Linolihappo, rypsiöljy, Crohnin tauti ja haavainen koliitti

Helsingin sanomat haastatteli gastroenterologian professori Martti Färkkilää (HUS) tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD*) lisääntymisestä Suomessa. Jutun mukaan joillakin ruokavaliotekijöillä kuten punaisella lihalla ja rypsiöljyn linolihapolla (omega-6 rasvahappo) olisi Crohnin tautin ja haavaisen koliitin riskiä lisäävä vaikutus. Jutun otsikoksi oli valittu ”Vatsavaivat lisääntyneet jyrkästi, kaupunkilaiset suurimmassa riskiryhmässä – Professori: Rypsiöljyn sisältämä linolihappo voi altistaa suolistotaudille”.

Useampi ihminen on kysynyt minulta suoraan, mitä aiheesta ajattelen, mitä tutkimukset kertovat linolihaposta, rypsiöljystä ja IBD:stä.  Asiasta näyttää syntyneen paljon keskustelua myös somessa, esim. Twitterissä. Olen kirjoittanut omega-6 rasvahappojen vaikutuksesta IBD:n* riskiin vain ohimennen täällä ja täällä

Olen kiinnostunut aiheesta ja pyrkinyt pysyttelemään ajan tasalla aihepiiristä, koska työskentelen paljon vatsapotilaiden kanssa. Siksipä tein kirjallisuuskatsauksen linolihaposta.

[Lue myös: Omega-6 linolihappo, pieni paholainen vai pelastaja?]

Pohjaksi tietoa, missä on linolihappoa

Hesarin artikkelissa lukee ”Linolihappoa on paljon broilerissa, sianlihassa, kasvislevitteissä ja rypsiöljyssä”.

Kokosin Fineli.fi -palvelussa yhteenvedon siitä, miten paljon tavallisissa syömiseen tarkoitetuissa rasvoissa on linolihappoa ja muita rasvahappoja. Lisäsin myös taulukkoon saksanpähkinän ja mantelin muistuttamaan, että terveellisiksi tunnetuissa pähkinöissä ja siemenissä on linolihappoa runsaasti, erityisesti saksanpähkinässä.

Suomen linolihapon saanti maailmanlaajuisesti alle keskitason

Suomessa on vallalla väärinkäsitys, että olemme jotenkin rypsiöljyn intoilussa menneet liian pitkälle ja saamme sen vuoksi hurjan paljon linolihappoa. Näin ei kuitenkaan ole.

Suomessa käytetään myös verrattain paljon voita ja oliiviöljyä, ja vain vähän auringonkukka-, soija-, maissi- ja saffloriöljyjä, joissa on eniten linolihappoa.  Viisitoista maata kattavassa tilastossa suomalaisten linolihapon saanti on 3. alhaisin, ja Suomen edellä linolihapon saannissa ovat esimerkiksi Japani, USA ja Saksa. Kuva alla kertoo linolihapon (LA) osuuden päivittäisestä energiasta (% E). Lue lisää tästä systemoidusta katsauksesta  ”Intake of Fatty Acids in General Populations Worldwide Does Not Meet Dietary Recommendations to Prevent Coronary Heart Disease: A Systematic Review of Data from 40 Countries”

Linolihappo, haavaisen koliitin ja Crohnin taudin riski

Sitten itse pihviin.

Käsitys linolihapon IBD:n yhteydestä perustuu tietääkseni yhden pesästetyn tapaus-verrokkitutkimuksen  ns. EPIC-tutkimukseen osa-analyysiin. Tutkimus julkaistiin Gut-tiedelehdessä vuonna 2009. Sen mukaan linolihappo runsas saanti oli yhteydessä haavaisen koliitin riskiin (OR 2.49, CI 1.23 to 5.07, p = 0.01 ). Tutkimus perustui neljän vuoden seurantaan ja siinä oli mukana 203 193 henkilöä.

