Kannanottoni viimeaikaiseen maitokritiikkiin

Viimeaikoina olemme törmänneet hurjiin juttuihin maidon vaarallisuudesta (1,2). Uskoa vai ei? Siinäpä kysymys, kun asialla on ollut jopa Harvardin professori Walter Willett.

Olen kerännyt alla olevaan esitykseen ihmisiä koskevan laajan tutkimusnäytön maidon ja maitotaloustuotteiden terveysvaikutuksista ja ravitsemuksellisesta arvosta. Käsittelen myös viimeisen kohun aloittaneen ruotsalaistutkimuksen diasarjan alkupuolella. Pääteemat dioissa on:

  • Miten paljon Suomessa juodaan maitoa?
  • Millä maitoannoksella tutkimukset yleensä on tehty?
  • Mikä todella on meidän maidon ja maitotaloustuotteiden käytön virallinen suositus?
  • Maito ja vatsavaivat
  • Miten maidon teollinen käsittely vaikuttaa maitoon?
  • Osteoporoottisten murtumien riski (lonkkamurtuma, nikaman murtuma, rannemurtuma)
  • Rinta-, eturauhas- ja rintasyöpä
  • Tyypin 2 diabetes
  • Painonhallinta (lihavuuden ehkäisy)
  • Sydän- ja verisuonisairaudet (sepelvaltimotauti ja aivohalvaus)
  • Kuolleisuus

Käyn myös läpi muutamia yksittäisiä tutkimuksia, joissa maito on ollut suorastaan elämän eliksiiri. Teen tämän sen vuoksi, että lukija ymmärtää miten yksittäisiä tutkimuksia voi käyttää väärin. Esimerkiksi suomalaistutkimuksessa maitoa runsaasti käyttävillä oli 58 % pienempi rintasyöpäriski (3) ja Harvardin ”laadukkaassa” kohortissa 28% pienempi rintasyövän riski ennen vaihdevuosia (4). Mielestäni yksittäisten tutkimusten revittäminen on kuitenkin huonoa tutkimusevidenssin tulkintaa. Niin ei pidä tehdä, vaan kaikki kertynyt kokonaisevidenssi on huomioitava.

Tämä diasarja osoittaa, että maito ei ole myrkkyä, jos kohta ei mikään elämän eliksiirikään. Kun asiat laitetaan perspektiiviin niin voimme todeta, maito- ja maitotaloustuotteet ovat kutakuinkin neutraaleja tai hiukan terveyttä edistäviä (niinkuin kanan liha). Kaikki evidenssi huomioiden maitotaloustuotteet ovat terveellisempi proteiinin ja suojaravintoaineiden lähde kuin prosessoitu liha (leikkeleet, makkarat jne).

Silti malttia maitotuotteiden käyttöön. Enempi ei välttämättä ole parempi.

Vaikka tutkimusevidenssi ei ole vielä hyvin vahvaa, olen valmis uskomaan että hapatetut maitotaloustuotteet (piimä, jogurtti, viili, kefiiri) ovat terveellisempiä kuin maito.

Maitotaloustuotteet ovat Suomessa merkittävä tärkeiden ravintoaineiden lähde. Tämä on erityisen tärkeätä kasvavien ja ikääntyvien henkilöiden kohdalla, mutta myös koko väestön jodin, kalsiumin sekä D-vitamiinin saanti on paljon maitotuotteiden varassa.

PS. Lue diat ajatuksella ennen kommentointia

[Diasarja päivitetty 7.12.2015 oksidatiivista stressiä ja inflammaatiota koskevalla yhteenvedolla, kuvat 20-23. Maito ei lisää tulehdusta eikä oksidatiivista stressiä vertailuvalmisteeseen (soija tai punainen liha/hedelmät) nähden. Myös kuvan 39 lähdeviite korjattu.]

Aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani:
  1. Tyydyttynyttä rasvaa sisältävät ruuat ja kuolleisuus
  2. Maito muka pilattu
  3. Ravitsemustutkimukset 1950-luvulta tähän päivään: Tämä on terveellistä
  4. Eri proteiinin lähteiden vaikutus terveyteen

20 thoughts on “Kannanottoni viimeaikaiseen maitokritiikkiin”

  1. Henkilökohtaisesti minua häiritsee suuresti termi ”lisää kuoleman riskiä”.

    Mitä sillä mahdetaan tarkoittaa? Tarkoittaako se riskiä keskimääräisen eliniänodotuksen alittamista? Vai tarkoittaako se kenties, että maitolasillisen juotua kuolee 20-60% todennäköisyydellä, mutta millä ajanjaksolla? Tarkoittaako se kenties kuolemaan johtavan taudin todennäköisyyden lisääntymistä?

    Mielestäni termin voisi esittää toisin sanoin, jolloin se olisi ymmärrettävämpi. Sinänsä kuoleman riskin lisääntyminen on terminä hämärä ja pedantilla ajattelutavalla äärimmäisen absurdi. Kuoleman riski kun on 100% joka tapauksessa, riippumatta siitä juoko maitoa vai ei.

    1. Hyvä että kysyit.

      Tällaisissa tutkimuksissa se tarkoittaa suhteellisen riskin lisäystä tutkimuksen aikana.

      Esimerkiksi jos vähän tai ei lainkaan maitoa juovista kuolee 10 ihmistä 100:sta kymmenen vuoden tutkimuksessa ja paljon maitoa juovista kuolee 12/100:sta niin maito näyttää tällöin lisäävän kuoleman riskiä 20 %. Absoluuttinen riski lisääntyy vain 2% mutta näissä tutkimuksissa, koskipa ne ravintoa tai tupakkaa, puhutaan lähes aina suhteellisesta riskistä tietyllä aikavälillä (20% riskin lisäys 10 vuoden seurannassa).

      ns. DALY on hyvä vaihtoehto suhteelliselle riskille. Mutta valitettavasti sitä käytetään vähän. Prosenttiluvut jotenkin kolahtaa ihmisiin vaikka niiden sisältöä ei välttämättä aina ymmärretä.

  2. Miten Reijo selität sen faktan, että kun lopetin suomalaisten maitotuotteiden käytön niin akneni hävisi? Iho on ihmisen suurin elin ja se kertoo erittäin hyvin, jos jokin elimistössä ei ole kunnossa.

      1. Reijo, kiitos linkistä J. Harjun mielenkiintoiseen artikkeliin! Maito saattaa olla neutraali valtaosassa tutkimuksia, mutta Harjunkin kommentit em. ruotsalaistutkimuksesta korostavat sen laatua, joten kyllä sille kannattaa antaa oma arvonsa. Samansuuntaista tietoa tulee saksalaistutkijalta, BC Melnikiltä, joka lienee maidon terveysvaikutusten tutkimuksissa yksi parhaista. Hän on lähestynyt asiaa aknen suunnalta ja todennut maitoproteiinien insulinogeeniset vaikutukset (laktoosin lisäksi):
        http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23619434
        http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22891897
        Melnikin havainnoista selviää, miksi juuri hiilareiden ja maitotaloustuotteiden rajoittaminen auttaa: molemmat nostavat insuliinin tasoja veressä ja se onkin se yhteinen nimittäjä. Insuliini lisää IGF1 tulehdustekijää (insulin like growth factor), mikä lisää tulehduksia. Liialla insuliinilla on myös muita haitallisempia vaikutuksia:
        – lihominen
        – verisuonten sisäkerroksen toiminta heikkenee ja
        – verisuonet jäykistyvät (verenpaine nousee)
        – kerryttää rasvaplakkeja verisuoniin eli kiihdyttää ateroskleroosia
        – insuliiniresistenssin kehittyminen vähitellen jopa tyypin 2 diabetekseksi
        – sydän- ja aivoinfarktin riski kasvaa
        – syöpäsairauksien todennäköisyys suurenee (IGF1 on kasvutekijä)

        J. Harjun artikkeliin vielä lisäisin tärkeän asian – hän korostaa kypsytettyjen juustojen arvoa K2 vitamiinin lähteenä, mutta unohtaa mainita, että tämä rasvaliukoinen vitamiini ”viihtyy” vain täysrasvaisessa juustossa. Finelin mukaan ero voi olla jopa 20 kertainen verrattuna saman juuston vähärasvaisimpaan versioon. Ehkä juuri K2 vitamiini selittääkin maitotaloustuotteiden edulliset vaikutukset?

