja asiallisista vastauksista blogin lukijoiden kommentteihin.

        Ei länsimaisessa ravitsemuskeskustelussa ole ongelmana ihmisten erimielisyys. Ongelmana on, että asioista on päättämässä liikaa sellaisia ihmisiä, joilla on kyseenalaiset motiivit. Kyseenalaisilla motiiveilla tarkoitan lähinnä taloudellisia sidoksia ja ”kasvojen menettämisen” pelko (mikäli muuttaisi mielipidettään).

  9. Eeva Junnikkala

    27. Lok, 2010

    Hei !
    Mielenkiintoista luettavaa ja onneksi mukavan kiihkotonta ja asiallista ! Nämä viimeaikaiset hurmoshenkiset väittelyt eri aiheista on olleet masentavia.

    Minua kiinnostaa speltti. Painin tässä juuri itseni kanssa linjalla syödäkkö viljaa ollenkaan vai mitä syödä. Vaaleasta pullamössöleivästä olen päässyt eroon. Ruisleipä turvottaa vatsaa vaihtelevasti, en tiedä mikä siihen vaikuttaa. Hieman turvotusta helpottaa se, että käytän ”Reissumieheni” aina paahtimen läpi. Mikä lie syynä, että kyseinen toimenpide helpottaa turvotusta ? Mutta kiva olisi saada asiallista tietoa speltistä. Mistä – mitä se yleensä on ? Toinen on hirssi. Onko näitä tutkittu miten ? Ohrasta puhutaan noin julkisella väittelytasolla liian vähän. Ruis, kaura ja vehnä tuntuvat olevan aina pääasiassa, toki niitä kai kulutetaan eniten.
    Olen tässä paininut ja kokeillutkin VHH-dieettiä, mutta täydellinen leivän välttäminen tökkii aika pahasti. Leivässä kun hiilareita on aika hyvin.
    Ei tässä kohta tiedä mitä syö tai jättää syömättä. Kyseinen ongelma valtaa alaa ihmisten keskuudessa koko ajan vaan enemmän.

    • Juusi

      27. Lok, 2010

      ”Täysjyväviljassa itseäni kiinnostavat eniten juuri ne ravintoaineet, joita ei mistään muualta merkittävästi saa, ei edes kasviksista. Eli ferulahappo, sinappihappo, kanelihappo, avenantramidit, alkyyliresorsinolit, ß-glukaani, arabinoksylaani, muutaman mainitakseni. Kasviksissa ovat tietysti omat bioaktiiviset/antioksidatiiviset yhdisteensä, joita taas viljoissa ei ole. Pelkästä vitamiini-kivennäisaine ajattelusta pitäisi siirtyä laajempaan, kaikki kasvisten ja viljojen ravinteet/yhdisteet kattavaan ajatteluun. Silläkin saralla on vielä paljon, mitä emme tiedä”

      Tämän on mielestäni olennainen pointti. Ja arkisissa asetelmissa tuo kääntyy usein kysymykseksi: tuoko kokojyvän nauttiminen joitakin sellaisia terveysetuja, joita ei edes runsaasti kasviksia nauttimalla saavuteta? Missä määrin kokojyvän pois jättäminen taas voidaan kompensoida runsaalla kasvisten nauttimisella?

      Keskusteluun liittyy myös läpi vuosikymmenien jatkunut ravitsemusviestinnän tietty luonne ravintokuitujen saannin merkityksestä. Kun ravintokuitujen saantia on mittaroitu lähinnä grammamääräisenä absoluuttisena suureena, ei laatuajattelu aina mielestäni korostu riittämiin. Tämä näkyy mm. siinä, että Reijonkin kaipaamat tutkimukset, joissa ravintokuitujen saantilähteen merkitystä olisi validisti tutkittu, ovat vähemmistössä. Ja nyt sitten syömme kuitumme kokojyvän lisäksi myös mitä ihmeellisimmistä lähteistä prebioottisina tuotteina, kuten mm. jäätelöistä ja makeisista. samapa tuo, saammepahan päivittäiset kuitumme, kuuluu ajatus.

      Valistuneet ravintokuitututkijat tapaavat Jennin tapaan kuitenkin puhua yhä enenevissä määrin kuitujen kanssamatkustajista. http://www.ajcn.org/cgi/content/full/80/6/1459
      Harmiksemme näiden kanssamatkustajien mahdollisia vaikutusmekanismeja on kuitenkin ollut vaikea mallintaa, eikä näyttöä oikein vielä ole saatu. Mitäpä kuitenkin jos on niin kuten nämä siteeratut tutkimuksetkin viittaavat: kokojyvän positiiviset ominaisuudet välittynevätkin vahvasti kuitumatriisiin sitoutuneiden suojaravintoaineiden yhteisvaikutusten kautta. Yhteisvaikutukset taas muodostuvat suojaravintoainekomponenteista, jotka poikkeavat viljatyypeittäin, puhumattakaan kasviksista versus viljoista. Tällöin ravintokuitupitoisuus olisi myös lähinnä etämittari kasvikunnan tuotteiden useille terveyttä ja painonhallintaa edistäville ominisuuksille – ei itsetarkoitus yksinään.

