Miksi saman aiheen tutkimuskoosteet tuottavat erilaisia tuloksia?

Ei liene kovin monta henkilöä, jotka eivät allekirjoittaisi median uutisoivan kovin ristiriitaista tietoa ravitsemuksesta. Joskus tällä on varsin ilmiselvä selitys, kuten esimerkiksi se, että hiirien käyttäytymisesta häkissä vedetään suorat johtopäätökset ihmisten käyttäytymiseen.

Mutta joskus on myös niin, että ihan pätevillä saman aihepiirin tutkimuskoosteilla (meta-analyyseillä ja systemoiduilla kirjallisuuskatsauksilla) saavutetaan melko ristiriitaisia tuloksia.

Mistä ihmeestä on kysymys? Tässä kirjoituksessa valaisen esimerkkien valossa, mitä tekijöitä toistensa kanssa ristiriitaisten koosteiden takaa voi löytyä.

1. Koosteeseen on valittu eri tutkimukset

Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi eri meta-analyysiä, joissa on analysoitu rasvojen vaikutusta sepelvatimotautiin. Chowdhury’n meta-analyysissä ”pehmeän” rasvahapon omega-6 rasvahappojen saanti ruokavaliosta ei ollut yhteydessä (RR=0,98) sepelvaltimotaudin riskiin etenevissä kohorttitutkimuksissa (1). Yhtä lailla tyydyttynyt (”kova”) rasvakaan ei ollut riskitekijä.

Sen sijaan aivan äskettäin ilmestyneessä Farvidin meta-analyysissä ”pehmeän” omega-6 linolihapon saanti ”suojasi” eli oli käänteisessä yhteydessä (RR=0,85) sepelvaltimotaudin riskiin (2). Se myös vähensi kuolemaan johtavan sepelvaltimotaudin vaaraaa, kun se korvasi ”kovaa” rasvaa.  Lisäksi jokainen viiden energiaprosentin korvaaminen (tyydyttynyt rasva→ linolihapoksi) vähensi sydänkuoleman vaaraa 13 %. Miten toinen tutkimuskooste voi päätyä siihen, että eroa ei ole, ja toisessa selvä ero havaitaan?

Yksi tärkeistä syytekijöistä lienee se, että koosteisiin valittiin eri tutkimuksia. Yhteisiä tutkimuksia näissä meta-analyyseissä oli vain 5, Farvidin sisälsi 8 tutkimusta, jotka eivät olleet Chowhury’n meta-analyysissä. Chowdhury’n meta-analyysi sisälsi 3 tutkimusta, jotka eivät olleet mukana Farvidin meta-analyysissä.

Farvid vs Chowdhury
Tutkimusten nimet, jotka otettiin mukaan Chowdhyr’n ja Faridin meta-analyyseihin

Varmaankin osittain juuri tutkimusten puutteen vuoksi Harvard ja jotkin muutkin asiantuntijatahot ärähtivätkin, kun lukivat tästä Chodhury’n tutkimuksesta (Dietary fat and heart disease study is seriously misleading)

Vaatii melkoista salapoliisityötä selvittää, että miksi useat Farvidin sisällyttämät tutkimukset jäivät pois Chodhury’stä. Yleensä tätä ”vertailevaa” työtä eivät erittele itse tutkijatkaan avoimesti.  Eikä sitä tee kukaan mukaan. Media tietysti nautiskelee tilanteesta, ja koska ristiriita myy niin ristiriitainen tulos on voimakkaasti esillä.

Itse en tiedä syytä tutkimusten poisjättämiselle (varmaankin joku melko looginen selitys on).

2. Ryhmitellään ravinnon saanti eri kokoisiin ”koreihin”

Jatkan edellistä esimerkkiä.

Chowdhury’n meta-analyysissä mukaan otettujen tutkimuksien rasvahappojen saanti tasapäistettiin erityisellä tilastollisella metodilla. Kun alkuperäisissä tutkimuksissa omega-6 rasvahappojen saanti oli jaettu viidenneksiin, neljänneksiin tai kolmanneksiin niin Chowdhury ym. muuttivat kaikkien alkuperäistutkimuksien rasvan saantiluokittelun kolmanneksiin. Tällöin saatetaan menettää väestön ääripäät rasvan saannissa, ja joukon rasvan saantiarviot tasapäistyy.