      2. Maito ei lisää inflammaatiota. Siis puhun maidosta, enkä jogurtista tms. Siitä on ihan runsaasti RCT-dataa ihmisellä. Jos on tarve voin tähän koota tutkimukset. Ihmisillä tehdyissä satunnaistetuissa tutkimuksissa maito ei ole sen paremmin inflammatorinen kuin oksidatiivista stresiä lisääväkään. Löysin tutkimuksia noin 5 kpl, joissa maito oli jo neutraali tai parempi kuin verrokki (esim. punainen liha tai soijamaito tai soijaproteiini).

        Tosiaan jos oikein kiinnostaa teen lisädian ja erittelen nämä tutkimukset diasarjaani vielä.

        Myös punainen liha nostaa IGF-1 -kasvutekijää, jopa runsaasti hiilareita sisältävään ruokavalion verrattuna (1,2).

      3. Täydensin nyt diasarjani tutkimuksien yhteenvetotaulukolla jossa on testattu lisääkö maito juomana tai maitoproteiin inflammaatiota tai oksidaativista stressiä ihmisissä laadukkaimpien tutkimusten mukaan (diat 20-23). Ei lisää.

      4. ”hiilareiden ja maitotaloustuotteiden rajoittaminen auttaa: molemmat nostavat insuliinin tasoja veressä ja se onkin se yhteinen nimittäjä.”

        ”Myös punainen liha nostaa IGF-1 -kasvutekijää, jopa runsaasti hiilareita sisältävään ruokavalion verrattuna”

        Thank God! Onneksi ees joku pistää hanttiin tälle hiilareiden insuliinihypetykselle! Proteiinituotteet nostaa insuliinia yhtä lailla (insulin index). Kaikkia paleo/vhhguruja ei kannata uskoa.

      5. Näin se juuri menee. Itse asiassa tyypin 2 diabeetikoilla 50 grammaa pelkkää proteiinia nostaa veren insuliinipitoisuutta lähes yhtä paljon kuin 50 grammaa glukoosia, vaikka verensokerissa ei tapahtu muutoksia. Insuliinin erittyminen proteiinin jälkeen 0n 90 % hiilihydraatin aiheuttamasta vastaavasta insuliinin erityksestä. Yhdessä nämä aiheuttavat yli kaksinkertaisen insuliinierityksen kumpaankaan yksin verrattuna. Katso tutkimus. Proteiinipitoisten ruokien insuliinin eritystä lisäävä vaikutus on koottu tänne.

        Itse asiassa lisääntynyt insuliinin eritys runsasproteiinisen aterian jälkeen voi olla yksi selitys sille, miksi proteiinin painottaminen voi olla metabolisessa oireyhtymässä ja tyypin 2 diabeteksessa sokeritasapainon kannalta hyvä. Homma pelittää niin kauan kun haimalla on kykyä lisätä insuliinin eritystä.

      6. Tässä eri ruoka-aineiden insulinogeenisia vaikutuksia valottava artikkeli:
        https://intensivedietarymanagement.com/insulin-index/

        Vaikka insuliini sinänsä ei ole tulehdusta aiheuttava, mutta pitkään korkealla olevat arvot johtavat insuliiniresistenssiin (IR) ja sitä kautta matala-asteisen tulehduksen kehittymiseen. Satunnaiset tai vähäiset maidon nauttimiset eivät ole haitaksi, mutta muun (höttö)hiilarikuorman lisäksi ja jatkuvasti suurehkoina määrinä saatuna ne tuovat oman kortensa kekoon IR:n syntyyn (ks. viimeinen grafiikka, jossa maito lisää IR:iä jo 7 päivässä, mutta liha ei).

        Näiden tietojen valossa ei todellakaan voi suositella muroja maidon kera joka päivä. Hyvät hiilarit kasviksista, pari siivua täysrasvaista juustoa, maustamatonta jogurttia ja vaikka kananmuna ovat huomattavasti terveellisempi vaihtoehto eikä heti kohta ole kiljuva nälkä.