  10. Jenni Lappi

    27. Lok, 2010

    http://www.birkkala.com/index.html

    Tuolta löytyy jotain tietoa speltistä ja spelttituotteista. Itse tein vasta leipää karkeista spelttijauhoista, hyvää tuli eikä vatsakaan vaivannut. Kokeiluni ovat tosin vielä kesken, sillä itsekin aion perehtyä paremmin ”valtavirran” ulkopuolisiin viljoihin käytännön tasolla. Ravintoainesisältöhän niissä yleensä on hyvä, ja sopinevat paremmin vatsavaivaiselle.

  11. Vladimir Heiskanen

    27. Lok, 2010

    Yllä puhuttiin tuosta Bralyn ja Hogganin kirjasta (orig. Dangerous Grains). Se keskittyy lähinnä siihen, kuinka alidiagnosoitua keliakia ja muunlaiset gluteeniherkkyydet ainakin Yhdysvalloissa ja Kanadassa ovat. Kirjan mukaan keliakiaa on noin prosentilla jenkeistä ja muunlaista gluteeniherkkyyttä 20 prosentilla. Kirjan (julkaistu vuonna 2002) mukaan jenkeissä 40 keliaakikosta 39 jää ilman diagnoosia.

    ”Non-celiac gluten sensitivity afflicts about 20 percent of the American and Canadian population…” (s. 41)

    Ja samoin kirjan mukaan näillä on sitten aika isoja sairastumisriskejä ties mihin, ellei gluteenia jätetä pois. Isoin ongelma on toki keliaakikoilla, joista heillä on tutkimustietoakin paljon kirjassa. Yhteensä kirjassa on lähes 30 sivua lähteitä.

    Tuosta maininnasta, että kuituosio sisältää paljon ravinteita. Monikaan niistä ei kuitenkaan välttämättä imeydy kunnolla. Aiheesta löytyy ainakin täältä http://wholehealthsource.blogspot.com/2009/02/dietary-fiber-and-mineral-availability.html ja Staffan Lindebergin kirjassa Food and Western Disease (mainio kirja!) oli siitä lisää juttua viitteineen. Lindebergin sivuilla on myös juttua paleoliittisesta ruokavaliosta, joka on muiden ominaisuuksiensa ohella viljaton. Se näyttää pärjäävän poikkeuksellisen hyvin tyypin 2 diabeteksesta kärsivillä ihmisillä: http://www.staffanlindeberg.com/DiabetesStudy.html

    Tällä hetkellä itse olen avoin ajatukselle, että täydellinen viljattomuus voisi olla itselleni ja monelle muulle optimaalinen ravintoratkaisu, verrattuna täysjyväpainotteiseen ruokailuun. En tule kärsimään mahdollisesti vuosiakin piilossa pysyvistä viljojen potentiaalisten ongelma-aineiden (gluteeni, WGA jne) aiheuttamista haitoista. Vaihtoehtoiset hiilihydraattien lähteet lienevät lisäksi vähintään yhtä hyviä ravinteiden lähteitä.

    Hmm. Toki olisin kiinnostunut, mitä mieltä noista ”argumenteistani” olet.

    • Jenni Lappi

      28. Lok, 2010

      Vladimirin ja Reijon kommentteihin kommenttina, että todellakin keliakia on ollut alidiagnosoitua ja hyvä, että asiaan on herätty parempien diagnostisten menetelmien myötä. Hypoteesiin gluteenin mahdollisesta haitallisuudesta (siis vaikkei olisi keliakiaa) riittäisi nähdäkseni ehkäisyyn kuitenkin gluteeniton ruokavalio, ei välttämättä siis täysin viljaton.

      Suurin osa täysjyväviljan bioaktiivista yhdisteistä on tosiaan sitoutunut kuituun, jolloin ne eivät ole suoraan elimistön hyväksikäytettävissä. Eivät varsinkaan heti aterian jälkeen, koska nämä aineet eivät vapaudu vielä ohutsuolessa. Paksusuolessa osa näistä yhdisteistä kuitenkin vapautuu, ja viljatuotteita syöneillä henkilöillä näitä yhdisteitä tai niiden aineenvaihduntatuotteita onkin löydetty merkittävissä määrin verestä ja virtsasta. Asia erikseen on tietysti, mikä vaikutus näillä aineilla on elimistössä; sitähän ei vielä tiedetä. Jatkossa mm. metabolomiikka-analyysit tuonevat lisää tietoa tähänkin.