Farvidissa ei jaettu rasvansaantiluokkia uudestaan, vaan siinä käytetiin alkuperäisiä ”high vs Low” olipa ne olleet kolmanneksi, neljänneksiä tai viidenneksiä väestöstön linolihapon saannista.

Kumpiko metodeista sitten on lopulta parempi kun erilaisia tutkimuksia verrataan, on minulle kysymysmerkki. Riippuu ehkä tilanteesta?

 

Korit ruoka

3. Puhutaan eri asiasta, vaikka pintapuolisesti kyse samasta

Päällisin puolin kaksi tutkimuskoostetta voi näyttää käsittelevän täysin samaa asiaa, mutta pienellä sanavalinnalla erolla voi olla isokin merkitys lopputuloksille.

Äskettäin julkaistiin meta-analyysi karppauksen ja vähärasvaisen ruokavalion tehosta laihduttaessa (3). Comparison of Weight Loss Among Named Diet Programs in Overweight and Obese Adults. A Meta-analysis.

Erikoista aiempiiin meta-analyysiin (4) nähden oli se, että tässä meta-analyysissä mukaan otettiin vain kaupallistetut laihdutusruokavaliot. Toisin sanoen suositusten mukainen tai Välimerellinen vähemmän rasvainen ruokavalio eivät kelvannut mukaan verrokiksi. Kun osa vähemmän rasvaisista suljetaan pois, on mahdollista että tulokset erilaiset, kun jos ne olisivat mukana.

4.  Tehdään kooste eri tutkimusasetelmista

Olen huomannut, että monet mieltävät kaikentyyppiset epidemiologiset tutkimukset samanarvoisiksi tai he eivät ole tietoisia niiden painoarvosta toisiinsa nähden. Monille väestötutkimus on väestötutkimus. Sanat prospektiivinen (etenevä), case-control (tapaus-verrokki) tai cross-section (poikkileikkaus) ovat hepreaa. Etenevä väestötutkimustyyppi on näistä painoarvoltaan kuitenkin voimakkain.

Menneinä vuosikymmeninä pääosa ravintoa  koskevista tutkimuksista oli tapaus-verrokki-, poikkileikkaustutkimuksia tai jopa ekologisia tutkimuksia. Viimeisen viidentoista vuoden aikana on etenevät väestötutkimukset vallanneet alaa. Tulosten erilaisuus tutkimustyyppien välillä voi johtua mm. tapaus-verrokkitutkimuksiin liittyvästä muistamisharhasta tai sairastumisen itsensä vaikutuksesta siihen, mitä kertoo syöneensä. Muitakin syitä on.

Kanadalainen tutkijaryhmä julkaisi 1990 tapaus-verrokkitutkimusten meta-analyysin, jonka mukaan runsas eläinrasvan käyttö on yhteydessä rintasyövän ilmaantumiseen (5). 20 vuotta myöhemmin amerikkalaiset tekivät etenevien väestötutkimuksien meta-analyysin, jonka mukaan runsaaseen eläinrasvan (tyydyttyneen rasvan) käyttöön ei liity suurempaa rintasyövän riskiä kuin  vähäiseen eläinrasvan saantiin (6).

 

Väestötutkimus

 

5. Tehdään kooste eri aikajaksolta

Kesällä ilmestyneessä ravitsemussuositustemme taustatyössä Schwabin ym. rasvoja koskevassa systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa analysoitiin rasvatutkimukset vuosien 2000 tammikuu-2012 helmikuu välillä (7). Toisin sanoen, ennen vuotta 2000 ilmestynyttä tietoa ei analysoitu. Tällainen toimintatapa ei ole ongelma, jos on kyse uudesta vasta  nuoressa kehitysvaiheessa olevasta tutkimusaiheesta, ja jos vanhaa aiemmin kertynyttä tietoa ei jätetä huomiotta johtopäätöksiä tehdessä. Ravinnon rasvat ovat olleet ehkä kiihkein ravitsemustutkimuksen kohteena 1950-luvulta lähtien.

Schwabin katsauksessa pääteltiin, että hiilihydraattien vaikutuksesta veren rasva-arvoihin, kuten LDL-kolesteroliin, ei ole riittävästi tutkimustietoa. Perusteena tälle katsaus eritteli 7 erilaista tutkimusta vuosilta 2010-2012, joiden pohjalta pääteltiin, että hiilihydraatin vaihtaminen tyydyttymättömään (pehmeään) rasvaan ei vaikuta LDL-kolesterolipitoisuuteen.