Samaisesta EPIC-tutkimuksesta on julkaistu Alimentary Pharmacology & Therapeutics -lehdessä 229 702 henkilöä kattava pesästetty tapaus-verrokki-tutkimus, jonka mukaan linolihapon saannilla ei ole yhteyttä Crohnin taudin riskiin. Sen sijaan omega-3 rasvahappoihin kuuluvan DHA:n runsaalla saannilla näytti olevan yhteys pienempään Crohnin taudin riskiin.

Näin ollen EPIC-tutkimus viittaa siihen, että linolihapon runsas olisi yhteydessä haavaiseen koliittin mutta ei Crohnin taudin riskiin.

Harvardin tutkijat selvittivät Gut-lehdessä julkaistussa 26 vuotta kestäneessä sairaanhoitajatutkimuksessa (Nurses’ Health Study) linolihapon ja IBD:n yhteyttä  (n=170 805). Tutkimuksessa linolihapon runsaalla saannilla ei ollut yhteyttä haavaisen koliitin (HR 1.04, 95% CI 0.73 – 1.48) eikä Crohnin taudin riskiin (HR 1.05, CI 0.70 – 1.56). Harvardin kohortti tunnetaan korkealaatuisena, mm. siksi, että ruuan käyttöä kysytään osallistujilta useaan kertaan matkan varrella. Tässä tutkimuksessa transrasvan runsas saanti oli yhteydessä suurempaan ja omega-3 rasvahappojen runsas saanti pienempään haavaisen koliitin riskiin.

Haavaisesta kolitiista ja rasvahappojen saannista on tehty erikseen systemoitu kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi tänä vuonna. Siihen sisällytettiin myös iraninlainen tapaus-verrokkitutkimus edellä mainittujen tutkimusten lisäksi. Meta-analyysin mukaan linolihapon runsaalla saannilla ja haavaisella koliitilla ei ole yhteyttä (RR 1.609 CI 0.888–2.914).

Edellisten lisäksi on olemassa ainakin kaksi pienempää, ja heikkolaatuisempaa tapaus-verrokkitutkimusta, joissa on nimenomaisesti analysoitu erikseen linolihapon saantia. Plos One -lehdessä (2016) julkaistun tutkimuksen mukaan linolihapon saannilla ei ollut yhteyttä haavaiseen koliittiin (kontrollit 10.56 g/pv vs. tapaukset 12.02 g/pv, p=0.147). American Journal of Gastroenterology (2000) -lehdessä julkaistun tutkimuksen pohjalta samanlainen tulos, linolihapon runsaalla saannilla ei ollut yhteyttä haavaiseen koliittiin (OR 1.9, CI 0.4–8.6).

Linolihapon syöttäminen IBD:ssä

Jos linolihappo pahentaisi tulehdusta IBD:ssä sen pitäisi näyttäyä huonona jo tautiin sairastuneilla. Näin ei ole, vaan tilanne voi olla jopa päinvastainen.

Runsaasti linolihappoa sisältävää enteraalista ravintoa on annettu Crohnin taudista kärsiville. Näissä toisessa satunnaistetussa tutkimuksessa runsaasti linolihappoa sisältävä valmiste auttoi potilaita pääsemään remissioon ja toisessa ei havaittu hyötyä, ei haittaa kun vertailun kohteena oli vain vähän linolihappoa sisältävä valmiste. Oheinen kuva näyttää näiden kahden tutkimuksen tulokset, kuva on Cochrane meta-analyysistä.

Edellisessä taulukossa oleva tutkimus Gassull et al. 2002 julkaistiin Gut-lehdessä. Tutkimuksessa havaittiin, että vastoin odotuksia paljon linolihappoa sisältävä enteraalinen ravintovalmiste auttoi tutkittavia pääsemään tehokkaammin remissioon kuin valmiste jossa oli vain hyvin vähän linolihappoa mutta paljon kertatyydyttymätöntä rasvaa (MUFA:a).  Tutkijat kirjoittavat:

”Our hypothesis was that a high fat EN (≈30% of energy as fat) with predominant MUFA would be more effective than a diet with mostly n6 PUFA, as excess of the precursor linoleic acid, which is converted to arachidonic acid, results in an increase in strong proinflammatory eicosanoids and cytokines. Surprisingly however, the MUFA diet was significantly less effective than the n6 PUFA diet, the remission rate of the former being similar to the placebo response in recent trials. 