      Viljan jyvässä on ihmisille(kin) haitallisia aineita, kuten kasvin omia ja homeitiöiden tuottamia myrkkyjä. Tämän vuoksi jyvien pinta (myös täysjyväviljan) hiotaan haitallisten aineiden poistamiseksi. No, tästä voi tietysti olla erilaisia käytäntöjä eri maissa. Mutta Euroopassa virallinen täysjyväviljan määritelmä sallii ja suosittelee jyvän aivan uloimpien osien poistamista haitallisten aineiden poistamiseksi (http://www.healthgrain.org/webfm_send/44). Jyvän kuorinen/hionta ei vaikuta merkittävästi muuhun ravintoainepitoisuuteen (suurin osa terveellisinä pidetyistä ravintoaineistahan sijaitsee leseen sisimmässä eli aleuronikerroksessa). Lektiinithän sijaitsevat myös jyvän pintaosissa (tietääkseni, saa korjata jos on väärää tietoa), joten pitoisuus pienee kuorittaessa. Lektiinejähän on myös mm. pähköissä ja erityisesti käsittelemättömissä palkokasveissa. Mielenkiintoista olisikin tietää, mikä lektiinipitoisuus on oikein käsitellyssä viljan jyvässä ja siitä valmistetussa tuotteessa. Ja mikä merkitys sillä on terveydelle, kun otetaan huomioon täysjyväviljan muut mahdolliset terveydelle edulliset yhdisteet. Eli vähän samaan tapaan kuin kalan suhteen: kalan terveyttä edistävät ominaisuudet ovat suuremmat kuin ympäristömyrkyistä aiheutuvat terveysriskit.

      Nykyinen ”teollinen tehoyhteiskunta” näyttää unohtaneen perinteiset ruoanvalmistuskeinot, joilla voidaan merkittävästi vaikuttaa ravintoaineiden hyväksikäyttöön ja haitallisten aineiden vähentämiseen. Yksi näistä keinoista on hapattaminen. Eli jos leipätaikinankin annetaan hapantua rauhassa, raskin mikrobit pilkkovat fytaatteja ja lektiinejä parantaen muiden ravintoaineiden imeytymistä (esim. katsaus http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez). Harmillista, että Suomessa lähinnä hapatetaan vain ruisleipää (sitäkään ei aina enää), vaikka mahdollsuudet käyttää hapattamista olisivat laajemmat.

      Olipa taas kommentilla pituutta… Ilmeisesti täytyisi harjoitella tiiviimpien vastausten kirjoittamista. :)

      • Reijo Laatikainen

        28. Lok, 2010

        Milenkiintoista asiaa tuossakin Jenni. Tuossa edellisessä kommentissa mainitsin Robb Wolfin joka on kovasti tapetilla Jenkeissä. Hän on sitä mieltä, että useat autoimmuunisairaudet johtuvat viljoista. Tekemällä tieteellisen haun PubMedissä nimellä Robb Wolf ei tosin paljoa löydy, ainakaan viljoihin liittyen. Meri Pekkanen on kääntänyt suomeksi yhden luvun Wolffin kirjasta näytteeksi niille, joita kiinnostaa tämä ”autoimmuunitaudit johtuvat viljoista” ilmiö, joka on rantautumassa Suomeenkin. ” Esimerkkilause: ”On yleisesti tunnettua, että keliakia on lektiinien aiheuttama autoimmuunisairaus” . Lektiinit ovatkin Wolfin mukaan pahin peikko kaikista, mutta fytaatit ja gluteeni kun saavat laidallisen. http://meripekkanen.com/2010/10/28/miksi-viljat-eivat-sovi-ihmiselle/

  12. Reijo Laatikainen

    27. Lok, 2010

    Viljaton dieetti on tullut kohinalla valtavirtaan. Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun asiaan syvällisesti perehtyneen gastroenterologin mielipide asiasta. Täytyy ottaa itsekin työn alle. Jenkeissä Robb Wolf on tällä saralla kovassa nosteessa: http://robbwolf.com/blog/

    Duodecim lehdessä oli talvella katsausartikkeli keliakian diagnosoinnista, sen yksi johtopäätös on se, että diagnosointi menetelmien parantuessa esiintyminen on noussut Suomessa hurjasti ja nousee lisää jatkossakin. Samassa artikkelissa todetaan, että keliakin esiintyvyys väestöstä on 2 %, ja kaksinkertaistunut sitten -80 luvun. Suomen puolella keliakiaa on kahdeksan kertaa enemmän kun Venäjän Karjalassa, samalla tavalla kuin allergioita. Kirjoittajat heittävät peliin allergiahypoteesin, onko suomalainen elinympäristö liian puhdas, kun autoimmuunitaudit järjestään lisääntyvät. Gluteiinin käytössä ei ole eroja Venäjän Karjalan ja Suomen välillä, tutkijoiden mukaan. Kts. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo98589.pdf