” MUFA and/or PUFA versus CHO.  …. The evidence was considered as unlikely regarding LDL-C concentration…”.  ja diskussiossa ”A partial replacement of CHO with MUFA or PUFA was, however, not found to have an impact on the lipid profile.”

Johtopäätös on eri kuin vuonna 1997 ilmestyneessä Clarken 227 syöttötutkimuksen (”metabolic ward” -tutkimukset) meta-analyysissä (8), jonka mukaan LDL-kolesteroli laskee, kun hiilihydraattia vaihdetaan pehmeään (PUFA) rasvaan.

” Isocaloric replacement by polyunsaturated fat of carbohydrates equivalent to 5% of dietary calories would be expected to reduce blood cholesterol by a further 0.13 mmol/l”

Onko tuo 0,13 mmil/l muutos sitten käytännön kannalta merkitsevä? Siitä voidaan tietysti kiistellä. THL:n mukaan suunnilleen vastaavan kokoinen kokonaiskolesterolin nousu (2007-2012) voi olla uhka kansanterveydelle.

 

Ennen johtopäätöksiä, kannattaa siis lukaista millaisen aikaikkunan ko. tutkimuskooste on kattanut.

Lopuksi

On harmittavaa ravitsemusterapeutin näkökulmasta, että koosteet tuottavat niin eri tuloksia. Ei ole harva se kerta, kun näihin joutuu ottamaan kantaa potilaiden, lääkäreiden, kollegojen tai nettikansan kanssa. Ideaalista olisi, jos tutkimuskoosteet tuottaisivat aina samansuuntaista tietoa. Todellisuus vain ei ole ideaalimaailman kaltainen, sen kanssa on elettävä.

Devil is in the details.

PS. Ohessa vielä diasarja (Chowdhury vs Farvid), jonka julkaisin SlideSharessa

[Päivitetty 7.11.2014]

 

12 thoughts on “Miksi saman aiheen tutkimuskoosteet tuottavat erilaisia tuloksia?”

  1. Loistava blogimerkintö! Joskus tuntuu että ihan turhaa lukea mitään itse, kun luetunymmärryskapasiteetti ei riitä mihinkään: tässä sanotaan näin ja tuossa noin, vaikka näyttävät käsittelevän samaa asiaa. Itseni kannalta on lohdullista, että sille löytyy selvä selitys, vaikka itse asia on yhtä toivoton kuin ennenkin.

    1. Itselle on sellainen olo usein, että kyllähän tämäkin tuloksen ristiriitaisuus ainakin osittain selviäisi jos jaksaisi ruveta penkomaan ja käyttää paljon aikaa. Siinä sitä sitten kamppailee, että onko nyt tämä ristiriitainen tulos työnteon väärti, vai hautaako tutkimuksen mappiööhön ja pitäytyy aiemmassa käsityksessään huolimatta ristiriidasta. Jokaista ristiriitaista tulosta kun ei millään jaksa selvitellä 🙂

  2. Reijo, olivatko Schwab et alin mukaankelpuuttamat tutkimukset syöttökokeita?

  3. Nämä tutkimukset ovat katsauksessa vitteet 20-26. Katsoin ne joista löytyi ilmainen koko teksti. Olivat syöttökokeita mutta eivät metabolic ward kokeita. Tälläinen tyypillinen teksti löytyy useista tutkimuksista ”All meals, snacks, and beverages, except for discretionary calorie-free beverages, were provided to the participants.” (viite 25) Olisit saattanut itsekin löytää tiedon 🙂

    1. Olisin varmaan joo, mutta taka-ajatuksena oli vähän niinkuin saada sinut tekemään kaikki t … eikun herätellä pohdintaa siitä, että onko kyseessä noin niinkuin kaikilta osin mielekäs vertailu 🙂

      Eli ”apples vs oranges”? Puhtaat metabolic ward kokeet vs kokeet joissa vain yksi ateria syötiin osastolla? Hiilareiden lähteet näissä vs Clarke et alin tutkimusten hiilarilähteet? MUFA painotus näissä seitsemässä tutkimuksessa (MUFAlla pienempi vaikutus kuin PUFAlla)? Aika monta muuttujaa.