Näiden kahden tutkimuksen pohjalta näyttää siis siltä, että linolihappo ei ainakaan pahenna Crohnin tautia sairastavien tulehdusta suolistossa.

Yleinen teoria linolihapon pro-inflammatorisesta vaikutuksesta ei pidä paikkaansa ihmisillä tehtyjen satunnaistettujen tutkimusten mukaan

Vanha teoria on ollut, että linolihappo muuttuu kehossa arakidonihapoksi ja on siksi pro-inflammatorinen. Asia on paljon monimutkaisempi. En kirjoita asioita uusiksi, koska olen ne moneen otteeseen blogini kirjoituksissa eritellyt.

[Lue myös: Ravinnon rasva ja matala-asteinen tulehdus (osa 2),  Anti-inflammatorinen ruokavalio Ruokavalio tulehduksellisissa suolistosairauksissa ]

Totean vain, että vastoin ennakkokaavailujamme erittäin suuren linolihappomäärän syöttäminen ei lisää tulehdusta kehossa, eikä myöskään pro-inflammatorisen arakidonihapon määrää kehossa. Arakidonihappo on tulehduksen välittäjä, jonka liiallista syntymistä on pelätty. Katso esimerkiksi oheinen diasarja ja siihen liittyvät keskeisimmät diojen 8 ja 9 satunnaistettujen tutkimuksien systemoidut katsaukset (systemoitu katsaus 1 ja systemoitu katsaus 2)

Lopuksi

Linolihapon ja IBD:n yhteys ei ole vakuuttava epidemiologisissa tutkimuksissa. Toki löytyy tuo yksi EPIC-tutkimuksen osatutkimus vuodelta 2009, jossa linolihappo lisäsi haavaisen koliitin riskiä. Toisaalta esimerkiksi uudessa meta-analyysissä ja Harvardin viisi kertaa pidemmässä kohortissa yhteyttä ei havaittu.

Linolihappo kaikkinensa ei ole niin pro-inflammatorinen kuin on aiemmin on luultu, siihen viittaavat edellä mainitut satunnaistetut tutkimukset Crohnin tautipotilailla ja lukuisat terveillä tehdyt satunnaistetut tutkimukset (systemoitu katsaus 1 ja systemoitu katsaus 2).

Suomalaisten linolihapon saanti on kansainvälisesti ottaen vaatimatonta (tilasto edellä). Kaikki edellä oleva huomioiden en olisi laittamassa rypsiöljyä mustalle listalle. Extra virgin oliiviöljy saattaa olla hyvä valinta ajatellen IBD:tä, vaikkakaan oliiviöljyn puolesta Crohnin taudin tai haavaisen koliitin ehkäisyssä ei löydy vakuuttavaa epidemiologista näyttöä. Tieto oliiviöljyn eduista näissä taudeissa perustuu pitkälti koe-eläin- ja kokeellisiin tutkimuksiin.

*) IBD, Inflammatory Bowel Disease. Ei pidä sekoittaa IBS:ään eli ärtyvän suolen oireyhtymään. Tässä jutussa ei ollut kyse IBS:stä.

[Korjaus 15.11.2017 kl0 6.25. HS:n toimittaja Päivi Ala-Risku bongasi virheen kirjoituksessani. Kiitos huomiosta Päivi! Poistin siten kaksi seuraavaa virkettä: ”Mielenkiintoista kyllä samasta tutkimuksesta julkaistiin jo aiemmin laajempi EPIC-tutkimus, jossa oli useampia maita mukana –ja tämän jälkeen linolihapolla ei enää ollutkaan yhteyttä IBD:hen. Tämä seuranta kattoi 260 686 henkilöä.”. Tämä EPIC-tutkimuksen analyysi koski vain PUFA:n kokonaismäärää, ei linolihappoa erikseen. Pahoittelen virhettä.