  13. Reijo Laatikainen

    01. Mar, 2010

    Tuore tutkimus Tampereelta, gluteiiniton ruokavalio ei ehkä paranna oireettomien (!) keliaakikkojen oireita ja elämänlaatua. http://bit.ly/9tuT9a

  14. olliver

    07. Mar, 2010

    Luin Wolfin Paleo Solution kirjan juuri. Mielenkiintoista luettavaa helpossa muodossa. Syvällistä tieteellistä tietoa etsivän ei kannata vaivautua, mutta paleodieetistä kiinnostuneelle hyvä teos aloitella perehtyminen.

    Reijo oli etsinyt Wolfia pubmedistä. Ehkä väärä osoite. Wolf on enemmän soveltaja kuin tutkija. Peruskoulutukseltaan biokemisti ja ammatiltaan kuntosaliyrittäjä. On parantanut itsensä paleodieetillä.

    Jos kaipaa tieteellisiä viitteitä, niin ehkä kannattaa pubmedistä etsiä Loren Cordain:a. Wolf on opiskellut Cordainin alaisuudessa ja Wolfin ravinto-opit ovat häneltä omaksuttuja.

    http://www.thepaleodiet.com/aboutus/profile.shtml

  15. Jenni Lappi

    09. Tam, 2011

    Kommentoinpa lyhyesti vielä näin jälkijunassa kirjaa Vaaralliset viljat (Braly & Hoggan), jonka lukaisin joulun aikaan. Mielestäni kirjan ansio on siinä, että se kiinnittää huomiota keliakian vahvaan perinnölliseen alttiuteen ja keliakian ja sen liitännäissairauksien alidiagnosointiin, ainakin 1990-luvun Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Mutta kirja on myöskin ajastaan jäljessä (no, onhan se julkaistu melkein 10 vuotta sitten, vaikka käännetty suomeksi vasta 2009) eikä kuvaa Suomen oloja juurikaan. Keliakian tutkimus, diagnosointi ja hoito on Suomessa nykypäivänä huippuluokkaa ja moni asiantunteva lääkäri osaa kyllä ohjata asiakkaan/potilaan keliakiatesteihin ja seuloo myös keliakiaan liittyvät autoimmuunisairaudet. Itseäni kirjassa häiritsee myös puutteellinen käännöstyö, sillä monelle termille olisi virallinen, asianmukainen vastine (esim. piilevä keliakia on oikeasti latentti keliakia, dieteetikko on ravitsemusterapeutti ja mahatautilääkäri on gastroenterologi), vaikka nämähän ovat toisaalta samantekeviä seikkoja… Kirja myös käsittelee suppeasti ravitsemuksen ja ruokavalion kokonaisuutta terveyteen liittyen, vaikka tietysti kirjan tarkoitus onkin käsitellä vain ajatusrakennelmia gluteeniviljojen terveysvaikutuksista tietyissä ihmisryhmissä.

    Itse etsisin ajankohtaisempaa ja asianmukaista tietoa ennemmin esim. Keliakialiiton nettisivuilta.

  16. Lena

    19. Tam, 2012

    Törmäsin tähän sivuun etsiessäni tietoa hiilihydraateista. Olen äsken lukenut Barry Grovesin kirjan Natural Health & Weight Loss. Siinä on runsaasti tietoa kokojyvästä ja sen haitoista ja viittauksia tutkimuksiin. Mm. mainitaan, että maailman johtava kuituekspertti, Prof. David Southgate, on sanonut, että lapset, nuoret ja raskaana olevat naiset, jotka tarvitsevat enemmän mineraaleja, on suojeltava liialliselta kuidunkulutuksesta (Am J Clin Nutr 1987; 45:1256.)

Trackbacks/Pingbacks

  1. Täysjyvävilja ja kakkostyypin diabetes « varputavi.com - 25. Lok, 2010

    [...] Lue koko juttu ja kommentoi tänne [...]

  2. Tweets that mention Täysjyväviljaa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn (vieraskirjoitus) | PRONUTRITIONIST -- Topsy.com - 25. Lok, 2010

    [...] This post was mentioned on Twitter by Hollanti, Alankomaat. Alankomaat said: Taysjyvaviljaa tyypin 2 diabeteksen ehkaisyyn (vieraskirjoitus … (Google Blogit: Amsterdam etc.) http://bit.ly/ae283t [...]