      1. Arvasinhan minä, ketun häntä kainalossa 🙂 Mutta tuo oli tarkkanäköinen havainto.

        Ensiksi mun pointti ei ole olleenkaan osoittaa, etteikö käytetyn kirjallisuuden perusteella Schwabin johtopäätös olisi ollut oikea. Se on täysin oikea.

        Pointti oli, että aiemmin (ennen vuotta 2000) on tehty ”gold standard” tutkimuksia, joilla on osoitettu vakuuttavasti hiilihydraattien vaihtuessa PUFA:aan (Clarke) ja mahdollisesti MUFA:aan (Mensink) LDL-kolesterolin laskevan. Sitä tietoa ei löydy kirjallisuuskatsauksesta, koska aikaikkuna on eri.

        Edellisen pääpointtini ulkopuolta, vastaan haasteeseesi lisäksi näin. Metabolic ward -tutkimukset tuottavat esiin todennäköisesti tehokkaimmin todellisen eron, kun ruokavalio toteutuu maksimaalisesti. Free living -henkilöillä hoitoon (=ruokavalioon) sitoutuminen on heikompaa. Jos olemassa on pienikin ero niin metabolic ward on parempi sen löytämiseen. Siksi kai niitä tehtiin niin paljon, ja tehdään mm. karppaukseen liittyen edelleen. Jos Schwab et al. olisi löytänyt Metabolic ward-kokeita vuosilta 2000-2012 he olisivat varmaan ne esittäneet.

        Näyttö hiilari-tyydyttymätön rasva vaihdosta ei ole vain metabolic ward -tutkimuksien varassa. Esimerkiksi, hiilihydraatin vähentäminen ja rypsiöljyn lisääminen alentaa LDL-kolesteroli vaikka molemmissa ryhmissä tyydyttyneen rasvan saanti on samalla tasolla (blogikirjoitukseni tutkimuksesta). Muitakin esimerkkejä on.

        Tämä on minusta vähän saman tyyppinen tarina kuin transrasva. Pitkään meilläkin julkisuudessa todettiin, että transrasva on yhtä haitallista kuin tyydyttynyt rasva [poistettu suluissa oleva lause 12.9.2014]. Vasta muutamia vuosia sitten julkinen puhe kääntyi ja transrasvasta nykyisin usein todetaan, että sen on haitallisempaa kuin tyydyttynyt rasva. Ravitsemustieteessä on *pieniä* nyansseja, jotka muhii pitkään unholassa tai pinnan alla, ilman että niitä ruvetaan puhumaan ääneen johtavien ravitsemustieteilijöiden/lääkäreiden taholta. Sama on myös *osittain* koskenut sokeria ja sen vaikutuksia terveyteen (muutoin kuin lihomiseen tai triglyserideihin).

        Isossa kuvassa nämä lienee pikkujuttuja, mutta näin kirjallisuutta seuraavana, ne joskus vähän ärsyttää.

      2. Tämä aika ikkunaharha ei rajoitu vain LDL-kolesteroliin, kuten oheinen lainaus pohjoismaisesta suositiuksesta osoittaa (s.227): ”The evidence for replacing carbohydrates with cis-MUFA or PUFA was evaluated as limited – no conclusion for serum/plasma concentrations of total cholesterol, HDL-cholesterol, and total triglycerides. For LDL-cholesterol concentration, the evidence was evaluated as unlikely.”

  4. Jos ruoka-aine tuottaa U-mallisen terveysvasteen, niin se pitäisi huomioida, kun eri tuloksia vedetään samalle viivalle. Mekaaninen eniten vs vähiten -korittelu menettää informaatiota lopputuloksesta. Osassa tutkimuksia syödään ehkä liian vähän – sopivasti ja osassa sopivast i -liian paljon.

    Näin ainakin teoriassa.

  5. joskus tuntuu, että on teoria, jonka tukemiseen valitaan sopiva data tai tukevia tutkimuksia. Ancel Keysin 6 (vai oliko se 7) maan tutkimus on klassinen esimerkki. Kun kriitikot laajensivat ototsta, ei korrelaatio enään toiminutkaan. Kun tässä on iän myötä kyynisyys kasvanut, pitää aina kysyä: kuka hyötyy tutkimuksen tuloksista. On paljon tutkimuksia joita ei koskaan julkaistu kun tulokset eivät miellyttäneet tutkimuksen rahoittajaa. Tee siinä sitten ”neutraalia” tiedettä. Tämä ei koske mitenkään ainoastaan ravitsemustiedettä.

Kommentointi on suljettu.