  3. Mitenkäs toi maidon kalsiumin imeytyminen? Useasta lähteestä tullut luettua että maidon kalsium on huonosti imeytyvää. Ja että maito itsessään heikentää kalsiumin imeytymistä.

    1. Kalsiumin imeytyminen yleisesti ottaen on heikkoa, kaikesta ruuasta. Noin 30 % imeytyy. Mitä suurempi annos kalsiumia kerralla sen enemmän menee paksusuoleen eli jää imeytymättä ohutsuolesta.

      Mutta imeytymättömällä kalsiumilla on hyviä terveysvaikutuksia, kuten edellisestä esityksestäni näkee. Runsas kalsiumin saanti, luultavasti imeytymättömän kalsiumin vuoksi, suojaa suolistosyövältä.

      Maidosta kalsium imeytyy n. 30 % ja se on samaa luokkaa kuin kalsium-tableteista. Katso tutkimus. Soijamaidon ja tavallisen maidon kalsium imeytyy yhtä hyvin. Katso tutkimus. Pinaatista imeytyy kalsiumia 5 % kun maidosta samassa tutkimuksessa 27 %. Katso tutkimus.

      D-vitamiini parantaa maidon kalsiumin imeytymistä. Maitoon lisätään nykyään Suomessa enemmän D-vitamiinia kuin useimissa muissa maissa ja mitä esimerkiksi 5 vuotta sitten. Siten kalsiumin imeytyminen maidosta on todennäköisesti nyt parempaa kuin koskaan ennen.

      Lasten luut kasvaa ihan hienosti kun käyttävät maitovalmisteita riittävästi. Sekin on hyvä osoitus siitä, että eiköhän maidon kalsium imeydy ihan riittävän hyvin.

  4. ”Maitotaloustuotteet ovat Suomessa merkittävä tärkeiden ravintoaineiden lähde.”

    Miksi? Mikä maitotaloustuotteissa on ylivertaista kun tarkastellaan näitä kyseisiä ravintoaineita? Mitä ovat nämä kyseiset tärkeät ravintoaineet?

    1. Minä en käytänyt ”ylivertainen” sanaa, se oli sinun sanavalintasi. Merkittävä-sanaa käytin ja maitotuotteet ovat seuraavien ravintoaineiden merkittäviä lähteitä väestötasolla ja usein myös yksilöiden tasolla:
      -jodi (maitovalmisteet tärkein lähde)
      -kalsium (maitovalmisteet tärkein lähde)
      -D-vitamiini (maitovalmisteet tärkein lähde)
      -B12
      -B2

      Nämä oli kyllä kaikki mainittu tuossa esityksessäkin loppupuolella siinä piirakkakuvassa. Tarkkemat tiedot löydät Finravinto 2012 raportin liitesivuilta .

      Kaikille ravintoaineille löytyy toki korvaavia lähteitä. Esimerkiksi kalaa syömällä 5 viikossa saa riittävästi jodia ja D-vitamiinia viikkoa kohden. Mutta 2/3 suomalaisista ei syö kalaa *edes kahdesti* viikossa.

  5. Moi, jyrsijäkokeissa galaktoosia käytetään keinotekoisena eläinten vanhentajana kun tutkitaan elimistön rappeutumaa (D-galactose induced aging model). Eli rappeutumien aiheuttajana on nimenomaan D-galaktoosi, jonka vaikutuksia sitten tutkitaan useisiin elimistön parametreihin. Pubmedista löytyy hakusanalla ”D-galactose aging” 687 osumaa (6.12.2015) eli kyseessä eivät ole yksittäiset tutkimukset. D-galaktoosin vaikutus ainakin hiiriin ja rottiin lienee selvä, eikö tämä aiheuta huolta siitä, että sama tapahtuisi ihmisissä?

    1. Galaktoosia on yhtä paljon piimässä ja jogurtissa ja viilissä kuin maidossa (ero marginaaliset). Jos galaktoosi olisi niin paha kun eläinkokeissa väitetään, se näkyisi myös jogurttia ja piimää koskevissa tuloksissa. Hapattaminen ei voi olla niin ihmeteko ruualle, että se kääntää kaksinkertaisen kuoleman riskin suojatekijäksi.