Päivitin kirjoitusta myös kolmella tutkimuksella, joissa nimenomaan linolihapon saantia ja haavaisen koliitin tai Crohnin taudin riskiä analysoitiin. Niissä yhdessäkään linolihapon saannilla ja IBD:n riskillä ei havaittu yhteyttä  –kirjoitukseni päätelmät pysyvät siten ennallaan.]

2 thoughts on “Linolihappo, rypsiöljy, Crohnin tauti ja haavainen koliitti”

  1. Kiitos Reijo katsauksestasi linolihapon(LA)vaikutuksista tulehduksellisiin suolistosairauksiin
    Näyttöä LA:n mahdollisesta haitallisuudesta ei juuri ole. Tunnen hyvin ainoan tämän tuloksen raportoineen ihmistutkimuksen (laajan epidemiologisen EPIC-tutkimuksen osatutkimus). Sen ravitsemustiedosto oli, kuten tämän tyyppisissä kyselytutkimuksissa usein, epätarkka ja vaikeatulkintainen, eikä siitä tiedon epätarkkuuden vuoksi voitu todentaa monia tunnettuja, odotettuja yhteyksiä ravintotekijöiden ja terveysmuuttujien välillä. Tämän tutkimuksen jälkeen on julkaistu laadukkaampia tutkimuksia, joissa rypsiöljyn rasvahappokoostumuksen yhteyttä suolistosairauksiin ei ole havaittu. Sen sijaan niissä on vankasti dokumentoitu rypsiöljyn monet edulliset terveysvaikutukset.
    Meillä suomalaisilla on hyvä syy opetella rypsiöljyn käytön lisäämistä ruokavaliossamme.

    1. Kiitos kommentista Aila!

      Olen pitkälti samaa mieltä. Harvardin tutkimuksen lopussa on muuten systemoitu katsaus siihen asti julkaistuista aihepiirin tutkimuksista. Siitä näkee miten ”sotkuinen” kokonaiskuva eri rasvojen vaikutuksista on. Yhdessä katsauksessa mukana olleessa tutkimuksessa (Sakamoto et al.) jopa omega-3 rasvahapot ovat olleet yhteydessä suurempaan IBD:n riskiin.

      Osa tästä sotkuisuudesta selittynee sillä, että tapaus-verrokkitutkimukset ovat auttamatta virhelähteille altiitiimpia kuin etenevät kohorttitutkimukset (esim. Harvardin kohortti). Evidenssihierarkian mukaan etenevät kohortit ovat vahvempia kuin tapaus-verrokkitutkimukset.

      Sinänsä saattaa olla arvokasta pohtia sitä, miksi linolihapon runsas saanti ei ole yhdessäkään tutkimuksessa ollut ”suojaava” haavaiselta kolitiilta tai Crohnin taudilta (kuten se on esim. sepelvaltimotaudilta tai tyypin 2 diabetekselta etenevien kohorttien koostetutkimuksissa). Yhden tutkimuksen mukaan on mahdollista, että vain tietyn geneettisen virheen omaavat ihmiset saattaisivat olla herkkiä omega-6 rasvahappojen suolistovaikutuksille.

      Olen silti taipuvainen uskomaan, kuten olen aiemminkin blogissani kommentoinut, että on olemassa joku linolihapon saannin yläraja jonka jälkeen hyötyjä ei tule ja on mahdollista että haittoja alkaa ilmetä –varsinkin jos omega-3 rasvahappojen saanti on samanaikaisesti vähäistä. Mutta kuten kirjoitin, Suomessa linolihaponsaanti on kansainvälisesti verrattain alhaista.

Kommentointi on suljettu.