Tausta
Vähärasvaista ruokavaliota pidetään yleisesti ottaen terveellisenä. Viralliset suositukset tähdentävät nykyään kuitenkin enemmän rasvan laatua kuin rasvan määrän hyvin ankaraa vähentämistä. Rasvan korvaaminen hiilihydraateilla ja päinvastoin on yksi kuumimpia puheenaiheita ravitsemuksen rintamalla.
Tutkimusasetelma
Amerikkalainen tutkijaryhmä seurasi tutkimuksessaan keski-ikäisiä ja iäkkäitä naisia (Women’s health initiative dietary modification trial) 6 vuotta. Tutkimus oli prospektiivinen ja satunnaistettu interventio, ja siihen osallistui 48 835 naista, mutta veren rasvafraktioanalyysit kerättiin kuitenkin vain vajaalta 3000:lta naiselta. Päämuuttujina tässä analyysissä olivat veren eri rasvafraktioiden muutokset.
Naiset satunnaistettiin joko vähärasvaiselle ruokavaliolle, jossa pyrittiin myös rasvan vähentämisen lisäksi lisäämään hedelmien ja kasviksien sekä täysjyväviljatuotteiden käyttöä tai tavanomaiselle amerikkalaiselle ruokavaliolle. Tavoitteena oli erittäin vähärasvainen ruokavalio, jossa vain 20 % energiasta tulisi interventioryhmässä rasvasta. Ruokavalion noudattamista arvioitiin ruuankäyttökyselyllä.
Tulokset
Kuuden vuoden jälkeen rasvan saanti oli 7,8 E % vähäisempää ja hiilihydraattien saanti 7,6 E % suurempaa vähärasvaiselle satunnaistetuilla naisilla. Proteiinia molemmat ryhmät saivat 17 E %. Vähärasvaiselle satunnaistetut naiset saivat rasvaa n. 29 E % (tavoite oli 20 E %), kun vertailuruokavaliolle satunnaistetut saivat vastaavasti 37 E % rasvasta. Vähärasvaiselle satunnaistetut söivät n. yhden hedelmä-/vihannesannoksen enemmän päivää kohden. Vähärasvaiselle satunnaistettujen sokerin saanti oli 27 E % (vs 23 E% kontrolleilla). Molemmat ryhmät nauttivat keskimäärin kaksi kala-ateriaa viikossa, ja yhden täysjyvävilja-annoksen päivässä. Aiotut erot ryhmien välillä hedelmien, vihannesten ja täysjyväviljan välillä eivät toteutuneet.
Kuuden vuoden ruokavaliomuutokset eivät vaikuttaneet painoon lainkaan (mikä oli tarkoituskin). Veren triglyseridit kohosivat vähäisesti ensimmäisten kolmen vuoden aikana, mutta laskivat lähtötasolle viimeisten kolmen vuoden aikana vähärasvaista ruokavaliota noudattavilla. Veren LDL- ja HDL –tasoissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia, kaikki muutokset lähtötilanteeseen nähden olivat alle 3 % :n luokkaa. Diabetesta sairastavilla valkoisilla, mutta ei tummaihoisilla naisilla, veren triglyseridit kohosivat n. 12 %.
Pohdinta
Aiemmin samasta tutkimuksesta on raportoitu sydän- ja verisuonitapahtumien esiintyvyys. Vähärasvainen ruokavalio ei ehkäissyt sydän- tai aivoinfarkteja (Howard et al 2006), kuten ei myöskään miehillä tehdyssä samankaltaisessa tutkimuksessa (MRFIT 1982). Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja LDL- kolesterolin muutoksissa eri määrän tyydyttynyttä rasvaa saaneiden kohdalla, lisääntynyt tyydyttyneen rasvan saanti oli yhteydessä korkeampaan LDL-pitoisuuteen. Muutokset olivat kuitenkin verraten pieniä (alle 4 % lähtötilanteesta) ja muutosten käytännön merkitys on ilmeisesti vähäinen, koska ne eivät johtaneet sydän- ja verisuonitapahtumien vähenemiseen (Howard et al 2006). Sokerin saanti oli molemmissa tutkimusryhmissä erittäin suurta. Se on saattanut myös osaltaan vaikuttaa lopputuloksiin.
Kaikkinensa tutkimuksessa tapahtuneet kokonaisrasvansaannin muutokset ovat samansuuntaisia ja kokoluokkaa kuin suomalaisten makroravintoaineiden saannissa tapahtuneet muutokset sitten 70-luvulta. Muutokset energiaravintoaineiden suhteissa ovat kuitenkin pieniä verrattuna esim. muutoksiin jotka tapahtuvat silloin kuin tavanomaisesta ruokavaliosta siirrytään vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Siten tulokset kertovat vain siitä mitä n. 8 E %:n rasvan korvaaminen hiilihydraateilla saa aikaan. Hyvin vähän, jos mitään.
Tutkimuksen yhteydessä olevassa pääkirjoituksessa ”The WHI joins MRFIT: a relieving look beneath the covers” Walter Willet kysyy tutkija Howardilta, että miksi suositella edelleen vähärasvaista ruokavaliota, koska vain tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä rasvalla on osoitettu tehokkaaksi rasvamanipulaatioksi. Rasvan laatu on siis määrää tärkeämpää, eikä hiilihydraattien lisääminen paranna terveyttä.
Tässä tutkimuksessa päädyttiin 8 E% :n eroon kun tavoitteena oli 14 E% ero. Ongelma on lähes tulkoon aina sama satunnaistetuissa ruokavaliotutkimuksissa. Koehenkilöt eivät pysty muuttamaan ruokavaliotaan tutkijoiden tavoitteiden mukaisesti. Mitäs jos tutkittavat saisivat valita haluamansa ruokavalion (ilman että arpa määrää)? Yksi tieteellisen tutkimuksen dogmi (satunnaistaminen) tulisi tallotuksi, mutta saataisiinko lopulta ryhmien välille riittävän suuret erot energiaravintoaineiden jakaumassa?
Lisätietoa aiemmista uutisista. Aiheesta on kirjoittanut lähiaikoina myös Ravitsemusuutiset ja Veteraaniurheilija sekä dr.Briffa
Howard BV et al. Low-fat dietary pattern and lipoprotein risk factors: the Women’s Health Initiative Dietary Modification Trial. Am J Clin Nutr. 2010 Apr;91(4):860-74. Epub 2010 Feb 17.