      Jos galaktoosi olisi niin suuri ongelma kun tutkijat väittävät se näkysi myös miesten tuloksissa suurena riskin lisäyksenä. Miksi miehillä maito annoksella >600 g/pv lisää kuoleman riskiä tutkimusajalla noin 10 % ja naisilla kymmenen kertaa enemmän eli >100 %? Tälle ei ole mitään järkeenkäypää selitystä, vai onko?

      Naisten tulosta on vaikea uskoa selittyvän millään muulla kuin käänteiselle kausaliteetilla (riskissä olevat tai sairastuneet rupeavat juomaan enemmän maitoa). Miten ihmeessä juuri naiset olisivat altiimpia galaktoosin tai muun maidon osan vaikutuksille kun miehet? Roskaruokavalio (sikana sokeria, valkoista viljaa, makkaroita, pekonia, ei juuri lainkaan kasiviksia, hedelmiä eikä kalaa) lisää useissa tutkimuksissa kuoleman riskiä 21-61 % joten on epäuskottavaa että maito voisi ylittää tuon arvon. Niin paljon kuin sokerin ja höttöhiilareiden, prosessoidun lihan ja kasvisten puuttumisen huonoja vaikutuksia korostetaan, niin voidaanko todella vakavasti väittää, että maidon runsas käyttö olisi vielä pahempaa?

      Koe-eläin tutkimuksissa eläimiä altistetaan sellaisille annoksille, jotka eivät usein ole ihmisille realistisia. Lisäksi koe-eläinten ruokavalio on ihmisen ruokavalioon verraattuna hyvin erilainen, erittäin suppea kokonaisuutena. Useat esimerkit osoittaa, että jos koe-eläintulokset ja ihmisillä tehdyt satunnaistetut tutkimukset osoittavat eri suuntiin niin kannattaa luottaa ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin. Nyt maidosta on lukuisia satunnaistettuja tutkimuksia -eikä niissä ole havaittu riskiä lisääviä vaiktutuksia.

      Harva koe-eläintutkimus on todella merkityksellinen ihmisessä. Katso tutkimus aihepiiristä.

      1. Kiitos kommenteistasi ja ajastasi. Esittämäsi perustelut tuntuvat vakuuttavilta ja olen usemmista asioista samaa mieltä. Eräs perustavanlaatuinen pointti maitokeskustelusta kuitenkin puuttuu.

        Galaktoosin vaikutuksia tutkitaan lääketieteen näkökulmasta, johon epidemiologian ( =tilastollinen tapa tarkastella ilmiötä) voi varmasti ajatella kuuluvan. Tästä näkökulmasta on oleellista tutkia, aiheuttaako altiste sairauksia tai lisääntyneitä kuolemantapauksia.

        Toinen näkökulma, joka kiinnostaa itseäni enemmän, on toksikologinen. Tästä näkökulmasta ajateltuna galaktoosia voidaan ajatella mahdollisena ympäristöaltisteena, joka ei välttämättä aiheuta sairauksia, mutta rasittaa silti elimistöä esimerkiksi hapetusstressin kautta. Toksisilla aineilla on vaikutuksia, mutta näiden vaikutusten mittaaminen ei ole aina yksinkertaista (vrt. ennenaikainen vanheneminen tms.)

        Otit esille kaksi tärkeää asiaa; sen, että 1. eläinkokeiden tuloksia ei voida suoraan soveltaa ihmisiin sekä sen, että 2. koe-eläimille syötetään ”epärealistisia” määriä galaktoosia.

        1. Yleisellä tasolla voidaan hyvin todeta, että eläinkokeiden tulokset eivät vastaa ihmisistä saatua aineistoa (mm. mainitsemistasi syistä). Galaktoosin kohdalla en olisi asiasta niinkään varma, sillä galaktoosia tuottavat ilmeisesti kaikki nisäkkäät ja useat muut eläimet. Ko. aineen biokemiallinen käsittelyreitti (galaktoosi -> glukoosi) on samanlainen kautta linjan (Leloirin reitti). Jo tämän vuoksi olisin taipuvainen uskomaan, että galaktoosin vaikutukset ovat hyvin samansuuntaisia sekä ihmisillä että eläimillä (vaikutuksia nähty siis muillakin kuin jyrsijöillä, esim. banaanikärpäsillä). Tästä löysin useita tutkimuksia ja tilanne vastaa galaktosemiasta kärsivien ihmisten tilannetta.

        2. Koe-eläimille syötetyt määrät eivät mielestäni ole epärealistisia verrattuna ihmisten saamiin määriin. Tyypillisesti vanhennettavalle eläimelle syötetään nelinkertainen päiväannos painokiloa kohti verrattuna tyypilliseen suomalaiseen saantiin. Toksikologisesti ajateltuna ero ei ole suuren suuri, varsinkaan jos annos-vaste-suhde on lineaarinen eli haitat suorassa suhteessa saatuun määrään.

        Hapetusstressin ja muiden vasteiden syntyminen koe-eläimissä tunnetaan hyvin galaktoosin suhteen. Tämän vuoksi olisi mielestäni tärkeää tutkia, poikkeaako ihminen jollakin tavalla eläimistä. Jos poikkeaa, niin miksi?

      2. Kiitos huolella pohditusta kommentista. Jos galaktoosi olisi ihmisellä merkittävä hapetusstressin tai inflammaation lähde, eikö sen pitäisi näkyä jollakin tasolla satunnaistetuissa tutkimuksissa, edes inflammaatiolle/hapetusstressille altiissa populaatioissa (kts. se uusi koostetaulukko disarjassani, kuvat 20-22)? Ja miten maidon hapatus voisi kääntää asian nurin niskoin (eli riskistä suojaksi)?

        Tuon lisäksi yhden uuden mielestäni pohtimisen arvoisen näkökulman. Laktoosi oli suomalaisessa kohorttitutkimuksessa (dia 32) suojaava suolistosyövältä. Tämän yksi selitys saattaisi olla muun muassa se, että laktoosi näyttää muokkaavan suoliston mikrobiflooraa edulliseen suuntaan. Katso tutkimus.

        Ruokavalio on kompleksi ravintoaineiden ja erilaisten kemikaalien interaktio. Voi hyvinkin olla, että esimerkiksi maidon ja jogurtin erilainen käyttötapa selittää tämän väestötutkimuksen tuloksia. Jogurtin käyttötapa (sitä ei juoda) on erilainen -se saataa korvata vaikka napostelun, nakkimakkaran, keksit tms. epäterveellisen välipalan. Maito tuskin korvaa jotain toista ruokaa, vaan lähinnä juomaa (vettä, mehua, olutta tms.). Tällaisia vaihtokauppa-analyysejä tässä(kään) kohorttitutkimuksessa ei tutkittu, eikä siten niiden vaikutuksia voi sulkea poiskaan.

    1. Tosi laaja kysymys. Esimerkiksi tuossa ruotsalaistutkimuksessa ei eroteltu rasvatonta ja rasvaista maitoa toisistaan. Olen käsitellyt rasvan vaikutusta jonkin verran mm. Maito muka pilattu kirjoituksessa. Yleisesti ottaen rasvaisen maidon vaihtaminen rasvattomaan vähentää LDL-kolesterolia ja apolipoproteiini B:tä, katso tutkimus. Rasvaiset maitotuotteet (ei yksistään maito) ovat pärjänneet aika hyvin, odotettua paremmin, väestötutkimuksien meta-analyyseissä. En olisi kuitenkaan valmis julistamaan rasvaisempaa maitotuotteita terveellisemmiksi; esimerkiksi tällaisten tutkimustulosten vuoksi.

      Mitä maidon rasvaisuuden ja vatsaoireiden yhteyteen tulee niin maidon rasvapitoisuus näyttää vaikuttavan maidon siedettävyyteen laktoosi-intolerantikoilla. Täysmaito aiheutti vähemmän vatsaoireita kuin rasvaton maito ja tämä näytti johtuvan siitä, että laktoosi joko pilkkoutuu paremmin tai ei pääse paksusuolen bakteerien fermentoitavaksi yhtä nopeasti rasvaisesta kuin rasvattomasta maidosta. Katso tutkimus.

Kommentointi on suljettu.